Opetus- ja kulttuuriministeriön tekemistä koulutusohjelmapäätöksistä luovuttaisiin

296344

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ammattikorkea- koululain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi la- eiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi am-

mattikorkeakoululakia, opetus- ja kulttuuri- toimen rahoituksesta annettua lakia ja yli- opistolakia. Lisäksi kumottaisiin ammatilli- sesta opettajankoulutuksesta annettu laki ja eräistä ammattikorkeakouluopinnoista anne- tun lain toimeenpanon edellyttämistä järjeste- lyistä annetun lain opettajien asemaa koskeva pykälä.

Ammattikorkeakouluja koskevaa lainsää- däntöä ehdotetaan muutettavaksi vauhditta- maan ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistamista sekä toiminnan laadun ja vai- kuttavuuden parantamista.

Ammattikorkeakoulun toimiluvan myön- tämisperusteita ehdotetaan uudistettaviksi ja nykyisten toimilupien voimassaolo ehdote- taan päättymään ammattikorkeakoululain muuttamista koskevan lain tullessa voimaan.

Uusien toimilupien myöntämisessä korostui- sivat koulutustarpeen lisäksi toiminnan laa- tuun, vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen liitty- vät näkökohdat.

Ammattikorkeakoulujen koulutustehtävää koskeva sääntely ehdotetaan uudistettavaksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tekemistä koulutusohjelmapäätöksistä luovuttaisiin.

Toimiluvissa määrättäisiin jatkossa siitä, mi- tä tutkintoja ja tutkintonimikkeitä kukin am- mattikorkeakoulu antaa. Valtioneuvosto voisi toimiluvassa lisäksi myöntää oikeuden järjes- tää ammatillista opettajankoulutusta. Amma- tillisesta opettajankoulutuksesta annettu laki ehdotetaan kumottavaksi ja mainittuun lakiin sisältyvät kelpoisuutta ja opiskeluoikeutta koskevat säännökset ehdotetaan siirrettäviksi ammattikorkeakoululakiin. Ruotsinkielisen opettajankoulutuksen järjestämisvelvoitetta koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi yliopistolakiin.

Lisäksi ammattikorkeakoulujen ylläpitäjille myönnettävän perusrahoituksen määräyty- misperusteet ehdotetaan uudistettaviksi. Ra- hoituksen määräytymisperusteissa ja rahoi- tuskriteereissä otettaisiin huomioon ammatti- korkeakoulujen koko lakisääteinen toiminta laatua, vaikuttavuutta ja tehokkuutta korosta- en. Korkeakoulukohtainen rahoitus määräy- tyisi pääasiassa suoritettujen tutkintojen ja opintoprosessien laadun, tehokkuuden, työl- listymisen sekä tutkimus- ja kehittämistoi- minnan perusteella.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

—————

SISÄLLYS

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1

SISÄLLYS...2

YLEISPERUSTELUT ...4

1 JOHDANTO ...4

2 NYKYTILA ...4

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...4

Ammattikorkeakoulujen toimiluvat ja koulutusohjelmat ...4

Ammattikorkeakoulujen rahoitus ...6

2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö ...7

Norja...7

Ruotsi ...8

Tanska ...8

Alankomaat ...9

Itävalta...10

Saksa...10

Yhdysvallat...11

2.3 Nykytilan arviointi ...12

Ammattikorkeakoulujen toimiluvat ja koulutusohjelmat ...12

Ammattikorkeakoulujen rahoitus ...13

3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ...14

3.1 Tavoitteet ...14

3.2 Toteuttamisvaihtoehdot...14

3.3 Keskeiset ehdotukset...15

4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET...16

4.1 Taloudelliset vaikutukset ...16

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan...16

4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset ...17

Aluevaikuttavuus...17

Vaikutus korkeakoululaitoksen kokonaisuuteen ...17

Vaikutukset yrityksiin ja työelämään ...18

Vaikutukset hakijoiden ja opiskelijoiden asemaan...18

Vaikutukset henkilöstön asemaan ...19

Vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon...19

5 ASIAN VALMISTELU...20

5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto ...20

5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen...20

6 RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ...22

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...23

1 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT...23

1.1 Ammattikorkeakoululaki...23

1.2 Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta...27

1.3 Yliopistolaki...29

1.4 Laki ammatillisesta opettajankoulutuksesta annetun lain kumoamisesta ...30

1.5 Laki eräistä ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain toimeenpanon edellyttämistä järjestelyistä annetun lain 6 §:n kumoamisesta ...30

2 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET ...30

3 VOIMAANTULO...30

4 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS ...30

LAKIEHDOTUKSET ...32

Laki ammattikorkeakoululain muuttamisesta...32

Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 26 ja 48 §:n muuttamisesta...34

Laki yliopistolain 76 §:n muuttamisesta...36

Laki ammatillisesta opettajankoulutuksesta annetun lain kumoamisesta...37

Laki eräistä ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain toimeenpanon edellyttämistä järjestelyistä annetun lain 6 §:n kumoamisesta...38

LIITTEET ...39

RINNAKKAISTEKSTIT ...39

Laki ammattikorkeakoululain muuttamisesta...39

Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 26 ja 48 §:n muuttamisesta...44

Laki yliopistolain 76 §:n muuttamisesta...46

ASETUSLUONNOKSET ...47

Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta...47

Valtioneuvoston asetus opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen muuttamisesta...58

YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto

Ammattikorkeakouluverkko on muotoutu- nut ammattikorkeakoulujärjestelmän kehitty- essä vaiheittain. Ammattikorkeakoulu- uudistus käynnistettiin kokeiluna 1990-luvun alussa. Kokeilu perustui nuorisoasteen koulu- tuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeiluista annettuun lakiin (391/1991), joka oli voimas- sa vuoden 1999 loppuun. Ammattikorkea- koulujen perustana olivat aiemmin opistoas- teen ja ammatillisen korkea-asteen koulutusta antaneet oppilaitokset, joista kehitettiin am- mattikorkeakouluja koulutuksen tasoa nos- tamalla. Uudistuksessa yhdistettiin ja sulau- tettiin useita oppilaitoksia tai niiden osia mo- nialaisiksi korkeakouluiksi. Ensi vaiheessa yhtenä kokeilulupien myöntämiskriteerinä oli, ettei kokeiluluvan hakijan toimintapaik- kakunnalla sijainnut yliopistoa.

Lähtökohdat kokeilulle ja uudistukselle olivat hyvät, sillä 1970- ja 1980-luvuilla oli kaikilla aloilla kehitetty systemaattisesti ylempää ammatillista koulutusta. Tavoitteena oli nostaa koulutuksen tasoa ja parantaa laa- tua ja luoda näin uusi käytäntösuuntautunut korkeakoulutuksen tyyppi osaksi suomalaista korkeakoulujärjestelmää. Uudistuksella py- rittiin parantamaan myös koulutuksen kan- sainvälistä rinnastettavuutta ja muutoinkin li- säämään kansainvälistä yhteistyötä. Luomal- la perinteisten yliopistotutkintojen rinnalle käytännöllisemmin ja ammatillisemmin suuntautunut korkeakoulututkinto haluttiin nuorisolle tarjota toinen korkeakoulutasoinen vaihtoehto.

Vuonna 1995 annettiin laki ammattikor- keakouluopinnoista (255/1995). Lain perus- teella valtioneuvosto myönsi hakemuksesta ammattikorkeakoulujen toimiluvat. Korkea- koulujen arviointineuvosto arvioi hakemuk- set ja antoi niistä lausunnot. Toimilupien myöntäminen perustui laatuun sekä kokeilu- ja kehittämistoiminnassa osoitettuihin näyt- töihin. Kaikki ammattikorkeakoulut ovat toimineet vakinaisina elokuusta 2000 alkaen.

Vuonna 2000 opetus- ja kulttuuriministeri- ön toimialaan kuului yhteensä 29 ammatti- korkeakoulua. Yhdistymisten myötä ammat- tikorkeakouluja on nykyisin 25. Ne toimivat noin 60 paikkakunnalla. Suomeen syntynyt ammattikorkeakouluverkosto kattaa koko maan. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen yh- tenä tavoitteena oli vahvistaa alueellista kehi- tystä ja pyrkiä vastaamaan alueellisiin kor- keakoulutuksen tarpeisiin. Ammattikorkea- koulujärjestelmän kokeiluvaihetta luonnehti aluepoliittinen näkökulma, joka on sittemmin monipuolistunut ja ammattikorkeakoulujär- jestelmän kehittymisen myötä saanut uusia korkeakoulupoliittisia tavoitteita.

Ammattikorkeakouluissa oli vuonna 2010 opiskelijoita yhteensä noin 147 000, joista ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa nuorten koulutuksessa noin 110 000, ammat- tikorkeakoulututkintoon johtavassa aikuis- koulutuksessa noin 21 500, ylempään am- mattikorkeakoulututkintoon johtavassa kou- lutuksessa noin 6 600, opettajankoulutukses- sa noin 3 800 sekä erikoistumisopinnoissa noin 4 700 opiskelijaa.

2 Nyky tila

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

Ammattikorkeakoulujen toimiluvat ja koulu- tusohjelmat

Ammattikorkeakoululain (351/2003) 6 §:ssä säädetään ammattikorkeakoulun toi- miluvasta. Toimilupa voidaan myöntää kun- nalle tai kuntayhtymälle taikka rekisteröidyl- le yhteisölle tai säätiölle. Valtioneuvoston myöntämän luvan edellytyksenä on, että ammattikorkeakoulu on koulutustarpeen vaa- tima ja että se täyttää ammattikorkeakoululle asetettavat laatu- ja muut vaatimukset.

Toimiluvan saajalla on oikeus ylläpitää ammattikorkeakoulua, jossa annetaan am- mattikorkeakouluopetusta toimiluvassa mää- rätyn koulutustehtävän mukaisesti. Ammatti-

korkeakoulun koulutustehtävässä määrätään ammattikorkeakoululain 7 §:n mukaan am- mattikorkeakoulun toimiala, opetuskieli ja si- jaintipaikat. Toimiluvassa voidaan ammatti- korkeakoululle määrätä myös sen tehtäviin kohdistuvia kehittämis- ja muita velvoitteita.

Valtioneuvosto voi toimiluvan saajaa kuul- tuaan peruuttaa toimiluvan kokonaan tai osit- tain, jos koulutustarpeen olennaiset muutok- set tai muut ammattikorkeakoulun ylläpitä- miseen liittyvät syyt sitä edellyttävät taikka jos ammattikorkeakoulun toiminta ei täytä sille asetettuja vaatimuksia ja velvoitteita.

