Heini Pihlava
PERUSKOULUNOPETTAJIEN KIUSAAMISPELOT JA NIIDEN SEURAUKSET ELÄMÄN ERI OSA-ALUEILLA
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma Marraskuu 2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta
Osasto
Kasvatustieteen ja psykologian osasto Tekijä
Heini Pihlava Työn nimi
Peruskoulunopettajien kiusaamispelot ja niiden seuraukset elämän eri osa-alueilla
Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä
Kasvatustiede Pro gradu -tutkielma X 22.11.2020 65 + liitteet (5)
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia kiusaamispelkoja peruskoulunopettajilla on ja miten ne ilmenevät opettajien elä- mässä. Tutkielman tutkimuskysymykset olivat: 1. Millaisia opettajien kokemat kiusaamispelot ovat? 2. Millaisia seurauksia kiusaa- mispeloilla on ollut opettajan työhön ja vapaa-aikaan? Aiemman tutkimuksen mukaan kiusaaminen työpaikalla on yleistä ja opettajat pelkäävät kiusatuksi tulemista. Tutkielman kohderyhmänä olivat suomalaiset peruskoulunopettajat. Aiemman tutkimuksen perus- teella jopa joka neljäs opettaja pelkää kiusaamista, joten ilmiön tutkiminen nimenomaan opettajien kokemusten kautta oli perusteltua ja osaltaan tuottaa lisäymmärrystä kiusaamisilmiöön olennaisesti liittyvistä peloista sekä niiden seurauksista.
Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jossa tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen sekä tutkiel- maa varten kerätyn empiirisen aineiston avulla. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin e-lomakkeella alkuvuonna 2020 ja se koostui peruskoulunopettajien vastauksista kolmeen avoimeen kysymykseen näiden kokemia kiusaamispelkoja koskien. Kyselyyn vastasi 12 opettajaa, joiden vastauksia analysoitiin sisällönanalyysin menetelmää käyttäen.
Tutkielman perusteella peruskouluopettajat kokevat kiusaamispelkoja ja niiden seuraukset näkyvät laaja-alaisesti opettajien elämässä, työssä sekä vapaa-ajalla. Peruskoulunopettajien pelot kohdistuivat itse kiusaamiseen, maineenmenetykseen, opettajana työskentelyyn sekä työn jatkuvuuteen. Työpaikkakiusaamisella ja kiusaamispeloilla oli seurauksia opettajien fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Vastanneiden opettajien kertomuksista kävi ilmi, että nämä seuraukset näkyivät monin tavoin sekä työssä, että vapaa- ajalla.
Tutkielman tuottamaa tietoa opettajien kiusaamispeloista voidaan käyttää tehokkaampien kiusaamisinterventioiden suunnittelussa sekä tehokkaamman kiusaamisen ennaltaehkäisyn kehittämisessä. Opettajien työpaikkakiusaamista koskevien pelkojen laajempi ym- märtäminen on tärkeää tietoa niin työyhteisölle, esimiehille kuin työterveyshuollollekin. Aiheen jatkotutkimuksessa tulisi ottaa erityi- sesti huomioon kiusaamispelkojen seurausten ulottuminen opettajan elämään kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään tämän työpaikalle ja työhyvinvointiin. Tutkimuksen tulosten perusteella kiusaamisella on seurauksia paitsi suoraan kiusattuun opettajaan, myös koko työyhteisöön, opetettaviin oppilaisiin sekä opettajan läheisiin.
Avainsanat
Peruskoulunopettaja, työpaikkakiusaaminen, pelko, ahdistus
Faculty
Philosophical Faculty
School
School of Educational Sciences and Psychology Author
Heini Pihlava Title
Primary school teachers´ fears of bullying and the consequences of fears in different areas of teachers` lives.
Main subject Level Date Number of pages
Education Master’s Thesis x 22.11.2020 65 + appendixes (5)
Minor Subject Thesis Bachelor’s Thesis Intermediate Studies Thesis
Abstract
The thesis aimed to research what kind of fears of bullying primary school teachers have and how these fears manifest in the teacher's lives. The research questions in the thesis were: 1. What kind of fears of bullying the teachers experience? 2. How have these fears affected the teacher's work and their private life? Earlier research has shown that bullying in the workplace is common and teachers fear that they will get bullied. The thesis focused on primary school teachers in Finland. According to earlier research as many as every fourth teacher fears bullying. This makes researching the subject through experiences of the teachers important and produces a wider understanding of the fears and their effects that are fundamentally connected to the bullying phenomenon.
The thesis is a qualitative research and the methods selected for answering the research questions presented in the thesis were sys- tematic literature review and analysis of empirical data collected for the research. The empirical data was collected in early 2020 using an e-form questionnaire. The data consisted of free form answers of primary school teachers to three questions regarding the fears of bullying they had experienced. The questionnaire was answered by 12 teachers and the data was analyzed using the method of qualitative content analysis.
The research findings showed that primary school teachers experience fears of bullying and the effects of these fears manifest per- vasively in their work and spare time. The fears were focused on the actual bullying, working as a teacher, loss of reputation caused by the bullying, and the continuity of the work. The workplace bullying and the fears of bullying had effects on teacher’s physical, psychical and social well-being. The teacher’s answers revealed that the effects of these fears manifest in various ways both in the work and private life of the teachers.
The data provided by this research can be used when developing more efficient means of preventing bullying and also in the plan- ning of anti-bullying intervention strategies. The larger understanding of teachers fears of bullying provides important knowledge for the work community, superiors in the workplaces, and also for the occupational health care specialists. Further research on the subject should recognize the pervasive effects of the fears of bullying and how they affect the teacher’s life comprehensively, not just in the workplace alone. The research data of this thesis shows that the bullying doesn’t affect the bullied teacher alone, it af- fects the whole working community, the students that are being taught, and also those that are close to the teacher, like partners and family.
Keywords
Primary school teacher, workplace bullying, fear, anxiety
SISÄLLYS TIIVISTELMÄ
1 JOHDANTO ... 1
2 MITÄ PELOLLA TARKOITETAAN? ... 4
2.1 Pelko ja sen lähikäsitteet 4
2.1.1 Ahdistus 6
2.1.2 Fobia 7
2.2 Pelon synty ja kehittyminen 7
2.3 Pelon tarkastelu yksilön ja yhteisön kautta 9
3 TYÖPAIKKAKIUSAAMINEN ... 11
3.1 Työpaikkakiusaamisen määrittely 11
3.2 Työpaikkakiusaamisen muodot 13
3.2.1 Työhön ja tehtäviin liittyvä kiusaaminen 14
3.2.2 Henkilöön pohjautuva kiusaaminen 15
3.2.3 Fyysinen kiusaaminen 15
3.3 Kiusaamisen seuraukset 16
3.3.1 Terveys ja hyvinvointi 16
3.3.2 Työ ja yhteiskunta 18
3.4 Opettajien kokema kiusaaminen 19
4 KIUSAAMISPELOT OPETTAJAN TYÖSSÄ ... 22
4.1 Systemaattinen kirjallisuuskatsaus 22
4.2 Pelkojen ilmenemismuotoja 25
4.3 Pelko työyhteisössä 26
4.3.1 Vaikenemisen kulttuuri 26
4.3.2 Vallankäyttö ja muutokset kiusatun käyttäytymisessä 26
4.4 Kiusaamisen seuraukset 28
Fyysiset vaikutukset 29
Psyykkiset vaikutukset 30
Sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset 31
4.5 Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen yhteenveto 32
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 33
5.1 Tutkimustehtävät 33
5.2 Tutkimuksen lähestymistapa ja menetelmälliset valinnat 34
5.3 Laadullinen sisällönanalyysi 34
5.4 Empiirisen aineiston hankinta 36
5.5 Aineiston analyysi 38
6 TULOKSET ... 43
6.1 Opettajien kiusaamispelot 43
6.1.1 Kiusatuksi joutumisen pelko 43
6.1.2 Maineen menettämisen pelko 45
6.1.3 Opettajana työskentely ja työn jatkuvuus 46
6.2 Opettajien kiusaamispelkojen seuraukset 46
6.3 Tulosten tarkastelua ja keskeiset johtopäätökset 50
7 POHDINTA ... 54
7.1 Tutkimusprosessin arviointia 54
7.2 Eettisyys ja luotettavuus 56
7.3 Jatkotutkimusehdotuksia 58
LÄHTEET ... 60 LIITTEET (2 kpl) ... 65
1 JOHDANTO
Tämän tutkielman aiheena ovat opettajien työpaikkakiusaamiseen liittyvät pelot. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia kiusaamispelkoja peruskoulunopettajilla on. Tutkittava ai- hepiiri kiinnostaa minua, koska olen kiinnostunut psykologiasta ja ihmisten hyvinvoinnista.
Työelämässä ilmenevät pelot ovat itsessään mielenkiintoinen aihe, ja kiinnostusta aihetta kohtaan entisestään lisäsi graduohjaajani tutkimus, josta oli käynyt ilmi, että kiusaaminen työpaikalla on yleistä, ja että useat opettajat pelkäävät kiusatuksi tulemista. Tutkimuksen mukaan jopa joka neljäs opettaja pelkää työpaikkakiusaamista (Meriläinen 2019), mistä osaltaan nousi entistä suurempi tarve opettajien kiusaamispelkojen tarkemmalle tutkimi- selle. Työpaikkakiusaaminen on mielestäni tärkeä aihe, josta puhutaan kuitenkin vielä liian vähän. Haluankin tällä tutkielmalla tuottaa lisää tietoa työpaikkakiusaamiseen liittyvistä pe- loista ja tehdä näkyväksi niitä kokonaisvaltaisia seurauksia, joita työpaikkakiusaamisella ja erityisesti kiusaamispeloilla on kiusattujen opettajien elämän eri osa-alueille.
Tässä tutkielmassa ei ole rajattu sitä, kuka kiusaaja on. Peruskoulunopettajien kokemassa työpaikkakiusaamisessa on otettu huomioon opettajien työympäristön erityispiirteet, jotka mahdollistavat monien erilaisten kiusaamismuotojen ilmenemisen sekä vertaisrajat ylittä- vän kiusaamisen. Opettajien kiusaajana voivat olla toiset opettajat, muut kollegat, rehtori tai muu esimiesasemassa oleva henkilö. Näiden lisäksi kiusaajana voivat myös olla oppilaat sekä näiden vanhemmat. (Kauppi & Pörhölä 2012, 1061; Rantala & Keskinen 2005, 121–
123, 139–147, 158.)
