Schumpeter ja ”luova tuho”

Schumpeter ja

”luova tuho”*

Petri Böckerman Tutkija

Palkansaajien tutkimuslaitos

* Hanketta on rahoittanut Suomen Kulttuurirahasto.

1Schumpeter (1951, 283) kritisoi Keynesin yleistä teoriaa toteamalla: ”All the phenomena incident to the creation and change in this apparatus, that is to say, the phenomena that dominate the capitalist process, are thus excluded from con- sideration”. Lemola (2000) tarkastelee Schumpeterin näke- myksiä evolutionaarisen taloustieteen näkökulmasta.

1. Johdanto

J

oseph Alois Schumpeter (1883–1950) vaipui auttamatta John Maynard Keynesin varjoon¹. Yhtenä syynä tähän oli se, että Schumpeter ei keskustellut talousteoreettisista lähtökohdis- taan kovinkaan innokkaasti, eikä myöskään ol- lut halukas hankkimaan opiskelijoita (Tobin 1991, ix). Schumpeterin ajatusten innoittama- na ei siten syntynyt mitään yhteistä koulukun- taa, joka olisi jatkanut hänen ajatustensa järjes- telmällistä kehittelyä.

Schumpeterin teokset ovat lisäksi moniai- neksisia, joka on vaikeuttanut täsmällisten, tes- tattavissa olevien hypoteesien muodostamista.

Tärkeänä syynä Schumpeterin unohtamiselle taloustieteen valtavirrassa onkin ollut se, että hänen ajatustensa esittäminen matemaattisina

ja/tai tilastollisina malleina on ollut hankalaa.

Taloustieteen menetelmällinen kehitys on kui- tenkin muuttanut tilannetta. Samalla myös yk- sityiskohtaisten toimipaikka-aineistojen saata- vuus on parantunut, jolloin voidaan tarkastel- la empiirisin menetelmin toimipaikkarakenteen muuttumisen vaikutusta tuottavuuteen sekä arvioida Schumpeterin (1987) esittämää näke- mystä luovan tuhon roolista kapitalismissa.

Schumpeterin esittämiin ajatuksiin suhdan- nevaihteluista onkin virinnyt kasvavaa kiinnos- tusta. Erityisesti on korostettu luovan tuhon roolia suhdannevaihteluissa ja sitä, että taantu- mien aikana luodaan pohjaa kasvuprosessin jatkumiselle. Syynä tähän on ollut sekä teoreet- tinen että empiirinen tutkimussuuntaus, jossa on painotettu erilaisten mikrorakenteiden mer- kitystä suhdannevaihteluissa. Kansantalouden rakennemuutosta onkin ilmeisen mahdotonta ymmärtää luopumatta edustavan yrityksen mallista.

Endogeenisen kasvuteorian innoittamana on kehitetty lukuisia ns. uusschumpeteriläisiä kasvumalleja (esim. Caballero ja Hammour

1994; 1996), joissa korostetaan sitä, että uusim- man teknologian omaksuminen vaatii aiemman teknologian ja/tai yhteistyösuhteen häviämistä.

Uusimman teknologian omaksuminen yrityk- sissä mahdollistaa puolestaan tuottavuuden kasvattamisen ja talouskasvun jatkumisen.

Taantumilla on näkemyksen mukaan kyky uudistaa talouden rakennetta, koska rakenne- muutos on poikkeuksellisen voimakasta talou- dellisten taantumien aikana. Syynä tähän on se, että taantumien aikana tuotantomenetyksen arvo (ts. vaihtoehtoiskustannus) tuotantore- surssien kohdentamisesta uudelleen toimialo- jen ja/tai toimipaikkojen välillä on alhaisempi kuin talouden voimakkaassa kasvuvaiheessa.

Uusimmassa mikroekonometrisessa tutki- muksessa on painotettu sitä, että taantumien aikana tapahtuu tuotantorakenteen ”puhdistu- mista” siten, että kaikkein heikoimmin tuotta- vat yritykset ja toimipaikat häviävät talouskas- vun hidastuessa, jolloin talouden tuottavuus paranee² (esim. Foster, Haltiwanger ja Krizan 1998; Baltelsman ja Doms 2000). Empiirisissä tutkimuksessa on saatu tukea näkemykselle, jonka mukaan myös Suomen 1990-luvun anka- ran laman aikana tapahtui tuntuvaa tuottavuu- den kohoamista, jota voidaan selittää teollisuu- den toimipaikkarakenteen muuttumisella (Ma- liranta 1999).

Artikkelissa tarkastellaan Schumpeterin näkemystä luovasta tuhosta. Artikkeli jakaan- tuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa hah- motellaan luovan tuhon asemaa Joseph A.

