Yhdysmerkki ja kielenhuolto
Terho Itkonen on kirjoituksessaan ››Kä- tevyyttä yhdysmerkin käyttöön» (Vir.
1988 s. 441-443) suositellut kielitieteel- lisessä tekstissä käytettäväksi seuraavan- tyyppisiä kirjoitustapoja: ››ahven, hauki ja lahna -sanoissa››, ››-0 ja -u johtimet››,
››-oåa- verbit››, ››-eöa-, -eöä- ja -eåe- ver- bit››. Sitä edellisessä Virittäjän vihossa ilmestyneessä kirjoituksessani ››Täsmen- nystä yhdysmerkkiä koskeviin sääntöi- hin» (Vir. 1988 s. 318-319) suosittelin hiukan toisenlaisia kirjoitusperiaatteita.
Yhdysmerkin käyttö tuntuu kovin vä- häpätöiseltä asialta, ja siksi koetin tiivis- tää sanottavani lyhyeen. Kun Itkonen nyt kuitenkin on seikkaperäisesti perus- tellut toisenlaista kantaa ja vedonnut myös kirjoitustapojen historiaan, näyt- tää tarpeelliselta minunkin käsitellä asiaa hieman perusteellisemmin ja aset- taa se laajempiin yhteyksiin. Ehkei asia olekaan niin vähämerkityksinen kuin ajattelin.
Jo kolme ja puoli vuosikymmentä sit- ten ilmestyi Virittäjässä (1953 s. 428- 430) kirjoitukseni ››Yhdysmerkkiä kos- kevista uudistuksista››. Siinä vastustin sellaisia esiintyneitä kirjoitustapoja kuin
››taipua ja taittaa -verbien», ››saks. Hain ja ruots. [und -sanojen››, ››sekä -nek että vehoí' -muodoissa››, ››o ja e -äänteidem ja suosittelin mm. kirjoitustapoja ››tai- pua- ja taittaa-verbit››, ››0- ja e-äänteet››,
››pa- ja pi-tunnukset», ››pro gradu -koe››,
››pro gradu- ja pro exercitio -kokeet››,
››pro gradu- ym. kokeet››.l Kirjoituksen jäljessä oli kielilautakunnan hyväksymi- sestä kertova teksti: ››Kokouksessaan 14.9.53 Suomen Akatemian kielilauta-
kunta hyväksyi edellä olevassa artikke- lissa suositellut kirjoitustavat.›› Mm.
Martti Rapola, Lauri Hakulinen ja E. A.
Saarimaa kuuluivat silloin kielilautakun- taan. Itse en silloin vielä ollut lautakun- nan jäsen.
lOlen tässä sivuuttanut ne tuolloisen kir- joitukseni kannanotot, joita en enää pi- dä ajankohtaisina. Silloin esitin sen kannan, että yhdysmerkin edelle ei ole syytä jättää sananväliä, jos useampisa- nainen yhdysosa lainausmerkeillä, erilai- sella kirjasinlajilla tai alleviivauksella osoitetaan kokonaisuudeksi. Sen jälkeen on kuitenkin sananvälin käyttö sellaisis- sakin tapauksissa kuin ››Kevät ja taka- talvi» -romaani ja pro gradu -koe siinä määrin vakiintunut, ettei ole syytä sitä vastustaa. Toiseksi en pitänyt suositelta- vana yhdysmerkin siirtämistä seuraavan rivin alkuun sellaisissa tapauksissa kuin
pro gradu -koe.
Tässäkin on käytäntö sen jälkeen jo niin vakiintunut, että olen siirtynyt kannat- tamaan tällaista yhdysmerkin sijoitta- mista. Silti en ole vakuuttunut siitä, että tämä kehitys on ollut onneksi, sillä ny- kyään näkee esim. sanomalehdissä hei- teltävän yhdysmerkkiä aivan mielivaltai- sesti milloin rivin loppuun, milloin al- kuun. Sellaiset kirjoitustavat kuin
-vuotisjuhla500 rauhankasvatus
-palkinto Ja
ovat kiusallisen yleisiä.
