150
Vertailevan kasvatustieteen perusteos
Suvi Jokila, Johanna Kallo & Risto Rinne (toim.) (2015).
Comparing times and spaces. Historical, theoretical and methodological approaches to comparative education. SKTS. 258 s. ISBN 978-952-5401-71-4
VERTAILEVAN KASVATUSTIE
TEEN ALKUVAIHE sijoitetaan jopa 1800-luvun lopulle. Vaikka yli sata vuotta sitten tehty tutkimus ei juu- rikaan muistuta teorialähtökohdil- taan ja menetelmiltään tämän päi- vän vertailevaa tutkimusta, yhteisiä kehyksiä on kuitenkin tunnistetta- vissa.
Vertailevassa tutkimuksessa on ollut aina kysymys tietynlaisesta uteliaisuudesta kotoisen ulkopuo- lella olevaa kohtaan. Yli sata vuotta sitten ulkopuolella oleva muodos- tui nykyistä suppeammista kiin- nostuksenkohteista. Toisaalta koko vertailevan kasvatustieteen histori- an ajan tutkimustuloksilla näyttää
olleen merkittävää käyttöarvoa kasvatusta ja koulutusta eri tavoin uudistettaessa ja kehitettäessä.
2000-luvulla vertailevan kasva- tustieteen haasteeksi on noussut monin tavoin muuttuva maailma.
Globalisaation nopeus ja laajuus sekä ylikansallisten organisaatioi- den vaikutusvalta ovat haastaneet tutkijoita tarkastelemaan vertai- lun kenttiä uusista näkökulmista.
Kansallisvaltioiden rooli vertailun perusyksikkönä on merkittävästi aiempaa pienempi. Edelleen on nähtävissä ajassa vertikaalisen ver- tailun kasvavan horisontaalisen rinnalla. Muutokseen ja siirtymiin kohdistuva tutkimus on luonut
pohjaa vertailevan tutkimuksen teoreettiselle ja metodologiselle laajenemiselle.
VERTAILEVA TUTKIMUS VAHVISTUU
Vertaileva kasvatustieteellinen tutkimus näyttää viime vuosi- na vankistaneen asemaansa niin Suomessa kuin kansainvälisesti- kin. Tutkijoiden määrä on selväs- ti nousussa ja tutkimustuloksista ollaan aiempaa kiinnostuneempia myös tutkijayhteisön ulkopuolella.
Tutkimuksen uusista haas- teista ja niihin vastaamisen kei- noista kertovat tekstit eivät ole
AIKUISKASVATUS 2/2016
151
KIRJA-ARVIOT
välttämättä pysyneet muuttuvien tutkimustarpeiden kyydissä. Jo tästäkin näkökulmasta on nähtä- vä myönteisenä tuotoksena tässä arvioitava julkaisu.
Teoksen tekstit on jaettu kol- men pääteeman alle. Vertailevan tutkimuksen historiallisia as- pekteja Pohjoismaissa käsittelee kaksi artikkelia. Vertailevan tutki- muksen teoreettisiin ulottuvuuk- siin paneudutaan kolmessa ar- tikkelissa. Kolmas teema-alue on edellisiä huomattavasti laajempi.
Eurooppalaista ja Euroopan ul- kopuolista koulutuksen ja kou- lutuspolitiikan tilaa käsitellään varsin erilaisista lähtökohdista seitsemässä artikkelissa.
Nyt arvioitava teos perustuu vuonna 2013 pidetyn konferens- sin esityksiin. Siitä, missä määrin kirjan artikkeleiksi on valikoitu- nut konferenssin kiinnostavim- mat ja tasokkaimmat artikkelit, ei ole tarkempaa tietoa. Joka tapa- uksessa kirjassa näkyy tyypillisiä konferenssikoosteiden piirteitä.
Teemojen koossapito on ollut paikoin hankalaa ja yksittäisten ar- tikkeleiden taso vaihtelee todella tasokkaista varsin tavanomaisiin.
HAJANAINEN ALOITUS
Kirjan ensimmäisen teema-alueen artikkelit, O’Dowdin, Winter-Jen- senin ja Wikanderin pohjoismai- sen vertailevan kasvatustieteen historian tarkastelu sekä Lawnin kahden vertailevan tutkimuksen uranuurtajan – Laurin Zilliacus ja Torsten Husen – ajatusten ja tuo- tosten esittely ja arviointi, eivät ole kirjan vahvinta antia.
Ensiksi mainittu artikkeli jää hajanaiseksi ja siinä näkyy selväs- ti lievä perehtymättömyys koko Pohjoismaiden alueen vertailevan kasvatustieteen kehitykseen ja tu- loksiin. Näyttää kuin kirjoittajat olisivat jättäneet aineiston haun kesken. Toinen artikkeli on hen- kilöhistorian näkökulmasta toki kiinnostava ja sellaisena antoisa.
Torsten Husenin merkitys kas- vatustieteelle yleensä on todettu lukuisissa teksteissä ja yhteyksissä.