Schumpeterin tuotannossa. Toisessa osassa eri- tellään Schumpeterin vuonna 1942 esittämää näkemystä luovasta tuhosta alkuperäislähtei-

den avulla. Kolmannessa osassa tarkastellaan myöhemmässä kirjallisuudessa esitettyjä näke- myksiä ja tulkintoja luovasta tuhosta sekä sen suhteesta ennen kaikkea Karl Marxin ajatte- luun, koska Schumpeterille Marx oli sekä in- noittaja että tärkeä kritiikin kohde.

2. Luovan tuhon asema Schumpeterin tuotannossa Kansantaloustieteen oppihistoriassa Schumpe- ter muistetaan lähinnä innovaatioita korosta- neesta suhdanneteoriastaan, kapitalismin tule- vaisuutta koskevasta synkästä ennustuksestaan sekä laajamittaisesta taloushistorian teokses- taan (”History of Economic Analysis”), joka tosin julkaistiin vasta hänen kuoltuaan vuonna 1954.

Schumpeterin ajattelu on oppinutta.

Schumpeterin lähestymistavalle talouden tut- kimiseen on tunnusomaista vahva monitieteel- lisyys (esim. März 1991, 3). Schumpeterin teok- sissa ja argumentaatiossa sekoittuvat sosiologia, historia ja valtio-oppi. Tarkastelu yksityiskoh- taista ja monipolvista. Samalla avautuu mah- dollisuuksia useammille tulkinnoille.

Schumpeterin ensimmäinen teos ilmestyi vuonna 1912 hänen ollessaan vasta 28-vuotias.

Teoksessa tarkasteltiin taloudellista kehitystä.

Kirja julkaistiin saksaksi Schumpeterin syn- nyinmaassa Itävallassa, mutta käännettiin myö- hemmin vuonna 1934 englanniksi otsikolla

”The Theory of Economic Development”.

Varhaisteoksessaan Schumpeter (1961) koros- ti lähinnä rahoitusmarkkinoiden toiminnan ja pankkijärjestelmän merkitystä taloudelliselle kehitykselle³.

2 Salter (1960) on varhainen empiirinen tutkimus, jossa korostettiin sitä, että samalla toimialalla toimivien yritys- ten välillä on merkittäviä tuottavuuseroja.

3Aiheeseen on virinnyt mielenkiintoa hiljattain. Kingin ja Levinen (1993) empiirisen tutkimuksen mukaan rahoitus-

Schumpeter painotti innovaatioiden merkitys- tä myös ensimmäisessä julkaistussa teokses- saan. Innovaatio onkin Schumpeterillä hyvin laaja käsite (esim. Freeman 1991, 22–24). In- novaatioiden piiriin kuuluvat Schumpeterin ajattelussa mm. erilaiset organisaatiouudistuk- set, uusien markkinoiden avautuminen yrittä- jien toiminnan tuloksena sekä rahoitusjärjestel- män kehittyminen kapeasti tulkittujen tuotan- toteknologisten uudistusten rinnalla. Aihepii- rinä innovaatioiden painottaminen talouden toiminnassa ja kehityksessä luonnehti Schum- peterin koko elämäntyötä. Ahmad (1996, 8) toteaa, että innovaatioiden luonnehtimassa ta- loudellisessa kehityksessä olennaista on se, että talouskasvu ei ole kapitalismissa sidottua luon- nonvaraperustaan kuten Schumpeterin aika- kaudella oli taloustieteessä tyypillistä ajatella.

Käsitteenä luova tuho esitellään Schumpe- terin tuotannossa ensimmäisen kerran toisen maailmansodan riehuessa julkaistussa teokses- sa ”Capitalism, Socialism and Democracy”, joka ilmestyi vuonna 1942 Yhdysvalloissa.

”Capitalism, Socialism and Democracy” alkaa marxismin kritiikillä. Schumpeterin (1987) esittämän tulkinnan mukaan Marx unohti so- siaalisten rakenteiden moninaisuuden ja kau- askestoisuuden. Tällöin historiallinen materia- lismi ei kykene kuvaamaan länsimaisten yhteis- kuntien monipolvista historiaa. Lisäksi Schum- peter (1987) kritisoi työn arvoteoriaa sen epä- realististen olettamusten perusteella, joten työn arvoteoria kykenee selittämään markkinahinto- ja Schumpeterin (1987, 21–44) mukaan aino- astaan erikoistapauksessa.

