Suomen Marsalkan påivåkåskyt
Apulaisprofessori Vii h 0 Suo m i 1
J akai.nen varusmies tutustuu päiväkäskyihin ensi.Jnmäjsen kerran omassa yksikössään. Hän oppii pian huomaamaan niiden tarlkoituben.
Niiä säädellään yksikön elämää ja ikäytltäytymistä, annetaan pysyväis- määräyksiä, myönnetään ylen.nyksiä ja lomia, kiitetään ja tarpeen Jtu11en myös rangaistaa.n. Niissä - lyhyesti sanottu:Da - yksiklkö alistetaan sotilaalliseen 1ioimiIlltaan. ja järjestykseen.
Näin on rauhan a.ikaM. Sotatila:nJteessa päiväkäskyjen tehtävä on olennaisesti sama, mutta painokJruus monin verroin suurempi. Silloin päiväkäsky määrää tilanteista johtuvaJt ltehttävät ja jalkaa ne alayksiköil- le täsmällisin muodoin siten, etrtä päiväkiiskyn eIlItajan lliahto ja tarkoi- tus selvästi näkyy.
Mitä ylemmistä pol'ltaista on kysymys, siJtä yleisplirteisetnmäksi päi- väkäsky käy, mwtlla: saa samalla mielenkiintoisia lisiä, jotka - vähän /yllättävästi - sijoiJlltuvat henkiselle alueelle. Erityisen selvästi tämä seikka käy ilmi ylipäällikön päiväkäSkyissä. !Hän ei vain vastaa. s0ta- toimien yleisestä kulusta ja tavoitteiden mU!kaisesta. toiminnasta; hän ei ole vain armeijan lihaJ.mi ltuUut :tahto, vaan hänestä lähtee ja säteilee - parhaissa :tapauksissa - koko k.amaikunnan. henki, sen sLelullinen vire ja henkinen tarmo.
Jo tästä lyhyestä luonnehdinnasta käy ilmi, kuinb. tärkeä seikka on ylipäällikön pe1"SOOIIl8l1iuus. Hänellä täytyy olla '81aistensa, niin ylimpien kuin alimpien, täysi 1Iu.ottamus. Oikean henkilön valinilla yliipäällikön pai- kalle on siten äärimmäisen vaateliJllS ja m'kaluontoinen. tehtävä. Siinä
26
eivät saa määrärtä vain sotilaalliset tiedot ja taidot, siinä ei voida ottaa ehdottamilla huomioon edes senhe1lkisiä sotilasairvoja. Niillä seikoilla on tietysti oma merkityksensä, mutta viime kädessä todellakin raJtkaisu,n avain on siinä, mitä sanomme persoonallisuudeksi.
Kun lkenraaliluutnanrtti, vapaaherra Gustaf Mannerheim ensimmäi- sen kerran tuli Suomen armeijan, sillä he&ell.ä tosin melko olemat- WmaJIl armeij-an ylipäälliköksi, hänelitä puuttui yksi tärkeä edellytys:
hän oli meillä lähestulkoon tuntematon henkilö. Lähinnä vain Venäjän armeijassa. palvelleet suomalaiset upseerit ja jotlrut entiset Haminan ika- detit tiesivät hänestä jo:baikin: etJtä hän oli menestynyt maa.ilmawodan rintamilla ja komentanut viimeksi N111lsuväkiarmeijaikuntaa. Kuinka tun- tematon hän meillä oli, sitä todistaa esim. se, ebtä Saksassa olevat jää- kärit Ikuulivat hänestä ensimmäisen kerran silloin, ikUlll hänet oli mää- rätty vapaustaistelumme johtoon. Mielenkiintoinen yksityistieto on taas se, että vapaustaisteluamme valmisteleva Il'lmiivinen komite8i, joka oli läheisessä yhteydessä jä.äkärilii.kkeeseen, sai vihjeen Mannerheimista hänen sisarelJfaan, vapaaherrartlar Sophie Mannerheimilta. Tämä tapah- tui syksyllä 1917. MllItta Mannerheimiin ei saaJtu yhteyttä; hän oli silloin vielä Venäjällä, Odessassa.
Suomeen Mannerheim palasi rta.mrnikuussa 1918. Jo muutaman päivän kuluttua hän sai kutsun liittyä sotilaskomiteaan. Seurasi tunnetJtu, mo- nissa teoksissa kerrottu näytelmä. Mannerheim oli läsnä parissa kolmes- sa ikokouksessa. Niiden meno oli sellainen, että toisarvoisissa kysymyk- sissä tehtiin jokunen päättöskin, mUItta kun tuli esiin tärkeä ikysymys, soudettiin ja huovattiln ja asia pantiin ipÖydälle. Mannerheim ilmoitti terävästi, ebtei hän katso voivansa: ottaa osaa tämänkaltaisiin r1IipatfJtelu- hetkiin, sytytti silkarinsa ja poistui. Silloin aukenivat sotilaskomitea.n silmät, ehkä suul\lki.n; rtässä oli joka tapauksessa mies, joka ei halunnut vain istua ja keskustella, vaan joka lbiesi mitä tahtoi.
Mannerheimin. esiintyminen oli vaiikUllltanut sytyttävän sähkökipinän tavoin. Jo seuraavana päivänä sotilaskomitea pyysi MannerheimiJa pu- heenjohtajakseen. Vielä samana päivänä hän entisen puheenjohltajan raisuväenkenraali Claes Charpentier'n kanssa meni senaatin puheenjoh- tajan Svinhufvudin luo ilmoittamaan taparuksesta - komiteasta oli näet viikkoa aikaisemmin tehty valtionkomitea: - ja seuraavana päivänä hän sai valtuudet "kor~eim.maksi päälliköksi järjestytksen ylläpitoa varten
Pohjois-Suomessa". Kaksi päivää sen jälkeen hän matkusti. Vaasaan, jonka hän oli valinnut tukialueensa keskukseksi.
