LUPAPÄÄTÖS Nro 76/04/2 Dnro Psy-2002-y-35 Annettu julkipanon jälkeen 31.12.2004

(1)

LUPAPÄÄTÖS

Nro 76/04/2

Dnro Psy-2002-y-35

Annettu julkipanon jälkeen 31.12.2004

ASIA Iijoen Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Kuusamo

LUVAN HAKIJA Iijoen Lohiyhtymä Ay Poussuntie 42 D

93730 POUSSU

(2)

SISÄLLYSLUETTELO

HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4

LAITOS JA SEN SIJAINTI ... 4

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4

Ympäristöluvan hakemisen peruste... 4

Vesitalouslupahakemuksen peruste ... 4

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5

TOIMINTA... 5

Vesilain mukainen toiminta ... 5

Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6

Kasvatusaltaat ja tuotantosuunnitelma ... 6

Rehunkäyttö- ja kuormitusrajoitukset... 6

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ... 7

YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 7

Päästöt pintavesiin... 7

Hakemuksessa esitetyt lupakauden päästöt ... 7

Päästöt vuosina 2002 ja 2003 ... 8

Arvio tulevista päästöistä ... 8

Päästöt maaperään... 8

Päästöt ilmaan ja melu... 8

Jätteet ... 8

Poltto- ja voiteluaineet sekä kemikaalit ... 9

LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 9

Alueen hydrologia ... 9

Alueen luonto ja suojelukohteet ... 9

Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 10

Vedenlaatu... 10

Hakemuksessa esitetty vedenlaadun tarkastelu... 10

Vedenlaatu vuonna 2003... 12

Kalatalous ... 14

Pohjavesiolot... 16

Liikenne... 16

Muut kuormittavat toiminnot... 16

TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 16

Vaikutus pintavesiin ... 16

Vaikutus kalastukseen ja kalastoon ... 17

Arvio muista ympäristövaikutuksista ... 17

TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 18

Käyttötarkkailu ... 18

Päästötarkkailu ... 18

Vaikutustarkkailu... 19

Vesistötarkkailu... 19

Kalataloustarkkailu... 20

POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 20

VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 20

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 21

Lupahakemuksen täydennykset ... 21

Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 21

Muistutukset ja vaatimukset... 21

Hakijan kuuleminen ja selitys... 35

Kuparivaaran osakaskunnan ilmoitus ... 45

Tarkastus ... 45

Lisäselvitykset... 45

MERKINTÄ ... 46

Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 46

KÄSITTELYRATKAISU... 46

(3)

YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 46

VESITALOUSLUPARATKAISU ... 47

LUPAMÄÄRÄYKSET ... 47

Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 47

Päästöt vesiin ja maaperään ... 47

Päästöt ilmaan ... 48

Melu ja tärinä ... 48

Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 48

Varastointi... 48

Veden johtaminen laitokselle ... 48

Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 48

Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 49

Toiminnan lopettaminen... 49

Vahinkoja estävät toimenpidevelvoitteet ja korvaukset... 49

Kalatalousmääräys ... 49

Haittojen lieventämisvelvoite ... 50

Korvausmääräykset ... 50

OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE ... 50

RATKAISUN PERUSTELUT... 51

Käsittelyratkaisun perustelut ... 51

Lupaharkinnan perusteet ... 51

Luvan myöntämisen edellytykset ... 52

Ympäristölupa... 52

Vesitalouslupa ... 52

Lupamääräysten perustelut ... 52

Määräykset pilaantumisen estämiseksi ... 52

Vesitalousluvan määräykset ... 53

Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 53

Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 54

Toiminnan lopettaminen ... 54

Kalatalousmääräyksen perustelut... 54

Haittojen lieventämisvelvoitteen perustelut... 55

Korvausmääräysten perustelut ... 55

VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 57

LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 62

Päätöksen voimassaolo ... 62

Lupamääräysten tarkistaminen... 62

Korvattavat päätökset ... 63

Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 63

PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 63

Ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoisuus ... 63

SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 63

KÄSITTELYMAKSU... 63

Ratkaisu ... 63

Perustelut... 64

Oikeusohje ... 64

MUUTOKSENHAKU ... 65

(4)

HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO

Iijoen Lohiyhtymä Ay on ympäristölupavirastoon 25.3.2002 toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jat- kamiseen Iijoen Poussunkosken kalankasvatuslaitoksella voimassa olevan luvan ehdoin.

Hakija on ympäristölupavirastoon 30.4.2002 toimittamassaan hakemuksen täydennyksessä hakenut lisäksi lupaa perkaustoimintaan ja kalojen talviva- rastointiin.

LAITOS JA SEN SIJAINTI

Poussunkosken kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuusamon kunnan Poussun kylässä Iijoen Poussunkosken alapuolella hakijan omistamalla tilalla Iijoen Lohiyhtymä RN:o 26:14.

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Ympäristöluvan hakemisen peruste

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vä- hintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähin- tään 2 000 kg vuodessa.

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 10 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalastustuotteita käsittelevälle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa.

Vesitalouslupahakemuksen peruste

Vesilain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omista- jan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin ta- lousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämi- seen toisen vesialueella on haettava vesilain mukainen lupa.

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA

Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 6) kohdan nojalla ja veden johtamista koskevissa vesilain mu- kaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla.

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 10 c) kohdan (621/2002) mukaan kalastustuotteita käsittelevällä laitoksella, jonka tuotantokapasiteetti on vähin- tään 50 tonnia vuodessa, on oltava ympäristölupa. Tällaisen laitoksen lupa-asian käsittelee ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n 10 c) kohdan mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

(5)

Ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:n mukaisesti kalankasvatus ja ympäris- tönsuojeluasetuksen 7 §:n 1 momentin 10 c) kohdassa mainittu toiminta, joksi perkaamotoiminta katsotaan, muodostavat toimintakokonaisuuden.

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE

Vesioikeus on 27.2.1998 antamallaan päätöksellä nro 13/98/1 myöntänyt Iijoen Lohiyhtymä Ay:lle luvan johtaa vettä edelleen Iijoen Poussunkoskes- ta kalankasvatuslaitokselle sekä luvan johtaa laitoksen jätevedet Poussun- järveen. Lupa on koskenut jätevesiä kasvatettaessa noin 30 000 kg kalaa ja käytettäessä kalojen ruokintaan enintään 34 000 kg kuivarehua vuodessa. Lupaehdot velvoitettiin seuraavan kerran tarkistettavaksi vuoden 2002 maaliskuun loppuun mennessä vireille saatettavalla hakemuksella. Vesiyli- oikeus on 30.12.1998 antamallaan päätöksellä eräin osin muuttanut vesioikeuden päätöstä.

Kuusamon kaupungin terveystarkastaja on 13.9.2000 antamallaan päätök- sellä hyväksynyt asettamillaan ehdoilla Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalankäsit- telytilat elintarvikehygienialain 15 §:n mukaiseksi laitokseksi.

Kuusamon kaupungin rakennusvalvonta on loppukatselmuksessa 21.9.2000 hyväksynyt käyttöön Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalanperkaamon ja toimistorakennuksen käsittävän uudisrakennuksen.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos on 25.9.2000 antamallaan päätöksellä merkinnyt Iijoen Lohiyhtymä Ay-nimisen kala-alan laitoksen hyväksyttyjen kala-alan laitosten rekisteriin ja antanut sille numeron F30558.

Kuusamon kaupungin terveystarkastaja on 10.11.2000 antamallaan pää- töksellä hyväksynyt asettamillaan ehdoilla Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalankä- sittelytilan omavalvontasuunnitelman (EhygL 21 §).

Soivionjärven rantatiloille Koivusalo RN:o 61:8 ja Hietaniemi 61:4 on laadittu rantakaava. Aluetta ei ole muutoin kaavoitettu.

TOIMINTA

Vesilain mukainen toiminta

Vesioikeuden päätöksen nro 13/98/1 lupaehto 2 kuuluu seuraavasti:

"Kalankasvatuslaitokselle saadaan johtaa vettä Iijoesta 1.5.–30.11. välise- nä aikana 0,5 m³/s ja muuna aikana 0,25 m³/s, ei kuitenkaan enempää kuin neljäsosa Iijoen kulloisestakin virtaamasta laitoksen kohdalla."

Kalankasvatuslaitokselle johdetaan vettä Iijoen Taskulammen ja Poussun- järven välisestä jokiuomasta. Kasvatuksessa käytetty vesi johdetaan takaisin Iijokeen Poussunjärven yläosalle. Laitoksella käytettävän veden mää- rää mitataan purkukohdassa olevalla Danfossin ultraäänellä toimivalla vir- taamamittauslaitteella.

Lupaa haetaan voimassa olevan luvan ehdoin.

(6)

Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta

Kasvatusaltaat ja tuotantosuunnitelma

Kalat kasvatetaan yhteensä neljässä maa-altaassa, joiden vesisyvyys on noin 2,5–3 m, yhteispinta-ala 4 350 m² ja yhteistilavuus noin 11 350 m³. Kasvatusaltaiden vesi johdetaan lietekouruin varustetun selkeytysaltaan kautta takaisin vesistöön.

Laitoksella kasvatetaan kirjolohta teuraskalaksi. Kasvatuksessa käytetään 34 000 kg/a kuivarehua, joka sisältää typpeä noin 2 380 kg ja fosforia 289 kg. Arvioitu vuotuinen kalojen lisäkasvu on noin 31 000 kg.

