AKTIVOIVASTI AUTTAEN : Videomateriaalia ergonomisista potilassiirroista ja apuvälineiden käytöstä siirroissa

(1)

AKTIVOIVASTI AUTTAEN

Videomateriaalia ergonomisista

potilassiirroista ja apuvälineiden käytöstä siirroissa

Terhi Vesterkvist

Opinnäytetyö Toukokuu 2015

Fysioterapian koulutusohjelma

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

(2)

Kuvailulehti

Tekijä(t)

Vesterkvist, Terhi

Julkaisun laji Opinnäytetyö

Päivämäärä 08.05.2015 Sivumäärä

58

Julkaisun kieli Suomi

Verkkojulkaisulupa myönnetty: x Työn nimi

Aktivoivasti auttaen

Videomateriaalia ergonomisista potilassiirroista ja apuvälineidenkäytöstä siirroissa Koulutusohjelma

Fysioterapian koulutusohjelma Työn ohjaaja(t)

Pirjo Mäki-Natunen Toimeksiantaja(t)

Jyväskylän ammattikorkeakoulu Tiivistelmä

Potilaan avustamistyö on fyysisesti kuormittavaa varsinkin vanhustyössä. Samaan aikaan Suomen väestörakenne ja huoltosuhde muuttuu: vanhusten määrä väestöstä lisääntyy ja potilaat ovat yhä huonokuntoisempia. Siksi on tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan tulevat ammattilaiset omaksuvat jo opiskeluaikanaan potilasta aktivoivat ja avustajalle ergonomiset työtavat. Uusien avustustekniikoiden sekä apuvälineiden käytön on useissa tutkimuksissa todettu selvästi vähentävän siirron aikaista fyysistä kuormittumista.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Jyväskylän ammattikorkeakoululle opetuskäyttöön videomateriaalia ergonomisista ja potilasta aktivoivista potilassiirroista sekä apuvälineiden käytöstä siirroissa. Videomateriaalin tavoite oli antaa uusi työkalu opiskelijoille siirtotaitojen ja apuvälineiden käytön oppimiseen ja harjoitteluun. Opinnäytetyö sisältää videomateriaalin pohjana toimivan teoriaosuuden sekä kuvauksen tuotetun videomateriaalin tuottamisen prosessista.

Opinnäytetyön tuloksena syntyi kaksi-osainen julkaisusarja ”Aktivoivasti auttaen”. Julkaisu- sarjan ensimmäinen osio sisältää yleistä tietoa ergonomisista potilassiirroista sekä videoituja potilassiirtoja toimintakykyluokan mukaan jaoteltuna. Julkaisusarjan toinen osio sisältää videomateriaalia apuvälineistä ja niiden käyttömahdollisuuksista potilassiirroissa. Videoma- teriaali on kuvattu Jyväskylän ammattikorkeakoulun tiloissa ja videoilla esiintyy tekijän lisäksi neljä vapaaehtoista opiskelijaa. Myös videoiden kuvaaminen ja editointi on tehty oppilastyö- nä ja viimeistelty JAMK:n AV-palveluiden toimesta. Materiaali on katsottavissa verkkojulkaisualusta Moniviestimessä erillisellä salasanalla. Videomateriaalin pohjana toimivat käsikir- joitukset löytyvät tämän opinnäytetyön liitteinä 2 ja 3.

Avainsanat (asiasanat)

potilassiirto, siirtotaito, opetusvideo, ergonomia, potilaan aktivointi Muut tiedot

Liitteenä videomateriaalia opetuskäyttöön

(3)

Description

Author(s)

Vesterkvist, Terhi

Type of publication Bachelor’s thesis

Date 08.05.2015

Language of publication:

Finnish Number of pages

58

Permission for web publication: x

Title of publication

Patient activation in assistance

Video material on ergonomic patient transfers and the use of assistive devices Degree programme

Degree programme in physiotherapy Tutor(s)

Mäki-Natunen, Pirjo Assigned by

JAMK University of Applied Sciences Abstract

Patient handling and transferring is physically heavy, especially when working with elderly patients. At the same time Finnish population structure and dependency ration changes:

patients are increasingly older and in poor health. That's why it's important, that future professionals in social service and health care sector adopt ergonomic and patient activat- ing work methods already during studentship. New transfer methods and the use of assistive devices have been proven to reduce the physical load during patient transfers by mul- tiple studies.

The purpose of this bachelor´s thesis was to produce video material for JAMK University of Applied Sciences on ergonomic patient transfers and the use of assistive devices. The aim of the video material was to give a new tool for students to learn and practice transferring skills and the use of assistive devices. The thesis consists of a theory part in which the video material is based on and a description of the video material’s production process.

The result of the thesis is two-part educational publication series “Patient activation in assistance”. The first part introduces the basic principles of ergonomic transfers and patient activation, and contains scenes from different patient transfers divided by patient’s ability to function. The second part gives guidance on how to use assistive devices in patient transfers. Videos were filmed in a classroom in one of JAMK´s properties. The actors in the film are four voluntary students and author herself. Also the filming and editing was done by students and finalized by AV-services from JAMK. Videos can be viewed at the electronic publishing platform Moniviestin behind a password. Videos are filmed according to a manuscript, which can be found as attachments 2 and 3 at the end of the thesis.

Keywords/tags (subjects)

patient transfer, transfer skill, educational video, patient activation, ergomics

Miscellaneous

Educational video material as attachment.

(4)

Sisältö

1 Johdanto ... 3

2 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet ... 4

3 Potilassiirtojen kuormittavuus ... 5

3.1 Fyysinen kuormittuminen sosiaali- ja terveysalalla ... 5

3.2 Fyysiset kuormitustekijät ... 6

3.2.1 Selän kuormittuminen ... 9

3.2.2 Niska-hartiaseudun sekä yläraajojen kuormittuminen ... 10

4 Toimintakyvyn arviointi ohjaa potilassiirtotavan valintaa ... 11

5 Potilasta aktivoiva ja avustajalle ergonominen potilassiirto ... 13

5.1 Erilaiset potilassiirtotavat ja –menetelmät ... 13

5.1.1 Durewall-menetelmä... 14

5.1.2 Kinesteettinen menetelmä ... 15

5.2 Potilaan aktivoiminen siirrossa ... 16

6 Apuvälineet potilassiirroissa ... 18

6.1 Pienoisapuvälineet ... 18

6.1.1 Liukumisen hyödyntäminen ... 18

6.1.2 Liukumisen estäminen ... 21

6.1.3 Avustajan otteen parantaminen ... 21

6.1.4 Potilaan tukeutumisen parantaminen ... 22

6.2 Potilasnostimet ... 22

7 Siirtotaito, sen oppiminen ja opettaminen ... 24

8 Ideasta opetusvideoksi ... 26

8.1 Videon valmisteluvaihe ... 26

8.1.1 Käsikirjoitus ... 28

8.2 Videon toteutusvaihe ... 29

8.3 Videon editointi, viimeistely ja julkaiseminen ... 30

8.4 Valmis videomateriaali ... 31

(5)

9 Pohdinta ... 33

9.1 Videon tuottamisen prosessi... 35

9.2 Valmis tuotos ... 36

9.3 Jatkokehitysideat ... 37

LÄHTEET ... 38

LIITTEET ... 43

Liite 1. Opetusvideon valikkorakennesuunnitelma ... 43

Liite 2. Käsikirjoitus - potilassiirrot ... 48

Liite 3. Käsikirjoitus – apuvälineet ... 53

Liite 4. Videon käyttölupa: kuvattavat ... 56

Liite 5. Videon käyttölupa: kuvaajat ... 57

Liite 6. Käyttöoikeussopimus JAMK:lle ... 58

Kuvat Kuva 1. Eteentaivutuskulman raja-arvoja ... 7

Kuva 2. Liukuhanska ... 19

Kuva 3. EasyGlide oval mini ... 20

Kuva 4. Kävely- ja siirtovyö ... 21

Kuva 5. Liko Viking L ... 24

Kuva 6. Videon tuottamisen prosessi ... 31

Kuva 7. Opetusvideon esimerkkipotilaiden toimintakyvyt ... 32

Kuva 8. Videomateriaalissa esiintyvät apuvälineet toimintaperiaatteen mukaan luokiteltuna ... 33

Taulukot Taulukko 1. Care Thermometer -mittarin toimintakykyluokitus suhteutettuna RAVA ja FIM-mittareihin ... 12

Taulukko 2. Durewall-menetelmän 10 periaatetta ... 14

Taulukko 3. Kinestetiikan perusperiaatteita ... 15

Kuviot

Kuvio 1. Väestörakenteen muutos havainnollistettuna ... 5

(6)

1 Johdanto

Potilaan avustaminen on avustajalle fyysisesti kuormittavaa. Vanhojen ja epäer- gonomisten potilaan nostoja siirtotapojen on lukuisissa tutkimuksissa todettu olevan avustajalle ylikuormittavia ja jopa vaarallisia. (mm. Elford, Straker, & Strauss 2000 ; Marras, Davis, Kirking & Bertsche 1999; Schibye, Faber Hansen, Hye-Knudsen, Essendrop, Böcher, & Skotte 2003.) Vanhoja avustustapoja on kuitenkin yhä yleisesti käytössä ja niitä opetettiin yleisesti maamme ammattikorkeakouluissa vielä 2000- luvun alussakin (Rantsi 2005,30; Tamminen-Peter & Wickström 2013, 59).

Potilaan avustamistyön kuormittavuus liittyy myös muutoksiin työn luonteessa ja Suomen väestörakenteessa. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa väestöstä on vanhuk- sia, potilaat ovat yhä huonokuntoisempia ja fyysisesti kuormittava kotihoito lisääntyy laitospaikkojen vähentyessä (Erkkilä 2015, 5; Hellstén 2014, 76; Väestö 2015). Hoito- työn fyysinen kuormittuminen kasvoi tilastollisesti erittäin merkittävästi jo vuodesta 2010 vuoteen 2012 ja edellä esitettyjen syiden vuoksi on syytä olettaa kasvun vain jatkuvan (Hellstén 2014, 79).