Tämä tarmo ja määrätietoisuus teki.vält varmasti. vaikutuksensa ai- nakin sotilaskomiteaan, jonlka pääosasta .tuli Mannerheimin ensimmäinen esik,Ul1Jta. Ainakin heidän luja luo11tamru.ksensa ylipäällikköön oli nyt luotuj myöhemmin se muuttui. i:hailuOOsi. Mutta muUJten tämä esikunta ei suinkaan vielä ollut omien tehtäviensä tasalla.. Sen jäsenet olivat ko- mitea-aikanaan rtabtu.neet lrollegiaaliseen jutusteluun. Mannerheimin oli pakko vieroittaa heidät 'Iästä :tavasta. Hän määräsi ikJu1lekin ornaJt eri- koisbehtävät, mikä pani esianomaiset todel1a perehtymään omiin kysy- myksiinsä, ja kun Mannerheim oli saanwt Ruotsista. avukseen muutaman koulutetun yleisesi.k.untaupseerin, päämaja alkoi todella toimia, ei enää kollegiaalisena kerhona, vaan järjestettynä orga.nisaaJtiona, jOIllka kär- jessä ylipäällikkö kuitenkin pilti mtkaisuvallan omissa käsissään.
Muuan tosiasia vielä :taustaksi. Ylipääl1.ilkkö ei tietenkään iJtse omin käsin kirjoita päiväkäskyjääJn. Ylipäällikön aika ja voimat tarvitaan muihin tehtäviin. Päiväkäskyjä varten hänellä on. omat apu1adsensa.
Mutta hyvä ylipäällikkö kyllä inspiroi päiväikäskynsä, hän 8.IIItaa niiden aatteet ja erittyissu'UDIlaJtj vain hän tietää, mihin päiväkäsky kulloinkin viime kädessä tähtää.
TässäJkin suhteessa Mannerheim oli todelLa aktiivinen ylipäällikkö.
Hän antoi aiheen, tutustui saamaalIlSa luonnokseen huolellisesti, teki siihen omalla kynällään korjauksia ja rtäsmen.nyiksiä., tpainoi siihen oman leimansa. KaikIki asiaa käsitelleet kirjoiifJtajad; ovat yksimielisesti todista- neet, että Mannerheimin päivä käskyjä on aivan olennaisesti pidettävä hänen omina luomuksi,naan ja raJtkaisuinaan. Juuri sen vuoksi niiden lähempi tarkastelu antaa mahdollisuuden tunkIeUJtua ylipäällikön persoo- nallisuuteen, siihen ha!rikinta:an ja viisauteen, mistä myös päiväkäskyt antavat oman todistuksensa.
n
Kailkessa niukkuudessaan jo Mannerheimin ensimmäinen Suomessa annettu päiväkäsky on eriJttäin mielenkiintoinen. Se kuului seuraavasti:
"Senaatin päätöksen mukaan 28 p:ltä tammikuuta minulle on uskottu
kunniakas tehtävä olla Suomen täkäläisten !puolusbusvoimi.en. ylipäälljk_
könä." Allekirjoituksena: iMannerheim. Ei muwta. - Itse asiassa: hä- nellä ei ollut mitään mahdollisuubia 1.isärtä tuon päiväkäskyn. sanoja.
Hän i.rtse tiesi sen turhaksi. Hän 'Oli vielä täysin tuntemaJton mies jou- kGilleen ja niiden päälliiköille. Etelä-PGhjanmaan. suojeluskuntaJ.aiset jG kyselivä/t: mikä se selLainen Mannerheim on? Ylipää1li.kön ensimmii.isi1n toimiin he eivät 'Olleet l'8inksilln tyytyväisiä, tämä kun oli pakottanut heidät aluksi toimelltomuuteen. Oli siis viisasta ja iharkilttua tyytyä en- simmäisessä päiväkäskyssä mahdollisimrnan suureen niukkuuteen.
Mutta toisaalta: eikö juuri tässä niuldtuudessa 'Ole lkIuuleviDlaan sa- laista, !pidätettyä voimaa! Kuin kGura. puristuisi rtiiviiksi, lujaiksi nyr- kiksi! Ainoa sana, jOika tuossa. ensimmäisessä päiväkäskyssä koskettaa tunteen kie1Jtä, on sa.na kunniilllkias. ''Minulle on uskottu kunujak,as teh- tävä ... " Sen 'On määrä Iklertoa, erttä päiväkäskyn antaja tulee panemaalll kokG peI'Soonallisuutensa edessä 'Olevaan iIlehtävään. Ja loppujen lopuksi se tietysti. samalla sanoo, että kunnian osallisuUibeen ylipäällikkö kutsuu myös jokaisen armeijassaan palvelevan miehen.
Ja vielä: eikö juuri niuklkuus anna painokkuutta nimelle! Se oli is- kettävä kai.k:kien tietoisuuteen vastaisen arvovallan takeeksi. ''LuOlilta- mus päälliIkköön on onnistumisen ensimmäinen edellytys", la!usui Man- nerheim myöhemmin. Hän tarikoirflt.i: jokaisen on tunnettava ylipäälli:k- könsä.
