T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 1 61 violta yli 30 000 golfkenttää ja 55
miljoonaa pelaajaa. Erityisesti vii- me parinkymmenen vuoden aika- na golfin harrastajamäärät ovat li- sääntyneet huikeasti. Golfin har- rastamisella on perinteisesti ollut elitistinen leimansa, mutta harras- tajamäärien nopean kasvun myötä golf on keskiluokkaistunut.
Golf ei ole teoksen mukaan kui- tenkaan keskiluokkaistunut kaik- kialla Euroopassa. Esimerkiksi Ita- liassa golf on yhä elitistinen harras- tus. Myös Saksassa golfilla on yhä elitistinen leima. Christian Eisen- bergin ja Reet Tammen artikkelin mukaan kansainvälisestä buumista huolimatta golfia pidetään Saksassa tylsänä, kalliina ja turhana vanhus- ten lajina. DDR:n aikaan nykyiset golfkentät olivat armeijan ja teol- lisuuden käytössä eikä laji saavut- tanut odotettua suosiota Saksojen yhdistymisen jälkeen. Golf on Sak- sassa rahoitettu pääosin yksityisil- lä investoinneilla, ja sen harrasta- minen on keskittynyt suurkaupun- kien tuntumaan.
Suvi Taljan mukaan golfin suosion kasvu ajoittuu Suomes- sa 1980-luvulta eteenpäin, jolloin kenttien omistus alkoi muuttua osakepohjaiseksi. Suomessa golf- kentät ovat kuitenkin tyypillises- ti pelaajien ja vapaaehtoistoimin- nan yhdistelmiä, ei niinkään yksi- tyisten yritysten omistamia. Vaikka golf on Suomessa yhä miehinen laji, on naisten ja perheiden osuus pe- laajista ollut kasvussa. Isossa-Bri- tanniassa sijaitsevaa Salfordin kau- punkia tutkineen Philip Jamesin ja Emma L. Gardnerin mukaan golfin kaltaiset liikunta- ja virkistysalueet toimivat kaupunkien keuhkoina.
Vain osa golfkentistä on tehokkaas- sa käytössä, jolloin valtaosa aluees- ta toimii luonnon elinympäristö-
nä. Jarmo Saarikivi antaa artikke- lissaan esimerkkejä siitä, minkälai- sia vaikutuksia golfkentillä voi olla eläinkunnalle ja kasvillisuudelle.
Sport, Recreation and Green Space in the European City -teok- sen pääteema pureutuu länsimaa- laisten ihmisten yksilöllisten va- lintojen ja ympäristön asettamien rajojen väliseen ristiriitaan. Kirjan artikkelit jakavat lukijalle ajankoh- taista ja tarpeellista tietoa kohde- kaupunkien ja -maiden viheraluei- den kehitykseen vaikuttaneista his- toriallisista ja poliittisista tekijöistä.
Kiistattomista ansioistaan huo- limatta teos jää kokonaisuutena lukijalle osin vaikeasti avautuvak- si. Artikkeleissa esiteltyjen tapaus- tutkimusten keskinäinen vertailu on vaikeaa. Tämä on usein artik- kelikokoelmien ongelma. Kun yk- sittäiset artikkelit ovat syntyneet kirjoittajien omista tutkimuslähtö- kohdista käsin, ei vertailuasetelma lupauksista huolimatta kovin hy- vin toteudu.
Pienoisena puutteena voidaan pitää myös sitä, että teos jättää lu- kijan oman harkinnan varaan sen pohtimisen, miksi kokoelmaan on valittu artikkeleita nimenomaan suomalaisilta, hollantilaisilta, sak- salaisilta, italialaisilta ja brittiläisil- tä tutkijoilta. Onko kyseisten mai- den liikunta- ja urheilupaikkojen kehityksessä jotain erityistä vertai- luja ajatellen vai edustavatko valitut maat kenties eurooppalaisia liikun- ta- ja suunnittelukulttuurin ideaa- lityyppejä?
