Heli Johansson ja Jenni Ripatti
AIKUISEN TRAUMAPOTILAAN AKUUTTIHOITO
-Sähköinen oppimateriaali
Opinnäytetyö
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto
Sairaanhoitajakoulutus
2020
Tekijä/Tekijät Tutkintonimike Aika Heli Johansson, Jenni Ripatti Sairaanhoitaja
(AMK) Marraskuu 2020
Opinnäytetyön nimi
Aikuisen traumapotilaan akuuttihoito -Sähköinen oppimateriaali
50 sivua 5 liitesivua
Toimeksiantaja
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Savonlinna Ohjaajat
Marko Issakainen ja Niina Luukkonen Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli tuottaa sähköinen oppimateriaali Learn-alustalle sairaanhoitaja- opiskelijoille aikuisen traumapotilaan akuuttihoidosta kentällä ja päivystyksessä. Tavoit- teenamme oli luoda sähköinen Learn-oppimateriaali, joka tarjoaisi tiivistetysti tietoa aikui- sen traumapotilaan hoitoketjusta akuuttihoidossa erilaisissa traumoissa Savonlinnan am- mattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoille osana akuuttihoitotyön opintojaksoa.
Toteutimme opinnäytetyömme viisivaiheisena tuotekehitysprosessina syksyn 2020 aikana.
Kehitystarpeen tuotteellemme havaitsimme omien opintojen edetessä syventäviin opintoi- hin. Ideavaiheessa kohdensimme aiheemme aikuisen traumapotilaan hoitoon ja aloimme kehittämään sähköistä oppimateriaalia osaksi akuuttihoitotyön kurssia. Luonnosteluvai- heessa etsimme aiheeseen liittyvää tutkittua tietoa alan keskeisistä tietokannoista. Kehittä- misvaiheessa tuotimme sähköisen oppimateriaalin Learn-alustalle, joka pohjautui opinnäy- tetyön teoriaan. Viimeistelyvaiheessa avasimme tuottamamme sähköisen oppimateriaalin oman vuosikurssimme sairaanhoitajaopiskelijoille, jossa he saivat tutustua oppimateriaaliin ja halutessaan vastata vapaaehtoiseen Webrobol-kyselyyn. Kyselystä saatujen vastausten avulla arvioimme oppimateriaalin toimivuutta.
Tuotettamme voisi tulevaisuudessa kehittää luomalla oppimateriaalimme tueksi simulaatio- harjoitukset ja näihin liittyvät tapaukset. Tällainen kokonaisuus auttaisi opiskelijaa saamaan kattavan tiedon traumapotilaan hoidosta harjoitellen konkreettisesti hoitotoimenpiteitä, ku- ten potilaan tilan arviointia, raportointia, nestehoidon aloitusta, kanylointia, traumapotilaan oikea oppisia siirtoja, intubaatiota ja kokonaisuuden hahmottamista ensihoito tilanteessa.
Tämän lisäksi oppimateriaaliamme voisi täydentää syventymällä aiheisiin tarkemmin.
Asiasanat
Trauma, traumapotilas, akuuttihoito, päivystys, monivamma
Author (authors) Degree Time Heli Johansson, Jenni Ripatti Bachelor of Health
Care, Nursing
November 2020 Thesis title
The Acute Care of an Adult Trauma Care Patient -E-learning material
50 pages
5 pages of appendices
Commissioned by
South-Eastern Finland University of Applied Sciences (XAMK) Supervisor
Marko Issakainen and Niina Luukkonen Abstract
The purpose of this thesis was to produce electronic learning material for the Learn plat- form, used by nursing students, about the acute care of an adult trauma patient in the field and in the emergency room. The goal was to create an electronic Learn material that pro- vides concise information about the chain of care of an adult trauma patient in acute care for the nursing students of Savonlinna University of Applied Sciences as a part of an acute care course.
This thesis was implemented as a five-stage product development process during the au- tumn of 2020. The need for developing this product was identified as the writers' studies progressed to advanced studies. In the idea phase, focus was placed on topics about the treatment of adult trauma patients, and the development of e-learning material began as a part of an acute care course. In the drafting phase, relevant research publications were searched for in key databases. In the development phase, an electronic learning material was produced based on the “learn” theory, which was based on the theory of the thesis. In the finalization phase, the e-learning material was opened to year-round nursing students and they could familiarize themselves with the learning material. Furthermore, if they wished, they could respond to a voluntary Webropol survey. The effectiveness of the learn- ing material was assessed by using the responses to the survey.
The product could be further developed in the future by creating simulation exercises and related cases in support of the learning material. Such an entity would help the student gain comprehensive knowledge about trauma patient care by practically practising treatment procedures such as patient assessment, reporting, initiation of fluid therapy, cannulation, proper relocating methods for a trauma patient, intubation, and perception of the big picture in a first aid situation. In addition to this, the learning material could be supplemented by studying the topics on a deeper level.
Keywords
Trauma, acute care, emergency room, trauma patient, medical care, trauma injury, multiple injuries
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 6
2 KAAKKOIS-SUOMEN AMMATTIKORKEAKOULU ... 7
3 TRAUMAPOTILAAN AKUUTTIHOITO ENSIHOIDOSSA ... 7
3.1 Trauma ... 7
3.2 Ensiarvio ja peruselintoimintojen varmistaminen ... 9
3.3 Tarkennettu tilanarvio ja hoitotyön toiminnot ... 13
3.4 Ensihoidon lääkkeet ... 16
4 TRAUMAPOTILAAN HOITO SAIRAALASSA ... 17
4.1 Traumapotilaan vastaanotto sairaalassa ... 17
4.2 Traumapotilaan kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset ... 20
4.3 Nesteytyksen ja kivunhoidon varmistaminen ... 20
4.4 Traumapotilaan jatkohoito sairaalassa ... 22
5 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE ... 24
6 TUOTEKEHITYSPROSESSIN TOTEUTUS ... 24
6.1 Kehittämistarpeen tunnistaminen... 24
6.2 Ideavaihe ... 25
6.3 Luonnosteluvaihe ... 28
6.4 Kehittämisvaihe ... 29
6.5 Viimeistelyvaihe ... 30
7 POHDINTA ... 34
7.1 Opinnäytetyön prosessin pohdinta ... 34
7.2 Eettisyys ja luotettavuus ... 36
7.3 Oman oppimisen pohdinta ... 39
7.4 Johtopäätökset ja jatkokehitysmahdollisuus ... 40
LÄHTEET ... 41 LIITTEET
Liite 1. News-pisteytysjärjestelmä Liite 2. Saatekirje
Liite 3. Palautekysely
1 JOHDANTO
Ensihoitoon liittyvissä tehtävissä vaikeasti vammautuneen potilaan kohtaami- nen on yksi haastavimmista tehtävistä. Ensihoidon tehtävä on oikean hoitopai- kan valinnalla ja tarvittavilla hoitotoimenpiteillä estää potilaan lisävammautu- minen ja turvata potilaan peruselintoiminnot ennen sairaalaan pääsyä. Ensi- hoidolla on potilaan hoitoketjua ajatellen keskeinen merkitys. (Kuisma ym.
2017, 544.)
Uusimpien tutkimusten mukaan vammapotilaiden yleisin kuolinsyy on aivo- vamma. Vatsan ja rintakehän alueen vammakuolemat ovat seuraavaksi ylei- semmät. Kontrolloimattoman verenvuodon yleisin kuolinsyy on havaittu lävis- tävien vammojen yhteydessä. Tylpät vammat eivät johda lainkaan niin usein välittömästi tapahtuviin kuolemiin, kuin lävistävät vammat. Kuolleisuuden esiintyvyyteen suhteessa aikaan, on vammamekanismilla selkeä vaikutus.
(Kuisma ym. 2017, 544.)
Traumapotilaan hoidon jatkuvuuden takaamiseksi hoitoketjun ensihoidosta päivystykseen ja sieltä jatkohoitopaikkaan tulee olla saumatonta. Ennakkoil- moituksen, raportoinnin, potilaan luovutuksen ja vastaanottamisen tärkeys ko- rostuvat ensihoidon ja päivystyksen yhtymäkohdissa. (Kuisma ym. 2017, 101.)
Opinnäytetyön tarkoitus on tuottaa sähköinen oppimateriaali Learn-alustalle sairaanhoitajaopiskelijoille aikuisen traumapotilaan hoidosta kentällä ja päivys- tyksessä. Opinnäytetyön tavoite on tarjota tietoa tiivistetysti aikuisen trauma- potilaan hoitoketjusta akuuttihoidossa erilaisissa fyysisissä traumoissa Savon- linnan ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoille osana akuuttihoitotyön kurssia.
Opinnäytetyömme teoreettisessa viitekehyksessä selvennämme, mitä sana
”trauma” tarkoittaa, kuinka traumapotilasta tulee hoitaa ensihoidossa ja päi- vystyksessä ja lopuksi lyhyesti kerromme pääpiirteet traumapotilaan hoidosta teho-osastolla ja mitkä tilanteet traumapotilaan hoidossa vaativat leikkaushoi- toa.
2 KAAKKOIS-SUOMEN AMMATTIKORKEAKOULU
Toimeksiantajanamme toimii Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk Savonlinna). Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu on aloittanut toimintansa 2017 Kymenlaakson sekä Mikkelin ammattikorkeakoulujen fuusioituessa.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu on viidenneksi suurin ammattikorkea- koulu Suomessa ja kampukset sijaitsevat Kotkassa, Kouvolassa, Mikkelissä sekä Savonlinnassa. Tutkinto-opiskelijoita on 9 480 ja AMK-tutkintoon johtavia koulutuksia 74. (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu 2019.)
Vuoden 2020 opetussuunnitelmassa akuuttihoidon opintojaksoon sisältyy toi- minta välitöntä hoitoa vaativissa sekä hätätilanteissa, hoidontarpeen arviointi, akuutti- ja tehohoito potilaan lääkehoito, akuutti ja tehohoitotyössä käytettävät toimenpiteet ja diagnostiset tutkimukset, hoitoelvytys, vammautuminen ja mo- nivammapotilas sekä akuutti- ja tehohoitotyössä käytettävät hoitotyön toimin- not. (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu 2020.)
3 TRAUMAPOTILAAN AKUUTTIHOITO ENSIHOIDOSSA 3.1 Trauma
Joka vuosi Suomessa sattuu noin 1,1 miljoonaa tapaturmaa (Kröger ym.