Ammattikorkeakoululain 4 §:n mukaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin, ja sivistyk- sellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakou- luopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoit- taa aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeino- rakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tut- kimus- ja kehitystyötä sekä taiteellista toi- mintaa. Tehtäviään hoitaessaan ammattikor- keakoulujen tulee edistää elinikäistä oppimis- ta. Ammattikorkeakoulut antavat ja kehittä- vät aikuiskoulutusta työelämäosaamisen yl- läpitämiseksi ja vahvistamiseksi.

Voimassa olevista toimiluvista kaksi on myönnetty yksittäisille kunnille, seitsemän kuntayhtymälle, 15 osakeyhtiölle ja yksi sää- tiölle. Ammattikorkeakoulut ovat luonteel- taan pääosin monialaisia ja alueellisia kor- keakouluja, joiden toiminnassa korostuu yh- teys työelämään ja alueelliseen kehittämi- seen.

Ammattikorkeakouluissa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikor- keakouluissa suoritettavat tutkinnot ovat ammatillispainotteisia korkeakoulututkintoja.

Ammattikorkeakoululain 19 §:n mukaan ammattikorkeakoulussa suoritettavaan tutkin- toon johtavat opinnot järjestetään koulutus- ohjelmina. Koulutusohjelmat ovat ammatti- korkeakoulun suunnittelemia ja järjestämiä opintokokonaisuuksia, jotka suuntautuvat jo- honkin työelämän ammatillista asiantunte- musta edellyttämään tehtäväalueeseen ja sen kehittämiseen. Koulutusohjelmassa voi olla suuntautumisvaihtoehtoja. Opetus- ja kult- tuuriministeriö päättää koulutusohjelmista

ammattikorkeakoulun esityksestä. Ammatti- korkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen (352/2003) 6 §:n mukaan ministe- riön koulutusohjelmapäätökseen tulee sisäl- tyä koulutusohjelman nimi ja tarvittaessa suuntautumisvaihtoehdot, koulutusala, tut- kinto ja tutkintonimike, koulutusohjelman laajuus opintopisteinä sekä harjoittelun laa- juus.

Vuonna 2012 ammattikorkeakouluilla on ollut yhteensä 130 suomenkielistä, 55 ruot- sinkielistä ja 66 vieraskielistä eri koulutusoh- jelmaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on kä- sitellyt ammattikorkeakoulujen koulutusoh- jelmia koskevia esityksiä vuosittain osana ministeriön, ammattikorkeakoulun ja sen yl- läpitäjän välisiä sopimusneuvotteluita. Am- mattikorkeakouluista annetun valtioneuvos- ton asetuksen 18 §:n 1 momentin mukaan opiskelija otetaan koulutusohjelmaan tai kou- lutusohjelman suuntautumisvaihtoehtoon, jo- ten ministeriön päättämät ammattikorkeakou- lujen koulutusohjelmat ja niiden suuntautu- misvaihtoehdot ovat ammattikorkeakoulujen yhteishaun hakukohteina.

Ammatilliset opettajakorkeakoulut ovat vuodesta 1996 lähtien vastanneet ammatti- korkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitos- ten opettajille ja opettajiksi aikoville tarpeel- lisesta opettajankoulutuksesta. Ammatillises- ta opettajankoulutuksesta annetussa laissa (356/2003) on säädetty ammatillisen opetta- jankoulutuksen hallinnosta, opetuksesta ja opinnoista, opiskelijoista ja opinnoista. Lain 2 §:n mukaan valtioneuvosto voi hakemuk- sesta myöntää ammattikorkeakoulun ylläpitä- jälle oikeuden järjestää ammatillista opetta- jankoulutusta. Säännöksen mukaan ammatil- linen opettajankoulutus järjestetään ammatti- korkeakoulun yhteydessä toimivassa amma- tillisessa opettajakorkeakoulussa sen mukaan kuin toimiluvassa opettajankoulutustehtäväs- tä määrätään. Toimiluvassa voidaan ammat- tikorkeakoululle määrätä myös opettajankou- lutukseen kohdistuvia kehittämis- ja muita velvoitteita. Käytännössä erillisiä toimilupia ammatillisen opettajankoulutuksen järjestä- miseen ei ole tehty. Ammatillisen opettajan- koulutuksen järjestämisestä on sovittu ope- tus- ja kulttuuriministeriön, ammattikorkea- koulujen ylläpitäjien ja ammattikorkeakoulu- jen välisissä sopimuksissa. Ammatillista

opettajankoulutusta järjestetään nykyisin vii- den ammattikorkeakoulun yhteydessä. Am- matillisten opettajakoulutuksen yksiköiden sijoittamisen ammattikorkeakoulujen yhtey- teen on katsottu luovan mahdollisuudet opet- tajankoulutuksen kehittymiselle.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus

Ammattikorkeakoululain 32 §:n mukaan ammattikorkeakoulujen ylläpitäjille myönne- tään perusrahoitusta ammattikorkeakoulun opiskelijamäärän ja opiskelijaa kohden mää- rätyn yksikköhinnan perusteella siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta an- netussa laissa (1705/2009, jäljempänä rahoi- tuslaki) säädetään. Ammattikorkeakoululain 33 §:n mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää ammattikorkeakoulun ylläpitä- jälle hankerahoitusta ammattikorkeakoulun toiminnan kehittämiseen ja tukemiseen valti- on talousarvioon otetun määrärahan rajoissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi myös myöntää ammattikorkeakoulun ylläpitäjälle ammattikorkeakoulun tuloksellisen toimin- nan perusteella tuloksellisuusrahoitusta valti- on talousarvioon otetun määrärahan rajoissa.

Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö voi val- tion talousarvioon otetun määrärahan rajoissa rahoittaa kaikille ammattikorkeakouluille yh- teisiä niiden toimintaa tukevia toimintoja ja hankkeita.

Ammattikorkeakoulujen ylläpitäjille mak- settava perusrahoitus on osa kuntien valtion- osuusjärjestelmää. Nykyinen valtionosuusjär- jestelmä on ollut voimassa vuoden 2010 alus- ta alkaen. Hallinnollisesti Suomen valtion- osuusjärjestelmä muodostuu kahdesta osasta:

valtiovarainministeriön hallinnoimasta kun- nan peruspalvelujen valtionosuudesta sekä rahoituslain mukaisesta valtionosuusrahoi- tuksesta, jota hallinnoi opetus- ja kulttuuri- ministeriö.

Valtionosuudet ovat laskennallisia ja perus- tuvat asukas- tai suoritemäärien lisäksi kun- nan palvelutarvetta ja palvelutoiminnan kus- tannuksia kuvaaviin olosuhdetekijöihin. Ra- hoituslain mukaisen valtionosuusrahoituksen euromääräisesti merkittävin osa on koulutuk- sen ylläpitäjille myönnettävä yksikköhintara- hoitus lukiokoulutukseen, ammatilliseen kou- lutukseen ja ammattikorkeakoulutoimintaan.

Rahoituslain mukaisista toiminnoista lukio- ta, ammatillista peruskoulutusta ja ammatti- korkeakouluja rahoittavat valtio ja kunta yh- dessä. Rahoituslain 8 §:n 1 momentin mu- kaan kunnan omarahoitusosuus lukiokoulu- tuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin on 58,11 prosenttia. Näin ollen valtion rahoi- tusosuus on 41,89 prosenttia rahoituksen pe- rusteena käytettävästä euromäärästä.

Opetus- ja kulttuuritoimen yksikköhintara- hoitus määräytyy ammattikorkeakoulussa opiskelijamäärien sekä opiskelijaa kohden määrättyjen yksikköhintojen perusteella.

Ammattikorkeakoulusektorilla rahoituksen perustana oleva opiskelijamäärä on ammatti- korkeakoululain 8 §:n 2 momentissa tarkoite- tussa sopimuksessa sovittu opiskelijamäärä.

Valtioneuvosto säätää vuosittain rahoitus- lailla rahoitettavien palvelujen keskimääräi- set yksikköhinnat, joiden puitteissa opetus- ja kulttuuriministeriö määrää yksikköhinnat ku- takin ammattikorkeakoulun ylläpitäjää var- ten. Keskimääräisten yksikköhintojen las- kennassa otetaan huomioon valtionosuusteh- tävien laadun ja laajuuden muutokset sekä kustannustason muutos kunnan peruspalvelu- jen hintaindeksiin perustuen.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan ammattikorkeakoulujen yksikköhintaan vai- kuttavat eri koulutusaloilla oleva laskennalli- nen opiskelijamäärä ja ammattikorkeakou- lussa kahden vuoden aikana suoritettujen tut- kintojen määrä. Opetus- ja kulttuuriministe- riö voi korottaa yksikköhintaa erityisestä syystä. Viime vuosina tätä korotusta on myönnetty erityisesti yhdistymisiin ja osake- yhtiöittämisestä aiheutuneiden lisäkustannus- ten korvaamiseen. Lisäksi ruotsinkieliset ammattikorkeakoulut ovat vuodesta 1999 al- kaen saaneet yksikköhintaansa viiden prosen- tin korotuksen, jonka perusteena on laaja koulutustarjonta ja pienet opetusryhmät. Yk- sikköhinnan korotuksia varten ei ole varattu erillistä rahoitusta, vaan korotuksia vastaava euromäärä vähennetään kaikkien ammatti- korkeakoulujen yksikköhintarahoituksesta.

Rahoituslailla ei rahoiteta perustamishank- keita, joihin myönnetään rahoitusta toimin- nan käytössä olevien tilojen, kaluston ja muun irtaimiston poistojen kautta. Opetus- ja kulttuuritoimen kunnan rahoitusosuuteen ei

lasketa mukaan ammatillisen opettajankoulu- tuksen opiskelijoita eikä tämän koulutuksen kustannuksia. Rahoitusosuutta laskettaessa ei myöskään oteta mukaan opiskelijoita, joilla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa.

Investointeja on 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen rahoitettu sisällyttämällä ammat- tikorkeakoulujen kirjanpidon mukaiset pois- tot käyttökustannuksiin. Koska ammattikor- keakoulujen poistojen määrä oli muutosvai- heessa varsin alhainen, siirtymäkaudeksi säädettiin silloisen rahoitustason turvaava ko- rotus yksikköhintaan. Jos poistojen määrä jää laissa säädettyä euromäärää pienemmäksi, keskimääräistä yksikköhintaa korotetaan tuon euromäärän ja poistojen välisellä ero- tuksella.

