201
TURRONin a.nalyysi on sangen loogista ja vakuutta,vaa, mutta minään ostovoimapariteettiteoria,n varsinaisena kritiikkinä sitä tuskin kuiten- kaan voidaa,n pitää, koska CAssEL enempää kuin tiettävästi kukaan muukaan teorian kannattajaL ei ole esittänyt ostovoimapa,riteettia, las- kettavaksi vientihintoj en avulla. Myöskään BREsciAN i-TURRON in teorian käytämölliset sovelluttamisvaikeudet eivät ole ainaka,an vähäisempiä kuin »varsinaiseen» ostovoimapariteettiteoriaan liittyvät.
Muita hintaindeksejä, joita voidaan ajatella käyt6ttäväksi ja tode.lli- suudessa on käytettykin ostovoimapariteettilaskelmissa, ovat tukku- ja vähittäishinta- sekä elinkustannusindeksit. CAssEL itse alunperin ödel- lytti, että laskelmien pohjana käytettäisiin ensiksi mainittua. Tämä onkin sikäli luonnollista, että hän, kuten edellä todettiin, selittää rahan arvon eli rahan ostovoiman i)yleisen hinta.tason» käänteisarvoksi;
sopivimpana i)yleisen hintata.son» mittapuuna taas vielä 1920-luvulla yleisesti pidettiin juuri tukkuhintaindeksin tyyppistä indeksiä. Osto- voimapa,riteettien laskeminen tukkuhintaindeksin perusteella on kui- tenkin eräissä suhteissa varsin arveluttavaa~ Ensinnäkin eri maiden tukkuhintaindeksit ovat yleensä tukkukaupassa käyvien tavaroiden punnittuja keskiarvoja., ja niiden punnusjärjestelmä sa.atta.a suuresti vaihdella, maasta, toiseen. ]o pelkästään punnusjärjestelmän erilaisuus on, kuten useat tutkijat ovat korostaneet, omansa vähentämään tulosten luotettavuutta. Koska valuutta.kussin muodostumisen kanna.lta. ovat määrääviä yksittäisten ta.va,roiden tai tavararyhmien hinnat, yksinomaan se seikka, että kahden maån tukkuhintaindeksit ovat tietyn ajanjakson kuluessa muuttuneet täysin paralleelisesti, ei merkitse sitä, että alku- peräinen ostovoimapariteetti edes cG¢Gy®.s ¢¢7G.Ö%s jatkuvasti vastaisi valuuttakurssien tasapa,inopistettä, jos puheena olevien indeksien pun- nukset eroavat toisistaa,n. Sekä teoreettisesti että empiirisesti on pyritty osoittamaan, että ostovoimapariteettila.skelma,t ovat luotetta,vammalla pohjalla, jos niissä voidaan käyttää punnitsemattomia indeksejä pun- nittujeh`asemesta.65
Vielä painavampi huomautus tukkuhintaindeksin käyttämistä vas-
•taan on se, että sanotut indeksit eivät ainoa,staan yleensä ole punnittuja, vaan lisäksi niissä on ta,vallisesti amnettu huoma,ttavan suuri punnus sellåisille raaka-aineille, puolivalmiste-ille, ravintoa,ineille ym., jotka
65 Vrt. esim. HABERLER, The Theory of lntemational Trade, s. 40-41, NURKSE, Intemationale Ka,pitalbewegungen, s.151, ViNER, Studies in.the Theory of lntemational Trade, s. 385, ja HEiLPERN, m.t., s. 133. Kysymykseen liittyvistä indeksiteoreettisista prob]eemoista ks. edelleen FisHER, The Ma,king of lndex Numbers, New York 1927, s.
274 ja seur., sekä HABERLER, Der Sinn der lndexzahlen, Ttibingen 1927, s. 48 ja seur.
suurelta, osaltaan ovat kansainvälisessä ka.upassa käyviä hyödykkeitä.
Näin ollen tukkuhintaindeksillä mitatun »yleisen hintatason» korkeus melkoisessa määrässä riippuu va,luuttakurssien korkeudesta. Sattuvasti onkin huoma,utettu, että jos pariteettilaskelmissa on käytetty sellaisia hintaindeksejä, joissa. ka,nsainvälisessä kaupassa. käyvillä tavaroilla on suuri osuus, sanotuilla laske:milla, on ))taipumus todistaa. olemassaoleva.t valuutta,kurssit oikeutetuiksi)).66 ]uuri tämä ilmiö on ilmeisesti yhtenä olennaisena syynä siihen, että ne yritykset, joita. esim. CAssEL ja KEyNEs ova.t ensimmäisen ma.ailmansodan jälkeen tehneet ostovoima,pa.riteetti- teorian tilastolliseksi verifioimiseksi, osoittava,t varsin hyvän yhden- mukaisuuden vallinneen eri ma,iden välisten va.luuttakurssien j a vastaa- vien hintaindeksien suhteen välillä.67 Se seikka, kuten KEVNEs huo- ma.uttaa., että tukkuhintaindeksit kuitenkin yleensä sisältävät myös sellaisia, tavaroita, ].otka eivät ole kansainvälisen kaupan kohteena, sa- moin kuin punnusjärjestelmän erila,isuus j a, indekseihin sisältyvien tava- roiden laatuerot eri maissa, on omansa, aiheuttamaan sen verran eroa- vuutta, todellisten kurssien ja ostovoimapariteettien välillä, että teoria
»näyttää ¢y?.w8% /¢c¢.e mielenkiintoiselta».68 0pettavaisen esimerkin siitä, miten valuutta,politiikka on joutunut harhateille sen johdosta, että pari- teettila.skelmissa, on käytetty tukkuhintaindeksiä, ta.rjoaa,. Tshekko- slova.kian suorittama, valuuta.n ulkomaisen arvon alentaminen vuonna
1934. Laskelma,t osoittivat maan va,luuta,n kansa,invälisesti y)yliarvioi- duksit), mutta siitä syystä, että ne pemstuivat indeksiin, jossa kansain- välisessä kaupassa käyvillä tavaroilla, oli suuri punnus, »depresiointi»
osoittautui riittämättömäksi ja. oli uudistettava. vuotta myöhemmin.69 Pääa,siallisesti edellä käsitellyistä syistä ostovoimapa,riteettilaskel- missa on siirrytty yhä suuremmassa: määrässä käyttämään sellaisia indeksisarj oj a,, joilla mitataan pääasiallisesti kotimaisten hintojen muu- toksia, nimitettäköön niitä sitten vähittäishinta,-, kulutushinta- ta.i elinkustannusindekseiksi.7° Lisäksi tähän on nähtävästi vaikutta.nut myös se, että kun aikaisemmin, kuten edellä todettiin, ra.hanarvon muu-
60 LLovD A. METZLER, Excha.nge Ra.tes and the lnternational Monetary Fund, kokooma,teoksessa lnterna,tional Moneta,ry Policies, Postwar Economic Studies N:o 7, Washington 1947, s. 20.
07 Tähän KEyNEs itse Treatise on Money-teoksessa,a.n (Vol. 1, s. 73) viittaakin.
68 A Trea,tise on Money 1, s. 73-74.
69 Ks. LEAGUE oF NATioNs, Money a,nd Banking 1935/36, Vol. 1, Monetary Review, Geneve 1936, s. 49 ja seur.
70 Vrt. BANK FOR INTERNATioNAL SETTLEMENTs, Sixth Annual Report, Basle
1936, s. 21.
