O S M O I K O L A
Kieltoverbin ellipsistä
Aarni Penttilä on esittänyt m u u t a m i a kaunokirjallisuudesta poimittuja kielto- lause-esimerkkejä, joista kieltoverbi p u u t t u u : »Heroja: Ole kuullutkaan [ = en ole k . ] , että ihmistä niin paiskitaan I. T U R J A | . . . tietäisi sinuakaan, jos'et siinä olisi S. A L K I O
| H m — m i n ä tiedä — mitä sillä t ä h ä n aikaan vuorokaudesta on tekemistä F. E.
SILLANPÄÄ ] —• tiedä [ = eipä tiedä] kuka tässä kiireimmin a p u a tarvitsee, sanoi Hilja F . E . S I L L A N P Ä Ä » (Penttilä, Suomen kielioppi s. 659). T u n t u u selvältä, että tällainen ellipsi on kaunokirjallisuuteen tullut puhekielestä. Ilmiön esiintymiseen murteissa ei kuitenkaan ole j u u r i huomiota kiinnitetty. Ilmari K o h t a m ä k i on mai- n i n n u t yhden murre-esimerkin: minä sinnev vlttil lähte (Vir. 1936 s. 12). Sen sijaan esim. murteidemrae lauseopillisissa tutkimuksissa t ä m ä ilmiö n ä y t t ä ä kokonaan sivuutetun. Sanakirjasäätiön kokoelmistakaan ei j u u r i löydä esimerkkejä. T ä m ä on hyvin ymmärrettävää, sillä sanastajahan kerää esimerkkejä esiintyvistä eikä puuttuvista sanoista.
Ilmiö ei ole suomen murteissa kovinkaan harvinainen. Lounaismurteiden lause- opillisessa esimerkkikokoelmassani, joka sisältää etupäässä murrenauhoista poi- mittua aineistoa, on n. 75 lausetta, joissa esiintyy kieltoverbin ellipsi. Esimerkit j a k a u t u v a t suhteellisen tasaisesti lounaismurteiden alueen eri osien välille. Alueelli- set erot tuskin olisivat odotuksenmukaisiakaan. Melko tasaisesti esiintymät näyttä- vät j a k a u t u v a n myös yksinkertaisten tempusten—preesensin j a imperfektin—-kesken.
Liittotempusesimerkit sen sijaan ovat harvinaisia, m u t t a liittotempukset lienevät kaikkiaankin paljon harvinaisempia kuin yksmäistempukset. Pelkkä kieltoverbiin liittyvän pääverbin muoto (en tule, et tullut, ei ole tullut) riittää tavallisesti osoitta- m a a n predikaatin kieltäväksi, m u t t a useimmiten lauseessa on muitakin kieltoon viittaavia aineksia. Esitän seuraavassa joukon lounaismurteiden esimerkkejä ryhmi- teltyinä sen m u k a a n , mitä kieltoon viittaavia aineksia lauseessa on.
1. Partitiiviobjekti (lisäksi voi olla muitakin kieltoon viittaavia aineksia). a) Prees.
Mut mää sitte, se enemppä niistähän t i ä d. R a u m 1952, Ruoppila —- Soutkari, Suomal.
murrelukemisto s. 10: 6— | ky-l ma:r siilo sit ta:itti me:n [nim. paljain jaloin kirk- koon]. Mää: e:nä m u i s t mi-ttän ku-i me:ni mut P y h R 1961, n : o 2181 | Ko-l vuat vi:ssi on ta:inu o-l jo tosa [nim. tuo sauna], mää: hänt muista, mää si:täkä. . . R y m 1952 | [Nopoa paiskattaessa:] Pi-.stetti mä- sitä muista enä simmone, todsest päästseol simmonen te-rävä ja paiskatti - M u u r i 1957, n : o 491 || b) Impf. Kolvaan
1 Turun yliopiston Suomen kielen laitoksen äänitearkistosta peräisin olevien esimerkkien yhteydessä mainitaan nauhan arkistonumero. Milloin ei tätä numeroa eikä muuta lähdettä mainita, on esimerkki joko omista muistiinpanoistani tai jostakin mainitun äänitearkiston nauhasta ennen sen arkistoimista otettu.