Kalat ruokitaan käsinruokintana kaksi kertaa vuorokaudessa kesällä ja yhden kerran vuorokaudessa veden lämpötilan laskiessa alle 10 C°. Hake- muksen mukaan kalojen ruokinnassa ollaan siirtymässä kerran vuorokaudessa suoritettavaan täsmäruokintaan, joka voidaan aloittaa kalan paina- essa yli 0,5 kg. Käytännössä täsmäruokinta alkaisi heinäkuussa.

Osa kasvatettavista kaloista, noin 30 000 kg, perataan laitoksella sijaitse- vassa vuonna 2000 rakennetussa hakijan omistamassa perkaushallissa.

Loput kaloista, noin 15 000 kg, jää laitokselle talvisäilytykseen. Laitokselle tuodaan kaloja perattavaksi myös hakijan omistamalta Salmijoen kalan- kasvatuslaitokselta noin 30 000 kg/a. Kaiken kaikkiaan kaloja perataan syys–helmikuun välisenä aikana noin 60 000 kg. Perkaamon vesi otetaan laitoksen omasta porakaivosta ja perkausvedet johdetaan kahden sako- kaivon, joista toisessa on rasvanerotus, kautta imeytyskentälle. Vettä käy- tetään noin 300–500 l/h.

Rehunkäyttö- ja kuormitusrajoitukset

Voimassa olevan vesioikeuden päätöksen mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään 34 000 kg vuodessa kuivarehua, jonka fosforipitoisuus saa olla enintään 1 %. Fosforipitoisuus on tarvittaessa sel- vitettävä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Laitokselta vesistöön pääsevän fosforin määrä saa olla enintään 173 kg vuodessa ja 1,3 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna. Laitos on toiminut lupaehtojen mukaisesti.

Hakemuksen mukaan vuosina 1999–2001 laitoksella on käytetty rehua keskimäärin 33 350 kg/a ja kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna keski- määrin 31 333 kg/a eli rehukerroin on ollut keskimäärin 1,1. Kasvatuskau- den keskimääräinen fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 1,01 kg/d ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 1,1 kg/d.

Vuositasolla fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimää- rin 160 kg/a ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 166 kg/a. Typpi- kuormitus on ollut tuotantotietojen perusteella laskettuna kasvatuskaudella keskimäärin 11 kg/d ja vuositasolla 1 550 kg/a.

Edelleen vesioikeuden päätöksen mukaan lietettä on poistettava lietekouruista kasvukauden aikana vähintään kolme kertaa viikossa ja altaista vähintään kerran kuukaudessa. Poistettu liete on sijoitettava sellaiseen paikkaan, mistä se ei pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttö- kelpoista pohjavettä. Lietteen sijoittamisessa on lisäksi noudatettava jäte- huoltoviranomaisen antamia määräyksiä. Hakemuksen mukaan lietettä on poistettu luvan mukaisesti.

(7)

Lupaa haetaan voimassa olevan luvan ehdoin.

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)

Kalankasvatusaltaat ovat maavaraisia ja selkeytysallas on varustettu lietekouruin. Hakemuksen mukaan laitoksella käytettävä tekniikka on maa- allaslaitoksille tyypillistä käytössä olevaa tekniikkaa.

YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin

Hakemuksessa esitetyt lupakauden päästöt

Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuen- neena ja osa kiintoainekseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete hajo- aa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön.

Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laa- dusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös kuormitus on suurinta heinä–elokuussa, jolloin vedet ovat lämpimimmillään ja kalojen kasvu nopeinta. Kalojen kasvuajaksi ja tehokkaan ruokinnan ajaksi voidaan laskea kesä–syyskuu (122 d). Kirjolohen kasvatuslaitosten ravinnepäästöjä voidaan vähentää parhaiten kehittämällä edelleen rehun koostumusta ja ruokintamenetelmiä.

Laitoksen kuormitusta on tarkkailtu vuosina 1997–1998 10 kertaa ja vuosina 1999–2001 6–7 kertaa vuodessa. Vuosikuormitus on laskettu 1/3 x ke- säkuormitus + 2/3 x talvikuormitus. Vuonna 2001 talvitarkkailua ei suoritet- tu, joten vuosikuormitusta laskettaessa vuorokausikuormituksena on käy- tetty puolta kesäkauden keskimääräisestä vuorokausikuormituksesta.

Kuormitus on arvioitu myös laskennallisesti käytetyn rehun määrän ja laa- dun sekä kalan lisäkasvun perusteella kasvatuskaudella (122 d) keskimää- rin (kg/d) ja vuositasolla (kg/a). Laitoksella käytetään noin 90 % rehusta kesä–syyskuun välisenä aikana. Kalojen ruokintaan käytetyn rehun fosforipitoisuutena on käytetty 0,9 % vuoteen 1999 saakka ja sen jälkeen 0,85

% ja typpipitoisuutena 7,5 % vuoteen 1999 saakka ja sen jälkeen 7 %.

Kasvatettavan kalan lihan fosforipitoisuutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Lietteenpoistoa tarkastelussa ei ole otettu huomioon.

Rehukerroin on ollut vuosina 1999–2001 keskimäärin 1,1. Kasvatuskauden keskimääräinen fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella kes- kimäärin 1,0 kg/d ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 1,1 kg/d. Vuosi- tasolla fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 160 kg/a ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 166 kg/a. Mitattu ja laskettu kuormitus ovat olleet lähes saman suuruisia. Vuonna 1999 laskennallinen fosforin vuosikuormitus ylitti hieman (4 %) luparajan. Muilta osin toiminta on ollut raja-arvon mukaista. Typpikuormitus on ollut tuotantotietojen perusteella laskettuna kasvatuskaudella keskimäärin 11 kg/d ja vuositasolla 1 550 kg/a.

(8)

Laitoksen ominaiskuormitus kasvatettua kalakiloa kohden on ollut tuotantotietojen perusteella vuosina 1999–2001 keskimäärin 5,3 g fosforia ja 50 g typpeä sekä mittaustulosten perusteella 5,1 g fosforia. Fosforin osalta laitos täyttää vuoteen 2005 asetetun vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisen tavoitteen. Sen mukaan kalankasvatuslaitosten ominaiskuormitus koko maan keskiarvona voidaan saada tasolle 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotet- tua (elävää) kalakiloa kohti.

Päästöt vuosina 2002 ja 2003

Iijoen yhteistarkkailun vuosien 2002 ja 2003 käyttö-, kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailun tulosten mukaan laitoksen fosforikuormitus on vuosina 2002 ja 2003 ollut seuraava:

Vuosi mitattu kuormitus (kg/d)

ainetaseen perusteella laskettu kuormitus (kg/d)

vuosikeskiarvo (kg/d)

kasvatuskauden keskiarvo (kg/d)

mitattu vuosikuormitus (kg/a)

laskettu vuosikuormitus (kg/a)

2002 0,17 0,37 0,17 0,51 62 135

2003 0,24 0,36 0,24 0,71 86 131

Vuonna 2002 rehua on käytetty 33 275 kg, rehukerroin on ollut 1,01 ja rehun fosforipitoisuus 0,80 %:ia ja vuonna 2003 rehua on käytetty 31 650 kg, rehukerroin on ollut 1,06 ja rehun fosforipitoisuus 0,80 %:ia. Edellä maini- tuilla rehumäärillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna vuonna 2002 33 000 kg ja vuonna 2003 30 000 kg.

Arvio tulevista päästöistä

Lupaa haetaan nykyisen laajuiselle toiminnalle voimassa olevin lupaeh- doin, jolloin kuormitus tulee ennalta arvioiden olemaan jatkossa nykyistä tasoa.

Päästöt maaperään

Lietealtaan vedet imeytyvät maaperään ja myös perkausvedet imeytetään sakokaivojen jälkeen maahan. Muutoin maaperään aiheutuvien päästöjen määrää ei hakemuksessa ole arvioitu.

Päästöt ilmaan ja melu

Laitokselta ei aiheudu hajuhaittoja eikä melupäästöjä.

Jätteet

Syntyviä jätteitä ovat selkeytysaltaasta ja perkaamon sakokaivoista poistettu liete, kuolleet kalat, kalojen perkausjäte sekä rehusäkit ja tavanomainen yhdyskuntajäte. Laitoksella ei synny lainkaan jäteöljyä tai ongelmajätteitä.

Selkeytysaltaan lietekouruista poistetaan lietevesiseosta kaivinkoneeseen kytketyllä pumpulla noin 30 m³ vuodessa. Lietevesiseos pumpataan noin 100 metrin päässä sijaitsevaan maakuoppaan, josta vesi imeytyy hiekka- pohjaiseen maahan. Altaan pohjalle jäävä liete ajetaan pelloille lannoit- teeksi.

(9)

Jätehuolto tyhjentää perkaamon sakokaivoihin jäävän lietteen noin kolme kertaa vuodessa. Hakemuksessa ei ole ilmoitettu poistetun lietteen mää- rää.

Kuolleet kalat, noin 100–150 kg vuodessa, kompostoidaan laitoksen kiin- teistölle ja perkeet, noin 8 000 kg vuodessa, toimitetaan tuoreena turkis- tarhoille. Rehusäkit poltetaan. Ympäristölupaviraston 14.9.2004 pitämässä tarkastuksessa hakija ilmoitti, että tyhjät rehusäkit voidaan vaihtoehtoisesti toimittaa jätehuollon kautta kaatopaikalle. Tavanomainen yhdyskuntajäte toimitetaan jätesäiliöistä kaatopaikalle noin kerran kuukaudessa Kuusa- mon Työkone Oy:n toimesta.