Suomalaisen koulun PISA- menestyksen tulkitsijana erityi- sesti Yhdysvalloissa tunnettu Pasi Sahlberg tarkastelee artik- kelissaan globaalin koulutusre- formiliikkeen (GERM) nousua ja tulkintoja. Jäsennelty artikkeli tarjoaa selkeän kuvan koulutus- reformin luonteesta. Toisaalta vahvasti amerikkalaisesta näkö- kulmasta tulkittu ilmiöiden glo- baalisuus jättää monien väitteiden argumentit puolinaisiksi.
Taina Saarinen tarkastelee monipuolisesti korkeakoulupoli- tiikan tutkimusta ja käsityksiä kor- keakoulupolitiikan ylikansallisista ulottuvuuksista. Artikkeli tarjoaa laajan näkökulman korkeakoulu- politiikan ilmiöihin ja niiden tut- kimiseen eilen, tänään ja tulevai- suudessa. Saarinen on tarttunut ansiokkaasti suomalaisen korkea- koulupolitiikan ja korkeakoulu- tuksen kehyksessä kysymykseen vieraista kielistä ja kansainvälisty- misestä. Hän kritisoi kansainvä- listymisen ja englannin kielen sa- maistamisesta. Huomio on myös vertailevan kasvatustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta var- teenotettava. Onkin hieman para-
doksaalista havaita nyt arvioitavan teoksen artikkeleiden lähdemate- riaalinen kielellinen yksipuolisuus.
KANSAINVÄLISTYMISEN HAASTEITA
Rosario Maniscalcon koulutus- politiikan eurooppaistumista tarkastelevan monipuolisen teks- tin teräviin havaintoihin kuuluu muistutus koulukseen kytketystä subsidiariteettiperiaatteesta, kan- sallisesta itsemääräämisoikeudes- ta. Maniscalco tuo esiin lukuisin faktoin sen, millaisin keinon Eu- roopan Unionin koulutuspoliit- tiset linjaukset on saatu osaksi kansallista koulutuspolitiikkaa ilman näkyvää subsidiariteettiin puuttumista.
Korkeakoulutuksen kansainvä- listymisen ja rakenteellisen yhden- mukaistumisen taustat ja luonne ovat laajempi teema Elisabeth Agbor Etan artikkelissa, joka pe- rustuu kirjoittajansa tohtorityös- sään käsittelemään Bologna pro- sessin soveltamista Kamerunissa.
Alkuperäisesti eurooppalaisen harmonisaatiohankkeen sovelta- mista afrikkalaiseen korkeakou- lutukseen voi pitää yllättävänäkin ajatuksena. Toisaalta muistaen afrikkalaisen siirtomaahistorian ja sen aikana rakennetut korkeakou- lujärjestelmät, ei ajatus tunnukaan niin mahdottomalta. Eta tunnistaa artikkelissaan tämän ja myös ylei- semmän korkeakoulutuksen kan- sainvälistymisen mukaan tuoman yhtenäistämishaasteen.
Eurooppalaisen korkeakou- lutuksen haasteet ja linjanvedot nousevat osin samoista globaa-
152
leista vaatimuksista kuin muis- sakin maissa. Kyseisiä haasteita käsittelevässä Rabinowiczin ja Chinapin artikkelissa tuodaan nä- kyviin monia jo ennestään tuttuja trendejä, joilla on vahva euroop- palaista korkeakoulutusta muo- vaava vaikutus. Tässä yhteydessä ei ole syytä unohtaa myös kirjoit- tajien korostamaa koulutuspolitii- kan ja korkeakoulutuksen entistä tiiviimpää sidosta talouspolitiik- kaan ja koulutuksen kilpailukyvyn välineeksi alistamista.
Suvi Jokilan suomalaisten yli- opistojen kansainvälistymistä kä-
sittelevän artikkelin taustana ole- van tutkimuksen aineisto koostuu opetusministeriön kolmen tason asiakirjoista: kansainväliset stra- tegiat, yleissuunnitelmat ja alue- kohtaiset strategiat. Aineistonsa analyysin perusteella Jokila tekee johtopäätöksen kansainvälisty- misen rakentumisesta enemmän alueellisessa kuin globaalissa ke- hyksessä
Jokilan, Kallon ja Rinteen laa- tima yhteenvetoluku on mainio analyysi ja tiivistys kaikista teok- sen artikkeleista tarjoten näin lukijalle vielä mahdollisuuden
vertailla omia tulkintojaan kirjan toimittajien näkemyksiin.
Nyt arvioitu teos on välttämä- tön lisä suomenkieliseen vertai- levan kasvatustieteen peruskir- jastoon. Huolimatta siinä olevien artikkeleiden laadun vaihtelus- ta kokonaiskuva tieteellisestä ja konkreettisesta annista jää vah- vasti positiivisen puolelle.
Eero Pantzar KT, dosentti Tampereen yliopisto