Yksikköhinnan laskemisen pohjana olevat kustannukset ilmoitetaan ja lasketaan arvon- lisäverottomina. Yksityisille koulutuksen jär- jestäjille arvonlisämenojen osuus korvataan korottamalla yksikköhintaa siten, että korotus vastaa kaikkien yksityisten koulutuksen jär- jestäjien maksamien arvonlisäverojen osuutta näille aiheutuneista arvonlisäverottomista kustannuksista. Arvonlisäveromenojen aihe- uttama korotus ammattikorkeakouluille vuo- sina 2012—2015 maksettavaan yksikköhin- tarahoitukseen on 4,03 prosenttia. Tätä koro- tusta, toisin kuin yksikköhinnan harkinnan- varaista korotusta, ei vähennetä yksikköhin- tarahoituksesta, vaan se rahoitetaan erikseen.

Kunnan ja valtion välinen kustannustenja- ko otetaan huomioon joka neljäs vuosi toteu- tettavalla kustannustenjaon tarkistuksella, jossa yksikköhinnat tarkistetaan vastaamaan valtakunnallisia todellisia kokonaiskustan- nuksia koko maan tasolla. Kustannustenjaon tarkistusvuonna ammattikorkeakouluille myönnettyä hankerahoitusta vastaava euro- määrä vähennetään kustannustenjaon piirissä olevista kokonaiskustannuksista. Vuonna 2012 toteutetussa kustannustenjaon tarkis- tuksessa hankerahoituksen yhteismäärä oli ammattikorkeakoulujen osalta 15,1 miljoo- naa euroa.

Vuoden 2012 valtion talousarvioesitykses- sä kuntien rahoitusosuus ammattikorkeakou- lujen toimintaan on 536,3 ja valtion 405,2 miljoonaa euroa.

2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulko- maiden ja EU:n lainsäädäntö Norja

Norjan korkeakoulujärjestelmään kuuluu yliopistoja, erikoistuneita yliopistotasoisia organisaatioita (vitenskapelige høyskoler) ja kandidaattitutkintoihin keskittyneitä korkea- kouluja (høyskoler, ammattikorkeakoulua vastaavat korkeakoulut), joita kaikkia sään- nellään samalla lailla (1.4.2005, nr. 15). Or- ganisaatiotyypit eroavat koulutusohjelmapää- töksenteon itsenäisyydessä ja vaaditussa ak- kreditointimenettelyssä. Norjan kuningas päättää Norjan koulutuksen laadunvarmis- tuksen elimen (NOKUT) selvityksen pohjal- ta, mihin kategoriaan korkeakoulu kuuluu.

Organisaatiotyyppien väliset rajat ovat liuku- via, ja Norja kuvaa korkeakoulujärjestel- määnsä jatkumoksi. Erikoistunut yliopisto ja kandidaattitutkintoihin painottunut yliopisto voi tietyin edellytyksin hakea oikeutta toimia varsinaisena yliopistona. Osa erikoistuneista yliopistotasoisista organisaatioista ja kandi- daattitutkintoihin keskittyneistä korkeakou- luista on yksityisiä. Valtion korkeakoulujen nimet päättää valtionpäämies, yksityiset kor- keakoulut päättävät itse nimensä. Kaikilla korkeakouluilla on lakisääteinen tutkimus- ja kehitystyötehtävä. Henkilökuntarakenne ja henkilöstön palkkataso on kaikilla korkea- kouluilla sama.

Ammattikorkeakouluja vastaavat korkea- koulut (høyskoler) ovat organisoituneet mo- nella tavalla. Julkiset ammattikorkeakoulut ovat Norjan valtion toimijoita, ja merkittävä osa yksityisistä ammattikorkeakouluista on joko säätiön osia tai säätiöitä. Näiden lisäksi organisoitumismuotoina ovat yritykset ja yh- teisöt. Osa organisaatioista on itsenäisiä ja osa toimii omistajan ohjauksessa. Huomatta- va osa yksityisistä ammattikorkeakouluista toimii uskonnollisten taustaryhmien tuella.

Organisaatiotyypistä riippumatta ammatti- korkeakoulut voivat saada hakemuksesta val- tionrahoitusta akkreditoituihin koulutusoh- jelmiin. Valtionrahoitus jaetaan kaikille kor- keakouluille yhdellä tulosperusteisella rahoi- tusmallilla. Osalla ammattikorkeakouluista ei kuitenkaan ole valtionrahoitusta, vaikka niil- lä on tutkinnonanto-oikeus.

Rahoitusmalli on osa korkeakoulujen ohja- usjärjestelmää ja kolmasosa siitä perustuu tu- losta mittaaviin koulutuksen ja tutkimuksen indikaattoreihin. Vuodesta 2002 käytössä ol- lut rahoitusmalli kattaa noin 85 prosenttia korkeakoulujen kustannuksista. Rahoitusmal- lin toimivuuden arvioinnissa 2009 ei tullut esille merkittäviä muutostarpeita. Rahoitus- mallin lisäksi korkeakouluja ohjataan opetus- ja tutkimusministeriön ja korkeakoulujen vä- lisissä keskusteluissa, lainsäädännöllä, oh- jeistamalla (mm. kansalliset opinto-ohjelmia koskevat ohjeet) ja vertaispaineella, joka saadaan aikaan pitämällä yksittäisiä korkea- kouluja koskevat tilastotiedot julkisina. Aloi- tuspaikkamääristä päättää Norjan parlament- ti. Sekä yksityisten että valtion korkeakoulu- jen ylin päätöksentekoelin on korkeakoulun hallitus, joiden koostumusta, toimintaa ja valtuuksia koskevissa säännöksissä on kor- keakoululaissa eroja. Valtio ohjaa myös yksi- tyistä korkeakoulua, jos se on hakenut ja saa- nut valtiolta tukea akkreditoituihin koulutus- ohjelmiin. Yksityiset korkeakoulut perivät koulutuksesta maksun. Valtion korkeakou- luille maksun periminen on mahdollista vain ministeriön poikkeusluvalla. Korkeakoulujen nimet rekisteröi kansallinen rekisteröintivi- ranomainen.

Ruotsi

Ruotsin korkeakoulujärjestelmään kuuluu yliopistoja ja korkeakouluja. Ammatillisesti suuntautuneelle korkeakoulutukselle ei ole omia oppilaitoksia vaan sekä yliopistot että korkeakoulut tarjoavat sekä ammatillisesti et- tä akateemisesti profiloitunutta koulutusta.

Yliopistoja ja korkeakouluja säädellään yh- teisellä lainsäädännöllä. Ruotsissa on yhteen- sä 47 korkeakoulua ja yliopistoa, joista 35 on valtion virastoja ja loput yksityisiä.

Valtio rahoittaa sekä yksityisiä että valtion yliopistoja ja korkeakouluja. Peruskoulutuk- sen osalta korkeakoulujen rahoitus perustuu kokopäiväopiskelijoiden määrään ja opiskeli- joiden opintosuorituksiin.

Suoriterahoitukselle asetetaan enimmäis- määrä, jonka ylittävistä suoritteista korkea- koulu ei enää saa rahoitusta. Tutkimusrahoi- tukselle ei ole olemassa rahoitusmallia, vaan

se on historiaperusteista. Valtio voi myös suunnata tutkimusrahoitusta tiettyyn tarkoi- tukseen.

Yliopistoja ja korkeakouluja johtaa hallitus ja rehtori. Hallituksessa on enintään 15 jäsen- tä ja sen muodostavat puheenjohtaja, rehtori, kolme opettajakunnan edustajaa ja kolme opiskelijoiden edustajaa ja 8 korkeakoulun ulkopuolelta tulevaa edustajaa. Valtio nimit- tää korkeakoulun hallituksen puheenjohtajan sekä ulkopuoliset jäsenet korkeakoulun ehdo- tuksesta. Hallitus päättää korkeakoulun sisäi- sestä organisaatiosta, taloudesta ja voimava- rojen jakamisesta korkeakoulun sisällä.

Högskoleverket vastaa korkeakoulujen laa- dunarvioinnista ja tutkinnonanto-oikeuksien myöntämisestä korkeakouluille. Yliopistoilla on yleinen oikeus myöntää tutkintoja kaikilla kolmella syklillä. Muilla korkeakouluilla tut- kinnonanto-oikeus ulottuu ensimmäisen syk- lin ja yhden vuoden laajuisiin toisen syklin maisterin tutkintoihin. Muut korkeakoulut voivat kuitenkin hakea lupaa högskoleverke- tilta tutkinnonanto-oikeutta yksittäisillä aloil- la kaksivuotisiin toisen syklin maisterin tut- kintoihin tai kolmannen syklin jatkotutkin- toihin. Tutkinnonanto-oikeus ammatillisiin tai säänneltyihin ammatteihin myönnetään hakemuksesta sekä yliopistoille että muille korkeakouluille. Tutkinnonanto-oikeuden myöntämiseksi Högskoleverket nimittää ar- viointiryhmän, jonka arvioinnin pohjalta Högskoleverket tekee tutkinnonanto- oikeuksista päätökset.

Vuoden 2011 alusta lukien Högskoleverket on aloittanut koulutusohjelmien tuottamien osaamistulosten arvioinnin, jolla on vaikutus- ta korkeakoulujen tutkinnonanto-oikeuksiin.

Ohjelmat, joiden osaamistulokset eivät ole tyydyttäviä arvioidaan vuoden kuluessa uu- delleen. Högskoleverket päättää uudelleenar- vioinnin perusteella, säilyykö kyseisen oh- jelman tutkinnonanto-oikeus korkeakoulussa.

Tanska

Tanskan korkeakoululaitos muodostuu tie- deyliopistoista, ammattikorkeakouluista (pro- fessionshøjskoler) ja alueellisista oppilaitok- sista (Erhvervsakademier). Tanskan korkea- koululaitosta on viime vuosina uudistettu

muun muassa toteuttamalla merkittäviä kor- keakoulufuusioita.