Aiheesta ei aikaisemmin ole juurikaan tehty kattavaa tutkimusta. Molemmissa sekä pelossa että kiusaamisessa yksilön kokemus on keskeisessä asemassa, jonka vuoksi näiden tutki- minen juuri yksilön eli kiusatun näkökulmasta on perusteltua. Vaikka pelkoa ei ole suoraan tutkittu kiusaamistutkimuksen yhteydessä, voidaan alan tutkimuksista havaita sen olevan vahvasti osa kiusaamista, niin vallankäytön välineenä, käyttäytymisen määrittäjänä, kuin kiusaamisen seurauksena. Tarkempi tieto kiusaamiseen liittyvistä peloista auttaa meitä ym- märtämään kiusaamistilanteisiin liittyvää käyttäytymistä, joka on omiaan tuomaan lisätietoa aihepiiristä.
Kiusaamisen ja siihen liittyvien pelkojen tutkiminen on perusteltua myös siltä kannalta, että nykyinen tutkimus antaa ymmärtää näiden pelkojen olevan vahvasti osa kiusaamista sekä kiusattujen kokemuksia. Se, millaisia seurauksia kiusaamispeloilla on yksilöön ja tämän käyttäytymiseen voi olla omiaan auttamaan erilaisten kiusaamisinterventioiden sekä kiu- saamista ennaltaehkäisevien toimien kehittämisessä. Kiusaamistutkimuksessa erilaiset kiu- saamiseen liittyvät interventiot ovat useasti tutkimuksen kohteena. Tutkimuksen avulla py- ritään kehittämään toimivia tapoja kiusaamisen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. Tutki- musta toimivista ennaltaehkäisyn tavoista kuitenkin tarvitaan lisää (Nielsen & Einarsen 2018). Tämä tutkielma tuottaa osaltaan juuri tällaista lisätietoa kiusaamisilmiöstä ja sen tu- loksia voidaan hyödyntää osaltaan tehokkaampien kiusaamisen ennaltaehkäisyn ja puuttu- misen menetelmien kehittämisessä. Tämän kaltaisesta tutkimuksesta on hyötyä myös työ- hyvinvoinnin tukemisen kannalta, koska työpaikalla tapahtuvalla kiusaamisella on usein seurauksia koko työyhteisön hyvinvointiin ja toimintaan laajemmin.
Tutkielman tehtävänä on selvittää kokevatko opettajat työpaikkakiusaamiseen liittyvää pel- koa ja jos kokevat, millaista pelkoa. Lisäksi tutkin sitä, minkälaisia seurauksia kiusaamispe- loilla on opettajien elämään sekä työssä että vapaa-ajalla. Tutkimuksen teoriaosuus koos- tuu kolmesta luvusta, joiden tarkoituksena on määrittää se millaista pelko, erityisesti työ- paikkakiusaamiseen liittyvä pelko on opettajan työssä. Lisäksi määrittelen tutkimuksen kan- nalta keskeiset käsitteet: pelko ja työpaikkakiusaaminen. Pelkoa ja sen lähikäsitteitä mää- ritellään luvussa kaksi. Luku kolme käsittelee työpaikkakiusaamista ja sen ilmenemismuo- toja sekä seurauksia. Tutkimuksen neljäs luku käsittelee työpaikkakiusaamista ja siihen liit- tyvää pelkoa nimenomaan opettajan työssä. Luvussa on käytetty systemaattisen kirjalli- suushaun kautta valikoituja artikkeleita opettajien kokemasta kiusaamisesta, ja luku on ra- kennettu näistä saadun tiedon ympärille, tämän lisäksi luvussa on sovellettu aikaisemmin
läpikäytyä teoriaa. Tutkimuksen toteutusta käsittelen luvussa viisi ja tutkielman tulokset esit- telen luvussa kuusi. Tutkielman viimeinen luku koostuu pohdinnasta, jossa arvoin tutkimus- prosessia sekä esitän tutkielman aikana esiinnousseita jatkotutkimusehdotuksia.
2 MITÄ PELOLLA TARKOITETAAN?
Tässä luvussa määritellään pelko ja sen lähikäsitteet. Lisäksi tarkastellaan pelon ominais- piirteitä sekä syntymekanismeja. Pelon käsitteen riittävän laaja määrittely on keskeisen tär- keää koska tässä tutkielmassa tarkasteltu työpaikkakiusaamisilmiö liittyy kiinteästi pelkoon, siihen kytkeytyvään ahdistukseen sekä niihin käyttäytymismalleihin, joita pelko aiheuttaa.
Pelon laaja-alainen ymmärrys myös auttaa tunnistamaan sen, miten pelko ilmenee perus- koulunopettajien työpaikkakiusaamiskokemuksissa ja avaa niitä toimintamekanismeja, joi- den kautta työpaikkakiusaamisen pelkojen psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset seuraukset syntyvät.
2.1 Pelko ja sen lähikäsitteet
Pelko on yksi ihmisen perustunteista (Izard 2009; Lönngvist, Henriksson, Marttunen & Par- tonen 2014, 288; Marks 1987). Perustunteilla tarkoitetaan tunteita, jotka ovat automaattisia ja aktivoituvat välittömästi vastauksena ärsykkeeseen tai uhkaan. Nämä perustunteet ovat välttämättömiä ihmisen selviytymisen ja hyvinvoinnin kannalta. (Izard 2009, 6–8.) Pelko on syntynyt ja kehittynyt osana evoluutiota, ja sillä on keskeinen merkitys juuri yksilön selviy- tymisen kannalta (Lönnqvist ym. 2014, 288; Marks 1987, 3–4). Pelko on normaali reaktio olemassa olevaan tai kuviteltuun uhkaan, ja sen tarkoituksena on valmistaa uhkaaviin tilan- teisiin ja auttaa selviytymään niistä. Pelkoreaktion laukaiseva ärsyke voidaan kokea joko
psyykkisesti tai fyysisesti uhkaavaksi. (Marks 1987, 3–4; Gullone 2000, 429–430, Öhman 2012, 36—37.)
Ihminen reagoi pelkoon, joka johtaa tietynlaiseen käyttäytymiseen. Se miten pelko vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen on yksilöllistä ja tilannesidonnaista. Pelkoon voi reagoida kolmella eri tavalla, joita ovat pakeneminen, puolustautuminen ja jähmettyminen. Pakenemisreak- tiossa yksilö säikähtää ja pakenee pelon aiheuttanutta uhkaa. Taistelureaktion tarkoituk- sena on kohdata uhka ja puolustautua siltä. Kolmas reagointitapa on jähmettyminen, jolloin pelko lamauttaa ja mykistää niin, ettei tilanteessa pysty liikkumaan tai ylipäätään tekemään mitään. Käyttäytyminen voi vaihdella, mutta kaikkien reagointitapojen pohjimmaisena tar- koituksena on kuitenkin auttaa selviytymään uhkaavasta tilanteesta. Pelko on kehittynyt evoluution aikana ja pelkokäyttäytymistä voidaan nähdä useilla eri lajeilla. Pelkokäyttäyty- mistä on tutkittu eläimillä sekä ihmisillä. Eläinten pelkokäyttäytymisen tutkiminen ja tieto pelon biologisista lähtökohdista ja sen kehittymisestä osana evoluutiota auttaa ymmärtä- mään paremmin myös ihmisten pelkoja ja pelkokäyttäytymistä. (Marks 1987, 4–13, 24;
Marks 2007, 16–17.)
Pelkoon liittyy usein myös muita tuntemuksia, kuten kauhua ja ahdistusta (Marks 1987, 4).
Pelko ja ahdistus ovat vahvasti yhteydessä autonomiseen hermostoon ja limbiseen järjes- telmään, jonka seurauksena fyysiset tuntemukset pelkotilanteessa ovat tavallisia (LaBar 2016, 753; Marks 1987, 4–5). Pelkoreaktiossa kehossa erittyy adrenaliinia, joka vaikuttaa autonomisessa hermostossa ja aiheuttaa fyysisiä reaktioita. Pelossa esiintyviä fyysisiä tun- temuksia ovat esimerkiksi; sydämen lyöntien voimistuminen, suun kuivuminen ja hikoilu.
Pitkään jatkunut pelko voi näkyä esimerkiksi univaikeuksina, levottomuutena, ruokahalun muutoksina, aggressiivisuutena tai välttelykäyttäytymisenä. (Marks 1987, 4–5.) Pelon bio- logiset juuret ja sen kytkökset autonomiseen hermostoomme selittävätkin pelkoon liittyvää käyttäytymistä sekä sen aiheuttamia fyysisiä oireita.
Pelolle läheisiä käsitteitä ovat ahdistuneisuus ja fobia. Pelko, ahdistus ja fobia ovat kaikki osa pelkoa. Pelko pitää sisällään ahdistusta ja ahdistus sisältää usein pelkoa, tämän vuoksi ahdistusta ja pelkoa käytetään rinnakkaisina käsitteinä. Fobia taas on pelkoa, mutta ei mitä tahansa pelkoa vaan erittäin voimakasta pelkoa. (Mikkola, 2013 20–21, 39.)
2.1.1 Ahdistus
Ahdistus on pelon kaltainen tunne, jonka kohteena ei ole tietty uhka vaan tunne on epä- määräinen. Ahdistunut ihminen tuntee olonsa uhatuksi, vaikka uhan aiheuttajaa ei vielä olisi tiedossa. (Marks 2007, 16–17.) Ahdistuneisuutta kuvataankin peloksi ilman todellista uhkaa tai vaaraa (Marks 1987, Lönngvist ym. 2014, 288). Ahdistuksessa aktivoituu paljon samoja tuntemuksia kuin pelossa, mutta se ei välttämättä johda toimintaan. Ahdistuksessa esiintyy usein epävarmuutta, levottomuutta ja pelokkuutta. Pelon ja ahdistuksen erona on se, että pelko on lyhytkestoista, kun taas ahdistuneisuus on pelkoon verrattuna pitempiaikaisem- paa. Ahdistus ei niinkään keskity nykyhetkeen vaan tulevaan. Ahdistuksen kohdistumiseen tulevaisuuteen liittyy myös se, että potentiaalisena koettujen uhkien mahdollisuus osaltaan ylläpitää ahdistuksen tunnetta. Ahdistus on ikään kuin ennaltaehkäisevää toimintaa, jossa reaktiot tulevat vain tarvittaessa, esimerkiksi silloin kun ahdistus muuttuu peloksi. (LaBar 2016, 751–753.) Pelko voi muuttua ahdistukseksi ja toisinpäin. Pelko voi muuttua ahdis- tukseksi esimerkiksi silloin kun selviytymismekanismit pettävät ja pelko säilyy ratkaisemat- tomana. Pelon tunteeseen liittyy ajatus siitä, että pelottavalle tilanteelle voidaan tehdä jotain reagoimalla siihen, esimerkiksi pakenemalla hyökkääjää. Ahdistuksessa puolestaan koe- taan, ettei uhkaavaan tilanteeseen voida vaikuttaa reagoimalla ja tämä johtaa avuttomuu- den tunteeseen. Selvää rajaa ahdistuneisuuden ja pelon välillä on kuitenkin haastava mää- rittää. (Marks 2007, 16–17; LaBar 2016, 751–753; Öhman 2012, 37.)