Jos tun:temalbon Mannerheim oli vaparussodan alussa toivonut nimel- leen tuttuuden kaikua ja eräänlaista. symboliarvoa, niiIn hänen tqiveensa iboteutuivat nGpeasti ja yLlin kyllin. Sodan a1k.umenestykset kirjattiin hänen nimiinsä. Tukialueeksi valitun PGhjois-Suomen ja Karjalan rin-
!llamat ikestivät paineen. Harjoitus ja järjestäytyminJen edistyivät niiden suGjassa. Maan hallitus toimi Vaasassa: se todella jG toimi. Samalla rin- tamat saatiin vaikautetuiksi edullisiin läbtöasemiin. KI8Ii.kIki tämä 'Oli omiansa lisäämään ylipäällikköön IkohdistunutlJa l'1Wl1tamust8. Ennen ptt- kää jGukot lauJoiv8lt marssilaulua: ''Päällikkönä meillä ompi ukkG Man- nerheimi - hän 'On kyllä kelpo mies ja sitä paitsi kreivi." Hänen popu- lariteetti!lsa oli nGpeassa nousussa.
Ei GllUlt tällöin vailla merkitystä sekään seikka, että hänen vieraspe- räinen nimensä ääntyi yhtä hyvin ruotsalaisen kuin suomalaisenldn suussa. Suomalaisen talonpoikaisarmeijoo enemmistön keSkuudessa, niin
on ajateltavissa, jo pelkkä nimi sellainen kuin esim. 01Iaes Cha.rpentier olisi koitunut popularioteetin esteeksi - tätä miestä oli ensin ajateLtu vapaussodan johtoon. Mannerheim oivalsi ~ seikan merkityk- sen. Tässä tarkoituksessa hän alkoi kirjoittaa etunimensä!ki.n suomalai- sittain: Kustaa Mannerheim. Tämä ,ele oli kuitenkin Itarpeeton, sillä rin- tama oli pian nopeassa llikIkeessä etelään päin, voiltot seurasivat toistaan.
Ylipäällikkö oli jo suosittu tekojensa painosta. Pian Mannerheim palau.t- tikin etunimensä alkuperäiseen asuun.
III
Pankaamme nyt tämän ensinunalSen, aanm.nuusen niukkoasanai.sen päiväkäskyn rinnalle toinen, ni.mi.tläin rtalvisodan puhjettua julikaistu päivä!käsky. Siinäkään ei ole monIta 1SBIIl8a, mUlbta.!lruinka toisenlainen se sittenkin on. Se alkaa mel!k.ein samoin sanoin kuin tu.o ensimmäinen:
"Tasavallan Presidenltti. on 30. 11. 1939 nimittänyt minut Suomen puo- lustusvoimien ylipäälliköksi." Mutta näitä sanoja seuraa heti vetoomus:
"Suomen uljaat sotilaat!" Ja päiväkäskyn psyko1ogisena kohokohtana ovat laajalti mieliin painuneet sanat: ''TetunnelllJe minut ja minä tunnen Teidät."
Vuoden 1939 sotamarsalkka on tykkänään toinen mies ikuin \1IlIOden 1918 kenraaliluutmantti. Hän on nyt 72-vuotias, elämän ja kohtaloiden kypsyttärnä mies, oikeastaan jo vanhus, vaiJkka yhäti hämmästytbtävän työkykyinen. Mutta mikä ;tärkeintä: nyt hänen nimellään on jo alusta lähtien se symboliarvo, jota hän tietää ylipäällikön rtarvitsevan. Hän tie- tää, että häntä kuunnellaan. Hän tietää myös, että vaara on tällä kertaa ylen suuri. Hän käyttää heti hyväbeen persoonansa arvovaLtaa. Ja siksi hän antaa sanoilleen myös tyylillisesti leimahtavan asun, korkealen- toisen, jopa vakavan itsetuntoisen sävyn, joka samalla wtoaa.
Sama henki valli'1see, merkillistä !kyllä, siinä kuuluisassa päivä'käs- kyssä, jonka ylipäällikkö julkaisi ,talvisodan päätyttyä. Hetkeblä, jolloin mielialat oliViat mustat ja turtuneet, hän tietää velvollisuUJtensa eikä tin- gi niistä: hänen on yhä vielä valettava uskoa ja ;toivoa niin rintamaäowk- koihin kuin kotirinltamaankin.
30
Päiväkäsky alkaa Y'ksinkertaise1.1a, mutta kaikkien oikeaksi tunre- malla totuudella: "Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!" Nyt, itässä, hänen on korostettava sanaa kunnia. Kaikki tiesivät, että sillä oli kat- teena teot ja kautta sivistyneen maaiJlman kiirinyt maine ja mie~ide.
Ja muutaman lauseen jälkeen seuraa siJtten mielenkiintoinen nousu- kohta, jo'ka lienee harvinainen päiväikäskyjen sävyissä, mutta joka tässä tapauksessa merkillisen hyvin soveltuu vanhan sotamarsalkan suuhun.
Tarkoitan seuraavia sanoja: "Olen taistelllllt monilla tan1lereiUa, mutta en ole viJelä nähnylt vertaisianne sotureita. Olen yLpeä Teistä kuin oli- sitte omia lapsiani." KappaJ,een loppusanart; kuuluvat: "Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa tehdastyö1äinen ja köyhän majan poi!ka siinä kuin rikaskin."
Näin saattoi sanoa mies, joka :tiesi olevansa sekä ylipäälliklkönä että kansalaisena toinen mies kuin kalmiikymmenltä vuotta siJtten.
