Ryhmä I: Jatko-opiskelija-foorumi näkymä

TERRA 103:1

1991

Maantieteen muuttuvat haasteet

- ^III

Nordia-päivät ja

Ryhmä I: Jatko-opiskelija-foorumi

Ensimmäinen ryhmä oli varta vasten maantie- ten jatko-opiskelijoille suunniteltu ^j atko-opiske- lija-foorumi. ^{Tämä tilaisuus} oli ilmeisesti ensim- mäinen, ^jossa pyrittiin aktiivisesti toteuttamaan maantieteen alalta laaditun jatkokoulutuskartoi- tuksen suosituksia (Paasi,

A,

^1989, Maisterista tohtoriksi?) ja annettiin nuorille tutkijoille mah- dollisuus esitellä ajatuksiaan tutkijanurasta, tut- kimuksesta ja maantieteestä ylipäâtään. Ajatuk-

sen tällaisen foorumin organisoimiseen sain ke-

väällä 1989 Coventryssä pidetystä IBG:n vuosi- tapaamisesta, jossa olin esitelmöimässä. Muuta- mien sikäläisten kollegoiden suosituksesta pistäy- dyin kuuntelemassa post graduate -ryhmän toi-

nen toistaan innostuneempia jatko-opiskelijoita.

Ainoa johtopäätös oli, että tällainen foorumi tar- vitaan myös Suomen maantieteen päiville.

Varsinaiset työryhmään pyydetyt alustukset muodostuivat luonnonmaantieteen, suunnittelu- maantieteen ja kulttuurimaantieteen näkökulmis- ta rakennetuista esityksistä. Alustusten perustaksi esittelin tekemâni ^j atkokoulutuskartoituksen tu- loksia ja _sen perustalta tehtävissä olevia johto- päätöksiã.

Luonnonmaantieteen näkökulmasta jatkokou- lutuskysymystä arvioi FK Atte Korhola Helsin- gin yliopiston maantieteen laitokselta. Hän ar- vioi kriittisesti luonnonmaantieteen haasteita ko- rostaen vahvan perustutkimuksen, teoreettisen taustan syventämisen (filosofia, metodologia, kritiikki) sekä ympäristötutkimuksen merkitys- tä. Edelleen hän korosti induktiivisen tutkimuk-

sen rinnalla voimakkaasti myös hypoteesien mer- kitystä sekä emansipaatiota itseisarvoisesta tek- niikoiden kâsittelystä. Korholan puheenvuoro oli hyvin haasteellinen, sillä toistaiseksi ei suomalai- sessa luonnonmaantieteessä ole juurikaan harjoi- tettu teoreettista pohdintaa. Tämä on käsitykse- ni mukaan syynä siihen, että luonnontutkimus ja kulttuurimaantieteellinen tutkimus ovatkin lipu- neet yhä kauemmaksi toisistaan. Tarvitaan siis

yhteistä >kieltä>, jonka _avulla

tutkijat

voivat kommunikoida. Tâmâ kieli ei kuitenkaan voi olla naturalismi jos _aiomme pysyâ maantieteen kan- sainvälisen kehityksen perässä.

Ryhmän toisen alustuksen esitti FL (vâit.) Har-

ry

Schulman. Hän kertoi paitsi opiskelustaan NordPlanin tutkijakoulutusohjelmassa Tukhol-

massa, myös käsityksiään soveltavan maantieteen luonteesta. Hän erottaa toisistaan esineellisen, funktionaalisen ja normatiivisen todellisuuden, joihin kuhunkin liittyy toisistaan poikkeavia kä-

39

sityksiä tiedon luonteesta, totuudesta, arvoista, tilasta

ja

kielen roolista. Postmodernissa tilan-

teessa emme voi pitäytyä ainoastaan tiettyyn to- dellisuuden tulkintaan ja sen edustamiin käsityk- siin em. seikoista. Näitä työryhmässä esittämiään ajatuksia Schulman on kehitellyt joulukuun puo- livälissä tarkastetussa väitöskirjassaan.