Pelon ja ahdistuksen suhde on monimutkainen. Pelko ja ahdistus ovat samankaltaisia, sillä molempien tarkoitus on auttaa ihmistä selviytymään mahdollisesta tai todellisesta uhasta.
Tutkijat eivät ole kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen siitä ovatko pelko ja ahdistus todellisuudessa erillisiä ilmiöitä ja erillisiä tiloja. Biologiset lähtökohdat ovat molemmissa samat ja molempien tarkoituksena on auttaa yksilöä selviytymään. Sekä ahdistukseen että pelkoon liittyy tunteen aktivoima käyttäytyminen. Ahdistus voidaan täten nähdä pelon muo- tona, jonka tarkoituksena on valmistaa ihmistä uhkaavaan tilanteeseen. Ahdistus pelon muotona antaa yksilölle mahdollisuuden tulevaisuuden suunnitteluun ja uuteen tilanteisiin sopeutumiseen (Rachman 2004 5; Steimer 2002, 234.)
Ahdistus sisältää vuorovaikutusta valppauden, havainnoin, tarkkavaisuuden, päättelyn ja muistin välillä. Nämä vuorovaikutuksessa olevat elementit toimivat usein tiedostamatto- malla tasolla (Rachman 2004, 2). Ahdistusta ja pelkoa käytetään usein kuvaamaan samaa
asiaa, sillä molemmat ovat yhdistelmä jännittyneisyyttä ja epämukavaa ennakkoaavistuk- sen tunnetta. Keskeisin ero tunteissa on se, että pelolla on joku tietty kohde ja se on auto- maattinen reaktio uhkaan. Pelko on usein ohimenevä, kun taas ahdistus voi kestää pidem- piäkin aikoja. Ahdistuksessa voidaankin kuvata pelkotilan olevan päällä koko ajan. Pidem- pään jatkuva ahdistus on yksilön näkökulmasta erittäin kuluttavaa, koska siinä myös pelko- reaktioon liittyvät keholliset muutokset, kuten jatkuva varuillaan oleminen ikään kuin jäävät päälle. (Rachman 2004, 3; Öhman 2012, 48.)
2.1.2 Fobia
Fobia on voimakasta pelkoa tai kauhua, joka on tilanteeseen nähden ylimitoitettua eikä pel- koa voi perustella rationaalisesti. Fobioissa voimakas pelko johtaa usein välttelykäyttäyty- miseen. (Marks 1987, 5; Hellström, Hanell & Bergroth 2003, 13–17.) Pelon ja fobian kes- keisin ero on sen vaikutus ihmisen elämään. Fobiassa pelko on niin voimakasta, että se voi lamauttaa. Lisäksi tyypillistä on pelkoihin liittyvä pakonomainen välttelykäyttäytyminen, joka on omiaan rajoittamaan elämää. (Hellström ym. 2003, 13–17.) Foobikot rajoittavat tekemi- siään, jotta eivät joutuisi tilanteeseen, jossa joutuvat kohtaamaan fobiansa kohteen tai ti- lanteeseen, jossa sen kohtaaminen voisi edes teoriassa olla mahdollista (Marks 2007, 25).
Fobia voi syntyä sellaista asiaa kohtaan, jonka ihminen kokee erittäin epämiellyttäväksi ja ahdistavaksi (Hellström ym. 2003, 23). Se voi tulla kenelle vain ja kohdistua lähes mihin vain, sillä ihminen voi alkaa pelätä mitä vain. Fobiassa pelko on suhteetonta pelon aiheut- tajaan nähden. Foobista pelkoa ei ole mahdollista poistaa järkeilemällä, ja on tyypillistä, että sitä ei voi hallita. (Marks 2007, 23.)
2.2 Pelon synty ja kehittyminen
Pelko ja ahdistus ovat kehitysmekanismeiltaan melko samanlaiset, ja ne koostuvat kol- mesta osasta. Pelon voidaan ajatella koostuvan subjektiivisesta pelon tunteesta, siihen liit-
tyvistä fyysisistä muutoksista ja käyttäytymisestä, joka näistä seuraa. Pelon kolme kompo- nenttia eivät kuitenkaan kaikki välttämättä näy samaan aikaan, vaan pelkoa voi olla myös ilman jotakin näistä komponenteista. Pelossa läsnä ovat kuitenkin lähes aina käytös ja fy- siologia (Rachman 2004, 8–12, 26). Pelko ja ahdistus kehittyvät geenien, hermojärjestel- män ja kokemusten sekä oppimisen kautta (Marks 2007, 35). Aikuisilla erityisesti kokemuk- set vaikuttavat pelkojen kehittymiseen ja muokkautumiseen (Rachman 2004, 8–12).
Pelolle ominaista on se, että siihen liittyy aina yksilön omaa sisäistä tulkintaa. Pelko tallen- tuu ihmisen muistiin ja aktivoituu sieltä. Muistiin tallentunut pelko pitää sisällään kolmen- laista informaatiota. Ensimmäiseksi pelko pitää sisällään tietoa pelottavasta tilanteesta. Toi- sena se sisältää tietoa verbaalisesta-, psykologisesta- ja käyttäytymisen toiminnasta, eli siitä tavasta miten ärsykkeeseen reagoidaan. Kolmantena pelkoon sisältyy tulkinta tilan- teesta ja sen tarkoituksesta. (Foa & Kozak 1986, 20–21.)
Pelko voi olla opittua. Se voi olla sosiaalisesti opittua tai perustua kokemuksiin, jotka muok- kaavat pelkokäyttäytymistä. Yksilön omat kokemukset ja sosiaalinen oppiminen ovat kes- keinen osa pelkojen oppimista. Pelkoihin vaikuttavat evoluutio ja ihmisen biologia, kuten geenit ja perimä, mutta lisäksi siihen vaikuttavat myös ympäristö ja kokemukset. Ympäris- töllä on suuri vaikutus, sillä pelko syntyy ympäristön ärsykkeistä. Ympäristön ärsykkeet ai- heuttavat pelkoa, joista syntyy kokemuksia, jotka taas muokkaavat pelkoa. Pelko onkin ai- nakin osittain opittua. (Marks 1987, 278.) Ihminen oppii pelottavista kokemuksista ja ne tal- lentuvat tämän pelko muistiin. Samankaltaiseen tilanteeseen joutuminen aktivoi pelon tun- teen, sillä se on aikaisemmin tulkittu uhaksi. Kokemukset vaikuttavat ja muokkaavat pelkoja, joiden avulla oppimme liittämään pelkoja tiettyihin tilanenteisiin omien kokemuksien kautta.
Pelkoja voidaan oppia myös epäsuorasti, esimerkiksi havainnoimalla ympäristöä tai toisten kokemuksiin pohjautuvien kertomusten kautta. (Kish-Gephart, Detert, Trevino & Edmonson 2009, 176.)
Kokemuksista oppiminen näkyy myös ahdistuksen kehittymisessä. Ennakoiva ahdistus liit- tyy usein niin ahdistuneisuuteen, pelkoon kuin fobioihinkin. Ennakoivassa ahdistuksessa ihminen kuvittelee tilanteen etukäteen vaaralliseksi ja että pahin tapahtuu. Ihmisen aivot tulkitsevat tilanteen todelliseksi vaikka se ei sitä olisikaan, sillä ne eivät osaa erottaa kuvi- teltua todesta. Tämä aiheuttaa myös kehollisen reaktion, jolla pyritään poistumaan ja vält- tämään vaaralliselta tuntuvaa tilannetta. Ongelmallista on se, että tämän kaltaiset tilanteet
varastoituvat ihmisen muistiin todellisina tilanteina, jolloin ne ylläpitävät ja vahvistavat pel- koa sekä välttelykäyttäytymistä. (Hellström ym. 2003, 30.) Kokemukset siis muokkaavat pelkoja ja siihen liittyvää käyttäytymistä. Kokemusten ja oppimisen kautta pelko ja siihen sisältyvä tiedot, tulkinnat ja toiminnat muokkautuvat. Tämän muokkautumisen kautta pel- koihin liittyvät käyttäytymismallit voivat vahvistua tai tilalle voi kehittyä kokonaan uusia käyt- täytymismalleja. (Foa & Kozak 1986, 20–21.)
2.3 Pelon tarkastelu yksilön ja yhteisön kautta
Yksilössä tapahtuvien reaktioiden ja toiminnan lisäksi pelkoa voidaan tarkastella myös yh- teiskunnan ja kulttuurin kautta (Marks 1987, 7–8). Ympäristöllä on vaikutusta pelkojen syn- tyyn ja pelkoja voidaan rakentaa esimerkiksi median avulla. Kollektiivisella pelolla ei tarkoi- teta itse emootiota vaan yhteiskunnassa vallitsevaa pelon ilmapiiriä. Kollektiiviset pelot voi- mistuvat ihmisten välillä, jonka vuoksi ympäristöllä on suuri vaikutus niiden syntymiseen.
Ympäristöllä, kuten yhteiskunnalla tai organisaatiolla onkin suuri rooli kollektiivisten pelko- jen luojina ja ylläpitäjinä. Sosiaalisella oppimisella ja ihmisten välisellä vuorovaikutuksella on vaikutusta kollektiiviseen pelkoon. (Parviainen 2008, 4–8.)
Kollektiivinen pelko ja pelon ilmapiiri näkyvät työpaikoilla ja yksilöiden elämässä. Pelon ko- kemusten syntyminen, esimerkiksi työpaikalla, edellyttää tahallista henkistä tai fyysistä uh- kailua tai pelottelua. Taustalla on usein valta-asema tai jokin hierarkia, joka mahdollistaa pelko asetelman luomisen tai sen ylläpitämisen. Työpaikkakiusaamisessa tällainen pelon ilmapiiri on jatkuvasti läsnä, ja pitkään jatkunut kiusaaminen voi aiheuttaa kiusatulle pelko- tilaan viittaavia oireita. Tällaisia oireita voivat olla mm. stressi, unettomuus, alentunut itse- tunto, epävarmuus sekä häpeän ja syyllisyyden tunne. Tämän lisäksi pelkotilalla on seu- rauksia työntekijöiden käyttäytymiseen kuten työtehtävien hoitamiseen sekä työpaikalla ta- pahtuvaan viestintään. (Parviainen 20018, 4–6.) Työpaikalla pelko voi hiljentää työntekijät ja johtaa siihen, että työntekijöiden on vaikea kertoa ja puhua ääneen hankalista ja mieltä painavista asioista. Pelon ilmapiirin vallitessa asioista puhumista ja asioiden esiin nosta- mista pelätäänkin siitä mahdollisesti johtuvien negatiivisten seurauksien vuoksi. (Kish- Gephart ym. 2009, 174–176.)