Sillä miltä olikaan näiden sanojen katJteena?
Monesti on oHut aihetta :kii1ttää, jo vapaussodan päivistä lähtien, Mannerheimin e.varalmtseisuutta ja hänen lumkiIlltansa kirkkautta. It.se- näisyystaistelumme viimeiset tykin1.aiuJkauk:set eivät olleet vielä !kaiku- neet, kun hän jo, kansastaan vastuunalaisen johJ1lajan ja päällikön tavoLn, suuntaBi ,katseensa tulevaisuuden näköaloihLn ja tehtäviin. Saapuessaan valloitettuun Viipuriin toukokuWl ensimmäisenä 1918 hän j,ulk.a.is.i päi- väkäskyn, josta poimin seuraavan lauseen: "Olkoon myös se veri, joIllka olemme ma:ksa.neet SBaVl\ltta.aksemme itsenäisyytemme, omiaan kohotta- maan koko Imnsamme yli kaikiki:en pikkumaisuuksien, yli kai.kIkien sel- laisten riitojen, jotka pirstoovat ja heikentävät kansaa, ja DOuskoon isänmaallinen mieli kansassamme tämän kansallisen vapa.'IJSSOdan joh- dosta niin korkealle, että jokainen kilpallee siitä, miten mae.1lensa enim- män \>lOisi antaa."
Tämä ybimi.elisyyden vea.timus .toistuu sitten jo toukokuun 16:nnen päivän päivökäs.kyssä, eikä se ollut viimeinen kerta.
Ratsuväen:kenraalik& korotettu Mannerheim ei saanut vapaussode.n jälkeen virallista asemaa, ennen kuin tuli lyhyeksi aikaa valtionhoiiba- jaiksi. Että hän I"barkoiitti 1äyttä totta puhuessaan kaiJlcltien bnsall.i.:sten voimien kokoami.sesta, siiotä todistaa esim. puhe, jonka hän vaJJtionhoita- jana piti Suomen ritaristolle ja aatelistolle. Tämän erittäin eleg.a.nJtin ja lämpimän puheen ajatuksen hän kokosi loppusaooi'ksi seuraavasti: "Tä-
mäkin osoi.1ltaa Suomen ri<tariston ja aaltelistJon hyvin tietävän, että
:vaik-
ka heidän etuoikeutensa on kumottu, jäljellä on kuitenkin jotain arvok- kaampaa - velvolliBuus suomalaista isänmaata kohtaan."
Jo niin varhain kuin 1920 Mannerheim ,teki aloL1lteen, joka johti hä- nen nimeään bnrtavan lastensuojelujärjestön perustamiseen. Hän tahtoi tehdä jotain "punaisten lasten hyväksi", kuten hän nimenomaan sanoi.
Hänen sosLaailinen .työkenttänsä kasvoi, eikä hän oLlut mikään nimelli- nen puheenjohtaja, vaan todella '8Iktiivinen U'llnlStaja. Hän halusi lääikitä siinä, .missä sota oli ruhjonUlt, ja yhdistää siinä, missä sata oli erottanut.
Hän, viisas ja kolrenllit iSOI1Ji.las, hal'l.l:Si ajoissa talroa yhtenäiseksi ka'1lS8lIl, jotta se olisi valmis, jos V'8Ial'a sitä taas uhkaisi. - Sanottava on, että hän sai lkauan taistella varsin vahvoja ennakkoluuloja ja katkeroitunei- ta mieliä vastaan. Mutta hän ei hellittänyt. Ja niin ttu1i vihdoin sekin päivä, jolloin hän vapaussodan päättymisen lS-vuotisjuhlassa 1933 lau- sui puheessaan seuraavat sanat:
"Meidän täytyy olla valmiina, ja k.ai.kJden on oltava mukana raken- tamassa tätä valitakUIllf;aa vahvaksi ja suureksi. Ojentbatkaamme siksi avoin kätemme jokaiselle, joka tahtoo rt.ehdä työtä ja täyttää velvolli- suutensa tässä maassa. Isänmaallinen henki, jonb. menkkinä on puolus- tustahto ja päätös seistä yhtenä miehenä rivissä, jos !tätä maata on ker- ran puolustettava, siinä kaHclti mitä vaadimme, eikä meidän tarvi.1Jse enää kysyä, missä lrukin oli viisitoista vuotta sitten."
Kanmiita, miehekkäitä sanoja, todellisia isänmaanystävän ja pal1:rioo- tin sanoja! Käsitellessään tätä tapausta ja puhetta suuressa Mannerhei- min e1ämäkerrassaan kenraali Erik Heinrichs, täysin ymmärtäen Man- nerheimin sanojen mielen ja kantavuuden, esi'ttää oman kommen1ltinsa seuraaVIin painokka.in sanoin: "Se oli paljon ja selvästi sanotbu ajankoh- tana, jolloin Lapuan myrskyn mainingit
tuskiD
olivat vielä ehtineet ,tyyntyä, ja kuunrtelijakunna1le, josta ainaikin osa olisi kernaasti llruun- nellwt toisen1aiJsia tunnussanoja."Tällaista taustaa vastaan on k.attsottava talvisodan ensimmäistä päi- väkäskyä. Siinä puhuu ylipäällikkö, joka on vetänyt viivan sen mennei- syyden yli, jOlka oli ollut erottavan tkaunan aikaa. Sen nojalla, miiä hän oli välivuosLna tehnyt ja sanonut, häneLlä oli nyt oikeus sanoa: "Te tun- nette minut ja minä tunnen Teidät." J'a kaiku vastasi niin kuin hän oli uskonut. Kansan - ja päiväkäskyn - hermo oli l\ierve.