Tanskan kahdeksan yliopistoa antaa tutki- mukseen perustuvaa opetusta (universitet- suddannelser) Bolognan prosessin mukaisilla kolmella syklillä. Ensimmäisen syklin yli- opistotutkinnot ovat Bachelor -tutkintoja (180 ECTS), toisen syklin tutkinnot Kandida- tus (Master) -tutkintoja (120 ECTS) ja kol- mannen syklin tutkinnot tohtorin tutkintoja (180 ECTS). Kahdeksan ammatillisesti suun- tautunutta korkeakoulua (professionshøjsko- ler) tarjoaa 3—4,5 -vuotisia ohjelmia (pro- fessionsbacheloruddannelser, 180—270 ECTS), jotka johtavat professionsbachelor - tutkintoon. Kymmenen ammatillisesti suun- tautunutta oppilaitosta (erhvervsakademier) tarjoaa kaksivuotisia korkeakouluohjelmia (erhvervsakademiuddannelser, 120 ECTS), jotka johtavat profession + AK -tutkintoon.

Ammatillisesti suuntautuneita ensimmäisen syklin tutkintoja säädellään omalla lainsää- dännöllään (31/03/2008 Lov om erhvervsa- kademiuddannelser og professionsbachelo- ruddannelser). Tutkinnonanto-oikeus edellyt- tää, että ohjelmien opetus on kiinteässä yh- teydessä ammatteihin ja työelämään sekä kansalliseen ja kansainväliseen tutkimuk- seen.

Korkeakoulujen valtiolta saama rahoitus on suoritusperusteinen. Kunkin korkeakoulun perusrahoitus määräytyy niin sanottuun tak- simittarijärjestelmän perusteella. Korkeakou- lun saavat rahoitusta opiskelijoiden opinto- suoritusten (osallistuminen kursseille ja tent- teihin) perusteella.

Alankomaat

Alankomaiden korkeakoulujärjestelmä koostuu yliopistoista (Wetenschappelijk On- derwijs) ja ammattikorkeakouluista (Hoger Beroepsonderwijs). Suurin osa ammattikor- keakouluista on julkisesti rahoitettuja nuorten koulutukseen keskittyviä ja pieni osa on yksi- tyisiä, lähinnä etä- ja elinikäiseen oppimiseen keskittyneitä ammattikorkeakouluja. Kor- keakoulujen koulutusta ja tutkimusta koskeva laki (WHW) koskee sekä julkisesti rahoitet- tujen ammattikorkeakoulujen koko toimintaa että joiltakin osin myös yksityisiä ammatti- korkeakouluja, joiden on julkisen tehtävän

hoitamisen nimissä huolehdittava koulutuk- sen laadusta ja laadunvarmistusjärjestelmistä samojen säännösten mukaan kuin julkisten- kin ammattikorkeakoulujen. Julkisesti rahoi- tetut ammattikorkeakoulut on mainittu ao.

lain liitteessä. Julkisesti rahoitetut ammatti- korkeakoulut ovat joko säätiöitä tai yhtiöitä.

Ammattikorkeakoulut keskittyvät Alanko- maissakin yliopistojen antamaa koulutusta käytännönläheisempään korkeakoulutukseen kandidaatti- ja maisteritason ohjelmissa il- man oikeutta myöntää tohtorintutkintoja.

Ammattikorkeakoulujen roolia erityisesti osana tutkimusjärjestelmää (tutkimuspaino- tuksen vahvistamista) pohditaan parhaillaan.

Opiskelijamääriin ja tutkintoihin perustuva rahoitus on edelleen kaikkien korkeakoulujen valtiolta saaman rahoitusmallin pääasiallinen komponentti (80 %), muut ovat laatuperus- tainen (10 %) ja tki-työhön ohjattu rahoitus (10 %). Kansallisen korkeakoulutarkastelun perusteella korkeakoulujen profiileja aiem- paa enemmän painottava, laadun aiempaa pa- remmin huomioiva rahoitusmalli otetaan käyttöön vuoden 2012 aikana.

Korkeakoulujen profiloitumiseen ja vah- vuusalueisiin perustuvassa ohjausmenettelys- sä siirrytään tulospohjaisuuden ja laadun huomioivaan rahoitusmalliin. Koulutuksen laadun perusteella korkeakoulujen on mah- dollista saada maksimissaan 7 prosentin lisä- rahoitus koulutuksen perusteella määräyty- vään rahoitukseensa. Järjestelyn tulokset ar- vioidaan 2016, minkä jälkeen päätetään ra- hoitusmallin tulevaisuudesta. Ammattikor- keakoulujen on mahdollista saada harkinnan- varaista profiloitumiseen kannustavaa rahoi- tusta julkisten ja yksityisten toimijoiden yh- teisten osaamiskeskittymien (Centres of Ex- pertise) toimintaan. Edellytyksenä on, että keskittymät toimivat jollain Alankomaiden hallituksen osoittamasta yhdeksästä tutki- muksen painopistealasta tai koulutus- tai ter- veydenhuoltosektorilla. Ammattikorkeakou- luissa on käytössä opiskelijamaksu.

Kaikilla koulutusta ja tutkimusta koskevan lain liitteessä mainituilla korkeakouluilla on oltava korkeakoulun toiminnasta vastaava hallitus (College van Bestuur) ja hallituksen toimintaa valvova elin (Raad van Toezicht).

Henkilökunta ja opiskelijat voivat joiltain

osin osallistua korkeakoulun johtamisen rat- kaisuihin (medezeggenschapsraad).

Korkeakoulut päättävät itsenäisesti koulu- tusaloistaan ja koulutusohjelmistaan. Riip- pumaton akkreditaatiotoimija hyväksyy kou- lutusohjelmat.

Itävalta

Itävallan korkeakoulujärjestelmä muodos- tuu yliopistoista (Universitäten), ammatti- korkeakouluista (Fachhochschule), pedago- gisista korkeakouluista (Pädagogische Hoch- schulen) sekä eräitä terveysalan tutkintoja antavista oppilaitoksista (Medizinisch- technische Akademien, Hebammenakademi- en).

Itävallan ammattikorkeakoululaitos luotiin vuonna 1993. Ammattikorkeakoulut voivat olla liittovaltion, muiden julkisten tai yksi- tyisten omistajien ylläpitämiä. Useimmat ammattikorkeakoulut ovat monialaisia. Am- mattikorkeakouluja ohjataan liittovaltion lainsäädännöllä (Bundesgesetz über Fach- hochschul-Studiengänge 1993). Ammatti- korkeakoulujen tehtävänä on antaa ammatil- lisesti suuntautunutta korkeakoulutusta, joka perustuu soveltavaan tutkimus- ja kehitys- työhön.

Itävallassa korkeakoulujen tutkintorakenne muodostuu Bolognan prosessin mukaisesti kolmesta syklistä. Ammattikorkeakoulut an- tavat ensimmäisen ja toisen syklin korkea- koulututkintoja. Tutkinnonanto-oikeus perus- tuu koulutusohjelmien akkreditointijärjestel- mään. Akkreditointi on voimassa viisi vuotta.

Tutkinto-ohjelmien akkreditoinnista ja ulkoi- sesta laadunvarmistuksesta vastaa ammatti- korkeakouluneuvosto (Fachhochschulerat).

Tutkinnonanto-oikeuteen tarvitaan akkredi- toinnin lisäksi korkeakouluasioista päättävän liittovaltion ministeriön hyväksyntä.

Ammattikorkeakoulujen sisäisestä hallin- nosta ja opetuksen organisoinnista vastaa ammattikorkeakoulu-kollegio (Fachhoch- schulkollegium), jonka muodostavat tutkinto- ohjelmien johtajat, opetus- ja tutkimushenki- löstön sekä opiskelijoiden edustajat. Kollegio valitsee puheenjohtajan ja varapuheenjohta- jan ylläpitäjän valitsemista ehdokkaista.

Ammattikorkeakoulut laativat kehittämis- ja rahoitussuunnitelmat, joiden perusteella

liittovaltio rahoittaa sovittavan määrän opis- kelijapaikkoja ammattikorkeakouluissa. Ra- hoitus on kustannuspohjaista ja liittovaltion rahoitus kattaa noin 90 prosenttia tutkinto- ohjelmien kustannuksista. Tällä on kannus- tettu ammattikorkeakouluja laajentamaan ra- hoituspohjaansa. Ammattikorkeakoulut hankkivat kiinteistöihin ja muuhun infra- struktuuriin tarvittavan rahoituksen muista lähteistä kuten aluehallinnolta, kunnilta tai yksityiseltä sektorilta. Ammattikorkeakoulut voivat periä opiskelijoilta vajaan neljänsadan euron suuruisia maksuja lukukaudessa. Mak- sujen periminen on vapaaehtoista.

Saksa

Saksassa korkeakoulutusta antaa kaksi toi- sistaan hallinnollisesti erilaista korkeakou- lusektoria, yliopistot ja ammattikorkeakoulut (Fachhochschulen). Sektoreiden toiminta eroaa koulutuksen sisällöissä ja oppimistu- losten painotuksissa. Ammattikorkeakouluis- sa tutkimus rajataan sovelluspainotteiseksi ja korkeakoulutus keskittyy ammatillisten val- miuksien kehittämiseen, kun taas yliopistois- sa tutkimukselle ei ole rajoitteita ja niiden tu- lisi tuottaa akateemisia, kriittisiä korkeakou- lutettuja. Vain yliopistot voivat myöntää toh- torintutkintoja.

Saksan liittovaltion perustuslain mukaan vastuu koulutuksesta jakautuu liittovaltion ja osavaltioiden kesken. Liittovaltion perustus- laki ei sisällä korkeakouluja tai niiden tehtä- viä koskevia säännöksiä. Korkeakoulujärjes- telmää säännellään liittovaltion, osavaltioi- den (Bundesländer) ja organisaatiotasolla.

Liittovaltiotasolla toimintaa ohjaa korkea- koulujen puitelaki. Lisäksi, kaikilla 16 osa- valtiolla on omat opetusministeriönsä ja kor- keakoululakinsa, jotka eivät voi olla ristirii- dassa puitelain kanssa. Organisaatiotasolla yliopistot ja ammattikorkeakoulut määritte- levät johtosääntönsä, joissa osasta täsmenne- tään lainsäädännön antamaa tehtävää sitä kuitenkaan muuttamatta. Myös osavaltiot oh- jaavat korkeakouluja.

