Seksistä sukupuoleen : eroon seksistä pohjoismaisittain eli Foucault-käännösten politiikka näkymä

61

S E K S I S T Ä S U K U P U O L E E N E

F

-

kintalinjaa ja käyttänyt useim- miten käännöksessä sexen kohdalla sanaa sukupuoli.

Suomennoksessa on paljon muita etuja: teksti on sujuvaa hyvää nykysuomea, kääntäjä uskaltaa ottaa kantaa, Fou- cault’n huumori, ironia ja tyy- li on välittynyt paljon parem- min kuin yksinkertaistavassa ruotsinnoksessa, kuivahkossa saksannoksessa tai englan- ninnoksessa. Suomennoksessa ei myöskään ole kankeaa, oikeaa terminologiaa tavoit- televaa kompurakieltä, jota niin usein kohtaa, kun virhei- den teon pelossa ei uskalleta sanoa asiaa suomeksi vaan tarraudutaan vierasperäisiin sanoihin. Reipas päätös Se- xen kääntämisestä “sukupuo- leksi” kuitenkin sulkee mie- lestäni pois aivan liian paljon lukemistapoja, ja siksi sitä on pakko arvostella. Se hämär- tää ensinnäkin ajatuksen sek- sin torjumista ja tukahdutta- mista koskevasta hypoteesista (repressiohypoteesista), ja toi- seksi, se peittää Foucault’n keskeiset ajatuskulut, jotka lähtevät hänen kysymyksis- tään homomiehenä ja sado- masokistina eli aivan tiettyä hedelmää tuottamatonta sek- siä harjoittavana henkilönä.

Tämän yhteydessä tapahtuu jotakin, jota voisi sanoa Fou- cault’n tekstin heteroseksuaa- listamiseksi. Siksi tulkinnasta nousee myös mielenkiintoi- sia seksuaalipoliittisia ja suku- puoliteoreettisia kysymyksiä.

SU K U P U O L I

1960-luvulla kirjoitetussa Sek- suaalisuuden historian en- simmäisessä osassa repres- siohypoteesista puhuessaan Foucault pilkkaa ennen kaik- kea oman ikäpolvensa ajan- kohtaista “seksuaalisuuden va- pauttamisen projektia”. Tor- juttu ja tukahdutettu (repres-

soitu) seksi näyttäytyi sivili- saation suurimpana taakka- na, jonka vapauttamiseen liit- tyi suuria lupauksia: ehkä psykiatriset sairaudet lakkaa- vat, kun ihmisten annetaan vapaasti toteuttaa seksuaali- suuttaan; ehkä sodat vihdoin- kin loppuvat, koska aggres- siot kytkeytyvät seksiin.

Kun sexe käännetään “su- kupuoleksi”, koko ajatus hä- märtyy. Esimerkki käännök- sestä:

“Tälläinen keskustelu su- kupuolen modernista repres- siosta antaa asiantuntevan vai- kutelman, ja sitä on helppo käydä [...]. Ja sukupuolen aate – sen vapauden aate, mutta myös tietoisuus siitä ja oike- us puhua siitä – saadaankin kunniallisesti liitetyksi poliit- tiseen aatteseen: sukupuoli- kin kirjoitetaan sisään tule- vaisuuteen” (s. 13-14).

Mikä voisi olla tämä 1960- luvun Ranskassa kaikkien kannattama ja hyvää ennus- tava “sukupuolen vapauden aate” on mysteeri. Sen sijaan jos “sukupuoli” edellisessä korvataan “seksillä”, niin nä- kyviin tulee “seksin aate”, joka liittyy 60-lukulaiseen aja- tukseen ei-tukahdetun, va- pautetun seksin parantavasta voimasta.

Repressiohypoteesin esit- täjien mukaan viktoriaanit tu- kahduttivat ja torjuivat sek- sin; käännöksessä puhutaan tämän sijaan siitä miten vik- toriaanit tukahduttivat ja tor- juivat sukupuolen. Tämä oli- si kenen tahansa esittämänä outo historiallinen väite.