Sikäli kuin huomaan, niin kielilauta- kunta seuraavan kerran käsitteli yhdys- merkkikysymyksiä osallistuessaan yhteis- toiminnassa Konttorirationalisointiyh- distyksen kanssa numeroiden ja merk- kien konekirjoitusta koskevan standar- din (SFS 4175) valmisteluun. Tätä kos- kevista Kotimaisten kielten tutkimus- keskuksen suomen kielen lautakunnan kannanotoista on tehty selkoa Vir. 1979 s. 84-85. Sen mukaan on suositeltu mm. kirjoitustapoja ››avaimet käteen -periaate›› ja ››pro gradu- ja lisensiaatin- työt››. Jos edellisen esimerkin kaltainen ilmaus joudutaan jakamaan riveille, tu- lee tämän suosituksen mukaan yhdys- merkki alemman rivin alkuun:
››avaimet käteen -periaate››.
Käsittelen nyt kohta kohdalta Itkosen esittämiä näkökohtia ja eräitä muitakin seikkoja, jotka mielestäni on asiassa otettava huomioon.
1. ››Sanapari» ja ››verbiryhmä››. - It- kosen mukaan voitaisiin hänen tarkoit- tamissaan ilmauksissa (››aita ja aidas -sanoissa» yms.) ajatuksen kärsimättä niiden monikolliset pääsanat jopa korva- ta sellaisilla yksiköllisillä kuin sanapari tai verbiryhmä, esim. ››aı'ta ja aidas -sa- naparissa», ››hakea, käskeä ja tunkea -verbiryhmä››. ››Juuri siinä tuntuu olevan Ikolan vierastaman kirjoitustavan oikeu- tus››, jatkaa Itkonen. Mitenkähän lienee?
Toisinaan Itkosen tarkoittama kor- vaaminen onkin mahdollista, mutta toi-
sinaan ei. Äännehistorioitsija voi kirjoit- taa näin: ››Mm. halla-, jauhaa- ja lehmä- sanoissa h < š.›› Ei silti voida sanoa, et- tä halla, jauhaa ja lehmä muodostaisivat jonkinlaisen ››sanaryhmän››. Ja vaikka jotkut tutkijat ovat pitäneet tahra- ja ha- kea-sanoja germaanisperäisinä, olisi luonnotonta sanoa niitä ››sanapariksi».
Tällaiset tapaukset ovat aivan yleisiä, mutta silti Itkosen puolustaman ››niput- tavan» merkintätavan käyttäjät viljelevät näissä samaa kirjoitustapaa kuin muis- sakin. Ei tuo minun vierastamani mer- kintätapa ainakaan tästä saa oikeutusta.
Päinvastoin, juuri tämä on se ydinkohta, jonka takia pidän tuota merkintätapaa häiritsevänä ja sekoittavana. Kuten vii- me kirjoituksessani sanoin: ››Ilmauksen looginen rakenne on sellainen, että yh- dysmerkin edellä olevista sanoista tai vastaavista kukin erikseen muodostaa jälkiosan kanssa ajatuksellisen kokonai- suuden» (Vir. 1988 s. 318). Kuten kirjoi- tetaan ››villa- ja silkkisukat››, ››President- ti- ja Kultamokka-kahvit››, tulisi myös kirjoittaa ››tahra- ja hakea-sanat››.
Jos on kysymys vaihtoehdoista, ei sa- napari-ajattelu sovi ollenkaan, esim.
››Kantana on joko aita- tai aitta-sana››,
››Kantana on aita- tai aitta-sana». Täl- laiset tapaukset Itkonen sivuuttaa koko- naan ja saa näin asian näyttämään yk- sinkertaisemmalta kuin se on. Seuraava kirjoitustapa, johon kai kuitenkin pää- dyttäisiin Itkosen ohjeen nojalla, on mi- nusta huono: ››Kantana on aita tai aítta -sana››.
Sanajärjestykseltään käänteiset il- maukset (esim. ››sanoissa halla, jauhaa ja lehmä››) ovat tietenkin mahdollisia. Tä- mähän on useimmiten käypä vaihtoeh- toinen kirjoitustapa, mutta ei se millään tavoin tue Itkosen suosittelemaa periaa-
tetta.