32
IV
Talvisodan ensimmäisen päiväkäskyn ilwnsepti on painettuna ken- raali Heinrichsin Mannerheim-kirjassa. Konseptin tarkastelu on mie- lenlilintoinen tehtävä. Ajatukset sotama.rsa1kk:a on ~emäJIltä itse an- tanut konseptin 1IaatijaJle. Mutta Mannerheimin OIlUIIkätiset ikorjau:kset osoittavat, etJtä hän on ensinnäkin piotkin me.tkaa lyhentänyt tekstiä ja takonut jälj.elle jäävän osan entistä kiinteämpään ja tä:smä1lisempään muotoon; la.useiden rytmilliset iskut putoavat nyt ltarInokkaasti ja te- hokkaasti, ja kaikki ;burha sanailu on poissa. Sama1la hän on vielä lisän- nyt yhden lauseen, jota ko.nseptissa ei ole, hyvin mielenkllnJtoisen lau- seen, joka kuuluu: "T"åmä sota ei ole mitään mUlUta kuin Vapaussotarn- me j.atkoa ja loppunäytös."
Joutuu kysymään, eikö viittaus vap8i1llSSOtaan ollut si:f1tenkin hieman varoma'tonifa ja epäviisasta talvisodan puhjetessa.. JOUJfnru kysymään, eikö se kenties herättänyt vähän ristirii·ta.isia tuntJei,ta aseisiin lku1sutuissa joukoissa, ainakin niissä sotilaissa, joiden isät olivat bksiikymmentil vuotta s1tben ,taistelleet ja kaatuneet punaisten riveissä. Voidaan kysyä, oliko viittaus asiBJllisestiJkaan aivan oiikea.
Vastauksena näihin kysymyksidn on jälleen palautettava mieleen se työ ja harrastus, jota soba.ma.rsalllclta. oli kuluneina vuosikymmeninä osoitt&nUJt mielialojen tasoLttamiseen ja rivien kokoamiseen. Kånellä oli oikeus uskoa., efltii se työ oli WottaIrut myös hedelmää.
Mutta toinenkin vastaus näyttää minusta mahdolliselta. Suomen va- paussota oli Mannerheimil1e varmasti ka1llsa.rvoi.nen persoonallinen muisto. Sen sodan hän oli päättänyt voitollisena ylipäällikkönä. Koskaan aikaisemmin !flai myöhemmin häntä ei ole juhlittu niin kuin vapaussodan päätyttyä, semmi.nkin hänen valtionhoitajakautenaan. Se oli hänen elä- mänsä loistavinta kautta. Silloin hän todella oli Suomen vapauttaja. On mahdollista, että hän joulukUiUn alussa 1939 hal'llSi palauttaa mieleen saman voitoll.i:sen miehen. Toi:s:aWta kysymyksessä ei ollUJt pelkkä aja- . tuksenvälähdys, sil1ä vielä jatlrosodan päiväkäskyissä toistuJU sama tee- ma, jopa melkein samoin sanoinesim. siinä päiväikäskyssä, jonka hän kirjoitti itsenäisyyspäiväiksi 1941. Silloin joukkomme ilrui1Jenkin jo sei- soivat Petroskoissa asti. Muiste1rnissaaJn Suomen marsa.Ndta vi.elä tähdentää samaa asiaa: "Kolmen sotamme päämäärii on ollut sama"
Tässä on rooli, joka oli hänelle epäilemättä rakas.
Viittasin jo talvisodan päätytflyä julkaistuun päiväkäskyyn ja sen tehtävään ja merkityikseen ;painuneiden mi:elialoj.en nosllaijan:a. Se on muu·tenkin järiky.ttävimpiä ja samalla sekä sisältönsä että iJlmaisunsa puolesta historiamme loistavimpia asi.aJkirjoja. Jokainen sana tuntuu olevan huolella punmtllu ja varmasti osuu myös IDfII!!)jjnsa. Se on tiet- tävästi ·laadiJtbu yhteistyössä kenraali Tuompon kanssa; marski mittaili huonetta ja saneli, Tuompo pöydän ääressä pani paperille. Mutta ajat- telen, että vain ylipäällikön ajatukset ovat voineet luoda siihen sen ik:ii- itollisuuden mie1i:a.1an, joka siitä k.a.ikesta huolimatta huo1ruu. Vanhan koul'\J!l ylipäälJ.iik.köä !kenties myös yhäti inspiroi ja hänen itsetuntoaan nosti se tosiasia, että siellä, missä vastustajan ylivoi.masta huolimatta vielä oli olJJuit tilaa operointidn, siellä hänen jouikkonsa olivat antaneet vihollise1le tuhoisia iSkuja. Sen hän tahtoi saada sa.no1ru!ksi. Ja samalla sen, että itsenäisyys oli joka. tapauksessa onnistuttu varjelemaan, kun- niakkaasti varjelema8iIl.
v
Mannerheimista on sanottu, että hän osasi kiittämisen ifJaidon. Siitä on erinomainen ·näyte talvisotaa seurannUit aika. Mannerheimhan pysyi ylipäällikkönä, ja ilmeisesti hänelle iJtselleenkin. yhä selvemmäksi kir- kastui se, mitä on sanottu ;Udvisodan ihmeeksi Hän mietti ja analysoi sitä ja löysi yhä enemmän kiittämisen aihetta. Talvisodan päät1änyt päi- väkäsky oli ennen ka.iJkkea ollut kiitos rintbamami.ehi11e, nyt seurasi aika kiirotää muita. Säännöllisin väliajoin ilmestyi päiväkäskyjä, joissa kiitos osoiteta'an uJJromaalaisille vaJP8aehioisille, rautateiden henkilökwma1le, posti-ja lennätinlaitokselle, sotilaskotiväe1le, sotaJteollisuuden työläisille, sotasadraaloille, väestönsuojelijoille jne. Joukossa on ikaksi erityisen kaunista kunnianosoitusta, Helsingin yliopistolle ja Kadettikoolulle, mo- lemmat jälleen sekä syvällisen ajattelun että erinomaisen tyylitaidon näy;tteitä.