Tulevaisuudessa tulee siis yhtä tärkeämmäksi vähentää fyysistä kuormittumista poti- lastyössä. Useiden tutkimusten mukaan potilassiirtojen fyysistä kuormittavuutta voidaan vähentää uusien potilasta aktivoivien ja avustajalle ergonomisten potilassiirto- menetelmien sekä siirron apuvälineiden avulla (mm. Elford ym. 2000; Jäger, Jordan, Theilmeier, Wortmann, Kuhn, Nienhaus & Luttmann 2013; Schibye ym. 2003; Tam- minen-Peter 2005). Siksi on tärkeää että opiskelijat oppivat jo opiskeluaikanaan ergonomiset ja potilasta aktivoivat työskentelytavat ja apuvälineiden käytön. Suomen ammattikouluihin tehdyssä tutkimuksessa 37 % potilaan avustamisen opetuksesta vastaavista henkilöistä piti aiheesta saatavilla olevaa opetusmateriaalia riittämättö- mänä. Vastaajat kokivat muun muassa tarvetta videoidulle opetusmateriaalille potilassiirroista. (Rantsi 2005, 31, 34.) Työterveyslaitos vastasi tähän tarpeeseen ”Er- gonomiaopetuksen kehittäminen sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa” -

kehityshankkeen myötä vuonna 2007 tuotetulla videolla ”Potilaan siirtymisen ergonominen avustaminen” (Potilaan siirtymisen ergonominen avustaminen 2015). Ope- tusvideo ei kuitenkaan enää vastaa kaikilta osin nykytietämystä tai vuonna 2013 päi-

(7)

vitettyä suomenkielistä oppikirjaa ”Potilassiirrot: Taitava avustaja aktivoi ja auttaa”

(Tamminen-Peter & Wickström 2013). Päivitetylle videomateriaalille ergonomisista ja potilasta aktivoivista työskentelytavoista on siis selkeä tarve, johon pyrin opinnäyte- työllä vastaamaan.

Opinnäytetyö käsittelee ergonomisia ja potilasta aktivoivia potilassiirtoja sekä apuvä- lineiden hyödyntämistä siirroissa. Opinnäytetyö lähestyy aihetta oppimisen näkö- kulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa videoitua opetusmateriaalia Jyväs- kylän ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ergonomisista ja potilasta aktivoivista siirtotavoista sekä apuvälineiden käytöstä siirroissa. Videomate- riaalin tavoite on antaa opiskelijoille uusi työkalu, jonka avulla he voivat opetella ja harjoitella ergonomisia työskentelytapoja. Videomateriaali korostaa toimintakyvyn arvioinnin merkitystä siirtotapaa valitessa sekä apuvälineiden käyttömahdollisuuksia siirroissa.

2 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet

Opinnäytetyön tarkoitus on tuottaa videomateriaalia Jyväskylän ammattikorkeakoulun opetuskäyttöön ergonomisista ja potilasta aktivoivista potilassiirroista, sekä apu- välineiden käytöstä siirroissa. Videomateriaalin tavoite on toimia uudenlaisena työ- kaluna siirtotaitojen ja apuvälineiden käytön oppimiseen ja harjoitteluun, sekä tehdä aiheesta opiskelijoille helposti lähestyttävä. Laajemmassa kuvassa videomateriaalien tavoite on osaltaan ennaltaehkäistä Jyväskylän ammattikorkeakoulusta valmistuvien ja heidän kauttaan jo työelämässä olevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten potilassiirroista johtuvia sairauspoissaoloja ja työtapaturmia.

Videomateriaalin sisällöllisenä tavoitteena on tuoda esiin toimintakyvyn vaikutus potilassiirroissa sekä esitellä apuvälineiden käyttömahdollisuuksia siirroissa. Video- materiaalin tavoite on myös opastaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun käytössä olevien ja siirroissa hyödynnettävien pienoisapuvälineiden ja potilasnostinten käyttöä.

Videojulkaisujen tavoitteena on olla oppilaslähtöisiä ja helppokäyttöisiä jäsenneltyjä kokonaisuuksia, joiden avulla opiskelija pystyy palaamaan aiheeseen myös koulun ulkopuolella.

(8)

3 Potilassiirtojen kuormittavuus

3.1 Fyysinen kuormittuminen sosiaali- ja terveysalalla

Sosiaali- ja terveysalalla työskentelee 16 % työllisestä työvoimasta (Kauppinen, Matti- la-Holappa, Perkiö-Mäkelä, Saalo, Toikkanen, Tuomivaara, Uuksulainen, Viluksela &

Virtanen 2013, 202). Alalla varsinkin vanhustyössä ja vuodeosastolla työskentelevät henkilöt kokevat työnsä henkisesti ja fyysisesti raskaaksi (Hellstén 2014, 79, 84). Sa- maan aikaan Suomen väestörakenne ja huoltosuhde muuttuu: vanhusten osuus vä- estöstä kasvaa ja potilaat ovat yhä huonokuntoisempia (Hellstén 2014, 76; Väestö 2015). Lisäksi laitospaikkojen vähentyessä avustajalle kuormittava kotihoito lisääntyy (Erkkilä 2015, 5). Suomessa tehdyssä tutkimuksessa vanhustyön fyysinen kuormittavuus on noussut tilastollisesti erittäin merkittäväksi vuodesta 2010 vuoteen 2012 (Hellstén 2014, 79). Alan kuormittavuuteen vaikuttaa myös ikä- ja sukupuolijakauma.

Yhdeksän kymmenestä sosiaali- ja terveysalan työntekijästä on naisia ja keski-ikä nousee jatkuvasti. On ennustettu, että vuoteen 2020 mennessä 25 % alan työnteki- jöistä saavuttaa 65-vuoden iän. (Kauppinen ym. 2013, 202.)

Kuvio 1. Väestörakenteen muutos havainnollistettuna (Kauppinen ym. 2013, 37)

Työtapaturmia alalla sattuu vähän, mutta sairauspoissaoloja on keskimääräisesti hieman enemmän. Eniten sairauspoissaoloja aiheuttavat tuki- ja liikuntaelinsairaudet

(9)

sekä mielenterveysongelmat. (Kauppinen ym. 2013, 204.) Yli 25 kiloa painavien, raskaiden taakkojen käsittelyä on tutkimuksessa todettu olevan eniten sosiaali- ja terveysalalla (Kauppinen ym. 2013, 147). Potilastyötä tekevillä naisilla onkin todettu olevan selkeästi useammin selkävaivoja verrattuna muihin nostoja ja taakkojen kannat- telua sisältäviin ammatteihin (Gutiérrez & Monzó 2012, 2367).

3.2 Fyysiset kuormitustekijät

Kuormittumista ja sitä kautta riskiä selkävaivoille fyysisessä potilastyössä, kuten sai- raanhoitajana tai fysioterapeuttina, aiheuttavat erityisesti staattiset asennot, ulkoiset voimat, yksittäisetkin ylikuormitustilanteet sekä toistuvat liikesuoritukset (Kauranen

& Nurkka 2010, 30; Hansson & Westerholm 2001, 28). Freitagin (2014, 24) mukaan DIN EN 1005-1 -standardi määrittelee staattiseksi asennoiksi asennot, joita ylläpide- tään yli 4 sekuntia, ja joissa voimantuotto pysyy samana tai sen vaihtelu on vähäistä.

Freitagin (2014, 24) mukaan DIN EN 1005-4- standardi luokittelee liikesuorituksen toistuvaksi, mikäli sitä toistetaan kaksi kertaa tai useammin minuutin aikana pitkän ajan kuluessa.

Freitagin (2014, 22) mukaan ISO 11226 ja DIN EN 1005-4 -standardit määrittelevät, että selän alle 20 asteen eteentaivutuskulma työskennellessä on vielä hyväksyttävää, koska välilevyihin kohdistuva paine on vähäistä. Eteentaivutuskulman kasvaessa väli- levyn paine kasvaa. Standardien mukaan 20–60 asteen eteentaivutuskulma selässä on hyväksyttävää vain tietyissä olosuhteissa, silloin kun keskivartalo on tuettu, liike on symmetrinen eli liike ei sisällä yhdistettyä kierto ja sivutaivutusta ja liikettä suori- tetaan keskimääräisesti alle kaksi kertaa minuutissa työvuoron aikana. Standardien mukaan yli 60 asteen eteentaivutuskulma ei ole hyväksyttävää. Kiertoliikkeelle ja sivutaivutuksille määritellään 10–20 asteen raja. (Freitag 2014, 22.)

(10)

Kuva 1. Eteentaivutuskulman raja-arvoja (Freitag 2014, 23)

Tuoreessa tutkimuksessa tuli ilmi, että geriatrisen sairaanhoitajan työvuoro sisälsi keskimäärin 1541 kappaletta yli 20 asteen vartalon eteentaivutusta ja yhteen lasket- tuna hoitajat työskentelivät keskimääräisesti 112 minuuttia vartalo eteen taipuneena työvuoronsa aikana. Yli 60 asteen vartalon eteentaivutuksia hoitajilla mitattiin kes- kimääräisesti 311 kappaletta ja staattisia yli 20 asteen eteentaivutuksia keskimääräi- sesti 448 kappaletta työvuoron aikana. Mittauksissa kävi ilmi, että noin neljännes eteentaivutuksista sisälsi myös sivutaivutuksen ja/tai vartalon kierron. (Freitag 2014, 31.)

Staattisten asentojen sekä toistuvien liikesuoritusten lisäksi ulkoiset voimat vaikuttavat fyysiseen kuormittumiseen siirroissa. Ihmisen liikkeisiin ja hänen kannattelemiin- sa kuormiin vaikuttavat ulkoiset voimat ovat painovoima, tukivoima, kitkavoima, vä- liaineen vastus ja noste (Kauranen & Nurkka 2010, 218). Painovoima on kahden kappaleen välillä vaikuttava vetovoima. Maassa ihmisiin vaikuttaa maan vetovoiva, jonka suuruus on verrannollinen kappaleen massaan ja se vaikutus on aina kohtisuorasti alaspäin. (Mts. 219.) Tukivoima taas vaikuttaa kosketuspintaan nähden kohtisuoraan ja on kosketusvoima kahden kappaleen välillä. Tukivoima voi olla tilanteesta riippuen samansuuruinen, suurempi tai pienempi kuin painovoima. Lattialla seistessä tukivoima ja painovoima ovat samansuuruiset ja kumoavat toisensa, mutta kaltevalla tasolla

(11)

tukivoima on painovoimaa pienempi. (Mts. 222–224.) Kaltevuuden vaikutusta tuki ja painovoimaan hyödynnetään esimerkiksi vuoteesta pyörätuoliin siirtymisissä liukulaudan avulla. Vuode, josta potilas siirretään, säädetään hieman pyörätuolia korke- ammalle, jolloin painovoima auttaa siirtymisessä tasolta toiselle. (Tamminen-Peter &

Wickström 2013, 80.) Kitkavoima taas vastustaa kahden kappaleen pintojen liikettä suhteessa toisiinsa. Kitkavoima vaikuttaa kappaleiden kosketuspinnassa. (Kauranen &

Nurkka 2010, 224.) Siirron apuvälineiden avulla pystytään vaikuttamaan kitkavoiman suuruuteen joko lisäämällä tai vähentämällä sitä (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 81).