Poltto- ja voiteluaineet sekä kemikaalit

Hakemuksen mukaan laitoksella ei säilytetä poltto- ja voiteluaineita eikä käytetä kemikaaleja.

LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ

Alueen hydrologia

Poussunkosken kalankasvatuslaitos sijaitsee Iijoen yläosan vesistöalueella Iijärven ja Poussunjärven välisellä jokiosuudella Poussunkosken alapuolella. Valuma-alueen suuruus laitoksen yläpuolella on 300,22 km² ja järvisyys 17,31 %. Virtaaman keski- ja ääriarvot Poussunjärven Soivionnivassa ja Poussunjärven vedenkorkeuden keski- ja ääriarvot (N60 +249,51 m) ovat vuosina 1961–1990 olleet seuraavat (F = 352 km², L = 16,3 %):

m³/s m

MQ 4,3 MW 86,8

HQ 22 HW 157

MHQ 11,8 MHW 129

MNQ 1,82 MNW 68

NQ 0,50 NW 52

MQ (elokuu) 4,1

Virtaama laitoksen kohdalla on noin 10 %:ia edellä mainittuja arvoja pienempi.

Poussunjärven kokonaispinta-ala ilman Likolahtea on noin 1,5 km² ja teoreettinen viipymä noin 10 d ja Soivionjärven kokonaispinta-ala on noin 7,9 km² ja teoreettinen viipymä noin 50 d. Soivionjärven alapuolisia Pikku- Keroa ja Keski-Keroa säännöstellään. Säännöstelyväli on 4 m.

Alueen luonto ja suojelukohteet

Laitoksen vaikutusalueella ei sijaitse suojelualueita.

(10)

Asutus ja muu rakennettu ympäristö

Laitoksen kohdalla Iijoen vastakkaisella rannalla sijaitsee Poussun kylä.

Muu asutus Poussunjärven rannoilla on kiinteää ja vapaa-ajan asutusta painottuen järven pohjoisrannalle.

Hankkeen vaikutusalueella ei sijaitse yleisiä uimarantoja.

Vedenlaatu

Hakemuksessa esitetty vedenlaadun tarkastelu

Laitoksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu vuosille 1997–2002 laaditun Iijo- en yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Vedenlaatua on tarkkailtu Poussun- järvessä, Soivionjärven Mustalahdella, Soivionjärvessä, Raakunjär-vessä ja Pikku-Kerossa. Soivionjärven länsipäähän on lisätty tarkkailupiste ja Keski-Kerojärvi on poistunut tarkkailusta vuonna 1999. Lisäksi laitoksille tulevan veden fosforipitoisuutta on mitattu. Näytteet otetaan ohjelman mukaan maalis–huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Tulokset on raportoi- tu vuosittain Iijoen yhteistarkkailuraportissa.

Lisäksi laitosten ravinnekuormituksen verkkoja limoittavaa vaikutusta on tarkkailtu yhteistarkkailuohjelman mukaisesti havaskokein laitosten yläpuo- lella Iijärvellä (jäänyt pois tarkkailusta vuonna 1999), Poussunjärvellä, Mus- talahdella, Soivionjärvellä ja Pikku-Kerossa. Kokeet tehdään vuosittain kaksi kertaa kesässä heinä- ja elokuussa yhden vuorokauden inkubointina.

Vedenlaadun nykytilaa on tarkasteltu vuosien 1999–2001 vedenlaatutulok- sien perusteella. Tiedot on saatu vedenlaaturekisteristä ja täydennyksiä on tehty velvoitetarkkailuraporttien perusteella.

Vedenlaadun nykytila

Järvien vesi on melko kirkasta ja lievästi humuksista. Väriluku on noin 50 vesimassan pintaosissa. Levätuotannosta johtuen sameusarvot ovat kesäl- lä suurempia kuin talvella. Happitilanne on ollut talvella vesimassan pintaosissa hyvä tai tyydyttävä. Pohjan läheisyydessä happitilanne on jär- visyvänteille tyypilliseen tapaan heikentynyt, selvimmin Soivionjärven sy- vänteessä (2,0–2,6 mg/l) ja Raakunjärvessä (2,0–5,1 mg/l). Kesällä happitilanteen vaihtelu pohjan läheisyydessä on ollut äärevää; Soivionjärvessä 5,8–10,3 mg/l, Soivionjärven syvänteessä 4,4–9,8 mg/l ja Raakunjärvessä 0,8–10 mg/l. Pintaosissa happitilanne on ollut kesällä hyvä. Pieniä määriä fekaalisia koliformisia bakteereja järvissä on ajoittain kesällä todettu, mutta selvästi alle sosiaali- ja terveysministeriön uimavesinormin (500 kpl/100 ml).

Kokonaisfosforipitoisuus on ollut talvella pintakerroksessa keskimäärin 8–

10 µg/l, paitsi Pikku-Kerossa 24 µg/l. Pohjan läheisyydessä pitoisuudet ovat olleet suurempia, mutta huomattavasta sisäisestä kuormituksesta ei ole havaintoa. Kokonaistyppipitoisuus on ollut pintakerroksessa keskimää- rin 372–436 µg/l, paitsi Pikku-Kerossa 838 µg/l. Pikku-Keron vedenlaatuun vaikuttaa säännöstely.

Kesällä kokonaisfosforipitoisuus on ollut järvissä keskimäärin 20–25 µg/l ja korkeimmillaan Mustalahdella. Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalankasvatuslaitokselle tulevassa vedessä fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 13 µg/l ja Koillis-Suomen Lohi Oy:n ja Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksille tule-

(11)

vassa vedessä 19–22 µg/l. Pitoisuudet kuvastavat lievää rehevyyttä. Raa- kunjärvessä ajoittain heikko happitilanne on aiheuttanut fosforin vapautu- mista pohjasedimentistä. Typpipitoisuus on ollut pintakerroksessa 388–449 µg/l ja korkeimmillaan Pikku-Kerossa ja Mustalahdella. Keskimääräisten epäorgaanisten ravinnepitoisuuksien suhteen (N/P) perusteella tuotantoa rajoittaa yleensä sekä fosfori että typpi. Mustalahdella tuotantoa rajoittava- na ravinteena on kuitenkin fosfori.

Levätuotantoa ja rehevyyttä ilmentävä a-klorofyllipitoisuus on ollut keski- määrin 5,2–13,0 µg/l ja korkeimmillaan Poussunjärvessä. Alimmillaan pitoisuudet ovat olleet Pikku-Kerossa ja Mustalahden länsipäässä ilmentäen lievää rehevyyttä. Muilla pisteillä pitoisuudet ovat reheville vesille tyypillisiä (7–40 µg/l).

Vedenlaadun kehitys

Vedenlaadun kehitystä on tarkasteltu vuosien 1990–2001 vedenlaatuai- neiston perusteella happitilanteen osalta talvella ja kesällä sekä ravinteiden ja a-klorofyllipitoisuuden osalta kesällä.

Happitilanne on ollut talvella pintakerroksessa varsin hyvä ja se on pysytel- lyt melko vakaana. Pohjan läheisyydessä happitilanne on kehittynyt myön- teisesti selvimmin Raakunjärvessä ja Soivionjärven syvänteessä, joissa ei ole todettu enää hapettomuutta. Myös Poussunjärvessä happitilanne on ollut pohjan läheisyydessä viime vuosina parempi kuin 1990-luvun keskivai- heilla. Kesällä happitilanteessa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa.

Poussunjärvessä happitilanne pysyttelee kesällä kohtuullisella tasolla myös pohjan läheisyydessä ja Soivionjärven syvänteessä happipitoisuus on ollut alimmillaan noin 4 mg/l. Raakunjärven pohjan läheisessä vesiker- roksessa happitilanne vaihtelee laajasti ja ajoittain vesi on ollut lähes hapetonta.

Kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet kesällä pintakerroksessa melko vakaina, noin 20 µg/l, ja Soivionjärvessä sekä Raakunjärvessä ja Pikku- Kerossa pitoisuudet ovat hienoisesti laskeneet kyseiselle tasolle. Poussun- järvessä pitoisuus on ollut keskimäärin 25 µg/l ja hienoista laskua on havaittavissa. Selvimmin pitoisuustrendi on laskeva Soivionjärven Mustalah- della. Fosfaattifosforipitoisuudet ovat olleet viime vuosina pääsääntöisesti alhaisia. Selvimmin pitoisuudet ovat laskeneet Mustalahdella. Typpipitoi- suuksissa on havaittavissa lievää kasvua selvimmin Pikku-Kerossa. Soi- vionjärven Mustalahdella ei ole havaittavissa kehityssuuntaa ja pitoisuus on ollut keskimäärin 400 µg/l.

Kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden trendi on laskeva Poussunjärveä lukuun ottamatta jokaisessa järvessä. Varsinkin Pikku- Kerossa pitoisuudet ovat laskeneet lievää rehevyyttä ilmentävälle tasolle ja myös Mustalahdella lähennytään tätä tasoa (7 µg/l). Muilla pisteillä ollaan vielä lievästi rehevän puolella (7–40 µg/l). Iijoen Lohiyhtymä Ay:n ilmoituk- sen mukaan Poussunjärven valuma-alueella on tehty viime vuosina met- sänparannustöitä, jotka ovat voineet vaikuttaa Poussunjärven tilaan.