Muuan tällainen kiitos on vielä mainitsematta. J8I1lkosodan ensimmäi- nen talvi oli si1loin jo ohi ja. !kevät rflaas ikoittamassa. Ylipäällikkö sai runsaasti postia myös sotureiltaan, niin runsaasti, ettei hänen aikamsa riittänyt l~aik.en lukemiseen. Tarvittiin erityinen ,tukija, joka. suoritti
3 - Tiede 'a Ase
34
seulOlUl'8n. Kerro8lD. sirbten seul'Ojan käsiin osui ikirje. Sen olii kirj'Oittanut rin'bamamies, joka kertoi ajatUJksisbaan vo8L1'ti'Opaitkal1a'B!D. Tietysti meillä 'On vaikeutemme ja vaanunme, näin hän suunnilleen kirjoitti, mwtta kuin.k.8i rask;asta moahtaaikaan olla äidiUä, j'Onb huoli ja murhe alin'Omaa, päivästä päivään, päivin ja öin, rbapailee rinofamalla olevaa poikaa. - Ai- kansa ajaJbe1tuaan tuo seuloja antoi. !tämän kirjeen marskin !käsiin. Man- nerheimiakin se jäi ar,jattelu1lta!maa!D; se ei jättänyt häntä rauhaan, ennen kru.in ajatus kypsyi :teoksi. TuJoksena 'Oli äitienpäiväksi 1942 annettu päi- välkäsky Suomen äideille. Siinä marsalkka lämpimin, sydämiin käyvin sanGin kiittää Suomen äitejä ja r8IlJI;aaarmeijan lDimissä kaikille äideill.e yhiteisesti 'Omisbettuna vapaudezmistin. Juuri. tämä päiväkäsky 'On nykyi- sin kaikissa Su'Omen kirIkoissa lasin alia ja kehyiksissä.
Suomen marsaJkIka mainitsee muistelmissaan tämän päiväkäskyn..
Se 'Oli tullut raJclmaksi hänelle irtselleen1kiJn. Aj.atuksenhan hän 'Oli siis saanut muualta, sanam'llodon luonnoksenkin teki tietysti joku toLnen.
Mutta 'On luonteen'Omaista ma:rsa.1lkalle, ettbei hän muiste1m1ssaankaan.
'Omista asiaa iJtsel1een. Hänen tyyli'tajU!DSa 'On esimerI1dllisen herIkkä. Hän ei sa!DO esim. "ann'OIn" tai "kirj'Oitin" seuraavo8lD. päiväkäSlkyn, vaan hän sanoo: "allekirj'Oitin päiväkäskyn".
l{,un alussa rnaiJIlårf'sin, että t'Ode1l1nen ylipäällikkö ei vain johda 'Ope- raati'Oita ja määrää sotaltnimien kulusta, vaan luo myös armeijan tahdon ja hengen, niin., kok'O kamabmna.n ponnistuksiin. valmiin mielenalJbtiu- den, tarkoitin myös ja juuri tämä.nikat1taisia päiväBåiskyjä. Tå1laiseen sy- dämellisyy:teen, tälLaiseen ritarillisuuteen ei v'Oi olla vastaamatta. Suo- men m.a.rsa1kan arv'OvalotJa, suurempi kuin ikenties kmkaan kenenikään Suomen miehen, ja hänen. ruerrosblllD:ut persiOOII.ai1ll sävynsä antoivat hänen sanoilleen tällJJaisissaJ tapauksissa mieskohta.isest.i. puhu1lbelevaJn ja vailrurttavan ihneen.
Mainitsen vielä pari piirrettä, jotka osoittavat, että Mannerheimin päiväkäskyt eiväljj 'OlLeet vain muodollisUJuksia.
Ei vain kentällä, vaa.n päiväkäskyissäänkLn Mannerheim pystyi
me-
noon, taidakkaaseen manöver'Ointiin. - !K.1;Ul ha1litus Vl8pa'USSOdassa kut- sui saksalaiset j'Ouikot maahan, se :taIpahrbui vastoin Mannerheimille an.- IlIettua l1I1PBIIlSba. Hän paheksuå sitä siinä määrin, ebtä harlki1si jopa eroa.
MUItta hän lruopui ajatu:ksesta. Kun näet ei ollut tietoa: siitä, min:kä ar- voinen upseeri mUni saksaJlaisten päällikkönä, ja lImm oli mahdollista,
että alistruseuhteissa ja koko tadstelun johdossa synJt,yW iläroän t.a:kIi.a han- kaluuksia, Mannerheim, ratsuväenkenraali, pysyi paikallaan. Ratkaisun tehtyään hän oli valmis päiviikäskyssään ystävä1.lisesti ja iIrohteil.iaasti.
tervehtimään saksalaisia ;iouJdtoja.
