Helsinki Townhouse - saavutettavuus kaupunkipientalossa

(1)

H E L S I N K I TO W N H O U S E - S A AV U T E T TAV U U S K A U P U N K I P I E N TA L O S S A

D I P L O M I T Y Ö E E VA S A A R E L A I N E N TO U K O K U U 2 0 1 0 TA R K A S TA J A P R O F E S S O R I M A R K K U H E D M A N

(2)

D I P L O M I T Y Ö T I I V I S T E L M Ä

TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Arkkitehtuurin koulutusohjelma

SAARELAINEN, EEVA: Helsinki Townhouse - saavutettavuus kaupunkipientalossa Tarkastaja asuntosuunnittelun professori Markku Hedman

Tiivistelmä

Diplomityön lähtökohtana on Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston helmi-huhtikuussa 2010 järjestämä Helsinki Townhouse- kilpailu. Yleisen aatekilpailun tarkoituksena oli löytää townhouse- eli kaupunkipientalotyyppejä, jotka soveltuvat helsinkiläiseen kaupunkiympäristöön sekä kulttuurisesti että kaupunkikuvallisesti.

Diplomityössä on suunniteltu kaupunkipientalotyypistö Helsinkiin kahdelle eri ranta-alueeelle, Jätkäsaareen ja Kruunuvuorenrantaan. Suunnitelma sisältää toisiinsa kytkettyjä 3-kerroksisia pientaloja sekä pienkerrostalotyypin, jossa erityistä huomiota on kiinnitetty asuntojen ulkotiloihin. Diplomityön teemana on saavutettavuus kaupunkipientalossa, ja esteettömyyttä sekä saavutettavuutta on suunnitelman lisäksi käsitelty lyhyessä kirjallisessa osassa.

Kirjallisessa osassa käydään läpi teemaan liittyvää käsitteistöä ja esitetään, mitä saavutettava arkkitehtuuri laajassa merkityksessä voisi tarkoittaa. Lisäksi siinä selvitetään, mitä suunnitteluhaasteita saavutettava kaupunkipientalo sisältää ja kuinka suunnitelmaosuudessa niihin on vastattu.

Abstract

This master thesis bases on Helsinki Townhouse- competition , which Helsinki City Planning Department organised during the spring 2010. Purpose of the open idea competition was to find a new townhouse- typology, suitable for Helsinki’s townscape and culture.

This thesis includes designing a townhouse concept for two different areas in Helsinki, which are situated in Jätkäsaari and in Kruunuvuorenranta. The design consists of 3-storey attached houses and small multi-storey buildings. Special attention has been paid to apartments’ outdoor spaces. The theme of this thesis is accessibility in a townhouse, and it has been examined both in the design work and in an article.

The article reviews terminology of the theme and a proposal of accessible architecture with wide meaning. Furthermore it is explained which design challenges are related to accessible townhouse and how those are considered in the design project.

(3)

3

A L K U S A N AT

Kiitän lämpimästi kaikkia työskentelyä tukeneita tahoja: diplomityön tarkastajaa, työnantajaa, ystäviä ja perhettä. Kiitän myös kaikkia vuorokauden tunteja olemassa olostaan sekä työskentelytuntejani piristänyttä Tampereen Teekkarien PerinneSeuran ylläpitämää Wappuradiota.

(4)

PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT

PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT

S I S Ä L LY S

1 . J o h d a n t o 2 . E s t e e t t ö m y y d e n j a s a a v u t e t t a v u u d e n k ä s i t t e e t 3 . S a a v u t e t t a v a a r k k i t e h t u u r i - m a h d o l l i s u u k s i e n y m p ä r i s t ö 4 . S a a v u t e t t a v u u s k a u p u n k i p i e n t a l o s s a 5 . S u u n n i t t e l u n l ä h t ö k o h d a t 6 . S u u n n i t t e l u r a t k a i s u t L ä h t e e t L i i t t e e t

5 6 9 13 21 23 28 29

(5)

5

1 . J O H D A N TO

Diplomityöni lähtökohtana on ollut Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston helmi-huhtikuussa 2010 järjestämä Helsinki Townhouse -kilpailu. Yleisen aatekilpailun tarkoituksena oli löytää townhouse- eli kaupunkipientalotyyppejä, jotka soveltuvat helsinkiläiseen kaupunkiympäristöön sekä kulttuurisesti että kaupunkikuvallisesti. Kilpailun avulla haluttiin rikastuttaa helsinkiläistä asuntotarjontaa.

Kilpailualueita oli kaksi, joista toinen sijaitsee Jätkäsaaressa ja toinen Kruunuvuorenrannassa, ja joihin kumpaankin piti löytää omanlaisensa alueidentiteettiä korostava ratkaisu. Tarkoituksena oli tutkia niin omatonttisia toisiinsa liittyviä tyyppejä, joissa piha-alueet ovat talon omistajan hallinnassa kuin kaupunkipientaloratkaisuja, joissa asunto-osakeyhtiöllä on yhteisiä ulkoalueita.

Esteettömyyden ja saavutettavuuden näkökulma ei tule kilpailuohjelmasta erityisesti esille. Ainoa aihetta koskeva maininta on, että rakennusten tulee täyttää Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaiset esteettömyysmääräykset. Otin silti saavutettavuuden oman diplomityöni teemaksi, koska se aiheena kiinnostaa minua ja arvelin, että erityisesti kaupunkipientalojen kohdalla siinä on sopivasti haastetta.

Ensimmäisessä luvussa kirjoitan teemaan liittyvistä käsitteistä ja toisessa luvussa pohdin, mitä saavutettava arkkitehtuuri laajassa merkityksessä voisi tarkoittaa. Käyn myös läpi, mitä esteettömyysvaatimuksia lainsäädäntö asettaa kaupunkipientalolle, ja mitä haasteita itse huomasin suunnittelutyön aikana. Lopussa esittelen omat suunnitteluratkaisuni.

Tiukan aikataulun vuoksi en ehtinyt palauttaa työtäni kilpailuun, vaikka se oli tarkoitukseni ihan viime senttimetreille saakka. Työni siis noudattaa kilpailun tehtävänantoa ja pyrin vastaamaan kilpailun järjestäjän asettamiin tavoitteisiin mahdollisimman hyvin. Lisäksi otin saavutettavuuden huomioon suunnitelmista nähtävällä ja tässä selostuksessa kertomallani tavalla. Nautin työskentelystä, sillä suunnittelutehtävä oli erittäin mielekäs.

(6)

2 . E S T E E T T Ö M Y Y D E N J A S A AV U T E T TAV U U D E N K Ä S I T T E E T

Arkkitehtiopiskelijalle esteettömyys on käsite, joka tulee tutuksi vähitellen. Minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa siitä, kuinka siihen liittyvä aihepiiri ensimmäisen kerran esiteltiin, mutta jo ensimmäisenä ja toisena opiskeluvuonna harjoitustöihin tulivat mukaan luiskat ja pyörätuolin vaatima pyörähdysympyrä. Kyse on hyvin paljon muustakin ja esteettömyyden huomionti on tullut yhä tärkeämmäksi näkökulmaksi suunnittelussa ja rakentamisessa.

Esteettömyydellä tarkoitetaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteuttamista siten, että jokainen yksilö voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Esteettömyys kuuluu laajempaan saavutettavuuden käsitteeseen, monesti esteettömyyttä ja saavutettavuutta käsitellään myös toistensa synonyymeina.

Rakentamisessa kyse on erityisesti fyysisen ympäristön esteettömyydestä. Sana esteettömyys juontuu sanasta “este”. Usein esteettömyyttä lähestytäänkin liikkumisesteiden poistamisen näkökulmasta, vaikka käsite sisältää muutakin. Laajemman näkökulman asiaan tarjoaa saavutettavuuden (eng. accessibility) käsite. Erään määritelmän mukaan saavutettavuus kuvaa sitä, kuinka helposti informaation, järjestelmän, laitteen, ohjelman tai palvelun voi saada käyttöönsä. Mainittua kohdetta on kaikenlaisten ihmisten helppo lähestyä. Kohteen lähestymisellä ajattelen tarkoitettavan lähestyjän ja kohteen välistä vuorovaikutusta kokonaisuudessaan. Jos kyseessä olisi esimerkiksi työkalu, niin sen tulisi kertoa erilaisille käyttäjilleen mihin ja miten sitä voi käyttää ja olla ylipäätään käytettävä. Kun pyritään esteettömyyteen ja hyvään saavutettavuuden tasoon, voidaan suunnittelussa käyttää apuna erityisryhmien kokemuksia. Jos rakennus tai ympäristö suunnitellaan niin, että lapset, vanhukset ja vammaiset pystyvät käyttämään sitä, parantaa se kaikkien ihmisten edellytyksiä toimia siinä. Ja erityisryhmille tietyt esteettömyysvaatimukset ehdottomia, jotta ympäristö ei tee heistä liikkumis- ja toimimisesteisiä.

Monet tahot käyttävät myös esteettömyyttä vastineena englanninkieliselle termille accessibility. Kieli ja käsitteet ovat sopimuskysymyksiä, ja Suomessa esteettömyydestä käytyä keskustelua seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että sekä esteettömyydellä ja saavutettavuudella useimmiten tarkoitetaan samaa

(7)

7

asiaa. Esteettömyydellä ei siis tarkoiteta pelkästään sitä, että portaiden lisäksi on saatava hissi tai loiva luiska, vaan myös sitä, että ympäristö soveltuu niin vanhuksille, lastenrattaita työntävälle, koiraa ulkoiluttavalle, lyhytkavuiselle, heikkokuuloiselle, asunnosta toiseen muuttoa tekevälle tai stressin vuoksi alentuneesta huomiokyvystä kärsivälle.