Ryhmän kolmas puheenvuoro

oli FM

Jussi Jauhiaisella: hän arvioi kulttuurimaantieteen nä- kökulmasta omaa jatko-opiskeluprosessiaan, sii- hen liittyneitä vaikeuksia ja mahdollisuuksia voit- taa nämä vaikeudet. Maantiede on kansainväli- nen tiede

ja

aktiivisesti Euroopan maantieteen opiskelijoiden (EGEA) toiminnassa vaikuttanut Jauhiainen kaipasi myös suomalaiselta maantie- teeltä kansainvälistä otetta. Jauhiainen itse ha- kee tällaista otetta espanjalaisesta, humanistisesti sävyttyneestä maantieteestä opiskellessaan Bar- celonan yliopistossa.

Alustusten pohjalta käyty verraten vilkas kes- kustelu

-

^{jota tâssä} ei tietysti ole mahdollista laajasti luonnehtia

-

^{osoitti, että} tâmän kaltai- selle nuorten tutkijoiden foorumille on myös suo- malaisessa maantieteessä olemassa selkeä tarve.

Nuorille tutkijoille tulee antaa mahdollisuus pi- tâä esitelmiä ja keskustella oman alan ammatti- laisten joukossa

-

maantieteilijöille ^parhaan ti- laisuuden tällaiseen toimintaan tarjoavat juuri Maantieteen Päivât. Samoin heidän pitää tietys- ti tottua julkaisemaan kirjoituksiaan, mikä luon- tevasti onnistuu oman tiedeyhteisön tukemana.

Työryhmätyöskentelyn perusteella oli ^hienoa

nähdåi, että sekä luonnon-, kulttuuri- että suun- nittelumaantieteen edustajat pystyvät keskuste- lemaan ilman vastakkainasetteluja, kiihkotto-

masti ja omaa hãntää nostamatta tieteenalan ylei- sistä teoreettis-metodologisista peruskysymyksis- tä. Tiedeinstituutioon aikojen kuluessa rakentu- neet rajaukset luonnon ja kulttuurintutkimuksen välillä eivät ilmenneet pyrkimyksinä rajata joi- takin asioita ulos maantieteestâ tai vastaavasti pyrkimyksinä vakuutella sitä, miten koko maan- tiede kuuluu niihin ja niihin tieteisiin, eikä nii- hin ja niihin. On toivottavaa, että tällainen ^po- sitiivinen metodologinen pluralismi voisi syntyä ja _säilyä myös instituution piirissä pidempâän ry- vettyneiden tutkijoiden keskuudessa.

Suomen yliopistoissa maantieteen ammattilai- sia on vähän. Jatko-opiskelija foorumi mahdol- Iistaa sen, että maantieteen päivilläkään ei vuo- desta toiseen tarvitse olla esiintymässä samojen kasvojen. Kuten Johnston (Geography and geo- Paasi, Anssi (1991). Ryhmä I: Jatko-opiskelija-foorumi. Terra 103:1, 39–40.

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

40

Maantieteen muuttuvat haasteet

- ^III

Nordia-päivät ja graphers, 1987) korostaa, uudet tutkijasukupol-

vet tuovat usein innovaatiot tullessaan

-

^siihen

pitää useinkin jäykkärakenteisen tiedeinstituu- tion vain antaa mahdollisuus. Oulun päivillä teh- dyn 'kokeilun' perusteella on siis todettava, että maantieteen alan jatkokoulutuksen kehittamisek- si olisi hyvin hyödyllistä perustaa Maantieteen päiville yksi pysyvd työryhmä, jossa uudet suku- polvet

-

lisensiaatin tutkimuksiaan ja väitöskir- jojaan tekevät tutkijat

-

^{voisivat esitellä töitään}

TERRA 103:l 1991

muille tutkijoille

ja

saada niistä kommentteja.

Tämä auttaisi heitä integroitumaan maantietei- lijäyhteisöön

-

ei kritiikittömästi vaan nimen- omaan maantieteen identiteettiä ja _{omaa tutki-} jaidentiteettiä selkiyttävällä tavalla. Toivottavasti tämä haaste otetaan vastaan jo seuraavilla Maan- tieteen päivillä syksyllä 1991.

ANSSI PAASI

Maantieteen laitos, Oulun yliopisto