Teoksen toisessa osassa esitetään kuuluisa ar- vio kapitalismin tulevaisuudesta. Schumpete- rin (1987) mukaan länsimaissa tullaan ajautu- maan sosialismiin, mutta Marxin viitoittama kehityskulku on kuitenkin perusteiltaan väärä⁴. Schumpeter (1987) väittää, että asteittainen siirtyminen sosialismiin tapahtuu lähinnä äly- mystön toiminnan seurauksena, eikä suuren kapitalismia kohtaavan kriisin kautta kuten Marx ennakoi tuotannossaan.

Käsite luova tuho nostetaan esille nimen- omaan teoksen kapitalismia käsittelevässä osas- sa. Schumpeterin (1987, 84) mukaan kapitalis- mia luonnehtii läpitunkeva luova tuho. Luovan tuhon tehtävänä on ennen muuta ylläpitää ka- pitalismin elinvoimaisuutta. Samalla teoksessa esitetään uusklassisen taloustieteen kritiikkiä, joka liittyy läheisesti luovan tuhon rooliin ka- pitalismissa. Schumpeterin (1987) mukaan ka- pitalistinen talousjärjestelmä ei ole koskaan ta- sapainossa, vaan talouden rakenne on jatku- vien muutosten kourissa.

Schumpeterin (1987) mukaan sosialismi tu- lee kuitenkin väistämättä korvaamaan kapita- lismin teollisuusmaissa sen elinvoimaisuudes- ta huolimatta. Syynä tähän on se, että kapita- lismin kehityksen myötä yrittäjä tulee tarpeet- tomaksi suuryritysten kasvun ja talouden by- rokratisoitumisen johdosta (Schumpeter 1987, 132). Taloussuhteista tulee suuryritysten mer- kityksen kasvaessa persoonattomia ja yrittäjis- tä tarpeettomia. Taloudesta katoaa tässä pro- sessissa Max Weberin ajattelussaan korostama

markkinoiden ”syvyydellä” mitattuna esim. laajan raha-agg- regaatin suhteella bruttokansantuotteeseen on talouskasvua voimistava vaikutus kansainvälisessä poikkileikkausaineis- tossa.

4 Schumpeterin poliittisia mielipiteitä luonnehti konserva- tismi. Machlup (1943, 301) kirjoittaa teoksesta ”Capitalism, Socialism and Democracy”: ”Schumpeter makes it clear, though – without expressing his own feelings in the matter – that one may predict socialism, believe in its inevitability, and yet hate it thoroughly”.

karisma (Langlois 1996, 7). Samalla kapitalis- tisen talouden kyky uudistua ja tuottaa uusia innovaatioita heikkenee byrokratian luomasta vakaudesta huolimatta. Tämä tuhoaa kapitalis- min ytimen ja antaa mahdollisuuden sosialis- mille. Byrokratiassa on olennaista ennen kaik- kea aiemmin valittujen sääntöjen ylläpitämi- nen, eikä niiden jatkuva muuttaminen (Lang- lois 1996, 12). Kapitalismin menestyksessä, eikä sen heikkoudessa, on siten myös järjestel- män tuhon siemen.

Aihepiirinä luova tuho juontaa kuitenkin syvälle Schumpeterin aiempaa tuotantoon.

Teossarjan ”Business Cycles I–II” ensimmäi- sessä osassa Schumpeter (1939a, 87–102) esit- tää vastaavan ajatuksen käyttämättä käsitettä luova tuho tekstissä. Kiteyttäen Schumpeterin (1939a, 87–102) mukaan suhdannevaihtelujen taustalla on innovaatioiden kasautuminen ryp- päisiin, joiden seurauksena tuotannossa tapah- tuu mullistuksia⁵. Schumpeterin (1939a, 1939b) teos sisältää valtavasti lähinnä kvalita- tiivista, mutta myös kvantitatiivista aineistoa suhdannevaihteluista tärkeimmissä teollisuus- maissa. Näkökulma teoksessa on taloushisto- riallinen⁶.

Suhdannevaihteluja käsittelevä teos sai osakseen ankaraa kritiikkiä heti ilmestyttyään.

Simon Kuznets (1940) esitti arviossaan kaksi usein toistettua kriittistä argumenttia Schum- peterin suhdannenäkemystä vastaan. Ensinnä- kin innovaatioiden virta taloudessa on jatku- vaa, joten on vaikeata perustella, mitkä inno- vaatiot ovat niin merkittäviä, että ne voisivat selittää suhdanteita (Kuznets 1940, 262–263).