Pelko on vahva tunne ja siksi se voi olla myös voimakas väline työpaikan tai organisaation vallankäytössä sekä viestinnässä. Pelolla johtamiselle ominaista onkin sen tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus. Pelolla johtamiseen liittyvällä pelottelulla, kiusaamisella, toisten hy- väksikäytöllä, uhkailulla ja kiristämisellä on siis tavoite. Tieto on pelolla johtamisessa tärkeä väline. Syrjintä ja tiedottamisen tahallisesti pois jättäminen voivat olla sen ilmenemismuo- toja. Tällaisen toiminnan tarkoituksena on luoda konflikteja ja epävarmuutta työyhteisöön.
Painostaminen ja työsuoritusten kontrollointi, ovat omiaan luomaan pelon ilmapiiriä työssä.
Pelon ilmapiiriin työpaikalla voi liittyä myös muita negatiivisia tuntemuksia kuten: stressi, ahdistuneisuus, alemmuuden tunne ja pettymys. (Parviainen 2008, 6–8.)
Kollektiiviset pelot ja pelon ilmapiirin ylläpitäminen voivat olla keinoja rajoittaa, kontrolloida ja ohjata yksilöiden käyttäytymistä. Pelkoihin kuuluvat vahvasti erilaiset käyttäytymismallit, kuten pako- ja välttelykäyttäytyminen. Tieto näistä käyttäytymismalleista voi olla kontrollin väline ja auttaa ohjaamaan käytöstä haluttuun suuntaan. Esimerkkinä tästä voi olla työpaik- kakiusaaminen, jossa kiusattujen työntekijöiden toimintaa säätelee pelko, he eivät kerro kiusaamisesta tai välttelevät kiusaamistilanteita. Tämä tekee kiusattujen käytöksestä en- nustettavaa ja auttaa kiusaajaa hallitsemaan tilannetta.
3 TYÖPAIKKAKIUSAAMINEN
Tässä luvussa määritellään mitä työpaikkakiusaamisella tässä tutkielmassa tarkoitetaan ja sitä, miten työpaikkakiusaamista on aiheen aiemmassa tutkimuksessa määritelty. Lisäksi käydään läpi työpaikkakiusaamisen erilaisia muotoja sekä työpaikkakiusaamisen seurauk- sia yksilön ja yhteisön tasolta tarkasteltuina.
3.1 Työpaikkakiusaamisen määrittely
Työpaikkakiusaamiselle ei ole olemassa vain yhtä määritelmää, sillä työpaikkakiusaaminen on ilmiönä moninainen. Olennaisena kiusaamisen piirteenä voidaan kuitenkin pitää sen sys- temaattisuutta ja säännöllisyyttä. (Meriläinen 2019; Määttänen 2015, 8–9; Vartia, Lahtinen, Joki & Soini 2008; Leyman 1990; Vartia 2003.) Työpaikkakiusaamisesta voidaan käyttää useampia nimiä kuten henkinen väkivalta, piinaaminen, häirintä ja epäasiallinen kohtelu.
Mielikuvat siitä mitä pidetään kiusaamisena, henkisenä väkivaltana tai epäasiallisena koh- teluna vaihtelevat. Selitettäessä kiusaamista kuvaillaan usein, millaisena kiusaaminen il- menee, esimerkiksi työyhteisössä. Vaikka kiusaamisen määritelmät ovat erilaisia, on niille yhtenäistä se, että kiusaamiseen liitetään vahvasti jatkuvuus. (Randall 1997, 3–4; Määttä- nen 2015, 9–11.)
Työpaikkakiusaaminen on toistuvaa toimintaa, jossa kiusattu on pidemmän aikaa alistavan, loukkaavan ja kielteisen käyttäytymisen kohteena (Meriläinen 2019). Kiusaamisen tunnus- tyyppi on myös se, että kiusattu kokee joutuneensa tilanteeseen, jossa ei voi puolustaa itseään ja tuntee olona avuttomaksi (Vartia ym. 2008, 7–10). Kiusaamiselle on myös tyypil- listä se, että jos siihen ei puututa, muuttuu se ajan saatossa pahemmaksi (Määttänen 2015, 12). Kiusaaminen on aina yksilön subjektiivinen kokemus ja pitää sisällään yksilön omaa tulkintaa, tämän vuoksi kiusaaminen onkin osittain vaikeasti määriteltävissä. Kiusaamispro- sessissa vaikuttavat työolot, ryhmäprosessit ja yksilöiden ominaisuudet. Vaikka kiusaa- mista voi tapahtua vain kahden ihmisen välillä, koskettaa kiusaaminen aina koko työyhtei- söä. (Kaivola 2003, 100–102.)
Leymann (1990) määrittelee työpaikkakiusaamisen olevan vihamielistä ja epäeettistä kom- munikointia, joka kohdistuu yhteen tai useampaan ihmiseen ja on säännöllistä sekä pitem- pikestoista (Leymann 1990, 120). Randall (1997) määrittelee kiusaamisen aggressiiviseksi käyttäytymiseksi, jonka tarkoituksena on aiheuttaa toiselle psykologista tai fyysistä ahdin- koa. Randall ei painota kiusaamisen määrittelyssä niinkään kiusaamisen toistuvuutta vaan sen tarkoituksellisuutta ja vihamielisyyttä. Täten myös yksittäiset tai satunnaiset tapaukset voidaan katsoa kiusaamiseksi, eikä määrittelyssä ole väliä sillä onko käyttäytyminen toistu- vaa. Toisaalta kiusaamisen kohteelle pelkkä pelko siitä, että tapahtuma toistuu, on olen- naista, tällöin ei ole kyse käytöksen toistuvuudesta vaan kiusatun tulkinnasta siitä, että tois- tuminen on mahdollista. (Randall 1997, 4–6.) Nielsen & Einarsen (2018) tiivistävät työpaik- kakiusaamisen aikaisemman tutkimuksen perusteella kolmeen pääpiirteeseen. Ensimmäi- nen piirre on työntekijän joutuminen toistuvan negatiivisen käyttäytymisen kohteeksi. Toi- nen piirre on kiusaamiselle altistuminen pitkällä aikavälillä. Kolmas piirre on kiusatun koke- mus siitä, ettei pysty puolustautumaan tai saa kiusaamista lopetettua. (Nielsen & Einarsen 2018, 73.)
Työpaikkakiusaamista ei tule sekoittaa työpaikalla tapahtuviin konflikteihin. Konfliktit ovat yksittäisiä erimielisyyksiä tai ristiriitatilanteita, eivätkä täten täytä kiusaamisen toistuvuuden kriteeriä. Konfliktit voivat kuitenkin sisältyä työpaikkakiusaamiseen, jos konfliktit ovat toistu- via ja kohdistuvat järjestelmällisesti yksittäisen henkilön toimintatapoihin. (Einarsen, Hoel, Zapf & Cooper 2010, 22.) Kiusaamisilmiössä keskiössä on myös yksilön kokemus, sillä kiu- saaminen on subjektiivista ja pohjautuu kiusatun kokemukseen kiusaamisesta. Puhutta- essa kiusaamisesta keskeistä on konfliktien ja ristiriitojen henkilöityminen, jolloin subjektii- vinen kokemus voimistuu. (Määttänen 2015, 9–11.) Työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan
häirintää, loukkaamista, syrjimistä, eristämistä tai kielteistä vaikuttamista toisen työhön (Ei- narsen ym. 2010, 22). Kiusaaminen voi pitää sisällään sosiaalista eristämistä, halventa- mista, loukkaava ja alistavaa käyttäytymistä, nolaamista, uhkailua, pelottelua ja solvaa- mista. On tärkeä ottaa huomioon, että kiusaamista esiintyy kaikkialla ja jokainen voi joutua kiusatuksi. Jotkut ovat kuitenkin tavallista alttiimpia kiusaamisen kohteeksi joutumiselle.
(Määttänen 2015, 8–9.)
Kiusatulta vaatii paljon kohdata kiusaaja ja lähteä selvittämään kiusaamistilannetta. Usein kiusatut vähättelevät kiusaamiskokemustaan, he kokevat myös usein häpeän tunnetta kiu- satuksi joutumisesta ja pohtivat ovatko itse syyllisiä siihen, että kiusaamista tapahtuu. Kiu- satut saattavat uhriutua ja jopa irtisanoutua työstään, sillä tämä voidaan kokea helpompana ratkaisuna. On myös tyypillistä, että kiusattu kokee, ettei tilanteelle voi tehdä mitään. Ti- lanne voi tuntua uhkaavalta, vaikka kiusattu ei olisi joutunut kokemaan fyysistä väkivaltaa.
Kiusattu voi pyrkiä välttelemään kiusaamistilanteita ja mahdollisten kiusaamistilanteiden sekä joskus myös itse työpaikalle menon pakoilu on tyypillistä. Jotkin kiusatut voivat myös raivostua kiusaajalle ja antaa samalla mitalla takaisin. Reaktiot uhkaaviin tilanteisiin ovat syntyneet osana evoluutiota ja nämä reaktiot näkyvät myös siinä, miten kiusattu suhtautuu kiusaamiseen. Evoluution aikana meille on muototutunut kolme tapaa reagoina uhkaavaan tilanteeseen: pakene, alistu, tai hyökkää. (Määttänen 2015, 40–41.)
3.2 Työpaikkakiusaamisen muodot
Einarsen ym. (2010) on jakanut kiusaamisen kolmeen eri pääkategoriaan, joita ovat:
• työhön ja tehtäviin liittyvä kiusaaminen
• työntekijään liittyvä kiusaaminen
• aggressiivinen ja fyysinen kiusaaminen
Kiusaamisessa voi esiintyä vain yhteen kategoriaan liittyviä kiusaamismuotoja tai se voi yhdistää useampaa eri kiusaamisen muotoa (Einarsen ym. 2010, 12–14). Meriläinen (2019) on havainnut, että näiden suoranaiseen kiusaamiseen liittyvien kategorioiden lisäksi kiu- saamiseen liittyvä yksi keskeinen ulottuvuus on myös kiusaamisen pelko, jolla on jo itses- sään yhteys työuupumukseen. Kiusaamisen lisäksi siis pelkkä pelko kiusatuksi tulemisesta voi aiheuttaa negatiivisia seurauksia opettajien työssäjaksamiseen.
Vartia ja Paananen (1992) käyttävät kiusaamisesta termiä henkinen väkivalta. He ovat ja- otelleet henkisen väkivallan muodot kuuteen pääluokkaan, joita ovat: 1.mustamaalaus ja yksityiselämän sekä työn kritisointi 2.yhteisön ulkopuolelle sulkeminen 3.työtehtävien mää- rien ja sisältöjen muuttaminen 4.huutaminen ja uhkailu 5.mielenterveyden kyseenalaiseksi saattaminen 6.fyysinen väkivalta itsessään ja sen uhka. (Vartia & Paananen 1992, 12–13.)