Havastarkkailun tulokset

Havakseen kertyvän kiintoaineen ja a-klorofyllin määrä vaihtelee suuresti, mutta selvästi voimakkainta limoittuminen on ollut Soivionjärven Mustalah- della, jossa a-klorofylli on ollut keskimäärin 185 µg/g. Mustalahden havain- topaikan ongelmana on sen sijainti kapeikossa, jossa havakseen kertyneen kasvuston määrä on virtauksesta johtuen, mutta veden rehevyys-

(12)

tasosta riippumatta paljon suurempi kuin liikkumattomassa vedessä inku- boitujen havasten. Mustalahden länsiosasta valitulla rinnakkaisella havaintopaikalla likaantuminen on ollut yleensä selvästi vähäisempää. Laitosten yläpuolella Iijärven Oijuslahdella limoittuminen on ollut a-klorofyllimäärän perusteella (9,4 µg/g) keskimäärin puolet pienempää kuin Pikku-Kerossa (20,6 µg/g), jossa likaantuminen on puolestaan ollut vähän lievempää kuin Soivionjärvellä (26,2 µg/g). Poussunjärvellä ja Mustalahden länsiosassa limoittuminen on ollut keskimäärin samaa tasoa (noin 60–70 µg/g).

Vedenlaatu vuonna 2003

Iijoen vuoden 2003 yhteistarkkailuraportin mukaan Iijoen vedenlaatua on tarkkailtu uuden vuosille 2003–2005 laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 2003 heinäkuun alusta lukien. Ohjelman mukaan Iijoen Lohiyhtymä Ay:n, Koillis-Suomen Lohi Oy:n ja Matti Mannisen kalankasvatuslaitokset ovat alueellisen tarkkailun tarkkailukohteita Iijoen yläosalla. Li- säksi muita kuormittajia ovat kaksi turvesuota, kohtalaisen runsas loma- ja vakituinen asutus sekä hajakuormitus. Lisäksi Raakunjärven ja Pikku- Keron välissä sijaitsee Raja-Ukon Kalan kalankasvatuslaitos (entinen Ku- ren Lohi), joka ei kuitenkaan ole ollut toiminnassa vuonna 2003. Iijoen ylä- osalla näytteitä on otettu Taskulammesta, Poussunjärven syvänteestä, Soivionjärven Mustalahdelta (länsiosa), Soivionjärven syvänteestä, Raa- kunjärvestä, Pikku-Kerosta, Irnijärven syvänteestä, Tyräjärvestä ja Iijoesta Taivalkosken jätevedenpuhdistamon yläpuolelta. Näytteitä on otettu kolme kertaa vuodessa; maalis–huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa.

Vedenlaatu kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella

Talvella otetuissa näytteissä alueen kalankasvatuslaitosten kuormitus on vähäisempää kuin kesän kasvatuskaudella. Alueen järvien kerrostunei- suudesta johtuvat vedenlaadun muutokset voimistuvat talven kuluessa, mutta pääosa järviin tulevasta vedestä virtaa jään alla järvien läpi.

Päällysveden talvinen happitilanne oli tarkastelluissa järvissä pääosin vain tyydyttävä kyllästysasteen ollessa tasolla 50–60 %. Pikku-Kerossa vesi oli maaliskuussa kuitenkin hieman hapekkaampaa kuin muilla havaintopaikoil- la. Veden sameus oli aiempaan tapaan varsin alhainen ja väri kirkas, lukuun ottamatta talviaikaisia alusveden näytteitä. Hyvin lievää veden värin lisääntymistä alavirtaan oli jälleen havaittavissa, vaikka humuksen ja raudan pitoisuuksien vaihtelu ei täysin tätä selittänyt. Kemiallisen hapenkulu- tuksen arvot olivat varsin tasaisia vaihdellen välillä 3,7–4,5 mg O2/l. Rauta- pitoisuus oli 100—150 µg/l, mutta Pikku-Keron vedessä rautaa oli talvella muita havaintopaikkoja enemmän, 250 µg/l.

Ravinnepitoisuudet olivat talvella alhaisia. Fosforia järvien päällysvedessä oli vain noin 10 µg/l. Typpipitoisuus oli Poussunjärvellä 300 µg/l, mutta pitoisuus kohosi alempana ja Pikku-Kerossa typpeä oli jo noin 460 µg/l. Typ- peä lukuun ottamatta vedenlaadun muutokset olivat talviaikana lieviä. Ve- sistöön laskee myös sivujokia, jotka muuttavat vedenlaatua, vaikka kalankasvatuksen päästöt olisivat pienet.

Kesällä järvien päällysveden happipitoisuus oli lähellä kyllästysastetta 100 %, pH oli lähes neutraali, sähkönjohtavuus matala, sameus melko pieni ja veden väri heikosti kellertävä. Humuksen ja muun hapettuvan ai- neen määrä vedessä oli hieman korkeampi kuin talvella, mutta melko tasainen lisääntyen vain vähän järvireitissä alavirtaan. Myös veden rautapi-

(13)

toisuus lisääntyi järvijaksolla Taskulammen ja Poussunjärven tasosta 90–

100 µg/l Pikku-Keron tasoon 400–700 µg/l.

Ravinteista fosforin pitoisuustaso oli Taskulammesta Raakunjärvelle koko kesän melko tasainen; heinäkuussa 20 µg/l ja elokuussa 26–27 µg/l. Eni- ten fosforia mitattiin kesällä järvijakson alimmalla havaintopaikalla Pikku- Kerossa, jossa pitoisuus oli heinäkuussa 31 µg/l ja elokuussa 42 µg/l. Hei- näkuussa pintaveden typpipitoisuus vaihteli välillä 320–440 µg/l. Typpipi- toisuudet olivat fosforin tavoin korkeimmillaan elokuussa, jolloin suurimmat typpipitoisuudet 520–590 µg/l mitattiin Soivionjärvellä ja Pikku-Kerossa.

Pikku-Keron päällysveden fosforipitoisuus oli suurempi kuin Raakunjärven päällysveden ja heinäkuussa myös typpeä oli Pikku-Keron vedessä enem- män. Vesi oli tummempaa Raakunjärvellä kuin Pikku-Kerossa, vaikka hu- muspitoisuudessa ei ollut suuria eroja.

Typen epäorgaanisia muotoja vedessä oli kesällä varsin vähän huolimatta kalankasvatuslaitosten kuormituksesta. Myös fosfaatin pitoisuus pysyi ko- konaisfosforin lisäyksestä huolimatta erittäin pienenä. Selityksenä on va- paan fosforin sitoutuminen perustuotantoon, kuten klorofyllin pitoisuuden tasosta voidaan päätellä. Keskimääräiset klorofyllipitoisuudet olivat tarkas- telualueella 7–16 µg/l eli keskimääräistä suurempaa rehevyyttä osoittavalla tasolla. Huomioon on kuitenkin otettava, että näytteet on otettu vain voi- makkaimman tuotannon tilanteessa. Klorofyllipitoisuudet olivat Soivionjär- ven syvännettä lukuun ottamatta korkeimmat elokuun havaintokerralla.

Talvella Poussunjärven syvänne oli kerrostunut, mutta alusveden happitilanne oli vielä maaliskuun lopulla kohtalainen, 5,1 mg/l. Alusvedessä ta- pahtui hyvin vähäisessä määrin raudan ja ravinteiden pitoisuuksien nousua hapen vähenemisestä johtuen.

Kesällä Poussunjärvessä ei havaittu veden lämpötilakerrostuneisuutta ja alusveden happipitoisuus pysyi hyvänä. Elokuussa happipitoisuus oli alus- vedessä hieman korkeampi kuin pintavedessä, mutta vedenlaatu ei sy- vemmällä kuitenkaan merkittävästi poikennut ylemmästä vesikerroksesta.

Soivionjärven syvänteessä happitilanne oli talvella selvästi heikompi kuin Poussunjärvessä johtuen suuremmasta vesisyvyydestä. Soivionjärven alusvesi oli maaliskuun lopulla lähes hapetonta, minkä vuoksi vesi oli sy- vemmällä tummempaa, sameampaa sekä rauta- ja typpipitoisempaa kuin päällys- ja välivesi. Fosforipitoisuus kasvoi alusvedessä kuitenkin vain vä- hän.

Kesällä heinäkuun lopulla Soivionjärven syvänteessä havaittiin kerrostu- neisuutta ja pohjan läheinen vesi oli jälleen lähes hapetonta. Heinäkuussa alusvesi oli sedimentistä vähähappisissa oloissa liuenneen raudan seura- uksena melko tummaa ja sameaa ja myös epäorgaanisista ravinteista ammoniumtypen ja fosfaattifosforin pitoisuudet olivat selvästi koholla. Ker- rostuneisuutta kesti luultavasti useita viikkoja keskikesällä, mutta elokuun 20. päivän näytteessä syvänteen vesi oli kuitenkin sekoittunut ja vesi oli koko syvyydeltään noin 16 °C lämmintä, hapekasta ja hyvälaatuista. Raa- kunjärven syvänteessä, joka on tarkkailun kohteena olevista järvistä syvin (näytesyvyys 11–12 m), happi oli talven aikana kulunut Soivionjärven tavoin lähes loppuun ja samalla alusveden sameus lisääntyi, rautapitoisuus kohosi ja ravinteidenkin pitoisuudet kasvoivat huomattavasti. Raakunjärven syvänne on pienialainen ja sen vesimassalla ei ole suurta merkitystä vesis- tön päällysveteen sekoittuessaan.