Käsitteet esteettömyys ja saavutettavuus eivät ole vielä aivan tunnettuja yleiskielessä, ja niistä ensimmäistä kertaa kuulevalle ne on aina selitettävä. Päättäjille, virkamiehille, vammaisjärjestöille sekä rakennusalan ja tietotekniikan ammattilaisille esteettömyys ei ole uusi asia. Käytän diplomityöni otsikossa termiä saavutettavuus, sillä haluan painottaa näkökulmaa, jossa suunnitteluun jo lähtökohtaisesti sisällytetään erilaiset käyttäjät. Monet ajattelevat samoin esteettömyydestä, mutta se on sanana muodostettu siitä olettamuksesta, että on este, joka täytyy poistaa. Ja aihepiiriä tuntemattoman on helppo ymmärtää se väärin.

Saavutettavuus taas viittaa kokonaisvaltaisemmin tahdottuun tilanteeseen, eli arkkitehtuurin kohdalla helposti lähestyttävään ja käytettävään rakennettuun ympäristöön. Sen vuoksi se soveltuu paremmin tarkoitukseeni.

Suomenkieleen ei ole vielä keksitty sopivaa käännöstä englanninkieliselle käsitteelle universal design tai design for all. Kaikkea ei voi toki koskaan suoraan kääntäkään, mutta esitän myös nämä termit, sillä ne auttavat käsittämään, mitä myös esteettömyydellä ja saavutettavuudella tarkoitetaan. Universal design on käsite, jota määrittää seitsemän periaatetta:

Oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus

Erilaiset käyttäjät otetaan huomioon. Jos mahdollista, niin kehitetään suunnitteluratkaisu, joka sopii kaikille. Mikäli se ei onnistu, niin tarjotaan samanveroinen vaihtoehtoinen ratkaisu eri käyttäjille.

Joustavuus

Suunniteltua asiaa voidaan käyttää monella eri tavalla. Käyttö on riippumatonta esimerkiksi siitä, onko käyttäjä oikea- vai vasenkätinen, tai mikä on käyttäjän tarkkuus sekä nopeus.

Yksinkertaisuus

Käyttäminen onnistuu vaistonvaraisesti ja luontevasti, vältetään monimutkaisia ratkaisuja.

Havaittavuus

Suunnittelussa otetaan huomioon, että havaintoja voidaan tehdä moniaistisesti, myös heikentyneellä aistilla tai ilman jotain aistia.

Korkea virhekynnys

Mahdollisuudet käyttää suunniteltua asiaa väärin tai epätarkoituksenmukaisesti ovat pienet.

Vähäinen voimankäyttö

Käyttäminen onnistuu tehokkaasti käyttäjän väsymättä. Vältetään vaatimasta paljon voimaa, erikoisia asentoja tai toistuvia liikkeitä.

Sopiva tila lähestymiselle ja käyttämiselle

Suunniteltua asiaa voidaan lähestyä ja käyttää niin istuen kuin seisoen, riippumatta käyttäjän koosta tai liikkumiskyvystä, sekä avustajan tai apuvälineen kanssa.

Equitable in use

Flexibility in use

Simple and intuitive

Perceptible information

Tolerance for error

Low physical effort

Size and space for approach and use

(8)

Universal designin periaattena on, että kaikille sopivan ympäristön, palvelun tai tuotteen ei tarvitse maksaa enemmän, olla jotain kovin erikoista tai jopa rumaa. Kun esteettömyysvaatimuksia on alettu huomioida paremmin rakennetussa ympäristössä, on syntynyt mainitun kaltaisia ratkaisua. Se on johtunut sekä suunnittelutaidon puuttesta että olemassa olevan ympäristön lähtökohdista. Arkkitehdin näkökulmasta esteettömyyden parantaminen onkin haastavinta jo valmiissa rakennuksessa. Vaikeaa se on myös suunnittelun loppuvaiheessa, jos esteettömyyttä ei ole ensimmäisistä luonnoksista lähtien otettu huomioon. Lisäksi luonto ja maaston muodot sanelevat omat ehtonsa. Seuraavassa luvussa kerron lisää saavutettavuudesta, ja siitä, mitä se arkkitehtuurin kohdalla laajasti ymmärrettynä voisi tarkoittaa.

Hyvässä suunnittelussa otetaan saavutettavuus alusta lähtien huomioon. Suunnitelmassani sisäänkäynnit on syvennetty, jotta saadaan aikaan esteetön kulkuyhteys, ja lisäksi sopiva korkeusero ensimmäisen kerroksen ja katutason välille. Näin suunniteltuun rakennukseen ei tarvitse jälkikäteen rakentaa luiskia.

(9)

9

3. SAAVUTETTAVA ARKKITEHTUURI - MAHDOLLISUUKSIEN YMPÄRISTÖ

Valoa alkaa tulvia makuuhuoneeseen, keväinen aurinko maalaa seinälle kuvionsa. Kahvin tuoksu leijailee keittiöstä, vähitellen herään ja nousen ylös. Istun pöydän ääreen juomaan kupposen kuumaa ja tuijottelemaan ulos ikkunasta. On toukokuu, ja kadut on ulkona jo lakaistu. Pyörä odottaa pihamaalla polkijaansa.

Tähän ajatukseen mennessä olen suorittanut sarjan toimintoja kiinnittämättä yhteenkään niistä tietoisesti huomiota. Nousu sängystä ylös, kävely keittiöön, kahvin kaataminen, maidon lisääminen, istuminen alas ja katseen kääntäminen ulos. Aamu on ollut erityisen nautinnollinen, olen harrastanut kevättunnelmointia ja rauhassa antanut ajatusten heräillä kohti tulevaa päivää.

Kaikilla on ihmisillä on hetkiä, jolloin tietoinen ajattelu on unohtuu. Silti samaan aikaan voi tehdä monelaisia asioita, kävellä kadulla tai vain istuksia penkillä. Silloin käytämme ympäristöä opittujen tapojemme mukaan.

Koti on useimmille ympäristönä kaikkein tutuin ja tärkein ja siitä myös pyritään luomaan viihtyisä. Ihmisen itse itselleen luomana ympäristönä kodin kuvittelisi vastaavan täysin tarpeitamme, mutta valitettavasti näin ei aina ole. Tietyt tarpeet ovat selkeämpiä kuin toiset, nukkuminen, syöminen ja hygienia ovat itsestäänselviä.

Mielestäni ihmisellä on myös tarve unohtaa itsensä ja olla osa elämän kiertokulkua, totetuttaen inhimillisiä piirteitään. Siihen ei riitä pelkästään se, että koti tarjoaa edellytykset suorittaa mainitut itsestäänselvät tarpeet.

Kodin on tarjottava myös ovi ja ikkuna. Oven sulkeuduttua sisällä on turvallista ja yksityistä. Kun talossa on hyvä ovi, voi sisällä elää mieleistään elämää. Vertauskuvallisesti tarkoitan hyvällä ovella sitä, että kotona voi saavuttaa halutun yksityisyyden tason. Ikkuna taas on aukko maailmaan, mahdollisuus katsella ulos ja tehdä havaintoja vaikka päivän säästä, sekä muiden ihmisten ja eläinten liikkeistä. Ikkuna antaa tunteen siitä, että katselija on osa suurempaa kokonaisuutta ja omalla paikallaan häntä ympäröivässä maailmassa. Ikkunan ja oven lisäksi tarvitsemme ainakin seinustoja, portteja sekä katoksia muussakin kuin niiden konkreettisimmassa tarkoituksessaan rajata tai suojata. Seinien, katon, ikkunoiden ja ovien yhdistelmät luovat erilaisia tiloja, jotka tarjoavat mahdollisuuksia toteuttaa inhimillisiä tarpeita. Ihminen hakee ympäristöstä erilaisia paikkoja riippuen

(10)

siitä, mitä hän on tekemässä. Esimerkiksi seisoskelu luonnistuu miellyttävästi, kun taustalla on puu, seinä tai pilari. Myös reittivalinnat vaihtelevat tilanteen tai mielialan mukaan.

Ikkuna ja ovi ovat arkkitehtuurin kieltä, jota jokainen oppii lukemaan jo lapsena. Niiden käyttäminen on tiedostamatonta, ja olisi itse asiassa hyvin kiusallista, jos joka kerta ovea avatessa täytyisi miettiä kuinka kahvaa käännetään. Hyvässä arkkitehtuurissa käytetään sellaista kieltä, jota kaikki ymmärtävät. Viihtyisä kaupunkiympäristö tarjoaa luontevia paikkoja seisoskeluun, istuskeluun, seurusteluun, tarkkailuun ja leikkimiseen. Hyvin suunniteltu rakennus johdattaa uuden käyttäjän sisäänkäynnille ja löytämään tarvitsemansa paikan. Hyvä koti tarjoaa mahdollisuuksia ihmisenä olemisen toteuttamiseen.

Kaj Nyman on väitöskirjassaan Husens Språk (1989), Talojen kieli selvittänyt, miksi tämä arkkitehtuurin kieli on katoamassa. Hänen mukaansa kansanarkkitehtuuri kaikkialla maailmassa kertoo evoluution muovaamasta terveestä ekologiasta ja arkkitehtuurin käyttäjien viihtymisestä siinä, mutta nykyään yhteiskunta tarvitsee arkkitehtuuria muihin tarkoituksiin, esimerkiksi kertomaan rahasta ja vallasta. Nymanin mukaan myös arkkitehdit ovat mukautuneet siihen, että kaikille yhteistä arkkitehtuurin kieltä ei ole. Hän kirjoittaa teoksessaan Arkkitehtuurin kadotettu kieli (2008) seuraavaa: “Sikäli kuin arkkitehtuurin kieli on yleisinhimillistä, sitä mitä olen sanonut talojen kieleksi, ihmiset osaavat sen. Se on heillä “hiljaisena tietona”, he eivät tiedä osaavansa.