2019, 15). Suomalaisten neljänneksi yleisin kuolinsyy on tapaturmat (Haiko- nen 2019). Tapaturmalla tarkoitetaan tahdosta riippumatonta, ennalta arvaa- matonta ja äkillistä tapahtumasarjaa, joka johtaa kehon vammautumiseen.
(Kröger ym. 2019, 15.)
Yleensä tapaturma aiheutuu jonkin ulkoisen energian tai voiman vuoksi. Tä- män tyyppisissä tapaturmissa ulkoisen energian, niin kuin liike-, lämpö-, kemi- allisen, sähkö- tai säteilyenergian, hallitsematon purkaus tavoittaa tietyn mää- rän, nopeuden tai muun olomuodon, että se ylittää kohteen sietorajan tai nor- maalin reagointitavan aiheuttaen kehon vamman. (Kröger ym. 2019, 15.) Ta- paturmat voidaan luokitella neljään eri luokkaan koti- ja vapaa-ajan tapatur- mat, liikennetapaturmat sekä työtapaturmat (Haikonen 2019).
Rintakehällä tarkoitetaan rintarangan, kylkiluiden sekä lihasten muodostamaa koria, jonka sisällä ihmiselle elintärkeät elimet sydän ja keuhko sijaitsevat. Pal- lealihas erottaa rintakehän sisältämän rintaontelon vatsaontelosta. Tälle alu- eelle osuvien vammojen vakavuus riippuu osuman voimakkuudesta tai pisto- vammojen tapauksessa siitä, osuuko pisto sydämeen, keuhkoihin tai suuriin verisuoniin. Yleisimpiä vammoja ovat kaatumisten tai rintakehään suuntautu- vien iskujen vuoksi syntyvät rintakehän seinämän vammat. Auto-onnetto- muuksista johtuvat laajat vammat ovat vakavimpia, sillä kasaan painuva rinta- kehä vaurioittaa sisällä olevia elimiä. (Saarelma 2020.)
Suomessa yleinen syy pistovammoihin on puukonisku, jossain tapauksissa ampumavamma. Mikäli pistovamma ulottuu vatsaonteloon, on sen vakavin seuraus verisuonten vaurioituminen ja tästä johtuva runsas verenvuoto. Vat- san alueen runsas ja henkeä uhkaava verenvuoto johtuvat yleensä vatsaonte- lon takaseinämän suurten verisuonten, maksan tai pernan verisuonten vau- riosta. Tässä tapauksessa verta ei välttämättä vuoda ulos kehosta, vaan vuoto tapahtuu vatsaonteloon heikentäen elimistön verenkiertoa. Näin ollen potilaan vointi voi nopeasti huonontua. (Saarelma 2020.) Lävistävän vamman saami- nen periaatteessa mihin kehon osaan tahansa, on hengenvaarallinen ja poti- las tulee tutkia kirurgisesti ja mieluiten yksikössä, jossa on mahdollisuus tho- rax- ja verisuonikirurgiaan (Castrén ym. 2012, 147).
Ampumavammoissa vamman vakavuuteen vaikuttavat luodin muoto, koko, nopeus ja kulkureitti. Vakavamman vamman aiheuttaa niin painava ja nopea luoti kuin kevyt ja hitaasti kulkeva luoti. Pienikaliiperisen aseen luoti kulkee hi- taasti, joka matkallaan tuhoaa kudoksia ja tuho voi olla laajaakin. Luoti myös yleensä jää kehon sisään aiheuttaen mahdollisia lisävammoja. Suurikaliiperi- sen aseen luoti menee kehon läpi ja tämä aiheuttaa vammoja luodin kulku- tielle osuviin kudoksiin. (Castrén ym. 2012, 147.)
Aivovammalla tarkoitetaan ulkoisen voiman aiheuttamaa aivotoiminnan häi- riötä tai rakenteellista vaurioita. Aivovamman diagnosointi tehdään akuuttivai- heen oireiden ja kliinisten löydösten sekä pään tietokone- tai magneettikuvaus löydösten perusteella. Löydösten perusteella aivovammat voidaan luokitella lieviin, keskivaikeisiin sekä vaikeisiin vammoihin. Yleisin aivovammaan joh- tava tapaturma on kaatuminen. (Aivovammat: Käypä hoito -suositus 2020.)
3.2 Ensiarvio ja peruselintoimintojen varmistaminen
Hoitoprosessi vammautuneen potilaan kohdalla alkaa jo matkalla onnetto- muuspaikalle. Hälytyskoodi, jonka ensihoito saa hätäkeskuksen riskiarvion pe- rusteella, kertoo esitiedot karkeasti vammatyypistä, tapahtuneesta ja riskin suuruudesta. (Kuisma ym. 2017, 551.) Suuririskisissä tehtävissä esitietoja tar- kennetaan ja tarvittaessa konsultoidaan oman alueen ensihoidon kenttäjohta- jaa ja varmennetaan tehtäväjakoa ja varmennetaan kohteeseen pääsy.
(Castrén ym. 2012, 51.) Olennaisimpia tietoja ensihoidon yksikölle ovat vam- mamekanismi sekä energia, jotta merkittävät riskit ja vammaprofiili pystytään arvioimaan. Ensihoidon ja pelastuksen saumaton yhteistyö, nopea peruselin- toimintojen hahmotus sekö alkuhoito, standardoidut toimintamallit, lääkäriyksi- köiden läsnäolo, lämpötaloudesta huolehtiminen, korkeariskisissä vammapro- fiileissa tehtävät toimenpiteet ja kuljetus viipymättä sairaalaan parantavat trau- mapotilaan ennustetta. (Ångerman 2017.)
Potilaan säännöllinen tilan seuranta auttaa havaitsemaan elottomuutta en- nakoivat peruselintoimintojen muutokset. Tähän on kehitelty aikaisen varoituk- sen pisteytysjärjestelmä (national early warning score) eli NEWS-pisteytys- järjestelmä (liite 1). Kansainvälisissä tutkimuksissa se on todettu parhaim- maksi peruselintoimintoja mittaavaksi pisteytysjärjestelmäksi. NEWS-pistey- tysjärjestelmän avulla pystytään seuraamaan potilaan fysiologista vointia. Pis- teytys tehdään ABCDE-protokollan (airway, breathing, circulation, disa- bility, exposure) mukaan, jossa seurataan hengitystien avoimuutta (A), hen- gitystä (B), verenkiertoa ja lämpötilaa (C), tajunnantasoa (D) ja lopuksi havain- noidaan kaikki muu, kuten kehosta löytyvät mahdolliset vammat (E). Potilaan arvojen sijoittaminen taulukkoon näyttää, kuinka potilaan kohdalla tulisi toimia.
Välittömiä toimenpiteitä vaaditaan saadessa yli 7 pistettä, hoitohenkilöstön in- formaatiota edellyttää pisteytyksen ollessa välillä 1–4 ja pisteiden uudelleen lasku tulee suorittaa 8 tunnin välein. News-pisteiden avulla arvioidaan lisä- avun tarve ja ensihoidossa se on myös apuna konsultoitaessa lääkäriä. (Han- konen 2018.)
Ensihoidon välttämättömät toimenpiteet potilaalle tehdään ABC-menetelmän mukaisesti ja vammapotilas tutkitaan cABC menetelmän mukaisesti, jossa
c tarkoittaa henkeä uhkaava raajaverenvuoto (catastrofic bleeding). Tällä ta- voin selvitetään potilaan välittömien toimenpiteiden järjestys. (Kuisma ym.
2017, 123.)
Tapahtumapaikalle tultaessa ensimmäinen arvio tulee tehdä potilaan tilasta.
Liikkuuko potilas vai makaako maassa, puhuuko ja näkyykö päällepäin vam- moja? Näiden huomioiden jälkeen potilas tulee tutkia ja turvata erilaisin hoito- toimenpitein vammautuneen peruselintoiminnot. (Kuisma ym. 2017, 552.)
Potilaan tutkiminen ensihoidossa perustuu ensiarvioon ja tarkennettuun ti- lanarvioon. Noin kymmenessä sekunnissa tulee tehdä ensiarvio. Ensiarvion aikana tulee huomioida verenvuodon mahdollinen tyrehdyttäminen (c) ja huomioida välittömät toimenpiteet hengityksen ja verenkierron suhteen ja kar- keasti arvioida tajunnantasoa. (Ångerman 2017.)
Potilasta lähestyessä tulee tarkistaa, onko hengitys normaalia (A Airway - Hengitystiet) vai onko hengitystie uhattuna. (Ala-Kokko & Liisanantti 2020.) Mikäli potilas on tajuton, tulee tunnustella, tuntuuko ilmavirta. Tajuttoman poti- laan hengitysteiden auki pysyminen on uhattuna, jos potilaan GCS on alle 9, potilas ei torju kipua, sisäänhengitys on vinkuvaa, nielussa on vierasesine, ok- sennusta tai jos hengitystiheys on lisääntynyt. (Castrén ym. 2012, 151.) Kipuvasteeton eli syvästi tajuton potilas, tulee intuboida kiireellisesti. Intubaa- tio edellyttää anestesiaa, mikäli nielurefleksi on tallessa. (Mäkijärvi ym. 2015, 8.) Vaihtoehtoista ilmatietä eli subraglottista välinettä voidaan käyttää in- tubaation sijaan, jos intuboija on kokematon tai jos elvytystilanteessa intubaa- tioyritys epäonnistuu. Vaihtoehtoisia hengitystievälineitä ovat kurkunpääputki lagyngeal tube LT tai LT-S (imuaukollinen malli), klassinen LMA, ILMA
(Fastrach), LMA supreme (imuaukollinen malli) ja iGEL. Välineissä, joissa on imuaukko, on mahasisällön tyhjentäminen mahdollista nenämahaletkua käyt- täen. (Mäkijärvi ym. 2015, 663.)
Mikäli potilas ei jaksa puhua kuin yksittäisiä sanoja tai hengitystaajuus on yli 30 tai alle 8 kertaa minuutissa (B Breathing- Hengitys), uhkaa hengitys käydä riittämättömäksi. Jos potilaan hengitysliikkeet eivät näy tai ilmavirta ei tunnu, tulee tarkistaa syke ja tarvittaessa aloittaa peruselvytys. (Castrén ym.
2012, 151.)