Ulkoisten voimien lisäksi kehon painopisteellä, tukipinnalla sekä näiden suhteella toisiinsa on myös vaikutusta potilaan avustamisen kuormittavuuteen (Tamminen- Peter & Wickström 2013, 79). Painopiste on kehon massakeskipiste, johon kehon massan ajatellaan keskittyneen. Painopiste muuttuu asennonmuutosten tai taakkojen käsittelyn seurauksena. (Kauranen & Nurkka 2010, 219 - 220.) Kehon tukipinta taas on kehon ja alustan kontaktikohtien sekä niiden väliin jäävä alue (Tamminen- Peter & Wickström 2013, 78). Jos kehon painopiste siirtyy tukipinnan ulkopuolelle, vaatii tasapainon säilyttäminen suurempaa fyysistä ponnistelua. Potilassiirroissa tu- kipintaa voidaan suurentaa työskentelemällä jalat käyntiasennossa ja helpottaa tasapainon hallintaa koukistamalla polvia, jolloin painopiste laskee alemmas. (Mts. 79.) Siirroissa ja avustamistehtävissä avustajan tulisi olla lähellä potilasta, jolloin heidän painopisteetkin ovat lähempänä toisiaan ja siirto vaatii vähemmän fyysistä ponnistelua (mts. 84).

Suomessa ei ole määritelty lainsäädännössä yksiselitteistä ylärajaa taakkojen painolle nostettaessa. Tämä johtuu siitä, että tuki- ja liikuntaelimistön kuormittumiseen vaikuttaa taakan painon ja muodon lisäksi myös nostoasento ja -tiheys, sekä nostajan oma koko, kunto ja kehonhallinta. (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 13.) Tutki- muksissa on kuitenkin todettu että toistuvat yli 15 kilon taakkojen nostot altistavat selkäsairauksille (Hansson & Westerholm 2001, 38; Riihijärvi 2003).

Biomekaanisia raja-arvoja taakkojen käsittelyyn on kuitenkin tutkittu ja määritelty.

Välilevyn L5/S1 kompressiovoiman raja-arvoksi on perinteisesti määritelty 3,4 kN.

Raja on koskenut kumpaakin sukupuolta. Uuden tutkimuksen mukaan perinteinen

(12)

raja arvo ei suojele naissukupuolta 90 %:ssa tapauksista. Uudeksi kompressiovoiman raja-arvoksi tutkimuksen mukaan esitetäänkin naisille 2,8 kN. (Gutiérrez & Monzó 2012.)

3.2.1 Selän kuormittuminen

Selkäranka koostuu selkänikamista ja niiden välissä olevista välilevyistä. Välilevyjen tehtävänä on tasata rankaan kohdistuvaa painetta ja mahdollistaa nikamien väliset liikkeet eteen, taakse ja sivulle sekä kiertoliikkeen. (Koistinen, Airaksinen, Grönblad, Kangas, Kouri, Kukkonen, Leminen, Lindgren, Mänttäri, Paatelma, Pohjolainen, Siito- nen, Tapanainen, Wijmen & Vanharanta 1998, 39, 55.) Selkärankaa tukevat lukuisat pitkittäiset tukisiteet sekä vahva lihaksisto rangan sivulta ja takaa (Platzer 2009, 56-57, 72-75). Selkää ei ole tehty raskaiden taakkojen nostamiseen ja selän alaosan vaivat ovatkin yleisimpiä työtä haittaavia tuki- ja liikuntaelinvaivoja sosiaali- ja terveysalalla (Hansson & Westerholm 2001, 36-38; Hellstén 2014, 73).

Selän kumarat ja kiertyneet asennot toistuessaan ovat keskeisiä riskitekijöitä selkä- vaivoille (Hansson & Westerholm 2001, 38). Kumarassa asennossa nostaessa välilevyt ja selän tukirakenteet eivät pysty tukemaan rankaa ja tasaamaan painetta välilevyjen välillä yhtä hyvin kuin lannerangan ollessa suorassa. Selkää ei kuitenkaan ole tehty kannattelemaan suuria kuormia, sillä vaikka nosto tehtäisiin selkä suorassakin, nousee välilevyjen paine aina nostettaessa ja osmoottisen paineen ylittäessään välilevyn- sisäistä nestettä alkaa tihkumaan ulos välilevystä. Välilevyn kasaan painuminen no- peutuu jos ihminen joutuu pitkäaikaisesti kannattelemaan käsillään tai nosto on liian raskas suoritettavaksi joutuisasti ja tasaisesti. Välilevyt painuvat kasaan etenkin lannerangan alueelta ja kasaan painuminen heikentää selän kuormituskestoa. (Tammi- nen-Peter & Wickström 2013, 15.)

Tamminen-Peter ja Wickström (2013, 15) toteavat, että Knibben ja Frieden (1996) mukaan jatkuva selän staattinen kuormittuminen voi aiheuttaa selkävaivan vähitellen jos mahdollisuutta toipumiselle ei ole. Riski selkävaivoille kasvaa kun työ sisältää use- amman kuormitustekijän samanaikaisesti ja kuormitus on pitkäkestoista (Tamminen- Peter & Wickström 2013, 15). Raskaimmiksi työvaiheiksi potilastyössä on todettu muun muassa siirtyminen sängyn ja pyörätuolin ja pyörätuolin ja wc-istuimen välillä

(13)

sekä potilaan avustaminen ylöspäin vuoteessa (Collins & Owen 1996, 422). Freitag (2014, 27) taas totesi, että Theilmeierin ja muiden (2006)mukaan siirtotilanteista alaselän välilevypainetta ja näin riskiä alaselkävaivoille on todettu nostavan edellä esiteltyjen potilassiirtojen lisäksi muun muassa selinmakuulta vuoteenreunalle istumaan ja istumasta takaisin selinmakuulle avustaminen, sekä istumasta seisomaan nousun ja seisomasta takaisin istumaan avustaminen.

3.2.2 Niska-hartiaseudun sekä yläraajojen kuormittuminen

Niska koostuu lukuisista lihaksista ja nivelistä (Platzer 2009, 60-61, 76-77, 80-81).

Niskan tehtävänä on ylläpitää pään asentoa ja mahdollistaa sen liikkeet. Hartiaseu- dun lihaksiston tehtävä on ensisijaisesti lapaluun asennon sääteleminen. Lapaluun asento taas vaikuttaa olkapään asentoon, koska ne ovat olkaluun pään ja lapapuun nivelkuopan muodostamalla nivelellä kiinni toisissaan. (Tamminen-Peter ym. 2013, 20.) Niska-hartiaseudun vaivat ovat alaselkävaivojen jälkeen yleisin työtä haittaava vaiva (Hellstén 2014, 73).

Tamminen-Peterin ja Wickströmin (2013, 20) mukaan NIOSH:sta (1997) on todettu, että niska-hartiaseudun vaivojen synnyssä on useasti taustalla olkavarren kohoasen- to, raskaan taakan toistuva käsittely tai niskan etukumaran asennon ylläpitäminen pitkäaikaisesti. Työskentely yläraaja eteen tai sivulle kohotettuna vaatii hartialihaksis- tolta jatkuvaa staattista työtä, koska lihasten täytyy kiinnittää lapaluu rintakehää vasten liikkeeseen soveltuvaan asentoon (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 20).

Tamminen-Peterin ja Wickströmin (2013, 20) mukaan NIOSH (1997) on todennut, että staattisella kuormituksella ja niskavaivoilla on todettu vahva yhteys. Muun muassa liukumateriaalien hyödyntäminen siirroissa vähentää selvästi niska- ja yläraaja- vaivoja. Niska- hartiaseudun vaivoihin vaikuttavat useasti myös psyykkiset ja psy- kososiaaliset tekijät. (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 21.)

(14)

4 Toimintakyvyn arviointi ohjaa potilassiirtotavan va- lintaa

Ennen siirtoa avustajan tulee selvittää potilaan toimintakyky ja erityisesti kyky liikkua.

Toimintakyvyn arvioinnin perusteella potilaalle valitaan siirtotapa, joka on sekä avustajalle ergonominen, että potilasta kuntouttava ja hänen voimavarat hyödyntävä.

(Tamminen-Peter ym. 2013, 65.) Sairaanhoitajaopiskelijoilla teetetyssä tutkimuksessa jopa neljäsosa vastaajista ei aina tiennyt potilaan siirtymiseen liittyvistä tarpeista ja toimintakyvystä (Kneafsey & Haigh 2007, 836). Toimintakyvyn arvioinnissa potilassiir- ron kannalta on oleellista selvittää potilaan tasapaino, lihasvoima ja liikkuvuus sekä pystyykö potilas varaamaan jaloilleen (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 65). Toi- mintakyvyn mittaamiseksi on olemassa myös siihen tarkoitettuja mittareita, joista alla esitellään Rava- ja FIM-mittarit sekä opinnäytetyön videomateriaalissa käytetty CareThermometer. Taulukossa 1. on kuvattu CareThermometer- mittarin toimintakykyluokitus suhteutettuna RAVA ja FIM-mittareihin

RAVA-mittari on tarkoittelu yli 65-vuotiaiden ikääntyneiden toimintakyvyn ja avun- tarpeen arviointiin. Mittarin avulla toimintakykyä arvioidaan näön, kuulon, puheen, liikkumisen, rakon ja suolen toiminnan, syömisen, lääkityksen, pukeutumisen, muis- tin ja psyykeen arvioinnin avulla. RAVA-mittari on lisensioitu mittari ja sitä saavat käyttää vain koulutetut arvioijat. Mittari antaa tulosten perusteella rava-indeksin ja luokan, joita voidaan käyttää toimintakyvyn arvioinnissa. (RAVA-mittari n.d.) FIM-mittari on toimintakykyä, avuntarvetta sekä siinä tapahtuvia muutoksia mittaa- va mittari. RAVA-mittarista poiketen se ei ole ikään sidottu, vaan sen soveltuvuus määräytyy mittarin vammaluokittelun avulla. Mittariin on otettu mukaan minimi- määrä välttämättömiä päivittäisiä arvioitavia toimia, ja siksi se on suhteellisen nopea tehdä. Mittarilla mitataan 13 motorista ja 5 kognitiivista päivittäistä toimintaa. Mit- tari arvioi toimintakykyä avuntarpeen mukaan arvioitavissa päivittäisissä toimissa.