Esittämästäni kritiikistä huoli- matta havainnot eri maista tarjoa- vat mielenkiintoista ja ajankohtais- ta luettavaa liikunnan, urheilun ja viheralueiden välisestä suhdever- kostosta. Teos vahvistaa käsityksiä siitä, että ymmärtääksemme lii-
kunnan, urheilun ja vapaa-ajan ra- kenteita, organisoitumista ja funk- tioita eri maissa on tunnettava ne historialliset, poliittiset ja sosio- kulttuuriset olosuhteet, joissa kau- punkilaiset ovat asuneet. Kuten Jussi Jauhiainen teoksen epilogis- sa esittää, jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista kiinnittää huomio viheralueiden ja liikuntapaikkojen eri toimijoiden näkemyksiin. Suo- sittelen artikkelikokoelmaa erityi- sesti liikunnan yhteiskuntatietei- den tutkijoille ja opiskelijoille sekä kaikille kaupunkisuunnittelun pa- rissa toimiville.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja leh
tori kansainvälisessä liikunnan yhteis
kuntatieteiden maisteriohjelmassa Jyväskylän yliopistossa.
Maailman rahapeleistä ja rahapelien maailmoista
Hannu Linkola
Sytze F. Kingma (toim.): Global gambling. Cultural perspectives on gambling organizations.
routledge, New York 2010.
Hollantilaisen sosiologi Sytze King- man toimittama teos tarjoaa kiin- nostavia näkökulmia rahapelaa- misen luonteeseen ja yhteiskun- nalliseen taustaan. Yhdeksässä ta- paustutkimuksessa tarkastellaan rahapelaamisen organisatorisia, lainsäädännöllisiä, teknologisia ja psykologisia rakenteita eri puo- lilla maailmaa. Organisaatiotasoa luotaavissa kirjoituksissa koros- tuu enimmäkseen rahapeliyritys- ten ja valtioiden rooli, mutta välillä koukkauksia tehdään myös mikro- tasolle, kuten blackjack-pöydän ää-
62 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 1
relle tai pelaamisen ympärille muo- dostuneiden sosiaalisten suhteiden pariin.
Vaikka teoksessa painottuu so- siologinen tutkimusote, kokonai- suudesta välittyy rahapelitutkimuk- sen monitieteinen luonne. Näkö- kulmia ja menetelmiä on poimittu mukaan niin historiantutkimuk- sesta, etnografiasta kuin taloustie- teistäkin. Näkökulmien runsau- desta huolimatta teos on yhtenäi- nen ja johdonmukainen. Kingman laatima erinomainen johdanto si- too tekstit teoksen viitekehykseen, ja kirjoitusten teoreettiset yhtymä- kohdat muodostavat loogisen jat- kumon. Myös kirjan tiivis muoto miellyttää. Kansien väliin ei ole yri- tetty koota kokonaiskuvaa rahape- laamisesta. Teos tyytyy tarjoamaan kiinnostavasti ja perustellusti poh- justettuja kurkistuksia tähän kieh- tovaan ja ristiriitaiseenkin maail- maan. Kirjoituksissa esitettyjä aja- tuksia ja johtolankoja voi soveltaa sujuvasti myös sellaisiin rahapelaa- misen muotoihin ja yhteiskunnalli- siin kysymyksiin, joita teoksessa ei käsitellä.
Tervetuloa koneistoon
Kirjoittajat tarkastelevat rahape- laamista erityisesti osana markki- navetoista kulutuskulttuuria. Yk- silön, yhteiskunnan ja teknologian välistä suhdetta avataan lähes jo- kaisessa kirjoituksessa samojen runkoteorioiden kautta. Viittauk- sia Bruno Latourin toimijaverkko- teoriaan, Henri Lefebvren spatiaa- lisuuden trialektiikkaan ja Pierre Bourdieun pääomateoriaan vilisee siellä täällä. Ydinsanoma on suh- teellisen yksinkertainen. Kirjoit- tajat määrittelevät rahapelaamisen elämysteollisuuden muodoksi, jo- ka pikemminkin luo kuin tyydyt-
tää tarvetta pelata. Johdannossaan Kingma tukeutuu Jean Baudrillar- din ajatukseen kulutuksesta tuo- tannon tuotteena. Hän esittelee rahapelaamisen äärimmilleen ra- tionalisoituna teknologiana, jo- ka mahdollistaa sekä kuluttami- sen että kuluttajien kontrolloin- nin. Kingma sijoittaa näkemyk- sensä Las Vegasiin, jonka kasinoita hän pitää nykyisen kulutuskulttuu- rin paradigmoina. Pelipöytien ym- pärille on rakennettu pompöösejä viihde-, ostos- ja elämyskeskuksia, joissa toimintojen tarkkaan harkit- tu sijainti ja muoto tähtäävät kasi- noyhtiön voiton maksimointiin.