203
toksia. mitattiin pääasiallisesti tukkuhintaindeksillä, 1930-1uvulla -täl- la,inen ajallinen jako on tietenkin a,iva,n karkea. ja summittainen -alet- tiin yleisesti pitää vähittäishintaindeksiä tässä suhteessa tarkoituksen- muka,isempana. Niinpä esim. KEVNEs, jonka, suuri auktoriteetti sitä paitsi on saattanut edistää tällaisen käsitysk-amna,n leviämistä, nimenomaan ta.rkoittaa, raha.n ostovoimalla, rahan' kykyä ostaa sellaisia tavaroita. ja palveluksia., joiden ostamiseen k u 1 u t u s t a r. k o i t u k s i a varten tietyn yhteisön jäsenet käyttävät -Tia.ha-t.ri-1önsa. ` Sanottua ostovoimaa, mita.taan täten sopivimmin sella.isen indeksin avulla, ].oka, on punnittu silmällä pitäen eri hyödykkeiden merkitystä lopullisessa, kulutuksessa71;
sellaiset indeksit, joita on edellytetty käytettäväksi FisHERin. ja CAssELin »va,ihdon yhtälöissä», eivät täytä tätä va.atimu;ta, vaan niiden punnusjärjestelmä määräytyy pääasiallisesti sen mukaam, miten niihin sisältyvät hyödykkeet antava,t aihetta »monetäärisiin transaktioihin».72 Vaikka ka.nsainvälisessä kaupassa käyvien tavaroiden ja kotima,isten ta.varoiden hinta,kehityksen välillä todennäköisesti vallitseekin verra,ten läheinen yhteys, j älkimmäisen ei kuitenkaan välttämättä ta.i välittömästi tarvitse olla missään täsmällisesti määrittyneessä riippuvuussuhteessa, valuuttakursseihin.73 Näin ollen on ilmeistä, että suorittamalla pa.ri- teettilaskelmat sella,isten hinta.indeksien perusteella, j otka pääasiallisesti käsittävät kotimaan vähittäiska,upassa, käyviä tavaroita ja kotima,isia.
pa,lvelussuorit.uksia, suurelta, osa.1taa,n, vaikka,kaan ei vält.tämättä täy- dellisesti, vältytään niiltä vaikeuksilta,, j otka kansa.in.välisten hintojen tasoittumisen johdosta liittyvät tukkuhintaindeksin käyttöön. Sen sijaa,n punnusjäriestelmän erilaisuus haittaa vähintään yhtä suuressa määrässä elinkustannus- kuin tukkuhintaLindeksinkin perusteella saavu- tettujen tulosten luotettavuutta. Sama koskee - ].a, todennäköisesti vielä suuremmassa, piäärässä kuin tukkuhinta,indeksiä käytettäessä - tava,roiden laatueroa.vuuksia, markkinoiden erila,ista rakennetta eri maissa, jne.74 Säännöstelytalouden vallitessa syntyviin lukuisiin j a. va.i- keasti ratkaistaviin pulmiin ei tä,ssä yhteydessä puututa. Todettakoon sen sij aan, että pariteettila,skelmien ka,nnalta katsottuna elinkustannus- indeksin tyyppisten indeksien suurimpana puutteena. on se, että ne pää- asiallisesti käsittävät sellaisia, taLva.roita ja palveluksia, joilla, ei ole mitään
71 KE¥NEs, A Treatise on Money 1, S. 54.
72 KF,vNEs, m.t., s. 76-77.
73 Ks. erit. L. 8. ZApoLEON, Intemational and Domestic Commodities and the Theory of Prices, The Qua,terly Journal of Economics, Vol. 45 (1931), s. 409 ja seur.
Vrt. myös esim. KE¥NEs, A Trea,tise on Money 1, s. 72-73.
74 Ks. lä,hemmin esim. HABERLF.R, The Theory of lnterna,tiona,1 Trade, s. 39-40.
tekemistä kamsainvälisen kaupan kanssa. Elinkustannusindeksiä käy- tettäessä tehdään tosiasiallisesti vain sangen vähäisessä määrässä, jos laisinkaan, oikeutta sille ostovoimapariteettiteorian lähtökohtana ole- valle otaksumalle, että ulkomaan valuutasta ollaan valmiit maksamaa.n tietty hinta siitä syystä, että sillä on ostovoimaa tavaroihin ja palve- 1uksiin nähden vieraassa maassa. Voidaan huolettaL väittää, että esim.
suomalainen tuontikauppias ei osta puntava.1uuttaa kysyäkseen esim.
sellaisia Englannin elinkustannusindeksiin sisältyviä hyödykkeitä kuin vähittäiskauppiaan paLlveluksia., raitiotiematkoj a tai pa,rturissakäyntej ä sen enempää kuin sellaisiaka.an palveluksia., joita kiinteä reaa,lipääoma, kuten asunnot, tarjoa.vat. 0livatpa sitten raitiolippuj en hinnat, parturin- taksat tai asunnonvuokrat Englannissa korkeammat tai alhaisemmat, sillä seikalla ei voi olla .mitään välitöntä vaikutusta siihen määrään suomenma,rkkoja, jonka suomalainen tuoj a on ha,lukas punnasta maksa.- maan; korkeintaan kyseiset hinnat saattavat kiinnosta,a Englantiin ma.t- kustavaa »turistiai). Puheena olevalla epäkohdalla ei ymmärrettävästi tarvitsisi olla sanotta,vaa käytännöllistä merkitystä, jos kotimaiset vä- hittäishinnat uskollisesti kuvastaisivat ka.nsa,invälisessä kaupassa -j oka parhaasta päästään .on tukkukauppaa -käyvien tavaroiden hintoja, mutta näinhän ei kuitenkaan, kuten edellä on todettu, tarvitse olla laita.
Voidaan siis todeta, että mitään sellaisia hintaindeksejä ei ole ole- massa, joita vastaväitteittä voitaisiin käyttää parit66t-tilaskelmissa: jos ind_e_ksi Si_sältää run;aåsti-kånsainvålisesti määräytyviä hintoj a, niillä on ta.ipumus mukautua vallitsevan rir`s`sin mukaan, jos taas kotimaisia, nö eivät ole kurssinmuodostuksen ka,nrialta, »relevantteja»: Tästä syystä on kahden maailmansodan välisenä aikana tehty useitaLkin yrityksiä ostovoima(hinta)pariteetin korvaamiseksi k.u s t a n n u s p ä r-i t e e- i 11 a.. Toisin sanoen kahden valuutan välinen pa.riteettikriis§-i-'on esi- etty laskettavaksi, ei a.sianoma,isten ma.iden tavaranhintojen, vaan niiden suhteellisten tuotantokustannusten pohja,1la..75 Lähinnä ma.ku- asiana voitaneen pitää, onko tällöin enää laisinkaa.n aihetta puhua osto- voima.pariteettiteoriasta, vai eikö kenties »kustannuspariteettiteoria»
olisi asianmukaisempi nimitys.
75 Vrt. esim. SvEN BRis}iAN, Some Reflections on the Theory of Foreign Excha,nge, Economic Essa.ys in Honour o£ Gusta,v Cassel, London 1933, s. 69-74, OHiiN, Utrikes- handel och handelspolitik, s. 95, ]¢RGEN PEDERSEN, Das Gleichgewicht der Wechselkurse und seine Bestimmungsgrtinde, s. 3 ja seur., sc!7%¢, Pengeteori og Pengepolitik, s. 200 ja, ¢a[ss8.%, sekä, ALviN H. HANSEN, A Brief Note on Fundamental Disequilibrium, The Review o£ Economic Statistics, Vol. XXVI (1944), s. 182-183. Vrt. myös edel]ä 111 ]uku 6 !.
205
Tuotantokustannukset riippuva,t, kuten aikaLisemmin todettiin, tuo- tannontekijöiden hinnoista, jotka puolestaan määräävät yhteiskunnan rahatulot. Täten »yleisen hinta,tasom} korvaaminen käsitteellä i)kusta,n- nustaso» onkin epäilemättä sopusoinnussa uudemmam rahana,rvoteo- reettisen ajattelun -ns. tuloteorian -kanssa, joka rahan arvoa selit- täessään ottaa. 1ähtökohdaksi juuri yhteiskunna,n kokona,israhatulot.76 Kun rahassa mitatut tuota,ntokustannukset, jos tuotaLnnon tehokkuus on .»annettu», pitkällä tähtäimellä katsoen riippuvat raLtkaisevasti pal- koista, puheena oleva,n ajattelutava,n mukaan ka,hden maa,n valuutta- kurssin välisen ta,sapainopisteen siis pääasiallisesti määräisi työpalkkoj en suhteellinen korkeus asia.nomaisissa ma,issa. Todettakoon, että tämä ajatus ei suinkaan ollut CAssELillekaan vieras, vaan hän nimenomaan korostaa,, että ma,an va,luutäri` kansa,iri`Välinen arvo ei riipu yksinomaan tavaranhintoj en, vaan myös työpa.1kkojen korkeudesta, jopa siinä mää- rässä, että palkkataso on »a.janmittaan kenties _ratkaiseva, tekijä maan va.luutan kansainvälisen arvon määrääj änäi)77.