(14)

Raakunjärvi oli sekä heinä- että elokuussa voimakkaasti kerrostunut. Alus- vesi oli heinäkuussa jo hyvin vähähappista ja elokuussa täysin hapetonta, mikä vaikutti huomattavasti alusveden pitoisuuksiin. Rautaa oli runsaasti ja vesi oli ruskeaa ja sameaa. Ravinteista typen ja etenkin ammoniumtypen pitoisuudet olivat alusvedessä hyvin korkeita. Fosforitaso sen sijaan nousi alusvedessä kesällä melko vähän ja maksimipitoisuudeksi mitattiin 38 µg/l heinäkuussa. Raakunjärven luonne, jossa se kerää päällysvedessä läpi järven virtaavasta vedestä laskeutuvaa biomassaa ja alloktonistakin mate- riaalia, korostaa alusveteen kertyvien aineiden konsentroitumista.

Alusveden hapettomuusilmiöt ovat melko tavallisia järvissä ja niitä on havaittu Iijoen yläosan järvissä säännöllisesti kerrostuneisuuskausina. Järven ominaisuuksien lisäksi hapettomien olojen muodostumiseen vaikuttaa muun muassa hydrologiset tekijät. Talvella 2003 jääpeite muodostui vesis- töihin aikaisin ja alhaisista vedenkorkeuksista sekä tavallista korkeammista lämpötiloista johtuen veden happivarastot jäivät vajaiksi. Iijoen yläosan jär- vet ovat vedenlaadultaan pääosin hyvässä kunnossa ja kuuluvat yleiskäyt- tökelpoisuudeltaan luokkaan "hyvä". Koko Iijoen yläosan järvijakson mo- lempien kesäaikana otettujen näytesarjojen veden hygieeninen laatu oli yleensä hyvä.

Havastarkkailun tulokset kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella

Kalankasvatuslaitosten verkkojen limoittumista aiheuttavien ravinnepäästö- jen vaikutusten selvittämiseksi tehtiin havaskokeita 27 mm:n havaksella.

Elokuussa perifytonkoe epäonnistui Soivionjärven syvännehavaintopaikalla tuuliolosuhteiden vuoksi.

Verkkohavasten limoittumiskokeiden tulokset ovat vuosittain vaihdelleet, mutta suuntaus on ollut yhtenevä ja runsaimmin levää on kasvanut ja kiintoainesta kertynyt laitosten alapuolella Soivionjärven Mustalahdella ollee- seen havakseen. Tulokseen on kuitenkin vaikuttanut Mustalahden voima- kas virtaus, jolloin kertyneen kasvuston määrä on ollut moninkertainen muihin havaintopaikkoihin nähden. Mustalahden havaintopaikkaa on siirretty lahden länsiosaan ja vuonna 2003 havaskokeita ei enää Mustalahden vanhalla paikalla tehty. Vuoden 2003 tuloksissa ei ollut suuria vaihteluita havaintopaikkojen välillä ja havakseen kertyneet määrät olivat verrattain pieniä. Heinäkuussa eniten kiintoainesta ja levää kertyi Pikku-Keron havakseen, jossa myös ravinnepitoisuudet olivat tällöin korkeita. Elokuussa eniten ainesta oli Mustalahden länsiosan havaksessa.

Kalatalous

Poussunjärven ja Soivionjärven kalankasvatuslaitosten kalataloustarkkailu toteutettiin kalastuskirjanpitotarkkailuna vuosina 2000–2001, jolloin järvillä oli yhteensä 5 kirjanpitokalastajaa.

Saalis oli pääasiassa siikaa, haukea, ahventa ja särkeä. Muikkua pyydettiin vähän Soivionjärveltä verkoilla ja Poussunjärveltä nuotalla. Kotitarveka- lastuksen luonne huomioon ottaen kalastajakohtainen saalis ilman nuot- tasaalista oli varsin suuri; Soivionjärvellä yli 300 kg ja Poussunjärvelläkin vuonna 2001 131 kg. Muikkusaalis nuotalla oli Poussunjärvellä vuonna 2000 vain 32 kg ja vuonna 2001 322 kg.

Pyydysten voimakasta limoittumista ei havaittu Poussunjärvessä vuosina 2000–2001. Vuoden 2000 heinäkuun lopulla kaloissa oli lievä makuvirhe.

Vuonna 2001 makuvirheistä ei kommentoitu.

(15)

Kalastajien mukaan pyydykset eivät limoittuneet voimakkaasti myöskään Soivionjärvessä vuonna 2000 eikä kaloissa esiintynyt makuvirheitä. Vuon- na 2001 limoittuminen vaikeutti kalastusta heinä–syyskuussa. Kahden ka- lastajan mukaan kaloissa oli lievä makuvirhe kesällä 2001; toisen mukaan touko–elokuussa ja toisen mukaan elo–syyskuun vaihteessa.

Soivionjärvellä toimii yksi ammattimaista kalastusta harjoittava nuottapo- rukka, joka on pyytänyt muikkua sekä talvella että kesällä.

Poussun osakaskunta on tilastoinut lupamyynnin yhteydessä saalistietoja järvikohtaisesti. Saalistietoja on käytettävissä vuoteen 1999 asti. Poussun- järvellä kokonaissaalis on 1990-luvulla ollut 0,4–8,6 t vuodessa. Huomat- tava vaihtelu saaliskoossa johtuu lähinnä särkisaaliista, jota nuotattiin vuosikymmenen alkupuolella joinakin vuosina 3–6 t vuodessa. Muikkusaalis on järvellä vähentynyt ja vuosina 1998–1999 sitä ei pyydetty ollenkaan.

Muiden merkittävien saalislajien (siian, hauen ja ahvenen) kokonaissaalis on vaihdellut vuosittain ollen enimmillään muutamia satoja kiloja. Taimen- ta, harjusta ja madetta on saatu vähän koko vuosikymmenen ajan eli enimmilläänkin muutamia kymmeniä kiloja. Saalistilastojen mukaan kalastajien määrä on jakson aikana ilmeisesti vähentynyt ja vuosien 1998–1999 saalis oli siten keskimääräistä pienempi.

Soivionjärvellä kokonaissaalis on 1990-luvulla ollut 2,5–21,0 t vuodessa.

Huomattava vaihtelu saaliissa johtuu pääasiassa särki- ja ahvensaaliista, jota on nuotattu joinakin vuosina huomattavia määriä, särkeä enimmillään 11 t. Muikkusaalis on järvellä vaihdellut huomattavasti vuosittain ollen yleensä 3–6 t vuodessa. Muita merkittäviä saalislajeja Soivionjärvellä ovat olleet siika, hauki ja ahven. Siikasaalis on ollut yleensä 200–800 kg vuodessa ja se näyttää parantuneen vuosikymmenen alun jälkeen. Haukisaa- lis on ollut pieni, noin 100–300 kg vuodessa. Ahvensaalis on vaihdellut vuosittain huomattavasti riippuen ilmeisesti nuotatun ahvenen määrästä.

Taimenta, harjusta ja madetta on saatu vähän koko vuosikymmenen ajan, vain muutamia kymmeniä kiloja vuodessa.

Poussunjärven ja Soivionjärven kalastoon kuuluvat ainakin siika, muikku, taimen, kirjolohi, harjus, hauki, ahven, made, säyne, särki, seipi ja kiiski.

Poussunjärveen ja Soivionjärveen on istutettu viime vuosina eri-ikäistä jär- vitaimenta muun muassa kalankasvatuslaitosten istutusvelvoitteena. Pous- sunjärveen on istutettu lisäksi pieni erä yksikesäistä harjusta vuonna 1998.

Vähäarvoisen kalan tehokalastus

Kuusamon "Rikkakalasta rahaksi" -hankkeen tavoitteena oli ravintoketjukunnostamisen toteuttaminen useilla Kuusamon järvillä ja lammilla. Pous- sunjärvellä ja Soivionjärvellä tavoitteena oli pyytää vähäarvoista kalaa kahden vuoden aikana yhteensä 104 t. Hanke toteutettiin pääasiassa nuot- taamalla vuosina 1998–2001, jolloin Soivionjärvestä pyydettiin kalaa 46,7 t (59,4 kg/ha) ja Poussunjärvestä 4,8 t (18,3 kg/ha). Saaliista noin puolet oli särkeä ja loput pääasiassa muuta vähäarvoista kalaa eli kiiskeä, seipiä ja säynettä.

Tehokas lähinnä särkikaloihin kohdistuva hoitokalastus voi parantaa rehe- vissä järvissä kalaston rakennetta ja järven kalataloudellista käyttöä.

Yleensä hoitokalastuksen tavoitteena voidaan pitää kalaston poistoa vä- hintään 200 kg/ha. Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä poistetut kalamäärät olivat varsin pieniä ja ne ajoittuivat neljälle vuodelle, joten niillä ei todennä- köisesti ole merkittävää pitkäaikaista kalaston vääristymistä korjaavaa vai-

(16)

kutusta. Särki pystyy suotuisissa olosuhteissa tehokkaalla poikastuotannol- la osin kompensoimaan poistettua kalabiomassaa.