Rahoitusta koskevat puitelain säännökset käsittelevät valtion rahoituksen tulosperustai- suutta sekä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä. Korkeakoulujen perusrahoituk- sesta vastaavat osavaltiot. Rahoitusmallit

ovat osavaltiokohtaisia ja korkeakoulusekto- reita rahoitetaan käytännössä samojen malli- en perusteella. Liittovaltiotason korkeakoulu- rahoitus on yleensä projektiperusteista: ke- väällä 2012 liittovaltion rahoitusta on tarjolla korkeakoulujen profiloitumiseen ja korkea- koulutuksen laadun parantamiseen. Osa osa- valtioista sallii korkeakoulujen keräävän mal- tillisia lukukausimaksuja.

Saksan korkeakoulujärjestelmän uudista- misessa on päädytty sekä yliopisto- että am- mattikorkeakoulusektorilla korkeakoulukoh- taisen strategian merkityksen korostamiseen työnjako- ja yhteistyökysymysten pohjana korkeakoulujen profiloitumisessa osaval- tiokohtaisissa erilaistumismenettelyissä.

Vaikka ammattikorkeakoulujen tutkimusta on säännöksillä rajattu, korostetaan korkeata- soista tutkimusta tekevien ammattikorkea- koulujen tutkimusympäristöjen kehittämistä osana erilaistumisprosessia.

Korkeakoulujen profiloitumista ja raken- teiden kehittämistä varten on tarjolla sekä liittovaltiotason, osavaltiotason että yksittäis- ten rahoittajien ohjelmia ja muita rahoitus- instrumentteja. Saksassa on siirrytty korkea- kouluissa tehdyn tutkimuksen yhteiskunnalli- sen merkityksen korostamisesta korkeakou- lutuksen merkityksen korostamiseen, ja ra- kenteellisen kehittämisen rahoitusinstrumen- teissa on huomioitu niin liittovaltio- ja osa- valtiotasolla kuin rahoitusorganisaatioissa erityisesti koulutuksen kehittäminen.

Osavaltioiden korkeakoulujärjestelmien muutosajurit ovat keskenään erilaisia. Esi- merkiksi, nuorisoikäluokkakehitys on jois- sain osavaltioissa kasvava ja osassa laskeva.

Ikäluokkakehityksen ja myös osavaltion pro- fiilin vahvistamiseksi ammattikorkeakoulu- jen asemaa korkeakoulujärjestelmässä ollaan vahvistamassa Luoteis-Saksassa Nordrhein- Westfalenissa. Osavaltio tähtää kaikki poten- tiaaliset oppijat kattavaan koulutus- ja osaa- mistason nousuun. Ammattikorkeakoulujen taloudellista asemaa parannetaan, niiden edellytyksiä menestyksekkääseen tutkimus- työhön edistetään ja yhteistyötä yliopistojen kanssa tutkimuksessa ja jatkokoulutuksessa vahvistetaan. Lisäksi, ammattikorkeakoulu- jen tulisi laaja-alaistua ja vahvistaa henkilö- kunnan keskiryhmien merkitystä tutkimuk- sen ja koulutuksen yhdistäjinä. Uudistukses-

sa pyritään edistämään myös naisten urakehi- tystä.

Yhdysvallat

Korkeakoulun itsenäisyyden aste määräy- tyy säännöstason perusteella. Julkinen kor- keakoulu voi olla melkein millainen organi- saatio tahansa valtionvirastosta erilaisiin yri- tysmuotoihin. Osavaltioiden perustuslakien määrittelemät korkeakoulut ovat kaikkein it- senäisimpiä. Tällaisia korkeakouluja on pää- asiassa läntisissä (kuten kymmenkampuksi- nen University of California) ja Keskilännen osavaltioissa (kuten kolmessa kaupungissa toimiva University of Michigan). Osavaltion perustuslaissa valtuutetun korkeakoulun asemaa ei voi muuttaa osavaltion hallinnon päätöksillä, vaan korkeakoulun asemaan voi- daan vaikuttaa vain muuttamalla osavaltion peruslakia. Valtaosa korkeakouluista on mää- ritelty muissa kuin perustuslaissa, ja osaval- tiolla on näin niiden ohjaamisessa enemmän mahdollisuuksia. Ohjauksen kannalta yksin- kertaisimmillaan korkeakoulu on valtion vi- rasto, jonka autonominen asema ei poikkea muista valtion virastoista.

Julkisten korkeakoulujen toimintaa hallin- noidaan ja ohjataan osavaltioissa eri tavoin.

Kalifornia asemoi toiminnat ja tavoitteet melko yhtenäisesti kaikille julkisille korkea- kouluilleen. Kalifornian korkeakoulujen kir- jossa erottuu kaksi yliopistojärjestelmää, joi- ta ohjataan kokonaisuutena. University of California –järjestelmän 10 yliopistoa ovat kaikki ainakin jollakin alalla merkittäviä tut- kimus- ja koulutusyliopistoja, kun taas Cali- fornia State University –järjestelmän 23 kampusta keskittyvät ammattikorkeakoulujen kaltaisesti käytännönläheisempään koulutuk- seen kandidaatti- ja maisteritasolla. Korkea- kouluja täydentää paikalliseen ja aikuiskou- lutukseen keskittyvien keskiasteen oppilai- toksen (community college) verkosto, jonka ohjaus on väljempää kuin UC- ja CSU- järjestelmien. Wisconsinissa taas University of Wisconsin –järjestelmän sisällä kampusten välinen työnjako vastaa jollakin tarkkuudella yliopisto-ammattikorkeakoulu-tehtävänjakoa.

The University of Wisconsin at Madison on maailmanluokan yliopisto, jonka lisäksi 25 muun kampuksen yliopistoista vain yksi

myöntää tohtorintutkintoja. 11 kampusta keskittyy kandidaatti- ja maisteritason koulu- tukseen ja 13 tarjoaa rajoitetumpaa, kandi- daattitason tutkintoon valmistavaa korkea- koulutusta. Kaikki 26 kampusta osallistuvat Wisconsinin osavaltionlaajuiseen täydennys- koulutukseen muiden koulutusorganisaatioi- den kanssa. Vaikka UW-järjestelmän hallitus ohjaa järjestelmää kokonaisuutena, Madiso- nin kampus toimii autonomisesti ja sen rehto- rilla on valtaa myös ohi koko järjestelmän hallituksen.

University of Wisconsin – järjestelmän vuosibudjetti 2010—2011 oli noin 5,59 mil- jardia dollaria, josta osavaltio rahoitti noin 1,18 miljardia ja liittovaltio noin 16 miljoo- naa dollaria. Lahjoitukset, apurahat ja sopi- mukset olivat noin 2,17 miljardia dollaria.

Opiskelijoiden vuosimaksut kattoivat noin 1,1 miljardia dollaria. Yrityksiltä, sairaalayh- teistyöstä ja myyntituloista UW sai 1 miljardi dollaria. Inflaatiokorjattuna osavaltiolta tule- van rahoituksen taso on kymmenessä vuo- dessa laskenut, kun taas opiskelijamaksuista saatavien ja muiden tulojen taso on selvästi noussut. Myös opiskelijamaksu on noussut.

Käytännössä osavaltion vuosituki on pysynyt noin miljardin dollarin tuntumassa ja UoW:n budjetti kasvanut joka vuosi. Osavaltiolta tu- levan rahoituksen peruskomponentteja on opiskelijamäärän perusteella annettava rahoi- tus.

Tohtorintutkintoja myöntävät UW Madison ja UW Milwaukee kattoivat 5,59 miljardin dollarin budjetista 3,38 miljardia ja kandi- daatti- ja maisteritason koulutusta antavat 11 kampusta 1,74 miljardia dollaria.

2.3 Nykytilan arviointi

Ammattikorkeakoulujen toimiluvat ja koulu- tusohjelmat

Ammattikorkeakoulujen toiminnan laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta tarkasteltiin opetus- ja kulttuuriministeriön teettämässä selvityksessä vuonna 2010. Selvityshenkilöi- den arvion mukaan ammattikorkeakoulujär- jestelmässä on kokonaisuutena tarkastellen tehottomuutta. Erot ammattikorkeakoulujen välillä ovat suuria. Ammattikorkeakoulujär- jestelmän keskeisiä ongelmia ovat selvitys-

henkilöiden mukaan nykyisen ammattikor- keakouluverkon hajanaisuus, koulutustarjon- nan ja –kysynnän epätasapaino alueellisesti ja koulutusaloittain sekä pitkät koulutusajat ja korkeat keskeyttämisasteet. Selvityshenki- löiden näkemyksen mukaan ammattikorkea- koulusektoria tulisi uudistaa siten, että uudis- tukset tukevat ammattikorkeakoulujen perus- tehtäviä, eli työelämälähtöistä koulutusta ja aluekehitystä palvelevaa soveltavaa tutki- musta. Ammattikorkeakoulujärjestelmän oh- jauksen ja rahoituksen tulisi nykyistä pa- remmin tukea koulutuksen ja tutkimus- ja kehitystoiminnan laadun kehittämistä.

Ammattikorkeakoulujen voimassa olevat toimiluvat muodostavat kokonaisuuden, joka on syntynyt ammattikorkeakoulujärjestelmän kehittymisen myötä. Niihin on tehty joitakin ammattikorkeakoulukohtaisia muutoksia ta- pauskohtaisesti esimerkiksi ammattikorkea- koulujen yhdistyessä. Toimilupia ei kuiten- kaan ole arvioitu ja päivitetty kokonaisuutena vastaamaan nykyisiä yhteiskunnan ja työ- elämän koulutustarpeita sekä korkeakoulujen toimintaympäristön muutoksia.

Ammattikorkeakoulutuksen säätely on var- sin yksityiskohtaista. Tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämistapa on laissa rajattu koulutusohjelmiksi ja opetus- ja kulttuurimi- nisteriö päättää ammattikorkeakoulujen kou- lutusohjelmista.

Koulutusohjelmiin perustuva tapa organi- soida tutkintoon johtavaa koulutusta perustuu siihen olettamukseen, että tulevaisuuden työ- tehtävät ovat siinä määrin tarkasti tiedossa, että niihin valmentava opintopolku voidaan suunnitella koulutusohjelmakokonaisuudeksi.

Koulutusohjelmissa opiskelevilla on usein ra- joitetut mahdollisuudet yksilöllisten osaa- misyhdistelmien muodostamiselle omien opintovalintojen kautta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön vahvista- milla ammattikorkeakoulujen koulutusohjel- mapäätöksillä on tavoiteltu valtakunnallista koulutusohjelmarakennetta, joka jäsentäisi ammattikorkeakoulujen koulutustarjonnan ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Työelä- män muuttuviin ja alueiden erilaisiin tarpei- siin on vastattu uusien koulutusohjelmien pe- rustamisella. Tämä on johtanut siihen, että erinimisten koulutusohjelmien kirjo on kas- vanut nopeasti.