Mutta vielä enemmän. Päiväkäskyssä on mielenikiintoinen lause, jo- ka kuuluu seuraavasti: "Minä ;fx)ivon, että Suomen tOUIOri armeija, tais- tel1essaan rinnaWsten Saksan mainehikikai:tten joUiklrojen Jamssa, tulee sen l"8IU~ sotilaskurin, sen SUI\ll'eIl järjestyiksen, sen mahtavan vel- vollisuudentunnon läp~tunkemaiksi, jotika
om
luoneet Saksan armeijan suuruuden ja vieneet sen V'O;,tosba voittoon." Mannerheim toisin sanoen käyttää tilaisu.utta hyväkseen tkuiflen iadltava painija, jos verlta:us salli- taan, joka kääntää vastustajansa heiton omaksi hyväkseen. Hän osoittaa omille joultoi1leen vel"hotussa muodossa pyynnön, kehotu:ksen, johon todella oli aihebta, taIonpoikaisarmeijassa kun kurissa oli vielä paljon toivomisen varaa.Mutta ylipäällikJkö osasi myös jollain pienellä sanalla antaa lermOlk.- kuutta ja juh!avu<UJtta. ajatuksilleen. Kun hän vapaussodan lopPUPuo1e1J.a ehdottaa, että eräille henkilöille luovutebtaisHn vlllpaudenristi., hän lisää komeasti kalskahtavat sanat: " ... vapa!Udenristi, joka :liaistelu;tanJtereella on perustettu Suomen vapauden muistoklsi."
VI
Vain kahdesti Mannerheim päiväkäskyissään - kuten on sanottu - huitaisi miekallaan ilinaa. Tarkoitan !llS. Karjalan päiväkäskyjä, joista ensimmäinen annettiin kevättalvella 1918 ja toinen syyskesästä 1941.
Lupaus Vienan ja Aunuben vapauttamisesta oli tietysti varoma.tQn lbeko;
voidaanpa kysyä, sanoo Heinrichs, eikö Mannerheim tällöin yli,ttänyt ylipäälliikön valtuuksiaan. Toisaalta kannattaa muistaa, Heinrichs lisää, että neuvosbohallitus oli 1918 ja samoin UlUdelleen 1939 Kuusisen halIli- tuk.selJ,e lupaillf\lJl; juuri samoja e1uei,ta pwnaisel1e Suomelle. Ne IUlpaUJk- set ovat voineet väikkyä Mannerheimin tajunnassa ja kiihdyttää vasba- vetoon. Mitä tulee erityisesti vuoden 1941 päivä:käskyyn, niin pidän oikeana kenraali Heinrichsin esittämää ajatustJa. että kysymyksessä oli lähinnä propagandaele, jonlka tarkoituksena oli virittää mieliä vanhan
36
rajan yli ,edettäessä. Ja lisäisin, että jälleen marsa1Jkm kenties omaksui liiankin voimakkaasti sen osan, joka hänellä oli ollut vapasussodassa ja sitä seunmneena aikana. Sitä paiotsi: voitolld.sesti etenevä hyölclåiys voi an,taa vi.ri1clreitä ylipäällikönkin fantasialle.
VB
Jos nämä Karjalan päiväkäskyt herättävät ennen muuta UJtel.iaisuut- ta ja kiihottavat '~ukykyä, niin jatkosodan viimeiset päiväikäskyt öäntävät taas mielenkiinnon wklavasti hamkitgevaan ylipäällikköÖIn ja hänen raskaaseen tehtäväänsä. Jotain väsynyttä ja lennotonta ()([l siinä hengessä, joka on sane1J.ut päiväkäskyn :tUJ1en vaimermuttua itäisillä rin- tamilla. Sen ymmärtää ja käsiotrtää. YlipääJli:k;kö on jo kaiken lisäiksi sai- ras mies ja. iän painama. Hänen on pakIko tehdä raskas rauha Ja samalla syntyi uusi rintama pohjoiseen. Aseet oli käänneiltävä äskeisiä aseveljiä
vastaan.
Kun jatkosota oli ,al!kanut, iäkäs y!ipää1J.i,ld[ö 'OSoi,tti sotU1'eilleen kut- sun: "Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran." Kun sota vihdoin päät- tyi ja Suomen marsaJ.kJka siirtyi iflasaIvaJlJan presidentin paikalle, jää- hyväispäiväkäsky alkaa sanoin: "Luopu.essani nyt viimeisen kerran Suo- men !puolustusvoimien aktiivisesta johdosta." Niin, hän tietää, että inhi- millisesti. katsoen hänen päivänsä vierivät kiihtyvällä vauhdiLla loppua kohti. Ensimmäinen virOOe on vähän hailrea ja l'askas.
Mutta näkyy, että marsalkka sitten ikään kuin kokoaa voimansa.
Hän on juuri ottanut ikan>taakseen tasavallan presidentin tehtävät. Työ ei ole lopussa. Ja Suomen pudlustusvo~mien pi&ä:ad:kaisin ylipäällikkö kätkee viimeiseen päiväkäskyynsä myös henkisen tes1amenttinsa, pu- huu avoimemmin ja hartaammin kuin kosklaan ennen. Hän ei nyt - ku- ten ennen - liuettele maineikkaitten sotatantel'lei1lten ja voittojen nimiä.