Kattavimman kuvauksen raha- pelaamisen äärimmilleen rasva- tusta koneistosta esittävät austra- lialaiset Richard Wooley ja Char- les Livingstone, jotka perehtyvät kotimaansa pokeriautomaattiteol- lisuuteen. Vaikka pokeriautomaat- ti tuntuu triviaalilta tutkimuskoh- teelta Las Vegasin rinnalla, osoit- tavat kirjoittajat automaattien toimintalogiikan perustuvan ka- sinomaailmassa vallitsevaan kyy- nisen rationaaliseen laskelmoin- tiin. Automaattien pinnan alla pyö- rii teknologisten innovaatioiden, psykologian, taloudellisen opti- moinnin ja puhtaan matematii- kan saumaton yhteispeli. Kirjoitta- jat lisäävät yhtälöön hallinnollisen toimijan. Valtiot ja paikallishallin- not kontrolloivat automaattipelaa- mista esimerkiksi määrittelemällä, kuinka paljon palautusta automaat- tien tulee pelaajille antaa ja valvo- malla automaattien toimintaa kes- kitetysti. Kontrollointi johtaa pait- si automaattien toimintamuotojen standardoitumiseen myös niiden ympärille kehittyvien pelikulttuu- rien, käytösmallien, normien ja ti- lojen samankaltaistumiseen.
Wooley ja Livingstone pohti- vat myös pelaamisen psykologista taustaa, jota ei heidän mielestään voi erottaa teknologisista ja lain- säädännöllisistä käytännöistä. He esittävät pelaajan tietoisena toi- mijana, jolle raha on ennen kaik- kea pelielämyksen väline. Kirjoit- tajat toteavat, että samalla kun pe- laaja tekee yksilöllisiä kulutuspää- töksiä ja ”ostaa” pelaamisen kautta elämyksen, hän on myös yhteis- kunnallinen toimija, joka on sosi- aalistettu tiettyyn tapaan tulkita ja antaa merkityksiä. Wooleyn ja Li- vingstonen mukaan yksilö sosiaa- listetaan kapitalistisessa yhteiskun- nassa kuluttavaksi yksiköksi rahan sosiaalisen arvon avulla. Pelaami- sen psykologista taustaa määritte- levät rahaan liittyvät merkitysmah- dollisuudet, joita pelikoneisto tuot- taa ja hyödyntää.
Pelikoneistolla on myös tilalli- nen ulottuvuus, jossa vuorovaiku- tussuhteet, arvot, teknologiset rat- kaisut ja poliittiset päätökset saa- vat konkreettiset puitteensa. King- ma perehtyy tähän ulottuvuuteen kirjoituksessaan hollantilaisis- ta kasinoista. Hän pohtii Lefebv- reen tukeutuen kasinoiden kont- rollistrategioiden tilallisia muo- toja. Kingman tarkastelu lähtee liikkeelle pelaamisen spatiaalisis- ta käytännöistä: kasinoiden ark- kitehtuurista osana kaupunkiku- vaa, rakennusten pohjapiirroksis- ta ja tilankäyttömuotojen arvojär- jestyksestä. Kingma kuvaa kasinot Panoptikonin tavoin jäsentyneiksi järjestelmiksi, joiden tilalliset rat- kaisut pitävät kuluttajan jatkuvas- ti kasinon kontrolloitavana. Fyysi- sen tilan jäsentymistä ymmärtääk- seen Kingma tarkastelee tilaan liit- tyvien merkitysten tuottamista.