Ammattikorkeakoulujen tutkintoon johta- van koulutuksen organisointi opetus- ja kult- tuuriministeriön koulutusohjelmapäätösten mukaisesti ei edistä korkeakoulujen kykyä vastata joustavasti työelämän ja yhteiskunnan muutoksiin. Ammattikorkeakoulut ovat kou- lutuksen, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä työelämän kehittämisen asiantuntijoita. Niillä on toimialallaan paras asiantuntemus koulu- tuksen sisällöllisissä ja niihin kytkeytyvissä opetuksellisissa kysymyksissä. On johdon- mukaista, että ammattikorkeakoulujen auto- nominen rooli vahvistuisi koulutustehtävän suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry:n koulutusohjelmaprojektin (2009—2010) suosituksissa on todettu, että tutkintoon johtavan koulutuksen rakenteita tulee kehittää joustaviksi, työelämäläheisiksi ja opiskelijan valinnanmahdollisuuksia lisää- viksi. Tämä saattaa edellyttää koulutusoh- jelmarakenteesta luopumista, koulutusalara- kenteen uudelleen arvioimista ja siirtymistä muunlaisiin, esimerkiksi ydinosaamisen ja täydentävien opintojen kautta jäsentyviin tut- kintoihin ja nykyistä laajempiin, myös uu- denlaisten opiskelijavalintojen kannalta mie- lekkäisiin tutkintokokonaisuuksiin. Kehittä- mistyö on tehtävä laajana yhteistyönä sidos- ryhmien kanssa. Tämä on tärkeää myös kor- keakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan kannalta. Uuden rakenteen on luotava ny- kyistä joustavammat mahdollisuudet toteut- taa työelämäläheistä ja työelämälähtöistä tut- kimus- ja kehitystoimintaa tukevaa pedago- giikkaa.

Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi kansainvälisesti opetus- ja kulttuuriministeri- ön toimeksiannosta ammattikorkeakoulujen tk-toimintoja (KKA-julkaisu 7:2012). Profes- sori Peter Maassenin johtama arviointiryhmä totesi ammattikorkeakoulujen tk-toimintojen kehittyneen tutkimus- ja kehitystyötä tekevi- en henkilöiden toiminnasta, ilman kokonais- valtaista suunnittelua, mikä osaltaan selittää tk-toimintojen kansallisen pirstaleisuuden ja alueelliset erityispiirteet. Ammattikorkeakou- lujen tulisi selvityksen mukaan huomioida strategiassaan myös tk-työ ja vahvistaa kou- lutuksen ja tk-työn yhteyttä. Opetus- ja kult- tuuriministeriö voi selvityksen mukaan kor- keakoulujen ohjauksessa ja rahoituksessa ny-

kyistä painokkaammin huomioida tk-työn.

Ministeriöiden tulisi arviointiryhmän näke- myksen mukaan varmistaa yhteinen tahtotila ammattikorkeakoulujen aseman kehittämi- seksi kansallisessa tutkimusjärjestelmässä.

Ammattikorkeakoulujen nykyisessä koulu- tus- ja opintoalajaottelussa on nähty selkeyt- tämisen tarvetta. Selkeyttämistarpeen on ko- ettu nousevan työmarkkinoiden muutoksista, kansainvälisen yhteistyön lisääntymisestä, koulutuksen järjestäjien kilpailutilanteista, korkeakoulujen sisäisten rakenteiden muu- toksista, sekä opiskelija- ja valintatiedotuk- sen kehittämistarpeista. Muutostarve on näyt- täytynyt kummallakin korkeakoulusektorilla osin samanlaisena. Muutostarpeita on nähty erityisesti tekniikan ja liikenteen alalla, luon- nontieteiden alalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla. Tutkintoon johtavan koulutuksen rakenteita ja nimikkeis- töjä kehitettäessä on tärkeää huomioida myös korkeakoulujen kansainvälinen yhteistyö.

Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi ammatillista opettajankoulutusta vuonna 2010. Siihen sisältyi myös arviointia amma- tillisten opettajakorkeakoulujen ja ammatti- korkeakoulujen yhteydestä. Arvioinnissa suositeltiin muun muassa ammattikorkeakou- lun opetustarjonnan hyödyntämistä opetta- jankoulutuksessa ja opetusharjoittelussa sekä opiskelijoiden ja opettajien yhteistyön lisää- mistä ammattikorkeakoulun ja opettajakor- keakoulun välillä taloudellisen ja toiminnalli- sen synergian lisäämiseksi.

Ammattikorkeakoulun toiminnan kokoa- minen yhdeksi kokonaisuudeksi tukisi sekä ammattikorkeakoulujen että ammatillisen opettajankoulutuksen kehittymistä.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus

Hyvän rahoitusjärjestelmän ominaisuuksi- na pidetään selkeyttä sekä tuloksellisuuteen ja tehokkuuteen kannustavuutta. Nykyiseen kustannuspohjaiseen ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmään liittyy kannustinon- gelmia, koska se ei juurikaan palkitse tehok- kuudesta tai asetettujen tavoitteiden saavut- tamisesta. Keskeisistä korkeakoulupoliittisis- ta tavoitteista niin ikään laatu ja vaikuttavuus eivät näy tällä hetkellä ammattikorkeakoulu- jen rahoitusjärjestelmässä. Nykyinen rahoi-

tusmalli ei myöskään kannusta ammattikor- keakouluja profiloitumaan aluetta palvele- vaan tutkimus- ja kehitystyöhön, sillä perus- rahoituksesta puuttuu tätä toimintaa koskeva elementti.

Tuloksellisuuden osuus ammattikorkeakou- lujen valtionosuusrahoituksessa on varsin pieni. Valtionosuusrahoituksen määräyty- misperusteissa laskennallisten opiskelijamää- rien painoarvo on 70 prosenttia ja suoritettu- jen tutkintojen 30 prosenttia. Ohjauksen nä- kökulmasta ammattikorkeakoulujen hanke- ja tuloksellisuusrahoitukseen osoitetut valti- onavustukset ovat volyymiltaan pieniä ja nii- den ohjaava vaikutus on tehtyjen selvitysten perusteella vähäinen. Esimerkiksi koulutus- tarjonnan sopeuttaminen työvoimatarpeeseen on nykyisessä järjestelmässä vaikeaa.

3 Esity ksen tavoitteet ja keskeiset ehdo tukset

3.1 Tavoitteet

Ammattikorkeakoululainsäädännön uudis- tus on keskeinen osa käynnissä olevaa kor- keakoulureformia. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa ammattikorkeakoulujen opetuk- sen ja tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä näihin liittyvän aluekehittämistoiminnan laa- tua sekä kehittää ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisen edellytyksiä ja turvata ammattikorkeakoulujen opiskelija- ja muiden palvelujen taso ja toiminnan tuloksellisuus.

Näihin tavoitteisiin pyritään uudistamalla ammattikorkeakoulujen ylläpitäjille myön- nettävät toimiluvat, luopumalla ministeriön tekemistä koulutusohjelmapäätöksistä sekä uudistamalla ammattikorkeakoulujen rahoi- tuksen määräytymisperusteita.

Ammattikorkeakoulujen toimilupien uudis- tamisella toteutetaan hallitusohjelman mu- kainen korkeakoulujen nykyisen toimipiste- verkon kokoaminen riittävän laajoiksi, laa- dukkaiksi ja innovatiivisiksi osaamisympä- ristöiksi. Kaikilla yksiköillä tulee olla edelly- tykset tarjota opiskelijoille laadullisesti tasa- vertaiset koulutus- ja opiskelijapalvelut sekä toteuttaa korkeatasoista työelämää, pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja alueita palvelevaa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tavoitteen saavuttaminen vaatii riittävien taloudellisten

voimavarojen lisäksi ammattikorkeakoulujen vahvempaa strategista osaamista, profiloitu- mista, painoalavalintoja, johtajuutta sekä priorisointi- ja päätöksentekokykyä. Halli- tuksen sivistyspoliittinen ministeriryhmä on määritellyt toimilupauudistuksen periaatteet helmikuussa 2012.

Ammattikorkeakoulujen koulutusohjelma- päätöksistä luopumisen tavoitteena on vah- vistaa ammattikorkeakoulujen edellytyksiä suunnata koulutustarjontaansa nykyistä jous- tavammin työelämän tarpeiden mukaisesti.

Tätä tukee osaltaan vuorovaikutuksen vah- vistaminen ammattikorkeakoulun toimin- taympäristöön ja erityisesti työelämään. Kou- lutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunni- telman mukaisesti tavoiteltavaa on myös työ- ja elinkeinoelämän edustajien lisääminen ammattikorkeakoulujen keskeisissä hallin- toelimissä.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin uudistamisen tavoitteena on, että rahoituksen määräytymisperusteissa ja rahoituskriteereis- sä otetaan huomioon koko ammattikorkea- koulujen lakisääteinen toiminta laatua, vai- kuttavuutta ja tehokkuutta korostaen.

3.2 Toteuttamisvaihtoehdot

Vaihtoehtona varsinaiselle toimilupamenet- telylle olisi se, että ammattikorkeakoulut ja niiden ylläpitäjät lueteltaisiin yliopistojen ta- paan laissa tai sen nojalla annettavassa ase- tuksessa. Tämä malli on saanut melko laajaa kannatusta hallitusohjelman jälkeen laaditus- ta Ammattikorkeakoululaitoksen uudistami- sen suuntaviivat -muistiosta annetuissa lau- sunnoissa. Ammattikorkeakoulujen luettele- mista lainsäädännössä on kannatettu erityi- sesti kahden korkeakoulusektorin yhdenmu- kaisen kohtelun perusteella. Ammattikorkea- koulu- ja yliopistosektorien erona on kuiten- kin se, että ammattikorkeakoulujen ylläpitä- jänä voi toimia kunta, kuntayhtymä tai yhtei- sö, joita koskee oma lainsäädäntönsä, kun taas julkisoikeudellisten yliopistojen olemas- saolo perustuu suoraan yliopistolakiin. Oike- usministeriö onkin pitänyt keinotekoisena kaavailtua mallia, jossa toimiluvan myöntä- miseen ei liittyisi varsinaista hallintopäätöstä.

