10.10.2 Kasvi- ja eläinlajit

Lisäalue – luontotyypit

Lisäalueen keskiosien läpi virtaa Äkäsjoki ja eteläosan läpi Niesajoki. Alueen pohjoisosa on eteläosaa selvästi kuivempaa ja karumpaa; pohjoisosien kivennäismaakankaat ovat pääasias- sa kuivahkoja Variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) ja mustikka- kanerva-jäkälätyypin kankaita. Eteläosassa on runsaasti avohak- kuualoja ja taimikoita sekä kivennäismaamäkien välissä sijaitse- via puustoisia rämeitä ja korpia (Kuva 10-10-17). Alueen merkit- tävimmät suot sijaitsevat Niesajoen ja Juurakkovuoman välisellä alueella, missä muutamalla kuviolla esiintyy myös ravinteikas- ta lettoa. Alueen eteläosassa tehtiin yksi havainto rauhoitetusta lapinkämmekästä, kaksi havaintoa Peräpohjolan alueella uhan- alaisesta (RT) lettonuppisarasta, kaksi havaintoa vaarantunees- ta (VU) ja luontodirektiivin liitteen IV lajista lettorikosta, kolme havaintoa vaarantuneesta (VU) suopunakämmekästä sekä kaksi havaintoa valtakunnallisesti silmälläpidettävästä (NT) velttosa- rasta; laji ei kuitenkaan ole uhanalainen Peräpohjolan alueella.

Lisäalueella on 11 lähdettä ja muutamia luonnontilaisia lampia.

Uhanalaisia luontotyyppejä esiintyy 24 kuviolla ja alle hehtaarin suuruisia metsälakikohteita on 16.

Äkäsjoen pohjoispuoliset kankaat ovat metsätyypiltään joko karua mustikka-kanerva-jäkälätyypin (MCClT⁴) kuivaa kangas- ta tai vähän rehevämpää variksenmarja-mustikkatyypin (HMT) kuivahkoa kangasta. Aivan selvitysalueen pohjoisosassa on luonnontilainen puro, joka laskee Valkeajokeen. Puron varrel- la on hieman vaateliaampaa kasvilajistoa, mm. punakonnan- marjaa (Actaea erythrocarpa) ja kotkansiipeä. Puro ympäristöi- neen kuuluu metsälain mukaisiin arvokkaisiin elinympäristöi- hin. Saivojärvestä luoteeseen sijaitsee suhteellisen iso vanhan metsän alue, joka koostuu kuusen, männyn ja koivun muo- dostamasta sekametsästä. Vanhat kuusivaltaiset tuoreet kan- kaat on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) luontotyypiksi Pohjois- Suomessa. Erittäin uhanalaisia lajeja tai direktiivilajeja ei alueelta havaittu (Lapin Vesitutkimus Oy 2011a).

Äkäsjoen ja Sotkavuoman välisen alueen metsät ovat män- tyvaltaisia talousmetsiä, joilla on laajoja taimikkoalueita ja myös tuoreempia hakkuita. Kankaiden välissä on pienialaisia soi- ta, jotka ovat ojitettuja. Suomen vastuulajeihin kuuluvaa kel- losinilatvaa (Polemonium acutiflorum) havaittiin soistuneessa mustikkatyypin (MT) kangasmetsässä Äkäsjoen eteläpuolella, Rautuojan varressa. Alueen ainoa avosuo sijaitsee Oravavaaran ja Rautuvaaran välissä ja yleisimpiä suotyyppejä ovat lyhytkor- sineva ja saraneva. Äkäsjoen ja Sotkavuoman välisellä alueella ei ole metsälain mukaisia arvokkaita elinympäristöjä. Myöskään uhanalaisia luontotyyppejä, uhanalaisia lajeja tai direktiivilajeja ei alueella havaittu (Lapin Vesitutkimus Oy 2011a).

4 suomalainen metsätyyppijärjestelmä

Ristimellanjänkkä – luontotyypit

Ristimellanjänkän alue sijoittuu Muonionjoen itäpuolelle ja alu- eella on asutuksen lisäksi useita teitä, voimajohtoja sekä rauta- tie. Alueen keskiosaa hallitsee Ristimellanjänkän suoalue, joka on säilynyt lähes luonnontilaisena. Ristimellanjänkän suot ovat pääasiassa karuja nevoja, joita reunustavat puustoiset rämeet.

Korpia on lähinnä kivennäismaamäkien välisissä painanteis- sa ja lettoja avosuoalueiden reunoilla. Kivennäismaakankailla tuoreet ja kuivahkot kankaat ovat yleisimpiä kasvupaikkoja.