Mittarin käytön koulutuksen järjestämiseen Suomessa on yksinoikeus Finnish Consul- ting Group Oy:llä. (FIM-mttarin n.d.)

Care Thermometer on Hanneke JJ Knibben ja Nico E Knibben kehittämä fyysisen kuormituksen arviointimenetelmä osastolla ja hoitopaikoissa. Care Thermometrin

(15)

avulla potilaat luokitellaan viiteen aktiivisuusluokkaan toimintakykynsä mukaan: A omatoiminen, B osittain avustettava, C osittain avustettava, D täysin avustettava ja E vuodepotilas. Mittari antaa myös opastusta apuvälineiden valinnassa kullekin toimin- takykyluokalle. (Fagerström 2009.) Mittarin heikkoutena on, ettei se huomioi ergonomisia pienoisapuvälineitä, kuten esimerkiksi liukulautaa (Fagerström 2013, 27).

Mittarin on ilmaiseksi käytössä internetissä. Mittaria ylläpitää ArjoHuntleigh. (Fager- ström 2009.)

Taulukko 1. Care Thermometer -mittarin toimintakykyluokitus suhteutettuna RAVA ja FIM- mittareihin (Fagerström 2013, 28)

(16)

5 Potilasta aktivoiva ja avustajalle ergonominen poti- lassiirto

5.1 Erilaiset potilassiirtotavat ja –menetelmät

Perinteisesti potilaita on siirretty asennosta tai tasolta toiselle nostamalla (Elford ym.

2000, 188). Vanhoissa potilaan nostotekniikoissa potilas nähdään passiivisena siirret- tävänä, luontaisia liikemalleja ei huomioida ja hoitaja on lähes paikallaan siirron aikana, jalat haara-asennossa (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 58). Näiden vanhojen potilaan siirtoja nostotapojen on lukuisissa tutkimuksissa todettu olevan avustajalle ylikuormittavia ja jopa vaarallisia (mm. Elford ym. 2000; Marras ym. 1999; Schibye ym. 2003). Kun käsitys turvallisemmasta potilassiirrosta selkeytyi, on 1990- luvulta lähtien kehitetty uudenlaisia tapoja avustaa potilasta (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 60). Uudemmissa siirtotekniikoissa pyritään avustajan fyysisen kuormittumisen keventämiseen aktivoimalla potilas siirtoihin, hyödyntämällä luonnollisia liikemalleja ja liikkumalla potilaan mukana siirron aikana, jalat käyntiasennossa (mts. 58). Uu- demmissa tekniikoissa nostamisen sijaan potilas siirretään tasolta toiselle. Potilas- nostureiden tehtävä on edelleen hoitaa raskaimmat nostot, mutta muissa avustusti- lanteissa siirtoa helpotetaan potilaan toimintakykyä ja pienoisapuvälineitä hyödyn- tämällä. (Mts. 60.)

Kinesteettinen ja Durewall-menetelmä ovat Suomessa eniten koulutettuja uusia poti- lassiirtomenetelmiä (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 60). Leena Tamminen- Peter vertaili vuonna 2005 valmistuneessa väitöskirjatutkimuksessaan ajanmukaisen siirtotavan sekä kinestetiikkaan ja Durewall-menetelmään pohjautuvien siirtoteknii- koiden vaikutusta siirron aikaiseen kuormitukseen ja siirtotaitoon, sekä siirron miel- lyttävyyteen ja potilaan aktiivisuuteen siirroissa. Tutkimuksen mukaan sekä durewall- että kinesteettinen menetelmä olivat selkeästi ajan mukaista siirtomenetelmää pa- rempia tutkituissa mittareissa. Uudemmilla siirtotavoilla avustajien selät pysyivät suorempina siirron aikana ja avustajat kokivat siirrot fyysisesti kevyemmiksi. Myös potilaat kokivat siirrot miellyttävämmiksi. Merkittäviä eroja uusien siirtomenetelmi-

(17)

en välillä ei ollut tutkimustuloksissa, mutta tutkimus antoi viitteitä, että siirtotaito parani ja kuormitus väheni enemmän kinesteettisen menetelmän avulla. ( Tammi- nen-Peter 2005.)

5.1.1 Durewall-menetelmä

Durewall-menetelmä on ruotsalaisen Kurt Durewallin 1970-luvulta lähtien kehittämä, jujutsuun perustuva nostoja siirtomenetelmä. Suomessa sitä on koulutettu 1980- luvun lopusta lähtien. Menetelmän ajatuksena on saada aikaan pienimmällä mahdol- lisella voimalla suurin mahdollinen vaikutus ilman kipua ja vahinkoa. Menetelmässä korostetaan kunnioitusta avustettavaa kohtaan. (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 60-61.) Durewall-menetelmässä noudatetaan kymmentä periaatetta, joita so- velletaan olosuhteiden sekä avustaja ja avustettavan mukaan. Periaatteet on esitelty taulukossa 2.

Taulukko 2. Durewall-menetelmän 10 periaatetta (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 61)

1 Potilaan avustaminen liu´uttamalla, vetämällä tai työntämällä alustaa pitkin nostamisen sijaan

2 Varsinaisiin potilasnostoihin käytetään nostimia.

3 Kitkan vähentäminen potilaan ja alustan välillä käsin tai apuvälineiden avulla liu´uttamalla tehdyissä siirroissa

4 Siirtäminen vain vähän kerrallaan

5 Selän kiertyneitä ja kumaria asentoja avustajalla vältetään

6 Avustaja työskentelee selkä ja yläraajat suorassa, lähellä potilasta ja jalat käyntiasennossa

7 Avustus tehdään luonnollisia liikemalleja mukaillen, rauhallisin ja har- moonisin liikkein

8

Avustuksessa hyödynnetään liike-energiaa ja vipu-vaikutusta: voima siirtoon aikaansaadaan painonsiirrolla ja avustaja liikkuu potilaan mukana siirron aikana

9

Liiallista voimankäyttöä vältetään. Potilasta avustetaan liukuvilla, laajoilla ja pehmeillä otteilla pääasiassa vartalosta, ei käsistä tai jaloista. Tarkoitus on tarttua apuvälineisiinkin vain kevyesti.

10 Avustaja työskentelee kasvot potilaaseen päin ja antaa selkeitä komentoja

(18)

5.1.2 Kinesteettinen menetelmä

Kinestetiikka on yhdysvaltalaisten Lenny Maiettan ja Frank Hatchin 1980-luvulla ke- hittämä voimavaralähtöinen toimintamalli. Suomeen kinestetiikka rantautui 1990- luvun loppupuolella. Kinestetiikka perustuu luonnollisten liikemallien ja aistitoimin- tojen ymmärtämiselle. (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 62.) Kinestetiikassa ei opeteta suoraan tiettyjä tekniikoita vaan tarkoituksen on oppia ymmärtämään ihmisen toimintoihin liittyviä tekijöitä ja liikkuminen ensin omassa kehossa. Kun ymmär- rys näihin asioihin on saavutettu, pystytään ymmärtämään myös toisen ihmisen liik- kumista ja avustamaan niin että kummankin voimavarat hyödynnetään optimaalises- ti. (Hantikainen 2007, 27–30.) Kinestetiikassa kommunikoidaan liikkeen ja kosketuksen avulla ja kinesteettinen lähestymistapa sopii erityisesti potilaille, joilla on puut- teelliset kognitiiviset valmiudet (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 63). Kineste- tiikkaa on kritisoitu siitä, ettei se huomioi apuvälineiden tuomaa hyötyä siirtotilantei- den kuormittamisen vähentämiseksi (Fagerström 2013, 29).

Taulukko 3. Kinestetiikan perusperiaatteita (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 62–63)

Luuston tehtävä on kannatella kehon painoa ja luovuttaa se tuki- pinnalle, jolloin lihakset vapautuvat liikkumaan.

Avustustilanteessa ei tulisi tarttua ihmisen liikekohtiin, joita ovat kaula, olkanivelet, vyötärö sekä lonkkanivelet.

Kolmiuloitteista liikettä suositaan, koska silloin kehon toinen puo- li vapautuu painosta ja on kevyempi liikuttaa.

Vetäminen ja työntäminen ovat aina liikkeen käynnistäjiä ja luo- vat jännitysverkon kehoon.

Eri suuntien hyödyntäminen liikkumisessa.

(19)

5.2 Potilaan aktivoiminen siirrossa

Ergonomisten siirtotapojen lisäksi avustajan fyysistä kuormittumista siirron aikana voidaan keventää aktivoimalla potilas osallistumaan siirtoon toimintakykynsä mukaan. Potilaan aktivointi lähtee potilaan kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta. Tam- minen-Peter ja Wickström (2013, 68) toteavat, että Roxendalin ja Wahlbergin (1992) mukaan hyvään potilaan kohtaamiseen kuuluu katsekontakti, tasavertainen lähesty- minen ja potilaan tietoisena pitäminen siitä, mitä tulee tapahtumaan ja mitä häneltä odotetaan. Potilas vastaa niihin odotuksiin, jotka hänelle asetetaan ja siksi sanavalin- noilla on suuri merkitys. Ohjeistus ”minä nostan sinut” jättää potilaan roolin passiivi- seksi. Ohjeistamalla ”autan sinua nousemaan” avustaja tekee potilaasta aktiivisen osallistujan. Hyvällä potilaan kohtaamisella luodaan luottamussuhde potilaan ja avustajan välille. Potilasta kuuntelemalla potilas saa varmuutta ja itsetunto vahvistuu.

(Tamminen-Peter & Wickström 2013, 68.) Potilaan toimintakyky tulisi huomioida siirtotavan lisäksi myös suullisessa ohjaamisessa. Sen lisäksi, että annettujen ohjei- den tulee olla selkeitä ja tarpeeksi yksityiskohtaisia, korostuu muistisairaiden potilaiden kohdalla puheen rauhallisuus ja selkeys. Kieltomuotoja tulee muistisairaiden kohdalla välttää. Potilaalla saattaa jäädä kieltomuoto kuulematta ja hän saattaa toimia päinvastoin, kuin mitä oli tarkoitus. (Mts. 69.)