Schumpeterin teoriaa suhdannevaihtelujen pe- rimmäisistä syistä on siten poikkeuksellisen vaikeata arvioida empiiristen aineistojen avul- la. März (1991, 7) esittää, että Schumpeterin mukaan innovaatioiden esiintymistä ajallisissa ryppäissä voidaan perustella sillä, että merkit- tävä innovaatio synnyttää aina joukon perus- ideaa jäljitteleviä pienempiä innovaatioita sekä imitointia yrittäjien joukossa suurempien voit- tojen toivossa. Lisäksi innovaatioiden esiinty- mistä ryppäissä voidaan perustella sillä, että uusien asioiden omaksuminen tapahtuu kulut- tajien joukossa usein ryöpsähtäen. Toiseksi Schumpeterin teoksessa esitetylle puolivuosisa- taa kestävälle suhdannekierrolle on erittäin vai- keata etsiä perusteluja, jotka voitaisiin palaut- taa yrittäjien toimintaan taloudessa (Kuznets 1940, 267). Puolivuosisataisen jakson aikana aktiivisten yrittäjien joukossa ehtii tapahtua monenlaista uusiutumista.

3. Schumpeterin näkemys luovasta tuhosta

Schumpeterin (1987) mukaan luova tuho (saks.

”schöpferische zerstörung” ja engl. ”creative destruction”) on kapitalismin elinvoiman yllä- pitäjä. Schumpeter (1987, 81) kritisoi luovaa tuhoa käsittelevän jakson ”The Process of Cre- ative Destruction” alussa käsitystä, jonka mu- kaan monopolien ja oligopolien muodostumi- nen välttämättä merkitsisi kapitalismin elinvoi- man tukahtumista.

5 Hansen (1951, 80) kiteyttää Schumpeterin näkemyksen suhdannevaihteluista toteamalla: ”A dynamic society is con- stantly being drawn away from neighborhoods of equilib- rium by reason of the pioneering activities of daring inno- vators whose lightning success entice a swarm of imitators into a wild outpouring of new investment activity”.

6 Tobin (1991, xii) huomauttaa, että teossarjan ”Business Cycles I–II” taloushistoriallinen osuus on erillinen suhtees- sa teoreettisen tarkasteluun, eikä taloushistoriallisessa tar- kastelussa ole kovinkaan paljon aitoja ”schumpeteriläisiä”

piirteitä.

Schumpeterin (1987, 83) mukaan ei ole kos- kaan ollut olemassa mitään täydellisen kilpai- lun kulta-aikaa, jonka uusklassinen taloustiede kuitenkin olettaa tasapainoon perustuvissa staattisissa tarkasteluissa⁷. Kapitalismi on to- dellisuudessa jatkuvassa muutoksessa, evoluu- tiossa, jossa avautuu uusia markkinoita (Schumpeter 1987, 83). Sopeutuminen ei ole koskaan välitöntä. Yrittäjät etsivät jatkuvasti uusia tapoja yhdistää panoksia. Kapitalismi uudistuu Schumpeterin (1987, 83) mukaan lä- hinnä sisäsyntyisesti, vaikka ulkoisilla häiriöil- lä (kuten maiden välisillä sodilla ja vallanku- mouksilla) voikin olla merkitystä muutosta vauhdittavina tekijöinä.

Schumpeter (1987, 83) luonnehtii kapitalis- min sisäsyntyistä uudistumista ilmaisulla ”luo- va tuho”, jossa olennaista on se, että vanha ra- kenne tuhoutuu uuden paremman tieltä. Ka- pitalismi ei koskaan yhtenä annettuna ajanhet- kenä täysin tyhjennä mahdollisuuksiaan (Schumpeter 1987, 83). Kansantalous onkin todellisuudessa jatkuvassa liikkeessä. Lisäksi Schumpeter (1987, 83) painottaa kansantalou- den orgaanista yhteyttä. Taloudenpitäjän toi- milla on kauaskantoisia vaikutuksia, ja toisaal- ta myös yksittäiseen taloudenpitäjään on vai- kutusta monien muiden tekemillä valinnoilla.

Markkinat sitovat taloudenpitäjiä ja yrittäjiä orgaaniseen yhteyteen.

Schumpeterin (1987, 83–84) mukaan talou- denpitäjien valintoja tuleekin tarkastella ni- menomaan suhteessa talouden moninaista kir-

joa vasten⁸. Valinnat ovat samalla aina osa myös luovaa tuhoa (Schumpeter 1987, 84).

