147
K o k o u s s e l o s t e
SOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2016: 53 147–150
Tekijyys tieteessä.
Tutkimuseettisen toimikunnan (TENK)
syysseminaari Helsingissä 25.11.2015
Tutkimuseettinen toimikunta (TENK) järjesti 25.11. syysse- minaarin Tieteiden talossa teki- jyydestä tieteessä. Aamupäiväl- lä käsiteltiin tekijyyttä ja tieteel- listä integriteettiä. TENKin puheenjohtaja kansleri emerita Krista Varantola kysyi, onko sillä väliä kuka on tekijä. Tai- teessa tekijyys on monesti vai- keaa määritellä, eikä ole var- maa, onko sillä edes väliä vai onko tekijä ehkä jopa kuollut kuten Barthes epäili. Monet myös ajattelevat, että koska kuka vain voi kirjoittaa Wiki- pediaan, se on myös kaikkien käytössä ilman, että lähteeseen on tarpeen viitata. Tieteessä tämä ei käy, tekijyys on tärkeä, mutta yhä vaikeammin määri- teltävissä. Ääritapauksissa vaikkapa fysiikassa tai geenitut- kimuksessa tekijälista on pi- dempi kuin itse artikkeli, kun taas humanistisissa tieteissä ja sosiaalitieteissä on edelleen yleistä, että kirjoittajia on yksi tai kaksi. Eri tieteenaloilla myös kirjoittajien nimien järjestyksen merkitys vaihtelee. Tekijyys on
tärkeä kysymys siksi, että sitä käytetään tutkijan menestyksen mittarina. Ongelmia tulee, kun kvantitatiivinen näkökulma muuttuu tärkeämmäksi kuin kvalitatiivinen, eli julkaisujen määrä tärkeämmäksi kuin nii- den laatu. Nykytieteessä on tär- keää valita oikea kieli ja oikea lehti, että voidaan maksimoida omaan artikkeliin tulevien viit- tausten määrä. Einsteinin sano- taan kuitenkin todenneen, että kaikki mitä voidaan mitata ei ole tärkeää ja että kaikkea tär- keää ei voida mitata. Hän ei ehkä olisi oikein menestynyt nykyisessä tiedeyhteisössä. Te- kijyyteen vaikuttavat erilaiset portinvartijat, joita ovat kans- sakirjoittajat. Projektit toimivat myös portinvartijoina sen suh- teen, keitä kuhunkin tutkimuk- seen otetaan mukaan. Tulevai- suudessa tullaan näkemään miten kontribuuttorit tullaan ottamaan huomioon tutkijan toimintaa arvioitaessa. Varan- tola myös varoitti liikaa julkai- sevista: jos joku julkaisee artik- kelin viikossa, sitä ei pitäisi pi- tää meriittinä vaan hälytys- merkkinä kyseenalaisesta teki- jyys -käsityksestä. Tiedeyhtei- sössä olisi tärkeää julkaista muillakin kielillä kuin englan- niksi, mutta nykyinen käytäntö kannustaa julkaisemaan juuri englanniksi. Määrällisiä ar- vioita tutkijan ansioista olisi syytä käyttää säästeliäämmin kuin nykyisin ja kiinnittää enemmän huomiota tutkimuk- sen laatuun ja sisältöön.
Lancetin vastaava päätoi- mittaja Sabine Kleinert puhui siitä, mitä tekijyys tarkoittaa hänen edustamassaan lehdessä ja tekijyyteen liittyvistä hyö- dyistä ja vastuista. Monissa lää-
ketieteellisissä lehdissä tekijyys edellyttää sisällöllistä kontri- buutiota, ja joko käsikirjoituk- sen ensimmäisen version kir- joittamista tai sen kriittistä muokkaamista, jossa on tär- keää intellektuaalista kontri- buutiota, ja lopullisen käsikir- joituksen hyväksymistä ja vas- tuuta artikkelista, kun se on julkaistu. Kaikkien näiden kri- teerien pitäisi teoriassa täyttyä niin, että kaikkien tekijöiden pitää täyttää kaikki ehdot ja kaikkien, jotka täyttävät ehdot, pitää olla tekijöitä. Ryhmä on Lancetin näkökulmasta koko- naisuudessaan vastuussa koko tehdystä työstä riippumatta sii- tä, kuka on tehnyt mitäkin.