Ristimellanjänkän alueella tehtiin yksi havainto vaarantunees- ta (VU) metsänemästä, kaksi havaintoa vaarantuneesta suo- punakämmekästä, yksi havainto vaarantuneesta röyhysaras- ta sekä 9 havaintoa valtakunnallisesti silmälläpidettävistä (NT) ahokissankäpälästä, ahonoidanlukosta, velttosarasta ja ketonoi- danlukosta. Mikään silmälläpidettävistä lajeista ei ole uhanalai- nen Perä-Pohjolan alueella. Suomen kansainvälisiä vastuulaje- ja ovat ahonoidanlukko, velttosara, lapinleinikki ja pohjanhoik- kaängelmä sekä rauhoitettuja lajeja metsänemä ja lapinleinikki.

Lisäksi lapinleinikki kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(b) lajeihin.

Uhanalaisia suoluontotyyppejä ja niittyjä havaittiin 17 kuviolla ja alle hehtaarin suuruisia metsälakikohteita 16 kuviolla. Lähteitä tai tihkupintoja alueella on 11 kpl.

10.10.2 Kasvi- ja eläinlajit

Tässä luvussa kerrotaan tarkemmin Rautuvaaran, Hannukaisen, lisäalueen ja Ristimellanjänkän alueilla esiintyvistä suojelluista tai muista tärkeistä kasvilajeista. Hankealueen tarkemmat kasvil- lisuusselvitykset on esitetty kokonaisuudessaan liitteinä (Liitteet 21, 22 ja 24).

Hankealueiden kasvillisuusselvitykset tehtiin kesällä vuosina 2007, 2008, 2011 ja 2012. Karttojen ja ilmakuvien avulla selvi- tysalueelta pyrittiin kartoittamaan kaikki suoalueet, lähteikkö- alueet, ranta-alueet ja muut ravinteikkaat metsä- ja suoalueet, joihin maastotöissä keskityttiin. Kaikki havaitut kasvilajit kirjattiin ylös ja lisäksi määritettiin luontotyypit. Eri luontotyypit kirjattiin kartalle ja nimettiin kuvioiksi. Kaikki merkittävät kasvilajihavain- not merkittiin kartalle. Sammallajit määritettiin alueelta, josta sammalnäytteitä kerättiin. Näytteitä otettiin pääasiassa lähteistä ja virtavesiympäristöistä sekä hyvin ravinteikkailta soilta.

Rautuvaaran, Hannukaisen, lisäalueen ja Ristimellanjänkän alueilla havaitut merkittävimmät putkilokasvit ja sammallajit on esitetty seuraavassa (Taulukot 10-10-6 ja 10-10-7 sekä Kuvat 10- 10-19 ja 10-10-20). Selvityksissä käytetty IUCN-luokitus on esitet- ty kuvassa 10-10-18. Kansallinen ja EU:n lainsäädäntö on esitetty taulukossa 10-10-5.

Suomen vastuulajit Rauhoitetut lajit

Suomen vastuulajit ovat lajeja, jotka ovat kotoperäisiä Suomelle tai Poh- jois-Euroopalle. Vastuulajeiksi on myös valikoitunut lajeja, joiden koko- naislevinneisyys on suppea ja kanta kaikkialla harva. Käytännössä vastuu merkitsee sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajien elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa.

Vastuulajeja valittaessa pidettiin ohjearvona, että Suomessa on vähintään 15–20 prosenttia Euroopan kannasta.

Luonnonsuojeluasetuksessa on lueteltu eläin- ja kasvilajit, jotka ovat luonnon- suojelulain 38 ja 42 §:n nojalla rauhoitettuja. Luonnonsuojelulaki rauhoittaa kaikki linnut ja nisäkkäät, jotka eivät kuulu metsästyslaissa listattuihin riista- eläimiin tai rauhoittamattomiin lajeihin.

Erityisesti suojeltavat lajit Luontodirektiivin liitteet IV lajit

Luonnonsuojeluasetuksessa on listattu 1 418 uhanalaista lajia, joista 616 on erityisesti suojeltavia lajeja. Erityisesti suojellun lajin säilymistä varten tärkeän elinalueen heikentäminen tai tuhoaminen on kielletty.

Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suoje- lua. Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen lajien lisääntymis- ja leväh- dyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (Luonnonsuojelula- ki, luku 49).

Taulukko 10-10-5. EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain mukaisia määritelmiä.

Luonnonsuojelulaki 47 § 42 § 46 § 49 §

Lajit Suomen

vastuulaji Erityisesti suo-

jeltavat lajit Rauhoitetut

lajit IUCN

Punainen lista

Direktiivilajit,

liite IV Havaintojen määrä RAUTUVAARA

Lettosara (Carex heleonastes) X VU 2

Kellosinilatva (Polemonium acutiflorum) X 1

Lapinleinikki (Ranunculus lapponicus) X X X 3

HANNUKAINEN

Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) NT 1

Lettosara (Carex heleonastes) X VU 2

Velttosara (Carex laxa) NT 2

Lapinlinnunsilmä (Chrysosplenium tetrandrum) X 2

Lapinkämmekkä (Dactylorhiza lapponica) X VU 2

Kellosinilatva (Polemonium acutiflorum) X 4

Lapinleinikki (Ranunculus lapponicus) X X X 4

RISTIMELLANJÄNKKÄ

Metsänemä (Epipogium aphyllum) X VU 1

Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp.