Meriläinen (2019 ,62) on käyttänyt seuraavanlaista kiusaamisenmuotojen jaottelua tutkies- saan peruskoulunopettajien työpaikkakiusaamista:
• Henkilöön kohdistuva
• Työhön kohdistuva
• Kohtuuton kuormittavuus
• Ammatillinen aliarvostaminen
• Mustamaalaaminen
• Ulkopuolelle jättäminen
• Väkivalta
Vaikka nämä jaottelut ovat osittain erilaisia, pitävät ne sisällään kuitenkin samoja kiusaami- sen tapoja. Yhdistävää on se, että kiusaaminen voi olla niin henkistä kuin fyysistäkin ja lisäksi se voi olla suoraa tai epäsuoraa.
3.2.1 Työhön ja tehtäviin liittyvä kiusaaminen
Työhön ja tehtäviin liittyvällä kiusaaminen näkyy yksilön työtehtävissä. Työtehtävät voivat olla ylimitoitettuja käytössä oleviin aikaan tai resursseihin nähden. Annetut työtehtävät voi- vat olla liian helppoja tai työtehtäviä ei anneta ollenkaan. Myös kohtuuton työskentelyn seu- ranta on työtehtäviin pohjautuvalle kiusaamiselle ominaista. (Einarsen ym. 2010, 12–14.) Työtehtävien ja työntuloksien sekä työskentelytavan kritisointi on myös yksi tapa kiusata työyhteisössä (Vartia & Paananen 1992, 12–13.) Esimies voi vaikeuttaa merkittävästi kiu- satun työntekoa työtehtäviin liittyvällä kiusaamisella. Tällaisen kiusaaminen voi ilmetä
edellä mainittujen muotojen lisäksi työtehtävien siirtona muille tai työhön liittyvien tietojen pimittämisenä (Kaivola 2003, 102–104).
3.2.2 Henkilöön pohjautuva kiusaaminen
Henkilöön pohjautuva kiusaaminen näkyy juorujen levittämisenä, kepposina, loukkaavina kommentteina, jatkuvana kritisointina ja uhkailuna. Henkilöön kohdistuva kiusaaminen voi olla suoraa tai passiivista. Passiivista kiusaamista on sosiaalinen eristäminen, joka voi nä- kyä niin, että kiusattua ei kutsuta yhteisiin tapahtumiin tai kiusattu jätetään ryhmän ulkopuo- lelle. Kiusatun kanssa kommunikointi voidaan myös lopettaa kokonaan. Passiivisen kiusaa- misen muotoja ovat esimerkiksi kommentointi, vitsailu ja muu nöyryyttämiseen tähtäävä sa- nallinen toiminta. Suorana kiusaamisena voidaan pitää esimerkiksi sanallista uhkailua ja nimittelyä. (Einarsen ym. 2010, 12–14; Lahti & Louhiranta 1999, 61–62.) Mielenterveyden kyseenalaistaminen on yksi pidempään jatkuneen kiusaamisen muodoista. Tässä kiusaa- misen tyypissä aletaan kyseenalaistamaan kiusatun mielenterveyttä leimaamalla tämä sai- raaksi ja tasapainottamaksi. Tämän tarkoituksena on saada tilanne näyttämään kiusatusta johtuvalta sekä saada oikeutusta kiusaajan omalle toiminnalle. (Kaivola 2003, 102–104.)
3.2.3 Fyysinen kiusaaminen
Työpaikkakiusaaminen voi olla myös fyysistä. Fyysisen kiusaaminen ja fyysisen väkivallan uhka ovat osittain kulttuurisidonnaisia, joissakin kulttuureissa näiden kohteeksi joutuminen on yleisempää kuin toisissa. Fyysinen kiusaaminen pitää kuitenkin lähes aina sisällään myös psyykkisen ulottuvuuden. (Einarsen ym. 2010, 12–14.) Fyysinen väkivalta on työyh- teisössä uhka ja keino pelotella. Tällaista voi olla esimerkiksi puhelinterrori tai henkilön il- meiden ja tyylin matkiminen kielteisessä merkityksessä. Seksuaalinen ja sukupuolinen häi- rintä sekä ahdistelu on myös fyysistä kiusaamista. Seksuaalinen ahdistelulla ja väkivallalla tarkoitetaan seksuaalisluonteista lähestymistä, joka on ei-toivottua. Se on yksipuolista ja siihen voi liittyä painostusta, joka voi olla joko avointa tai piilevää. Painostuksen avulla luo- daan uhrille ahdistava ilmapiiri. Seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän kohdalla pelko voi
liittyä itse tilanteen lisäksi myös seurausten pelkoon, mikäli asian tuo julki. Häirintä tyyppi- sessä kiusaamisessa keskeisessä asemassa on ahdistelun kohteeksi joutuneen tunne siitä, että hänen yksityisyyttään ja rajojaan loukataan, ja se voidaan kokea vahvaksi henkiseksi ja fyysiseksi väkivallaksi. (Lahti & Louhiranta 1999 68–69.; Kaivola 2003, 102–104.)
3.3 Kiusaamisen seuraukset
Kiusaamisella on laaja-alaisia seurauksia, jotka näkyvät yksilön, työyhteisön ja yhteiskun- nan tasolla (Nielsen & Einarsen 2012, Vartia 2003). Kiusaamisella on seurauksia kiusatun fyysiseen terveyteen, työhön, itsetuntoon ja minäkuvaan sekä mielenterveyteen (Nielsen &
Einarsen 2018, 75–76). Työpaikkakiusaamisella on aina seurauksia kiusattuun, onhan ky- seessä vahvasti yksilön kokemukseen perustuva ilmiö. Nielsen ja Einarsen (2012) ovat ja- kaneet työpaikkakiusaamisen seuraukset asenteellisiin sekä terveyden ja hyvinvoinnin seu- rauksiin. Molempiin kategorioihin kuuluvat seuraukset näkyvät yksilön lisäksi myös työyh- teisössä ja jopa yhteiskunnan tasolla asti.
3.3.1 Terveys ja hyvinvointi
Työpaikkakiusaaminen näkyy kiusatun fyysisessä ja psyykkisessä hyvinvoinnissa tervey- dentilan muutoksina. Kiusatuilla on todettu olevan fyysisiä oireita kiusaamisesta, joita ovat esimerkiksi uniongelmat, työuupumus, stressi ja siihen liittyvä psykosomaattinen oireilu.
(Nielsen & Einarsen 2012, 312–314; Vartia 2003, Vartia & Paananen 1992.) Vartia (2003) on todennut kiusaamisella olevan yhteyttä myös tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin voimis- taen niitä. Kiusatut kokevat kiusaamisen aiheuttavan heille stressiä sekä siihen liittyviä psy- kosomaattisia oireita, kuten unettomuutta ja tiheytyneitä sydämenlyöntejä. Masentunei- suus, ahdistuneisuus sekä avuttomuuden tunne ja muut negatiiviset tunteet myös vahvis- tuvat kiusaamisen seurauksena. (Vartia 2003, 25–26; Lahti & Louhiranta 1999, 71–73.)
Kiusaaminen voi edesauttaa sosiaalisten ongelmien sekä perheongelmien syntymistä. Ky- syttäessä kiusatuilta millaisia seurauksia he kokevat työpaikkakiusaamisesta olleen, kertoi-
vat he sen aiheuttaneen heille mielen hyvinvoinnin haasteita ja negatiivisia tunteita. Psyyk- kisiä oireita ovat: stressi, ahdistus, paniikki, alakuloisuus, masennus sekä monet muut psyykkiset ongelmat. (Sinha & Yadav 2017, 203.) Kiusaamisella on myös negatiivisia seu- rauksia kiusatun käsitykseen itsestään ja omista kyvyistään (Vartia 2003, 26–27; Randall 1997, 57). Äärimäisissä tapauksissa pitkään jatkunut kiusaaminen voi johtaa itsetuhoisuu- teen ja jopa itsemurhaan (Vartia & Paananen 1992, 28–33).
Kiusatuksi joutumisen on todettu aiheuttavan henkisen hyvinvoinnin haasteita sekä posttraumaattisen stressihäiriön (PTSD) kaltaisia oireita kiusatulle. PTSD:n oireiluun kuuluu niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin oireita. Voimakkaat fyysiset oireet voivat näkyä unettomuu- tena, hermostollisina oireina, paniikkina ja väsymyksenä. Kiusatut kokevat usein myös ala- kuloa, keskittymisvaikeuksia, apaattisuutta ja sosiaalisia pelkoja, jotka ovat myös PTSD:lle tyypillisiä oireita. (Horwitz 2018; Randall 1997, Vartia 2003, 26–27.) Kiusatuksi joutuminen on kuormittavaa mielenterveydelle. Kiusaamisella ja mielenterveyden ongelmilla kuten ah- distuksella, masennuksella ja PTSD-oireilla on vahva yhteys toisiinsa. (Nielsen & Einarsen 2018, 75–76.) Tutkittaessa kiusaamisen seurauksia onkin todettu kiusaaminen olevan vah- viten yhteydessä juuri mielenterveyden ongelmiin ja posttraumaattisen stressin oireisiin.
Tutkimus kiusaamisen pitkäaikaisista seurauksista osoittaakin kiusaamisen aiheuttavan mielenterveyden ongelmia ajan saatossa. (Nielsen & Einarsen 2012, 312–321.) PTSD-oi- reilua esiintyy kiusatuilla henkilöillä ja nämä oireet ovat huomattavasti keskivertoa yleisem- pää kiusattujen ryhmässä. Jopa yli puolella kiusatuista aikuisista ja lapsista esiintyy PTSD- oireita. (Nielsen, Tangen, Idsoe, Matthiesen & Magerøy 2015, 21.)
Työpaikkakiusaaminen ja koulukiusaaminen ovat oireiltaan ja seurauksiltaan samansuun- taisia ainakin PTSD:n osalta (Nielsen, Tangen, Idsoe, Matthiesen & Magerøy 2015, 18–23).
Traumaperäisessä stressissä trauman kokeminen aiheuttaa pelkoa ja kauhua (Horwitz 2018). Työpaikkakiusatuilla ilmenee samoja oireita kuin traumaattisen tapahtuman elä- neillä. Tyypillisiä oireita ovat välttämis- ja kieltäytymiskäyttäytyminen, tunteiden piilottami- nen, avuttomuuden ja voimattomuuden tunteet sekä itsensä syyttäminen, epäluottamus, masennus, pelokkuus ja pelkotilat. (Määttänen 2015, 37; Tehrani 2004, 187–196.)