Yleisen hintateorian mukaLan hinnat eivät ajanmittaan voi poiketa.
tuotamtokustannuksista, j olloin j älkimmäisillä ymmärretään eräänla,isia edusta.via kustannuksia, so. sellaisten keskinkertaisen hyvin hoidettujen yritysten kusta,nnuksia, j otka käyttävät yleisesti. om;ksuttuj a ja hyviksi havaittuja teknillisiä menetelmiä. Näin ollen voitaisiin kenties ajatella, että sillä seikalla on hyvin vähän merkitystä, pidetäänkö valuuttakurssin määräytymisperusteina hinta- vai kustannustasoa. Näip ei kuitenka,an ole laita., si!lä historiallisesti on todetta,vissa: ja, siihen voidaan myös teoråettisesti osoittaa useitakin syitä, että hintojen ja tuotantokustan- nusten kehityssuunta, sa,attaa lyhyellä tähtäimellä ka,tsottuna olla, eri- la,inen. Viitatta,koon tässä vain siihen, että tuotantokustannukset eivät ole mikään k.onstantti suure jossakin raha.yksikössä la.usuttuna., vaan ne ovat riippuva,iset mri. tuotetusta tavara,määrästä. Täten hinna,t sa.atta.- vat tietyn periodin a,ikana enemmän tai vähemmän erota kustannuksista,, nimittäin milloin tuotannon laajuudessa, ta,pa,htuu muutok;ia. Tos hin- tojen ja kustannusten väliset suhteet eri maissa. aina. muuttuisivat sa- ma,lla tavalla, ei ymmärrettävästi olisi suurtakaan väliä sillä, kumpia niistä pariteettila.skelmissa käytettäisiin. Tällainen mahdollisuus on kuitenkin varsin epätodennäköinen,.
jos nyt i)yleisen hintatason» - millä indeksillä sitä sitten mitatta- neenkin -sij alle otetaan kustannusta,so, vältytään epäilemättä monista,
7® Ks. ]uNNiLA, m.t., erit. luvut 12 ja 13.
77 CAssEL, Penningväsendet e£ter 1914, s. 164.
niistä vaikeuksista, jotka liittyvät hintaindeksien käyttöön. Tuotanto- kustannukset eivät ole samalla tavoin välittömästi riippuvaiset valuutta.- kurssista kuin ulkomaankaupassa, käyvien tavaroiden hinnat. Lisäksi kustannukset sisältyvät kaikkiin tavaroihin ja myös palveluksiin, sekä sellaisiin, jotka kulla,kin hetkel]ä käyvät kansainvälisessä kaupassa, että myös sellaisiin, jotka voivat joutua sen kohteeksi. On myös viitattu siihen, että, tuotantokustannusten vaihtelut kuvasta,vat paremmin kuin hintojen vaihtelut rahanarvon pysyviä muutoksia.78 ]¢RGEN PEDERSEN korostaa erityisesti sitä, että kustannuspariteettiteor-iå välttää osto- voimapa.riteettiteorian i)perusvirhe~en», nimittäin sen edellytyksen, että.
%1|:i;::Th::|taas::;|:::'steirilaa;Sa:::d:iis|ii!:yk¥e:a,,i::oaif:,r±i,f.kseis|iii:v:iaå:::
sanoa - on pikemminkin triota:nt'okustannusten erilaisuus eri maissa.
Tarkemmin s-anottuna jokaisella yksittäisellä liikkeell-ä ja jokaisella tuo- tannonalalla on omat ta,rjontakäyränsä, jotka osoittavat, miten paljon asianomaiset ovat -jos niille jätetään riittävästi a.ikaa sopeuttaa toi- minta.nsa olosuhteiden muka.a.n -halukkaat tuottamaan kutakin hyödy- kettä kuhunkin ajateltuun hintaan. Laskemalla yhteen ka.ikki eri alojen yksittäiset ta,rjontakäyrät saadaan tulokseksi kunkin maan ja kaikkien maiden tarjonta,käyrät. Yksittäisten kysyntäkäyrien summa taas edus- taa. maa,ilman kokonaiskysyntää, jolloin kokonaistarjontakäyrä,n ja, kokonaiskysyntäkäyrän leikkauspiste määrää asianomaisen hyödyk- keen »maailmanmarkkinahinnan».79
0n kuitenkin todetta,va, että va,ikka »yleisen hinta,tason» korvaami- nen tuotantokustannuksilla merkitseekin tiettyä edistysa.skelta valuutta- kurssien teoriassa., mitään lopullista ratkaisua se ei ku.itenkaan tuo mukanaan. Kustannuspariteettiteoriaakin vastaan voidaan huoma.ut- taa,, että valuuttakursseja ei määrää ainoastaan yksinomaa.n kauppa- tase, vaan koko m`äk-srit-a.;e. Lisäksi kansainväliseen tavaranvaihtoon våikuttaa moni tekijä, jolla ei ole mitään suoranaista yhteyttä sen enempää eri ma.iden kustannus-kuin hintatasoihinkaan.8° Mutta vaikka, nämä näkökohdat jätettäisiinkin huomiotta, jää vielä jäljelle joukko pa,ina.via muistutuksia.
Ennen kaikkea. on huomattavå, että yleisten, keskimääräisen kus- tannustason muutosten ei suinkaan tarvitse aiheuttaa valuutta,kurs- seissa, suhteellisesti sama.nsuuruisia muutoksia. Kuten on todettu, kustannustason korkeus riippuu tava.llisesti ratkaisevasti palkkatasosta.
78 METZLER, m.a., S. 20.
79 Ks. ]¢RGEN PEDERSEN, m.t., s. 170 ja 200-201.
80 Vrt. edeiiä ill luku, 8 §.
207
ja, tuotannon tehokkuudesta. Jos puhtaasti kotimaisilla tuotannon a,1oilla, so. sellaisilla aloilla, jotka eivät ole missään suhteessa ulkomaista riippuvaisia., ta,pa.htuu muutoksia palkkatasossa tai tuotannon tehok- kuudessa, nämä tietenkin muutta.vat myös keskimääräistä yleistä kus- tannustasoa. Sanomattakin on selvää, ettei .tälla,isten kustannusta.son muutosten, sen enempää kuin puhtaasti kotimaisten tava.roiden tai palvelussuoritusten hinnanmuutostenka,an tarvitse aiheuttaa ain.akaan vastaavansuuruista. muutosta valuuttakurssiin, ei . siinäkään tapauk- sessa, että maa.n kokonaistyöllisyys pysyy konstanttina. Voidaa,n hyvin ajatella, tapauksia,, jolloin puheena. olevilla muutoksilla ei ole laisinkaan vaikutusta maksutaseeseen ja sitä tietä, va,luuttakurssiin.81
Ilmeisesti pariteettilaskelmissa olisi näin ollen käytettävä sellaisten tuotannona.lojen kustannuslukuja, joilla on välitön merkitys ulkomai- selle kauppa,vaihdolle ja, siten kurssinmuodostukselle. Mutta tällöin on huomattava, että kustannukset sa.a.ttavat vajhdella, yrityksestä toiseen ja samankin yrityksen osalta. tuotannon laajuudesta riippuen. Ra,tkais- tavaksi tulee, minkä yrityksen ta,i yritysten j a minkälaista käyttöastetta, vastaa,vat kustannukset laskelmien pohjaksi otetaan. Selvää on, että tällainen valinta pakosta,kin edellyttää enemmän tai vähemmän mieli- valtaista. harkintaa.82
Edelleen voita,isiin huoma.utta.a,, että toisa.alta tuota,ntokustannukset, kuten jo edellä viita.ttiin, eivät ole mikään kiinteä, numerollisesti ilmais- tavissa, oleva suure, jonka muka,an valuuttakurssit automaattisesti so- peutuvat, toisaa.1ta taas ne itse puolesta.an ovat kursseista riippuva.iset.