Mainoksissa ja mediassa tuotetut
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 1 63 elämäntapakuvastot tekevät kasi-
noista representaatioiden tiloja ih- misten toteuttaessa kuvastojen tar- joamia rooleja ja käytäntöjä. King- ma täydentää tarkastelunsa kuvai- lemalla, minkälaisia merkityksiä, toimintamalleja ja rituaaleja työn- tekijät kasinon tiloihin liittävät.
Pelaamisen sosiaaliset ulottuvuudet
Kingman kirjoitus saa tukea antro- pologi Richard Marksburylta, jon- ka mainiossa mikrotilallisessa tut- kimuksessa pureudutaan kasinoi- den sosiaaliseen dynamiikkaan blackjack-pöydän ääressä. Marks- bury osoittaa, että vaikka kasinot ovat tarkoin jäsenneltyjä ja hie- rarkkisia tiloja, ne tuottavat samal- la sosiaalista tasa-arvoa ja pelaa jien välistä solidaarisuutta. Pelitilan- teessa yksilön merkitys määrittyy suhteessa hänen asemaansa pelis- sä, ei suhteessa hänen yhteiskun- nalliseen taustaansa, rotuunsa tai sukupuoleensa. Marksburyn teks- ti on samalla värikäs ja kiinnosta- va menetelmäkuvaus osallistuvas- ta tutkimuksesta pelaamiseen liit- tyvine eettisine kysymyksineen. Se on myös miellyttävän ”elämänma- kuinen” teksti monen teoreettiseen päättelyyn tukeutuvan kirjoituksen rinnalla.
Macaolaisia korkeakouluja edustavien WuYi Wangin ja Peter Zabielskisin kirjoitus Macaon ka- sinoiden VIP-järjestelmästä osoit- taa, että Marksburyn ajatus so- siaalisesta tasa-arvosta on kulttuu- ri- ja mittakaavasidonnainen. He toteavat macaolaisen kasinokult- tuurin ja siihen liittyvän ominta- keisen suhdeverkostojärjestelmän kuvastavan kiinalaisen yhteiskun- nan talousverkostoja. Macaolai- set kasinot paljastuvat pienten ver-
kostojen muodostamiksi kokonai- suuksiksi, joiden toiminnallinen rakenne muistuttaa etäisesti pyra- miditaloutta. Sosiaalisen ja talou- dellisen vaihdon monimutkainen järjestelmä perustuu ajatukseen siitä, että tarkoituksenmukainen toiminta sen sisällä tuottaa kaikille toimijoille heidän tavoittelemaan- sa taloudellista voittoa. Taloudelli- sen pääoman eriyttäminen sosiaa- lisesta ja yksilöllisestä pääomasta on viime kädessä mahdotonta, sil- lä yhden pääoman kartuttaminen vaatii riittävää pääomaa muilla sa- roilla. Luottamukseen, maineeseen ja kirjoittamattomiin sopimuksiin perustuva järjestelmä tekee pelaa- misesta tapahtuman, jossa tavoitel- laan rahaa ja solmitaan ystävyys- suhteita.
Teoksen suomalaisnäkökulman tarjoaa Riitta Matilainen. Hän pu- reutuu valtion kaksinaiseen rooliin pelipalvelun tuottajana ja kontrol- loijana. Esitellessään Raha-auto- maattiyhdistyksen ja Veikkauksen syntytarinaa Matilainen pohtii, mi- ten valtion aktiivinen rooli on vai- kuttanut pelaamisen maineeseen ja tapoihin. Valtiollisten peli-insti- tuutioiden historia näyttäytyy hy- vinvointivaltion keinona suunnata itselleen rahavirta, joka olisi muu- ten mennyt esimerkiksi ulkomaisil- le pelijärjestäjille. Pelipolitiikkansa eettistä kilpeä valtio on kiillottanut ohjaamalla pelivoitot esimerkiksi yhteiskunnalliseen hoiva- tai hy- väntekeväisyystoimintaan. Yleisen hyödyn ja vastuullisuuden nimis- sä toteutettujen tulonjakomallien ohessa kaksinaismoralismin ongel- ma on selätetty arkistamalla tietyt pelaamisen muodot. Esimerkik- si lottoamista pidetään Suomessa pikemmin rutiinina – jopa kansa- kuntaa kokoavana rituaalina – kuin
varsinaisena rahapelaamisena. Sa- malla pelaamisen yhteiskunnalli- set arvolataukset ovat muuttaneet luonnettaan. Pelaamisesta on tul- lut yleisesti hyväksytympää – ”uh- kapelaaminen” on muuttunut viat- tomammin sointuvaksi ”rahape- laamiseksi”. Raha-automaattiyh- distyksen rooli viimeaikaisessa vaalirahakeskustelussa tuntuu pal- jastavan suomalaisen rahapelijär- jestelmän ristiriitaisesta luontees- ta kokonaan uuden tason.