PTSD linkitetään usein tilanteeseen, jossa on koettu fyysistä uhkaa, mutta myös kiusaa- mistilanteet joissa väkivalta on henkistä, voivat aiheuttaa PTSD-oireita. Sosiaalinen eristä- minen ja ulkopuolelle jättäminen voi lisätä kiusatun pelkoa ja kokemusta siitä, että ei pysty
vaikuttamaan tilanteeseen, vaan joku toinen määrä sosiaalisen statuksen ja mukana olon.
Sosiaalinen eristäminen voi lisätä pelkoreaktioista erityisesti jähmettymistä eli tilannetta, jossa taistele tai pakene reaktio ei ole onnistunut, minkä seurauksena lamaannutaan. Tä- hän liittyy niin fyysisiä kuin psyykkisiä oireita, joita voivat olla esimerkiksi se, ettei kykene liikkumaan, ei pysty puhumaan sekä paljon negatiivisia tunteita kuten pelkoa ja nöyryytystä sekä häpeää. PTSD-oireiden kannalta nämä ovat merkittäviä ennustavia tekijöitä. (Mooren
& Van Minnen 2014.)
Kiusatuille välttelykäyttäytyminen on tyypillistä, eli vältellään esimerkiksi kiusaajaa. Fyysi- sen välttämisen lisäksi välttely voi olla myös ajatusten tasolla tapahtuvaa toimintaa, jossa pyritään välttämään kiusaamiseen ja pelkoon liittyviä ahdistavia ajatuksia. Välttelykäyttäy- tyminen voidaan siis nähdä osaltaan myös pelkoon liittyvän pakenemisen tunnetasolla ta- pahtuvana muotona. Esimerkiksi häiritsevien ajatusten välttely keskittymällä johonkin muu- hun asiaan voi olla osa tällaista tunnetasolla tapahtuvaa pakenemisreaktiota. (Öhman 2012, 36.)
Kiusaaminen on myös yhteydessä työperäiseen traumaan ja voi aiheuttaa kiusatulle jopa posttraumaattisen stressi oireyhtymän. Kiusatut kokevat samankaltaisia oireita kuin PTSD:stä kärsivät. PTSD:n oireisiin kuuluu traumatapahtuman uudelleen kokeminen, pai- najaiset, kiusaamistapahtumaan liittyvien tunteiden aktivoituminen voimakkaina muissa kuin kiusaamistilanteissa, syyllisyyden tunne, psyykkinen stressi ja varuillaan olo. Tähän liittyy myös pelko siitä, että trauma uusiutuu. (Randall 1997, 57.)
3.3.2 Työ ja yhteiskunta
Työpaikkakiusaamisen seuraukset voidaan jakaa asenteellisiin seurauksiin ja terveyden sekä hyvinvoinnin seurauksiin. Asenteellisiin seurauksiin kuuluvat työtyytyväisyys, aikomus lähteä työstä ja työhön sitoutuminen. (Nielsen & Einarsen 2012, 312–314.) Työhön liittyviä kiusaamisen seurauksia voivat olla esimerkiksi työstä vieraantuminen, työuupumus, sai- rauslomat, tyytymättömyys työhön sekä halu irtisanoutua työstä. (Nielsen & Einarsen 2012;
Vartia 2003; Vartia & Paananen 1992, 28–33; Sinha & Yadav 2017, 203.) Työhön sitoutu- minen ei ole kiusatuilla vahvalla pohjalla ja usein kiusattu harkitseekin työstä eroamista
(Nielsen & Einarsen 2012, Vartia 2003). Kiusaamisella on seurauksia ammatilliseen itse- tuntoon niin, että se heikkenee ja kiusattu voi jopa menettää omanarvontuntonsa kokonaan (Vartia & Paananen 1992, 28–33).
Työpaikkakiusaamisella ei ole negatiivisesti seurauksia pelkästään kiusattuun vaan myös koko työyhteisöön. Myös ne jotka työskentelevät työyhteisössä, jossa ilmenee kiusaamista oireilevat, vaikka olisivat vain sivustaseuraajia. Vaikka työntekijät eivät itse joutuisi kiusaa- misen kohteiksi, on jo kiusaamisen näkemisellä negatiivisia seurauksia työtyytyväisyyteen, työilmapiiriin ja se lisää stressioireita. (Lahti & Louhiranta 1999, 79; Vartia 2003, 63.) Työ- paikalla kiusaamisesta tulee helposti normaalina pidettyä toimintaa, jos asiasta ei puhuta eikä siihen puututa. Tällaisessa tilanteessa työntekijät peittelevät huonoa työilmapiiriä us- kottelemalla kiusaamisen olevan normaalia ja pyrkimällä jättämään sen huomiotta. (Määt- tänen 2015, 32–33.) Kiusaamisen pelko ja pelon ilmapiiri näkyvätkin työyhteisössä siten että työyhteisössä ei uskalleta puhua asioista vaan ollaan hiljaa (Lahti & Louhiranta 1999, 79). Muut työntekijät voivat pelätä kiusaajaa, eivätkä puutu kiusaamiseen pelon vuoksi, sillä he voivat pelätä sitä, että kiusaaja alkaa kiusata heitä tai että kiusaaja kostaa tilanteeseen puuttumisen heille jollain tavoin (Määttänen 2015, 34).
Kiusaamisella on laaja-alaisia seurauksia kiusatun elämäntilanteeseen kokonaisuudes- saan, mikä näkyy yhteiskunnan tasolla pitkittyneinä poissaoloina työelämästä ja syrjäytymi- senä. Lisäksi sairauslomat aiheuttavat kustannuksia, viemällä terveydenhuollon ja työor- ganisaation resursseja, muuhun kuin mihin ne on ensisijaisesti tarkoitettu. Tämä myös vai- kuttaa osaltaan organisaation tuottavuuteen. (Leymann 1990, 122–123; Vartia & Paananen 1992, 28–33.) Työpaikkakiusaamisen seuraukset näkyvät siis yksilötason seurauksien li- säksi työyhteisön tasolla ja heijastuvat tätä kautta myös laajemmalla ympäröivään yhteis- kuntaan.
3.4 Opettajien kokema kiusaaminen
Koulu työympäristönä mahdollistaa erilaisten kiusaamismuotojen ilmenemisen sekä ver- taisrajat ylittävän kiusaamisen. Kiusaaminen saa erilaiset lähtökohdat silloin kun kiusaajan ja kiusatun väliset valtasuhteet ovat erilaiset. Kiusaajana kouluympäristössä voivat olla
opiskelija, oppilaan vanhemmat, toiset opettajat, muut kollegat sekä esimiehet, kuten reh- tori.
Oppilaiden kiusatessa opettajaa on tyypillisesti kyse siitä, että oppilas ei kunnioita opetta- jaa, ja opettaja on oppilaan silmissä menettänyt asemansa luokassa. Tässä tulee kuitenkin erottaa huonosti käyttäytyvän oppilaan toiminta opettajan kiusaamisesta, tärkeä erottava tekijä on valtasuhteen ja vuorovaikutuksen muuttuminen. (Kauppi & Pörhölä 2012, 1061.) Oppilaiden taholta tulevaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa ei aina oteta vakavasti, vaan sitä saatetaan pitää opettajan syynä, esimerkiksi opettajasta itsestään johtuvina kurinpitovai- keuksina. Oppilaat voivat toiminnallaan hankaloittaa opettajan työntekoa, lisätä tämän työ- paineita, aiheuttaa stressiä, fyysisiä vammoja, ja itsetunnon sekä ammatti-identiteetin heik- kenemistä. Oppilaiden taholta tuleva väkivalta, olipa se sitten henkistä tai fyysistä, on kui- tenkin usein satunnaista. (Rantala & Keskinen 2005, 121–123, 139–147, 158.)
Opettajan työ vaatii yhteistyötä niin koulun henkilökunnan, oppilaiden kuin opettajienkin kanssa. Kiusaaminen on seurauksia koulun ilmapiiriin, ja se heikentää tätä yhteistyötä.
Opettajan työssä kiusaamisella on seurauksia työyhteisöön sekä opettamisen ja oppimisen laatuun, sillä se latistaa aidon yhteistyön. Ryhmätöiden ja yhteistyön tekeminen koulussa hankaloituu, jos kiusattua ei oteta mukaan päätöksentekoon ja ilmapiiri on sellainen, ettei uusia ideoita tuoda julki. Koulun kehittäminen ja ryhmätyöskentely hankaloituvat kiusaami- sesta johtuvan huonon ilmapiirin vuoksi ja ammatillinen yhteistyö on rajoitettua. Esimerkiksi uudet ohjelmat ja projektit voidaan jättää toteuttamatta, koska ei ole halukkuutta tehdä yh- teistyötä. (Fahie 2014, 441, 444–446.)
Kiusaamisella on seurauksia niin yksilön työkykyyn kuin koko työyhteisöön. Yksilötasolla kiusaamisen seuraukset näkyvät esimerkiksi siinä mitä kiusatut opettajat ajattelevat itses- tään, työstään sekä työidentiteetistään. Seuraukset eivät täten näy pelkästään kiusaajan ja kiusatun välillä vaan heijastuvat koko kouluyhteisöön. (Fahie 2014, 441, 444–446.)
Työyhteisössä tapahtuvassa kiusaamisessa esimiehellä on usein merkittävä rooli siinä, mi- ten kiusaamista työpaikalla käsitellään, miten siihen suhtaudutaan ja kuinka siihen mahdol-
lisesti puututaan. Koulun johtajana rehtori voi vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin omalla johta- mistyylillään. Tässä keskeistä on se, tunnistetaanko työpaikalla tapahtuva kiusaaminen ja nähdäänkö se haitallisena toimintana, johon tulee puuttua.
Rehtorilla on valtaa vaikuttaa siihen, miten asiaan lähdetään puuttumaan ja kuinka sitä työ- yhteisössä käsitellään. Transformationaalisella johtamistyylillä on mahdollista kohentaa työ- paikan ilmapiiriä ja vähentää työpaikkakiusaamista. Tämä perustuu siihen, että organisaa- tion johtajan on mahdollista myötävaikuttaa organisaatiokulttuuriin ja käyttäytymiseen sekä muokata organisaation sisällä vallitsevia asenteita. Transformationaaliselle johtamistavalle tyypillistä on motivointi, ohjaaminen, rakentava keskustelu, ongelmien ratkaisu, palkitsemi- nen ja työntekijöiden ottaminen mukaan päätöksentekoon. Rehtoreiden transformationaali- sella johtamisella on positiivisia seurauksia opettajien työhyvinvointiin ja organisaation työ- ilmapiiriin (Cemalo Lu 2011, 504–507.) Rehtori itsessään voi kuitenkin olla myös kiusaava osapuoli työpaikalla tai saattaa muulla tavoin johtamistyylillään edesauttaa kiusaamista yl- läpitävää ja normalisoivaa ilmapiiriä työpaikalla.
