TEKSTINTUTKIJAN TUUMAT
MINNE SANAT MENEVÄT?
Kielessä on paljon myös nukkuvaa tai horros- tavaa sanastoa. Moni menneen ajan sana lepää si- joillaan, ehkä noustakseen joskus uuteen kukois- tukseen, sati joku hoksnokka keksii virvoittaa sanan uuteen elämään.
Osa unohdetuista sanoista on saatu talteen sanastoihin ja sanakirjoihinkin. Yksi merkittä- vimmistä suomen sanojen leposijoista on vuosina 1951–61 ilmestynyt Nykysuomen sanakirja, joka ku- vaa 1900-luvun alun kieltä. Sen yli 200 000 sana- artikkelin joukossa on lukemattomia 2000-luvun ihmisille vieraita sanoja. Kukahan herättelisi hen- kiin vaikkapa sapun (eräs tanhu), sarvaksen (hir- vas) tai satkan (sumppu)? Ehkä modernissa mer- kityksessä?
Vanhojen sanastojen silmäily on oiva konsti purkaa omia kieleen liittyviä luonnollistumia. Esi- merkiksi tiede on meille tätä nykyä sanana selviö, mutta vielä 1800-luvulla tarjolla oli muun muassa sellaisia sanoja kuin tietomus, tiedustus ja tiedäntö.
Sairastaa-sanan vaihtoehto oli tauteentua, ja sairaala voisi hyvinkin olla poto- tai siukkahuone.
Tahi tautila.
Lähteet
Koronavirustautiin (COVID-19) ja poikkeusoloihin liittyviä termejä ja ilmaisuja fi-sv-en-ru. https://vnk.fi/documents/10616/3457861/
Koronavirustautiin+%28COVID-19%29+ja+poikkeusoloihin+liit tyvi%C3%A4+termej%C3%A4+ja+ilmaisuja+%28fi-sv-en-ru%29 Martti Rapolan 1800-luvun sanasto. https://sanat.csc.fi/wiki/
Rapolan_1800-sanasto
Nykysuomen sanakirjan näköisversio. https://www.
kotus.fi/sanakirjat/muut_sanakirjat/nykysuomen_
sanakirja_%281951-1961%29
VESA HEIKKINEN
Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.
Twitter: @tosentti
Yksi kielitieteen kiinnostavista kysymyksistä on, mistä sanat tulevat. Alkuperäkysymyksiin vastaa- vat etymologit. Etymologia-sanan juuret ovat to- tuudessa (kreikan eteos), ja tiettävästi etymologeil- ta tiedustellaankin toisinaan, mikä on jonkin sanan
”todellinen” tai ”oikea” merkitys.
Sanoilla on siis historia, jopa synty tai ainakin alkuperä. Mutta onko sanoilla myös kuolema, lop- pu? Tiedämme, että sanat tulevat jostain. Harvem- min kysytään, minne sanat menevät.
Kun tarkkailee korona-ajan keskusteluja, ei voi välttyä ajatukselta, jonka mukaan on paljon sanoja, jotka vain käväisevät luonamme. Tällaisia piipah- tajia – toivottavasti – ovat monet julkaisussa Ko- ronavirustautiin (COVID-19) ja poikkeusoloihin liit- tyviä termejä ja ilmaisuja esitellyt sanat.
Täytyy myöntää, että ei tule ikävä, jos tämän- kaltaiset sanat häipyvät julkisuudesta: arvonlisäket- ju, evästyskeskustelu, kantataudinkantaja, koneellinen annosjakeluyksikkö, läikkyminen (zoonoottinen laji- siirtymä), passiivinen immunisaatio, reaktogeenisuus, RO-luku, ryvästymä, tartuntahuippu, valmiusnormi, vasta-ainevälitteinen immuunivaste, viruskuljetinro- kote, virusvektori…
Julkaisu sisältää koronaan liittyvien alojen erikoiskieltä, myös tieteellistä sanastoa. Tieteestä pulpahtaakin eri tilanteissa yleiskielisiin yhteyk- siin sanoja, jotka saattavat kalskahtaa monen kor- viin oudoilta, jopa käsittämättömiltä. Tällainen sanasto saattaa elää julkisuudessa vain hetken ja kadota sinne jonnekin, kun tilanne muuttuu. Sanat eivät siis kuole, ne palaavat karsinaansa.
TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2021 69 TEKSTINTUTKIJAN TUUMAT