Mikäli potilaalla todetaan peruselintoimintojen häiriö tai kyseessä on kor- keaenerginen vamma, tulee aina aloittaa lisähapen anto. (Kuisma ym. 2009, 330.) Palkeella hengitystä tulee avustaa, mikäli hengitysteiden avaamisen jäl- keen ilmavirtaus ei ole tunnettavissa. Lisähappea tulee antaa välittömästi, jos hengitystaajuus on yli 30 tai alle 8 kertaa minuutissa, tai jos potilas ei jaksa puhua kuin lyhyitä lauseita tai pystyy tuottamaan vain yksittäisiä sanoja. Va- raajamaskilla happea tulee antaa, mikäli rannesyke ei tunnu, potilas valittaa puristavaa rintakipua tai potilas on tajuton. Hengityksen ollessa kuorsaavaa tai hengitystaajuuden ollessa alle 8, tulee hengitystä avustaa happilisän kera pal- keella pienillä kertatilavuuksilla. Myös happisaturaatiota tulee seurata pulssi- oksimetrin avulla. (Castrén ym. 2012, 151.) Taulukko 1 havainnollistaa, kuinka hapettumisen heikkeneminen vaikuttaa potilaaseen.
Taulukko 1. Hengitysvaikeuden oireet (Mäkijärvi ym. 2015, 11)
vaikeusaste lievä keskivaikea vaikea uhkaava romahdus hengitystaa-
juus
20–
25/min
25–30/min 30–40/min alle 10/min tai yli 40/min
spO2 yli 92 % 85–92 % 70–85 % alle 70 %
kyky puhua puhuu lauseita
muutama sana kerral- laan
yksi sana kerral- laan vaivoin
ei yski eikä puhu
apuhengitysli- hasten käyttö
ei tar- vetta
käyttää lie- västi
käyttää voimak- kaasti
epäkoordinoitunut hengitys
muut oireet jaksaa kävellä
usein esiinty- vää lievää takykardiaa (tiheälyönti- syys)
takykardinen, hiki- nen, levoton ja is- tuessaan hakee tukea
syanoosia (sinerrys) esiintyy, on sekava tai tajuton
Happisaturaatio (SpO2) ilmaisee prosentteina sen, mikä hemoglobiinin hapen- kuljetuskapasiteetti on. Happisaturaatioarvon ollessa välillä 97–100 %, on arvo normaali terveelle ihmiselle. Lievä hypoksia potilaalla on happisaturaa- tion ollessa 92–95 %, Keskivaikea hypoksia on arvon ollessa välillä 80–90 % ja happisaturaation ollessa alle 80 % on potilaalla vaikea hypoksia. Happisatu- raation mittaus tulee aiheelliseksi potilaille, joilla on hengitys tai sydänongel- mia. Virheellisen tuloksen happisaturaatioarvosta voi aiheuttaa raajan puris- tus, periferian kylmyys, pigmentoitunut iho, kiristävät vaatteet, rakennekynnet tai kynsilakka. Riittävästä hengityksestä ei yksistään kerro pulssioksimetri.
Sillä ei saada selville hengitysvaikeuden astetta, vaan hapenpuutteen eli hy- poksian aste. Luotettavimman tuloksen potilaan happeutumisen ja hengityk- sen riittävyydestä saa verikaasuanalyysillä, joka otetaan valtimosta lääkärin toimesta. Verikaasuanalyysi kertoo kaasujenvaihdosta sekä happoemästasa- painosta. (Rautava-Nurmi ym. 2016, 332–333.)
Hengitysääniä auskultoitaessa tulee erityisesti huomioida normaalista poik- keavia hengitysääniä (Kuisma ym. 2017, 558). Sisäänhengityksen karheus eli stridor viittaa henkitorven alueella olevaan mekaaniseen esteeseen. Keuhko- pöhöön, akuuttiin keuhkovaurioon tai keuhkokuumeeseen viittaavat rahina si- säänhengityksessä ja hiljaiset hengitysäänet sekä vinkuna uloshengityksessä viittaavat obstruktiiviseen sairauteen eli hengitysilmavirtauksen estymiseen tai rajoittumiseen. (Mäkijärvi ym. 2015, 13.)
Aluksi riittää perifeeristen pulssien palpaatio, jolla saadaan karkea kuva veren- kierron riittävyydestä (C Circulation–Verenkierto). Jos rannesyke on poti- laalla tunnettavissa, ei yleensä potilaalla ole välitöntä vaaraa. Jos rannesy- kettä ei saada palpoitua tai potilas on sokkinen, tulee potilaan alaraajat nostaa koholle ja suoniyhteys avata mahdollisimman keskeisimpään laskimoon (kyy- närtaive) käyttäen mahdollisimman suurta kanyylia. Tajunnanhäiriöiseltä tai kouristavalta potilaalta tulee mitata heti verensokeri ja hoitaa mahdollinen hy- perglykemia. (Kuisma ym. 2017, 123.)
Yleisimpiä syitä verenkiertovajauksessa ovat hypovoleeminen eli riittämätön kiertävän veren määrä, kardiogeeninen eli sydämen toiminnan pettäminen, obstruktiivinen eli este verenkierrossa ja septinen eli ääreisverenkierron pieni vastus tai vasodilataatio (verisuonten laajeneminen). Muita syitä voivat olla neurogeeninen sokki tai anafylaktinen sokki. (Mäkijärvi ym. 2015, 19.)
Traumapotilaan sisäisen massiivisen verenvuodon aiheuttama verenvuoto- sokki antaa usein huonon ennusteen potilaan selviytymistä ajatellen (Huang ym. 2019). Ensihoidossa ruumiinontelon sisäisiä vuotoja ei pystytä tyrehdyttä- mään. Näissä tilanteissa ainut vaihtoehto on mahdollisimman nopea kuljetus lähimpänä olevaan hoitopaikkaan. Suuria vuotoja tulee tyrehdyttää painamalla suoraan vuotokohtaa avun saantiin saakka. (Castrén ym. 2012, 151.)
Verenpainelukema on vain suuntaa antava verenkierron tilasta, koska vuodon määrän ylittäessä 30 % koko verivolyymista, alkaa vasta tässä vaiheessa ve- renpaine laskea. On kuitenkin huomioitava, että jo pienikin vuoto voi aiheuttaa kudosten hapensaannin riittämättömyyttä. Yleissääntönä voidaan pitää vam- mautuneen potilaan kohdalla riittävänä systolisena paineena ranteesta mitat- tuna 70–80 mmHg. Mutta jos potilaalla on aivovamma, tulee systolinen veren- paine pyrkiä pitämään välillä 110–120mmHg eli huomattavasti korkeammalla muihin vammoihin nähden. (Reitala & Handolin 2018.)
Vakavasti loukkaantuneiden traumapotilaiden johtava kuolinsyy on liiallinen verenvuoto. Verenvuotojen hallinta on edelleenkin perustana traumaattisten potilaiden lopullisen vuodon tyrehdyttämisen kannalta. Kuitenkin nestehoito ja verensiirto ovat lähtökohta verenvuotopotilaiden elpymiseen. Tämän vuoksi on tärkeä saada avattua riittävä laskimonsisäinen intra venam eli i.v-yhteys oike- aan aikaan. (Engels ym. 2014.)
Hypovoleemisen vammapotilaan kanylointi ensihoitotilanteessa on siis tärkeä toimenpide. Mikäli potilas ei ole vielä vuotoshokissa, on kanylointi parempi suorittaa heti vammautumisen jälkeen kuin myöhemmin sairaalassa. Ensihoito pyrkii laittamaan potilaalle kaksi suurikokoista laskimokanyylia. Mikäli laskimo- yhteys on välttämätön ja nestereitin avaaminen normaalia reittiä käyttäen on estynyt, tulee avata intraosseaaliyhteys (io), jossa potilaaseen porataan luun- sisäinen nesteytysreitti. (Kröger ym. 2019, 50.) Paikkoja yhteyden avaamiseen ovat nilkan yläpuoli, sääriluu ja yli 12-vuotiaille voidaan laittaa myös olkaluun yläosaan. (Kurola 2018.) Intraosseaalineulan kautta voidaan potilasta nesteyt- tää, antaa lääkkeitä ja ottaa yleisimpiä verikokeita. (Pöyskö 2015.)
3.3 Tarkennettu tilanarvio ja hoitotyön toiminnot
Ensiarvion jälkeen tehdään tarkennettu tilanarvio. Tähän yhdistyy tarkennettu ABCDE-arvio ja vammalöydökset. Tarkennetussa tilanarviossa avataan hengi- tystie (A Airway), riittämätöntä hengitystä tuetaan (B Breathing), nestein- fuusioin tuetaan verenkiertoa (C Circulation), arvioidaan tajunta (D Disability) ja tarkennetaan muut ulkoiset vammat (E Exposure) ja huolehditaan potilaan riittävästä kehon lämpötaloudesta. (Castrén ym. 2012, 151.)
Aluksi potilaan tajunnantason aleneminen johtaa vireystilan laskuun ja uneliai- suuteen (D Disability- Tajunnantaso). Kun potilaaseen on vaikea saada kon- taktia ja se ei reagoi odotetulla tavalla ärsykkeisiin, puhutaan tajuttomuudesta.
(Tajunnantason arviointi 2019.) Yleensä alentuneen tajunnantason taustalla ovat hapenpuute, syvä verenkierto shokki tai aivovamma. Tajunnantason muutoksissa on myös huomioitava, että potilas saattaa olla päihdyttävien ai- neiden vaikutuksen alaisena. (Castrén ym. 2012, 151.)
Tajuton potilas luokitellaan aina korkeariskiseksi potilaaksi. Hengitysteistä tu- lee huolehtia kaularankaa tukien. Tajuttoman päätä tulee tukea koko ajan si- ten, että rinta- ja kaularanka pysyvät samansuuntaisina koko ajan. Jos auttajia on vain kaksi, on turvallisinta liikuttaa potilasta raahaamalla, jolloin toinen ve- tää potilasta hartioista ja toinen tukee potilaan päätä. Auttajia ollessa useampi, osaavin ottaa potilaan pään kämmeniensä väliin ja hallitusti toteuttaa niskave- don, kun potilasta nostetaan ja siirretään. Siihen saakka, kun tajuttoman poti- laan hengitystiet on varmistettu, tulee potilaan olla kylkiasennossa. Kylki- asento kuitenkin tajuttomalla potilaalla on mahdollinen vain, jos auttajia on vä- hintään kaksi ja muut vammat mahdollistavat siirron. Muissa tilanteissa on tyy- dyttävä selinmakuuseen. Selinmakuulla tulee huomioida vatsansisällön nousu suuhun ja sitä kautta keuhkoihin. Tässä tilanteessa potilas on käännettävä kyl- kiasentoon. Potilaan stabilisoinnin jälkeen tulee arvioida tajunnantasoa.