4 KIUSAAMISPELOT OPETTAJAN TYÖSSÄ
Tässä luvussa käsittelen opettajien työpaikkakiusaamista ja siihen liittyviä pelkoja, aiheesta aikaisemmin tehdyn tutkimuksen valossa. Mukana on systemaattisen kirjallisuuskatsauk- sen keinoin valikoituneet yhdeksän artikkelia, joista olen sisällönanalyysin avulla pyrkinyt samaan kokonaiskuvaa opettajien kiusaamiseen liittyvistä peloista ja niiden seurauksista.
4.1 Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Kirjallisuuskatsauksen tehtävänä on näyttää miten ja mistä näkökulmista asiaa on aiemmin tutkittu. Yksi kirjallisuuskatsauksen tyypeistä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa pyritään tiivistämään aihealueesta saatu tietoa aiemman tutkimuksen avulla. Kirjallisuus- katsausta voidaan pitää itsessään tutkimuksena, jonka pohjana on aina aiempi aiheesta tehty tutkimus. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 123; Salminen 2011, 9.) Systemaattinen kirjalli- suuskatsaus voidaan nähdä pelkkänä tekniikkana tai omana metodinaan ja sille luonteen- omaista on juuri sen systemaattisuus ja johdonmukaisuus. Muista kirjallisuuskatsauksen tyypeistä omaksi kokonaisuudekseen sen erottaa systemaattisen kirjallisuuskatsaus sisäl- tämä tarkka seulonta. (Salminen 2011, 9–11; Kallio 2006 19–21.)
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekoon on tarjolla useita ohjeita. Keskeistä ohjeissa on systemaattisuus ja sen avulla tutkimukseen saatava luotettavuuden lisääminen. (Salmi- nen 2011, 9–11; Kallio 2006 19–21.) Vaikka systemaattinen kirjallisuuskatsaus on luonteel- taan teoreettista tukimusta, on sen toteuttamisessa mahdollista käyttää aineistolähtöistä si- sällönanalyysia (Tuomi & Sarajärvi 2009, 123). Tutkielmassani olen sisällönanalyysin avulla jäsentänyt systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kautta valikoituneet tutkimukset vastaa- maan tutkimustehtävääni. Olen etsinyt valikoiduista artikkeleista opettajien kokeman kiu- saamispelon ilmenemismuotoja ja niiden seurauksia opettajiin.
Tutkimuksen teoriaosuuden toteuttamisessa, opettajien kiusaamista koskevien pelkojen osalta hyödynnettiin Finkin (2006) mallia. Mallia hyödyntämällä kerättiin tämän tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen kirjallisuuskatsauksen aineisto, joka koostui aihetta koskevasta
aikaisemmin tehdystä tutkimuksesta.
Finkin (2006) mallin mukaan systemaattinen kirjallisuuskatsaus aloitetaan tutkimuskysy- myksen valinnasta, jonka jälkeen tehdään tietokannan valinta. Tietokannan valinnan jäl- keen tarkennetaan hakusanat ja löydettyä aineistoa aletaan seulomaan käytännöllisistä syistä. Seuraavaksi aineistoa tarkastellaan metodologisen seulan kautta, jonka tarkoituk- sena on saada tutkimuksellisesti relevantit julkaisut osaksi tutkimusta. (Salminen 2011, 10.)
Tässä tutkielmassa kirjallisuuskatsauksen tietokannaksi valittiin Finna. Tutkielman teoreet- tisen viitekehyksen luvun aineisto kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetel- män mukaisesti. Hakusanojen valinnassa hyödynnettiin teoriaosuuden käsitteenmääritte- lyssä esiin nousseita termejä. Tarkoituksena oli löytää hakusanat, joilla olisi mahdollista kartoittaa mahdollisimman kattavasti aikaisempaa tutkimusta opettajien työpaikkakiusaami- sesta ja peloista. Työpaikkakiusaaminen (Workplace bullying) valittiin yhdeksi hakusanaksi.
Workplace bullying hakusanan lisäksi käytettiin kiusaamiseen liitettyjä sanoja mobbing ja bullying, jotta mukaan tulisi myös sellaisia artikkeleita, jossa työpaikkakiusaamisesta ei ole käytetty sanaa workplace bullying. Pelko (fear) ja sen rinnakkaiskäsite ahdistus (anxiety) valikoituivat myös hakusanoiksi. Edellä mainittujen lisäksi hakusanaksi valittiin opettaja (Teacher), joka määrittää tutkimuksien kohderyhmää, sillä kyseessä on juuri opettajan työssä esiintyvän työpaikkakiusaaminen ja siihen liittyvät pelot. Edellä mainittujen lisäksi täydennettiin hakusanoja organisaatiolla (organization) ja työllä (work). Useammat hakusa- nat mahdollistivat sen, että haulla on mahdollista löytää myös niitä tutkimuksia, joissa kiu- saamiseen liittyvistä peloista puhutaan esimerkiksi kiertoilmaisuilla tai muilla nimillä. Lopul-
liset hakusanat, joilla haku Finna tietokannasta suoritettiin, olivat: Fear anxiety AND Abst- rakti:Bullying mobbing "workplace bullying" AND Kaikki osumat:work* organization* AND Abstrakti:teacher*. Hakuun lisättiin rajaukseksi se, että kiusaaminen (hakusanat) ja tutki- muksen kohderyhmä (opettajat) tulee mainita abstraktissa. Tämän avulla pyrittiin vähentä- mään niiden tutkimusten määrää, jossa käsitellään opiskelijoihin kohdistuvaa kiusaamista.
Lopullinen haku suoritettiin 1.11.2018. Hakusanoilla tuloksia saatiin 326 kappaletta (N=326). Tämän jälkeen alkoi haun tarkempi rajaaminen. Haussa rajauksina olivat vuodet 2010–2018, englannin kieli ja vertaisarvioitu julkaisu. Rajauksien jälkeen tuloksena 265 jul- kaisua (N=265), joiden kaikkien saatavuus ja relevanttius tutkimuskysymyksen kannalta tar- kistettiin. Poissulku kriteereinä käytettiin kohderyhmää, jonka tuli olla opettajat, jotta tutki- muskysymykseen vastaaminen onnistuisi. Tavoitteena oli että, tutkielman aineistoksi valitut artikkelit ovat mahdollisimman uusia julkaisuja, jotta tieto on ajankohtaista. Julkaisujen luo- tettavuutta pyrittiin arvioimaan valitsemalla vain vertaisarvioituja tutkimuksia. Kaikki 265 jul- kaisua käytiin läpi otsikon ja abstraktin osalta, näistä tarkempaan tarkasteluun valikoitu 19 artikkelia (N=19). Artikkelit (N=19) käytiin yksitellen läpi ja lisäksi artikkeleihin tehtiin find- komennolla sanahaku, koskien pelkoa ja ahdistusta. Sanahaun avulla huomattiin, että mo- nikaan artikkeleista ei sisältänyt pelkoon liittyviä sanoja, vaan löydetyt hakutulokset saattoi- vat olla artikkelin kirjoittamiseen käytetyissä lähteissä. Suuri osa hausta mukaan valikoitu- neista artikkelista karsiutuikin lukemisvaiheessa, sillä tutkimuksissa ei ilmennyt työyhtei- sössä näkyvää pelkoa, opettajien kokemaa pelkoa, tai kiusaamiseen liittyviä pelkoa ylipää- tään. Lopulta artikkeleita jäi jäljelle yhdeksän (N=9) ja näistä jäljelle jääneistä artikkeleista muodostettiin kuva opettajien työpaikkakiusaamiseen liittyvistä peloista. Olen esitellyt nämä yhdeksän tutkimusartikkelia ja niiden keskeiset tulokset liitteessä 2.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmän käyttö lisää osaltaan tutkielman luotet- tavuutta sen systemaattisuuden ja vaihe vaiheelta etenevän prosessin kuvaamisen osalta.
Aineiston luotettavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta tutkimustehtävän kannalta tukevat huo- lellinen hakusanojen valinta sekä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen järjestelmällinen metodi. Tutkijan vaikutus aineiston valintaan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen osalta näkyykin vain tietokannan ja hakusanojen sekä rajauskriteerien määrittelyssä, sillä aineisto valintaa ohjasi vahvasti systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tutkimusmetodi tutkijan it- sensä sijaan.
4.2 Pelkojen ilmenemismuotoja
Pelko ja kauhu ovat kiusattujen opettajien kertomusten mukaan vahvasti läsnä elämässä.
Pelko voi näkyä esimerkiksi niin että vaaroja nähdään paikoissa, joissa niitä ei ole tai kuvi- tellaan kiusaajan seuraavan paikasta toiseen. (Fahie & Devine 2014, 242–243.) Ahdistusta opettajissa aiheuttaa kokemus tulehtuneesta työympäristöstä, jossa ei arvosteta työnteki- jöitä eikä osoiteta empatiaa. Kiusatut opettajat eivät tunne oloaan turvalliseksi työssä ja pelkäävät sitä, että kiusaajat ja muu työyhteisö joudutaan kohtaamaan päivittäin. Pelko siitä, että työtä tarkkaillaan ja kritisoidaan jatkuvasti aiheuttaa opettajissa hermostuneisuutta ja ahdistusta. Tämä voi johtaa siihen, että opettajat voivat myös pelätä tuoda työssään esiin uusia ideoita, sillä pelätään että heidät murskataan ylemmältä taholta. (De Wet 2010, 1451.)
Kiusatut pelkäävät kritisoiduksi ja nöyryytetyksi tulemista. Myös huoli kiusaamisen pahen- tumisesta ja kiusaajan tai jopa koko työyhteisön kostosta aiheuttaa kiusatuissa pelkoja. Kiu- saamiseen puuttumisen prosessi on ongelmallinen ja osaltaan lisää pelkoa. Ongelmallisen puuttumisprosessin vuoksi ei uskalleta ottaa kiusaamista puheeksi ja viedä asiaa eteenpäin työyhteisössä. Opettajat pelkäävät työpaikan menettämistä ja sitä että heidät leimataan työ- paikalla hankalaksi tyypiksi. Osa opettajista jotka työskentelevät pienessä kaupungissa pel- käävät kiusaamistilanteiden esiin nostamisen ja niiden eteenpäin viemisen aiheuttavan ne- gatiivisia seurauksia perheelleen ja lapsilleen. (Mannix Mcnamara ym. 2018,91–94.) Lisäksi kiusattujen keskuudessa pelättiin irtisanomista, jonka vuoksi ei uskalleta osallistua esimer- kiksi kiusaamista koskevaan tutkimukseen, sillä pelätään, että tutkimuksen vastaajat tun- nistettaisiin ja asioista kertomista voitaisiin käyttää perusteena irtisanomiselle. (De Wet 2010, 1452.) Tämä näkyi esimerkiksi tilanteessa, jossa osa kiusaamispelkoja koskevan tut- kimuksen haastateltavista oli kieltäytynyt osallistumasta tutkimushaastatteluihin siitä mah- dollisesti aiheutuvien negatiivisten seurausten pelon vuoksi. (De Wet 2010, 1452.)