Jos valuuttakurssi jostakin syystä, esim. »sponta.anien» kysynnän- muutosten johdosta, kohoaa ta,i jos sitä tietoisesti nostetaan, ka.nsain- välisessä ka.upassa käyvien ta,varoiden hinna,t ma-as.sa, tietenkin välittö- mä,sti kohoavat. ]os maa,ssa vallitsee täystyöllisyys, i)uheena olevan hintojen nousun aiheuttama työvoiman kysynnän lisääntyminen j ohtaa, ennen pitkää palkkojen nousuun. Mutta j os täystyöllisyyttä ei ole saavu- tettu, palkkoj en kohoaminen voi tapahtua vasta seuraava.n sopimuskau- den alussa, mutta välia,ikana työllisyys on lisääntynyt ja kustannukset ovat vähenevän rajatuottavuuden johdosta mahdollisesti sopeutuneet valuuttakurssin mukaan. Kun palkkoja sen jälkeen koroteta,an, sopeu- tuminen kenties ta,pahtuu työllisyyden alenemisen muodossa. ]os taas valuutta.kurssi alenee tai jos sitä tietoisesti alenneta,an, niin tässäkin tapauksessa, raj a,kustannukset nopeasti sopeutuvat kurssinmuutoksen
81 Vrt. ]¢RGEN PEDERSEN, m.t., S. 202.
82 Vrt. METZLE.R, m.a., s. 21-22.
mukaa,n niillä aloilla, joiden hinnat määräytyvät kansainvälisesti.
Mutta juuri milloin on kysymyksessä valuutta.kurssin aleneminen tai a.lentaminen, kusta.nnusten sopeutuminen kokemusperäisesti miltei yksin- omaisesti ta,pahtuu työllisyyden alenemisen muodossa, koska työpalkat varsin jäykästi liikkuvat .alaspäin.83
Lopuksi on todetta.va, että kustannuspariteettiteorian käytäntöön soveltaminen todennäköisesti tuottaa voittama.ttomia. teknillisiä vai- keuksia. Näin siitä syystä, että eri maiden tuotantokustannusten nume- rollinen ja, tila.stollinen mittaaminen joltisella.kin eksa.ktisuudella, so.
1uotettavien kustannusindeksien laa.timinen, on likipitäen mahdotonta,.
Koska kunkin ma.an kustaLnnustaso pitkällä tähtäimellä katsoen pää- asiallisesti riippuu työpalkoista, olisi tietenkin aj ateltavissa,, että yleisen tuotantokusta,nnusindeksin sij asta käytettäisiin palkka.indeksiä. Tällai- nen menettely edellyttää kuitenkin niin hyvän kansa,invälisen palkka- tilaston olemassaoloa, että pätevät. verta,ilut sen pohjalla kävisivät mahdollisiksi, edellytys, j oka todellisuudessa ei useimpiin maihin nähden ole täytetty. ]a vaikka näin olisikin laita, mitään sella,ista. numero- aineistoa ei ole olemassa ja, tuskin aLikaansa.atavissa,kaan, josta tuotan- non t e h o k k u u d e n muutokset luotettavalla ta.valla kävisivät ilmi.
Esillä olevan pykälän päätökseksi viita,ttakoon vielä pariin näkö- kohtaa,n, j otka. ostovoimapariteettiteoriaa, käytöntään sovellettaessa, on otettava huomioon, kokonaam riippuma.tta siitä, tapahtuuko se hinta- vai kustannuslukujen pohja,lla.. Vaikka tutkimuksen esillä olevassa osassa onkin tarkasteltu valuuttakurssien määräytymistä vapa.asti muo- dostuvina hintoina, todellisuudessa kurssit vain verraten ha.rvoin ovat saaneet vapaasti heilahdella,, kunnes ovat löytäneet tasapainopisteensä, vaan yleensä rahaviranomaiset määräävät ne hinnat, joihin ulkomaan valuuttoja ostetaan ja myydään. Tällöin valuuttakurssien otaksutun ta.sa,painopisteen täytyy .olla tilastollis-laskelma,1lisesti todettavissa, ja tähän tarkoituksäen käytetään ta,vallisesti juuri pariteettilaskelmia.
]os nyt esim. tarkasteltavana olevan maan ma,ksutase -tai ehkä parem- minkin ka,uppatase -osoitta,a vaj a.usta, ja maan va,1uutta on pariteetti- laskelmien muka.an ka,nsainvälisesti yliarvioitu, ostovoima,pariteetti- teoria, väittää, että kurssin korjaaminen ostovoima,pariteettia, va.staa- va.ksi palauttaa ennen pitkää valuuttamarkkinain tasapainon. Todelli- suudessa. tämä ei kuitenkaan ole mitenkään va,rmaa, vaan ne muutokset maksutaseessa, j otka, kurssin tarkistamisesta. ovat seurauksena., riippuva.t ulkomaan valuutan kysynnän ].a tarjonnan j oustavuudesta
88 Vrt. ]¢RGEN PEDERSEN, m.t., S. 201.
.209
kurssinmuutoksiin nähden. Jos tarjonnan jo.ustavuus, so. asianomaisen maan vientitava,roiden kysynnän joustavuus ulkoma,illa,, sattuu olemaan pienempi kuin yksi, viennin arvo ei lisäänny, vaan päin vastoin vähenee kurssin kohotessa, jolloin tuontiylijäämä cG¢ey¢.s ¢¢7¢.ZJ%s kasvaa. Tilan- teen pelastaisi tietenkin tuonnin riittävä väheneminen, mutta j os tuonti- ta,varoiden kysyntä on tuntuvasti alijoustavaa, on mahdollista, että tuonnin a.rvo ei riittävästi supistukaan neutra,loidakseen viennin vähene- misen. On ajateltavissa, että tietyssä tapauksessa valuutan ulkomaisen arvon k o r o t t a, m i n e n pikemmin kuin alentaminen eliminoi maksu- taseen vajauksen.84 Vaikka esillä olevassa tutkimuksessa. onkin päädytty siih^en tulokseen, että »normaalin kaupan vai)audem» vallitessa j,onkin maa,n vientitavaroiden ulkomaisen kysynnän joustavuus on suhteellisen korkea, tämän ei kuitenkaan aina tarvitse olla ehdottoman varma.a, puhumattakaan siitä tapauksesta,, että ka,nsainvälinen ja kansa,llinen talouselämä on säännösteltyä, mikä ilmeisesti on omansa. alentamaan sekä ulkomaan va,luutan kysynnän että sen tarjonnan jousta.vuutta kurssinmuutoksiin nähden. ]oka tapa,uksessa ostovoimapa.riteettilaskel- mien tuloksia ei voida mekaa.nisesti soveltaa. käytäntöön, vaan raha- viranomaisten olisi mm. oltava suurin piirtein selvillä sekä tuonnin että viennin tava.sta rea.goida, kurssinmuutoksiin voidakseen olla varmoja toimenpiteittensä onnistumisesta„
Todettakoon tässä yhteydessa vielä, että myös ns. psykologiset tekijät saattavat .riistää paritsetti|askelmilta niiden merkityksön. -T-älläinen vaiLkutus -öi ölö` åiri6åsta.an sellai-selk -y>`ö-f»-åribimaa,lilla;> iriiöllä kuin pää- omanpa,olla,` joka saatta.a olla, seurauksena, luottamuksen horjumisesta johonkin valuuttaan sen ka,nsainvälisen arvon. ålenemisen johdosta, vaan myös i)norma.aleillai) tuleva,isuuden ennakoinneilla. Hyvänä esi- merkkjnä voida.an mainita Belgian vuonna 1936 suoritta,ma. va.1uutta,nsa, ulkomaisen arvon alentamriäri, jonka tark6`it`uksena oli mahdollistaa kotimainen taloudellirien ekspa,nsio. Tässä onnistuttiinkin, mutta seu- ra,uksena oli samalla, ulkomåisten ra.a,ka,-aineiden kysynnän va,hvistu- minen siinä määrässä, että tuontiylijäämä va,1uutan arvonalennusta seuranneiden kahdentoista kuukauden aikana voimakkaasti lisääntyi.85
84 Vrt. HABERLER, Some Comments on Professor Ha,nsen's Note, s. 191, ABBA P.
LERNER, The Economics of Control, New York 1947, s. 377-378, sekä PouL N¥BOE ANDERSEN, Valutapolitik, Nationa,l¢konomisk Tidsskrift, 80. Bind (1942), s. 196-197.