Tämä merkitsee sitä, että taloudenpitäjien va- lintoja ei voida tarkastella (taloustieteellisesti) siten, että ne olisivat osa monivuotista suvan- tovaihetta kuten on tapana staattisessa neoklas- sisessa tasapainoanalyysissä (Schumpeter 1987, 84).Schumpeter (1987, 84) painottaa tuotanto- rakenteen monopolisoitumista ja oligopolien muodostumista. Hänen tulkintansa mukaan tuotantorakennetta on tavallisesti tarkastelu osana kapitalismin hallintaa, mutta oikeampi näkökulma olisi tarkastella tuotantorakennet- ta uusiutumisen (ts. syntymisen ja häviämisen) avulla. Schumpeter (1987, 84) korostaakin sitä, että kapitalismissa kilpailu on olennaisesti ko- konaan uusien tuotantotapojen ja menetelmien kilpailua vanhojen käytäntöjen kanssa, eikä ole- massa olevan tuotantorakenteen sisäistä kilpai- lua, jonka avulla olisi mahdotonta ymmärtää kapitalismin kykyä uudistua ja uusiutua toistu- vista kriiseistä huolimatta.

Schumpeterin näkemys kilpailusta kapita- lismissa on luonteeltaan korostetun dynaami- nen. Schumpeter (1987, 85) painottaa myös modernin toimialan taloustieteen tapaan po- tentiaalisen kilpailun merkitystä toteamalla kil- pailusta: ”It disciplines before it attacks”⁹.

7Vastaavia ajatuksia on usein esitetty itävaltalaisen koulu- kunnan piirissä (esim. Vihanto 2000). Yhteistä Schumpete- rin ja itävaltalaisen koulukunnan ajattelussa on mm. se, että yksittäisten taloudenpitäjien toiminta epävarmuuden luon- nehtimassa maailmassa merkitsee väistämättä sitä, että ta- lous ei ole koskaan aidosti tasapainossa.

8 Schumpeter (1987, 83–84) kirjoittaa: ”Every piece of busi- ness strategy acquires its true significance only against the background of that [organic] process and within the situa- tion created by it. It must be seen in its role in the perenni- al gale of creative destruction; it cannot be understood irre- spective of it or, in fact, on the hypothesis that there is a perennial lull”.

9 Schumpeterin ajatuksia vastaavan päättelyn markkinoiden kyvystä palauttaa kapitalismin elinvoima tuhoamalla teho- tonta tuotantotoimintaa esitti David A. Wells vuonna 1889 teoksessaan ”Recent Economic Changes” (Perelman 1995).

Schumpeterin (1987, 85) mukaan monopolien käytäntöjä kritisoitaessa ei kyetä ymmärtämään kilpailun dynaamista perusolemusta kapitalis- missa. März (1991, 5–6) painottaa sitä, että Schumpeterin mukaan yrittäjän tuottama voit- to on myös olemukseltaan läpitunkevan dynaa- minen kategoria. Syynä tähän on se, että voit- tojen hankkiminen on mahdollista ainoastaan jatkuvasti reagoimalla taloudessa tapahtuviin muutoksiin. Voittojen hankkiminen perustuu aina innovaatioihin, jotka voivat esim. alentaa tilapäisesti tuotantokustannuksia. Kansanta- lous ilman epävarmuudessa toimivia yrittäjiä olisi pysyvässä seisetilassa¹⁰.

Schumpeterin (1987) esittämää myönteistä suhtautumista monopoleihin, mutta suuryritys- ten vieroksuntaa voidaan selittää sillä, että Schumpeterin mukaan monopoliasema on aina kestoltaan tilapäinen. Syynä tähän on kapita- lismia luonnehtiva murrostila. Uusien innovaa- tioiden jatkuva virta taloudessa murentaa han- kittua monopolivoimaa. Lisäksi potentiaalinen kilpailu mm. uusien markkinoiden avautumi- sen muodossa rajaa merkittävästi monopolivoi- man käyttömahdollisuuksia kapitalismissa.

Näkemys siitä, että luova tuho on erottamaton osa kapitalismin perusolemusta johtaa luonte- vasti talouspolitiikkaan, jossa vältetään julkisen vallan puuttumista talouden kehitykseen.

Schumpeterin (1990, 115) esittämän näkemyk- sen mukaan 1930-luvun pulan aikana talouden elvyttäminen esim. finanssipoliittisin keinoin olisi merkinnyt ainoastaan sitä, että sopeutu- misen kannalta tärkeät ratkaisut olisivat es- tyneet ja talouden elinvoima olisi jäänyt pa- lautumatta. Taantumien aikana tapahtuu mer- kittävää liikakapasiteetin purkautumista, joka raivaa tilaa kasvuprosessin jatkumiselle kapi- talismissa. Schumpeterin ajattelu ei ollut kui- tenkaan suoraviivaista suhteessa julkisen vallan rooliin kapitalismissa. Schumpeter kannatti esim. teoksessaan ”Capitalism, Socialism and Democracy” investointien tuoton turvaavia jul- kisen vallan toimenpiteitä (Perelman 1995, 192–193), vaikka suhtautuikin epäillen julkisen vallan kykyyn ohjata kansantaloutta.