(Castrén ym. 2012, 151–152.)
Kansainvälisesti käytetty Glasgow Coma Scale (GCS) on mittari, jolla arvi- oidaan tajunnantasoa (Tajunnantason arviointi 2019). Glasgow Coma Scale on alun perin luotu pään vammojen arvioimiseen sen helppouden ja nopeu- tensa vuoksi. Se perustuu helposti toteutettaviin potilaan ulkoisiin ärsykkeisiin ja niiden reagoimiseen, joita ovat kipu ja puhe ja niiden vasteisiin, joita ovat silmien avaaminen, puhe ja liikehdintä. (Kuisma ym. 2017, 152.) Mikäli poti- laan tajunnantaso madaltuu siten, että GCS pisteet ovat alle 8–10 tulisi harkita intubaatiota (Kurola 2016). Taulukosta 2 pystyy näkemään silmä, puhe ja liike- vasteiden pisteytyksen.
Taulukko 1. Glasgow Coma Scale (Tajunnantason arviointi 2019.) Silmien avaus Spontaanisti
Vasteena puhutteluun Vasteena kipuun Ei reagoi
4 3 2 1 Paras puhevaste Orientoitunut
Sekava Sanoja Ääntelyä Ei vastetta
5 4 3 2 1 Paras liikevaste Noudattaa kehotuksia
Paikallistaa/Torjuu kivun Koukistaa/Flexoi kivulle Fleksio-abnormi/epänormaali Extensoi/jäykistää kivulle Ei vastetta
6 5 4 3 2 1
Pisteet 3–15
Potilaan vamma-alueiden varmistamiseksi tulee potilasta riisua riittävästi (E Exposure- Paljastaminen). Kuitenkin hypotermiaa tulee välttää riisuttaessa potilasta, jotta saadaan kartoitettua kaikki vammat luotettavasti. Jos potilas on tajuton, hänellä epäillään rankavammaa tai kyseessä on suurienerginen vamma, tulee potilas asettaa rankalaudalle tai tyhjiöpatjalle. Ennen tyhjiöpat- jalle laittoa, tulee kaularanka aina tukea, jos potilas on tajuton tai epäillään kaularankavammaa. Potilaan hypotermiaa ehkäistään antamalla lämmitettyjä nesteitä ja peittelemällä potilas hyvin esimerkiksi avaruuslakanalla. (Kuisma ym. 2017, 553.)
Vammalöydöksien kartoituksiin on olemassa muistisääntö RiVaLAiSeR. Tutki- minen tapahtuu ”suurin uhka” periaatteen mukaisessa järjestyksessä: rinta- kehä (Ri), vatsa (Va), lantio (L), aivot/kallo (Ai), selkäranka (Se) ja raajat (R).
Traumapotilaan hoidon tulee olla jatkuvaa hoitovasteen ja vitaalielintoiminto- jen arviointia, perussyyn selvittämistä potilaan ongelmaan sekä hoidon tarken- tamista ja lisätutkimuksia. (Ala-Kokko & Liisanantti 2020.)
3.4 Ensihoidon lääkkeet
Lääkkeiden annostelussa on oltava hyvin tarkka, jos potilaan tila on kriittinen ja peruselintoiminnoissa on ailahtelua. Pääsääntöisesti ensihoidossa lääkkeet annostellaan potilaalle laskimoon (i.v.) joko jatkuvana infuusiona tai boluksina eli kerta-annoksina. (Kuisma ym. 2017, 251.)
Laskimonsisäinen lääkitseminen mahdollistavat nopean, tarkan ja varman lääkkeen saannin, mutta ei-toivotut lääkkeen vaikutukset tai sivuvaikutukset voivat tulla nopeasti ja voimakkaina. Jo pelkkä suoniyhteyden avaaminen ja lääkkeenantotapahtuma, voivat aiheuttaa komplikaatioita potilaalle, kuten il- maembolian tai lääkkeen joutumisen kudoksiin. (Kuisma ym. 2017, 251.)
Ensihoidossa annettavat lääkkeet, on jaoteltu ryhmiin sen mukaan, mikä lääk- keen pääasiallinen käyttöaihe on. Taulukosta 3 on nähtävissä yleisimmät akuutit tilanteet, joissa potilas tarvitsee nopeaa lääkehoidon aloitusta ja lääke- aineiden nimet on esitelty erikseen taulukossa. (Kuisma ym. 2017, 254.)
Taulukko 2. Ensihoidossa käytettävät lääkkeet (Kuisma ym. 2017, 255) Elvytys-
lääkkeet
Kipu-, kuume- ja pa- hoinvointilääkkeet
Neurologisen potilaan ensi- hoitolääkkeet
Verenkierron tukeminen
Muut lääkkeet
Amiodaroni Adrenaliini Happi Natriumbi- karbonaatti
Fentanyyli Morfiini Droperidoli Alfentaniili Parasetamoli
Midatsolaami Diatsepaami Loratsepaami Mannitoli Fosfenytoiini Labetaloli
Dopamiini Noradrenaliini Dobutamiini
Hypertoninen keittosuola Kolloidi Glukoosi Insuliini
Akuutissa kivussa on usein vaarana mahdollinen kudosvaurio, jossa lääkitys säädetään vasteen mukaan. Vasteen mukaan annosteltu lääkitys mahdollis- taa riittävän kivunlievityksen ilman haittavaikutuksia.
Lyhytvaikutteisia kipulääkkeitä käytetään usein kivunhoidon alkuvaiheessa.
Jos potilas on kivulias ja rauhaton annetaan ensisijaisesti kipulääkkeitä, ei rauhoittavia lääkkeitä. Akuutin kivun lääkehoitona tilanteen mukaan voidaan
käyttää opioideja, tulehduskipulääkkeitä tai parasetamolia. Nopean kivunlievi- tyksen antaa opioidi ja mikäli se ei riitä, voidaan harkita ketamiinia varsinkin ti- lanteissa, joissa potilas on matalapaineinen hypovolemian vuoksi. Myös puu- dutuksilla saadaan hyvä kivunlievitys. Esimerkiksi kylkiluiden murtumissa voi- daan käyttää interkostaali hermopuudutusta. (Mäkijärvi ym. 2015, 718.)
Opioideja annettaessa tulee huomioida, että opioidit voivat lamata hengityk- sen, jota kipu stimuloi. Opioidien kaikki vaikutukset voidaan kuitenkin kumota opioidiantagonistilla eli naloksonilla. Kivunlievityksessä akuutissa kivussa tu- lee myös huomioida pitkäaikainen opioidilääkitys, kuten esimerkiksi syöpäpoti- laat. (Mäkijärvi ym. 2015, 719.)
4 TRAUMAPOTILAAN HOITO SAIRAALASSA
Sairaanhoitopiiri huolehtii erikoissairaanhoidon päivystystoiminnan järjestämi- sestä. Yksi alueellinen päivystyspoliklinikka järjestää päivystystoiminnan, joka tarjoaa kaikki palvelut vuorokauden ympäri, paitsi vaativimmat erityistason pal- velut. Sairaaloiden tasoja ovat pienet ja isot keskussairaalat, aluesairaalat ja yliopistosairaalat. Yliopistosairaaloihin on keskitetty vaativimmat erikoissai- raanhoidon tarvetta omaavat potilaat, kuten neurokirurgiset potilaat. (Kuisma ym. 2017, 101.)
4.1 Traumapotilaan vastaanotto sairaalassa
Sairaankuljetusyksikön tulee antaa potilaasta ennakkoilmoitus vastaanotta- vaan hoitopaikkaan, jos potilaalla on laajat palovammat, leikkaushoidon tarve, vakava lävistävä vamma, korkeaenerginen tylppä vamma, tajunnan, veren- kierron tai hengityksen häiriö, vakava sydäntapahtuma, tuore aivohalvaus epäily, tarttuva vakava infektio, biologinen, kemiallinen tai säteilyaltistus, tur- vallisuus uhka potilaan saapuessa hoitopaikkaan tai hengenvaarallinen myrky- tys. Ennakkoilmoituksessa tulee selvitä, mitä on tapahtunut, mihin aikaan, monta potilasta on tulossa hoitoon, vammatyyppi, potilaan tila ja arvioitu saa- pumisaika. (Kuisma ym. 2017, 104–106.)
Potilaan saapuessa päivystykseen, traumatiimi kuuntelee ensihoidon antaman raportin ja tämän jälkeen voidaan potilas siirtää sairaalavuoteelle. Raportin
vastaanottoon potilaasta on kansainvälisesti käytössä selkeä ja yhdenmukai- nen tiedonvälityksen apuväline, ISBAR-menetelmä: tunnista, tilanne, taustat, arvio, toimintaehdotus (identify, situation, background, assessment and re- commendation) (taulukko 4). ISBAR-menetelmää vastaanottaessa tiedon tu- lee olla kattavaa, rajoitettu oikeisiin asioihin ja asian käsittelyä oikeaan aikaan.
Raportin antajan tulee huomioida selkeä kielen käyttö, mahdollisuus antaa vastaanottajan esittää kysymyksiä ja raportin antajan tulee varmistaa tiedon ymmärtäminen oikein. Taulukko 4 havainnollistaa, kuinka ISBAR-raportointi- mallissa jokaisella kirjaimella on oma merkityksensä. (Ahonen ym. 2019, 100.)
Taulukko 3. ISBAR-menetelmä (Ahonen ym. 2019, 100.) Identify
(Tunnista)
Esimerkiksi potilaan
nimi, ikä, sosiaaliturvatunnus Situation
(Tilanne)
Raportoinnin syy
Background (Tausta)
Esimerkiksi aikaisemmat tai nykyiset sairaudet, tehty toimenpide tai mahdolliset allergiat
Assesment (Nykytilanne)
Potilaan tilasta oleelliset asiat, kuten vitaalielintoiminnot, virtsamäärät ja dreenieritys Recommendation
(Toimintaehdotus)
Esimerkiksi potilaan nestehoito,
tarkkailu, mahdolliset tarvittavat laborato- riokokeet
Hoito vaatii moniammatillisen, osaavan hoitotiimin, ja päivystyksessä on ol- tava edellytykset henkeä pelastaviin välittömiin hoitotoimenpiteisiin, joita ovat paineilmarinnan laukaisu (pleuradreenin laitto), vatsa- ja rintaontelon massii- visten vuotojen tyrehdyttäminen (torakolaparotomia), tarvittaessa kirurginen hengitysteiden avaus (trakeostomia), massiivisten vuotojen hemostaasit ja tar- vittaessa traumaattisten aivoverenvuotojen kirurginen hoito (kraniotomia).