Jos sanallinen ohjaus ei riitä avustustilanteessa, lisätään ohjaukseen kosketus ja liike (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 69). Iho on ihmisen suurin tuntoelin, joka välit- tää tietoa ympäröivästä maailmasta. Ihossa on erityyppisiä reseptoreita, jotka viesti- vät paineesta, kosketuksesta, kivusta ja lämmöstä. Kun kosketus on kovakourainen, ihminen refleksinomaisesti torjuu tai pakenee kipua. (Uvnäs-Moberg 2007, 113–114.) Miellyttävä kosketus taas voimistaa mielihyvähormoni oksitosiinin eritystä. Oksitosii- ni vaikuttaa ihmiseen rauhoittavasti ja rentouttavasti, verenpaine laskee ja syke ta- soittuu, ruoansulatus ja keuhkojen toiminta sekä kivunsieto paranee ja ihminen on vähemmän pelokas. (Gothóni 2012, 51.) Tamminen-Peter ja Wickströmin (2013, 70) mukaan Bader-Johansson (1991) lisäävät, että kosketuksen avulla voidaan myös vä- hentää pelkoa ja ahdistusta sekä viestiä turvaa ja lohdutusta. Kosketuksen avulla voidaan vaikuttaa potilaan lihasjänteyteen. Kosketus lisää masentuneen lihasjänteyttä ja vastaavasti rauhoittaa jännittynyttä potilasta. Ihmisen vanhetessa ja muiden aistien

(20)

heikentyessä liike- ja tuntoaisti korostuvat. (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 70.)

Varsinkin kinestetiikassa katsotaan, että vetäminen ja työntäminen ovat aina liikkeen käynnistäjiä ja luovat jännitysverkon kehoon (Hantikainen 2007, 28). Aktivoinnin pe- riaatteeseen kuuluukin Tamminen-Peterin ja Wickströmin (2013, 69) toteamana Hat- chin ja muiden (1992) mukaan, että potilas saa itse säädellä vetoa ja työntöä sekä siirron ajoitusta. Potilaan pitää antaa tehdä aloite liikkeelle jota avustaja myötäilee, ei toisinpäin. Jos avustaja tekee siirrot itselleen sopivalla liikenopeudella, on se usein potilaalle liian nopea. Näin potilas ei ehdi osallistua siirtoon voimavarojensa mukaan, mikä tekee siirrosta raskaan kummallekin osapuolelle. Jotta potilas pystyy säätele- mään vetoa ja työntöä, tulee hänelle antaa siirrossa tuki johon tarttua. (Tamminen- Peter & Wickström 2013, 69.)

Potilaan aktivointi vaatii avustajalta tietoa ihmisen perusliikkumisesta ja luontaisista liikemalleista. Ihminen toteuttaa kehityksen myötä opittuja luontaisia liikemalleja jokapäiväisissä liikesuorituksissaan kuten vuoteessa kyljelle kääntymisessä tai istumasta seisomaan nousussa. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin omat luonnolliset tavat liikkua ja avustajan tulisi avustaa potilasta hänelle luonnollisten liikemallien mukaan.

Tämä korostuu etenkin muistisairailla, joilla uuden oppiminen on vaikeaa. (Tammi- nen-Peter & Wickström2013, 73.) Tamminen-Peter ja Wicksröm (2013, 73) toteavat, että Shumway-Cookin ja Woollacottin (1995) mukaan liikemallit ja perusliikkuminen palautuvat tiedostamatta ja nopeastikin kun potilasta avustetaan oikeasta kohdasta ja oikeassa alkuasennossa. Kinestetiikkaan perustuen oikeita avustuskohtia ovat muun muassa lantio, pään takaa ja hartioista, jolloin kosketus avaa koko liikeketjun (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 71). Liikkuminen ja siirtymiset ovat laajoja toiminnallisia kokonaisuuksia, jotka tulee tarpeen vaatiessa vaiheistaa potilaalle pie- nempiin osiin (mts. 77). Avustajan tulee myös varmistaa että potilas näkee, minne hän on siirtymässä (mts. 70).

(21)

6 Apuvälineet potilassiirroissa

”Apuväline on väline, laite tai muu ratkaisu, joka edistää, tukee tai ylläpitää henkilön toimintakykyä ja osallistumista silloin, kun se on vamman, sairauden tai ikääntymisen vuoksi heikentynyt” (Apuvälineet 2014). Apuvälineiden käytön on monissa tutkimuksissa osoitettu vähentävän avustajan fyysistä kuormittumista siirron aikana (mm.

Elford ym. 2000; Jäger ym. 2013). Apuväline siirtoon valitaan potilaan toimintakyvyn mukaan. Tutkimukset kertovat, ettei apuvälineitä kuitenkaan aina hyödynnetä potilaan toimintakyvyn mukaa, vaikka niitä olisi hyvin saatavilla (Freitag 2014, 38). Tästä syystä onkin tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan tuleville ammattilaisille opetetaan jo opiskeluvaiheessa apuvälineiden tarkoituksenmukainen käyttö ja hyöty siirtotilanteissa. Yhden määritelmän mukaan apuvälineitä tulisi käyttää siirroissa kun siirrettä- vä paino ylittää 35 paunan eli noin 16 kilon rajan (Waters 2007, 55). Siirron apuväli- neet voidaan jakaa pienoisapuvälineisiin ja potilasnostimiin.

6.1 Pienoisapuvälineet

Siirtämisen ja nostamisen pienoisapuvälineet voidaan jaotella toimintaperiaatteen mukaan liukumista hyödyntäviin tai estäviin, sekä tukeutumista ja tarttumista paran- taviin apuvälineisiin (Tamminen-Peter, Eloranta, Kivivirta, Mämmelä, Salokoski &

Ylikangas 2007, 44).

6.1.1 Liukumisen hyödyntäminen

Liukumista edistävillä apuvälineillä pyritään kitkavoiman pienentämiseen (Tammi- nen-Peter & Wickström 2013, 39). Kitkavoima vaikuttaa kahden kappaleen kosketuspinnassa, vastustamalla kosketuksessa olevien kappaleiden pintojen liikettä suhteessa toisiinsa. Kitkavoimaan vaikuttaa pintojen ominaisuudet ja se millä voimakkuudel- la pinnat painautuvat toisiaan vasten. (Kauranen & Nurkka 2010, 224.) Liukumista edistävien apuvälineiden käytön sivuttaissuuntaisissa potilassiirroissa on todettu merkittävästi vähentävän avustajan lihasaktiviteettia selässä ja hartioissa (Nelson, Lloyd, Menzel & Gross 2003, 132). Toisessa tutkimuksessa liukumista hyödyntävä

(22)

pienoisapuväline potilaan hartioiden alla vähensi merkittävästi alaselän kuormittumista (Schibye ym. 2003, 120). Liukumista edistävistä apuvälineistä opinnäytetyön videomateriaalin apuvälineosioon on valittu liukuhanska, liukulauta, Easy Glide oval mini sekä liukualusta.

Liukuhanska on valmistettu liukumista edistävästä materiaalista ja sen avulla vähen- netään kitkaa potilaan ja alustan välillä vuoteessa suoritetuissa siirroissa. Liukuhans- kan avulla potilasta avustetaan siirroissa joko lantion tai hartioiden alta. Liukuhanska keventää avustajan kuormittumista, koska nostamisen sijaan potilasta avustetaan liu´uttamalla patjaa pitkin. Liukuhanska on myös potilasta aktivoiva ja potilaalle miel- lyttävä apuväline. Liukuhanska on pieni ja edullinen apuväline. (Liukuhanska n.d.)

Liukulauta on siirtymisen apuväline siirryttäessä istuma-asennossa tasolta toiselle.

Liukulautoja on erikokoisia ja -mallisia. Liukulaudan tulee olla siirtoon riittävän pitkiä, jotta siirtyminen on turvallista. Liukulauta keventää avustajan työtä kun nostamisen sijaan potilas liu´utetaan tasolta toiselle ja avustajan selän asento pysyy hyvänä siirron aikana. Potilas voi myös aktiivisesti osallistua siirtoon liu´uttamalla vartaloaan yläraajojen voimalla. (Liukulauta n.d.). Liukulaudan käytössä hyödynnetään paino- voiman vaikutusta, säätämällä taso josta siirrytään hieman siirryttävää tasoa korke- ammalle (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 80). Vuoteesta pyörätuoliin siirtymi- sissä liukulauta on todettu sekä avustajan että potilaan mielestä turvalliseksi ja mu- Kuva 2. Liukuhanska (Topi Ursin 2015)

(23)

kavaksi tavaksi siirtyä, verrattuna jalkojen kautta tehtyihin, vanhoilla siirtotavoilla toteutettuihin siirtoihin (Hess, Kincl & Mandeville 2007).

Ovaalin muotoisia liukulautoja sen sijaan käytetään vuodesiirtoihin ja asennon korjaamiseen pyörätuolissa sekä nostoliinan asettamiseen (EasyGlide oval mini n.d.).

Videolle valikoitui ainoastaan pienempi ovaalinmuotoinen liukulauta, Easy Glide oval mini, koska isompaa mallia ei ollut saatavilla.

Easy Glide oval mini on pieni ovaalin muotoinen liukulauta, jonka avulla helpotetaan asennon korjaamista pyörätuolissa. Pienet ovaalinmuotoiset liukulaudat asetetaan potilaan reisien alle. Niiden liukumista edistävä materiaali helpotta asennon korjaamista pyörätuolissa ja voi jopa mahdollistaa potilaalle asennon korjaamisen omatoi- misesti. (EasyGlide oval mini n.d.)

Kuva 3. EasyGlide oval mini (Topi Ursin 2015)

Liukualustaa taas voidaan käyttää siirtymisissä vuoteen ja pyörätuolin tai suihku- tuolin välillä yhdessä liukulaudan kanssa. Liukualusta taitetaan kaksin kerroin avustettavan ja liukulaudan väliin, jotta sen liukumista edistävät pinnat saadaan päällek- käin ja näin siirtyminen kevenee. Liukulautaa voidaan hyödyntää liukualustan aset- tamisessa potilaan alle. Tällöin liukulauta on ensin kaksin kerroin taitellun liukualustan sisällä. Laudan avulla liukualusta asetetaan potilaan alle, ja lopuksi liukulauta siirretään liukualustan sisältä potilaan ja liukualustan alle. Liukualustan toisessa pääs- sä on kolme kahvaa, joista yksi on erikokoinen. Liukualustan avulla avustettava liu´utetaan tasolta toiselle, kahvoista vetämällä. (Siirtoalusta n.d.; Movemaster n.d.)