Työttömyys on keskeinen makrotaloudel- linen ilmiö. Bennion (1943) on esittänyt mie- lenkiintoisen tulkinnan Keynesin ja Schum- peterin teorioista koskien työttömyyttä. Ben- nion (1943, 346–347) esittää, että Keynesin mukaan työttömyys on suhdanneilmiö, mutta Schumpeterin mukaan työttömyys on aina pe- rusolemukseltaan teknologista (ts. työttömyys aiheutuu innovaatioryppäiden aiheuttamista murroksista kansantalouden toiminnassa).

Työttömyys voidaan siten palauttaa Schum- peterin ajattelussa kapitalismin perusolemuk- seen, jossa innovaatioilla on keskeinen rooli taloudellisessa kehityksessä. Teknologinen työttömyys on jatkuva kapitalismia luonnehti- va ominaisuus, koska kapitalismissa tapahtuu tauotta tuotantotoiminnan syntymistä ja häviä- mistä. Schumpeter (1939a, 1939b) toisin sa- noen samaistaa teknologian kehittymisestä ai-

Wells korosti teoksessaan myös potentiaalisen kilpailun ky- kyä pitää hintoja kurissa monopolisoituvilla markkinoilla.

Uusien markkinoiden avautumisella on lisäksi Schumpete- rin ajatusten tapaan uudistava vaikutus tuotantorakentee- seen. Wells tarkasteli mm. Suezin kanavan ja kiristyvän kil- pailun ”puhdistavaa” vaikutusta vanhentuneeseen laivakan- taan. Perelmanin (1995, 194–195) esittämän tulkinnan mukaan Schumpeterin ja Wellsin ajattelun merkittävin ero oli kuitenkin se, että Schumpeterilla oli enemmän luotta- musta markkinoiden kykyyn tuottaa yhteiskunnan näkökul- masta paras mahdollinen ratkaisu.

10 Schumpeterin romanttista näkemystä spontaanista yrit- täjästä on kritisoitu siitä, että taloutta mullistavat innovaa- tiot ovat usein tulosta vuosikymmenten ponnistuksista, joi- hin ottaa osaa useita tahoja (März 1991, 25).

heutuvan työttömyyden ja suhdannetyöttömyy- den.

4. Esitettyjä tulkintoja

Schumpeterin tulkinnassa hankalaa on se, että Schumpeter luonnehtii kapitalismin elinvoi- maisuutta ylläpitävää prosessia ilmaisulla luo- va tuho, mutta teoksessa ”Capitalism, Social- ism and Democracy” ei kuitenkaan anneta yk- sityiskohtaista määritelmää luovasta tuhosta.

Schumpeterin ja Marxin tuotantoa on usein verrattu toisiinsa. Elliott (1980) tarkastelee ver- taillen Marxin ja Schumpeterin näkemyksiä luovasta tuhosta kapitalismissa. Elliott (1980) korostaa Marxin ja Schumpeterin näkemysten samankaltaisuutta kolmella perusteella. Ensin- näkin molemmat korostivat kapitalismin kehit- tyvää ja uudistuvaa luonnetta. Olennaista ka- pitalismin luonteessa on se, että se on jatkuvas- sa liiketilassa. Prosessi on myös sisäsyntyinen ja erilaisten epäjatkuvuuksien luonnehtima.

Toiseksi sekä Marx että Schumpeter painotti- vat kapitalismin repivää olemusta. Kapitalis- miin liittyy mm. työntekijöiden vieraantumista ja varallisuuserojen kasvua. Kolmanneksi mo- lemmat korostivat sitä, että kapitalismin mur- rokseen liittyy merkittäviä institutionaalisia muutoksia. Schumpeterin mukaan suuryritys- ten kasvava merkitys ja byrokratisoituminen johtavat siihen, että innovointikyky heikkenee lopulta kapitalismissa.