(Maisniemi & Kuusisto 2013.)
Vaikeasti vammautuneen potilaan hoidosta vastaa moniammatillinen tiimi, joka koostuu hoitajista sekä lääkäreistä. Traumatiimissä on oltava etukäteen päätetty johtaja sekä koordinoiva ja kirjaava hoitaja. (Kashani & Saberinia 2019.) Traumajohtaja on yleensä traumatologikirurgi ja hoitaja on kokemusta
omaava päivystyspoliklinikan hoitaja, joka huolehtii myös kirjaamisesta (Trau- mapotilaan hoito 2016).
Ensihoidon antaman ennakkoilmoituksen perusteella traumahoitaja antaa traumahälytyksen ensihoitoyksikön VIRVE-puhelimeen ja hälytyksen saanut tiimi saapuu ensihoitohuoneeseen, pukeutuu liiveihin ja toimii ennakkoon sovi- tun työjaon mukaisesti. Työparit tunnistetaan värikoodattujen liivien avulla. Sa- manväriset liivit ovat traumajohtajalla ja hoitajalla, kirurgisella hoitajalla ja rönt- genlääkärillä sekä anestesialääkärillä ja anestesiahoitajalla. Liivien väreissä ei ole yhtä tiettyä määritystä, vaan värit vaihtelevat sairaanhoitopiireittäin. Ensi- hoitohuoneen seinällä on aina ajantasainen lista vuorossa olevista hoitajista.
Traumahälytyksen tullessa jokainen hoitaja ja lääkäri kirjoittaa nimensä en- nakkoon merkatuille paikoille, ja näin nopeasti silmäillen voi lukea taululta, kuka kukin on. Näin nimitaulu auttaa työnjaossa ja kommunikaatiota tiimien välillä helpottuu. (Lautala 2011.)
Potilaan saapuessa päivystykseen, traumahoitaja eli vastaanottava hoitaja tai työvuorossa oleva kirurgi mahdollisuuksien mukaan varmistavat potilaan hen- kilöllisyyden, selvittävät potilaan tulosyyn ja kliinisen tilan (Kuisma ym. 2017, 108). Hoitotiimi koostuu lääkäreistä ja kokeneista sairaanhoitajista ja tarpeen mukaan paikalle voidaan pyytää myös plastiikka-, neuro- tai käsikirurgi (Lau- tala 2011). Tiiminjohtaja tekee nopean arvion potilaan tilasta ABCDE-proto- kollan mukaisesti ja siitä eteenpäin potilaan hoito jatkuu tiiviinä tiimityönä jä- senten vastuualueiden mukaisesti (Kosunen & Laukkanen 2018). Kirurginen hoitaja ja anestesiahoitaja riisuvat potilaan, kytkevät valvontalaitteet ja sa- malla he kertovat hoitajalle, joka täyttää shokkilomaketta, mitä nesteitä potilas saa (Lautala 2011). Anestesialääkäri ja avustava hoitaja huolehtivat poti- laan ilmateistä, kaasujenvaihdosta sekä nesteresuskitaatiosta eli alkuvaiheen nesteytyksestä ja hoitaja avustaa myös diagnostiikkaa ja toimenpiteitä teke- vää kirurgia (Kröger ym. 2019, 70). Radiologi on traumatiimin tärkeä osa.
Hän tekee alkuvaiheen traumaultraäänitutkimuksen, joka ohjailee traumajoh- tajan tekemiä päätöksiä hoidon jatkuvuuden takaamiseksi. Radiologi tarvitsee lisäksi kaksi hoitajaa avustamaan kuvien ottamisessa. (Kröger ym. 2019, 70.) Tarvittavien näytteiden otosta sekä verituotteiden saatavuudesta vastaavat kaksi laboratoriohoitajaa (Kröger ym. 2019, 70).
4.2 Traumapotilaan kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset
Kuvantamisella saadaan tarkennettua anamneesin sekä kliinisen kuvan pe- rusteella tehtyä tilannearvioita ja diagnoosia. Kuvantaminen voidaan suorittaa, kun peruselintoiminnot on turvattu ja sillä ei viivästytetä pelastavaa hoitoa.
(Kuisma ym. 2017, 172.)
Kuvantamisella pystytään varmistamaan epäilty tautitila, poissulkemaan tietty tauti tai tarkentamaan vaurion laajuutta. Kuvantamismenetelminä voidaan käyttää röntgensäteitä, ultraääntä, magneettikenttää, radioaaltoja sekä varjo- ainetta. (Kuisma ym. 2017, 172.) Tärkein radiologinen alkuvaiheen tutkimus on traumaultraääni (FAST). Tällä pystytään etsimään ruumiinonteloihin vuota- nutta verta vatsaontelosta, rintakehästä ja sydänpussista. Thorax kuvantami- sella pystytään havainnoimaan mahdollinen ilmarinta tai veririnta. Lantion röntgenkuvantamisella voidaan pois sulkea mahdolliset lantiorenkaan murtu- mat, joihin usein liittyy henkeä uhkaavia verenvuotoja ja verisuonivammoja.
Alkuvaiheessa kaularangan röntgenkuvantamisesta ei yleensä ole juuri hyö- tyä. Alkuvaiheen hoidon jälkeen kaulan alueen kuvaus tulee suorittaa tietoko- nekuvauksena. (Traumapotilaan hoito 2016.)
Laboratoriotutkimuksista tärkein on aluksi veriryhmän määrittäminen, koska hätäverensiirtoon tarkoitettuja O RH negatiivisia punasoluja on melko rajalli- sesti sairaaloissa saatavilla (Traumapotilaan hoito 2016).
Toistuvasti tulee potilaasta määrittää pieni verenkuva, joka kertoo verenvuo- don mahdollisesta pahenemisesta tai rauhoittumisesta. Potilaan keuhkojen kaasujenvaihdon tilasta, kudosten verenkierrosta ja elimistön hapettumisesta kertoo happoemästase, joka otetaan valtimoverestä. (Traumapotilaan hoito 2016.)
4.3 Nesteytyksen ja kivunhoidon varmistaminen
Nestehoidolla vuotopotilaan kudosten hapensaanti turvataan. Isotonisin suola- liuoksin ja plasmanlaajentajilla pyritään saamaan riittävä kiertävä verivolyymi ja punasolusiirrolla palautetaan verenkierron riittävä hapenkuljetuskapasiteetti.
(Kuisma ym. 2009.154.) O-negatiivisilla punasoluilla voidaan aloittaa hätäve- rensiirto ja veriryhmämäärityksen valmistuttua voidaan aloittaa ryhmänmukai- nen verensiirto (Reitala & Handolin 2018).
Vuotavalle potilaalle nestehoidosta on sekä hyötyä että haittaa. Nestehoito pa- rantaa elinperfuusiota eli kudosten hapensaantia, mutta se voi lisätä vaurioitu- neen verisuoniston painetta vuotoa nostaessaan ja laimentaessaan hyytymis- tekijöitä. (Reitala & Handolin 2018.)
Traumapotilaan hoidon tavoitteena on kudosten hapensaannin palauttaminen ja sen ylläpito. Vuodon aiheuttamasta hypovolemiasta johtuva kudosten hypo- perfuusio eli sokki, on merkittävin kudosten hapensaantia heikentävä tekijä.
(Reitala & Handolin 2018.) Sokilla tarkoitetaan tilaa, jossa verenkierron va- jauksen vuoksi kudosten hapensaanti on riittämätöntä. Sokissa koko elimistö menee häiriötilaan. (Kuisma ym. 2017, 455.)
Riittämättömästä kiertävästä verivolyymistä seuraa hypovoleeminen sokki.
Keskikokoisella aikuisella veritilavuus on noin viisi litraa. Jo 20 %:n veritilavuu- den nopea menetys saa aikaan oireita. Vuodon lisääntyessä oireet lisääntyvät ja yli 40 %:n menetys aiheuttaa sokkitilan, koska veri ei riitä takaamaan riittä- vää kudosperfuusiota. (Kuisma ym. 2017, 460.) Hypovoleeminen sokki voi johtua sisäisestä vuodosta, haava tai kudospuutosalueen vuodosta sekä laa- joista tai syvistä palovammoista. Mikäli verenvuoto on massiivista, pitää poti- laan yleistila saada vakaaksi ennen tutkimuksia tai leikkaussaliin siirtoa. (Berg
& Bergman 2015.)
Hypovoleemisen potilaan neste-elvytykseen ei suositella kolloidien käyttöä eli gelatiinia, HESiä ja dekstraania (Reitala & Handolin 2018). Lievän hypovole- mian hoitoon soveltuvat isotoniset nesteet, kuten 0,9 % keittosuola, kristal- loidilla (Ringerin asetaatti tai laktaatti) ja glukoosiliuos 50 mg/ml (G5%) (Kiira 2009, 75–76).
Vaikean palovamman tai sepsiksen saaneen potilaan nesteresuskitaatiossa hydroksietyylitärkkelys eli HES-liuokset ovat vasta-aiheisia, koska niiden käyttö on havaittu lisäävän munuaisvaurion riskiä. Kriittisessä hypovolemiassa ja verenvuodossa ja varsinkin aivovamma potilailla voimakkaasti hypertoni- sista suolaliuoksista saattaa olla hyötyä. Plasmavalmisteilla, kuten Octaplas LG ja kuivaplasma LyoPlas, hoidetaan fibrinogeenin tai hyytymistekijöiden puutostiloja. Näiden hoitoon soveltuvat myös fibrinogeenikonsentraatti. (Rei- tala & Handolin 2018.)
