TERRA 127: 3 2015
148Epätasapainoinen kokoelma tietotalouden ja liikenteen solmukohdista
CONVENTZ, SVEN, BEN DERUDDER, ALAIN THIERSTEIN & FRANK WITLOX (2014; toim.).
Hub cities in the knowledge economy. Seaports, air- ports, brainports. 268 s. Ashgate, Surrey.
Belgialais-saksalaisen toimitusyh- teistyön tuloksena syntyneen artik- kelikokoelman pääajatus on yhdis- tää kaupunkialueilla tapahtuva tie- tointensiivinen tuotanto kaupunki- alueiden väliseen vuorovaikutuk- seen. Toimituskunnan kokeneet tut- kijat läpikäyvät keskeistä liikenne- maantieteen ja tietotalouden tutki- muskirjallisuutta 1990-luvun alus- ta lähtien avaten mielenkiintoises- ti alan pitkää perinnettä. Kirjoitta- jat toteavat haluavansa tuoda esiin erityisesti liikkumisen ja kuljetta- misen vaihtelevia muotoja suhtees- sa alueellisiin järjestelmiin ja niitä kuvaaviin tilastoindikaattoreihin.
Teos sisältää lyhyen johdannon lisäksi 11 artikkelia, jotka on luo- kiteltu kolmeen päälukuun. Päälu- kuja ei kuitenkaan ole yhdistetty otsikoinnilla mihinkään teemaan tai aihepiiriin, vaan ne on nimetty geneerisen mielikuvituksettomasti osiksi I, II ja III. Nimeämättömyys aiheuttaa lukijalle ongelman, kos- ka selkeän punaisen langan löytä-
minen aihepiirien kesken ja artikkelien väliltä on vai- keaa. Anoastaan kirjan avaava, Gentin yliopiston tutki-
joiden artikkeli tarjoaa kirjan kokonaisaiheen kannalta integroivan näkökulman lentoliikenteeseen ja tietope- rusteiseen kasvuun. Muiden kirjoitusten temaattinen yh- teys kirjan pääsanomaan on vähäisempi.
Artikkelien aihepiirien kirjo on suuri huolimatta teoksen otsikko- tasolla tehdystä tarkasta rajaukses- ta. Niinpä otsikkoa voi pahimmis- sa tapauksessa pitää jopa harhaan- johtavana. Kokoelman alaotsikko korostaa satamia (seaports), lento- kenttiä (airports) ja ihmisen tieto- taitoa (brainports). Nämä aihealu- eet esiintyvät kuitenkin tutkimus- kohteena vain kolmessa artikkelis- sa, ja teemojen käsittely jää autta- matta yksipuoliseksi – varsinkin kun tekstit pohjautuvat pääasiassa vertailevaan tilastotietoon. Toimi- tettujen teosten yleinen ongelma, eli artikkeliaihepiirien jyrkkä vaih- telu pääteemojen välillä, näkyy va- litettavan selvästi: osa teksteistä keskittyy vain ”tietoperusteisuu- teen”, kun taas loput keskittyvät ai- noastaan liikenteen solmukohtien (hubs) esittelyyn. Kirjan liikenne- maantiede keskittyy lähinnä lento- liikenteeseen – esimerkiksi satamia käsittelee vain yksi artikkeli.
Tavoitteena lienee ollut, että laa- jin, viisi kirjoitusta sisältävä en- simmäinen osio käsittelee yleisesti kaupunkeja ja nii- den tietoperustaa. Sen artikkeleista antoisin on kirjan
TERRA 127: 3 2015 Kirjallisuutta – Litteratur
149 avaava kansainvälistä lentoliikennettä ja tietotalousin-dikaattoreita yhdistävä tutkimus, joka on selvä jatke teoksen toimittajien kirjoittamalle johdannolle. Artik- keli tarjoaa analyyttisen empiirisen katsaukset erilais- ten tilastomuuttujien yhteisvaihteluun. Lisäksi se antaa laajimman kirjallisuuteen perustuvan näkökulman tut- kimusalaan. Myös muiden artikkelien lähdeluettelot ovat varsin kattavia. Asiaan on todennäköisesti kiinni- tetty huomiota teosta toimitettaessa.
Teoksen toinen ja kolmas osio ovat selvästi lyhyem- piä. Molemmissa on vain kolme artikkelia. Kakkososio keskittyy pääasiallisesti internetin ja kaupunkien väli- siin kytköksiin. Viimeinen osio on nähdäkseni ”kaato- luokka”, jossa olevilla teksteillä ei ole enää mitään te- maattista kytköstä keskenään. Artikkelit käsittelevät esi- merkiksi Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden ta- lousmaantiedettä, Euroopan aluekehitystä ja luovien kaupunkitalouksien typologioita.
Aihepiirien hajanaisuudesta huolimatta teos tarjoaa myös yhtenäisyyttä, sillä sen artikkelit koskevat jälki- teollisia yhteiskuntia. Artikkeleista näkee, millaisista kulttuureista ja tutkijaverkostoista ne kumpuavat: teok- sen 20 kirjoittajaa ovat kotoisin kuudesta maasta, ja nel- jä viidestä kirjoittajasta tulee Alankomaista, Belgiasta, Saksasta tai Sveitsistä. Loput neljä kirjoittajaa ovat Yh- dysvalloista ja Britanniasta. Kirja olisikin kenties kan- nattanut rajata koskemaan eurooppalaista näkökulmaa.
Kun tällaista rajausta ei ole eksplisiittisesti tehty, tun- tuu erityisesti Aasian massiivisten solmukohtakaupun-
kien, kuten Hongkongin, Pekingin ja Sanghain poisjään- ti omituiselta.
Teoksen anti kiteytyy kahden harvoin yhdistetyn ja mielenkiintoisen aihepiirin yhdistämiseen. Kaupunkien tietoperusteista kasvua on harvoin tarkasteltu liikenne- maantieteellisestä näkökulmasta, ja yksin tämä tekee kirjan hankinnan aihepiirin parissa työskenteleville kan- nattavaksi. Lisäksi kirjoittajakaarti on varsin nimekäs- tä. Esimerkiksi Edward Malecki, Peter Nijkamp sekä toimituskuntaankin kuuluneet Ben Derudder ja Frank Witlox ovat alalla hyvin tunnettuja pitkän linjan tutki- joita. Tosin heidän kaikkien laajasta tuotannosta on löy- dettävissä huomattavasti parempia kontribuutioita kuin arvioitavan kirjan tekstit.
Suosittelen kirjaa kaikille liikennemaantieteen ja ta- lousmaantieteen opiskelijoille sekä tutkijoille, jotka työskentelevät kaupunkiverkostojen tai siihen liittyvi- en aiheiden parissa. Uskoakseni kirja tarjoaa enemmän
”ahaa-elämyksiä” nuoremmille tutkijoille, jotka saavat samalla kattavan kirjallisuustiedon olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta. Vanhempaa tutkijapolvea kir- ja ei todennäköisesti palvele samalla lailla. Se esittelee kuitenkin tapauskohtaisesti vähän tutkittua aihealuetta ja auttaa opetusmateriaalien ajantasaistamisessa.
TOMMI INKINEN Geotieteiden ja maantieteen laitos, Helsingin yliopisto