Kyllä hän nytikin kiittää. Mutta sydämen koko huoli on ifIulevaisuudessa, isänmaan j'a kaalSafrunnan VlaStaisuudessa. Päivä,kläskyn, tämän viimei- sen ja pisimmän ja vakavimman päiväkäskyn tarkoitus ()([l sanoa, että Y1ksimie1inen kansa kyk.enee varjelemaan itlseään, kotiaan, 'llSikontoaan ja isänmaataan. Vaikka vailkeudet näyttäisivät voittamattomilta, nlin
"jännittämälJä kaikdti voimamme vanklkumatlJomaan ja epäiotselcltääseen työhön voimme selviytyä ajan myrskyistä ja turvata itsenäisen valta- kuntamme olemassaolon jat:ulevaisuuden." Ja vailruttavin sanoin hän jättää tehtävän nimen omaan "taisteluissa. karaistuneillle" sotilailleen.
Hänellä on Jrokemuk:sensa siitä, kuinika pitkäaikainen sota vaik'lll1ltaa de- moralisoivasti hyväänkin anneijaan ja hyväänkiJn 'kansaan. Hän brln ehättää sitä torjumaan. Hän vetoaa sotureittensa kunnia,1nm.toon ja ter- veeseen mieheikkyylteen.
Suomen marsallam päiväJkäsky:t ovaJt myös tyyli1lisesti hämmästyt- tävän 'korkeal'1.1Oklkaisia. Kun tämä tosiasia mainitaan, on syytä pitää mielessä ~aJksi seikkaa. Toiselle on antanut muodon kenraali Nenonen.
Hän on jossain yhteydessä lausunut, ilmeisesti puolileikillään, puolito- sissaan: "En ole !koskaan nähnyt noin ahkeraa ratsuväen miestä." Man- nerheim oli antalUltunut tehtäväUeen niin täyssydämisesti kuin vain har- vat. Siitä hänen ahkel'UJll:tensa, siitä myös se Ibosiasia, ettei hän edes muistelmissaan, kuten monet ovat vähän. vaJi-tflaen todenneet, sallinut yiksityishenkilönsä nousta näkyviin. Itse asiassa: elämänsä Jrolmena vii- ptei.senä vuosikymmenenä Suomen marsalkalla tuskin oli yksi'tyiselä- mää. Muistelmansa hän päättää samaan asiaan kuin päiJväkäskynsä:
hän huolehtii isänmaan yksimielisyydestä ja henkisestä vehvuudesta..
Ja tuo 1Ioinen seiJkika on tunnettu ranskalainen tyylin määritelmä:
tyyli on ihminen itse. Suomen marsa1!kan päiväkäskyjen !korkea taso hei- j'aste1ee ikorkealle asetetun elämäntehtävän kokonaisuJutba. Sen hän U- maisee päiväkäskyissään. Siitä johtuu myös se ihmeellinen, mielenkiin- toinen tosiasia, ·että hänen persoona1l1isimmat ja sydämellisimmä1l äänen- painonsa ovat luettavissa juuri päiväkäskyissä, joissa hän puhuttelee ka.ik:kia 'kansalaisia, valtaJkunnan ilmnssaraJrentajia.
PuhuttaJkoon - niin kuin on puhuttu - Mannerheimin "roolist8I"
mitä ,tahansa, olipa se taha.ton ;tai .tahallinen, se oli jokla taJpa/u!ksessa tar- koituksen mukainen, kenties jopa välttämättömyys. Jos hän valitsi sen tietoisesti, niin eikö hänen ,persoonallinen uhrinsa saa juuri siinä ilmaisU8ian! Se meI"ki1si oman yksityishenkUön '1lhra.amista. Näin hän lu.- nastd myös oikeuden puhua päiväkäskyissään yht'aika.a lujasti ja avoi- mesti, yht'ahltaa nöyrästi ja juh1al1ise:sti. Niissä puhuu isänmaan palve- 'lukseen astunut mies.
38
THE ORDERS OF THE DAY OF THE MARSHAL OF FINLAND At first the writer characterizes the task of the orders of the day; they regulate the life and the behaviour in the units of the army. In a state of war, their importance increases and they give precise tasks. But the higher the echelons concerned are, the more general the nature of the order of the day becomes. The Supreme Commander eventually only decides the general course of the war operations, but at the same time he also changes the nature of the orders of the day so as to raise them to a more spiritual level. At best he may thus create by his orders of the day the right spirit in the whole army and unite the efforts of the people in true co-operation. In such a case it is taken for J'(ranted that the Supreme Commander is well known and trusted.
As Baron Gustaf Mannerheim was appointed Commander of the Finnish liberation army in 1918, he was an unknown man to the Finnish people. Only a few of the old fellow cadets knew this lieutenant-general, who had served in the Russian Army. He was aware of this himself, and he also knew that the first thing to do was to win general confidence and popularity. These facts show in his first orders of the day. The victorious War of Independence then made his name known to all.
As the Winter War broke out on 1939, Mannerheim, again appointed Supreme Commander, could say in his first order of the day to his soldiers:
"You know me and I know you". The writer of the artlcle shows that the Supreme Commander knew how to give his orders of the day the right and effective touches both psychologically and stylistically, and how he was fos- tering the fighting will both of the army and of the people. And, as the weapons at last grew silent and there was the necessity to make peace on hard conditions, he, an old man, already weighed down by age, true to his duty, tried in his last orders of the day to inspire the depressed minds with courage and with trust in the future. - The Marshal of Finland really pre- pared and revised his most important orders of the day and they are an excellent proof of the ability and stren~h of his spirit. Ultimately their high level can be explained by the fact that the Marshal of Finland had dedicated his whole life to the service of his country, renouncing even his own private life. In the orders of the day his personality as a leader is manifesting itself at its clearest and noblest.