Owattanapanich ym. (2018) ovat tutkineet meta-analyysin avulla hypotensiivi- sen eli verenpainetta alentavan elvytyksen tehoa sekä haittoja traumapoti- lailla, jotka kärsivät verenvuotosokista. Verenpainetta alentavalla elvytyksellä pyritään ylläpitämään systolista verenpainetta tai keskimääräistä valtimopai- netta. Tällä saadaan pidettyä yllä elinten perfuusiota.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että eloonjäämisen kannalta verenpainetta alenta- valla elvytyksellä oli myönteisiä vaikutuksia. Perinteiseen neste-elvytykseen verrattuna verenpainetta alentava elvytys oli huomattavasti tehokkaampaa useiden elimien toimintahäiriöiden sekä hengitysvaikeus oireyhtymän kan- nalta. Tutkimuksen tiedot eivät olleet tarpeeksi kattavia suosittamaan veren- painetta alentavaa elvytystä potilaiden kohdalla, joilla oli traumaattinen aivo- vamma. (Owattanapanich ym. 2018.)
4.4 Traumapotilaan jatkohoito sairaalassa
Kun laboratorio- ja röntgentutkimukset ovat valmistuneet ja täsmennetty arvio potilaan tilasta on tehty, päättää traumajohtaja mahdollisesta leikkaus tar- peesta (Traumapotilaan hoito 2016).
Traumapotilaan tyypillisimpiä leikkaushoitoa vaativia vammoja ovat raajojen verisuonivammat, lantionmurtumat, suljetut murtumat, raajojen avomurtumat, moniligamenttivammat, rankamurtumat, kasvomurtumat, laajat pehmytkudos- vammat, murskavammat, ihon irtoamisvammat sekä aitiopaineoireyhtymä.
Verenvuotoja rinta- tai vatsaonteloon voivat aiheuttaa aortan repeämät, vuota- vat thoraxvammat, perna- ja maksavammat ja suoliston alueen repeämät tai vuodot. (Maisniemi & Kuusisto 2013.)
Erilaiset sairaudet tai vammoihin liittyvät hengenvaaralliset, mutta ohimenevät elintoimintojen häiriöt vaativat tehohoitoa, diagnostiikkaa ja ehkäisyä, jota teho-osasto hoidossa voidaan tarjota. Näissä hoidoissa käytetään usein vaati- via kajoavia hoito- ja valvontamenetelmiä ja siellä tarvitaan moniammatillista ja monialaista erityisosaamista ja kehittynyttä teknologiaa. (Lääkärin etiikka 2013.)
Potilaat tulevat teho-osastolle leikkaussalista, päivystyksestä, vuodeosastolta ja toisesta hoitolaitoksesta tai sairaalasta. Teho-osastolla tarkkaillaan, hoide- taan ja ylläpidetään tärkeiden elintoimintojen, kuten verenkierron ja hengityk- sen tilaa. (Tietoa tehohoidosta 2019.)
Damage control resuscitation tarkoittaa vaikeasti vammautuneen traumapo- tilaan hoitostrategiaa. Potilailla on yleensä runsasta hallitsematonta verenvuo- toa, aivovamma, hypotermia tai vaikea asidoosi. (Kröger ym. 2019, 104).
DCR:ssä tavoitteena on saada minimoitua veren menetys sekä maksimoida kudosten hapetus. DCR:n tulisi alkaa jo heti loukkaantumisen tapahduttua ja hoito jatkuu aina teho-osastolle asti, jonne potilas tavoitteiden mukaan siirtyisi leikkauksen jälkeen. (O’Sullivan & O’Donnell 2020.)
DCR koostuu kolmesta osasta, jotka ovat damage control kirurgia, permissiivi- nen hypotensio eli nesteiden kontrolloitu antaminen, kunnes verenvuoto hal- lussa ja hyytymistä tukeva nestehoito (Kröger ym. 2019, 104).
Ensimmäisessä vaiheessa hoidetaan vain välittömästi henkeä uhkaavat vam- mat: verenvuodon lopettaminen, kallon sisäisen hematooman poisto, suoliper- foraatio sekä raajaiskemian hoito. Leikkausta ei tule jatkaa sen jälkeen, kun välitön hengenvaara on vältetty. Toinen vaihe voidaan suorittaa muutamien päivien jälkeen vammautumisesta. Homeostaasin palauduttua tehdään lopulli- set korjaukset. (Kröger ym. 2019, 104.)
Runsas nesteytys kristalloideilla, kolloideilla sekä punasoluilla ilman hyytymis- tekijöitä ja verihiutaleita laimentaa hyytymistekijöiden pitoisuutta. Runsaan ve- renvuodon yhteydessä ei verenpainetta pystytä hallitsemaan, vaan vuodon ai- kana on tärkeää pitää yllä verenkiertoa, kunnes vuoto on hallinnassa. Neste- hoidolla hoidetaan kudosten verenvirtausta sekä hyytymisstatusta. (Kröger ym. 2019, 104.)
Verenvuodon yhteydessä potilas menettää hyytymistekijöitä kulutuksen lisäksi vuodon mukana. Hyytymishäiriö lisää monielinvaurion sekä kuoleman riskiä.
Massiivisen vuodon aikana tai sellaista epäiltäessä pyritään aloittamaan puna- solujen, hyytymistekijöiden sekä verihiutaleiden anto. (Kröger ym. 2019, 105.)
5 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa sähköinen oppimateriaali Learn-alus- talle sairaanhoitajaopiskelijoille aikuisen traumapotilaan hoidosta kentällä ja päivystyksessä.
Opinnäytetyön tavoitteena on tarjota tietoa tiivistetysti aikuisen traumapotilaan hoitoketjusta akuuttihoidossa erilaisissa fyysisissä traumoissa Savonlinnan ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoille osana akuuttihoitotyön kurs- sia.
6 TUOTEKEHITYSPROSESSIN TOTEUTUS
Opinnäytetyö toteutettiin tuotekehitysprosessina. Tämä toteutusmuoto valittiin, koska se vastasi parhaiten toimeksiantajan toiveisiin. Tuotekehitysprosessin avulla luodaan uusi tai paranneltu tuote, joka sopii käyttäjän käyttötarkoituk- seen (Windahl & Välimaa 2012, 9). Jämsän ja Mannisen mukaan (2000, 16) tuotekehitysprossin avulla syntyy tuote, joka on laadukas, elinkaareltaan pit- käikäinen sekä kilpailukykyinen.
6.1 Kehittämistarpeen tunnistaminen
Jämsän ja Mannisen mukaan (2000, 31) ongelmien sekä kehittämistarpeiden määrittämiseksi merkittävää on selvittää ongelmien laajuus. Tämä tarkoittaa käytännössä, kuinka yleinen ongelma on ja mitä asiakasryhmiä se koskettaa.
Eri osapuolilla, kuten palveluiden tarjoajilla ja asiakkailla, ei aina ole yhteistä käsitystä kehittämistarpeista ja ongelmista. Tämän vuoksi voidaan tarvita esi- ja lisäselvitystä, jotta voidaan varmistua kehittämistarpeesta.
Keväällä 2020 pohdimme, millä tavalla aiomme toteuttaa opinnäytetyömme.
Mietimme omaa oppimaamme ja oppimistyylejämme ja huomasimme moni- muoto opintoja suorittaessamme, että oppimateriaalien tärkeimpien osioiden löytyessä yhdestä paikasta, oppiminen helpottuisi ja olisi myös näin ollen te- hokkaampaa. Lisäksi useat sairaanhoitajaopiskelijat ovat opintojen edetessä tuoneet esille tarvetta alustalle, jossa opintojen tärkeimmät asiat olisivat löyty- neet yhdestä luotettavasta lähteestä. Mielestämme opintojaksoista puuttui usean opintojakson kohdalla selkeä ja tiiviisti koottu oppimateriaali yhdestä
paikasta, jossa lähteiden tiedetään olevan luotettavia. Paikka, jossa tärkeim- mät opittavat asiat olisi avattu sekä kuvin, tekstein että taulukoin. Näin siis kohdensimme opinnäytetyömme ideaksi oppimista helpottavan oppimateriaa- lin tuleville sairaanhoitajaopiskelijoille, josta keskustelimme ohjaavien opetta- jien kanssa ja näin muodostui runko opinnäytetyömme toteutustavasta ja täl- löin päädyimme tuotekehitysprosessiin.
6.2 Ideavaihe
Ideointiprosessi käynnistyy siinä vaiheessa, kun varmuus kehittämistarpeesta on saatu. Sillä hetkellä ajankohtaisiin ongelmiin, jotka ovat usein paikallisia ja organisaatiokohtaisia, pyritään löytämään ratkaisu erilaisilla innovaatioilla sekä vaihtoehdoilla. Ideavaihe voi olla lyhyt, mikäli kyseessä on jo olemassa olevan tuotteen kehittäminen. Muulloin ongelmiin etsitään ratkaisuja erilaisten lähestymis- ja työtapojen avulla. Yleisimpinä tapoina käytetään luovan toimin- nan sekä ongelmanratkaisun menetelmiä. Palautteita ja aloitteita keräämällä voidaan löytää ratkaisuvaihtoehtoja. Näistä saatua sisältöä voidaan tallentaa ideapankkiin. Muita menetelmiä, joilla löydetään ratkaisuja, ovat aivoriihet, tuplatiimien käyttö ja benchmarking, jossa verrataan muiden toimijoiden toi- mintaa omaan toimintaan. Tuotekonsepti syntyy ideointivaiheessa, jolloin tun- nistetaan tarve suunnitella tuote tai palvelu. (Jämsä & Manninen 2000, 35–
40.)
Keväällä 2020 aloimme miettimään opinnäytetyömme aihetta. Aihe opinnäyte- työllemme valikoitui molempien kiinnostuksesta akuuttihoitotyötä kohtaan. Tie- simme siis, että aiheen tulisi liittyä akuuttihoitoon, soveltuen kuitenkin sairaan- hoitajien opintoihin. Yhdessä ohjaavien opettajien kanssa sovimme, että tuo- tamme sähköisen oppimateriaalin Savonlinnan sairaanhoitajaopiskelijoille ai- kuisen traumapotilaan hoidosta kentällä ja päivystyksessä. Lopullinen ai- heemme opinnäytetyöllemme tarkentui ideapaperi palaverissa ohjaavien opet- tajien kanssa, joka on ”Aikuisen traumapotilaan akuuttihoito-sähköinen oppi- materiaali ”.