194 OSMO IKOLA
Tö-ykkälä tul me:ilk kerra sit ja, mää l'ö:ykkälää tu-nt enukk a ja, H o n L 1961, n : o 147 | sinne et me:nnä me-rel sitten, paa-tin kans ja mitäs ku tääl nä{i) mitta merta n ä h- ny ni sinnem mää painu jalkasi vaa —• — M a s 1962, n : o 284 | Kas ne-likolline sidlo ain tuattin kot. . . sy.ksyl markkinoilta, et se ko-kb vuarem piisas sy.ärä. Sitä [nim. silak- kaa] simmot kidbkaupalljo s t e 11 u. Kuusjo 1961, n : o 209 | toi o-pettaja oli siäl sit i-sänöitsijä ja, sa:mäs sitt^et hän kävi si-äl^aija, meni välis [ < välist] sinne ja mu : i s- tanukka meitti o-llenka, et me:i(t) ko-uluss^oli SuomJ 1961, n : o 190.
2. Partitiivisubjekti (lisäksi voi olla muitakin kieltoon viittaavia aineksia).
a) Prees. Ja täädäkkä o l nyp pa:peistj>ikken ti-atto kbn, täält ku-al ki-rkherra ja Lait 1962, n : o 302 | Juu täädt mä oli, oli sy.ntyn ja, ja tää-lt pidäjäst oi e kk a sit muu:t ku vissi, oikkiastas muut jos y-ks ilmam minut si:mmossi ko . . . Vei 1953 || b) Impf.
He-vbsen kan{s) vaa me:ntti, mitta a:utossi siilo ollu. P y h R 1961, n : o 218 || ri-kkosiva iltamahuane siilo sä-hkö ollu ni, i-Jtamahuane la-mpu ja, Mas 1962, n : o 281 | Mydt^on tul. . . tullu si-llon tainnu vi:elj>lla o-llenkan talo' ei mää tiärä ja. S u o m J
1961, -JV.O 190 \ Si:tä aikka mitta iltami a: l luk k a st:m pu-akst mutt^et, jos joskus o-liki ni —- •— K a r u n a 1957, n : o 35 | Niistj>n a-ika homma, siik ka:rsina u-lbsajämises(t) ja mitta mi-ähi o : l lu s sit, niin kyd ka-ks podkka oi mut Sau 1962, n : o 257 |
Siilo mitta he-inäkonei ollu. Pern 1961 || c) Perf. Ko semmo&{Haki jo:skus mailmas mut semmo§&i mittän tiätystj) Uhoilu mut kuis semmo§§i o ruvet, puhelema semmofi&i jä-ttiläissi, L a p T l 1963.
3 Liitepartikkeli tai m u u ilmaus, joka esiintyy vain sisällöltään kieltävissä lau- seissa {-kaan, -kään, enää t m s . ; vrt. M a t t i Sadeniemi, Vir. 1942 s. 2 8 5 — j a Kielen- käytön kysymyksiä [Tietolipas 18] s. 17—). a) Prees. Joku jottai mudst sitt^et mitä pantti ja, määkä mui s t ny et mitä, joitain, mi:tä se ny olika, kon^em mu:ist,
E u r J 1959 [ Jo:s sit to-si on mnää: sii-t ti : är. Lait 1962, n : o 302 | Kyl ma:r ta-is„
odlas sit. Mää juur paljo semsis [ < semsist] sit nii:n ti • är, ti • är k kon tua, tu-als sitt^oli, P y h R 1961, n : o 218 | Mää tahr o muistakka ena. M a s 1962, n : o 281 | Ei ne juur tehny, mää: ku:mminka mu- is ta. Sau 1962, n : o 257 || b) Impf. kon^e' mitta muut kudkuvehkei olk kojadkasi $ittj>lis täytyn men ni midtäm paljompods mentty ja, ja L a p T l 1963 | Mää mitta siäl katto nukk a nim paljon kans sitte, •
H a l i 1960 [ ettei siim mitta erikoist tääl olnii, mää k uu Inu kumminka juhänuskirkost mitta erikoist käy . . . käytänös^oleva. P e r n 1959, n : o 84 || c) Perf. Ee. Ei koska, mä o l vaa nehny koskan tapeltavas. Pern 1959, n : o 88.