85 Ks. LEAGUE oF NATioNs, Money and Banking 1935/36, Vol. 1, Monetary Review, s. 49 ja seur.
14
5 §. Johtopäätöksiä. Sen ana,lyysin perusteella., mikä esillä oleva,ssa tutkimuksessa on suoritettq valuuttamarkkinain hinna,nmuodostuk- sesta paperirahakannan ja »normaalin kaupan vapauden» vallitessa, voi- daan ELLisin tavoi.n .todeta, että »tasa,painokurssin muodollinen määrit- tely on toinen asia ja sen korkeuden määrittäminen . . . tietyssä tilan- teess@ toinen».86 Voida.a.n hyvällä syyllä lähteä siitä, että mitään sel- laista va,luuttakurssia ei ole - ei edes pitkälläkään tähtäimellä katsottuna -joka ¢ ¢yo.o7'¢. olisi leimattavissa, ka,hden va,luutan väliseksi »normaa- 1iksi» ta.i »luonnolliseksi» kurssiksi. Ostovoimapa,riteettiteorian muka,a,n tällainen olisi kahden maa.n välistä ostovoima,- ta,i kusta,nnuspa,riteettia vastaa.va kurssi, mutta kuten edellä on voitu ha,vaita, on jo teoreettisesti pidettävä sa,ngen epävarmana,, onko asia todella näin, puhumattakaan niistä tilastollis-teknillisistä vaikeuksista„ jotka liittyvät ostovoima- pariteetin toteamiseen käytännössä. Tosiasiallisesti ostovoimapa,riteetti- teoria on tuskin p_a._1jgq _riiuuta kuin »induktiivista tiötä johdöttu työ- hypoteesii>.87 Ta.rkemmin sanotturia CAssEL määrit t el e e osto- vT6ITin_äE,_a_r_iteettia vastaavan valuutta,kurssin sellaiseksi .kurssiksi, joka
:aasaan¥dgi:::åaeainT:tktsar:aäsientt.a;yaa|::.8i±Effinniip-g|Sat-yriTtääi:å:|Tj::F:
luonnehtia jota.k-in- `v`åluuttakurssia »epänormaaliksit) va,in sillä perus- teella, että se poikkeaa, ostovoimapariteetista. Voida,anko vallitsevaa, kurssia pitää tasapainokurssina, va,i ei, on todettavissa ainoåstaan käy- tännössä, so. sen perusteella, tasa,painottaako se ma,ksutaseen vai ei.
Voitaisiin kenties N¥BOE ANDERSENin ta.voin käyttää nimitystä »kilpailu- pa.riteettii) luonnehtimaa,n sella,isia kysyntä- ja tarjontasuhteita, koti- maa.ssa, ja, rilkomailla, j otka tietyn valuuttakurssin vallitessa, tuottavat tulokseksi maksutaseen ta,sapa,inon.89 Mutta, tällaisenkaa,n i)pariteetin»
olemassaoloa, ei voida todeta, muuten kuin sillä perusteella, että maan kansainvälisessä kulta-j a, valuuttavara,nnossa ei todella tapahdu netto- muutoksia..
Edellä sanottu ei tietenkään. tarkoita sitä, etteikö valuutta,markkinain
86 ]a ELLis jatkaa,: »Precisely the latter and infinitely more complica,ted task must be performed -whether with greater or less accura,cy -by monetary and trade authorities who have to determine the extent of devaluation, deflation, ta,rifis . . . etc.» Ks. H. S.
ELLis, The Equilibrium Ra,te o£ Exchange, Explorations in Economics, Notes and Essays contributed in Honor of F. W. TAussiG, New York and London 1.936, s. 27.
87 ERiK TÖRNQvisT, Köpkra£tsparitet och valuta,politik, Ekonomiska, Sam£undets Tidskrift, Ny Serie, Häfte 70 (1947), s. 37.
88 Vrt. NyBOE Ar\-DERSEN, Bilatera,l Exchange Clearing Policy, Aarhus 1946, S. 153.
89 NVBOE ANDERSEN, Va,lutapolitik, S. 199.
211
tasapainoa voitaisi saavuttaa sellaisenkin krirssin vallitessa, joka vastaa ostovoimapariteettia`. Tämä on epäilemättä ajateltavissa, mutta toi- saalta kysymyksessä on vain tietty mahdollisuus, joka kenties sa,ttumalta saattaa, toteutua. tiettyjen edellytysten vallitessa. Sanalla sanoen käsit- teet i)tasapainokurssi» ja i)ostovoima.pariteetti» eiv.ät ole identti;iä, vaan ne on tarkoin pidettävä erillään toisistaan. Asiaa ei muuta, toiseksi se, että huolimatta siitä amkara.sta. kritiikistä, jota CAssELin teoria kolmen vuosikymmenen aika,na on saanut osa,kseen, puheena olevaa eroa ei ala,n kirjallisuudessa a,ina tehdä. Kun esim. IIARRis la,usuu, että valuutan kansainvälisen i)yli-j a. aliaLrvioinnin yhtenä kriteeriona on maksutaseen ti'la ja toisena kustannus-ja hintatasoti)9°, hän rinna.staa kak;i asia_a, jotka.
todellisuudessa eivät ole -jos niin voidaa.p sanoa, -i)aralleelisia~. .``]äl- kimmäinen i)kritee-rio» on oikea.mmin katsottava - tosin vain osittaiseksi -i)syyksi». maksuta.seen. kulloiseenkin tilaan.91 Todettakoon tässä yhteydessä lisäksi, että jos ostovoimapariteettiteoria hylätään, sama.lla\
myös valuuta,n ka,nsainvälisen yli- ja aliarvioinnin käsitteet menettävät sen` sisällön, jonka CAssEL niille antaa, koska todellisuudessa ei ole ole- massa sellaista la,skelma.1lisesti todettavaa »normaalitasoa», j ohon nähden valuuttaa. voita.isiin yli- tai aliarvioida. Mikäli puheena olevia termejä ylipäänsä halutaa,n käyttää, olisi va,luutan yliarvioimisella ehkä pikem- minkin tarkoitettava sitä, että asianomaisen kurssin vallitessa, maksuta.se on heikko, j a aliarvioimisella sitä, että maksutase kyseisen kurssin va,lli- tessa on vahva.98
Entä vihdoin ostovoimapariteettiteorian käytännöllispoliittinen mer- kitys? Onko siitä ankarasta kritiikistä, joka teo.riaan voidaah oikeute-.
tusti kohdist.aa,, tehtävä sella,inen johtopäätös, että se ei pysty tarjoa.- maan minkäänlaista a.pua käytännölliselle talouspolitiika.11e? Tällainen
90 S. E. HARRis, Measures of Currency Overva,1uation and Stabiliza.tion, Explorations in Economics, s. 36.
91 Myös seuraa,vassa mää,rittelyssä ta.sa,painokurssin ja ostovoimapa.riteetin käsitteet on kirjoitta,jan käsityksen mukaa,n sekoitettu toisiinsa: i)We may de£ine purchasing- i)ower pa,rity as being the ia,te of excha,nge between one cunency and other currencies at which the balamce qf payments will be in equilibrium, the norma.l exchange of goods amd services being facilita,ted, and ca,pital movements being kept at a, reasonably level and properly invested; there will be no piling up bala,nces so big that unnecessa,ry supplies of gold a,re sucked in, and on the other hand the balance of payments will n.ot be so unfavorable as to cause unwarTanted borrowing unrela.ted to the profit-eaming assets crea.ted thefeby.» rÄe Fc6¢04% o/ J14o%e¢%yy PoJ¢.cy, A Report on lnternational Problems by a Group of the Royal lnstitute of lntemational Affairs, London 1935, s. 134.
92 Vrt. NURKSE, Intemational Currency Experience, s. 124-125, ja HABERLBR, The Choice of Exchange Rate after the War, s. 308.