Onnistunut kokonaisuus
Lukukokemuksena teos on miel- lyttävä. Vaikka yksinkertaisten il- miöiden monimutkainen käsit- teellistäminen on synti, josta kriit- tisen yhteiskuntatieteen on vai- kea irrottautua, tarjoaa teos myös esimerkkejä monimutkaisista il- miöistä, jotka muuttuvat käsitteel- listyessään helppotajuisiksi ja kieh- toviksi. Teos onkin tervetullut lisä nousukiidossa olevan aiheen tut- kimuskirjallisuuteen. Kirjoituk- set liikkuvat sujuvasti pelaamisen monilla mittakaavatasoilla ja anta- vat erinomaisen pohjan tulkita pe- laamiseen liittyviä yhteiskunnal- lisia vuorovaikutussuhteita. Vaik- ka olisin mielelläni lisännyt kirjan maantieteellistä kattavuutta, siirtä- nyt katsetta pois kasinoiden keino- maailmoista ja lukenut pelaami- seen liittyvästä visuaalisesta kult- tuurista tai pelaamisen sukupuo- littuneisuudesta, pidän teoksen fokusta perusteltuna. Tällainen sa- tunnaisuudessaankin monipuoli- nen ja osumatarkkuudeltaan hyvä teos tuntuu onnistuneimmalta ta- valta lähestyä pelaamisen kaleido- skooppimaisia organisaatioita.
Ainoa varsinainen sisällöllinen puute on metodologisen pohdin- nan kapeus. Vain muutamassa ar-
64 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 1
tikkelissa käydään läpi rahapelitut- kimukseen liittyviä menetelmällisiä kysymyksiä, silloinkin lähinnä heit- toina. Monitieteinen lähestymista- pa tarjoaa rahapelaamisen tutki- mukselle yllin kyllin hedelmällisiä lähtökohtia ja pelaamisen luonnet- ta avaavia teoriaketjuja, mutta sa- malla aiheen erityislaatuisuus ja so- siaalisia koodeja täynnä oleva maa- ilma tuntuisi tarvitsevan itsenäistä metodologista pohdintaa. Teoksen arvoa tämä puute ei kuitenkaan vä- hennä. Ennemmin se osoittaa, että ala on avoinna kehitykselle.
Kirjoittaja työskentelee maantieteen tohtorikoulutettavana Helsingin yli
opistossa Suomen Akatemian rahoit
tamassa projektissa ”Maisema, ikonit ja kuvat”.
Selkokieli ja ymmärtämisen mahdollisuus
Vesa Heikkinen
Auli Kulkki-Nieminen: Selkoistettu uutinen. Lingvistinen analyysi selkotekstin erityispiirteistä.
Tampere university Press 2010.
Nykyisessä tekstiyhteiskunnas- sa kielenkäyttöä leimaavat pirsta- leisuus ja ymmärtämisvaje. Koh- taamme päivittäin monia luonnol- lisia kieliä, kuten suomea, ruotsia ja englantia. Kohtaamme puhe- ja kirjakieltä sekä niiden yhdistelmiä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Kohtaamme vanhoja, uusia ja kes- kenään sekoittuvia tekstilajeja, eri alojen ammatti- ja harrastuskie- liä, erilaisia persoonallisia tyyle- jä, aluemurteita, muuta puhekieli- syyttä ja niin edelleen.