Viihtyminen ei vaadi taitoa. Arkkitehtuuri tarjoutuu käytettäväksi, hyvin tai huonosti. Kun arkkitehtuuri on käyttökelpoista - - ihminen viihtyy.”

Ihmiset ympäri maailman ovat hyvin samankaltaisia keskenään. Meillä on kuitenkin myös yksilöllisiä eroja. Näistä yksilöllisistä eroista huolimatta kaikki inhimilliset tarpeemme ovat samoja. Saavutettavuuden käsitteen laajassa merkityksessä otetaan tämä huomioon. Saavutettava arkkitehtuuri tarjoaa kaikille yksilöllisistä ominaisuuksista riippumatta ihmisen ja ympäristön välisen luontevan vuorovaikutuksen.

Vuorovaikutuksen, jossa ihminen kokee olevansa osa kokonaisuutta ja jossa hän osaa myös tiedostamatta toimia, seuraten jo lapsena opittua arkkitehtuurin kieltä.

Yksilöiden ominaisuudet eroavat esimerkiksi liikkumis- ja toimintakyvyssä. Itse asiassa jokaisen

(11)

11

ihmisen toimintamahdollisuudet muuttuvat voimakkaasti eri elämänvaiheiden mukana. Vauvat tarvitsevat aina mukansa henkilökohtaisen avustajan, kun taas heikkovoimainen vanhus voi toimia itsenäisesti sopivan ympäristön ja apuvälineiden liittoutuessa. On paljon myös tilapäisiä muutoksia toimintakyvyssä, esimerkiksi nilkkansa nyrjäyttäneen kulku hidastuu kävelykepeistä huolimatta. Paljon on eroja myös aistinnassa. Toisilla on parempi kuulo kuin toisilla, osa ei erota punaista ja vihreää, ja joku haistaa lähestyvän ruoka-annoksen jo kaukaa. Koska ihmiset hahmottavat ja ymmärtävät maailmaa monen eri aistin välityksellä, tulisi myös arkkitehtuuria tehdä kaikille aisteille. Tällöin yksilöt voisivat paikata jollain toisella aistilla sitä, mitä jostain syystä heikko aisti ei kerro.

Näkö on hallitsevin aisteistamme länsimaisessa yhteiskunnassa. Juhani Pallasmaa on käsitellyt aihetta teoksessa The eyes of the skin, Architecture and the Senses (1996). Hänen mukaansa jo antiikin Kreikan arkkitehtuurissa näköaistia hiveltiin hienostuneine optisine korjauksineen, mutta se ei silti tarkoittanut muiden aistien syrjäyttämistä. Vasta modernissa arkkitehtuurissa tehtiin selvä suunnanmuutos, mikä käy ilmi esimerkiksi Le Corbusierin kirjoituksista: “I am and I remain an impenitent visual - everything is in the visual” tai “I exist in life only if I can see”. Pallasmaan mukaan näköaistin hallitsemassa arkkitehtuurissa rakennus menettää koskettavuutensa ja materiaalintuntunsa, on teräväreunaista ja ihmisille epätodellista.

Silloin arkkitehtuuri ei vastaa tarkoitustaan ja vahvista ihmisen kokemusta maailmassa olosta. Moniaistisuus arkkitehtuurissa parantaisi siis kaikkien ihmisten elämää, mutta suurin apu siitä olisi aistivammaisille.

Olemassa olevassa ja aivan uudessakin rakennuskannassa on paljon puutteita saavutettavuuden näkökulmasta. Osa puutteista on hyvin räikeitä, kerrostalosta voi puuttua esimerkiksi hissi tai rakennuksessa ei ole yhtään kynnyksetöntä sisäänkäyntiä. Syynä voi olla rakennuksen ikä ja sitä kautta vanhentuneet suunnitteluvaatimukset, suunnittelussa tehdyt kompromissit eri vaateiden välillä tai luonnonympäristön asettamat ehdot. Näiden selvien ongelmakohtien lisäksi on paljon heikkouksia tarkoittamastani laajemman saavutettavuuden käsitteen näkökulmasta.

Lainsäädännöllä voidaan määrittää tietyt reunaehdot esteettömyydelle ja saavutettavuudelle, mutta arkkitehtuurin saavutettavuutta laajemmassa merkityksessä sillä ei voida taata. Kyse on ennen kaikkea laadukkaasta suunnittelusta. Arkkitehtien pitäisi eläytyä erilaisten arkkitehtuurin käyttäjien arkeen ja juhlaan, jotta voitaisiin luoda kaikille viihtyisämpää ympäristöä. Ei ole oikein, jos esimerkiksi pyörätuolin käyttäjä menettää juhlasaliin mennessään juhlatunnelmansa sen vuoksi, että joutuu menemään rakennukseen sisälle roskille haisevan huoltokatoksen kautta. Tai vanhus, jonka kävely vaatii lepotaukoja, ei löydä sopivaa levähtämispaikkaa kauppareissulla. Tai asuintalossa ei ole yhtään ikkunaa lapsen katseen korkeudella.

Hissit, luiskat ja pyörähdysympyrät ovat jo tuttuja käsitteitä, mutta suunnittelijoilta tarvittaisiin kokonaisvaltaisempaa otetta saavutettavan arkkitehtuurin luomiseen. Ihan aina ei löydy ratkaisua, joka sopisi kaikille, mutta silloin tulisi tarjota vaihtoehtoja. Vaihtoehdoksi pyörätuolin käyttäjälle ei riitä huoltoon käytettävä reitti, vaan juhlasaliin on päästävä yhtä elämyksellisesti kuin muidenkin. Usein vaikealtakin tuntuvaan suunnitteluongelmaan löytyy ratkaisu. Esimerkiksi Rovaniemellä on kehitetty suojatien luiskareunatuki, jonka ovat todenneet toimivaksi niin näkövammaiset kuin pyörätuolin käyttäjät. Toki on tilanteita, joissa eri arvojen välillä joudutaan tekemään valintoja. Mitä pitäisi tehdä, jos asuinkerrostalon pihasta kaksi kolmasosaa on

(12)

kaunista jyrkkää luonnonkalliota? Riittääkö pyörätuolin käyttäjälle, että hän voi katsella kalliota kauempaa ja yksi kolmaosa pihasta on hänen käytettävissään? Onko epätasa-arvoista, että kalliolle rakennetaan penkki istuskeluun ja näköalojen katseluun, jos kaikki eivät voi käyttää sitä? Mielestäni se ei ole väärin, vaikka osa vammaisjärjestöjen vaikuttajista saattaa olla eri mieltä. Ainakin itse mieluummin katselisin luonnonmaisemaa kuin kallioleikkausta, vaikka pääsisinkin sitten liikkumaan pihan jokaisella nurkalla. On myös tontteja, jotka pitäisi jättää kokonaan rakentamatta, jos esteetön sisäänkäynti vaadittaisiin rakennuksen molemmin puolin. On monia muitakin tilanteita, joissa tarvitaan harkinnanvaraa. Esimerkiksi jatkuvasti kasvava korjausrakentaminen on kokonaan oma aihepiirinsä saavutettavuuden kannalta. Sen vuoksi on vaikeaa muodostaa nykyisten rakentamismääräysten kaltaisia tarkkoja sääntöjä siitä, mitä jokaiselta rakennettavalta talolta vaaditaan.

Avuksi voisi olla luokitus, joka määrittelisi eri saavutettavuuden asteet. Tällöin luokitus voitaisiin määrätä jo kaavoitusvaiheessa ottaen huomioon alueen erityispiirteet. Tällä hetkellä tärkeimmäksi näkökulmaksi lainsäädännössä on otettu pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjän liikkumisen esteettömyys.

Rakentamismääräyskokoelman osat F1 ja G1 asettavat asuntosuunnittelua koskevat esteettömyysvaatimukset.

Kerron niistä tarkemmin seuraavassa luvussa.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, en usko, että lainsäädännön avulla pystytään takaamaan arkkitehtuurin saavutettavuutta tarkoittamassani laajemmassa merkityksessä. Kyse on syvälle suunnitteluun kietoutuvasta ajattelutavasta, jonka soisi yleistyvän. Tarkoitan ajattelutapaa, jossa suunnittelija eläytyy tai samaistuu käyttäjiin. Asiaa on hienosti kuvannut Kaj Nyman kirjassaan Arkkitehtuurin kadotettu kieli (2008) :

“ Heti kun arkkitehti osaa irtaantua asiantuntijan roolistaan, rakennettu ympäristö muuttuu “arkkitehdin asiasta” hänen ja käyttäjän yhteiseksi kulttuurikontekstiksi. Siinä missä arkkitehtien kieli on käyttäjälle vierasta kieltä, he molemmat kokevat talojen kielen omaksi äidinkielekseen. - - On aiheellista uskoa, että me ihmiset tiedämme toistemme ajatukista ja tunteista paljon enemmän kuin tietoisesti pystymme tietämään. Mitä enemmän arkkitehti samaistuu käyttäjiin, sitä enemmän hän heistä tietää. Heidän maailmastaan tulee hänen maailmansa. “

(13)

1 3

4 . S A AV U T E T TAV U U S K A U P U N K I P I E N TA L O S S A

Vuonna 2000 voimaan astuneet uudet Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) sekä Maankäyttö- ja rakennusasetus (MRA) ovat antaneet esteettömyyteen liittyviä uusia määräyksiä ja vuonna 2005 ympäristöministeriö asetti kaksi niitä täsmentävää rakentamismääräyskokoelman säädöstä; F1 Esteetön rakennus ja G1 Asuntosuunnittelu.

Myös F2 Rakennuksen käyttöturvallisuus antaa esteettömyyden näkökulmasta tärkeitä ohjeita.