Viktoriaanisessa maailmassa sukupuoli oli varmasti olen- nainen yhteiskuntaa järjestä- vä periaate, mutta käännök- sen mukaan viktoriaanisesta ajasta sanotaan väitettävän, että sukupuolen hallitsemi- seksi todellisuudessa on ollut välttämätöntä ensin supistaa Foucault’n Seksuaalisuuden

historian keskeinen sana sexe voi ranskassa tarkoittaa eri asioita, muun muassa seksiä ja sukupuolta. Teosten eng- lanninnoksissa vastaavan ter- min valinnasta ei ole muo- dostunut ongelmaa kuten suo- messa, ruotsissa ja saksassa, joissa on erikseen “sukupuo- li” ja “seksi”, kön ja sex, Geschlecht ja Sex. Teossarjan ensimmäisen osan saksalai- set kääntäjät Ulrich Raulff ja Walter Seitter käyttävät Fou- cault’n sexen kohdalla sanaa Sex harkitsemattakaan tässä yhteydessä vaihtoehdoksi sa- naa Geschlecht. Saksannosta luettaessa on siksi ilmeistä, että Foucault ei ensimmisesä osassa juuri mainitse suku- puolta, mutta puhuu sitäkin enemmän seksistä. Näin luen myös ranskankielisen alku- tekstin sekä englanninnok- sen. Kaikkien näiden tekstien mukaan seksistä puhuessaan Foucault ei viittaa lisääntymi- sen välineeseen vaan nautin- toon. Toistuvat viittaukset sek- siin, joka ei tuota hedelmää, saavat ajattelemaan seksiä kaikkena sinä monimuotoi- sena yksin tai yhdessä teke- misenä, joka mahdollisesti tuottaa seksuaalista nautintoa.

Olen pitkään ihmetellyt sitä aina välillä nimenomaan Suo- messa kohtaamaani käsitystä, että Foucault olisi ensimmäi- sessä osassa puhunut olennai- sesti sukupuolesta. Vasta hil- jakkain tutustuttuani ruotsin- nokseen, joka on peräisin jo vuodelta 1976, asia on alka- nut valjeta minulle: varmaan moni Suomessa on lukenut ruotsinnosta, jossa ruotsintaja Britta Gröndahl on tehnyt omituisen ratkaisun ruotsin- tamalla sexen useimmiten sa- nalla kön, siis sukupuoleksi.

Uudessa suomennoksessa Kaisa Sivenius on ikävä kyllä jatkanut “pohjoismaista” tul-

62

sen käyttöä kielessä, “rajoit- taa sen vapaata kiertämistä puheessa ja ajaa se pois ns.

asiakeskustelusta”. Moderni häveliäisyys onnistui varmis- tamaan “ettei se edes joutu- nut lausumaan koko sanaa”

(s. 19).

Tämä kielletty sana ei var- mastikaan ollut “sukupuoli”

vaan “seksi”. Viktoriaanises- sakin kielessä oli varmasti asiakielen mukaista puhua naisesta heikompana suku- puolena, tai henkilöstä suku- puolensa tyypillisenä edusta- jana ja niin edelleen. Ei ku- kaan 1960-luvulla väittänyt, että viktoriaanit olisivat puh- distaneet “sukupuoli”-sanan kielestä, sen sijaan he väitti- vät, että “seksi”-sanaa ei saa- nut mainita.

Sukupuoli-käännös saa siis Foucault’n referoiman histo- riallisen väitteen kuulosta- maan omituiselta. Mielestäni vakavampaa kuitenkin on se, mitä se tekee Foucault’n omal- le erityisen kiinnostuksen koh- teelle eli seksille nautintona:

se häivyttää monissa olennai- sissa kohdissa nautintona kä- sitetyn, hedelmää tuottamat- toman seksin pois näkyvistä tekstissä. Esimerkiksi aivan kirjan ensimmäisillä sivuilla Foucault’n kuvatessa repres- siohypoteesin mukaista ku- vaa viktoriaanisesta ajasta, ta- pahtuu seuraavaa: Suomen- noksen mukaan “seksuaali- suus suljettiin huolellisesti pois näkyvistä: se sai häädön, ja avioliitto ja perhe asettuivat sen tilalle. Siitä tehtiin puh- taasti lisääntymisen väline, ja sukupuolesta vaiettiin. [...]

Yhteiskunnassa ja jokaisen kodin sydämessä oli vain yksi hyväksytty mutta sitäkin hyö- dyllisempi ja hedelmällisem- pi paikka seksuaalisuudelle:

vanhempien makuuhuone.

Kaikki muu sai häipyä: asen- teet ja hyvät tavat edellyttivät

ruumiin välttelemistä, ja sa- nojen sopivaisuusvaatimus siisti keskustelun. Jos hedel- mättömyyttä taas tuotiin esiin liian vaativasti ja silmiinpistä- västi, sekin leimattiin epänor- maaliksi ja siitä rangaistiin”

(s. 11).