4. Edellisen r y h m ä n kaltaisissa tapauksissa voi kieltoverbin lisäksi itse pääverbikin p u u t t u a ; lauseessa on jokin ilmaus, joka esiintyy vain sisällöltään kieltävissä lau- seissa j a joka osoittaa, että lause täydellisenä sisältäisi kieltoverbin: Ja ku-rika ja pyy-ktoolis sidlo sitt^oli ja hakättiniie-tt^e-.t yhtän ko,fla-tisvaa:. P y h R 1961, n : o 2 1 7 | Juu ko väm podkki o-l, mitta väli mi. . . mi-kä sii oi ko, M a s 1962, n : o 279 | jost mää tuan simmose . . . päälise ett^on . . . laitettu toi jo, valmiks, mitta mmk ku
anturan teliä, nii mää sano . . . P e r n 1962, V i r t a r a n t a , S u o m e n kansa muistelee s. 22.
5. Epäsuora kysymyslause. Prees. Mnää mui st mitä se mahdo levi oll(a). P y h M 1928, SS, Y. H . Toivonen | Mää tiär mi-kä se oi mutt^ei se missan ku:nnalliskoris kos-
Kieltoverbin ellipsistä 195
käollu mut. . . H o n L 1961, n :o 147 \ja si-t piretti se e-lamkert jost, joku suutta . . . suut ma-ksap pa:pil, mnää: tiä (k) ku-ip paljom pa:p siit sit mahro saa-rp palkka. Lait 1962, n : o 302 | Mnää tiär viäläk ne nyy- o:vä P y h R 1961, n : o 218 [ No nee olis sim- mossi, mä ny oikke m u i s t mi:nkä näkösi ne olsi olluk ko . . . Hali 1960 | Mi ne olis sii:n, mää: tiär ku-i mont kymment vuat nes sii:n, oliodluni, Ang 1957 | ja siält kaupast sai raha. Mä tiär kummotti se oli siilo, jerjestetty. Pern 1961. —• Esimerkkejä on vain preesensistä, j a ne ovat kaikki tyyppiä minä muista, minä tiedä.
6. V a i n pääverbin muoto osoittaa lauseen kieltäväksi, a) Prees. a-i se no-use jä mnää- tiärs se, tu-lb hu:anontu jä, vero nouseva. P y h M 1960, n : o 94 | (Kuinka
pellavat liotettiin?) Mää- tiär niit pi:stetti jä-rve ja mi-hi niit simmotti ve-sipaikossim pi -.stettija, R y m 1952 | Ja ei hää sitä [nim. voita] i-te ollu mää tiär hää oljt-stan sitä josta • Kis 1961, n : o 187 | | b) Impf. Simmone hevbne sanotti siäl oikke vetävä, mää: tiär jos sit vet taik ei, mää: siäl kattonu. Hali 1960 [ ei sunka see- ni mukava ollu mut see- oi mukava kum pääs pois, ta : r v inu s siäl olla. Hali 1960 | Kyl mää se muuto no-sti oikke seikka. Mää u :skaltanus sano. Hali 1961, n : o 206.