2. Eranteko: -0 ja -0-. - Itkosen mu- kaan voidaan erottaa toisistaan sanan- loppuiset ja vartalonloppuiset johtimet käyttämällä eri merkintätapoja: toisaalta
››-0 ja -u -johtimet››, toisaalta ››-0- ja -u- johtimet››. Vastaavasti kirjoitettaisiin hänen periaatettaan noudattaen ››ikene ja tantere -tyypit›› tarkoitettaessa yksi- kön nominatiiveja, mutta ››ikene- ja tan- tere- tyypit››, kun tarkoitetaan vokaali- vartaloita.
Näin esitettynä tuntuu näppärältä.
Mutta soveltuuko tämä kikka kaikkiin tapauksiin? Kaikkein useimmin kai pu- hutaan yhdestä ainoasta johtimesta, sa- nasta tms. Pitäisikö silloinkin kirjoittaa
››-0 -johdin›› ja ››-0- johdin››? Tai ››ikene -tyyppi›› ja toisaalta ››ikene- tyyppi››?
Tämä olisi ristiriidassa sen yleisesti hy- väksytyn periaatteen kanssa, että sanan- väli jätetään yhdysmerkin edelle vain sil-
loin, kun merkki yhdistää seuraavaan sanaan sanaliiton tai vastaavan. Toiseksi on Itkosenkin mukaan yhdysmerkki pantava kunkin alkujäsenen loppuun käytettäessä konjunktioita sekä - että ja joko - tai. Silloin siis tuo erontekomah- dollisuus häviää. Kummassakin tapauk- sessa kirjoitettaisiin ››joko -o- tai -u-joh- din››, ››sekä ikene- että tantere-tyyppi››.
Ja kolmanneksi on tapauksia, joissa on jos mahdollista vieläkin ilmeisempi pak- ko panna yhdysmerkki erikseen kunkin alkujäsenen perään: ››-o- ja -u- ym. joh- timet››, ››ikene- ja tantere- tms. tyypit››.
Näissä ei siis kuitenkaan ole mainitun- laisen eronteon mahdollisuutta.
Osassa tapauksista siis voitaisiin Itko- sen mainitsemalla tavalla erottaa toisis- taan sanansisäiset ja sananloppuiset ai- nekset, osassa taas ei. Ne tapaukset, joissa tämä ei ole mahdollista, eivät ole
millään tavoin harvinaisia.
3. Tapaukset, joihin ››niputusmerkintä»
ei sovi. - Äskeisessä kohdassa jo mai- nitsin, että on tapauksia, joissa on pak- ko panna yhdysmerkki erikseen kunkin alkujäsenen perään. Täsmennän vielä asiaa. Eräästä kielitieteellisestä tekstistä panin muistiin esimerkin ››täytyä-, pitää- yms. verbeihin››. Aivan mahdoton olisi tietenkin kirjoitustapa ››täytyä, pitää yms. -verbeihin››. Tämä esimerkki osoit- taa havainnollisesti sen, että yhdysmer- kin looginen paikka on alkujäsenen pe- rässä eikä jälkijäsenen edellä. Joka ta- pauksessa siis kirjoitamme ››joko täytyä- tai pitää-verbi››, samoin ››täytyä- ja pi- tää- yms. verbit››. Kovin epäjohdonmu- kaista olisi sitten kuitenkin kirjoittaa
››täytyä ja pitää -verbit››, ››täytyä tai pi- tää -verbi››. Eräässä käsikirjoituksessa tuli vastaan seuraavan tapainen lause:
››Jokaisessa tämän tekstin virkkeessä esiintyy jos- tai kun-lause» (so. toisissa virkkeissä on jos-lause, toisissa kun-lau- se). Epäselvältä, luonnottomaltakin tun- tuisi seuraava kirjoitustapa: ››Jokaisessa tämän tekstin virkkeessä esiintyy jos tai kun -1ause››.
4. Monijäseniset luettelot. - Itkonen mainitsee seuraavan esimerkkinä pitkäs-
tä ja rumasta yhdysmerkkikasaumasta:
››Suomen kirki-, kirkas-, kiirka-, kiiriik- ja viron kirg 'intohimo, liekki”-, kiirg-, kiir-, kiire-, kirgama-, kiirgama-, kirk- kama-sanojen - - rinnastaminen - - ››.