Kun “sukupuolesta” vaie- taan ja puhutaan “hedelmät- tömyydestä”, mieleen tulevat varmasti ennen kaikkea pa- riskunnat, jotka eivät eivät onnistu saamaan lasta. Alku- tekstissä tässä kohdin on: “Et le stérile, s’il [...]”, ja Foucault puhuu tässä tietenkin lempi- teemastaan eli seksistä, jonka tuloksena ei ole hedelmää:

homoseksuaalisesta seksistä, masturbaatiosta jne. Muissa kielissä “det ofruktsamma”

(“Och om det ofruktsama sticker upp och visar sig för mycket, klassas det som onor- malt: det får ställning som sådant och bestraffas”) tai

“das Unfruchtbare” käy päin- sä, ja englannintaja on var- muuden vuoksi kääntänyt

“sterile behavior”. (“And ste- rile behavior carried the taint of abnormality; if it insisted of making itself too visible, it would be designated accor- dingly and would have to pay the penalty.”) Hedelmää tuottamaton seksi häviää kään- nöksessä näkymättömiin kun sukupuolisuus ja sen mukana lisääntymisfunktio astuvat etu- alalle.

SU K U P U O L I S U U S

Voi tietenkin kysyä eikö Fou- cault’n olisi pitänyt olla tyyty- väinen seksin kaikkien kuk- kien kukkimisen luvasta, miksi hän pilkkaa seksin vapautta- jia? Olennaista on, että Fou- cault ei koskaan hyväksynyt ajatusta siitä, että 1960-lu- vulla oltaisiin vapauttamassa jo alusta saakka eriytyneitä seksuaalisia haluja. Ajatus it-

sestä ja muista aivan erityi- sen, homoseksuaalisen (tai sadomasokistisen) halun tai vietin edustajina, oli hänestä harha. Foucault monimutkais- taa huomattavasti ajatusta yk- sinkertaisesta “vapautumises- ta”; hänen historiallinen ot- teensa näkee “vapautumis- keskustelun” vain ilmiselvä- nä jatkeena jo paljon pitem- pään vallinneelle “tiedontah- dolle”, joka tuottaa eroja ja tekee mahdolliseksi erilaisia haluja. Tämä tiedontahto ja nimenomaan tieteellisesti kä- sitelty seksuaalisuus (ja siinä toimivat abstraktiot) on, Fou- cault’n muiden tieteenhisto- riallisten töiden linjaa jatka- en, kiinnostuksen kohde Sek- suaalisuuden historian en- simmäisessä osassa.

Kun puhe on nimenomaan tieteen parissa käsitellystä sek- suaalisuudesta, niin Suomen

“seksi” tuntuu ranskan se- xeen nähden pinnalliselta ja konkreettiselta käsitteeltä sa- malla tavoin kuin Sex saksas- sa. Suomessa olemme sikäli paremmassa asemassa kuin tätä valittavat saksalaiset kään- täjät, että meillä “sukupuoles- ta” voi tehdä “sukupuolisuu- den” jolloin saadaan vaihto- ehto uudemmalle amerikan- englannista lainatulle seksi- termille. Kaisa Sivenius on- kin käyttänyt myös “suku- puolisuutta” melko usein sexen kohdalla, ja tämä toimii onnistuneesti ja tietenkin pal- jon paremmin kuin “suku- puoli”. “Sukupuolisuuden”

suuri etu “seksiin” nähden on, että se on abstraktimpi.

“Sukupuolisuudella” ja var- sinkin “sukupuolielämällä” on kuitenkin myös haittoja: “su- kupuolisuus” ja “sukupuoli- elämä” nimittäin viittaavat vä- littömästi kahteen sukupuo- leen ja lisääntymiseen (“suku”

ja “puoli”), jota sexe ei tee.

Tämän lisäksi ne ovat van-

63

hahtavampia ilmaisuja kuin se kielenkäyttö, johon Fou- cault viittaa repressiohypotee- sin esittäjillään. Ennen puhut- tiin “sukupuolielämän tutki- joista”, mutta 60-luvun dis- kurssissa varmastikin “seksi- tutkijoista”. En tunne tark- kaan termin käsitehistoriaa, mutta “seksin” tulon niin suo- malaiseen kuin saksalaiseen- kin sanastoon liittynee juuri Foucault’n taustana toimivaan 1960-luvun kulttuurivallanku- moukseen. Paras käännösstra- tegia mielestäni olisikin ollut käyttää vaihdellen “sukupuo- lisuutta” ja “seksiä”, joihin suomen kieli antaa mahdolli- suuden, aina Foucault’n teks- tin kontekstista riippuen.