(24)

6.1.2 Liukumisen estäminen

Liukumista ehkäisevien apuvälineiden tarkoitus on kitkavoiman lisääminen kahden kappaleen välillä (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 41). Liukueste on tällainen apuväline. Liukueste on kuminen matto, jota voidaan käyttää esimerkiksi jalkojen alla ponnistusvaihetta tukemassa. Liukueste lisää potilaan omatoimisuutta ja paran- taa turvallisuutta, kun potilas voi ponnistaa ilman liukastumisvaaraa. Samasta syytä avustajan kuorma kevenee, kun potilas pystyy hyödyntämään toimintakykynsä opti- maalisesti siirroissa. (Liukueste n.d.) Liukumista ehkäisevällä apuvälineellä todettiin merkittävä vaikutus avustajan alaselän kuormittumisen vähentymiseen vuoteessa ylöspäin ja sivusuunnassa siirryttäessä (Schibye ym. 2003).

6.1.3 Avustajan otteen parantaminen

Myös avustajan otetta parantamaan on kehitetty apuvälineitä, kun potilas tarvitsee voimakkaamman tuen. Näistä apuvälineistä on opinnäytetyöhön valittu kävely- ja siirtovyö sekä siirtolevy. Kävelyvyö on potilaan tai avustajan lanteille puettava kahval- linen vyö. Uudemmissa vöissä on kahvoja sekä pysty- että vaakasuuntaan. Kävely- vyötä vielä tukevammassa siirtovyössä on lantiovyön lisäksi tukihihna takapuolen alle. (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 46.) Kävely- ja siirtovöitä käytetään siirtymisen ja liikkumisen apuvälineenä. Vyön avulla avustaja saa hyvän otteen potilaasta, selän ja yläraajojen kuorma vähenee, ja siirto on turvallisempi ja potilaalle miellyttä- vämpi. Siirtovyön paikka on tukevasti potilaan luisen osan päällä lantiolla, ei vyötäröl- lä. (Siirtovyö n.d.)

Kuva 4. Kävely- ja siirtovyö (Topi Ursin 2015)

(25)

Kävely- ja siirtovyötä hieman keveämpi ote potilaasta saadaan siirtolevyn avulla. Siir- tolevyjä on kahdenlaisia: täysin muovinen slinga tai muovikankaalla päällystetty ja kahdenkokoiset tartuntakahvat sisältävä flexi-move. Siirtolevyn avulla avustaja pystyy tukemaan potilasta sieltä mistä hän siirrossa sitä eniten tarvitsee. Siirtolevyä voidaan käyttää esimerkiksi vuoteesta seisomaan nousussa tukemalla siirtolevyn avulla potilasta lapaluiden (slinga) tai lantion alta (flexi-move). (Tamminen-Peter & Wick- ström 2013, 47.)

6.1.4 Potilaan tukeutumisen parantaminen

Potilas pystyy aktiivisemmin osallistumaan siirtoon, kun hänellä on tuki mihin tarttua (Tamminen-Peter ym. 2007,46). Videomateriaalin apuvälineosuuteen valittiin tukeutumista edistävistä apuvälineistä nousuteline. Nousuteline on lattialla siirrettävä tuki- tanko, jossa on myös kääntölevy (Tamminen-Peter & Wickström. 2013, 42). Laitteen käyttö edellyttää, että potilas pystyy varaamaan ainakin toiseen alaraajaansa ja tart- tumaan ainakin toisella kädellä, sekä ylävartalon hallintaa ja aktiviteettia. Nousutuel- la ei ole tarkoitus kuljettaa potilasta pitkiä matkoja. (Kohottautumisteline n.d.) Osas- sa malleista potilaan kuljettaminen on jopa kiellettyä (Caresia Twist-Operating Ma- nual 2004). Potilas asettaa jalat siirtolevyn alustalle ja nousutelineen kahvoihin tu- keutumalla nostaa itsensä seisomaan. Kääntölevyn avulla potilas käännetään kohti siirrettävää tasoa. Nousutelineellä siirtyminen on turvallista ja miellyttävää potilaalle, ja avustajan työtä keventävää. (Kohottautumisteline n.d.)

6.2 Potilasnostimet

Mekaanisten apuvälineiden käytön on tutkittu keventävän selän kuormitusta siirroissa verrattuna manuaalisesti suoritettuihin siirtoihin (Silva, Bloswick, Lillquist, Wallace

& Perkins 2002). Nostinten käyttö on todettu fyysisesti kevyeksi. Kuormittavimmiksi työvaiheiksi potilasnostinten käytössä on todettu jalkojen asettelu ja liinan pukemi- nen. (Fagerström & Tamminen-Peter 2010, 121.) Tuoreessa tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että geriatrisen osaston hoitajat käyttivät potilasnostimia vain 0,4 prosen-

(26)

tissa siirtotilanteista (Freitag 2014, 38). Nostinten käyttämättömyydessä on perinteisesti vedottu ajanpuutteeseen, mutta potilasnostimen käytön on todettu vievän kes- kimäärin vain 3 minuuttia ja 21 sekuntia (Fagerström & Tamminen-Peter 2010, 121).

Opinnäytetyössä käsittelen potilasnostimista seisomanojanostinta ja liinanostinta.

Suomalaisessa tutkimuksessa hoitajien arvioimana seisomanojanostimen käyttö on koettu fyysisesti kevyempänä kuin liinanostimen käyttö (Fagerström & Tamminen- Peter 2010, 122).

Seisomanojanostin on akkukäyttöinen potilasnostin, jonka avulla potilas voidaan siir- tää seisoma-asennon kautta esimerkiksi vuoteesta pyörätuoliin. Potilaan on voitava varata painoa ainakin toiseen alaraajaan ja hallittava vartalonsa, jotta siirtyminen seisomanojanostimella on turvallista. Siirtäminen seisoma-asennon kautta tukee kuntoutumista ja mahdollistaa siirron yhden hoitajan voimin. Laitteella siirtäminen ehkäisee avustajalla tapaturmia ja liikuntaelinvammoja. Myös potilaalle siirtyminen on miellyttävää ja turvallista. (Seisomanojanostin n.d.)

Liinanostin on akkukäyttöinen, lattialla liikuteltava henkilönostin. Nostinta käytetään toimintarajoitteisten ja painavien potilaiden nostamiseen ja siirtämiseen. Nostin on avustajan työtä keventävä apuväline potilaan siirtämiseen, joka ei hallitse vartaloaan istuma-asennossa ilman tukea, on vuodepotilas tai ei pysty varaamaan jalkoihinsa ja tarvitsee kahden avustajan avun siirroissa. Nostoliina valitaan potilaan koon, painon ja toimintakyvyn mukaan. (Liinanostin n.d.)

Työterveyslaitoksen tekemässä liinanostinten vertailussa Jyväskylän ammattikorkeakoulun käytössä oleva Liko Viking L pärjäsi hyvin. Liinojen ja nostokaaren käytettä- vyydessä todettiin tilastollisesti merkittävä ero Viking L:n hyväksi kun toinen vertailtu nostin oli Molift Partner 205. (Fagerström & Tamminen-Peter 2010, 123.)

(27)

Kuva 5. Liko Viking L (Topi Ursin 2015)

7 Siirtotaito, sen oppiminen ja opettaminen

Potilassiirto on motorinen taito, joka edellyttää hyvää kehon ja liikkeiden hallintaa (Tamminen-Peter ym. 2007,37). Motorinen taito saavutetaan motorisella oppimisella. Motorisella oppimisella tarkoitetaan harjoittelun ja kokemuksen aikaansaamia sisäisiä prosesseja, jotka johtavat muutoksiin motorisessa kyvykkyydessä ja taitoa vaativissa suorituksissa. Siirtotaidon oppiminen vaatii harjoittelua, jotta aikaansaadaan rakenteellisia muutoksia keskushermostossa ja jätetään pysyviä jälkiä motoriik- kaan ja motoriseen suorituskykyyn. Motorisen oppimisen tulokset ovat suhteellisen pysyviä, mistä johtuen työ- ja liikesuoritukset tulee heti ensimmäisistä harjoitusker- roista lähtien olla oikein opetettuja. Väärin opitun ja ratautuneen taidon poisoppimi- nen on selvästi työläämpää kuin uuden liikemallin opettelu. Motorinen oppiminen on myös tilannesidonnaista ja siksi opetteluvaiheessa taitoa tulisi harjoitella mahdollisimman samankaltaisessa ympäristössä kuin se missä taitoa tullaan tarvitsemaan.

(Kauranen 2011, 291–292.)

Hyvään siirtotaitoon kuuluu motorisen taidon lisäksi avustajan kyky tunnistaa potilaan voimavarat ja hyödyntää ne siirrossa tarkoituksenmukaisesti. Potilaan voimava-

(28)

rat huomioidessaan avustaja pystyy mahdollisimman pienellä avustuksella siirtämään potilaan, niin että siirto on potilaalle turvallista ja miellyttävää. Siirtotaitoon kuuluu motorisen taidon ja potilaan voimavarojen hyödyntämisen lisäksi myös avustajan taito hyödyntää ympäristöä ja apuvälineitä tarkoituksenmukaisesti. (Tamminen-Peter 2005, 11.) Apuvälineiden käyttö vaatii harjoittelua, jotta niistä osataan ottaa kaikki hyöty irti (Nelson ym. 2003, 132). Tutkimukset osoittavat, että parantunut siirtotaito korreloi myös potilaan siirtomukavuuteen ja turvallisuuden tunteeseen siirrossa.

(Johnsson, Kjellberg, & Lagerström 2006, 328).

Tutkimuksissa on selvitetty erilaisten menetelmien ja eri tavoilla jaksotetun opetuksen vaikutusta siirtotaitoon ja sen oppimiseen. Lyhyellä 2-3 tunnin siirto-opetuksella on todettu olevan vaikutus siirtotaitoon tutkituissa siirtotilanteissa (McCannon, Ca- sey, Elfessi, Alvarez & Tiry, 2005; Johnsson ym. 2006). Siirtotaitojen on jopa intensii- visellä harjoittelulla todettu säilyvän vuoden seurannassa (McCannon ym. 2005).

Tanskalaisessa tutkimuksessa taas uutta ergonomista siirtotapaa opeteltiin puoli vuotta, ennen kuin asiaan erikoistunut fysioterapeutti katsoi osallistujien osaavan uuden siirtotekniikan hyväksyttävästi (Schibye ym. 2003, 116). 2000-luvun alussa Suomessa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että potilaan siirtämisen ja avustamisen opettamiseen käytetty tuntimäärä vaihteli suuresti maamme ammattikorkeakouluissa. Ammatillisen koulutuksen ergonomia-opetuksesta vastaavasta opetushenkilö- kunnasta 71 % piti siirto-opetuksen määrää riittämättömänä. Vastaajat kokivat muun muassa, että siirtotaitojen harjoittelemiseen jäi liian vähän aikaa ja opetusta ja harjoittelua tulisi olla eri vaiheissa opiskelua, jotta asioita toistettaisiin ja kerrattaisiin.