Lancetissa kirjoittajien pitää myös raportoida mitä kukakin tekijä on tehnyt. Jos kaikki leh- det tekisivät näin ja jos tutki- muslaitokset, rahoittajat ja muut julkaisuja laskevat tahot ottaisivat tämän huomioon las- kuissaan, koko kysymys nimien järjestyksestä tai tekijyydestä ei enää olisi niin tärkeä.
Sopimattomia tekijöitä ovat
”tekijävieraat” (guest authors), jotka kutsuvat itse itsensä artik- kelin tekijöiksi ilman että ku- kaan heitä pyytää mukaan. Jot- kut tekijät taas saavat tekijyy- den lahjaksi (gift authors) ja sitten on vielä haamukirjoittajia (ghost authors), joiden panos tutkimukseen ei näy missään, vaikka he ovat kirjoittaneet sen ja tekijöitä, jotka katoavat kes- ken tutkimuksen raportoinnin (disappearing authors). Ei ole selvää, että tutkijat aina ym- märtävät, että tekijyys edellyt- tää kontribuutiota ja että siitä seuraa vastuu julkaisusta. Kaik- ki artikkelitkaan eivät ole rehel- lisiä, artikkelissa voidaan jul-
148
kaista vain pienin julkaistavissa oleva osa tuloksista, tai julkais- taan toissijainen vaste kun ensi- sijaisesta ei ole saatu positiivis- ta tai hypoteesin mukaista tu- losta – tästä on vastuu paitsi julkaisijoilla myös tutkijoilla.
Myös Kleinert totesi, että on erittäin epäilyttävää jos tekijäl- lä on yli 40 julkaisua vuodessa.
Tutkijoiden olisi hyvä ymmär- tää, miksi he ovat tekijöitä.
Tutkijoilla on paikoin vääriä syitä tekijyyteen, kuten edisty- minen uralla, tutkimusrahoi- tuksen saaminen, tutkijoiden arviointi, määrä on monesti tutkijalle tärkeämpi kuin laatu, mutta se on laiskan korvike laadulle. Lehtien, tutkimusta tekevien instituutioiden ja tut- kijoiden pitäisi kiinnittää enem- män huomiota siihen, millaista toimintakulttuuria me tuotam- me ja miten me mittaamme me- nestystä. Tärkeitä kysymyksiä ovat, ovatko tutkimuskysymyk- set relevantteja tutkimustulos- ten käyttäjille, ovatko tutki- mussuunnitelmat, asetelmat ja analyysit tehtävään sopivia, ja onko tutkimustulokset rapor- toitu rehellisesti. Kaikki huono tutkimus on siis tavallaan epä- eettistä tutkimusta.
Pekka Louhiala Helsingin yliopistosta kysyi kuka on teki- jä opettajan ja tutkijan näkö- kulmasta.
Louhiala esitteli esimerkke- jä todellisen elämän eettisesti arveluttavista tilanteista ja siitä, mitä tutkijat niissä tekivät ja haastoi kuulijoita pohtimaan oman tieteenalansa käytäntöjä.
Tutkijoilla voi esimerkiksi olla useita affiliaatioita, joissa hei- dän työpanoksensa on häviä- vän pieni, mutta jotka näin saa- vat ansiotonta arvostusta pitä- mällä tutkijan henkilöstössään.
Avoimissa julkaisukanavissa taas ongelmaksi muodostuvat
saalistajalehdet (predatory pub- lishers), jotka julkaisevat mitä tahansa kenen tahansa nimissä käteismaksua vastaan. Yhdeksi elävän elämän ongelmaksi Lou- hialakin nosti Kleinertin mai- nitsemat tekijävieraat, jotka ei- vät tee mitään tekijyytensä eteen. Louhiala nosti ICMJE -kriteereistä huomion kohteeksi substantiaalisen kontribuution, kriittisen kommentoinnin ja in- tellektuaalisen panoksen. Lou- hiala päätti esityksensä omaan utopiaansa, jossa tiede olisi kuin Wikipedia tai Linux, kai- kille avoin ja kaikkien työstet- tävissä. Keskustelussa ihmetel- tiin, miksi ihmiset ylipäänsä haluavat julkaista saalistajaleh- dissä. Täytyyhän epäilyksen herätä, jos lehdellä on gmail- osoite, tai hyväksyntä tulee pa- rissa päivässä artikkelin lähet- tämisen jälkeen. Jotkut saalista- jalehdet tosin ovat ovelia ja ot- tavat jopa jonkin kunniallisen lehden nimen (tosin www-osoi- te ei sitten vastaa alkuperäisen lehden osoitetta). Siksi on tär- keää pitää listaa näistä lehdistä.