“Sukupuolisuutta” olisi kui- tenkin ennen kaikkea pitänyt käyttää puhuttaessa siitä sek- suaalisuuden diskurssin pa- rissa muodostuneesta abstrak- tiosta “sukupuolisuus”, johon Foucault teossarjan ensimmäi- sessä osassa vihjaa myös 1960- luvun seksi-puheen palautu- van. Tämän ajatuksen seu- raamisen sexen kääntäminen sukupuoleksi tekee myös vai- keaksi. Kun Foucault puhuu siitä, miten sukupuolisuuden ajatus syntyy seksuaalisuuden diskurssissa, niin käännök- sessä puhutaan jälleen “suku- puolesta”, ja ensimmäisen osan loppuluvussa Fou- cault’sta tulee paljon radikaa- limpi sukupuolipoliitikko kuin hän onkaan:

“Seksuaalisuus on hyvin todellinen historiallinen hah- mo, ja se juuri on synnyttänyt sukupuolen käsitteen omalle toiminnalleen välttämättömä- nä spekulatiivisena ainesosa- na” ja “luomalla ‘sukupuo- len’, tuon kuvitteellisen ele- mentin [...]” (s. 112).

On melko radikaalia tulki- ta Foucault’n väittävän, että seksuaalisuusdiskurssi olisi synnyttänyt sukupuolen kä-

sitteen; sen sijaan on helppo ymmärtää Foucault’n väittä- vän, että seksuaalisuuden dis- kurssi on muodostanut suku- puolisuuden käsitteen, jota sitten pidetään sinä alkupe- räisenä ja luonnollisena viet- tipohjana, johon kaikki puhe seksuaalisuudesta viittaa.

Viimeinen kappale (s. 104- 114) menettää paljon ajatusta sukupuolen, sukupuolisuuden ja seksin vaihdellessa sexen paikalla. Teksti kannattaa lu- kea vaihtaen kaikkien suku- puoli-sanojen paikalle suku- puolisuus tai seksi ja vaihta- en osan sukupuolisuus-sanois- ta myös seksiksi, ja verrata näin saatua merkitystä kään- nökseen.

SU O M E N T A J A N A J A T U S Mitä voisi arvella suomenta- jan ratkaisun taustasta? Kaisa Sivenius kirjoittaa alkusanois- saan sexen suomennoksesta:

“Suomennokseksi on valittu juuri ‘sukupuoli’ muiden vaih- toehtojen, esimerkiksi ‘sek- sin’, sijasta, koska se ‘puoli- naisuudessaan’ kertoo, että on olemassa biologinen jako nais- ja miessukupuoleen.”

Mutta eikö kaikki viittaa siihen, että Foucault nimen- omaan ei halua korostaa sek- sin yhteydessä biologista ja- koa nais- ja miessukupuo- leen? Foucault’lle seksi ei ta- pahdu “luonnollisesti” naisen ja miehen välillä, seksiin kuu- luu olennaisesti paljon muita

“sukupuolieroja” eli seksuaa- lisia jännitteen luojia kuin jako naiseen ja mieheen.

Suomentajan ajatus on kui- tenkin monimutkaisempi, hän nimittäin jatkaa edellisestä:

“Sukupuoli on kuitenkin tätä kattavampi ja syvempi asia: Foucault’n merkitykses- sä sukupuoli on juuri se, mikä on puolikkaille yhteis- tä, ja juuri se, josta länsimai-

nen ihminen on hakenut to- tuutta. Sukupuolen torjumi- nen ja tukahduttaminen, rep- ressio, ei tarkoita yksiviivai- sesti sitä, että jotakin tiettyä sukupuolta on sorrettu, vaan repressio ja vaatimus totuu- den paljastamisesta kohdis- tuvat juuri siihen, mikä suku- puolille on yhteistä, itse su- kupuoleen.”

Ajatus on siis: 1) on kaksi biologista sukupuolta, 2) niille on yhteistä, että ne ovat su- kupuolia, eli niille on yhteis- tä sukupuolisuus, ja 3) rep- ression kohde on sukupuoli- suus eli “itse sukupuoli”.

Repressoitu “sukupuoli” tu- lee näin itse asiassa merki- tykseltään hyvin lähelle sek- suaalisuutta, sukupuolisuut- ta.

Sinänsä tässä on kyse sel- västä ajatuksesta, mutta oli- sin valmis jälleen väittämään, ettei se vastaa Foucault’n kä- sitystä. Foucault nimittäin to- dellakaan ei sido seksuaali- suutta sukupuoleen, niin kuin käännösteksti nyt muutamil- la merkityssiirtymällä tekee.

Kun sukupuolesta johdetaan sukupuolisuus ja se samaste- taan seksuaalisuuden kanssa, niin tällä saadaan aikaan sek- suaalisuuden palautuminen ajatukseen “on olemassa kaksi biologista sukupuolta” ja sa- manaikainen seksin assosioin- ti heteroseksuaaliseen sek- siin, joka tuottaa jälkeläisiä.