Käytännössä määräykset eivät ole olleet täysin yksiselitteisiä, ja eri kaupunkien ja kuntien rakennusvalvonnat ovat laatineet omia tulkintaohjeitaan ja käsitteitä. Monessa kaupungissa toimii lisäksi vammaisneuvosto, jota kuullaan rakennuslupaprosessin aikana. Esimerkiksi selviytymiskerros on käsite, jota lainsäädännössä ei mainita. Ainakin Helsinki ja Espoo suosittelevat noudattamaan kyseistä periaatetta, jossa rakennuksen sisääntulokerros on esteetön ja siinä on wc-tila sekä peseytymis- ja keittomahdollisuus.

Selviytymiskerroksesta on erilaisia käsityksiä sen suhteen, kuuluuko siihen myös olohuone ja mahdollisesti vielä erillinen makuuhuone ja vaatesäilytystila. Tilapäinen asuminen yhdessä kerroksessa onnistuu varmasti ilman erillistä makuuhuonettakin. Ruotsissa asia on ratkaistu sillä, että selviytykerroksessa on oltava vähintää 20 m²:n suuruinen asuinhuone. Sen katsotaan olevan tarpeeksi suuri tila sekä oleskeluun että nukkumiseen.

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisussa Selvitys esteettömyysvaatimusten vaikutuksista asuinkerrostalorakentamiseen (2008) on käyty läpi eri kuntien rakennusvalvontojen tulkintoja esteettömyysvaatimuksista ja selvityksen johtopäätös oli, että esteettömän asumisen positiivisen kehityksen

(14)

jatkumisen turvaaminen vaatii määräysten läpikäymistä laajalla rintamalla.

Käsittelen seuraavaksi esteettömyysvaatimuksia kaupunkipientalon kannalta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 § 3 momentin mukaan:

Rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava, korjattavissa, huollettavissa ja muunneltavissa sekä, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut.

Lisäksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 53 § 1 - 3 momentissa sanotaan:

Hallinto- ja palvelurakennuksen sekä muussa rakennuksessa olevan sellaisen liike- ja palvelutilan, johon tasa-arvon näkökulmasta kaikilla on oltava mahdollisuus päästä, sekä näiden rakennuspaikan tulee soveltua myös niiden

henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai muutoin toimia on rajoittunut.

Asuinrakennuksen ja asumiseen liittyvien tilojen tulee rakennuksen suunniteltu käyttäjämäärä ja kerrosluku sekä muut olosuhteet huomioon ottaen täyttää liikkumisesteettömälle rakentamiselle asetetut vaatimukset.

Työtiloja sisältävän rakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa tulee työn luonne huomioon ottaen huolehtia siitä, että myös 1 momentissa tarkoitetuilla henkilöillä on tasa-arvon näkökulmasta riittävät mahdollisuude työntekoon.

Kaupunkipientalossa voi käytönnössä sijaita niin asuin-, liike- kuin työtiloja. Esimerkiksi Helsinki Townhouse- kilpailuohjelmassa oli asuintilojen lisäksi sekä liike- että työtiloja. Asetuksen kaikki kolme kohtaa siis enemmän tai vähemmän koskevat myös kaupunkipientaloa. Säädös F1 koskee liike- ja palvelutiloja sekä työtiloja työn luonne huomioon ottaen. Lisäksi sen määräykset ja ohjeet koskevat asuinrakennuksia ja asumiseen liittyviä tiloja siltä osin, kuin säädöksessä G1 edellytetään niiden soveltumisesta liikkumisesteisille. Ilman toisen säädöksen lukemista ei voi siis lukea toista. Säädöksen G1 määräykset ja ohjeet koskevat asuinrakennuksia ja sekä näiden tonttia ja rakennuspaikkaa. Määräykset ja ohjeet koskevat myös muissa rakennuksissa sijaitsevia asuinhuoneistoja ja asuinhuoneita sekä näihin liittyviä asumista palvelevia muita tiloja ja alueita.

Pientalojen osalta määräykset ovat melko kevyet kerrostaloihin verrattuna. G1:n mukaan pientalotontin tai rakennuspaikan rajalta sekä autopaikalta asuntoon maantasokerroksessa johtava kulkuyhteys ja sisäänkäynti rakennetaan myös liikkumisesteiselle soveltuvaksi, jos se maaston muodon ja korkeuserot huomioon ottaen on mahdollista. Usein rakennusvalvonnalle riittää, että esitetään luiskavaraus.

Koska käymälä- ja pesutilan soveltuvuus pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle on G1:n kohdan 3.2.3 mukaan sidottu siihen, edellyttääkö pääsy asuinhuoneistoon hissiä vai ei, niin se rajaa pientalot vaatimuksen ulkopuolelle. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston selvityksen mukaan pientaloissa pyörähdysympyröiden esittämistä kerrostaloja vastaavalla tavalla vaaditaan kuitenkin esimerkiksi Porissa.

Hämeenlinnassakin pientalojen wc-tiloihin piirretään pyörähdysympyrät, mutta halkaisijaksi riittää näissä tapauksissa 1300mm.

Koska esteettömyyvaatimukset kohdistuvat eri tavoin pien- ja kerrostaloihin, tarvitaan myös tulkinta

(15)

1 5

siitä, kumpaan ryhmään rakennus kuuluu. Uusia rakennustyyppejä kehitellään monipuolisen asuntotarjonnan takaamiseksi, eikä raja pien- ja kerrostalon välillä ole selkeä. Olisi järkevää kehittää lainsäädäntöä niin, että se ottaisi paremmin huomioon myös pien- ja kerrostalojen välimuodot tai hybridirakennukset. Säädöksen G1 kohdan 1.1 ohjeen mukaan “Pientaloja ovat erillispientalot sekä kytketyt pientalot, kuten rivitalot ja muulla tavoin kytketyt pientalot. Pientalossa eri huoneistoihin kuuluvia tiloja ei yleensä ole päällekkäin.” Tämän ohjeen perusteella Helsinki Townhouse-kilpailussa suunniteltavia asuinrakennuksia ei koske kuin G1:ssä mainittu vaatimus esteettömästä kulkuyhteydestä asuntoon maantasokerroksessa. Kilpailun järjestäjä vahvisti asian vastatessaan kilpailijan esteettömyydestä jättämään kysymykseen:

“Määräysten mukaan 1-3 -kerroksisia pientaloasuntoja ei tarvitse varustaa ns. selviytymiskerroksella.

Pientaloasunnon muiltakaan kerroksilta ei edellytetä keittiö-, käymälä- tai pesutilan varustamista pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle. RakMk:n osa G1 edellyttää vain, että pientalotontin tai rakennuspaikan rajalta sekä autopaikalta asuntoon maantasokerroksessa johtava kulkuyhteys ja sisäänkäynti rakennetaan myös liikkumisesteiselle soveltuvaksi, jos se maaston muodon ja korkeuserot huomioon ottaen on mahdollista.

Esteettömyyden huomioiminen myös pientaloasunnoissa on kuitenkin kestävän kehityksen nimissä suositeltavaa. Vaihtoehtona sisääntulotason selviytymiskerrokselle esteettömiksi muunneltavissa olevat keittiö-, käymälä- ja pesutilat voivat sijaita myös muilla kerrostasoilla, mikäli asunto on varustettavissa nostimella tai jälkiasennushissillä.”

Omassa suunnitteluratkaisussani on kaksi selvästi erilaista rakennustyyppiä: kolme- ja osittainen nelikerroksinen pienkerrostalotyyppi sekä kolmekerroksinen kytketty pientalo. Myös osassa kytkettyjä pientaloja on päällekäisiä asuntoja, niin että alin kerros voi olla erillinen asunto, työ- tai liiketila. Jätkäsaaressa maantasokerros on alin ja Kruunuvuorenrannassa on rinneratkaisu, jossa myös toiseen kerrokseen pääsee maantasosta rakennuksen toiselta puolelta. Päädyin siihen, että tyyppi, jossa alin kerros on erillinen, varustetaan hissillä. Pitkällä aikajänteellä se mahdollistaa rakennuksen monipuolisen käytön ja soveltuu hyvin niin vanhuksille kuin lapsiperheille. Myös kaikki vieraat pääsevät kylään tai esimerkiksi väliaikainen pyörätuolin käyttö ei estä asumista omassa kotona. Toinen kytketty pientalotyyppi on kolmekerroksinen yksi asunto. Siihen suunnittelin hissivarauksen. Mikäli hissiä ei rakennetta, asuntoon saadaan portaikon yhteyteen valoaukko tai sitten välipohja rakennetaan ja esimerkiksi ylimmässä kerroksessa saadaan syntyneeseen tilaan varasto.

Hissit tulevat todennäköisesti yleistymään pientaloissa, kuten esimerkiksi aikaisemmin ylellisinä tunnetut wc:t ja suihkut ovat tehneet. Myös hissivalmistajien valikoimat ovat kehittyneet.

Vaikka asunnon monitasoisuus aiheuttaa saavutettavuuden näkökulmasta ongelmia, ei niiden rakentamista kannata lopettaa. Kaksi- tai kolmekerroksinen rakennus luo mittakaavaltaan miellyttävää ympäristöä, ja tiivissä kaupunkirakentessa mahdollistaa sen, että jokainen asunto voi saada oman pihamaan.

Rinnemaastossa voidaan käyttää ratkaisua, jota olen esittänyt Kruunuvuorenrannan suunnittelualueelle.