Foster (1983) on esittänyt purevaa kritiik- kiä koskien Elliottin (1980) näkemystä Marxin ja Schumpeterin ajattelun yhteisistä elementeis- tä. Foster (1983, 328) painottaa tulkinnassaan lähinnä sitä, että Schumpeterin mukaan kapi- talisteilla ei ole koskaan ollut tuotantopääoman yksinomistusta, joka on puolestaan erittäin kes- keisessä asemassa Marxin ajattelussa. Lisäksi

olennaista on se, että Schumpeterin mukaan talouskasvun ytimenä on yksilöllisen yrittäjän toiminta, mutta Marx korostaa sitä vastoin pää- oman kasautumista monoliittisen omistajaluo- kan toimesta. Foster (1980, 329) myös huo- mauttaa, että Schumpeterin mukaan yhteiskun- nan ja talouselämän ”rationalisoituminen” sekä byrokratisoituminen weberiläisessä mielessä merkitsevät sitä, että kapitalismia luonnehti- vien epäjatkuvuuksien määrä vähenee, mikä heikentää tarvetta innovaatioille, joka on ta- louskasvun ja kehityksen kipinä kapitalismis- sa. Marx ennakoi sitä vastoin kapitalismin krii- sien syvenemistä.

Schumpeter (1987) kritisoi voimakkaasti uusklassista tasapainotarkastelua, joka sitoo hänen ajattelunsa lähelle itävaltalaista koulu- kuntaa. Useissa tulkinnoissa korostetaan sitä, että Schumpeterin merkittävin panos taloustie- teeseen oli vakiintuneeseen tasapainoajatteluun kohdistettu kritiikki. Rosenbergin (1994, 48–

49) esittämän näkemyksen mukaan Schumpe- terin ajattelussa oli olennaista se, että hän hyl- käsi staattisen tasapainon keinona tarkastella kansantaloutta. Schumpeter korostikin ajatte- lussaan nimenomaan sitä, että kapitalismi ei ole koskaan ”tasapainossa” ja että kapitalismilla on voimakas taipumus ajautua pois kerran saavu- tetusta tasapainotilasta. Kapitalismin jäsentä- misessä ei ole Schumpeterin ajattelun mukaan keskeistä se, että ymmärtää tasapainottumisen kansantaloudessa (Rosenberg 1994, 50). Tär- keätä on sitä vastoin se, että käsittää talouden olevan jatkuvassa murrostilassa. Myös Heertje (1987, 714–715) painottaa sitä, että Schumpe- terin mukaan kansantaloutta ei ole järkevää tarkastella lähtien liikkeelle yritysten staattises- ta voiton maksimoinnista.

Työpaikkojen syntymistä ja häviämistä kä- sittelevässä kirjallisuudessa Schumpeterin luo-

vasta tuhosta keskusteltaessa painotetaan sitä, että taloudessa tapahtuu tuotantorakenteen

”puhdistumista” siten, että kaikkein heikoim- min tuottavimmat yritykset ja toimipaikat hä- viävät taantumien aikana, joka parantaa talou- den tuottavuutta pitkän aikavälin näkökulmas- ta. Schumpeter (1987) ei kuitenkaan täsmen- nä yritysten valikoitumista nimenomaan tuot- tavuuden näkökulmasta. Schumpeter (1987) käsitteli tekstissään väljemmin yritysten kan- nattavuutta¹¹.

5. Lopputoteamuksia

Uusimmassa teoreettisessa ja empiirisessä työ- markkinoiden tutkimuksessa esitetty näkemys luovasta tuhosta on lähellä Schumpeterin alku- peräisiä ajatuksia. Työpaikkojen syntymistä ja häviämistä käsittelevässä kirjallisuudessa ko- rostettu näkemys luovasta tuhosta on kuiten- kin samalla myös pelkistetty versio Schumpe- terin ajattelusta. Keskeistä on se, että luova tuho on erotettu alkuperäisestä yhteydestään.

Käsite oli Schumpeterille osa laajempaa argu- mentointia, jolla pyrittiin perustelemaan ennen kaikkea sosialismin voittoa kapitalismista ja kritisoimaan neoklassista tasapainoajattelua.

Samalla tarkasteluissa unohdetaan Schumpete- rin näkemys yrittäjistä ja innovaatioiden keskei- sestä roolista taloudessa. Pelkistys on kuiten-

11 Schumpeter (1939a, 134) luonnehtii tuotantorakenteen muuttumista: ”But for others the emergence of the new methods means economic death; for still others, contraction and drifting into the background. Finally, there are firms and industries which are forced to undergo a difficult and painful process of modernization, rationalization and recon- struction”. Näkemys on hyvin lähellä työpaikkojen synty- mistä ja häviämistä käsittelevässä kirjallisuudessa esitettyjä tulkintoja.

kin välttämätöntä, koska Schumpeterin ajatte- lu on rikkaudessaan moniaineksista. "

6. Kirjallisuus

Ahmad, S. (1996): ”John Rae (1834), Schumpeter (1911) and Amsden (1989) on technical change and economic development”. McMaster Univer- sity, Muistio.