`\
johtopäätös ei kuitenkaan olisi pa.ikallaan. Tosiasiallisesti nimittä.in voi- daan tehdä se, ta,vallaan pa,radoksaalinen totea,mus - samaa voitaisiin ehkä sanoa myös kvantiteettiteoriasta, johon ostovoimapariteettiteoria läheisesti liittyy -että puheena, olevan teorian käytännöllinen merkitys on paljon suurempi kuin sen tieteellisen a,rvon perusteella, voisi päätellä.93 Tämän väittämän perusteluksi esitettäköön seuraa,vat huomautukset.
Otaksutaa.n, että rahaviranomaisten, käytännössä lähinnä keskuspan- kin, nimenoma.isena pyrkimyksenä on löytää ja ylläpitää sellainen kurssi- taso, joka tasa,painottaa valuuttama.rkkinat. Keskuspankin tehtävänä tulee tällöin olemaa.n e# ¢7¢¢G määrittää sellainen valuuttakurssi, jonka tuloksena, on tietynla,inen maksutaseen tasapaino G# ¢osj. Voidaan hyvällä syyllä väittää, että tällainen tehtävä on mahdoton suorittaa eksa,ktisella tarkkuudella,. Onko valittu kurssi tasa,pa,inokurssi vai ei, se ilmenee vasta käytännössä.Myönteisessäta,pa,uksessamaankansa,invälisissäva.rannoissa ei tapahdu mettomuutoksia, kielteisessä tapauksessa ta.as on seura,uksena nettovarantojen supisturiiinen. Ta.sapainon puute voidaan tietenkin todeta, ta,rkk-ailemalla kansa,invälisten.va,rantoj en kehityssuuntaa„ mutta, ostovoimapa,riteettilaskelmien suuri käytännöllinen merkitys on siinä, että / niiden a,vulla, saadaan karkeasti ].a summittaisesti todetuksi, miten pa,lj on
vallitsevaa kurssia olisi muutetta.va, jotta, ta,sapaino voitaisiin saavuttaa tai a.inakin päästäisiin lähemmäs sitä. Ostovoima,pa,riteettiteoria on kuitenkin ainoa.. toistaiseksi esitetty valuuttakurssiteoria, joka, yksi- käsitteisesti pyrkii määrittämään valuuttakurssien tasapainopisteen, ja s`e ilmaisee joka tapaukses-;a-erään tärkeän riippuvuussuhteen, olkoon- kin, että se suhd?., joka. todellisuudessa vallitsee toisa,alta eri ma.iden kustannus-, tulo-j a, hinta.tasojen sekä toisaalta niiden välisten va,1uutta,- kurssien kesken, ei olisika,an niin yksinkertaLinen ja suoraviivainen kuin CAssEL mekaaniseen kva.ntiteettiteoriaan nojautuen esittää. Edelleen ostovoima- ta.i kusta.nnuspariteettien laskeminen on tiettävästi ainoa menetelmä, joka antaa. konkreettisia, . numero llis i a, tuloksia.
Muiden tekijöiden kuin suhteellisten hinta- ja kusta.nnustasojen c)sa,lta ei tilastollisia laskelmia yksinkertaisesti voida suorittaa, vaan niiden va,i- kutus kurssinmuodostukseen voidaa.n todeta milteipä a.inoastaa.n a.rvaa- malla.9.4 ]uuri ostovoimapa,riteettiteorian kiistattoman käytännöllisen
93 0stovoima.pariteettiteoria on täten »molko omituinen teoria, joka, osoittautuu.
pa,remmin pa,ikkansa, pitäväksi käytä.nnössä kuin puhtaa,sti teoreettiselta, ka.nnalta. ka.tsot- tunat). PER JAcoBssoN, Återställa,ndet a,v monetär jä.mvikt efter krigets ska.deverkningar, Skandina,viska Ba,nken, Kvartalskri£t, Årg. 27 (1946), s. 38.
94 Vrt. erit. HABERLER, Currency Deprecia,tion and the lntema,tional Monetary Fund, s. 179, sc}7%¢, The Choice of Exchange Rate after the War, s. 311, sekä ]¢RGEN PEDERSEN, m.t., s. 204-205.
213
merkityksen perusteella, - mikä merkitys, toistettakoon se vielä kerran, pääasia,11isesti johtuu siitä, että teoriaan perustuvat menetelmät ovat ainoita, joiden aLvulla, saadaan konkreettisia tuloksia -on ymmärrettä- vissä, että CAssEL vielä niin myöhään kuin vuonna 1941 kirjoittaa:
»Teoreetikot, jotka ovat vähemmän kiinnostuneita yksityiskohdista kuin kehityksen suurista linjoista, ovat halunneet kieltää (ostovoimapari- teetti)teorian arvon. Käytännössä on kuitenkin osoittautunut välttä- mättömäksi pitää voimassa sellaisia valuuttakursseja, jotka ovat sopu- Soinnussa. Valuuttoj en ostovoimapariteettien kanssai}.95
Voitaisiin ehkä huoma,uttaa, että ostovoimapariteettiteoria., joka edellä heitettiin ovesta ulos, nyt ikään kuin otetaan ikkunasta uudelleen sisälle. Näin epäilemättä eräässä mielessä onkin. laita. Mutta se tapahtuu joka tapauksessa täysin tietäen teoria.n. heikkoudet. Korostetta,koon vielä kerran, että parhaimmassakin ta.pauksessa ostovoimapa,riteetti- teoriaan perustuvat menetelmät ta.rjoavat vain karkean ja puutteellisen apukeinon valuuttakurssien määrittämiseksi. . Todellisuudessa, va,luutta- kurssit ovat niin monen argumentin funktio, että va,in yhteen riippu- vuussuhteeseen - olkoonkin, että se yleensä on kaikista a.sia.an va.ikutta-
vista yksittäisistä tekijöistä tärkein - perustuvan menetelmän ei
¢ ¢y®.oy¢. voida odottaa tuottavan tulokseksi ))oikeata» valuuttakurssia.
Nä,in ollen kurssien i)hienosäätely» olisi useimmissa ta.pauksissa suoritet- tava perästä päin nojautuen niihin kokemuksiin, joita teoreettista tietä lasketun kurssin vaikutuksista on saatu. Sa.nalla sa.noen rahaviran- oma,isten tehtäviä tässä suhteessa luonnehtii, jos kuvaavia englannin- kielisiä termejä käytetään, pikemminkin sana ¢yJ kuin sc4.e%cG.
05 CAssEL, ]ämviktsproblemet i den internatione]la hushållningen, Ska,ndinaviska, Banken, Kvarta,lskrift, Årg. 27 (1941), s. 54.
1. Yksinomaan tai pääa§iallisesti valuuttakur§§ien muodostumista koskevaa kirjallisuutta.
BENDixEr`T, Fp`iEDRicH, Die Bestimmungsgrtinde der intervalutarischen Kurse. Kokooma- teoksessa Währungspolitik und Geldtheorie im Lichte des Weltkrieges. jena 1919.
13REsciANi-TURRONi, CoNSTA.NTiNo, The Excha,nge Rate of the ltalian Lira. Banco di Roma Review of Economic Conditions in ltaly, Vol. 1. Roma 1947.
-iL The Purchasing Power Parity Doctrine. L'Egypte Contemporaine, Vol. XXV.
Cairo 1934.
BRisMAN, SvEN, Some Reflections on the Theory of Foreign Excha.nge. Economic Essa,ys in Honour of Gustaf Ca.ssel. London 1933.
'` CoppoLA D'ANNA, FRANCEsco, Die Norma,1wechselkurse und die Theorie der Ka,ufkra.fts- parität. Weltwirtscha,£tliches Archiv, 56. Band (194211). Tena 1942.
EiNziG, PAUL, The Theory o£ Forward Exchange. London 1937.
ELLis, HowARD S., The Equilibrium Rate of Exchange. Explorations in Economics, Notes and Essays contributed in Honor of F. W. Taussig. New York 1936.
FEDERici, LuiGi, Das Problem des intemationa,len monetären Gleichgewichts und dic
»Regel» von Cassel. Kyklos, Vol. 1. Bern 1947.
GoscHEN, GEORGE ]., The Theory of Foreign Exchanges. London 1932. (Ilmestynyt ensi kerran vuonna` 1861).
GRAHAM, F. D., Self-limiting and Self-in£lammatory JMovements in Excha,nge Rates.