Kolmekerroksisessa rakennuksessa voi siten olla kaksi asuntoa, joista toinen on kaksikerroksinen. Kun asuintilat jaetaan useampaan kerrokseen saadaan saman asunnon sisälle toisistaan erillisiä tiloja, mikä sopii hyvin esimerkiksi itsenäistyvän nuoren tai kotona työtä tekevän tarpeisiin. Ja jokainen, joka on päässyt vierailemaan esimerkiksi Adolf Loosin suunnittelemassa Villa Müllerissä ymmärtää, kuinka hienon arkkitehtonisen elämyksen

(16)

voi saada aikaan tasoeroilla.

Ratkaisuna monitasoisten asuntojen esteettömyysongelmaan pidän vaatimusta selviytymiskerroksesta sekä varautumista hissin jälkiasennukseen tai henkilönostimeen. Nostin voidaan asentaa sekä suoraan että kääntyvään portaaseen, mutta suoraan portaaseen se on edullisempi toteuttaa. Hissivarauksen tarpeellisuudessa voitaisiin ottaa huomioon myös rakennuspaikka. Mikäli rakennus sijaitsee alueella, missä kadut ja maasto ovat jyrkkiä ja sinne ei pitkäaikaisesti pyörätuolia käyttävä voi asettua, tulisi selviytymiskerroksen riittää. Mikäli asukas on väliaikaisesti liikkumis- tai toimintarajoitteinen tai hänen vieraansa käyttää pyörätuolia tai pyörällistä kävelytelinettä selviytymiskerros takaisi riittävän esteettömyyden tällaisella alueella. Tosin tällä hetkellä kaavoituksessa ei voida asettaa eri alueille eritasoisia esteettömyysvaatimuksia.

Omassa suunnitteluratkaisussani kytkettyjen pientalojen alimmassa kerroksessa sijaitsee yhden tai kahden asuinhuoneen lisäksi aina liikkumis- ja toimimisesteiselle soveltuva wc- ja peseytymistila sekä katkoviivalla on merkitty keittotilavaraus. Varsinainen keittiö on toisessa kerroksessa, mutta Kruunuvuorenrannassa sekä ensimmäiseen että toiseen kerrokseen pääsee maantasosta. Myös pienkerrostalossa on kaksitasoisia asuntoja, millä on saatu aikaan asuntojen monipuoliset ulkotilat. Jätkäsaaren kohteessa asunnon molempiin kerroksiin on sisäänkäynti sisäpihan portaikosta, joka on varustettu myös hissillä. Näin ollen esimerkiksi vieraat voidaan vastaanottaa suoraan oleskelutiloihin, kun taas alempi kerros on yksityisempi makuutiloineen.

Kruunuvuorenrannassa ylimpään neljänteen kerrokseen ei pääse hissillä, vaan ainoastaan asuntojen sisäisellä portaalla. Myös siellä on sisääntulokerroksessa noudatettu selviytymiskerroksen periaatetta.

Yhdessä asuntotyypissä keittiö on ylimmässä neljännessä kerroksessa, mutta asukkaiden niin halutessa voisi sisääntulokerroksen toinen asuinhuone olla myös keittiö.

Kuten jo aiemmin mainitsin, lainsäädännön määräämät esteettömyysvaatimukset pientalolle eivät ole kovin raskaat. Suunnitteluhaastetta lisäävät kuitenkin kaupunkipientalojen kohdalla muutamat muut asiat, esimerkiksi ensimmäisen kerroksen yksityisyyden varmistaminen ja asunnon ulkotilojen suunnittelu ja toteutus.

Omassa suunnitelmassani ensimmäinen kerros on nostettu vähintään 0,5 metriä katutason yläpuolelle. Lisäksi julkisen rantaraitin varrella on asuntojen edustalla kaksi metriä tilaa, joka on erotettu raitista muurilla. Muuri voi asunnon puolella olla noin metrin korkuinen, ja raitilla kävelijöille se on jo silloin 1,5 metriä korkea. Tämä estää suorat katseet kadulta asuntoihin, mutta asukas voi kuitenkin omalta pihaltaan tarkkailla ympäristön elämää. Esteetön sisäänkäynti asuntoihin on saatu aikaan sillä, että sisäänkäynnit on syvennetty rakennuksen sisään ja kaltevuudeltaan 1:12,5 luiska johtaa ovelle. Pienkerrostalossa rakennusmassa on halkaistu pitkittäissuunnassa, ja keskiakselilla sijaitsevat sisäpihat portaikkoineen sekä ylimpien kerrosten kattoterassit. Kruunuvuorenrannassa Saaristolaivastonkadun ja alimman kerroksen välinen korkeusero on sen verran suuri, että avuksi on otettu kaksipuoleinen hissi.

Kattoterassien avulla asuntoihin saadaan mukavia ulkotiloja niin pien- kuin kerrostaloissa.

Kaupunkipientalolla yleensä pyritään tiiviseen kaupunkirakenteeseen, ja kattoterassit tulevat silloin erityisen hyvin kysymykseen. Saavutettavuuden näkökulmasta asunnon laadukkaat ulkotilat ovat tärkeät etenkin ihmisille, joiden on muuten vaikea päästä liikkumaan pois kotoa. Kattoterassin toteuttamisessa on kuitenkin pari ongelmakohtaa. Kattoterassin ja sen alapuolella olevan tilan välinen rakennepaksuus on varsin suuri, kun

(17)

1 7 Jätkäsaari, kytketyt pientalot.

Pienennös 1:100 kalustetuista pohjapiirustuksista.

(18)

PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT

Jätkäsaari, pienkerrostalo.

Pienennös 1:100 kalustetuista pohjapiirustuksista sekä 1:200 pohjapiirustuksista.

(19)

1 9

Kruunuvuorenranta, pienkerrostalo.

Pienennös 1:200 pohjapiirustuksista.

(20)

otetaan huomioon energiamääräykset toteuttava eristepaksuus. Kattoterassin pinta on siis korkeammalla kuin saman kerroksen lattiapinta sisätiloissa. Luiskan vaatima tila olisi suuri, yli seitsemän neliötä eli kokonaisen asuinhuoneen verran. Jos käytetään paikalla valettua teräsbetonilaattaa, voidaan se tehdä ohuempana terassin kohdalta, mutta siitäkään ei ole kovin suurta apua. Toinen vaihtoehto on se, että kattoterassin alapuolinen tila on matalampi kuin muut tilat samassa kerroksessa. Omassa suunnitelmassani päädyin korottamaan tyypillisen 3,0 metrin kerroskorkeuden 3,3 metriin, jolloin kattoterassin alapuolisessa tilassa voidaan saavuttaa 2,5 metrin huonekorkeus ja ylemmässä kerroksessa lattian pinta on samassa tasossa terassin kanssa.

Rakennusteknisesti kattoterassi täytyy suunnitella ja toteuttaa huolellisesti. Suunnitelmassani kattoterasseja on käytetty pienkerrostalojen lisäksi vain Wiirinlaiturin varressa olevissa pientaloissa. Jos asuntoon on mahdollista saada hyvät ulkotilat ilman kattoterassia, esimerkiksi maantasossa olevin asuntopihoin sekä parvekkein, ei mielestäni ole syytä suunnitella kalliita ja teknisesti vaikeasti toteutettavia ratkaisuja. Jos taas tulevalla asukkaalla on mielenkiintoa ja halua rakentaa asuintilojensa yhteyteen kattoterassi, on se mitä hauskin suunnittelutehtävä.

Se, kuinka hyvin saavutettavuus voidaan suunnittelussa ottaa huomioon, on mielikuvituksen ja suunnittelutehtävään eläytymisen kysymys. Esimerkiksi materiaalivalinnat vaikuttavat rakennuksessa tehtäviin näkö-, kuulo-, tunto- ja hajuaistimuksiin. Värikontrastien puute tai suuret lasipinnat aiheuttavat vaikeuksia muistihäiriöisille tai näkövammaisille. Tilan akustiikan ja valaistuksen onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuttaa jokaisen elämään, mutta aistivammaisten näkökulmasta ne ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita. Hyvänä esimerkkiä voisi mainita vaikkapa arkkitehti Alvar Aallon koskemaan houkuttelevat kädensijat, tarttumaan pyytävät käsijohteet ja muutenkin huolella tehdyt materiaalivalinnat. Niin pientä yksityiskohtaa ei olekaan, mitä ei kannattaisi huomioida saavutettavuuden näkökulmasta. Kaupunkipientaloa suunniteltaessa on tärkeää käydä läpi kaikki asumiseen ja elämiseen liittyvät toiminnot, mielellään tulevan asukkaan kanssa.

(21)

2 1

5 . S U U N N I T T E L U N L Ä H T Ö K O H D AT

Ote kilpailuohjelmasta:

“Helsinkiin suunnitellaan tällä hetkellä useita uusia kaupunkimaisia pientaloalueita ja -kortteleita keskustan läheisyyteen, hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Kaupunkimainen, tiivis pientalorakentaminen perustuu kaksi- ja kolmekerroksisiin, toisiinsa kytkettyihin keskieurooppalaisiin townhouse-tyyppisiin ratkaisuihin.

Suomessa townhouse-tyyppistä asumismuotoa on toteutettu melko vähän ja suomalainen townhouse-typologia kaipaa kehittämistä. Townhouse-asumisella on mahdollista kehittää helsinkiläistä asuntotarjontaa monipuolisemmaksi.

Townhouse-sanan voi kääntää suomeksi kaupunkipientaloksi. Townhouse asunnoilla voi olla oma etu- ja takapiha, joista etupiha liittyy yleensä julkiseen katualueeseen ja takapiha on yksityisluontoisempi. Tällöin yhteispihaa tai -tiloja ei usein ole. Asukas määrää ja on vastuussa oman asuntonsa osuudesta.