Valitettavasti minulla ei ole yhtä runsasta esimerkkiaineistoa m u u a l t a kuin lounaismurteista. Kannattaisi selvittää, missä m ä ä r i n kieltoverbin ellipsi on tuttu muillakin murrealueilla. Oletettavissa on, ettei eri murteiden välillä tässä suhteessa ole merkittäviä eroja. Sanakirjasäätiön kokoelmista olen löytänyt seuraavat m u i d e n murteiden esimerkit: Nualtiin sormi maukkaasti oikee [puhtaaksi, kun sillä ensin oli kierretty kermat irti kehlon laidasta], häntä ennää [ = ei h ä n t ä enää p a n n a sormia m a i d o n joukkoon]. V a m 1938, Eino Lepistö | [Kieltosana heittyy:] Minä sano' eksyyhä se. Elläissää k äö n ä millokaa [ = lapsi ei ole milloinkaan käynyt mainitussa paikassa]. J u v 1937, Arvo Inkilä.
S a m a ilmiö on myös virossa yleinen. Andrus Saareste (Esti keele möisteline söna- r a a m a t I, p . 292) luettelee useita esimerkkejä, m m . seuraavat: Varas jätab varna seinä, aga tuli jätä kedagi \ ma mäletagi enam (Ann) | Tahtnud kedagi, söitis mööda (Kvk.
S 128). Tästä käytöstä on heijastumia viron vanhassa kirjakielessäkin (ks. O . Ikola, Lauseop. hav. Georg Mullerin virolaisten saarnojen kielestä, T u r u n Yliop. julk.
B 82, s. 52—53).
Kieltosanan ellipsin on suomessa j a virossa mahdollistanut ennen kaikkea se seikka, että p ä ä v e r b i on kieltosanan yhteydessä eri muodossa kuin m y ö n t ä v ä n ä . M o n e s t i lauseessa on muitakin ilmauksia, j o t k a riittäisivät osoittamaan sen kieltä- väksi. Kieltoverbi ei siis ole y m m ä r r e t t ä v y y d e n kannalta v ä l t t ä m ä t ö n ; sitä ei tavalli- sesti tarvitse p a i n o t t a a , j a se voidaan »nielaistakin». Sellaisissa kielissä, joissa p ä ä - verbi on kieltosanan ohessa samassa muodossa kuin myöntävänä, ei tällainen tieten- k ä ä n ole mahdollista, ellei lauseessa ole m u u t a kieltoon viittaavaa ilmausta. Ranskan puhekielessä kyllä t u n n e t a a n kieltosanan ellipsi, sillä alkuaan kieltosanaa vahvista- m a a n tullut pas, point, rien personne, jamais j n e . riittää osoittamaan lauseen kieltäväksi
(ks. W . Havers, H a n d b u c h der erklärenden Syntax, 1931, s. 17—18).
196 OSMO I K O L A
Zur Ellipse des verneinenden Verbs im Finnischen
von O S M O I K O L A
Verf. zählt aus den südwestfinnischen Dia- lekten eine ganze R e i h e von Ellipsen b e i m verneinenden V e r b auf. Wahrscheinlich ist diese Erscheinung in den a n d e r e n finnischen Dialekten ebenso allgemein, n u r noch nicht erforscht. Das Verneinungsverb ist im Fin- nischen für die Verständlichkeit nicht u n - bedingt nötig, d a bereits die F o r m des H a u p t - verbs erkennen lässt, dass es sich u m eine Negation h a n d e l t (vgl. hän ottaa 'er n i m m t '
~> hän ei ota 'er n i m m t n i c h t ' ) . Ein Satz k a n n ausserdem andere, n u r in verneinenden Sät- zen zur A n w e n d u n g k o m m e n d e Ausdrücke enthalten (die Anhängepartikel -kaan, -kään ' a u c h — nicht', das A d v e r b enää ' m e h r ' u . a . ) . A u c h d a d u r c h wird der Ausfall des Verneinungsverbs erleichtert. Die Ellipse des verneinenden Verbs ist ebenfalls im Est- nischen b e k a n n t .