incarnata) VU 2

Röyhysara (Carex appropinquata) VU 2

Ahokissankäpälä (Antennaria dioica) NT 4

Ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) X NT 6

Velttosara (Carex laxa) X NT 2

Ketonoidanlukko (Botrvchium lunaria) NT 3

Lapinleinikki (Ranunculus lapponicus) X X X 6

Neidonkenkkä (Calypso bulbosa) X 3

Pohjanhoikkaängelmä (Thalictrum simplex ssp.

boreale) ^X 1

LISÄALUE

Lapinkämmekkä (Dactylorhiza lapponica) X VU 1

Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp.

incarnata) VU 3

Lettonuppisara (Carex capitata) LC 2

Lettorikko (Saxifraga hirculus) X 2

Velttosara (Carex laxa) X NT 2

Taulukko 10-10-6. Uhanalaiset ja muut merkittävät putkilokasvilajit Rautuvaaran, Hannukaisen, lisäalueen ja Ristimellanjänkän alueilla. IUCN: VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä.

Taulukko 10-10-7. Merkittävät sammallajit Hannukaisen, Rautuvaaran ja Ristimellanjänkän alueilla. IUCN LC/RT= elinvoimainen/alueellisesti uhanalainen, DD=puutteellisesti tunnetut.

Laji Suomen vas-

tuulaji Rauhoitetut

lajit IUCN Hannukainen Rautuvaara Ristimellan- jänkkä

Särmälähdesammal (Philonotis seriata) X X X

Purokaltiosammal (Harpanthus flotovianus) X X

Luhtakilpisammal (Cinclidium subrotundum) X X X

Kaihelehväsammal (Mnium marginatum) LC/RT X X

Tihkulehväsammal (Plagiomnium elatum) LC/RT X

Kuva 10-10-19. Uhanalaiset ja muut merkittävät putkilokasvilajit Hannukaisen ja Rautuvaaran alueilla.

Kuva 10-10-20. Uhanalaiset ja muut merkittävät putkilokasvilajit lisäalueen ja Ristimellanjänkän alueilla.

Kuva 10-10-21. Lumijälkilaskentalinjojen (riistakolmiot) sijainti hankealueella.

10.10.2.2 Eläimistö

Nisäkässelvitys

Hankealueella suoritettiin nisäkässelvitys 26.2.–16.3.2008 (Lapin Vesitutkimus Oy 2008b). Menetelmänä selvityksessä käytettiin riistakolmiolaskentaa, mikä on yleisesti käytetty menetelmä riis- takannan laskennassa.

Riistakolmiolaskenta antaa yhdellä laskentasuorituksella tie- toa kaikista laskentalinjan ylittävistä lajeista. Talvinen riista- kolmiolaskenta perustuu nisäkkäiden lumijälkien laskentaan.

Selvityksessä käytettyjen linjojen pituudet on esitetty seuraa- vassa taulukossa (Taulukko 10-10-8) ja linjojen sijainnit seuraa- vassa kuvassa (Kuva 10-10-21). Nisäkässelvitys on esitetty koko- naisuudessaan liitteenä (Liite 27).

Saaduista tuloksista laskettiin jälki-indeksi, joka kuvaa lajin runsautta. Jälki-indeksi on laskentalinjan ylittävien jälkien luku- määrä kymmentä kolmiolinjan kilometriä ja yhtä vuorokautta kohti. Lumijälkilaskennoissa tavattiin yhteensä kahdeksan eri nisäkäslajia; jänis, kettu, orava, hirvi, kärppä, lumikko, minkki ja näätä. Yleisimpiä ja tasaisimmin jakaantuneita lajeja olivat jänis ja kettu. Lisäksi tavattiin runsaasti kärppiä ja lumikoita. Suojeltuja nisäkäslajeja ei selvityksessä havaittu. Laskennan tulokset on esi- tetty taulukossa (Taulukko 10-10-8).

Suurpedot

Lapin alueella eläviä suurpetoja ovat ahma (Gulo gulo), susi (Canis lupus), karhu (Ursus arctos) ja ilves (Lynx lynx) (Kuva 10.- 10-22). Nämä kaikki on listattu luontodirektiiviin liitteessä IV(a).

Kuva 10-10-22. Suurpedot Lapissa (Suurpedot 2012).

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) kerää vuosit- tain tilastotietoja suurpetohavainnoista. Vuonna 2011 Kolarin ja Muonion kunnissa tehdyt havainnot on esitetty seuraavas- sa kuvassa (Kuva 10-10-23). Havainnoiksi on luettu jälkihavain- not, ulostejäljet ja varsinaiset eläinhavainnot. Vuonna 2011 han- kealueen lähiympäristössä tehtiin kaksi karhuhavaintoa ja yksi susihavainto.