Tämän kilpailun tavoitteena on luoda pohjaa helsinkiläiselle pienimittakaavaiselle kaupunkimaiselle rakentamiselle,

”helsinkiläiselle townhouse-rakenteelle”. Tällöin ei rajoituta yksinomaan suuriin pientaloihin, vaan rakenne voi käsittää laajemman variaation asuntoja talotyyppejä, kuten päällekkäisiä pienasuntoja tai limittyviä asuntoja. Myös toteutuksen ja hallinnoinnin suhteen pyritään useampiin malleihin kuin perinteisessä townhouse-rakentamisessa.”

Yleisenä suunnitteluohjeena annetaan, että asuntojen tulee olla joustavia, sopia eri elämäntilanteisiin ja tukea eriytyviä asumistarpeita. Asuntoihin tulee liittyä pientalomainen esteettisiltä ominaisuuksiltaan ja käytettävyydeltään korkeatasoinen ulkotila. Kilpailun asuntojakauma painottuu suuriin asuntoihin. Ohjeen mukaan puolet asunnoista tulisi olla pienempiä noin 50-120m²:n kokoisia ja puolet suurempia, noin 100- 180 m²:n kokoisia asuntoja. Julkisivujen ja materiaalivalintojen osalta ohjeeksi annetaan, että viereisten rakennusten tulisi ulkonäöltään poiketa toisistaan sekä sopia haastavaan meri-ilmastoon.

(22)

J ä t k ä s a a r e n s u u n n i t t e l u a l u e

Jätkäsaaren suunnittelualue sijaitsee Jätkäsaaren luoteisosassa, Saukonpaadessa. Suunnittelualueen koko on noin 1,04 hehtaaria ja se on kokonaan nykyistä tai rakennettavaa meritäyttöaluetta. Voimassa oleva asemakaava sisältää kahdessa rivissä yhteensä kuusi rakennusalaa, kaikkien suurin sallittu kerrosluku on kolme.

Pohjoisessa korttelialue rajautuu Saukonpaadenpuistoon ja etelässä Saukonkarin rantaraittiin, joka on osa alueen rantoja kiertävää kevyen liikenteen verkostoa. Rantaraitti kulkee tasossa +3.0 ja Saukonpaadenpuiston reuna tasossa +3.0-+4.0.

Kaavassa alueelle on suunniteltu kaksi eri hallintamuotoa, rannan puolella Saukonkarin varrella on omat tontit, kun taas Saukonpaadenpuiston puoleiset tontit ovat suurempia. Maanalainen pysäköinti on määrätty Saukonpaadenpuiston puolen kolmen rakennusryhmän alle. Autopaikkoja varataan yksi ap/asunto tai yksi ap/150k-m2. Kaavassa Saukokarin puoleisen osan kerrosala on noin 3730 k-m2 ja Saukonpaadenpuiston puoleinen osan kerrosala on 5280 k-m2.

K r u u n u v u o r e n r a n n a n s u u n n i t t e l u a l u e

Kruunuvuorenrannan suunnittelualue sijaitsee Kruunuvuorenrannan länsirannalla. Alueen keskellä puistoakselin päässä on ranta-aukio, Wiirinaukio, ja se jakaa suunnittelualueen kahteen osaan. Pohjoinen alue rajautuu Saaristolaivastonkadun ja Haakoninlahdenlaiturin väliin ja eteläinen Saaristolaivastonkadun ja Wiirinlaiturin väliin. Wiirinaukion kohdalle rakennetaan aallonmurtaja, joka suojaa suunniteltua vesibussisatamaa. Aukion vieressä on varaus suuremmalle julkiselle tai kaupalliselle palvelurakennukselle.

Haakoninlahdenlaiturin käyntisataman kohdalla on korossa +1.2 laituritaso. Muuten koko rantaraitti on tasossa +3.0 ja Saaristolaivastonkadun korkeusasema vaihtelee välillä +5.0 - +7.0 katusuunnitelman mukaan.

Asemakaavaluonnoksessa Haakoninlahdenlaiturin varteen on merkitty asuinpientalojen kortteli ja Saaristolaivastonkadun varteen asuinrakennusten korttelialue. Väliin sijoittuu yhteiskäyttöinen korttelialue.

Rakennusten enimmäiskorkeus on asemakaavaluonnoksen mukaan II1/2 tai III, ja lisäksi sallittaan kattoterassin ja siihen liittyvän sisätilan rakentaminen. Pysäköinti on sijoitettu kellariin, autopaikkavaatimus on yksi ap/90k-m2. Kerrosalaa on osoitettu suunittelualueelle yhteensä 21 100 k-m2.

(23)

2 3

6 . S U U N N I T T E L U R AT K A I S U T

Tässä luvussa esittelen tärkeimmät suunnitteluratkaisut molemmilla kilpailualueilla. Esteettömyyten ja saavutettavuuten liittyviä ratkaisuja olen käynyt läpi tarkemmin luvussa kolme.

J ä t k ä s a a r e n s u u n n i t t e l u r a t k a i s u t

Asemakaava antoi lähtökohdan kahdesta rakennusrivistä, joista rannanpuoleinen rakennusryhmä on omatonttinen. Rannanpuoleiset ja Saukonpaadenpuiston puoleiset rakennukset eroavat selvästi toisistaan.

Rannassa rakennukset ovat typologialtaan kytkettyjä pientaloja ja puiston puoleiset rakennukset ovat pienkerrostaloja.

Saukonkarin varren rakennukset on sijoitettu kolme ryhmään, ja niissä on käytetty yhteensä kahta erilaista taloyksikköä. Toinen taloyksiköistä on kolmikerroksinen yksi asunto, kun taas toisessa on ensimmäinen kerros erotettu omaksi asunnokseen. Alinta kerrosta voidaan käyttää myös työtilana tai saman perheen erillisasuntona. Kerroskorkeus on 3,0 metriä ja alin kerros sijaitsee tasossa +3.5 eli 0,5 metriä katutason yläpuolella. Sisäänkäynti rakennukseen on syvennyksessä, jotta 0,5 metrin korkeusero saadaan kiinni 1:12,5 kaltevalla luiskalla. Lisäksi tästä on se etu, että taloyksiköt saadaan erottumaan toisistaan ja sopivan vaihteleva ilme aikaan. Korkeuseron lisäksi rakennuksen edustalla on myös kapea muurein rajattu vyöhyke, joten myös alimmassa kerroksessa saavutetaan tarpeellinen yksityisyyden taso. Muut ulkotilat tehdään parvekkein.

Saukonpaadenpuiston puolella on tarjolla pienempiä asuntoja, ja asunnot sijaitsevat päällekkäin.

Pitkittäisuunnassa rakennus on halkaistu keskeltä, ja keskiosassa sijaitsevat portaat asuntoihin sekä terasseja. Kattoterassien vuoksi on käytettyä kerroskorkeutta 3,3 metriä, jotta saadaan kynnyksettömät terassit ja myös terassien alapuolella sijaitsevassa asunnossa täyttyy vaatimus 2,5 metrin huonekorkeudesta.

(24)

Alimmassa kerroksessa on koko rakennusrungon läpi ulottuvia asuntoja etelään avutuvine asuntopihoineen.

Toisessa ja kolmannessa kerroksessa suurin osa asunnoista on yksitasoisia, mutta kaksi keskellä sijaitsevaa asuntoa ovat kaksitasoisia ja niillä. on ylimmässä kerroksessa kattoterassit. Sen ansiosta jokaisella asunnolla rakennuksessa on hyvään ilmansuuntaan avautuva ulkotila.

Rakennusten julkisivut ovat rapattuja, ja lisäksi pienkerrostalossa on käytetty luonnonkiveä.

Pienemmissä yksityiskohdissa kuten pergoloissa ja parvekkeiden katoksissa voidaan käyttää myös puuta.

Rakennuksille on haettu kantakaupunkiin sopivaa melko ajattoman oloista ilmettä. Koska rantaraitin kytkettyjen pientalojen sisäänkäynnit on syvennetty, eivät rannapuoleiset julkisivupinnat suoraan kohtaa toisiaan.

Rakennustyyppi mahdollistaa sen, että julkisivut voisivat materiaaleiltaan poiketa myös enemmän toisistaan.

Suomalaisen pientalorakentamisen yksi mainio perustyyppi on kehitetty jälleenrakennusaikana, niukkuuden sanelemin ehdoin. Suositun rintamamiestalon tietty yksinkertaisuus on purrut suomalaisiin, ja olen pyrkinyt tekemään suunnitelman, joka seuraisi samoja jälkiä. Kyse on estetiikan saavutettavuudesta, eli siitä, että rakennuksen estetiikka kohtaisi asukkaiden kauneudentajun.

K r u u n u v u o r e n r a n n a n s u u n n i t t e l u r a t k a i s u t

Kruunuvuorenrannassa on sama perusratkaisu kuin Jätkäsaaressa. Rakennukset ovat kahdessa rivissä, joista rannanpuoleinen koostuu pienistä taloyksiköistä ja taaempi useista päällekkäisistä asunnoista.

Kruunuvuorenrannassa korkeusero Saaristolaivastonkadun ja rantaraitin välillä on suuri. Esteetön kulkuyhteys on kaupunkisuunnitteluviraston laatimassa asemakaavaluonnoksessa suunniteltu Wiirinaukiolta, mutta pienemmät Saaristolaivastonkatua ja rantaraittia yhdistävät kadut ovat niin jyrkkiä, että tarpeeksi loivia luiskia esimerkiksi pyörätuolilla kulkeville ei saada. Maastonmuoto johtaa suunnitteluratkaisuun, jossa Haakoninlahdenlaiturin ja Wiirinlaiturin varteen sijoittuvat rakennukset avautuvat alimmassa kerroksessa vain yhteen suuntaan. Rakennusryhmien päätyihin, poikkikatujen varteen, voidaan kuitenkin sijoittaa liiketiloja.