Erityisen ongelmallisena tässä mallissa on pidetty muutoksenhakuoikeuden puuttumista.

Hallintopäätökseen perustuvien toimilupi- en uudistamisessa on harkittu vaihtoehtoa, jossa nykyisiä toimilupia muutettaisiin voi- massa olevan lain nojalla. Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa toimiluvan peruut- tamisen kokonaan tai osittain erityisesti kou- lutustarpeen olennaisen muutoksen perusteel- la. Toimilupien kokonaistarkastelun kannalta on kuitenkin pidetty parempana ratkaisuna sitä, että kaikki voimassa olevat toimiluvat lakkautetaan uuden lain voimaantulosään- nöksen nojalla. Tällöin uusien toimilupien myöntämisessä voitaisiin lisäksi lakiehdotuk- sen mukaisesti korostaa toiminnan laadun, vaikuttavuuden ja tehokkuuden näkökulmaa.

Koulutusvastuusääntelyn osalta nykyistä ministeriön koulutusohjelmapäätöksiin pe- rustuvaa mallia ei pidetä enää tarkoituksen- mukaisena vaihtoehtona. Koska toimiluvat myönnettäisiin jatkossakin hallinnollisina päätöksinä, myös koulutusvastuut määrittyi- sivät toimiluvissa eikä lainsäädännön perus- teella. Sen sijaan että koulutusvastuu määri- tettäisiin tutkintojen ja tutkintonimikkeiden kautta, toimiluvissa voitaisiin määrittää esi- merkiksi pelkästään ne koulutusalat, joilla kukin ammattikorkeakoulu antaisi tutkintoja.

Koulutuksen suuntaaminen yhteiskunnan ja työelämän tarpeiden mukaan edellyttää kui- tenkin koulutusalaa tarkempaa säätelyä mo- nella yhteiskunnan toiminnan kannalta kes- keisellä alalla kuten sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla.

Ammattikorkeakoulujen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamista koske- vassa selvityshenkilöiden raportissa (opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:23) on hahmoteltu kolmea erilaista vaihtoehtoa uu- distuksen toteuttamiseksi. Ensimmäisen vaih- toehdon mukaan ammattikorkeakoulujen pe- rusrahoitus siirrettäisiin kokonaan valtiolle ja rahoituksesta säädettäisiin ammattikorkea- koululaissa. Kustannuspohjaisesta rahoituk- sesta luovuttaisiin ja perusrahoitus perustuisi tuloksellisuuteen. Ammattikorkeakoulut ja niiden ylläpitäjät yhdistettäisiin samaksi oi- keushenkilöksi ja niiden juridinen muoto oli- si osakeyhtiö. Toisena vaihtoehtona on tar- kasteltu mallia, jossa rahoitus siirrettäisiin valtiolle kuten ensimmäisessä vaihtoehdossa.

Sen sijaan nykyinen ylläpito- ja hallintojär- jestelmä säilyisi pääpiirteissään ennallaan.

Myös kolmannessa vaihtoehdossa ylläpito- ja hallintojärjestelmä säilyisi. Lisäksi kuntien ja valtion rahoitusvastuu säilyisi, mutta rahoi- tussuhteita muutettaisiin kuntien rahoitus- osuutta pienentämällä. Tässäkin mallissa kustannuspohjaisesta rahoituksesta kuitenkin luovuttaisiin ja perusrahoitus perustuisi tu- loksellisuuteen. Selvityshenkilöt ovat pitä- neet näistä kolmesta vaihtoehdosta ensim- mäistä mallia parhaimpana. Myös hallitusoh- jelman kirjaus pohjautuu tähän vaihtoehtoon.

3.3 Keskeiset ehdotukset

Hallitusohjelman mukaisesti ammattikor- keakoulujen rahoitusta ja hallintoa koskeva lainsäädäntö uudistetaan. Ammattikorkea- koulu-uudistus toteutetaan valtioneuvoston päättämän koulutuksen ja tutkimuksen kehit- tämissuunnitelman mukaisesti vaiheittain.

Nyt ehdotettavan uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa vauhditetaan ammattikorkeakoulu- jen rakenteellista uudistamista ja toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamista.

Ammattikorkeakoulun toimiluvan myön- tämisperusteita ehdotetaan uudistettaviksi ja nykyisten toimilupien voimassaolo ehdote- taan päättymään lain voimaan tullessa. Uusi- en toimilupien myöntämisessä korostuisivat koulutustarpeen lisäksi toiminnan laatuun, vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen liittyvät nä- kökohdat.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tekemistä koulutusohjelmapäätöksistä ehdotetaan luo- vuttavaksi. Toimiluvissa määrättäisiin jatkos- sa siitä, mitä tutkintoja ja tutkintonimikkeitä kukin ammattikorkeakoulu antaa. Valtioneu- vosto voisi toimiluvassa lisäksi myöntää oi- keuden järjestää ammatillista opettajankoulu- tusta. Ammatillisesta opettajankoulutuksesta annettu laki ehdotetaan kumottavaksi ja mai- nittuun lakiin sisältyvät kelpoisuutta ja opis- keluoikeutta koskevat säännökset ehdotetaan siirrettäviksi ammattikorkeakoululakiin.

Ruotsinkielisen opettajankoulutuksen järjes- tämisvelvoitetta koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi yliopistolakiin.

Ammattikorkeakoulujen ylläpitäjille myönnettävän perusrahoituksen määräyty-

misperusteet ehdotetaan uudistettaviksi. Ra- hoituskriteereissä otettaisiin huomioon am- mattikorkeakoulujen koko lakisääteinen toi-

minta laatua, vaikuttavuutta ja tehokkuutta korostaen. Korkeakoulukohtainen rahoitus määräytyisi pääasiassa suoritettujen tutkinto- jen ja opintoprosessien laadun ja tehokkuu- den, työllistymisen sekä tutkimus- ja kehit- tämistoiminnan perusteella.

Ammattikorkeakoulu-uudistuksen toisessa vaiheessa on tarkoitus siirtää vastuu ammat- tikorkeakoulujen perusrahoituksesta koko- naan valtiolle ja tehdä ammattikorkeakou- luista itsenäisiä oikeushenkilöitä. Toinen vaihe toteutetaan valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksen aikataulussa.

4 Esity ksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset

Ehdotetuilla rahoitusmallin muutoksilla ei ole vaikutusta ammattikorkeakouluille jaet- tavan kokonaisrahoituksen määrään. Mallilla ei siten ole muutosvaikutusta valtion talou- teen eikä kunta–valtio -suhteeseen.

Toimilupauudistuksessa kiinnitetään huo- miota ammattikorkeakoulujen taloudellisiin toimintaedellytyksiin pitkällä tähtäyksellä.

Toimintaedellytyksiä pyritään parantamaan rakenteellisten uudistusten ja uudelleen arvi- oitavien koulutusvastuiden kautta.

Samaan aikaan ammattikorkeakoulu- uudistuksen kanssa hallitus toteuttaa valtion- talouden sopeuttamistoimia. Ammattikor- keakoulujen osalta se merkitsee koulutustar- jonnan vähentämistä ja yksikköhintojen leik- kausta sekä indeksikorotuksista luopumista vuonna 2013. Tällä odotetaan olevan vaiku- tuksia ammattikorkeakoulujen suunnitelmiin niiden hakiessa toimilupia. Säästövelvoittei- den toteuttaminen edellyttää ammattikorkea- kouluilta rakenteellista uudistumista ja toi- minnan tehostamista.

Esitetyllä rahoitusmallilla on kuitenkin vaikutuksia rahoituksen jakautumiseen am- mattikorkeakoulujen välillä. Malli pohjautuu tuloksellisuuteen, jolloin kunkin rahoituskri- teerin mukaisella suoriutumisella on osaltaan vaikutus ammattikorkeakoulun saaman ko- konaisrahoituksen määrään. Kaikkien am- mattikorkeakoulujen toimintaedellytykset turvataan ja ammattikorkeakoulukohtaisia muutoksia pienennetään ottamalla lakiin siir- tymäsäännös, jonka mukaan rahoituksen

muutos voi olla korkeintaan kolme prosenttia vuotta kohti. Tuloksellisuuden vaikutus ra- hoitukseen kasvaa siten asteittain.

Yksikköhinnan uudet määräytymisperus- teet muuttavat yksittäisten ammattikorkea- koulujen rahoituksen määrää. Rahoitus mää- räytyisi jatkossa toiminnan tuloksellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden mukaan. Ra- hoituskriteerit olisivat suoritetut ammattikor- keakoulututkinnot (46 %), 55 opintopistettä lukuvuotena suorittaneiden määrä (24 %), valmistuneet työlliset (3 %), avoimen am- mattikorkeakouluopetuksen, erillisten opinto- jen ja maahanmuuttajien valmentavan koulu- tuksen opintopisteet (4 %), ammatillisessa opettajankoulutuksessa suoritetut opinnot (2 %), opiskelijapalaute (3 %), koulutuksen kansainvälisyys (3 %), ulkopuolinen tutki- mus- ja kehitystoiminnan rahoitus (8 %), suoritetut ylemmät ammattikorkeakoulutut- kinnot (4 %), julkaisut, taiteellinen toiminta, audiovisuaaliset aineistot ja tieto- ja viestin- tätekniset ohjelmat (2 %), henkilöstön kan- sainvälinen liikkuvuus (1 %).

Eräiden valtioneuvoston yleisistunnossaan tekemien, opetusministeriön hallinnonalaan kuuluvien päätösten maksullisuudesta ja maksujen suuruudesta annetun asetuksen (994/1995) mukaan valtioneuvoston yleisis- tunnossa tehtävästä ammattikorkeakoulun toimilupapäätöksestä peritään 2 835 euron suuruinen maksu. Ehdotetun ammattikorkea- koululain muuttamista koskevan lain voi- maantulosäännöksen 3 momentin mukaan maksua ei kuitenkaan perittäisi toimiluvista, joiden voimassaolo alkaa lain tullessa voi- maan.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimin- taan

Ehdotetut ammattikorkeakoululain muu- tokset vahvistavat ammattikorkeakoulujen asemaa korkeakoulujärjestelmässä ja lisäävät ammattikorkeakoulujen autonomiaa koulu- tustehtävän osalta. Koulutustehtäväsääntelyn uudistaminen ja koulutusohjelmapäätöksistä luopuminen antaa ammattikorkeakouluille entistä joustavammat mahdollisuudet reagoi- da työelämän tarpeisiin. Ammattikorkeakou- lujärjestelmän uusi rahoitusmalli edesauttaa ammattikorkeakoulujen perustehtävien to-

teuttamista. Tutkimus-, ja kehitystoiminnan huomioiminen rahoituksessa edistää koulu- tuksen uusiutumista ja nykyistä paremmin mahdollistaa tutkimus- ja kehitystoiminnan menettelyiden oppimisen jo osana koulutus- ta. Se myös lisää toimintaan kytkeytyvän aluekehitystoiminnan painoarvoa ja tätä kaut- ta ammattikorkeakoulujen aluevaikuttavuut- ta. Tuloksellisuuteen perustuva rahoitusjär- jestelmä kannustaa ammattikorkeakouluja tu- lokselliseen ja tehokkaaseen toimintaan.