Baltelsman, E.J. ja Doms, M. (2000): ”Understand- ing productivity: Lessons from longitudinal microdata”. Journal of Economic Literature XXXVIII, 569–594.

Bennion, E.G. (1943): ”Unemployment in the the- ories of Schumpeter and Keynes”. The Ameri- can Economic Review 2, 336–347.

Caballero, R.J. ja Hammour, M.L. (1994): ”The cleansing effect of recessions”. The American Economic Review 5, 1350–1368.

Caballero, R.J. ja Hammour, M.L. (1996): ”On the timing and efficiency of creative destruction”.

The Quarterly Journal of Economics 3, 805–852.

Elliott, J.E. (1980): ”Marx and Schumpeter on cap- italism’s creative destruction: A comparative re- statement”. The Quarterly Journal of Economics 1, 45–68.

Foster, J.B. (1983): ”Theories of capitalist transfor- mation: Critical notes on the comparison of Marx and Schumpeter”. The Quarterly Journal of Economics 2, 327–331.

Foster, L., Haltiwanger, J. ja C.J. Krizan (1998):

”Aggregate productivity Growth: Lessons from microeconomic evidence”. National Bureau of Economic Research, Working Papers, 6803.

Freeman, C. (1991): ”Schumpeter’s Business Cycles revisited”. Teoksessa Heertje, A. ja Perelman, M.

(toim.): Evolving Technology and Market Struc- ture. The University of Michigan Press.

Hansen, A.H. (1951): ”Schumpeter’s contribution to business cycle theory”. Teoksessa Harris, S.

E. (toim.): Schumpeter, Social Scientist. The Har- vard University Printing Office.

Heertje, A. (1987): ”Creative destruction”. Teokses- sa Eatwell, J., Milgate, M. ja P. Newman (toim.):

The New Palgrave. A Dictionary of Economics.

Volume 1. The Macmillan Press Limited.

King, R.G. ja Levine, R. (1993): ”Finance and growth: Schumpeter might be right”. The Quar- terly Journal of Economics 3, 717–737.

Kuznets, S. (1940): ”Schumpeter’s Business Cycles”.

The American Economic Review 1, 257 – 271.

Langlois, R.N. (1996): ”Schumpeter and personal capitalism”. The University of Connecticut, Muis- tio.

Lemola, T. (2000): ”Evolutionaarinen taloustiede”.

Teoksessa Lemola, T. (toim.): Näkökulmia Tek- nologiaan. Gaudeamus.

Machlup, F. (1943): ”Capitalism and its future ap- praised by two liberal economists”. The Ameri- can Economic Review 2, 301–320.

Maliranta, M. (1999): ”Tuottavuus ja työpaikat”.

Teoksessa Vartia, P. ja Ylä-Anttila, P. (toim.):

Teknologia ja Työ. Taloustieto Oy.

März, E. (1991), Joseph Schumpeter. Scholar, Teach- er and Polician. Yale University Press.

Perelman, M. (1995): ”Schumpeter, David Wells, and creative destruction”. Journal of Economic Perspectives 9, 189–197.

Rosenberg, N. (1994): Exploring the Black Box.

Technology, Economics, and History. Cambridge University Press.

Salter, W.E.G. (1960): Productivity and Technical Change. Department of Applied Economics, Monographs 6. University of Cambridge Schumpeter, J.A. (1939a): Business Cycles. A Theo-

retical, Historical, and Statistical Analysis of the Capitalist Process. Volume I. McGraw-Hill Book Company, Inc.

Schumpeter, J.A. (1939b): Business Cycles. A Theo- retical, Historical, and Statistical Analysis of the Capitalist Process. Volume II. McGraw-Hill Book Company, Inc.

Schumpeter, J.A. (1951): Ten Great Economist from Marx to Keynes. Oxford University Press.

Schumpeter, J.A. (1961): The Theory of Economic Development. An Inquiry Into Profits, Capital, Credit, Interest, and Business Cycle. Oxford Uni- versity Press.

Schumpeter, J.A. (1987): Capitalism, Socialism and Democracy. Unwin Paperbacks.

Schumpeter, J.A. (1990): Essays on Entrepreneurs, Innovations, Business Cycles, and the Evolution of Capitalism. Transaction Publishers.

Tobin, J. (1991): ”Foreword”. Teoksessa März, E.:

Joseph Schumpeter. Scholar, Teacher and Polician.

Yale University Press.

Vihanto, M. (2000): ”Tasapaino-olettamus ja vapau- den väheksyntä taloustieteessä”. Kansantaloudel- linen aikakauskirja 1, 39–47.