(Rantsi 2005.) Myös opiskelijat kokevat, ettei siirtotaitojen harjoitteluun jää tunneilla tarpeeksi aikaa (Kneafsey & Haigh 2007, 835). Suomessa tehdyssä tutkimuksessa 40–

160 tuntia siirto-opetusta ammattikorkeakoulussa pidettiin riittävänä määränä.

(Rantsi 2005, 25).

Tutkimuksissa on myös selvitetty, miten siirto-opetus tulisi jaksottaa. Kurssimuotoi- sella, intensiivisellä opetuksella, ja saman määrän jakamisella 4-6 kuukauden ajalle ei todettu eroja ruotsalaisessa Stockholm training conceptin mukaiseen siirto-

opetukseen perustuvassa tutkimuksessa. Sekä intensiivinen, että pidemmälle jaksolle jaksotettu opetus paransivat osallistuneiden potilassiirtotaitoja. (Johnsson, Carlsson

& Lagerström 2002.)

(29)

Millaista siirto-opetuksen sitten tulisi olla? Potilassiirtotaitojen harjoittelun vaikutta- vuutta on esitetty parantavan teorian ja käytännön yhdistäminen, ongelmalähtöinen lähestymistapa sekä harjoittelun pitäminen vuorovaikutteisena (White & Gray 2004, 229). Tutkimuksissa koehenkilöiden siirtotaito on parantunut, kun opetus on sisältä- nyt pääpiirteet turvallisesta siirtämisestä ja ergonomiasta sekä luonnollisista liikemalleista. Siirtotaito on parantunut myös kun opetus on sisältänyt apuvälineiden käytön opastusta, opiskelijalle on annettu palautetta siirtotaidoistaan sekä aikaa harjoitella sekä mahdollisuus kysyä. (McCannon ym. 2005, 141; Johnsson ym. 2006, 324.) Tutkimuksissa on kuitenkin todettu suuri aukko teorian ja käytännön välillä. Opiskeli- jat omaavat hyvät tietotaidot potilassiirroista, mutta eivät silti aina käytä hyväksi tie- tämiään potilassiirtoja käytännössä. (Swain, Pufahl, & Williamsson 2003, 300.) On esitetty, että oikeanlaisen siirtotavan omaksumisessa ei ole kyse vain siirtotaidon oppimisesta, vaan käyttäytymisen muutoksesta (Coffee, Boucaut & Milanese 2013).

Suurimmaksi syyksi olla käyttämättä koulussa opetettuja potilassiirtotapoja on todettu muu henkilökunta työpaikalla. Varsinkin miesten on tutkittu muuttavan työskente- lytapojaan sosiaalisen paineen alla. (Swain, Pufahl & Williamsson 2003, 300-301.) Tästä johtuen onkin esitetty että koulutuksen tulee kohdentua ylhäältä alaspäin.

Vanhemmat kollegat tulee kouluttaa ensin oikeanlaisiin siirtotaitoihin, jotta myös nuoremmat ottavat ne tavaksi. (White ym. 2004, 229.) Käyttäytymisen muutoksen aikaansaamiseksi opetuksessa voisi korostaa muun muassa potilassiirtoja ohjaavia lakeja ja todellista vaaraa loukkaantua sekä riskien arviointia (Coffee ym. 2013, 455).

8 Ideasta opetusvideoksi

8.1 Videon valmisteluvaihe

Videotuotanto on monia työvaiheita sisältävä, yleensä pitkä prosessi. Valmisteluvai- heessa korostuukin huolellinen ennakkosuunnittelu. Videotuotanto lähtee ohjelma- ideasta. (Keränen, Lamberg & Penttinen 2005, 186.) Opinnäytetyön aihe nousi kiin- nostuksestani tuottaa opetusmateriaalia Jyväskylän ammattikoreakoulun käyttöön.

Oltuani yhteydessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun fysioterapian opettajiin syksyllä

(30)

2014, potilassiirroista vastaavalta opettajaltamme nousi esiin tarve videoidulle opetusmateriaalille potilassiirroista.

”Ergonomiaopetuksen kehittäminen sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa”

-hankkeen pohjalta vuonna 2007 tuotettu opetusvideo ”Potilaan siirtymisen ergonominen avustaminen” on aiheesta tehty ajantasaisin ja vapaassa käytössä oleva opetusvideo (Potilaan siirtymisen ergonominen avustaminen 2015). Tämä opetusvideo ei kuitenkaan mielestäni vastaa kaikilta osin tietämystä, jota uudemmat tutkimukset ja vuonna 2013 ilmestynyt uudistettu painos kirjasta ”Potilassiirrot: Taitava avustaja aktivoi ja auttaa” tarjoaa (Tamminen-Peter & Wickström 2013). Jyväskylän ammattikorkeakoululla ei myöskään ole käytössä muuta ajantasaista videomateriaalia aiheesta. Uudelle videomateriaalille löytyi siis selkeä tarve.

Videotuotannon seuraavassa vaiheessa idean pohjalta luodaan synopsis eli ohjelma- luonnos. Synopsis sisältää ohjelman tärkeimmät tapahtumat. (Keränen ym. 2005, 186.) Aihe-ehdotuksen ja alustavan taustatutkimuksen jälkeen luonnostelin videomateriaalin runkoa. Projekti lähti kunnolla käyntiin lokakuussa 2014, tavattuani opinnäy- tetyöstäni vastaavan opettajan ensimmäisen kerran. Tuolloin hahmottui, että videomateriaali yksi tarkoitus on tuoda esiin potilaan toimintakyvyn vaikutus siirtotapaa valitessa ja esimerkkipotilaat tulisivat olemaan toimintakykyluokituksen heikkokuntoisimpia.

Aiheesta keräämääni tietoperustaan perustuen tein alustava käsikirjoituksen. Alusta- va käsikirjoitus sisältää jo kohtauksiin liittyvää tietoa ja sen pohjalta hahmotellaan videotuotantoon tarvittavat resurssit eli kuvauspäivien, henkilöstön ja tarvittavan kaluston määrä. (Keränen ym. 2005, 186.) Tässä vaiheessa projektia tuli selväksi, että en pysty yksin vastaamaan kaikista videon tuottamisen rooleista. Oli tammikuussa 2015 yhteydessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun mediatekniikan lehtoriin ja ehdo- tin yhteistyötä hänen opiskelijoidensa kanssa. Sain työryhmääni mukaan kaksi mediatekniikan opiskelijaa, Tomi Kallion ja Topi Ursinin, kuvaamaan ja editoimaan tuo- tettavan videomateriaalin. Ensimmäisellä tapaamisella kuvaajien kanssa tammikuussa 2015, hahmottelimme kuvauksellisia ja editoinnillisia mahdollisuuksia sekä käytös- sä olevia resursseja ja aikataulua. Tarkastelimme myös alustavaa käsikirjoitusta ja kuvaustilaa. Sovimme, että Ursin ja Kallio vastaavat kuvauslaitteiston hankkimisesta

(31)

sekä videomateriaalin kuvaamisesta ja editoinnista, ja että videomateriaali kuvataan maaliskuussa 2015.

Alustavan käsikirjoituksen pohjalta hahmottui myös, että tarvitsen videolle itseni lisäksi neljä henkilöä näyttelemään. Tarvitsin kolme näyttelemään potilasta ja yhden avustajaksi videolla kahden tehtäviin siirtoihin. Rekrytoin kuvattavia koulumme fy- sioterapeuttiopiskelijoista eri vuosiluokilta sekä juuri valmistuneista. Sain tässä vaiheessa työryhmääni mukaan kolme opiskelijaa kuvattavaksi.

Videotuotannon seuraavassa vaiheessa luodaan ohjelmaehdotus rahoituksen hake- mista varten (Keränen ym. 2005, 186.) En kuitenkaan hakenut opinnäytetyölleni ra- hoitusta, vaan se on tuotettu alusta loppuun asti ilmaisia resursseja hyödyntäen. Ta- pasin kuitenkin tammikuun aikana opinnäytetyöni ohjaajan toistamiseen. Kävimme läpi alustavaa käsikirjoitusta, aikataulua, työryhmään jo rekrytoituja ja tarvittavia henkilöitä sekä videoinnin käytännön toteutumista. Toisella tapaamisellamme hahmottui, että opetusvideo tulee sisältämään potilassiirto-osuuden lisäksi myös apuvä- lineosuuden. Käytössä olevat resurssit mahdollistivat opetusvideon laajentamiseen, niin että apuvälineille tulisi erillinen osio. Hahmottelin alustavaa käsikirjoitusta apu- välineistä tutustumalla aiheeseen tutkimusten valossa sekä tutustumalla Jyväskylän ammattikorkeakoulun apuvälinevalikoimaan ja apuvälineiden käyttöön.

Ennakkosuunnittelun ja resurssien hahmottelun kautta luodaan varsinainen käsikir- joitus. Videokäsikirjoitus sisältää rungon ohjelmalle sekä suunnitelman mitä tapahtuu kussakin kohtauksessa. Videokäsikirjoitus eroaa kuitenkin näytelmäkäsikirjoituksesta rakenteen osalta. Videokäsikirjoituksessa eritellään tarkemmin kohtauksen tapahtu- ma, puhe ja toiminta. (Keränen ym. 2005, 186-187.)

8.1.1 Käsikirjoitus

Käsikirjoitus on audiovisuaalisen tuotteen perusta, jonka varaan rakentuu myöhempi tuotanto. Käsikirjoituksen tehtäviä ovat kokonaisuuden hahmottaminen, työryhmän ja tilaajan kanssa kommunikointi, sekä videon vaatimien resurssien hahmottaminen.

Käsikirjoituksen avulla tekijä hahmottaa itse ja tuo työryhmälle näkyväksi videon kes-

(32)

keisen sisällön. Käsikirjoituksen avulla tekijä myös pystyy hahmottamaan videon toi- mivuuden. (Aaltonen 2002, 13–14.)

Käsikirjoituksen tekeminen on prosessi, jonka aikana epäoleellinen karsiutuu pois (Aaltonen 2002, 13). Rakensin käsikirjoitustani oppikirjan ”Potilassiirrot: Taitava avustaja aktivoi ja auttaa” pohjalta (Tamminen-Peter & Wickström 2013). Tukea op- pikirjassa esitettyihin potilassiirtotapoihin hain uusimmista aiheesta tehdyistä tutki- muksista. Halusin alusta asti videon tuovan esiin, ettei kaikkia potilaita ole tarkoituk- senmukaista siirtää samalla tavalla. Hyvin nopeasti videolle mukaan tulevat potilassiirrot rajautuivat vuodesiirtoihin, vuoteesta pyörätuoliin siirtymiseen sekä istuma- asennon korjaamiseen.