Aineistojen avoin käyttö (data sharing) on hyvä asia, mutta monta asiaa pitää vielä ratkais- ta, ennen kuin asiassa mennään eteenpäin, kuten osallistujien tunnistamattomuuskysymykset ja suostumus aineiston jatko- käyttöön sekä aineiston alkupe- räisten kerääjien saama tunnus- tus tehdystä työstä.
Iltapäivällä käsiteltiin eri tieteenalojen näkökulmia teki- jyyteen. Biofysiikan professori Ilpo Vattulainen Tampereen teknillisestä yliopistosta esitteli oman tutkijaryhmänsä periaat- teita tekijyydestä. Hänen tie- teenalansa on monen tieteen- alan välimaastossa ja tekijöitä on yleensä useita. Kansainväli- sessä yhteistyössä ryhmä luot- taa siihen, että kaikilla tekijöik-
si ilmoitetuilla on merkittävä kontribuutio. Palkan maksami- nen tai ryhmän johtaminen ei välttämättä ole riittävä kontri- buutio tekijyyteen, mutta se voi olla, jos rahoituksen hankkimi- nen on perustunut palkanmak- sajan ideoimaan tutkimussuun- nitelmaan, jota tutkimus toteut- taa. Merkittävä kontribuutio voi olla ideointi, implementoin- nin suunnittelu, osakokonai- suuksien suunnittelu, toteutus ja analyysi, ja tämä vaatii mo- nen ihmisen panoksen, jotta projekti on saadaan aikaiseksi järjellisessä ajassa. Seniorilta vaaditaan tutkimusryhmässä enemmän panosta tekijyyteen kuin juniorilta. Kyse ei ole työn määrästä tai käytetystä ajasta:
15 minuutin keskustelu saattaa olla tärkeämpi kuin vuoden suorittava työ. Tekijöitä ei ryh- mässä valita projektin alussa – valinta tehdään vasta artikkelia kirjoitettaessa, kun on nähty keiden kontribuutioita tarvi- taan. Projektin jäsenillä on oi- keus ilmoittautua tekijöiden listaan ja velvollisuus ehdottaa jotakuta tekijäksi, jos joku tut- kimukseen kontribuoinut puut- tuu luettelosta. Valinta tekijäksi on yhteisöllinen päätös siitä, onko tieteellinen kontribuutio ollut merkittävä, lopullinen päätösvalta on kuitenkin pro- jektien vetäjillä.
Suomen kielen professori Anne Mäntynen Jyväskylän yli- opistosta ja Virittäjä -lehden päätoimittaja puhui tekijyydes- tä tutkijana, julkaisijana ja oman tutkimusalansa näkökul- masta. Suomen kielen tutkimus on osa humanistista perinnettä, joka on perinteisesti yhden yk- silön työtä. Yhdessä julkaise- mista on perinteisesti ollut vä- hän, mutta yhdessä kirjoittami- nen on yleistymässä kun tie- teenala on muuttumassa mono-
149
grafia -keskeisestä kasvavasti artikkelikeskeiseksi. Yhdessä kirjoittaminen on lisääntynyt, mutta ei pääosin julkaisumää- rän kasvun toivossa. Syynä on pikemmin, että painopiste on työskentelyssä siirtymässä jon- kin verran ryhmässä työskente- lyyn ja on opittu työskentele- mään yhdessä. Lisäksi yhteis- kirjoittaminen voi liittyä tie- teenalojen yhteistyöhön. Yksi yhteiskirjoittamisen muoto ovat myös ohjattavan ja ohjaajan yhteiskirjoittaminen. Tähän voi liittyä potentiaalisia ongelmia, kuten miten väittelijän rooli ar- vioidaan väitöskirjassa kun te- kijyyksiä ei ole läpinäkyvästi esitetty missään. Yhdessä kir- joittaminen tarkoittaa kielen- tutkimuksessa yleensä kaksin kirjoittamista – se vaatii luotta- musta, koska ajatustyötä ei voi
”omistaa”. Tekijyys suomen kielen tutkimuksessa on tekstin ja ajatusten tuottamista, ei esi- merkiksi aineiston käsittelyä – niinpä tutkimusavustajan työ ei oikeuta tekijyyteen vaan mai- nintaan kiitoksissa. Kokemuk- sia tekijyyskiistoista ei juuri ole, joskus kiistoja ensimmäiseksi kirjoittajaksi pääsemisestä on ollut. Tekijyys on sovittava asia myös suomen kielen tutkimuk- sessa. Nimijärjestys on pääosin aakkospohjainen, mutta sitä voidaan muuttaa artikkelin pääasiallisen tekijän osoittami- seksi. Toinen syy rikkoa nimi- järjestystä on ”vaihtelun vuok- si”. Suhteellisia tai sisällöllisiä osuuksia eri tekijöille ei erotel- la, koska tutkimus usein teh- dään kokonaan yhdessä. Julkai- sijan näkökulmasta vastuu teki- jyyksistä on kirjoittajilla.