Työyhteisön lisäksi opettajat kokivat kiusaamiseen liittyviä pelkoja oppilaita kohtaan. Pelko siitä, että opettajat tulevat työssään oppilaiden toimesta kiusatuksi on todellinen, opettajat voivat tuntea olonsa uhatuiksi ja pelkäävät joutuvansa kiusatuksi. Myös se että näkee op- pilaiden käyttävän väkivaltaa kollegaa kohtaan, aiheuttaa pelkoa vaikka ei itse joutuisikaan häirinnän kohteeksi. Opettajat, jotka olivat altistuneet opiskelijoiden taholta tulevalle väki- valtaiselle käyttäytymiselle, kokivat enemmän negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta ja alakuloisuutta. (Shields 2015, 50–56.)
4.3 Pelko työyhteisössä
4.3.1 Vaikenemisen kulttuuri
Työpaikkakiusaaminen vahvistaa työpaikan vaikenemisen kulttuuria. Vaikenemisen kulttuu- rille on ominaista toiminta, jossa työntekijät eivät jaa tietoa, ajatuksia tai ideoita muiden kanssa. Vaikenemisen kulttuuri voi ilmetä organisaatiossa eri tavoin ja se voidaan jakaa neljään ulottuvuuteen, joissa kaikissa toiminnan taustalla ovat erilaiset syyt. Ensimmäinen ulottuvuus on hiljaisuus, joka perustuu välinpitämättömyyteen ja alistumiseen. Tässä asenne on tietoinen organisaatiota kohtaan. Toisessa ulottuvuudessa toiminta ja se, ettei tietoja, ajatuksia tai ideoita jaeta muiden kanssa, perustuu pelkoon ja itsesuojeluun. Tässä toisessa ulottuvuudessa omien ajatusten ja ideoiden piilottamisen ja salaamisen taustalla on pelko, vaikeneminen on tietoista ja sillä yritetään suojella itseä. Kolmannessa ulottuvuu- dessa toiminta perustuu prososiaalisiin taipumuksiin, eli ajatellaan hiljaisuuden olevan kai- kille parhaaksi. Tässä ulottuvuudessa keskiössä ovat organisaation tavoitteet ja muiden työntekijöiden hyvinvointi. Koetaan että, jos epäkohtia nostettaisiin esiin, olisi siitä haittaa joko organisaatiolle tai muille työntekijöille. Neljännessä ulottuvuudessa hiljaisuus perustuu suhteiden säilyttämiseen. Tässä työntekijällä on halu ilmaista ajatuksia ongelmien ratkaise- miseksi, mutta tämä antaa asian olla, sillä ajattelee etteivät muut hyväksy sitä. Taustalla on motiivi säilyttää välit päätöksentekijöiden kanssa. Altistuminen kiusaamiselle ennustaa vai- kenemista. (Hüsrevşahi 2015, 1181.) Tutkimus tukee ajatusta siitä, että kiusaaminen ai- heuttaa pelkoa ja tässä tapauksessa pelko näkyy vaikenemisena. Vaikeneminen estää on- gelmien ratkaisemista, ja hidastaa kiusaamiseen puuttumista.
4.3.2 Vallankäyttö ja muutokset kiusatun käyttäytymisessä
Emotionaalinen vallankäyttö on kiusaamisessa läsnä. Kiusaajan voima näkyy siinä, että hän pitää pelolla kiusatut hiljaa. (De Wet 2010, 1456–1457.) Kiusaajan valta näkyy myös siinä, että kiusattu muuttaa käyttäytymistään töissä sekä siinä, että kiusaaminen muuttaa kiusatun kuvaa itsestään. Kiusatun käyttäytyminen tämän pyrkiessä selviytymään tilanteesta vaih- telee paljon. Pelko linkittyy vahvasti välttämiskäyttäytymiseen, joka näkyy myös opettajien käytöksessä. (Shields, N. 2015 50–56.) Keskeinen muutos opettajien käyttäytymisessä nä- kyy siinä että, kiusatut alkavat vältellä tilanteita joissa voivat joutua nöyryytyksen, pilkan tai
muun kiusaamisen kohteeksi. (De Wet 2010, 1453.) Kiusattu voi myös pyrkiä tietoisesti kohtaamaan kiusaajan ja viemään asiaa eteenpäin esimerkiksi oikeusteitse. Osa taas nä- kee vaihtoehdoksi alanvaihdon tai työpaikan vaihdon.
Kiusatut opettajat ovat kuvailleet, että toiminta on kuin taisteluun valmistautumista aina töi- hin mennessä ja siellä ollessa. Opettajat kertoivat myös keinoista, joilla pyrkivät selviyty- mään työpaikan taisteluista. Yhtenä tällaisena taisteluvälineenä, jolla selvitä työstä, mainit- tiin mustaan pukeutuminen. Yksi opettajien mainitsema keino oli myös kuvainnollisen nä- kymättömän haarniskan käyttäminen töihin mentäessä siltä varalta, että joutuu kohtaamaan kiusaajan ja taistelemaan häntä vastaan. Myös tuen etsiminen kollegoilta, perheeltä tai ammattiliitosta nostettiin esiin tapana selvitä kiusaamisesta. Aktiivisia tekoja ovat myös muistiinpanojen tekeminen ja kiusaamistilanteiden nauhoittaminen, joita tarvittaessa voi käyttää apuna, kun vie asiaa eteenpäin esimerkiksi ammattijärjestölle. (Fahie & Devine 2014, 246–247.) Edellä kuvattuja erilaisia toimintamalleja selviytymisestä voidaan pitää var- sin samankaltaisena kuin pelko reaktiota, sillä opettajat ovat tässä pyrkineet ratkaisemaan ja selviämään uhasta erilaisin keinoin.
Emotionaalinen vallankäyttö ja pelon ilmapiiri näkyvät erityisesti rehtorien taholta tulevassa kiusaamisessa usealla tavalla. Tämä voi ilmetä muun muassa julkisena pilkkaamisena, kri- tisoimisena, opettajien asettamisessa tilanteisiin, joissa voi vain epäonnistua, tarpeetto- mana kirjallisena sekä verbaalisena nuhteluna ja siirtämisellä tai erottamisella uhkailuna (De Wet 2010, 1453). Erityisesti silloin kun kiusaajana on henkilö ylemmältä taholta, on vallankäyttö kiusaamisessa vahvasti läsnä. Kiusaajan voima näkyy siinä, että hän pitää pe- lolla kiusatut hiljaa. Ylipäätään johtamistyyli ja työpaikan ilmapiiri kiusaamiseen suhtautu- misessa ovat osana siihen, että opettajilla ei ole apukeinoja kiusaamistilanteiden ratkaise- miseen. (De Wet 2010, 1456–1457.)
Kiusaajan ollessa opettajaa ylempi henkilö kuten rehtori, kokevat opettajat hankalaksi, jopa turhaksi, viedä kiusaamistapauksia eteenpäin. Tähän liittyy myös välttelykäyttäytymistä, jossa opettajat eivät mielellään halua kohdata kiusaavaa rehtoria. Ongelmana opettajat nä- kevät järjestelmän ja sen että tieto menee useasti kiusaavan henkilön kautta eteenpäin.
Koulutusjärjestelmän hierarkkisuus koetaan ongelmalliseksi tilanteissa, joissa kiusaaja on ylemmällä taholla koulutusjärjestelmässä. Haastavaa ja ongelmallista järjestelmässä on
myös se, että kiusaamistapaukset viedään rehtorin kautta koulutuksen järjestäjätaholle tai ammattiliitolle, joissa on usein kiusaajan ystäviä. (De Wet 2010, 1453–1454.)
Kiusatut opettajat kokevat, ettei ole olemassa tehokkaita puuttumismenetelmiä työpaikka- kiusaamiseen. Nykyiset menetelmät ovat kankeita ja raskaita kiusatulle. Järjestelmän ra- kenne on sellainen, ettei kiusattu saa ääntään kuuluviin tai joutuu viemään asian eteenpäin sellaiselle ihmiselle, joka on kiusaaja. Kiusaamisen eteenpäin vieminen on hankalaa, sillä pelätään kiusaamisen voimistuvan entisestään. (Mannix Mcnamara ym.2018, 93–94.) Kiu- saamiseen puuttuminen tapahtuu ensisijaisesti koulun sisällä rehtorin tai koulun johtokun- nan toimesta ja usein kiusatun tulee itse ottaa asia esille, jotta siihen puututtaisiin. Kiusaa- mistilanteisiin puuttuminen ja käsittely on usein huonosti hallittua henkilöstön, esimiestason ja ammattijärjestöjen toimesta, josta voi seurata kiusaamisen pitkittymistä. Kiusaamiseen puuttumisen prosessi on siis jo itsessään ongelmallinen ja aiheuttaa kiusatussa pel- koa. Työpaikkakiusaamisen puuttumisen nykyiset menetelmät ja työpaikan ilmapiiri voivat- kin pahentaa kiusaamista sekä pitkittää sitä entisestään. (Mannix Mcnamara ym. 2018, 93–
94.)
4.4 Kiusaamisen seuraukset
Opettajien kokemalla kiusaamisella on yhteys opettajien kokemaan ahdistuneisuuteen. Tä- hän mennessä tutkimuksissa kiusaamisen seurauksista mielenterveyteen ovat olleet pää- painona masennus ja stressi. Kiusaamisesta seurauksena olevaa ahdistusta sekä muita seurauksia opettajien mielenterveyteen tulisi kuitenkin tutkia enemmän. (Woudstra, Van Rensburg, Visser & Jordaan 2018, 4–7.) Työpaikkakiusaamisen psykosomaattisen mallin mukaan kiusaaminen aiheuttaa kiusatussa negatiivisia tunteita ja psyykkistä oireilua, jotka ilmenevät fyysisinä oireina vahvistaen niitä. Mallin juuret ovat stressimekanismin kirjallisuu- dessa. Psykosomaattisessa mallissa kiusatulla aktivoituu taistele tai pakene reaktio, kun koetaan emotionaalisesti negatiivisia tunteita kuten pelkoa ja ahdistusta. Kiusaamisesta johtuvia fyysisiä oireita ovat muun muassa unettomuus, vatsaoireet, erilaiset säryt sekä sy- dän ja verisuonisairaudet. Kiusaamisen psykosomaattisen mallin yhteydessä puhutaan usein myös neuroottisuudesta, mutta sitä ei olla liitetty malliin. Neuroottisuuden on kuitenkin todettu olevan yhteydessä masennukseen ja ahdistukseen, korreloimalla niiden kanssa po-