Käsikirjoituksesta joudutaankin lähes aina tekemään useita versioita (Aaltonen 2002, 11). Muokkasin käsikirjoitusta useaan otteeseen opettaja- ja kuvaajatapaamisten jälkeen. Myös apuvälineosuuden sisältyminen lopullisessa laajuudessaan hahmottui vasta loppuvaiheessa kun potilassiirtojen käsikirjoitus oli lähes valmis ja siihen tarvittavat resurssit selvillä. Lopulliset käsikirjoitukset löytyvät tämän opinnäytetyön liit- teinä 2 ja 3.

Käsikirjoituksen jälkeen hahmottelin kuvakäsikirjoitusta. Kuvakäsikirjoituksen avulla kohtaukset hahmotellaan visuaalisesti. Kuvakäsikirjoituksessa hahmotellaan minkä- laisilla kuvakulmilla ja kuvallisella kerronnalla kohtauksen sanoma saadaan parhaiten katsojalle välitettyä. Kuvakäsikirjoituksen tekevät ohjaaja, kuvaaja tai kummatkin yhdessä. (Aaltonen 2002, 138.) Toimitin käsikirjoituksen ja kuvakäsikirjoituksen etu- käteen kuvaajille. Varsinaiset ratkaisut kuvakulmista tehtiin kuitenkin vasta kuvaus- päivänä. Kuvaajilla mukana olleiden kameroiden mahdollisuudet antoivat kuvakulmil- le enemmän valinnanvaraa kuin olin ajatellut.

8.2 Videon toteutusvaihe

Ennakkovalmisteluiden jälkeen opetusvideon tuottamisen prosessissa siirrytään var- sinaiseen toteutusvaiheeseen. Ennen kuvauksia saatetaan tarvita harjoituksia, varsinkin jos kyseessä on monimutkainen tuotanto. (Keränen ym. 2005, 188.) Käsikirjoi- tuksen pohjalta kokoonnuimme helmikuussa 2015 opinnäytetyöni ohjaajan ja kah-

(33)

den kuvattavan kanssa harjoittelemaan videolla näytettäviä siirtoja. Aikatauluhaas- teiden vuoksi kuvattavat vaihtuivat osittain vielä maaliskuun aikana ja harjoittelimme kohtauksia uusien näyttelijöinä toimivien opiskelijoiden kanssa kahteen otteeseen vielä ennen kuvauksia. Ennen kuvauksia tapasin myös työryhmään kuuluvat kuvauk- sesta ja editoinnista vastaavat opiskelijat ja suunnittelimme heidän näkökulmastaan kuvauspäivää.

Harjoitusten jälkeen kokoonnuimme maaliskuussa kuvaamaan videomateriaalia Jy- väskylän ammattikorkeakoulun hoitotyön luokkaan. Kuvausvaiheessa käsikirjoitus muutetaan visuaaliseksi kokonaisuudeksi ohjaajan ja kuvaajien toimesta (Keränen ym. 2005, 188). Kuvauspäivänä valmistelin kuvaustilan, rekvisiitan ja puvustuksen.

Luvat rekvisiitan ja puvustuksen käyttöön olin hankkinut Jyväskylän ammattikorkeakoulun hoitotyön opettajilta. Kuvauspäivä oli suunniteltu niin, että kunkin kuvattavan tarvitsisi olla kuvauspaikalla vain omien kohtaustensa ajan. Kuvaajat sekä kuvattavat allekirjoittivat käyttölupasopimukset videon käytöstä opetustoiminnassa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Luvat löytyvät opinnäytetyn liitteinä 4 ja 5. Kuvasimme videon kaikki otot yhden iltapäivän aikana. Olin itse mukana jokaisessa otossa ja vaiku- tin mahdollisuuksien mukaan ohjaajana aina ennen ottoja. Kuvaajat vastasivat kuva- uksellisesta kerronnasta.

8.3 Videon editointi, viimeistely ja julkaiseminen

Kuvauksen jälkeen saadusta kuvausmateriaalista valitaan parhaiten videomateriaalin tavoitetta tukevat otokset ja liitetään ne yhtenäiseksi kokonaisuudeksi (Keränen ym.

2005, 188). Kuvauspäivän jälkeen kuvaajat kävivät läpi kuvamateriaalia ja muodosti- vat kohtauksista raakaeditiot heille toimittamani rakenteen ja käsikirjoituksen mukaan. Olin yhteydessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun audiovisuaalisista palveluista (Av-palvelut) vastaaviin henkilöihin ja heidän opastuksellaan äänitin puheen liitettä- väksi raakaeditointien päälle. Toimitin äänitteet editoijille sekä taulukoidun käsikirjoi- tuksen äänitteiden ja kohtausten yhteensovittamisesta. Kuvaajina ja editoijina toimi- neet mediatekniikan opiskelijat editoivat äänitteet ja kuvamateriaalin yhteen. Vi- deomateriaalin viimeistelystä vastasi Jyväskylän ammattikorkeakoulun Av-palvelut.

(34)

Käsikirjoituksen pohjalta olin suunnitellut tuottavani valikollisen yhtenäisen opetusvideon. Videon valikkorakennesuunnitelma löytyy tämän opetusvideon liitteenä 1.

Saman aikaan videomateriaalin päätarkoitus oli olla opiskelijalle helposti lähestyttävä ja siksi saatavilla Moniviestimen kautta. Olin yhteydessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun uusmediasuunnittelijaan videoiden julkaisemisesta Moniviestimessä. Moni- viestimen julkaisumahdollisuuksista johtuen tuotteen valikkorakenteellinen julkaiseminen ei onnistunut. Julkaisimme tuotetun materiaalin Moniviestimeen jaoteltuna kahteen osaan: ”Aktivoivasti auttaen: potilassiirrot” ja ”Aktivoivasti auttaen: apuväli- neet”.

Kuva 6. Videon tuottamisen prosessi

8.4 Valmis videomateriaali

Opinnäytetyöni tuloksena syntyi kaksiosainen ”Aktivoivasti auttaen” -julkaisusarja, joka sisältää yhteensä 25 audiovisuaalista kohtausta. Videomateriaali on tarkoitettu Jyväskylän ammattikorkeakoulun opetuskäyttöön ja julkaistu verkkojulkaisualusta

(35)

Moniviestimessä erillisen salasanan takana. Videomateriaalin käyttöoikeussopimus Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa löytyy opinnäytetyön liitteenä 6. Julkaisu- sarjan ensimmäinen osio, ”Potilassiirrot”, sisältää tietoa aktivoivista ja ergonomisista potilassiirroista sekä videomateriaalia, miten eri toimintakykyisiä potilaita voidaan aktivoivasti ja ergonomisesti vuodesiirroissa, vuoteesta pyörätuoliin siirtymisissä sekä istuma-asennon korjaamisessa manuaalisesti ja pienoisapuvälineitä hyödyntäen avustaa. Videolla esiintyvät esimerkkipotilaat ovat luokiteltu Care Thermometer- mittarin mukaan ja he ovat toimintakyvyltään heikkokuntoisimpia.

Kuva 7. Opetusvideon esimerkkipotilaiden toimintakyvyt. (Tamminen-Peter & Wickström 2013, 67)

Vuodesiirroista videomateriaalia on tuotettu vuoteessa ylöspäin ja sivusuunnassa siirtymisen, sekä kyljelle kääntymisen ja istumaan nousun avustamisesta. Tuotettu videomateriaali vuodesiirroista sisältää esimerkkisiirron kaikille esimerkkipotilaille, lukuun ottamatta makuulta istumaan nousua. Vuoteesta istumaan nousun avustamiseen on esitelty siirtotapa ainoastaan toimintakyvyltään osittain ja täysin avustetta- ville potilaille. Myös pyörätuoliin siirtymisen avustamisesta on videomateriaalia tuotettu ainoastaan osittain ja täysin avustettavien potilaiden avustamiseen. Istuma- asennon korjaamisen avustustavaksi on esitelty videomateriaalissa ainoastaan yksi esimerkkisiirto sekä siirtymisessä eteenpäin että taaksepäin. Julkaisusarjan ensim- mäinen osuus sisältää yhteensä 15 audiovisuaalista kohtausta sekä ohjemateriaalia ergonomisista siirroista ja potilaan aktivoimisesta.

Julkaisusarjan toinen osuus ”Apuvälineet” sisältää videomateriaalia toimintaperiaatteen mukaan jaotelluista siirron apuvälineistä. Osuus sisältää 10 audiovisuaalista

(36)

kohtausta. Videolla esitellään ensin apuvälineen käyttötarkoitus ja ominaisuudet, jonka jälkeen video siirtyy kohtaukseen, jossa siirron apuvälinettä on keskeisesti hyö- dynnetty. Apuvälineosuudessa on hyödynnetty paikoin jo julkaisusarjan potilassiirto- osuudessa käytettyjä kohtauksia, silloin kun kyseinen apuväline on kohtauksessa ha- vainnollisesti esillä. Apuvälineet-osuudessa ei enää käytetä potilaiden toimintakyky- luokittelua. Tuotettu julkaisusarja kokonaisuudessaan perustuu oppikirjaan ”Potilas- siirrot: taitava avustaja aktivoi ja auttaa”( Tamminen-Peter & Wickström 2013) sekä opinnäytetyön teoriaosuuteen.

Kuva 8. Videomateriaalissa esiintyvät apuvälineet toimintaperiaatteen mukaan luokiteltu- na

9 Pohdinta

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa videomateriaalia Jyväskylän ammattikorkeakoulun käyttöön ergonomisista ja potilasta aktivoivista potilassiirroista sekä apu- välineiden käytöstä siirroissa. Videomateriaalin tavoite oli tuoda sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille uutta opetusmateriaalia ergonomisista työskentelytavoista. Opin- näytetyön tuloksena syntyi kaksiosainen julkaisusarja ”Aktivoivasti auttaen”, joka on katsottavissa verkkojulkaisualusta Moniviestimessä erillisen salasanan takana. Julkai- susarjan ensimmäinen osio ”potilassiirrot” sisältää tietoa yleisesti ergonomisista potilassiirroista ja videoituja siirtotilanteita toimintakykyluokan mukaan jaoteltuna. Jul-