Tällainen pitkä luettelo on tietenkin aina raskas, olkoon siinä yhdysmerkkejä tai ei. Selvä ja looginen tämä yhdysmerkil- linen kirjoitustapa kuitenkin on. Itkonen katsoo paremmaksi kirjoitustavan
››Suomen kirki, kirkas, kiirka, kiiriik ja viron kirg 'intohimo, liekki', kiirg, kiir, kiire, kirgama, kirkkama -sanojen - - rinnastaminen -- -››. Tässä lukija jou- tuu kahlaamaan pitkän luettelon alusta loppuun saakka, ennen kuin hänelle an- netaan merkki siitä, että nuo luettelon sanat olivatkin kaikki yhdyssanan alku- jäseniä. Minusta tämä on epäselvempi tai ainakin epähavainnollisempi kuin edellinen kirjoitustapa. Haluttaessa voi- daan tietenkin yhdysmerkkikasauma välttää muotoilemalla teksti toisin, esim.
näin: ››Suomen sanojen kirki, kirkas, kiirka - - ››.
5. Lingvistinen ja muu teksti. - Itko- nen sanoo, että hänen ohjeensa on ››tar- koitettu lingvistiseen tekstiin ja siinäkin nimenomaan kohtiin, joissa puhutaan kielenaineksista». Sitten hän lisää: ››Jos kielen asioista kirjoitetaan suurelle ylei- sölle, voidaan haluttaessa kirjoittaa kan- sanomaisemmin ja yleisohjetta mukaile- vammin 'ahven-, hauki- ja lahna-sanat`.››
Hän jatkaa vielä, että tuota kielitieteelli- sen kirjoitustavan mukaista yhdysmerkin käyttöä joskus näkee muussakin kuin kielitieteellisessä tekstissä; esim. ››Björn- ram ja Rosenlindt -suvut››, ››Etelä-Suomi ja Eteenpäin -lehdet››. Viimeksi mainitut eivät Itkosen mukaan ole tavanomaisia, mutta hän jättää sanomatta, pitääkö hän niitä hyväksyttävinä vai ei.
Tässä Itkonen on tuonut oikeakieli- syyskeskusteluun uudenlaisen periaat- teen: kielitieteellistä tekstiä varten on eri oikeinkirjoitussäännöt kuin muunlaista tekstiä varten. Itse olen lähtenyt siitä, et- tä tulisi olla yhteinen säännöstö, jota suositeltaisiin noudatettavaksi kaikessa asiatyylisessä tekstissä.
Kielenaineksia käsittelevän kielitieteel- lisen tekstin ja muunlaisen tekstin väli- nen raja on liukuva. Itkonen näyttää hyväksyvän sen, että eri kirjoittajat sa- mantyyppisessäkin tekstissä käyttävät eri kirjoitustapoja. Hänen mukaansa voi- daan suurelle yleisölle tarkoitetussa teks- tissä ››haluttaessa» käyttää eri kirjoitus- tapaa kuin lingvistisessä tekstissä. Jos tällainen ohje annetaan, niin siitä var- masti on se seuraus, että toiset kielitie- teilijät suurelle yleisölle kirjoittaessaan- kin joko tahallaan tai huomaamattaan käyttävät lingvistisen tekstin kirjoitusta- poja, toiset taas eivät, ja että ei-kielitie- teilijöistäkin osa noudattaa kielitieteelli- sen tekstin esikuvaa. Tuloksena olisi ai- kamoinen kirjavuus.
E. A. Tunkelo mainitsi aikoinaan yh- dysmerkin käyttöä koskevassa ehdotuk- sessaan esimerkin ››Kaikki Kalle- ja Olli- nimiset pojat tännel» (Vir. 1929 s. 170).
Tämä on ymmärtääkseni Itkosenkin suosittelema kirjoitustapa, mutta hänen mukaansa olisi toisaalta ainakin kielitie- teellisessä tekstissä kirjoitettava ››Kalle ja Olli -nimet››. Minusta tämä tuntuu
häiritsevän epäjohdonmukaiselta.