The Quarterly Joumal of Economics, Vol. XLIII. Ca,mbridge, Mass. 1929.
HABBRLER, GOTTFRiED (voN), The Choice of Exchange Ra.te after the War. The American Economic Review, Vol. XXXV. Menasha, Wis. 1.945.
-))- Currency Deprecia,tion and the lnternational Monetary Fund. The Review of Economic Statistics, Vol. XXVI. Cambridge, Mass. 1944.
-))- Some Comments on Professor Hansen's Note. The Review of Economic Statistics, Vol. XXVI. Cambridge, Mass. 1944.
_ HANSEN, ALviN H., A Brief Note on Fundamental Disequilibrium. The Review of Economic Sta.tistics, Vol. XXVI. Ca,mbridge, Mass. 1944.
HARRis, S. E., Measures of Currency Overvaluation a,nd Stabiliza,tion. Explorations in Economics, Notes and Essays in Honor of F. W. Taussig. NewYork 1936.
0 KORpisAARi, PAAvo, Ostovoima,pariteetti. Yhteiskuntataloudellinen Aikakauskirja„ 20.
vuosik. Helsinki 1924.
`. MACHLup, FRiTz, The Theory of Foreign Exchanges. Pa,rt 1-11. Economica„ New Series, Vol. VI, London 1939 ja Vol. VII. Cambridge, Mass. 1940.
METZLBR, LLoyi) A., Exchange Rates and the lnternational Mohetary Fund. Kokooma- teoksessa, Intemational Monetary Policies, Postwar Economic Studies N:o 7. Wash- in8ton 1947.
215
NVBOE ANDER.sEN, PouL, Va,lutapolitik. Nationa.l¢konomi§k Tidsskri£t, 80. Bind.
K¢benha,vn 1942.
OriLiN, BERTiL, Växelkursemas j ämviktsläge. Ekonomisk Tidskrift, 23, årg. Uppsala 1921.
-iL Växelkurser och betalningsba,lams. Kokooma,teoksessa lntemationella ekono- miska frågor. Stockholm 1934.
PEDERSEN, ]¢RGEN, Das Gleichgewicht der Wechselkurso und seine Bestimmungsgriinde.
Kieler Vorträ,ge geha,lten im lnstitut ftir Weltwirtscha,ft an der Universität Kiel, N:o 58. Jena 1939.
PiGou, A. C., The Foreign Bxchanges. The Quarterly ]ouma,l o£ Economics, Vol. -XXXVII.
Cambridge, Mass. 1922.
0 TÖRNQvisT, Erik, Köpkraftsparitet och va,lutapolitik. Ekonomiska Samfundets Tid- skrift, Ny serie, Häfte 70. Helsingfors 1947.
2. Muuta viitattua kirjallisuutta.
AFTALioN, ALBERT, Monnaie, cr6dit et change. Paris 1927.
AMONr`T, ALFRED, Volkswirtscha£tliche Grundbegriffe und Grundprobleme. ]ena 1938.
Ar`TGELL, ]AMEs W., The Theory o£ Interna,tional Prices. Harvard Economic Studies, Vol. XXVIII. Cambridge, Mass. 1926.
BANK FOR INTERr\'ATioNAL SETTLEMENTS, Sixth Annual Report. Ba.sle 1936.
BENHAM, FREDERic, Economics. London 1939.
BREsciANi-TURRONi, CoNSTANTiNo, The Economics of lnflation. Käännös italiankielir sestä, alkuteoksesta, Le vicende del marco tedesco. Lbndon 1937.
CAssEL, GusTAv, .]ämviktsproblemet i den interna.tionella hushållningen. Skandinaviska Ba,nken, Kvartalskrift, 22. årg. Stockholm 1941.
-i+ Penningvä,sendet efter 1914. Stockholm 1922.
-»-Post-War Monetary Sta,biliza,tion. New York 1928.
-»- Teoretisk Socia,lekonomi. 2:dra bea,rbetade upplaga.n. Stockholm 1938.
CRowTHER, GEOFFRE¥, An Outline of Money. London 1946.
DiEHL, KARL, Uber Fragen des Geldwesens und der Valuta während des Krieges und nach dem Kriege. Jena 1921.
EiNziG, PAUL, Intemationa,l Gold Movements. London 1929.
EKHOLM, MiRiAM, Economic Recovery in Finland since 1931. Bank o£ Finland Moiithly Bulletin, Vol. XVI, N:o 11. Helsiiiki 1936.
` ELLswoRTH, P. T., International Economics. New Yprk 1938.
ELSTER, KARL, Die Seele des Geldes. ]ena 1920..
FisHER, IRviNG, The Making of lndex Numbers. New York 1927.
-i)-The Purcha,sing Power o£ Money. NewYork 1925. ,
HABERLER, GOTTFRiED (voN), Prosperität und Depression. Laajennettu käännös eng- 1anninkielisen alkuteoksen Prosperity a,nd Depression 3. painoksesta. Bem 1948.
-»- Der Sinn der lndexza,hlen. Ttibingen 1927.
-t+ The Theory of lntemational Trade with its Application to Commercial Policy.
Kää,nnös saksa.nkielisestä alkuteoksesta. Iondon 1936,
HALM, GEORGE N., Moneta,ry Theory. Second Edition. Phil.adelphia, 1948.
`~_; HANSEN, ALviN H., Fiscal Policy and BTsiness Cycles. New York 1941.
c¥-, HARROD, R. F., Internationa.l Economics. New Edition. Plymouth 1939.
HAWTREv, R. q., Currency and Credit. Second Edition. London 1923.
~ HEii,pERiN, MicHAEL, International Monetary Economics. Bristol 193_9.
HEURLiN, LAURi 0. AF, Hinna,nmuodostuksen monikäsitteinen tasa,painotila vapaa,n ki|pailun vallitessa„ .Kamsantaloudellisia tutkimuksia (julkaissut Kamsa,ntalou- dellinen Yhdistys) XII. Helsinki 1944.
HicKs, ]. R., Yhteiskunnan taloudellinen ra.kenne. Englanninkieli§estä alkuteoksesta, The Social Fiamework suomentanut Väinö Tanner. Helsinki 1948.
INTERNATioNAL MONETARV FUND, Articles of Agreement. Treaties and Other lnternatio- nal Acts Series 1501. Washington 1946.
-;L Balance o£ Payments Manua.1. Washington, ]anuary 1948.
IVERSEN, CARi., Aspects of the Theory of lnternational Capital Movements. Copen- ha,gen 1936.
]AcoBssc>N, PER, Återställandet av monetär jä,mvikt e£ter krigets skadeverkninga,r.
Skandinaviska Banken, Kva,rtalskrift, 27. årg. Stockholm 1946.
]uNNiLA, T., Inflaatio. Ensimmäinen osa„ Suomen Pankin ta,loustieteellisen tutkimus- laitoksen julkaisuja, Sarja B: L8. Helsinki 1947.
]ÄRviNEN, KvösTi, Pamkkitekniikka. Helsinki 1935.
Kp¥NEs, ]oHN MAVNARD, The Genera,l Theory of Employment, Interest and Money.
London 1936.
_»_ The German Transfer Problem. The Economic ]ourna,l, Vol. XXXIX. London 1929.
-t)- A Tract on Monetary Reform. London 1923.
-t)- A Trea,tise on Money. Volume 1. The Pure Theory of Money. London 1930.
KiNi)LEBERGER, Ch. P., International Short-term Capital Movements. New York 1937.
KocK, KARiN, Några problem rörande definitioner och terminologi i teorin £ör de inter- nationella kapitalrörelserna. Ekonomisk Tidskrift, 41. årg. Uppsa,la 1939.
KORpisAARi, PAAVo, Raha ja pankit. Porvoo 1930.
LEAGUE oF NATioNS, Memora,ndum on lnternational Tra.de a,nd Balances of Payments 1927-1929. Vol. 11. Ba,lances o£ Intemational Payments. Geneva 1931.
-i)- Money amd Ba,nking 1935/36. Volume 1. Moneta,ry Review. Geneva 1936.
~y)-Intemational. Currency Experience. Ks. N%yÄse.
_ . LERNER, ABBA P., The Economics of Control. New York 1947.