Elokuussa 2020 kävimme läpi ohjaavien opettajien kanssa opinnäytetyön si- sältöä ja ideapaperia. Ideavaiheessa mietimme, kuinka rajata aihetta, ettei
opinnäytetyö kasvaisi liian laajaksi. Päätimme myös, että opinnäytetyön kirjal- lisen osion mukaan muodostuu oppimisalusta Learn-alustalle, jonka ulkomuo- toa ja tekstin sisältöä suunnittelimme yhdessä ohjaavien opettajien kanssa.
Aiheen valinnan jälkeen ja materiaalin keräämisen aloitettuamme huoma- simme, että vaikeudeksi ei tullut sisällön saaminen opinnäytetyöhön, vaan en- nemminkin se, kuinka osaamme ottaa työhömme kaikkein oleellisimman tie- don ja rajata aihealueita pienemmiksi. Ohjaajien toiveena oli, että keskittyi- simme työssämme traumapotilaan hoidon perusteisiin ja sähköisen materi- aalin avulla pyrkisimme vahvistamaan traumapotilaan hoidon perusteita.
Aloimme tiivistämään työtämme keskittyen traumapotilaan hoidossa aikuisen traumapotilaan hoidon perusteisiin, ja akuuttihoito sanan merkitys työssämme näkyy traumapotilaan alkuhoitoon paneutumalla. Tiivistämällä kokonaisuutta ideointivaiheessa alkoi hahmottumaan opinnäytetyömme sisältö ja rakenne.
Kun oppimateriaalin sisällölle alkoi rakentua runko, aloimme miettimään kri- teerejä, joiden pohjalta aloitimme sähköisen oppimateriaalin teon.
Sähköisen verkkomateriaalin laatukriteerit
Opetushallituksen e-oppimateriaalin laatukriteereiden mukaan oheisaineisto täydentää toista oppimateriaalia, esimerkiksi kirjaa. Laadukkaan e-oppimateri- aalin pääpiirteet voidaan tiivistää pedagogisen tutkimuksen pohjalta seuraa- vanlaisesti: materiaalia tulee voida käyttää joustavasti oppilaan kiinnostuksen, tarpeiden ja osaamisen tason huomioon ottaen, materiaali tukee pitkäkes- toista työskentelyä, aktivoi oppijan ajattelua, tukee oppimisen taitojen kasvua sekä paneutuu opittavan ilmiön ydinasioihin. Jotta e-oppimateriaali on toimin- nallisesti hyvä, on sen oltava teknisesti helppokäyttöinen ja ulkoasultaan tukea pedagogisia sekä sisällöllisiä tavoitteita. (Ilomäki 2012.)
Syksyllä 2017 osana eAMK-hanketyötä on laadittu verkkototeutuksen laatukri- teerit. Kriteerit koostuvat kohderyhmistä, käyttäjistä, osaamistavoitteista, oppi- misprosessista, pedagogisista ratkaisuista, tehtävistä, sisällöstä ja aineistosta, työvälineistä, vuorovaikutuksesta, ohjauksesta ja palautteesta, arvioinnista, kehittämisestä, käytettävyydestä, ulkoasusta sekä tukipalveluista. (Varonen &
Hohenthal 2017.)
Verkkomateriaalin tekovaiheessa tulee huomioida käyttäjien tarpeet suunnit- telu-, tuotanto- ja toteutus vaiheessa. Verkkomateriaalin käyttäjällä tulee olla riittävästi pohjatietoa ja taitoja päästäkseen suorittamaan opintojaksoa. Sisäl- lön, menetelmien, pedagogisten ja teknisten ratkaisujen tulee tukea laadittuja osaamistavoitteita. Pedagogiset ratkaisut ja sisällön suunnittelu on valittu niin, että opiskelija pystyy aiemman opitun tiedon avulla yhdistämään ja sovelta- maan uuden tiedon oppimista. (Varonen & Hohenthal 2017.)
Vanhentuneet materiaalit tulee päivittää verkkomateriaalissa ja aineistojen tu- lee olla ajantasaista ja luotettavaa. Tekijänoikeustiedot ja lähdeviitteet tulee olla asianmukaisesti merkitty. Valittuihin aineistoihin tulee olla käyttöoikeus, joita on käytetty verkkomateriaalissa. Verkkotyövälineiden tulee tukea osaa- mistavoitteita ja oppimista. Verkkomateriaalin päivittäminen ja opintojakson ajanmukaisuus on huomioitava. Toteutuksen eteneminen ja rakenne tulee olla sujuvaa. Visuaalisia elementtejä käyttämällä tehostetaan ja tuetaan sisältöä.
Verkkomateriaalin käyttö onnistuu päätelaitteesta riippumatta. (Varonen & Ho- henthal 2017.)
Sähköisen oppimateriaalin suunnitteluvaiheessa tutustuimme sähköisen verk- komateriaalin laatukriteereihin. Näistä meille oli apua aloittaessamme teke- mään oppimateriaalia Learn-alustalle. Laatukriteerit, jotka näkyvät työs- sämme, ovat kohderyhmät ja käyttäjät, sisältö ja aineistot, työvälineet, pa- laute, kehittäminen ja kestävyys sekä ulkoasu.
Sähköinen Learn-oppimateriaali kohdennettiin sairaanhoitajaopiskelijoille osaksi akuuttihoitotyön kurssia. Learn-oppimateriaalimme on saatavissa oppi- laille, jotka ovat edenneet opinnoissaan tasolle, jossa alkaa akuutinhoitotyön opinnot. Oppimisalustan tarkoitus on täydentää akuutin hoitotyön opintojakson sisältöä ja auttaa laajan opintomateriaalin oppimista ja ymmärrystä saaden tie- toa yhdestä luotettavasta lähteestä tiiviisti ja tarkasti.
Oppimisalustan sisältö on helppolukuinen, teksti on napakasti tiivistettyä ja ai- heeseen tarkasti liittyvää. Teoriapohjan avulla opiskelija pystyy yhdistämään aiemmin oppimaansa tietoon uutta tietoa ja näin ollen soveltamaan oppi- maansa. Oppimisalustalla otimme huomioon helppokäyttöisyyden asettele- malla tiedon yhdelle aukeamalle. Tämä mahdollistaa nopean tavan päästä lu- kemaan haluttua osiota.
Verkkomateriaalin toteutuksessa on huomioitu se, että opiskelija pystyy avaa- maan tiedon tavanomaisen verkkoyhteyden avulla ja materiaali avautuu näky- viin ruudunlukijalla ja aineistoa pystyy lukemaan päätelaitteesta riippumatta.
Oppimateriaalin lukeminen ei vaadi erityisiä sovellusten lataamisia, vaan tieto löytyy akuutin hoitotyön kurssin alta.
6.3 Luonnosteluvaihe
Ideavaiheesta siirrytään luonnostelemaan itse tuotetta. Luonnosteluvaihe voi- daan aloittaa siinä vaiheessa, kun on päätetty, millainen tuote aiotaan ideoin- nin pohjalta valmistaa. Erilaiset näkökohdat ja tekijät ohjaavat tuotteen suun- nittelua sekä valmistamista. Näitä tulee luonnosteluvaiheen aikana analy- soida. Näkökohtia analysoimalla löytyy ne tekijät, jotka ovat oleellisia suunni- teltavan tuotteen kannalta. Tuotteen sisältöä selvitettäessä tulee tutustua ai- heen olemassa olevaan tutkimustietoon. (Jämsä & Manninen 2000, 43–47.)
Tiedonhakua aloimme tekemään keväällä 2020. Tiedonhakua suoritimme alan keskeisistä tietokannoista, kuten Finna, Terveysportti, Pubmed sekä Science- direct. Hakusanoina käytimme trauma, traumapotilas, päivystys, akuuttihoito ja englanninkielisiä hakusanoja olivat trauma patient, medical care, trauma in- jury sekä multiple injuries. Teimme myös tiedonhakua yhdistelemällä hakusa- noja. Tutkimuksien sekä kirjallisuuden kriteereinä pidimme vähintään ylem- män ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä tai pro gradu -tutkielmia.
Kaakkurin avulla etsimme ulkomaalaisia tutkimusartikkeleita hakusanoilla mul- tiple injuries ja hakutuloksia saimme 23 261 kappaletta. Hakua rajasimme si- ten, että artikkelit olivat enintään 10 vuotta vanhoja, koskivat vain aikuisten traumapotilaiden hoitoa, artikkelit olivat englanniksi ja ne olivat vertaisarvioi- tuja. Suuren hakutulosmäärän vuoksi meidän opinnäytetyömme kannalta sopi- vien englanninkielisten tutkimuksien löytäminen osoittautui odotettua haasta- vammaksi. Lopulliseen työhön valitsimme viisi englanninkielistä tutkimusta.
Englanninkielisten tutkimusten kääntämisessä käytimme apuna MOT-kielipal- velua. Kirjallisuuslähteinä käytimme useita traumapotilaan hoitoa käsitteleviä teoksia, joita löysimme kirjastosta. Käyttämämme aineistot olivat enintään 10 vuotta vanhoja. Osa aineistoja olivat vanhempia, mutta ne eivät liittyneet trau- mapotilaan hoitoon.
6.4 Kehittämisvaihe
Luonnosteluvaiheesta edetään kehittämisvaiheeseen, jossa jatketaan aikai- semmin valittujen periaatteiden, rajausten, ratkaisuvaihtoehtojen sekä asian- tuntijayhteistyön mukaisesti. Alkuvaiheessa saatetaan tarvita erilaisia materi- aaleja sekä tarvikkeita. Tuotekohtaisia työmenetelmiä ja vaiheita käyttäen edetään tuotetta tehdessä. (Jämsä & Manninen 2000, 54.)
Usein terveys- ja sosiaalialalle kehitetyt tuotteet ovat tarkoitettu asiakkaille, hoitohenkilökunnalle tai yhteistyötahoille informaation välitykseen. Laaditta- essa hoito-ohjeita asiakkaiden ja heidän omaistensa käyttöön, toimintaohjeita henkilökunnalle sekä tiedotus- ja esittelymateriaalia yhteistyötahoille, sovelle- taan siihen informaation välityksen periaatteita. Tosiasiat, jotka pyritään kerto- maan mahdollisimman ymmärrettävästi, täsmällisesti sekä vastaanottajan tie- dontarve huomioiden, muodostavat informaation keskeisimmän sisällön.
(Jämsä & Manninen 2000, 54–55.)