Herää kysymys: onko meil- lä edellytyksiä ja mahdollisuuksia viestiä toisillemme käsitettäväs- ti ja tajuta toistemme tarkoituk- sia? Yleensä uskotaan siihen, et- tä sel keän yleiskielen eli selväkie- len käyttö riittää, jos halutaan ta- voittaa laaja yleisö. Ainahan sitä tosin ei edes tavoitella esimerkik- si tieteen, talouden tai lainsäädän- nön kentällä.
Selvä yleiskielikään ei ole tar- peeksi selvää kaikille kansalaisil- le. Suomessa on 200 000–300 000 selkokieltä tarvitsevaa ihmistä, ja määrä kasvaa. Tarvitsijoita on pal- jon, esimerkiksi vanhukset, kehi- tysvammaiset ja maahanmuuttajat.
Niin selväkielen kuin selkokie- lenkin näkökulmat ovat olennaisia, kun mietitään ihmisten tasavertai- suutta, yhteiskunnallista oikeuden- mukaisuutta ja vaikkapa demokra- tian mahdollisuuksia. Miten esi- merkiksi lait voivat olla kaikille sa- mat, jos osa kansasta ei ymmärrä niistä juuri mitään? Miten viran- omaistiedottaminen onnistuu, jos päätösten, esityslistojen ja tiedot- teiden salat eivät valkene kansa- laisille? Millaista voi olla sellaisten ihmisten aktiivinen kansalaisuus, jotka eivät pysty ymmärtämään oikeuksiaan eivätkä velvollisuuk- siaan? Miten käydä keskustelua yh- teiskunnan suunnasta, jos ei pys- ty ymmärtämään puolueiden oh- jelmajulistuksia eikä poliitikkojen puheita? Miten tieteen tuotoksista kerrotaan ei-tieteilijöille?
Samalla kun selkokieltä tarvit- sevien määrä kasvaa, lisääntyy tar- ve tutkia selkokieltä ymmärrettä- vyyden ja moninaisten tekstilajien näkökulmasta sekä siitä näkökul- masta, mikä on selkokielen suh- de yleiskieleen, vallankin selvään yleiskieleen. Tähän tarpeeseen vas-
taa mitä mainioimmin Auli Kulk- ki-Niemisen lingvistinen analyysi selkotekstin erityispiirteistä. Kulk- ki-Niemisen tutkimus on väkevä puheenvuoro myös keskustelus- sa yleiskielen olemuksesta ja tar- peesta.
Merkityksen monta puolta Kulkki-Niemisen keskeisenä tut- kimustehtävänä on selvittää, mil- laisia kielellisiä keinoja käytetään muokattaessa Suomen tietotoimis- ton yleiskielisiä uutisia selkouuti- siksi ja mitkä piirteet erottavat sel- koviestinnän yleiskielestä. Teksti- aineistona on viisikymmentä Sel- kouutiset-lehdessä ilmestynyttä uutista ja niiden taustalla olevat STT:n uutiset.
Toinen merkittävä aineisto on neljän selkokirjoittajan haastatte- lut. Niiden avulla pyritään luomaan yleiskäsitystä selkokielen asemasta ja selkokirjoittamisen prosessista.
Lähtökohta on käytännöllinen, ja tutkimuksen eittämätön vahvuus onkin kiinnostava aineisto ja sen erittely sekä tämän pohjalta syn- tyvä kokonaiskuva selkokielestä ja sen tuottamisesta.
Teoreettis-metodisena lähtö- kohtana on lingvistinen tekstiana- lyysi, jossa sovelletaan M. A. K. Hal- lidayn systeemis-funktionaalisen kieliopin perusteita. Tutkimusase- telmassa korostuvat kielenkäytön kontekstuaalisuus, tekstien väliset suhteet ja ennen kaikkea merkityk- sen olemus kaikessa moninaisuu- dessa. Merkityksellä on monta puolta: kielelliset valinnat ja teks- tit viittaavat kielenulkoiseen todel- lisuuteen ja ottavat kantaa siihen; ne rakentavat ihmisten välistä vuoro- vaikutusta ja asettuvat merkitysko- konaisuuksina joihinkin toimintoi- hin ja tekstilajikehyksiin.