Pohjavesiolot

Laitoksen vaikutusalueella ei sijaitse pohjaveden ottamoita. Poussun kyläl- lä yhdeksän taloutta ottaa käyttövetensä Poussunjärven rannalla sijaitse- vasta kaivosta (Poussun vesiosuuskunta). Muilta osin taloudet kuuluvat Raakunjärven vesiosuuskunnan piiriin. Laitoksella on oma porakaivo, josta otetaan vettä perkaamolle.

Liikenne

Laitoksen toimintaan liittyvää henkilöautoliikennettä on vähintään kaksi kertaa päivässä. Lisäksi laitokselle tuodaan rehua 3–4 kertaa vuodessa ja kalanpoikasia kuljetetaan keväällä 2–3 vuorokauden aikana yhteensä kymmenen kertaa ja teuraskalaa syys–maaliskuun välisenä aikana noin 1–

2 kertaa viikossa.

Laitokselle johtaa noin 1 kilometrin pituinen metsätie.

Muut kuormittavat toiminnot

Poussunjärven alapuolella sijaitsevat Koillis-Suomen Lohi Oy:n ja Matti Mannisen Soivionnivan kalankasvatuslaitokset. Laitoksilla saadaan käyttää rehua yhteensä enimmillään 34 000 kg eli saman verran kuin hakemuksen kohteena olevalla laitoksella. Kuren Lohen kalankasvatuslaitos Raakunjär- ven alapuolella lopetti toimintansa vuonna 1998.

Muu alueelle kohdistuva kuormitus on hajakuormitusta.

TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN

Vaikutus pintavesiin

Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä happea kulut- tavia ja rehevöittäviä. Happiongelmia saattaa esiintyä lähinnä alueilla, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä, kuten suojaisilla lahdilla ja järvisyvän- teissä. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinne- kuormitus lisää vesistön rehevyyttä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keski- ja loppukesällä, jolloin vesi on lämpimintä ja perustuotanto voimakasta.

Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktisen että pintalevästön kasvua, mi- kä voi ilmetä rantojen ja kiinteiden kalanpyydysten limoittumisen lisäänty- misenä. Myös rantakasvillisuus voi lisääntyä.

Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen ensisijaista vaikutusaluetta on Poussunjärvi. Fosforipitoisuus on ollut laitokselle tulevassa vedessä kesäl- lä 1999–2001 keskimäärin 13 µg/l ja Poussunjärvessä 23 µg/l. Järvi on ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevä ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella rehevä järvi. Pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne järvessä on parantunut 1990-luvun keskivaiheiden tasolta. Muilta osin vedenlaa- dussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Laitoksen rehun käyttö ja kuormitus pieneni vuonna 1999 noin kahteen kolmasosaan edellisvuosista. Ve-

(17)

siekosysteemissä muutokset ovat kuitenkin hitaita ja luultavasti vesistön tila paranee vähitellen olettaen, että muu alueelle tuleva kuormitus ei kasva.

Laitoksen fosforikuormituksen (1,3 kg/d) vaikutus Poussunjärvessä laimen- tumissuhteen perusteella laskettuna on Soivionnivan virtaama-aseman vir- taamien perusteella arvioituna keskivirtaamatilanteessa (noin 3,9 m³/s) noin 4 µg/l ja kesällä mahdollisessa alivirtaamatilanteessa (noin 2 m³/s) noin 7–8 µg/l. Mittaustulosten perusteella laitokselle tulevan veden ja Poussunjärven veden fosforipitoisuuden ero on ollut viime vuosina heinä–

elokuussa keskimäärin 10 µg/l. Hakijan mukaan pitoisuusnousuun on voi- nut osaltaan vaikuttaa alueella tehdyt metsänparannustyöt. Poussun- järven itsepuhdistuskyky ei ole kovin hyvä nopean veden vaihtumisen vuoksi, joten vaikutukset ulottuvat Soivionjärveen asti. Laitoksen viime vuosien keskimääräisen typpikuormituksen (noin 11 kg/d) laskennallinen vaikutus Poussunjärvessä on keskivirtaamatilanteessa noin 33 µg/l ja ke- sällä mahdollisessa alivirtaamatilanteessa noin 64 µg/l.

Happitilanteeseen vaikutus on pääosin välillinen johtuen ravinnekuormituksen aiheuttamasta levätuotannosta ja sen hajotessa tapahtuvasta hapen kulumisesta. Ennalta arvioiden happitilanne vesistössä ei ainakaan heik- kene nykyisestä.

Lupaa haetaan nykyisin luparajoin, joten jatkossa laitoksen kuormitus ja laskennalliset vaikutukset vesistössä ovat nykyistä suuruusluokkaa. Mah- dollista on, että vesistön hidas elpyminen aikaisemmasta kuormituksesta jatkuu ja tilanne vesistössä kohentuu, mikäli muu alueelle tuleva kuormitus ei kasva. Rehulaatujen kehittyminen voi pienentää kuormitusta ja edelleen vesistövaikutuksia jonkin verran.

Vaikutus kalastukseen ja kalastoon

Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen ravinnekuormitus li- sää vesistön rehevyyttä ja samalla välillisesti heikentää jonkin verran vesis- tön happitilannetta.

Arvioitu rehevyyden kasvu ei vaaranna vesistön nykyistä kalastoa. Kevät- kutuisten kalojen kantoihin laitoksen kuormituksella ei liene merkittävää vaikutusta. Rehevöitymisen haitalliset vaikutukset voivat ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien, kuten muikun ja siian lisääntymisongelmina. Arvi- oidulla kuormituksella haitat ovat kuitenkin epätodennäköisiä. Syvänteiden alusveden happitilanne on parantunut viime vuosina sekä Poussunjärvellä että Soivionjärvellä. Varsinaisilla kutualueilla happipitoisuus lienee riittävä mädin säilymisen kannalta. Kohonneesta rehevyydestä johtuva konkreetti- nen kalastushaitta on seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen. Kirjan- pitokalastajien mukaan Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä nykyisin kalastusta haittaavia tekijöitä ovat pyydysten limoittuminen ja kalojen satunnai- set makuvirheet. Kalankasvatuslaitoksen kuormituksen aiheuttamasta kohonneesta rehevyydestä aiheutuvat makuhaitat kaloissa Poussunjärvellä ovat epätodennäköisiä. Tähän viittaavat myös kirjanpitokalastajien havait- semat lievät makuvirheet.

Arvio muista ympäristövaikutuksista

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muita merkittäviä ympäristövaiku- tuksia.

(18)

TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU

Laitoksen käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu on toteutettu hakemuksen oheen liitettyjen vuosille 1997–2002 laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kirjeen 24.6.1999 nro 1195Y0011-133 mukaisesti. Hakemuksen mukaan laitoksen tarkkailu toteutetaan jatkossakin osana Iijoen yhteistarkkailua ja kuormitustarkkailu ympäristökeskuksen hyväksymän nykyisen käytännön mukaisesti.

Voimassa oleva Iijoen yhteistarkkailuohjelma on laadittu vuosille 2003–

2005. Uuden ohjelman mukaan tarkkailu jatkuu pääpiirteittäin samankaltai- sena kuin edellisessä vuosina 1997–2002 toteutetussa ohjelmassa, mutta intensiivisen vesistötarkkailun alueellista painopistettä on siirretty Siuruan- joelle ja myös laajan alueellisen tarkkailun yhteydessä tehdyistä perifyton- kokeista on luovuttu.

Käyttötarkkailu

Kalankasvatuslaitosten käyttötarkkailu toteutetaan pitämällä laitoksella hoi- topäiväkirjaa. Kirjaan merkitään muun muassa rehun määrä ja laatu sekä fosforipitoisuus, käytetyt kemikaalit, lääkeaineet ja rokotteet, kalataudit se- kä kalakuolemat, käytetyn veden määrä sekä tiedot kasvatetuista ja siirre- tyistä kalamääristä sekä lietteenpoistosta. Käytetyn veden määrä havain- noidaan siten, kuin se on vesioikeuden päätöksessä edellytetty. Jos laitoksen toiminta vaatii vedenottovesistön säännöstelyä, siihen kuuluvat korke- ustiedot sisältyvät käyttötarkkailuun. Hoitopäiväkirjat säilytetään laitoksilla.

Hoitopäiväkirjat toimitetaan puolivuosittain asianomaisen ympäristökes- kuksen tarkastettavaksi.

Päästötarkkailu

Kuormitustarkkailussa otettavien näytteiden määrä riippuu paitsi laitoksen tuottamasta kalamäärästä, myös alapuolisen vesistön asettamista vaatimuksista ja laimentumisoloista. Pääpaino tarkkailussa ajoittuu kasvatuskauteen (kesä–syyskuu), jolloin pääosa kuormituksestakin syntyy.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ohjeen mukaan näytteet tulee ottaa vesioikeuden päätösten mahdollistaman kalankasvatusmäärän mukaan seuraavasti:

− > 60 000 kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 10 kertaa vuodessa

− ≥ 30 000 kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 6–7 kertaa vuodessa

− < 30 000 kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 4–5 kertaa vuodessa

Kuormitustarkkailun vesinäytteet otetaan laitokselle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä. Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte ja laitokselta lähtevästä vedestä kokoomanäyte. Yli 30 tonnin laitoksilla näytteet tulee ottaa automaattisella näytteenottimella vuorokauden kokoomanäytteinä. Tätä pienemmillä laitoksilla kokoomanäyte voidaan kerätä käsin otettavilla osanäytteillä, joita tulee ottaa 6–8 kappaletta kahden tunnin välein klo 6–20 välisenä aikana. Osanäytteet on säilytettävä auringolta suojassa viileässä paikassa. Loka–huhtikuussa näytteet otetaan kertanäytteinä sekä tulevasta että lähtevästä vedestä. Näytteenoton yhteydessä tulee aina selvittää laitoksen käyttämä vesimäärä.