Seksuaalisuus heteroseksuaa- listetaan ajatuksellisesti näin ehkä tehokkammin kuin vik- toraanit sen konsanaan rep- ressiohypoteesin esittäjien mukaan tekivät. Vastaavan jat- kumon muodostamista ei tie- tenkään tapahdu Foucault’n tekstissa. Foucault’ta on mah- dollista lukea johdonmukai- sesti niin, että seksistä puhut- taessa ajattelee esimerkiksi sadomasokistista leikkiä kah- den homomiehen välillä tai

64

masturboivaa lasta. Mikään ei pane ajattelemaan sitä, että

“on kaksi biologista suku- puolta”.

Pohjoismaisten käännösten tulkintalinja on nyt siis hedel- mättömän seksin häivyttämi- nen teoksen keskiöstä ja sek- suaalisuuden heteroseksuaa- listaminen. Ruotsinnoksessa tätä pohjoismaista heterosek- suaalistamista on vielä vah- vistettu painamalla kirjan kan- teen kuva Aatamista ja Eevas- ta paratiisissa(!).

Tämän erikoisen käännös- linjan, jossa kaikki seksi pa- lautetaan kielellisellä tasolla nainen/mies-eroon, saattaa motivoida politiikka, jossa su- kupuolieroa pidetään paljon olennaisempana kuin mitä Foucault teki. Näin voidaan esimerkiksi ajatella edistettä- vän feminististä politiikkaa.

Kokonaan Foucault’n tässä kirjassa esittämien kysymyk- senasettelujen ulkopuolelle menee nimittäin kysymys sii- tä, onko seksuaalinen halu sittenkin, jossakin syvemmäs- sä mielessä, aina sukupuoli- tettu. Voi hyvin olla että Iriga- ray on oikeassa väittäessään, että ero mieheen ja naiseen toimii ontologisesti kulttuu- rissa yleensä. Voi hyvin olla niin, että on oikein palauttaa seksuaalisuus aina mies/nai- nen-eroon – silloinkin kun seksi (sukupuolisuus) tapah- tuu samaa sukupuolta ole- vien välillä. Tällaisilla väit- teillä on varmasti puoltajan- sa, vaikka toisaalta voisi väit- tää, että kaikki seksi palautuu valtasuhteisiin, epäsymmet- riaan, tabuun tai johonkin muuhun, mikä kiihottaaa sek- suaalisuutta tai toimii sek- suaalisuuden materiaalina ja mistä sukupuoliero on vain yksi versio. Ja jotkut eivät haluaisi esittää mitään uni- versalisoivia väitteitä.

Mutta vaikka joku voisikin

väittää, että seksi palautuu aina sukupuolieroon, joka on nimenomaan miehen ja nai- sen välinen sukupuoliero, niin juuri tätä en sanoisi Foucault’n väittävän. Seksi on hänelle nautintoa: nautinto on sek- suaalista mutta epäsukupuo- lista. Foucault ei lainkaan pyri ontologisoimaan sukupuoli- eroa, päinvastoin, jos hän on- tologisoi jotakin, se on kaik- kien erojen tuolla puolella oleva nautinto. Tämä on mie- lestäni kylläkin vähintään yhtä epäilyttävää kuin sukupuoli- eron ontologisointi. Tämä su- kupuoleen tai mihinkään muuhun sitomaton puhdas nautinto on juuri se piirre Foucault’ssa, jonka esimer- kiksi Judith Butler problema- tisoi, mutta jota taas esimer- kiksi David Halperin ylistää

“queerinä”. Silti voidaan mie- lestäni ajatella, että Foucault’n suurin anti feminismille on juuri päinvastainen sukupuo- lieron ontologisoinnin pro- jektille: se on se, että hän ei ontologisoi sukupuolieroa.¹

Tuija Pulkkinen

v i i t e

1. Kirjoittajan Foucault’ta käsitte- leviä tekstejä: “Michel Foucault – homojen ja hullujen py- himys”. Elämänpolitiikka toim.

J.P. Roos ja Tommi Hoikkala.

Gaudeamus, Helsinki 1998, s.

252-264; “Identiteetti ja ei-iden- titeetti – Michel Foucault’n ja Judith Butlerin politiikka”, esi- telmä Suomen Filosofisessa yhdistyksessä lokakuussa 1997, ilmestyy vuosikirjassa Ajatus (56) 1999; ja Postmo- derni politiikan filosofia. Gau- deamus, Helsinki, 1998, erit. s.

87-117.