6. Fennistı't ja muut kielentutkijat. - Vaikka fennistit ja fennougristit tottuisi- vatkin noudattamaan Itkosen esittämää ohjetta, ei luullakseni löytyisi keinoja, joilla muiden kielten tutkijat saataisiin seuraamaan tätä kansainvälisesti katsoen erikoista, fennististä tapaa. Eivät esi- merkiksi meikäläiset indoeurooppalais- ten kielten tutkijat yleensä seuraa fennis- tistä kirjallisuutta niin kiinteästi, että omaksuisivat sen tarjoamat mallit. Mitä tarkoitan, sitä ehkä valaisee seuraava pikku mieleenmuistuma. Fennougristit ovat ties kuinka kauan puhuneet difton- giutumisesta, kun taas indoeurooppalais- ten kielten tutkijat ovat puhuneet (pu- hunevatko vieläkin?) diftongoitumisesta.
Joskus 1960-luvulla minulle tuli erään tunnetun suomalaisen romanistin kanssa melkein riita tästä asiasta, kun hänen mielestään ››diftongoitua» oli ainoa hy- väksyttävä tyyppi. Asia tuli muistaakse- ni puheeksi sen takia, että eräs germa-
nisti oli luennossaan käyttänyt verbiä
››diftongoitua››.
7. Kielenhuollon yleisperiaatteet. - Näyttää tarpeelliselta viitata tässä yh- teydessä yleisiinkin periaatteisiin. Oma kantani on, että sellaisessa niin sanoak- seni teknisessä asiassa, jollainen yhdys- merkin käyttö on, tulee olla yksiselittei- nen ja mahdollisimman yksinkertainen ohje. Jos Itkosen edustama kanta omak- sutaan ohjeeksi, niin kielenhuollon vai- kutusmahdollisuudet eivät yksinkertai- sesti riitä siihen, että se myös käytän- nössä kaikilta osin toteutuisi. Kirjavuut- ta olisi varmasti monenlaista, myös yli- lyöntejä, jollaisia on jo nytkin nähty.
Se, mitä kauan sitten sanoin kielen- huollon periaatteita käsittelevässä kirjoi- tuksessani, pitää mielestäni yhä paik- kansa: ››Epäilemättä on eduksi, jos kie- lenkäytössä noudatettaviksi tarkoitetut ohjeet ovat mahdollisimman yksinkertai- sia ja helppotajuisia. Kielen käyttäminen on silloin helpompaa, mikä tekee mah- dolliseksi korrektin kirja- ja yleiskielen taidon leviämisen laajempiin piireihin kuin muuten. Mitä enemmän muistamis- ta ja ajattelemista kielenkäyttöohjeiden noudattaminen edellyttää, sitä pienem- mäksi käy moitteettoman kielen taitajien joukko ja sitä enemmän ponnistusta aja- tusten pukeminen kielelliseen muotoon tältäkin joukolta vaatii.» (Vir. 1951 s.
290.)
Kuten edellisestä lienee käynyt ilmi, on Itkosen ja minun näkemysteni välillä ennen kaikkea kaksi olennaista eroa.
Ensinnäkin Itkonen haluaa antaa erityis- säännöt kielitieteellistä tekstiä varten, kun taas minun tavoitteenani on kaik- keen asiatyyliin tarkoitettu yhteinen säännöstö. Toiseksi Itkonen asettaa etu- sijaan ››kätevyyden» - selvyyden ja joh- donmukaisuuden kustannuksellakin, ku- ten edellä olen osoittanut. Toisiin ta- pauksiin tuo kätevältä näyttävä merkin- tätapa käy, mutta eri kohdissa tulee vas- taan tapauksia, jotka täytyy jättää tä-
män systeemin ulkopuolelle, poikkeuk- siksi. Minun suosittelemani periaate taas sopii kaikkiin tapauksiin siksi, että se on niin sanoakseni luonnollinen: yhdysmer- kin loogisesti oikea paikka on alkujäse- nen jäljessä. Ne ohjeet, joita tässä ja edellisessä kirjoituksessani olen perustel- lut, eivät miltään osin myöskään johda erityiseen kömpelyyteen. Sitä paitsi ne ovat lähempänä sitä käytäntöä, joka on tuttu muista kielistä.