LUND, ARNE, Produktivitet og fuld Beskceftigelse. Pohjoismaiden nuorten kansan- taloudentutkij ain kokouksessa, Oslossa kesä,kuussa 1947 pidetty esitelmä. Moniste.
LUNDBERG, ERiK, Studies in the Theory of Economic Expa,nsion. Stockholm Economic Studies N:ö 6. Ij6ndon 1937.
LEwis, CLEONA, The lnternational Accounts. New York 1927.
_ MACHLup, FRiTz, Intemational Trade and the Na,tional lncome Multiplier. Phila- delphia 1943.
MARSHALL, ALFRED, Principles o£ Economics. Eight Edition. London 1922.
~i)- Money, Credit and Commerce. London 1924.
MclsAAc, ARCHiBALI) MACDONALD - SMiTH, ]AMEs GERARD, Den ekonomiska teorins grunder. Käännös englanninkielisestä a,lkuteoksesta, Introduction to Economic Ana,lysis. Stockholm 1941.
MisEs, LUDwiG, Theorie des GQldes und der Umlaufsmittel. Zweite neubearbeitete Auf- 1age. Mtinchen und Leipzig 1924.
NOGARo, BERTRAND, Ia Monnaie. Paris 1924.
- NURKSE, RAGNAR, Interna,tional currency Experience. £ea7g%e o/ Na}¢¢o%s. Princeton l944.
-»- Intemationale Kapita,lbewegungen, Wien 1935.
NVBOE ANDERSEN, PouL, Bila,tera,l Exchange Clea,ring Policy. Aarhus 1946.
217
0HLiN, BERTiL, Interregional amd lnternational Trade. Harva,rd Economic Studies, -`-Vol. XXXIX. Ca.mbridge, Mass. 1935.
~»- Some Notes on the Stockholm Theory of Savings and lnvestments. The Economic ]ourna.l, Vol. XLVII. London 1937.
-))- Utrikeshamdel o,ch_ ha,ndelspolitik. Tredj e komplettera.de upplagan. Stockholm 1943.
PAisH, F. W., Banking Policy and the Ba,lance of lntemational Payments. Economica,, New Series, Vol. 111. London 1936.
PEDERSEN, ]¢RGEN, Pengeteori og Pengepolitik. K¢benhavn 1944.
•RAiLo, JAAKKo, Sosiologian ja, sosia,a,1ipsykologian suhde. Ajatus, XIV vuosik. Hel- sinki 1947.
SiNDiNG, THOMAs, Pengevesen och konjunkturer. Annen utga,ve. Oslo 1938.
SuviRANTA, BR., The Theory of the Bala,nce of Trade in England. Helsinki 1923.
TAMMiNEN, MiKKo, Suomen kaupu.nkien asuntotuotannon vaihtelut ja, niiden syyt itsenäisyyden aikana. Suomen Pankin taloustieteellisen tutkimusla,itoksen jul- kaisuja„ Sa,rja 8: 4. Helsinki 1945.
-»- Tulo- ja menoa,rvion ta,sapa,ino finamssitieteellisenä probleemina. Kansantalou- dellinen Aikakauskirja„ X (XXXIV) vuosik. Helsinki 1938.
TAussiG, F. W., Internationa,l Tra,de. New York 1928.
WARis, KLAus, Kuluttajien tulot, kulutus ja, säästäminen suhdamnekehityksen valossa Suomessa vuosina, 1926-1938. Ka,nsa,ntaloudellisia tutkimuksia, (julka,issut Ka,n- santaloudellinen Yhdistys) XVI. Helsinki |945.
WELiNDER, CARSTEN, Ekonomisk teori och politik. Stockholm 1947.
WHALE, P. BARRET, Interna,tional Trade. London 1934.
-»- The Theory o£ International Trade in the absence o£ an lnterna,tional Standard.
Economica, New Series, Vol. 111. London 1936.
WiLLiAMs, ]oHN H., Argentine lnternational Trade under lnconvertible -Pa,per Money, 1880-1900. Harvard Economic Studies, Vol. XXII. Ca,mbridge, Mass. 1920.
WiNDiNG PEDERSBN, H., Kansanta,loustieteen pääpiirteet. Ta,nska,nkielisestä alkuteok- sesta Samfunds¢konomiens GrundtrcBk suomentamut La,uri 0. af Heurlin. Hel- sinki 1947.
ViNER, ]AcoB, Cana,da's Balance of lnterna,tional lndebtedness, 1900-1913. Harvard Economic Studies, Vol. XXVI. Ca,mbridge, Mass. 1924..
-))- Studies in the Theory o£ Interna,tional Trade. London 1937.
ZApoLEON, L. 8., International and Domestic Commodities a,nd the Theory o£ Prices.
The Quarterly Journal of Economics, Vol. XLV. Ca,mbridge, Mass. 1931.
ÖsTLiND, ANDERs, Svensk samhällsekonomi 1914-1922. Stockholm 1945.
rÄe F%¢%7e o/ J14o7eeja)yy PoZ;cy, A Report on lnternational Problems by a Group of the Royal lnstitute of lntemational Affairs. London 1935.
4gÄo%o7%¢.sÅG E/¢e7Äy¢.gs¢¢ds¢yoz7/GmGy, BetcBnkning a.£givet af Finansministeriets Ud- valg af 30. ]anuar 1943. 1. Del. K¢benhavn 1945.
Foreign Exchange Rates and Currency Policy. Vol. 1.
Content§
Introduciion
Chaptey 1. The Foyeign E%ohamge Mawket
§ 1. The na,ture of intemational payments, p. 13. - § 2. The technique of international payments, p. 15. -§ 3. Foreign excha,nge .and exchamge rates: Definitions, p. 19.
Chat>tey 11. The Balance of Pa!yments
§ 1. Preliminary remarks, P. 24. -§ 2. Exports and imports. i)Favourablei) and »un£avoura,ble» balance of trade, p. 29. -§ 3. Other current transactions of the bala,nce o£ payments, p. 31. -§ 4. International capital movements.
General, p. 39. -§ 5. Long-term capital movements, p. 41. - § 6. Short- term capita,l movements. Gold movements, p. 44. - § 7. The capital movements in relation to the balamce of curre.nt transa,ctions, p. 51. -
§ 8. Equilibrium of the ba,lance of pa,yments, p. 60.
C;hapter 111. Fore4gn 8%chamge Ra;les as Freely FluGiuati,ng Prices ...
§ 1. The equilibrium ra,te of exchange, p. 65. -§ 2. The rela,tion between the balance o£ payments a,nd the exchange rates. ))The ba,lance of payments theory», p. 68. - § 3. The premisses of the analysis, p. 75. - § 4. Inter- nationa,l trade as the only source of dema,nd for and supply of foreign cur- rencies. The elasticity o£ (,emand and supply, p. 78. -§ 5. Thc time factor, p. 86. -§ 6. The movements of the cost level, p. 91. -§ 7. The significance of the ef£iciency o£ the fa.ctors of production, p. 98. -§ 8. »Sponta.neous»
changes in intemationa,l dema,nd a,nd other .£actors affecting intemational tra,de and excha,nge rates, p. 106. -§ 9. The elasticity of demand for and supply of foreign currencies as based on international tra,de, p.113. -§ 10.
The influence of the »invisible» items of the ba,la,nce of pa,yments on the formation of exchange rates, p. 121. -§ 11. Foreign exchange ra,tes and long-term capital movemehts, p. 126. -§ 12. The elasticity o£ demand for and supply of foreign currencies as based on the i)invisible» items of the balance of payments and long-term capita,l movements, p. 131. .-§ 13. The total demand £or and supply-of foreign currencies without amy short- term capita,1 movements, p.139. -§ 14. Equa,lising short~term capital move- ments, p. 153. - § 15. Speculation, i)psychologica,l fa,ctors» and forward foreign exchange, p. 160. - § 16. The case of more than two countries.
Arbitra,ge, p. 169.
Chapter IV. The Pwchasimg Powev Payity Theory
§ 1. The setting o£ the problem, p. 175. -§ 2. The purchasing power pa,rity theory as proposed by Cassel, p. 178. - § 3. Criticism of the purchasing power parity theory, p. 184. - § 4. Statistical verification o£ the theory, p. 197. - § 6. Conclusions, p. 210.
65