Tällöin esimerkiksi rakennuksessa toimivan ravintolan hissillä asiakas pääsee alas rantaraitille, missä ravintolalla voi olla terassipöytiä.

Rannanpuoleissa rakennusrivissä on hieman enemmän variaatiota kuin Jätkäsaaren suunnittelualueella, esimerkiksi Wiirinlaiturin varressa rakennuksissa on kattoterassit. Pienkerrostalot ovat Saaristolaivastonkadun puolelta 4-kerroksisia, pihan puolelta 3-kerroksisia. Ylin neljäs kerros kattoterasseineen liittyy suoraan kolmannen kerroksen asuntoihin. Katutasossa talon lävitse pääsee kulkemaan, ja näin asukkaiden on helppo päästä talorivien välissä sijaitsevalle yhteispihalle. Autopaikoitus sijaitsee pihakannen alla.

(25)

2 5

Kruunuvuorenrannassa pääasiallisena julkisivumateriaalina ovat eri väriset betoniset julkisivuharkot.

Lisäksi pienkerrostalossa on käytetty luonnonkiveä ja puuta. Kilpailuohjelmassa on mainittu, että suunnittelualueen värityksestä on kaavailtu tummempaa kokonaisuutta kuin Saaristolaivastonkadun itäpuoleiset kerrostalot ovat. Tällöin rantakortteli muodostaisi kaukomaisemassa niiden rintamalle ikään kuin matalamman jalustan. Valitsin väreiksi hiekan ja kaksi harmaata sekä kaksi punertavaa sävyä. Pienkerrostaloissa harmaita sävyjä voidaan käyttää jalustassa ja halkaistun osan keskellä, ja rakennuksen muissa osissa käytetään hiekkaa sekä punertavia sävyjä.

(26)

A s u n t o j a k a u m a

Jätkäsaari

Pienkerrostalot, 50 asuntoa

lkm asuntotyyppi huoneistoala

36 1H + TK / 2 H + KK 59,5 m²

6 3H + KK + S/VH* 108,0 m²

6 4H + KK + S/VH 133,0 m²

2 3H + K + S/VH 137,0 m²

Kytketyt pientalot, 24 asuntoa

9 1H + TK 59,0 m²

9 5H + K + S 144,0 m²

6 5H + K + S 167,0 m²

Kruunuvuorenranta

Pienkerrostalot, 118 asuntoa

34 2H + KK 56,0 m²

6 2H + KK 63,5 m²

14 3H + KK + S/VH 99,5 m²

12 3H + K 106,0 m²

14 3H + KK + S/VH 111,5 m²

16 3H + K + S/VH 116,5 m²

6 4H + K+ S 120,0 m²

16 3-4H + KK + S/VH 131,5 m²

Kytketyt pientalot, Haakoninlahdenlaituri, 28 asuntoa

7 1H + KT 58,5/60,5 m²

7 5H + K + S 137,0 m²

6 4H + K + S 168,5 m²

8 4H + K + S 150, 0 m²

(27)

2 7 Kytketyt pientalot, Wiirinlaituri , 28 asuntoa

7 1H + KT 58,5/60,5 m²

7 3H + K + S 120,0 m²

6 3H + K + S 154,0 m²

8 3H + K + S 131,5 m²

*S/VH = Huoneesta voidaan tehdä joko vaatehuone tai sauna.

K e r r o s a l a l a s k e l m a

Jätkäsaari

Pienkerrostalot 3x 1780 k-m² 5340 k-m²

Kytketyt pientalot 3x 1150 k-m² 3450 k-m²

Yhteensä 8790 k-m²

Kruunuvuorenranta Haakoninlahdenlaituri:

1x 2815 k-m² 2815 k-m²

Kytketyt pientalot 1x 1320 k-m² 1320 k-m²

1x 1270 k-m² 1270 k-m²

1x 1860 k-m² 1860 k-m²

Wiirinlaituri:

1x 2815 k-m² 2815 k-m²

Kytketyt pientalot 1x 1200k-m² 1200 k-m²

1x 1150 k-m² 1150 k-m²

1x 1700 k-m² 1700 k-m²

Kruunuvuorenranta yhteensä 21550 k-m²

(28)

L Ä H T E E T

Sjöroos, Pia; Jalkanen Riitta 2010. Helsinki Townhouse -kilpailu Jätkäsaaren ja Kruunuvuorenrannan kaupunkipientalotyypit 1.2.–30.4.2010. Helsinki: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Connell, Bettye Rose; Jones, Mike; Mace, Ron; Mueller, Jim; Mullick, Abir; Ostroff, Elaine; Sanford, Jon;

Steinfeld, Ed; Story, Molly; Vanderheiden, Gregg 1997. The principles of universal design. NC State University, The Center for Universal Design

Nyman, Kaj 2008. Arkkitehtuurin kadotettu kieli. Vaajakoski: Multikustannus Oy.

Pallasmaa, Juhani 2005 [1996]. The eyes of the skin Architecture and the Senses. Chichester: Wiley .

Takala, Asko; Savolainen, Kaisa; Timonen, Kristiina; Saarelainen Eeva 2008. Selvitys esteettömyysvaatimusten vaikutuksista asuinkerrostalorakentamiseen. Helsinki: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Ympäristöministeriö 2004. F1 suomen rakentamismääräyskokoelma, Esteetön rakennus, Määräykset ja ohjeet 2005 Ympäristöministeriön asetus esteettömästä rakennuksesta.

Ympäristöministeriö 2004. G1 suomen rakentamismääräyskokoelma, Asuntosuunnittelu, Määräykset ja ohjeet 2005, Ympäristöminist

(29)

2 9

L I I T T E E T

Suunnitelmaplanit, 6 kpl pystysuuntainen A1 Pienennökset suunnitelmaplansseista

(30)

D I P L O M I T Y Ö E E VA S A A R E L A I N E N 1 8 9 5 6 0 A R K K I T E H T U U R I N L A I TO S H E L S I N K I TO W N H O U S E - S A AV U T E T TAV U U S K A U P U N K I P I E N TA L O S S A A S U N TO S U U N N I T T E L U

D I P L O M I T Y Ö N A I H E

Diplomityön lähtökohtana on Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston helmi-huhtikuussa 2010 järjestämä Helsinki Townhouse- kilpailu. Yleisen aatekilpailun tarkoituksena oli löytää townhouse- eli kaupunkipientalotyyppejä, jotka soveltuvat helsinkiläiseen kaupunkiympäristöön sekä kulttuurisesti että kaupunkikuvallisesti.

Diplomityössä on suunniteltu kaupunkipientalotyypistö Helsinkiin kahdelle eri ranta-alueeelle, Jätkäsaareen ja Kruunuvuorenrantaan. Suunnitelma sisältää toisiinsa kytkettyjä 3-kerroksisia pientaloja sekä pienkerrostalotyypin, jossa erityistä huomiota on kiinnitetty asuntojen ulkotiloihin. Diplomityön teemana on saavutettavuus kaupunkipientalossa, ja esteettömyyttä sekä saavutettavuutta on suunnitelman lisäksi käsitelty kirjallisessa osassa.

S U U N N I T T E L U N L Ä H T Ö K O H D AT, J Ä T K Ä S A A R E N S U U N N I T T E L U A L U E

Jätkäsaaren suunnittelualue sijaitsee Jätkäsaaren luoteisosassa, Saukonpaadessa. Suunnittelualueen koko on noin 1,04 hehtaaria ja se on kokonaan nykyistä tai rakennettavaa meritäyttöaluetta.

Voimassa oleva asemakaava sisältää kahdessa rivissä yhteensä kuusi rakennusalaa, kaikkien suurin sallittu kerrosluku on kolme.

Pohjoisessa korttelialue rajautuu Saukonpaadenpuistoon ja etelässä Saukonkarin rantaraittiin, joka on osa alueen rantoja kiertävää kevyrn liikenteen verkostoa. Rantaraitti kulkee tasossa +3.0 ja Saukonpaadenpuiston reuna tasossa +3.0-+4.0.

Kaavassa alueelle on suunniteltu kaksi eri hallintamuotoa, rannan puolella Saukonkarin varrella on omat tontit, kun taas Saukonpaadenpuiston puoleiset tontit ovat suurempia. Maanalainen pysäköinti on määrätty Saukonpaadenpuiston puolen kolmen rakennusryhmän alle. Autopaikkoja varataan yksi ap/asunto tai yksi ap/150 k-m2. Kaavassa Saukokarin puoleisen osan kerrosala on noin 3730 k-m2 ja Saukonpaadenpuiston puoleisen osan kerrosala on 5280 k-m2.

S U U N N I T T E L U R AT K A I S U T, J Ä T K Ä S A A R E N S U U N N I T T E L U A L U E

Asemakaava antoi lähtökohdan kahdesta rakennusrivistä, joista rannanpuoleinen rakennusryhmä on omatonttinen. Rannanpuoleiset ja Saukonpaadenpuiston puoleiset rakennukset eroavat selvästi toisistaan. Rannassa rakennukset ovat typologialtaan kytkettyjä pientaloja ja puiston puoleiset rakennukset pienkerrostaloja.

Rakennusten julkisivut ovat rapattuja, ja lisäksi pienkerrostalossa on käytetty luonnonkiveä. Pienemmissä yksityiskohdissa kuten pergoloissa ja parvekkeiden katoksissa voidaan käyttää myös puuta. Rakennuksille on haettu kantakaupunkiin sopivaa melko ajattoman oloista ilmettä. Koska rantaraitin kytkettyjen pientalojen sisäänkäynnit on syvennetty, eivät rannapuoleiset julkisivupinnat suoraan kohtaa toisiaan. Rakennustyyppi mahdollistaa sen, että haluttaessa julkisivut voisivat materiaaleiltaan poiketa myös enemmän toisistaan.