Olen tietenkin hyvin selvillä siitä, että Itkosen suosittelema (tai sen tapainen) kirjoitustapa on fennistien teksteissä ai- ka yleinen. Mutta eivät suinkaan kaikki fennistit ja fennougristit noudata sitä, puhumattakaan muista kielentutkijoista.
Kirjavuutta ja horjuntaa on paljon. Ja luulen, ettei moni niistäkään, jotka käyt- tävät tuota ››niputtavaa›› kirjoitustapaa, ole pysähtynyt miettimään systeemiä kokonaisuutena. Siksi on luullakseni hyödyllistä, että asiaa kerran näinkin yksityiskohtaisesti käsitellään. Omasta puolestani pidän kirjoituksessa ››Täs- mennystä yhdysmerkkiä koskeviin sään- töihin» esittämiäni suosituksia edelleen kaikilta osin perusteltuina.
OsMo IKoLA
Auktoriteettiasenteet,
auktoriteettirakenne ja lukija
Suuri kustantaja mainosti kolmisen vuotta sitten yhteiskuntatieteilijän uutta teosta tavalla, joka osoitti, että ostajiksi odotettiin Suomen ylimmän vallan halti- joista kiinnostuneita kansalaisia. Teok- sessa oli paljon kiintoisaa asiaa, osin su- juvassakin muodossa. Mutta liikkeelle- lähtö oli syystä tai toisesta tämäntapais- ta:
››Autonomian kauden pysyvä merkitys oli siinä, että silloin stabiloitiin ja jäykis- tettiin vuosisadan ajaksi - oikeastaan
paljon pitemmällekin - perustavat auk- toriteettiasenteet jotenkin kehittymättö- män alamaiskulttuurin puitteissa. Val- tionmuodostus institutionaalisena pro- sessina ja sitä seuraava kansakunnan- muodostus kulttuurisena prosessina ete- nivät merkitsevästi tänä kautena, mutta suomalaiset kiinnittyivät valtiolliseen jär- jestelmään systeemikulttuurin tasolla kauan voittopuolisesti hallitsijansa väli- tyksellä passiivisen alamaisuuden mer- keissä. - - Suomalaisen yhteiskunnan poliittisen auktoriteettirakenteen perus- elementit ovat yhtäältä voimakas ja per- soonallinen etäisauktoriteetti, toisaalta kollektiivinen ja persoonaton byrokra- tia.››
Mitä ovat auktoriteettiasenteet, ja mi- ten ne eroavat auktoriteettirakenteesta?
Miten auktoriteettiasenteet stabiloidaan alamaiskulttuurin puitteissa, ja miten valtiolliseen järjestelmään kiinnitytään systeemikulttuurin tasolla? Mitä tarkoit- taa se, että auktoriteettirakenteen perus- elementteinä ovat rinnan auktoriteetti ja
`byrokratia?
Moni lukija varmaan lipuu tällaisen sanankäytön ohi torkahdellen. Joku py- syy valveilla sen uskon varassa, että ky- seessä on jonkinlainen korkeampi tyyli- laji, jonka hallintaa ja ymmärrystä ei ole kaikille suotu. Muutama harva miettii, kuinka saman olisi palstatilaa tuhlaa- matta sanonut joku muu kirjoittaja. Eh- dotus:
Autonomian kautena suomalaiset tot- tuivat alamaisina kunnioittamaan auktori- teetteja vuosisadan ajan ja kauemminkin.
Valtio instituutiona kehittyi ja kansallis- tunne kiinteytyi, mutta valtio samastui paljolti hallitsijaan ja suomalaiset pysyi- vät hänen passiivisina alamaisinaan. - - Suomalaiset kunnioittavat toisaalta per- soonallista etäauktoriteettia, toisaalta persoonatonta byrokratiaa.
Mistä alkuperäisen version vaikea- lukuisuus johtui? Osaksi tietenkin sa- nonnan tarpeettomasta ja epähavainnol- lisesta pitkityksestä, osaksi siihen ripo- telluista yhdyssanoista, jotka rakentuivat abstrakteille ainesosille (auktoriteetti +