Oppimisalustamme kohderyhmänä ovat Savonlinnan ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat. Tarkoituksena oppimisalustalla oli käyttää taulukoita kirjallisen materiaalin tukena, jotka pohjustimme teoriaan. Pyrimme käyttä- mään sävytysvärejä ja lihavoituja otsikoita taulukoissa, jotka helpottivat hah- mottamaan luettavaa tietoa. Pääotsikot erotimme alustalta käyttämällä lihavoi- tua fonttikokoa suuri. Näin pääotsikot erottuivat alaotsikoista. Alaotsikon fontti oli normaali lihavoitu. Alaotsikkoa painamalla, teoria avautui lukijalle. Lähteet sijoitimme kootusta tiedosta alustalle oman pääotsikon alle.
Graafista ilmettä alustalla vahvistimme laittamalla Pixabay.com-sivustolta ai- healueisiin liittyviä kuvia, joiden tarkoitus on herättää lukijan mielenkiinto. Pi- xabay.com-sivustolta saatavat kuvat ovat ilmaisia ja tekijänoikeusvapaita.
Oppimateriaalin etusivulle sijoitimme aiheemme pääotsikot, jotka olivat Trau- mapotilaan akuuttihoito ensihoidossa ja Traumapotilaan hoito sairaa- lassa. Ensimmäisen pääotsikon alle sijoitimme alaotsikkoina trauma, erilaiset vammamekanismit, cABCDE-protokolla, ensiarvio ja tarkennettu tilanarvio, news-pisteytysjärjestelmä ja ensihoidon lääkkeet. Toisen pääotsikon alle sijoi- timme alaotsikkoina traumapotilaan vastaanotto sairaalassa, traumapotilaan
kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset, nesteytys, kivun hoito ja traumapotilaan jatkohoito sairaalassa.
6.5 Viimeistelyvaihe
Koekäytöstä saatujen palautteiden sekä kokemusten pohjalta käynnistyy tuot- teen viimeistely. Viimeistelyvaiheessa voidaan tehdä huoltotoimenpiteiden tai päivittämisen suunnittelua, käyttö- ja toteutusohjeiden laadintaa sekä hioa yk- sityiskohtia. Tuotteen jakelun suunnittelu sisältyy myös viimeistelyvaiheeseen.
Markkinointi on olennainen osa tuotteen jakelua ja sillä edistetään tuotteen ky- syntää. (Jämsä & Manninen 2000, 81.)
Tuotteen kehittelyn aikana tarvitaan palautetta ja arviointia. Koekäyttö tai esi- testaus ovat tähän sopivia keinoja. Tuotteen tilaajat tai asiakkaat voivat toimia koekäyttäjinä. Heidän antama palaute voi olla liian rohkaisevaa, koska he tun- tevat tuotteen entuudestaan. Sellaiset tuotteen loppukäyttäjät, jotka eivät tunne tuotetta entuudestaan, soveltuvat paremmin palautteen antajiksi. Tuot- teen testaajat voivat myös ehdottaa ratkaisuvaihtoehtoja ja muutosehdotuksia.
(Jämsä & Manninen 2000, 80.)
Syyskuussa 2020 mietimme, ketkä olisivat tuotteellemme sopivimmat testaajat ja missä vaiheessa tuotetta olisi hyvä testata. Huomasimme, että parhaat tes- taajat tuotteellemme olisivat oman vuosikurssimme sairaanhoitajaopiskelijat.
Esi testasimme valmiin tuotteemme Savonlinnan sairaanhoitajaopiskelijoiden avulla käyttäen Webropol-kyselyä. Webropol on internetissä saatavilla oleva kysely- ja raportointityökalu (Webropol 2020). Kysely sijoitettiin valmiin tuot- teemme eli Learn-alustan loppuun, jonka avulla arvioimme valmiin tuot-
teemme toimivuutta. Kyselyn vastauksien analysoinnissa käytimme määrillistä eli kvantitatiivista menetelmää.
Kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käytetään, kun kyseessä on lomake- kysely. Määrällisellä tutkimuksella selvitetään lukumääriä sekä prosenttiosuuk- sia. Aineistoin keräämiseen käytetään yleensä kyselylomakkeita, joissa on valmiit vastausvaihtoehdot. (Heikkilä 2014.)
Tutkimuksen luotettavuutta mitataan validiteetilla ja reliabiliteetilla. Jotta tutki- mus on validi, se ei sisällä virheitä, antaa keskimäärin oikeita tuloksia ja tutki- mus mittaa sitä, mitä oli tarkoitus. Validius varmistetaan kysymyksillä, jotka mittaavat oikeita asioita, ovat yksiselitteisiä ja kattavat koko tutkimusongel- man. Reliaabelin tutkimuksen tulokset ovat tarkkoja ja tutkimus on toistetta- vissa samanlaisin tuloksin. Otannan on oltava tarpeeksi suuri ja edustava, jotta saadaan luotettavaa tulosta. Myös tiedonkeruu, tulosten syöttäminen sekä käsittely tehdään huolellisesti. (Heikkilä 2014.)
Kyselylomaketta suunniteltaessa on tärkeää miettiä kysymysten lukumäärät ja kysymysten pituutta. Vastaajan tulee saada pidettyä mielenkiinto koko kyselyn ajan. Pitkään kyselyyn saattaa vastaajat jättää vastaamatta tai vastaukset ovat huolimattomasti muotoiltu. Kyselyssä tulee huomioida myös ulkoasu ja selkeys. Ulkoasultaan miellyttävä kysely varmistaa suuremman vastaus pro- sentin. Kyselyssä tulee paneutua vastausohjeiden selkeyteen ja kysymysten loogiseen etenemiseen. Helpot kysymykset tulee sijoittaa kyselyn alkuun, eikä johdattelevia kysymyksiä tule käyttää. Kysymysmuodot sähköisessä kyselyssä pyritään luomaan niin, että vastaaja valitsee yhden vastauksen valmiiksi sijoi- telluista vastausvaihtoehdoista. Näin vastauksia ei tarvitse tulkita kyselyn ana- lysointivaiheessa ja tutkijan työ helpottuu. Sähköisen kyselylomakkeen tyypilli- nen kysymys on sellainen, jossa on estetty useamman vaihtoehdon valinta.
Yhden vastauksen voi valita esimerkiksi Webropol-ohjelmistolla tehdyllä kyse- lyllä, jossa on viisi vaihtoehtoista vastausmahdollisuutta. (Valli 2015. 47–51.) Mielipideväittämiin käytetään yleisesti Likertin asteikkoa, jossa järjestysas- teikon tasoinen asteikko on 4- tai 5-portainen. Kysymyksissä on useimmiten ääripäät, kuten täysin eri mieltä tai täysin samaa mieltä. Kyselyyn vastaajan tulee siis valita omaa käsitystään lähimpänä oleva vaihtoehto. (Heikkilä 2014.)
Päädyimme käyttämään kvantitatiivista menetelmää, koska halusimme tehdä tuotteestamme lomakekyselyn oppimateriaalin lopuksi. Halusimme luoda ky- selyn, jossa kysymykset ovat yksiselitteiset ja vastausvaihtoehdot ovat kyse- lyssä valmiina. Pyrimme tekemään mahdollisimman yksinkertaisen ja lyhyen kyselyn, jotta saisimme mahdollisimman monen sairaanhoitajaopiskelijan vas- taamaan kyselyyn. Käytimme suljettuja eli strukturoituja kysymyksiä, jotta ky- selyyn vastaaminen on nopeaa ja tulosten tilastollinen käsittely olisi helppoa.
Kyselyn kysymykset muodostuivat teoreettisen viitekehyksen mukaisesti. (liite
3.) Kyselyssämme oli kahdeksan strukturoitua kysymystä, joiden vastausvaih- toehdot muotoutuiva Likertin 5 portaista asteikkoa käyttäen. Kyselyn vastaus- vaihtoehdot olivat: täysin eri mieltä, melkein samaa mieltä, en osaa sanoa, melkein eri mieltä ja täysin eri mieltä. Lisäksi kyselyn lopussa oli avoin kysy- mys, johon vastaaja sai kirjoittaa mahdolliset hyvät, huonot ja kehitettävät asiat oppimisalustastamme. Saimme kyselyllämme tietoa siitä, onko Learn- alusta tarpeeksi selkeä, vastaako se opiskelijoiden tarpeeseen ja onko sitä helppo käyttää.
Tutkimusluvan saatuamme lähetimme saatekirjeet kyselystämme yhdelletoista oman ryhmämme sairaanhoitajaopiskelijalle (liite 2). Learn-alustan avasimme kyselyyn vastaajillemme neljän päivän ajaksi johtuen tiukasta aikataulus- tamme. Vastausajan umpeuduttua huomasimme, että kyselyymme oli vastan- nut kuusi henkilöä yhdestätoista. Kaikki kuusi vastasivat mielipidekysymyksiin ja heistä kaksi antoivat kirjallista palautetta avoimessa kysymyksessä. Kyse- lymme vastausprosentti oli 54,54 %. Monivalintakysymysten vastausten analy- soinnissa käytimme prosenttitaulukkoa (taulukko 5), sillä se oli mielestämme selkein tapa esitellä tuloksia.
Taulukko 4. Palautekyselyn tulokset
1.Täysin samaa mieltä
2.Melkein samaa mieltä
3.En osaa sanoa
3.Melkein eri mieltä
5.Täysin eri mieltä 1. Oppimateriaali on ulkoasul-
taan selkeä
33,33 % 66,67% 0% 0 % 0%
2. Oppimateriaalin teksti on helppolukuista
66,66% 16,67% 0% 0 % 0%
3. Pääotsikoiden ja alaotsikoi- den fonttikoko on sopiva
50% 33,33% 16,67% 0 % 0%
4. Oppimateriaali sisältää olen- naisimmat asiat aikuisen trau- mapotilaan akuuttihoidosta en- sihoidossa
50% 33,33% 16,67% 0 % 0%
5. Oppimateriaali sisältää olen- naisimmat asiat aikuisen trau- mapotilaan akuuttihoidosta sai- raalassa
50% 33,33% 16,67% 0 % 0%
6. Oppimateriaali etenee suju- vasti
66,67% 33,33% 0% 0 % 0%
7. Kuvat, kaaviot ja taulukot auttavat ymmärtämään aihetta
83,33% 16,67% 0% 0 % 0%
8. Oppimateriaali soveltuu hy-
vin itseopiskeluun 66,67 % 0 % 33,33% 0 % 0%