Suunnittelija Janne Pölönen TSV:stä tarkasteli julkaisukoh- taisia tekijöiden lukumääriä tieteellisissä julkaisuissa, kan- sainvälistä kehitystä ja tieteen-
aloittaisia eroja opetus- ja kult- tuuriministeriön aineistossa ja Elsevierin Scopus tietokannas- sa. Tekijöiden määrä on Else- vierin Scopus tietokannan mu- kaan vuosina 2003-13 kasva- nut, tekijöitä per artikkeli oli 2003 3,5 ja vuonna 2013 jo 4,2, mutta artikkelien lisäänty- minen liittyy pikemmin tutki- joiden määrän kuin tekijöiden tekemien artikkelien määrän kasvuun, sillä tutkijakohtainen artikkelimäärä ei ole kasvanut.
Myös suomalaisissa aineistoissa tilanne näyttää samalta. Yhden tekijän julkaisuja on noin 18 % suomalaisista julkaisuista, 56
%:ssa on 3-9 tekijää. Tieteen- aloittain luonnontieteissä, bio- tieteissä, teknisissä tieteissä ja lääketieteessä yhteistekijyys on yleisintä, humanistisissa yhden tekijän julkaisut. Vuosien 2011–14 tekijöistä 32 % oli suomalaisten yliopistojen tutki- joita ja noin 15 % oli kotimai- sista tutkimuslaitoksista. Yli- opiston sisäinen ja kotimainen yliopistojen välinen yhteistyö sekä kansainvälinen yhteistyö ovat yleistyneet. Vain erittäin pieni osa julkaisuista on anta- nut aihetta vilppiepäilyyn.
Tauon jälkeen käsiteltiin te- kijyyttä, tutkimusetiikkaa ja tutkimusvilpin ennaltaehkäisyä.
Rahoittajaorganisaation näkö- kulman tilaisuuteen toi johtaja Pentti Pulkkinen Suomen Aka- temiasta. Akatemian näkökul- masta tutkijat ovat itse vastuus- sa siitä, että tutkimus on eetti- sesti kestävää. Luottamus tutki- jaan ja tutkimusyhteisöön on lähtökohta. Akatemia on sitou- tunut noudattamaan TENKin Hyvä tutkimuskäytäntö (HTK) -ohjeita ja edellyttää, että ra- hoitusta saava tutkija niihin si- toutuu. Akatemian käyttämät arvioijat ovat sitoutuneet ole- maan varastamatta tutkijoiden
ideoita. Rahoitushakemukset voivat sisältää eettisesti epäsel- viä asioita, esimerkiksi hanke- ja post-doc-hakemus voidaan tehdä samalla suunnitelmalla, jolloin on epäselvää kuka hake- mukset on kirjoittanut. Tutkija ei myöskään hakemuksessa saa profiloida itseään todellisuutta korkeammalle tasolle. Akatemi- an käyttämä ansioluettelomalli on TENKin, Unifin ja muiden tahojen kanssa laadittu ja sitä käytetään Akatemian hake- muksissa. Hankkeen loputtua Akatemia edellyttää, että siitä raportoidaan Akatemialle to- tuudenmukaisesti, sillä jos saa- vutuksia liioitellaan se vääristää tutkimusryhmien välistä kilpai- lua rahoituksesta. On tieteen- alakohtaista vaihtelua siinä, mitkä tuotetuista julkaisuista raportoidaan kullekin rahoitta- jalle. Akatemia valmistelee omaa ohjeistustaan siitä, miten hyvän tieteellisen käytöksen loukkaukset huomioidaan Aka- temian toiminnassa. Ohjeissa on tarkoitus ottaa huomioon kansainvälisiä käytänteitä ja se tulee Akatemian verkkosivuille.