(19)

Kaksi kertaa kuussa tapahtuva näytteenotto voidaan korvata viikon kestävällä näytteenottojaksolla. Pitempijaksoisessa näytteenotossa vuorokausinäytteet pakastetaan ja otetaan näytteenottovuorokauden virtaama ylös. Näytteet lähetetään konsultille, joka yhdistää osanäytteet yhdeksi näytteeksi virtaaman suhteessa.

Niillä laitoksilla, joilla ei kuormitusmittausta suoriteta, kuormitus arvioidaan käyttö- ja hoitopäiväkirjanpidon, rehunkäytön ja kirjallisuustietojen perusteella.

Tarkkailuohjelman mukaan Iijoen Lohiyhtymä Ay:n laitoksella kuormitusnäytteitä otetaan yhden kerran huhti- ja lokakuussa sekä kaksi kertaa kesä–syyskuussa eli laitoksella otetaan yhteensä 10 kuormitustarkkailunäytettä vuodessa. Yhtiö on 18.6.1999 kirjeellään esittänyt Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle näytteenottokertojen vähentämistä neljään kertaan vuodessa, koska vesioikeus on 27.2.1998 päätöksellään nro 13/98/1 rajoittanut kasvatettavan kalan määrää aikaisemmasta 60 000 kg:sta noin 30 000 kg:aan. Ympäristökeskus on 24.6.1999 kirjeellään muuttanut näytteenottokertojen määrän kuuteen kertaan vuodessa siten, että näytteitä otetaan kerran kesä- ja syyskuussa sekä kaksi kertaa heinä- ja elokuussa.

Kuormitustarkkailunäytteistä analysoidaan lämpötila ja kokonaisfosfori.

Vaikutustarkkailu

Vesistötarkkailu

Vedenlaadun seuranta jakaantuu intensiiviseen tarkkailuun ja alueelliseen tarkkailuun. Näytteenottopaikat ja -ajankohdat on määritetty ohjelmassa.

Vesistötutkimusten näytteenotossa noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992). Kaikki määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti ja/tai ympäristöviranomaisten hyväksymin menetelmin.

Intensiivinen tarkkailu

Vuosittain suorittavalla intensiivisellä tarkkailulla selvitetään vesistöalueen muutamien ydinpisteiden vedenlaadun ajallista vaihtelua ja ainevirtaamia mahdollisimman tarkasti. Näytteistä määritetään lämpötila, happi, sähkön- johtavuus, pH, väri, CODMn, kiintoaine, kok.P, PO4-P, kok.N, NO2+NO3-N, NH4-N, Fe ja a-klorofylli (kesä–syyskuu).

Alueellinen seuranta

Vedenlaadun alueellinen seuranta toteutetaan Iijoen alaosalla, Siuruanjoel- la ja Livojoella pääsääntöisesti joka kolmas vuosi. Pääosalla Iijoen ylä- ja keskiosan, Korpijoen ja Kostonjoen alueita sekä muutamien muiden yksit- täisten kuormittajien tarkkailua jatketaan joka vuosi nykyisen käytännön mukaisesti.

Kolmen vuoden välein tehtävän alueellisen seurannan näytteistä määrite- tään näkösyvyys, lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, pH, väri, CODMn, sameus, kiintoaine, kok.P, kok.N, NH4-N ja Fe. Lisäksi kesällä määritetään PO₄-P, NO₂+NO₃-N, a-klorofylli (järvet ja Siuruanjoen pääuoma) ja fekaaliset koliformiset bakteerit. Vuosittain tehtävän alueellisen seurannan näyt- teistä määritetään näkösyvyys, lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, pH, vä- ri, COD_Mn, sameus (järvet), kiintoaine (joet), kok.P, kok.N, Fe (järvet), PO₄-

(20)

P (kesällä, Syöte jokaisella kerralla), NO2+NO3-N (kesällä, Syöte jokaisella kerralla), NH4-N (kesällä, Syöte ja Ranua jokaisella kerralla), a-klorofylli (järvet), fekaaliset koliformiset bakteerit (kesällä, Syöte ja Ranua jokaisella kerralla) ja alkaliniteetti (Näljänkäjärvi).

Mikäli kalalaitoksilla ei ole yläpuolista vedenlaadun havaintopaikkaa, laitoksille tulevasta vedestä määritetään vesistötarkkailun kanssa samanai- kaisesti tapahtuvan kuormitustarkkailun yhteydessä kok.P ja lisäksi kesällä kok.N, NH₄-N, NO₃-N ja PO₄-P, jolloin näyte toimii samalla yläpuolisen vedenlaadun vertailupisteenä.

Kalataloustarkkailu

Laitoksen kalataloustarkkailu on toteutettu vuosina 2000–2001 "Soivion- ja Poussunjärven kalankasvatuslaitosten kalatalousvaikutuksien tarkkailuoh- jelma" mukaisesti kirjanpitokalastuksena. Hakija on esittänyt tarkkailua jat- kettavaksi nykyisen ohjelman mukaisesti.

POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN

Poikkeuksellisia tilanteita voivat aiheuttaa kalasairaudet ja ukonilma. Kala- sairauksia pyritään ehkäisemään laitoksen huolellisella hoidolla. Kuusa- mon kaupungin eläinlääkärille ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksel- le ilmoitetaan, kun kaloja kuolee suuri määrä kerralla ja aina kalatautitapa- uksissa. Kuolleet kalat hävitetään viranomaisten hyväksymällä tavalla.

Pienet määrät kuolleita kaloja haudataan maahan.

VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET

Voimassa olevien vesioikeuspäätösten mukaan hakija on maksanut kerta- korvaukset vuosilta 1984–1997 aiheutuneesta kalastuksen tuoton vähe- nemisestä ja rannan käytön vaikeutumisesta vuosilta 1984–2002. Vesioi- keuspäätöksen edunmenetysten korvaamista koskevissa perusteluissa to- detaan, että vaikka päästömääräyksiä tiukennetaan, rannan käytön vaikeu- tumista rakennetuille kiinteistöille aiheutuu vielä vuoden 2002 loppuun.

Oleellisesti pienentyneen kuormituksen vuoksi tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa ei jatkossa arvioida aiheutuvan.

Lupaehtojen mukaan hakijan on muun muassa osallistuttava toimenpitei- siin laitoksen alapuolisen vesistön sisäisen kuormituksen pienentämiseksi.

Poussunjärven ja Soivionjärven kalankasvatuslaitokset ovat osallistuneet yhteistyössä ravintoketjukunnostamisen toteuttamiseen Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä Kuusamon Rikkakalasta rahaksi -projektin yhteydessä vuosina 1998–2001.

Lupaehtojen mukaan hakijan on istutettava kevätistutuksena vuosittain vä- hintään 22 cm:n mittaisia järvitaimenen poikasia Poussunjärveen 420 kappaletta, Soivionjärveen 670 kappaletta, Raakunjärveen 65 kappaletta ja Pikku-Keroon 90 kappaletta. Oleellisesti pienentyneestä kuormituksesta johtuen kalataloudellinen vahinkoalue on supistunut ja jatkossa taimenistu- tukset esitetään tehtäväksi vain Poussunjärveen ja Soivionjärveen. Iijoen Lohiyhtymä Ay:n rehunkäyttö on ollut voimassa olevan vesioikeuspäätök- sen mukaan enintään 34 t kuivarehua vuodessa eli kaksinkertainen määrä verrattuna Matti Mannisen Soivionjärven yläpuolella olevaan laitokseen.

(21)

Matti Mannisen istutusvelvoite Soivionjärveen on 270 taimenta. Iijoen Lo- hiyhtymä Ay:n jätevesien ensisijainen vaikutusalue on Poussunjärvi. Soi- vionjärvellä istutusvelvoitteeksi voidaan arvioida 70 % rehumäärän ja Matti Mannisen velvoitteen perusteella lasketusta määrästä eli 0,7 x 2 x 270 = 378 kappaletta. Jatkossa hakijan velvoitteeksi esitetään 420 taimenen poikasen istuttamista Poussunjärveen ja vastaavasti 400 taimenen poikasen istuttamista Soivionjärveen vuosittain.

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY

Lupahakemuksen täydennykset

Hakija on 30.4.2002 täydentänyt hakemustaan toimittamalla ympäristö- ja vesitalouslupahakemuslomakkeen liitteineen ja 4.7.2002 toimittamalla vuosille 1997–2002 laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman ja tarkkailua koskevan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kirjeen 24.6.1999 se- kä lupaehdon 4 mukaisen lietteenpoistosuunnitelman. Samalla hakija on esittänyt selvityksen poikkeuksellisista tilanteista, liikennejärjestelyistä, jät- teistä, poltto- ja voiteluaineista sekä puuttuneista asianosaistiedoista.

Lupahakemuksesta tiedottaminen

Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympä- ristölupavirastossa ja Kuusamon kaupungissa 18.9.–18.10.2002 sekä eri- tyistiedoksiantona asianosaisille. Lisäksi kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 18.9.2002 Koillissanomissa.