Uusien toimilupahakemusten valmistelu aiheuttaa nykyisille ammattikorkeakouluille ja niiden ylläpitäjille lisätyötä.

Ehdotuksilla ei ole vaikutusta ammattikor- keakoulujen tehtävien määrittelyyn. Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa myös jatkossakin ammattikorkeakouluja. Ministeriön ohjaus- prosessissa otetaan huomioon erityisesti toi- mialan tavoitteiden pitkäjänteisyys. Ministe- riön ja ammattikorkeakoulujen välistä sopi- mus- ja palautemenettelyä jatketaan ja sopi- musten sisältöä muutetaan aiempaa strategi- semmaksi.

Ammattikorkeakoululain muuttamista kos- kevan lain voimaantulosäännöksen 2 mo- mentin mukaan valtioneuvosto voisi tietyin perustein myöntää enintään kahden vuoden määräaikaisen toimiluvan. Määräaikaisia toimilupia voitaisiin myöntää esimerkiksi useammalle ylläpitäjälle, joiden ylläpitämien ammattikorkeakoulujen toivotaan yhdistyvän ja joiden edellytettäisiin kahden vuoden ku- luessa hakevan yhtä toimilupaa. Määräaikais- ten toimilupien myöntäminen vauhdittaisi ammattikorkeakoulusektorin rakenteellista kehittämistä.

4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset Aluevaikuttavuus

Ammattikorkeakoulujen perustehtäviin kuuluu oman alueensa kehityksen vahvista- minen ja osaamisen kehittäminen. Ammatti- korkeakoulujen aluevaikuttavuus syntyy kou- lutuksen, tutkimus- ja kehitystyön sekä alu- eellisen tehtävän kokonaisuudesta. Ammatti- korkeakoulujen vahvuus ja aluekehittämis- työn kannalta olennainen piirre on niiden laa- ja, monialainen osaamispohja. Vaikuttavuus vahvistuu laadukkaamman ja tuloksekkaam-

man toiminnan kautta. Korkeakoulukohtai- nen profiloituminen ja painoalavalinnat mah- dollistavat laadun kehittämisen sekä edistävät yhteistyötä niin korkeakoulujen kesken kuin muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Tu- lokset näkyvät alueiden kilpailukyvyn paran- tumisena.

Uudistuksella parannetaan ammattikorkea- koulujen toimintaedellytyksiä perustehtävi- ensä suorittamisessa. Koulutustarjonnan ra- kennetta ja alueellista tasapainoa parantamal- la maan eri alueille saadaan riittävästi kor- keatasoista työvoimaa. Kokoamalla aluekehi- tyshankkeita nykyistä suuremmiksi ja eri osa-alueita yhdistäviksi kokonaisuuksiksi pa- rannetaan alueiden vahvuuksista lähtevää ja niitä hyödyntävää tutkimus- ja kehittämis- toimintaa sekä luodaan edellytyksiä alueiden työ- ja elinkeinoelämän muutoksella ja hy- vinvoinnin kasvulle.

Toimilupauudistuksen yhteydessä tulee hallituksen linjausten mukaisesti huolehtia siitä, että jokaisessa maakunnassa on yksi tai useampi korkeakoulu. Toimilupien uudista- misen yhteydessä päätettävillä koulutusvas- tuilla saattaa olla jonkin verran muutosvaiku- tuksia alueelliseen korkeakoulutarjontaan, minkä johdosta näkökulma tulee ottaa huo- mioon toimilupia ja koulutusvastuita uudis- tettaessa. Korkeakouluverkon tiivistyessä on tärkeää huolehtia osaamisen siirtymisestä alueilla.

Nuorten tutkintoon johtavan koulutustar- jonnan vähentyessä erilaiset joustavat aikuis- koulutusmuodot korostuvat. Ammattikorkea- koulujen rooli työelämän kehittämisessä on keskeinen. Työelämän ohessa suoritettava osaamisen päivittämiseen ja uudistamiseen tähtäävä koulutus on tärkeä osa ammattikor- keakoulujen työelämän kehittämistehtävää.

Vaikutus korkeakoululaitoksen kokonaisuu- teen

Suomen korkeakoululaitos muodostuu jat- kossakin yliopistoista ja ammattikorkeakou- luista. Kummallakin sektorilla on omat, toi- siaan täydentävät tehtävänsä ja profiilinsa.

Korkeakoulujen strategiset valinnat ja erilai- set toimintamallit monipuolistavat korkea- koulujen toimintaa myös sektoreiden sisällä.

Ne mahdollistavat yhteiskunnan erilaisiin

tarpeisiin vastaamisen ja osaamisen laajamit- taisen hyödyntämisen. Lakiesityksellä ei ole tarkoitus muuttaa yliopistojen ja ammattikor- keakoulujen keskinäistä suhdetta.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yh- teistyö on tärkeää alueellisesti vahvempien korkeakoulukokonaisuuksien muodostami- seksi ja alueellisen vaikuttavuuden paranta- miseksi. Yhteistyön ja työnjaon edistäminen mahdollistaa resurssien tehokkaan käytön.

Ammattikorkeakoulujen vahvistuvan alueel- lisen aseman kautta voidaan edistää myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen alu- eellista yhteistyötä. Uudistuksen myötä am- mattikorkeakoulujen strategiset valinnat kou- lutuksen ja tutkimus- ja kehittämistyön vah- vistamiseksi mahdollistavat myös korkea- koulusektoreiden välisen yhteistyön lujittu- misen muiden yhteistyökumppaneiden suun- taan.

Vaikutukset yrityksiin ja työelämään

Perustoimintaedellytykset yritystoiminnalle syntyvät oppilaitosten tarjoaman koulutuksen sekä tutkimus-, kehitys- ja palvelutoiminnan kautta. Innovaatiojärjestelmän eri toimijoi- den välinen yhteistyö on lisääntynyt ja am- mattikorkeakoulujen osaaminen alueilla on kysyttyä. Ammattikorkeakoulut ovat paikal- lisen yrityselämän rajapinnassa toimiessaan vakiinnuttaneet asemansa erityisesti pk- yritysten toiminnan kehittäjinä. Ammattikor- keakoulujen rakenteiden ja sen myötä toi- mintaedellytysten vahvistuessa ja rahoituk- sen kannustavuuden lisääntyessä ja rahoitus- pohjan monipuolistuessa edellytykset palvel- la työelämää paranevat. Myös yritysyhteis- työlle syntyy aiempaa paremmat edellytyk- set.

Ammattikorkeakoulujen koulutustehtävien määrittely ehdotetulla tavalla varmistaisi ny- kyistä paremmin riittävän ja työelämälähtöi- sen koulutustarjonnan ja sitä kautta myös työvoiman tarjonnan kaikilla aloilla yhteis- kunnan tarpeiden mukaisesti.

Vaikutukset hakijoiden ja opiskelijoiden asemaan

Ministeriön koulutusohjelmapäätöksistä luopuminen tarkoittaisi samalla sitä, että

ammattikorkeakoulut voisivat jatkossa päät- tää itsenäisesti siitä, järjestävätkö ne tutkin- toon johtavat opinnot koulutusohjelmina vai muulla tavoin. Voimassa olevan lainsäädän- nön mukaan ministeriön päättämät ammatti- korkeakoulujen koulutusohjelmat ja niiden suuntautumisvaihtoehdot ovat myös ammat- tikorkeakoulujen yhteishaun hakukohteina.

Jatkossa ammattikorkeakoulut voivat päättää itsenäisesti hakukohteista ja kehittää opiske- lijavalintojaan esimerkiksi siten, että opiske- lijat otetaan koulutusohjelman sijasta laajem- piin kokonaisuuksiin, jolloin tarkempi suun- tautuminen valitaan vasta opintojen aikana.

Toisaalta muutos voisi johtaa myös hakukoh- teiden määrän kasvamiseen nykyisestä, mikä voisi hakijan kannalta vaikeuttaa ammatti- korkeakoulun koulutustarjonnan kokonai- suuden hahmottamista. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ammattikorkeakoulut oli- sivat vähentämässä hakukohteidensa määrää.

Opetus- ja kulttuuriministeriö seuraa tilannet- ta ja puuttuu tarvittaessa ohjauksellaan asi- aan.

Toimilupien uudistaminen, koulutustehtä- väsääntelyn muuttaminen ja koulutusohjel- mapäätöksistä luopuminen eivät vaikuta ny- kyisten opiskelijoiden tutkinnonsuorittamis- oikeuteen. Ammattikorkeakoululain siirty- mäsäännöksellä ja toimilupiin sisällytettävil- lä määräyksillä on tarkoitus turvata ennen uuden lain voimaantuloa opintonsa aloitta- neiden oikeus suorittaa tutkintonsa. Ehdotet- tavan siirtymäsäännöksen mukaan sellaiselle ammattikorkeakoulun ylläpitäjälle, jolle ei myönnettäisi uutta toimilupaa, voitaisiin kui- tenkin myöntää määräaikainen toimilupa enintään kahdeksi vuodeksi. Tapauksissa, joissa opiskelijan tutkinnon suorittaminen kestäisi kauemmin kuin kaksi vuotta, olisi tarkoituksenmukaista suorittaa opinnot lop- puun ammattikorkeakoululain 6 §:n mukai- sen toistaiseksi voimassa olevan toimiluvan saaneessa ammattikorkeakoulussa. Tämä menettely edistäisi siirtyvän opiskelijan mahdollisuuksia saada laadukasta opetusta ja opiskelijapalveluita. Kahden vuoden siirty- mäaika antaisi opiskelijalle myös mahdolli- suuden varautua korkeakoulun vaihtamisesta aiheutuviin muutoksiin.