ALUEJULKISIVU SAUKONKARI 1:500

ALUEJULKISIVU SAUKONPAADENPUISTO 1:500

SOVITUS ASEMAKAAVAN HAVAINNEPIIRUSTUKSEEN 1:1000

ALUELEIKKAUS 1:500

1

_{/ 6}

(31)

TO U K O K U U 2 0 1 0 TA R K A S TA J A P R O F E S S O R I M A R K K U H E D M A N

JULKISIVU POHJOINEN 1:200 JULKISIVU ETELÄ1:200

LEIKKAUS 1:200 KALUSTETUT POHJAPIIRROKSET 1:100

POHJAPIIRROKSET 1:200 AUTOPAIKKAKAAVIO 1:500

ASEMAPIIRROS 1:500 S U U N N I T T E L U R AT K A I S U T, J Ä T K Ä S A A R E N S U U N N I T T E L U A L U E

Saukonkarin varren rakennukset on sijoitettu kolme ryhmään, ja niissä on käytetty yhteensä kahta erilaista taloyksikköä. Toinen taloyksiköistä on kolmikerroksinen yksi asunto, kun taas toisessa on ensimmäinen kerros erotettu omaksi asunnokseen. Alinta kerrosta voidaan käyttää myös työtilana tai saman perheen erillisasuntona. Kerroskorkeus on 3,0 metriä ja alin kerros sijaitsee tasossa +3.5 eli 0,5 metriä katutason yläpuolella. Sisäänkäynti rakennukseen on syvennyksessä, jotta 0,5 metrin korkeusero saadaan kiinni 1:12,5 kaltevalla luiskalla. Lisäksi tästä on se etu, että taloyksiköt saadaan erottumaan toisistaan ja sopivan vaihteleva ilme aikaan. Korkeuseron lisäksi rakennuksen edustalla on myös kapea muurein rajattu vyöhyke, joten myös alimmassa kerroksessa saavutetaan tarpeellinen yksityisyyden taso. Muut ulkotilat tehdään parvekkein.

Saukonpaadenpuiston puolella on tarjolla pienempiä asuntoja, ja asunnot sijaitsevat päällekkäin. Pitkittäisuunnassa rakennus on halkaistu keskeltä, ja keskiosassa sijaitsevat portaat asuntoihin sekä terasseja. Kattoterassien vuoksi on käytettyä kerroskorkeutta 3,3 metriä, jotta saadaan kynnyksettömät terassit ja myös terassien alapuolella sijaitsevassa asunnossa täyttyy vaatimus 2,5 metrin huonekorkeudesta. Alimmassa kerroksessa on koko rakennusrungon läpi ulottuvia asuntoja etelään avautuvine asuntopihoineen. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa suurin osa asunnoista on yksitasoisia, mutta kaksi keskellä sijaitsevaa asuntoa ovat kaksitasoisia. Sen ansiosta jokaisella asunnolla rakennuksessa on hyvään ilmansuuntaan avautuva ulkotila.

I II III II

IV IV

II

II V V

I

I RAPPAUS II LASI III PUU, PEITTOMAALATTU IV PUU, KUULTOKÄSITELTY V TERÄSPELTI

1. KERROS 2. KERROS 3. KERROS

2

_{/ 6}

(32)

JULKISIVUT LÄNSI JA ETELÄ1:200 JULKISIVUT POHJOINEN JA ITÄ 1:200

LEIKKAUS 1:200

KALUSTETUT POHJAPIIRROKSET 1:100 POHJAPIIRROKSET 1:200

I

I RAPPAUS II LASI

III LUONNONKIVI, DIORIITTI HIOTTU IV PUU, KUULTOKÄSITELTY V TERÄSPELTI

I II

III II V

1. KERROS 2. KERROS 3. KERROS

3

_{/ 6}

(33)

TO U K O K U U 2 0 1 0 TA R K A S TA J A P R O F E S S O R I M A R K K U H E D M A N

A

B B

HAAKONONLAHDENLAITURI

WIIRINLAITURI S U U N N I T T E L U N L Ä H T Ö K O H D AT,

K R U U N U V U O R E N R A N N A N S U U N N I T T E L U A L U E

Kruunuvuorenrannan suunnittelualue sijaitsee Kruunuvuorenrannan länsirannalla. Alueen keskellä puistoakselin päässä on ranta-aukio, Wiirinaukio, ja se jakaa suunnittelualueen kahteen osaan.

Pohjoinen alue rajautuu Saaristolaivastonkadun ja Haakoninlahdenlaiturin väliin ja eteläinen Saaristolaivastonkadun ja Wiirinlaiturin väliin.

Wiirinaukion kohdalle rakennetaan aallonmurtaja, joka suojaa suunniteltua vesibussisatamaa.

Aukion vieressä on varaus suuremmalle julkiselle tai kaupalliselle palvelurakennukselle.

Haakoninlahdenlaiturin käyntisataman kohdalla on korossa +1.2 laituritaso. Muuten koko rantaraitti on tasossa +3.0 ja Saaristolaivastonkadun korkeusasema vaihtelee välillä +5.0 - +7.0 katusuunnitelman mukaan.

Asemakaavaluonnoksessa Haakoninlahdenlaiturin varteen on merkitty asuinpientalojen kortteli ja Saaristolaivastonkadun varteen asuinrakennusten korttelialue. Väliin sijoittuu yhteiskäyttöinen korttelialue. Rakennusten enimmäiskorkeus on asemakaavaluonnoksen mukaan II1/2 tai III, ja lisäksi sallittaan kattoterassin ja siihen liittyvän sisätilan rakentaminen. Pysäköinti on sijoitettu kellariin, autopaikkavaatimus on yksi autopaikka/90k-m2.

Kerrosalaa on osoitettu suunittelualueelle yhteensä 21 100 k-m2.

ALUEJULKISIVU SAARISTOLAIVASTONKATU 1:500

ALUEJULKISIVU HAAKONINLAHDENLAITURI 1:500

ALUELEIKKAUS A-A :500

ASEMAPIIRROS HAAKONINLAHDENLAITURI 1:500

ALUELEIKKAUS B-B:500 ASEMAPIIRROS WIIRINLAITURI 1:500

RAKENNUSMASSAT 1:1000

4

_{/ 6}

WIIRINAUKIO

(34)

JULKISIVUT ETELÄ JA ITÄ 1:200

JULKISIVUT POHJOINEN JA LÄNSI 1:200

POHJAPIIRUSTUKSET 1:200 LEIKKAUS 1:200

KALUSTETUT POHJAPIIRUSTUKSET 1:100 I BETONINEN JULKISIVUHARKKO 190x390 mm II LUONNONKIVI, DIORIITTI HIOTTU III PUU, KUULTOKÄSITELTY HARMAA IV PERFOROITU ALUMIINILEVY V TERÄSPELTI

III

III II

I I

V IV

1. KERROS 2. KERROS 3. KERROS 4. KERROS

SUUNNITTELURATKAISUT, KRUUNUVUORENRANNAN S U U N N I T T E L U A L U E

Kruunuvuorenrannassa on sama perusratkaisu kuin Jätkäsaaressa.

Rakennukset ovat kahdessa rivissä, joista rannanpuoleinen koostuu pienistä taloyksiköistä ja taaempi useista päällekkäisistä asunnoista.

Kruunuvuorenrannassa korkeusero Saaristolaivastonkadun ja rantaraitin välillä on suuri. Esteetön kulkuyhteys on suunniteltu Wiirinaukiolta, mutta pienemmät Saaristolaivastonkatua ja rantaraittia yhdistävät kadut ovat niin jyrkkiä, että tarpeeksi loivia luiskia esimerkiksi pyörätuolilla kulkeville ei saada. Maastonmuoto johtaa suunnitteluratkaisuun, jossa Haakoninlahdenlaiturin ja Wiirinlaiturin varteen sijoittuvat rakennukset avautuvat alimmassa kerroksessa vain yhteen suuntaan. Rakennusryhmien päätyihin, poikkikatujen varteen, voidaan kuitenkin sijoittaa liiketiloja. Tällöin esimerkiksi rakennuksessa toimivan ravintolan hissillä asiakas pääsee alas rantaraitille, missä ravintolalla voi olla terassipöytiä.

Rannanpuoleissa rakennusrivissä on hieman enemmän variaatiota kuin Jätkäsaaren suunnittelualueella, esimerkiksi Wiirinlaiturin varressa rakennuksissa on kattoterassit. Pienkerrostalot ovat Saaristolaivastonkadun puolelta 4-kerroksisia, pihan puolelta 3-kerroksisia. Ylin neljäs kerros kattoterasseineen liittyy suoraan kolmannen kerroksen asuntoihin.

Katutasossa talon lävitse pääsee kulkemaan, ja näin asukkaiden on helppo päästä talorivien välissä sijaitsevalle yhteispihalle. Autopaikoitus sijaitsee pihakannen alla.

Kruunuvuorenrannassa pääasiallisena julkisivumateriaalina ovat eri väriset betoniset julkisivuharkot. Lisäksi pienkerrostalossa on käytetty luonnonkiveä ja puuta. Kilpailuohjelmassa on mainittu, että suunnittelualueen värityksestä on kaavailtu tummempaa kokonaisuutta kuin Saaristolaivastonkadun itäpuoleiset kerrostalot ovat. Tällöin rantakortteli muodostaisi kaukomaisemassa niiden rintamalle ikään kuin matalamman jalustan. Valitsin väreiksi hiekan ja kaksi harmaata sekä kaksi punertavaa sävyä. Pienkerrostaloissa harmaita sävyjä voidaan käyttää jalustassa ja halkaistun osan keskellä, ja rakennuksen muissa osissa käytetään hiekkaa sekä punertavia sävyjä.

5

_{/ 6}