Muistutukset ja vaatimukset

1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus

Ympäristökeskus on katsonut, ettei hakemuksen mukaisen toiminnan jat- kaminen sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Lietteen poisto voidaan toteuttaa esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Lietteen levittämises- sä pellolle tulee ottaa huomioon nitraattidirektiivi ja maataloussuositukset, ettei ravinteita kerry liikaa peltopinta-alaa kohti. Lupamääräykset on tarkis- tettava viimeistään 10 vuoden kuluttua.

2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus

Työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut, että lupa voidaan myöntää seuraavin ehdoin:

Lupa myönnetään olemaan voimassa toistaiseksi. Hakemus lupaehtojen tarkistamiseksi on jätettävä viimeistään vuonna 2009.

Laitokselle saa johtaa vettä Iijoesta 1.5.–30.11. välisenä aikana 500 l/s ja muuna aikana 250 l/s, ei kuitenkaan enempää kuin ¼ Iijoen kulloisestakin virtaamasta.

Laitoksella saa käyttää kuivarehua enintään 34 000 kg vuodessa.

(22)

Luvan saajan on istutettava vuosittain kevätistutuksena vähintään 22 cm:n mittaisia järvitaimenia Poussunjärveen 500 kappaletta ja Soivionjärveen 400 kappaletta.

Laitoksen ympäristövaikutusten tarkkailu voidaan tehdä esitettyjen ohjel- mien mukaisesti. Kalataloustarkkailu olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista yhdistää päivitettävänä olevaan Iijoen yhteistarkkailuohjelmaan.

3. Kuusamon kaupungin ympäristölautakunta

Ympäristölautakunta on katsonut, että lupa voidaan myöntää seuraavin ehdoin:

Lupa myönnetään 10 prosenttia haettua pienempänä eli siten, että kalojen ruokintaan saadaan käyttää kuivarehua enintään 30 600 kg vuodessa ja vesistöön joutuvan kuormituksen määrä saa olla enintään 155,7 kg fosforia ja 1 377 kg typpeä vuodessa. Laitokselle johdettavan veden määrään ym- päristölautakunnalla ei ole huomautettavaa.

Voimassa olevan vesioikeusluvan lupaehdon 3 toinen kappale korvataan velvoitteella poistaa purkuvesistöstä tai purkupaikan yläpuolelta sen välit- tömästä läheisyydestä särkikalaa 2 500 kg vuodessa tai vaihtoehtoisesti luvan saaja velvoitetaan maksamaan vesialueen omistajalle purkuvesistön kunnostamista varten 1 250 euron korvaus. Korvaukset on käytettävä ve- sistön kunnostukseen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksy- mällä tavalla.

Laitoksen jätehuolto on toteutettava Kuusamon kaupungin yleisten jäte- huoltomääräysten mukaisesti.

4. Keronkylän osakaskunta

Osakaskunta on vaatinut, että laitoksen alapuolisia vesistöjä rasittavien päästöjen määrää ensisijaisesti vähennetään nykyisestään tai toissijaisesti päästöjen määrä pysytetään ennallaan. Osakaskunnan mukaan päästöjä voidaan vähentää pienentämällä kasvatusmääriä tai muutoin hoitamalla laitosta niin, että päästöt pysyvät mahdollisimman pieninä.

5. Poussunkylän osakaskunta

Osakaskunta on ensisijaisesti vaatinut seuraavaa:

Hakijalle myönnetään enintään 5 vuoden määräaikainen lupa, jonka jäl- keen laitoksen jätevesien johtaminen alapuoliseen vesistöön kaikilta osin kielletään.

Siirtymäajan lupaehdoissa kasvatusmäärät ja rehunkäyttömäärät on supistettava 50 %:iin nykyisestä määrästä.

Siirtymäkauden ajaksi luvan saajalle on määrättävä vähintään 30 %:ia ny- kyistä velvoitetta suurempi kalatalousvelvoite.

Luvan saajan on maksettava Poussunkylän osakaskunnalle rahallinen korvaus laillisine korkoineen niistä tulevista kalataloudellisista vahingoista, joita ei voida kompensoida kalatalousvelvoittein. Korvauksen määrä jätetään ympäristölupaviraston harkittavaksi.

(23)

Luvan saajan on korvattava laitoksen toiminnasta edeltävällä lupakaudella aiheutuneet ennalta arvaamattomat kalataloudelliset vahingot laillisine korkoineen. Korvauksen määrä jätetään ympäristölupaviraston harkittavaksi.

Luvan saajan on korvattava osakaskunnan oikeudenkäyntikuluja 1 085,63 euroa laillisine korkoineen.

Osakaskunta on toissijaisesti vaatinut seuraavaa:

Hakemus on määrättävä katselmustoimitukseen.

Lupaehdoissa kasvatusmäärät ja rehunkäyttömäärät on supistettava 50

%:iin nykyisestä määrästä ilman siirtymäaikoja.

Luvan saaja on velvoitettava ottamaan käyttöön suljettuun vedenkäyttöön perustuva järjestelmä, tai toissijaisesti laitokselta poistuva vesi on puhdis- tettava biologisesti ja kemiallisesti. Fosforireduktion tulee olla vähintään 90

% ja typpireduktion vähintään 60 %. Menetelmä tulee ottaa käyttöön kahden vuoden kuluessa luvan myöntämisestä ja menetelmän käytölle on saatava Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksyntä uhalla, että lupa muutoin raukeaa.

Luvan saajalle on määrättävä vähintään 30 %:ia nykyistä velvoitetta suurempi kalatalousvelvoite.

Luvan saajan on maksettava Poussunkylän osakaskunnalle rahallinen korvaus laillisine korkoineen niistä tulevista kalataloudellisista vahingoista, joita ei voida kompensoida kalatalousvelvoittein. Korvauksen määrä jätetään ympäristölupaviraston harkittavaksi.

Lupaehdot on määrättävä tarkistettavaksi viimeistään vuoden 2005 loppuun mennessä jätettävällä hakemuksella, johon tulee sisällyttää suunni- telma, jolla laitoksen typpi- ja fosforikuormitusta voidaan vähentää 50 %:lla nyt myönnettävään lupaan verrattuna vuoden sisällä seuraavan luvan myöntämisestä uhalla, että lupa muutoin raukeaa.

Luvan saaja on nimenomaisilla, ehdottomilla ja yksiselitteisillä lupaehdoilla velvoitettava sekä oma-aloitteisesti käynnistämään että aktiivisesti osallis- tumaan vaikutusalueen sisäisen kuormituksen vähentämistä koskeviin hankkeisiin. Lupaehdoissa on määrättävä myös osallistumisvelvoitteen ra- hallisesta vähimmäismäärästä.

6. AA (Hietaniemi RN:o 61:4 ja Rantasalo RN:o 61:5, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut lupahakemuksen hylkäämistä. Mikäli lupa kuitenkin myönnetään, on muistuttaja vaatinut seuraavaa:

Ennen luvan myöntämistä on toimitettava katselmus.

Muistuttajalle on varattava tilaisuus vastata hakijan antamaan selitykseen.

Luvan saaja on velvoitettava palauttamaan vesistöt entiseen tilaansa.

Lupa on myönnettävä määräaikaisena, kuitenkin enintään viideksi vuodek- si.

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 1 000 euroa vuodessa ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta 5 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

(24)

7. BB (Kotiaho RN:o 17:16, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 800–

1 000 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 1 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

Luvan saajan on lisäksi korvattava aikaisemmalla lupakaudella ennalta ar- vaamattomasta rannan käytön vaikeutumisesta aiheutunut haitta laillisine korkoineen.

8. CC (Huttu RN:o 18:12, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 1 000 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 800 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

9. DD ja EE (Anjala RN:o 23:5 ja Suopursu RN:o 113:3, Kuusamo, Poussu)

Muistuttajat ovat vaatineet lupahakemuksen hylkäämistä. Mikäli lupa kuitenkin myönnetään, ovat muistuttajat vaatineet seuraavaa:

Muistuttajille on varattava tilaisuus vastata hakijan antamaan selitykseen.

(25)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 1 000 euroa vuodessa ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta 800 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

10. FF ja GG (Ranta-aho RN:o 20:3, Ranta-aho I RN:o 20:7 ja Nöpölä RN:o 20:6, Kuu- samo, Poussu)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 800 euroa vuodessa ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta 800 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

Ympäristölupaviraston 14.9.2004 pitämän tarkastuksen yhteydessä Urho Kurvinen, joka edusti Ali Mannista valtakirjalla, ilmoitti, että Manniset omis- tavat alkuperäisessä vaatimuskirjelmässä ilmoitettujen tilojen Ranta-aho ja Ranta-aho I lisäksi tilan Nöpölä RN:o 20:6, minkä perusteella kyseinen tila on lisätty tilaluetteloon.

11. HH (Suojala RN:o 8:3, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut lupahakemuksen hylkäämistä.

12. II ja JJ (Keskisoivio RN:o 19:5 ja Pikkusoivio RN:o 19:16, Kuusamo, Poussu)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 800 euroa vuodessa ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta 800 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

13. KK ja LL (Puirova RN:o 20:11, Kuusamo, Poussu)

(26)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 900 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 1 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

14. MM, NN ja OO (Koivuaho RN:o 61:3, Kuusamo, Poussu)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 1 500 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 2 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

15. PP ja QQ (Nivanniemi RN:o 60:1, Kuusamo, Poussu)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 750 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 650 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

16. RR (Koivusalo RN:o 61:8, Kuusamo, Poussu)