Millaisia sanktioita hyvän tie- teellisen käytännön rikkomises- ta tulee jatkossa ei vielä ole sel- vää, mutta Pulkkisen mukaan tietty kohtuullisuus on paikal- laan. On tärkeää, että joku taho lähtee selvittämään louk- kauksia ja jos vilppiä esiintyy esimerkiksi laajojen tutkimus- hankkeiden rahoituksen käy- tössä, on tarpeen raportoida tästä riittävän laajalti että kaik- ki rahoittajat saavat tämän tie- toonsa.
Pääsihteeri Sanna Kaisa Spoof TENKistä käsitteli teki- jyyteen liittyviä haasteita tutki- museettisen neuvottelukunnan arjessa. Kaikki TENKiin tulevat asiat liittyvät jollakin tavalla julkaisuihin ja näin tekijyyteen-
150
kin. TENK on riippumaton toi- mija ja jos hyvän tieteellisen käytännön loukkausta ei pysty- tä selvittämään epäillyn tausta- organisaatiossa, se tulee TEN- Kin käsiteltäväksi. Se on taval- laan vetoomustuomioistuin olematta vetoomustuomiois- tuin. TENKillä on kahtalainen tehtävä: ennaltaehkäistä tutki- musvilppiä ja edistää eettistä tutkimusta ja antaa ohjeisto vilppiepäilyjen käsittelystä (HTK-ohje). TENKin näkökul- masta kyse on siitä, miten hen- kilö on osallistunut uuden tie- don tuottamiseen (ja hän voi olla tällöin tekijä). TENK ei kuitenkaan ota kantaa tekijän- oikeuksiin vaan niitä koskee oma lainsäädäntö. HTK-ohje luokittelee hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset kah- teen tyyppiin: vilppiin (sepittä- minen, vääristely, plagiointi, tutkimusidean anastaminen) ja
piittaamattomuuteen (muiden tutkijoiden osuuden vähättely, itsensä plagiointi, tiedeyhteisön harhaanjohtaminen oman tut- kimustyön suhteen). HTK-oh- jeessa on myös harmaan alueen kategoria (tekijyyden manipu- lointi, esim. haamukirjoittajan käyttö, ansioluettelon paisutte- lu, toisen tutkijan työn viivyttä- minen, yleisön harhauttami- nen). TENKiin tuodaan vuosi vuodelta enemmän vilppiepäily- jä (2015 vähän yli 20), ja tode- tutkin ovat lisääntyneet (noin joka kolmas johtaa vilpin totea- miseen). Tänä vuonna on HTK- prosessi käynnistetty noin 30 tapauksessa, aiheena tekijyys neljässä. Pääosa hyvän tieteelli- sen käytännön loukkauksen epäilyistä on tutkijaryhmien si- säisiä kiistoja. Peruskysymys on usein se, onko kyseessä tieteel- linen näkemysero vai tutkimus- tulosten vääristely. HTK-me-
nettelystä on vain vähän koke- musta yliopistoissa, jolloin prosessi ei aina mene ehkä ihan viimeisen päälle. Tekeillä on ohjeisto väitöskirjojen ohjaami- sesta, siihen on nyt saatu kom- mentit yliopistoilta. TENKissä pohditaan, pitäisikö seuraavak- si tehdä ohje tekijyydestä. Siitä voisi vielä käydä keskustelua, tarvitaanko kansallista ohjeis- tusta. Yksi kysymys ovat tie- teenaloihin liittyvien tieteellis- ten käytäntöjen erot. Seminaari toi taas kerran tutkijoiden poh- dittavaksi sen, millaista tie- deyhteisöä me tuotamme ja millaista me haluamme tuottaa.
kRisTiina MandeRBacka
VTT, dosentti, tutkimuspäällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusyksikkö
