n 279 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 18 (3) – 2020
KIRJASTO
Rikkauden sietämätön keveys
n Kantola, Anu & Kuusela, Hanna: Huippu
tu loiset – Suomen rikkain promille. Tampere, Vastapaino, 2019, 360 sivua.
Huipputuloiset kertoo Suomen rikkaimman pro- millen elämästä ja yhteiskunnallisista ajatuk- sista. Kirjan huipputuloiset korostavat työnte- koa, ahkeruutta ja omilla ansioilla menestymis- tä, vaikka selvää on, että työ määrittyy hyvin erityislaatuiseksi silloin, kun tuloja on enem- män kuin 99,9 prosentilla muista suomalaisis- ta. Kirja on laatuaan harvinainen ja huolella laa- dittu tutkimus tavallisen kansan hyvin vähän tuntemasta yhteiskunnan eliittijoukosta, jolla on verkostollisia lonkeroita ja vaikutusvaltaa, mutta samalla halu esiintyä varsin tavallisena ja välttää julkisuudessa oleilua.
Teos herätti ilmestyessään paljon huomio- ta. Se ei ole ihme, kun otetaan huomioon, kuin- ka vähän tiedämme huippurikkaista joukkona yksilötarinoiden ulkopuolella, ja kuinka suo- jattua ja julkisuuskuvaltaan hallittua elämää superrikkaat ovat eläneet. Kirja antaa rikkai- den elämästä monipuolisen kuvan: se ei revit- tele, kauhistele tai moralisoi, eikä myöskään ihannoi, peittele tai pyri ristiriidattomuu teen.
Metodologiset periaatteet ja tutkimuksen to- teutus raportoidaan varsin tarkasti. Laa dul li - sen tutkimuksen yleisesti hyväksyttyjä perus- periaatteita noudatetaan jopa keskimääräistä huolellisemmin ja perusteellisemmin. Aineis- ton määrä, 90 haastattelua ja valikoidut tilas- tot, on laadulliseksi tutkimukseksi erittäin suuri, ja vastaava aineisto olisi useimmis- sa tutkimusprojekteissa mahdotonta kerätä.
Näistä ansioista huolimatta kirja kohtasi ar- vostelua, ja kriittiset äänet epäilivät muun muassa tutkimuksen luotettavuutta.
Juuri tästä syystä kiinnostuin kirjasta. Jul- kinen kritiikki ja keskustelu toimivat markki- nointikeinona. Luultavasti tunnetun tiedekus- tantajan ja kokeneiden kirjoittajien kirjal le oli tehty markkinointisuunnitelma, mutta julki- nen keskustelu toimi osin omalakisesti. Kaikki julkisuus ei ollut toivotun kaltaista, mutta sen määrä teki kirjaa tunnetuksi, ja herätti myös tervetullutta keskustelua tutkimusmetodolo- giasta. Menetelmistä on työelämän tutkimuk- senkin piirissä välillä debatoitu, mitä on syy- täkin tehdä tutkimuksen laadun ja monipuo- lisuuden vahvistamiseksi.
Kirjassa annetaan ääni huipputuloisille.
Erityisessä tarkastelussa olevat ryhmät ovat perijät, ammattijohtajat ja yrittäjät. Lukija saa kuulla, miten superrikkaiden perijöiden per- hesuhteet ovat tiiviit, miten äveriäs yrittäjä ostaa vain sen, minkä harkinnan jälkeen tar- vitsee, ja miten huipputuloinen johtaja elää erittäin kurinalaista elämää jaksaakseen työs- sään. Kaikki korostavat työmoraaliaan, mut- ta tällä hetkellä hurja työtahti vaikuttaa ole- van vain johtajilla, joiden kiireinen työelämä muistuttaa hiukan keskiluokkaisen asiantun- tijatyön oravanpyörässä pyöriviä ”normaali- tuloisia” kansalaisia. Silti myös kovatuloisim- pien ammattijohtajien todellisuus on kauka- na esimerkiksi kenenkään suorittavaa työtä tekevän elämästä. Siksi vaatimukset esimer- kiksi oman onnensa sepäksi ryhtymisestä vai- kuttavat korneilta.
Moneen kertaan toistetaan vaatimatto- muutta, kuten kehäteiden varsilla sijaitsevia koruttomia teollisuushalleja, mutta toki ku- vataan myös henkeäsalpaavia maisemakont- toreita ja arvohuonekaluilla sisustettuja van- han rahan toimistoja. Lukijana vakuutun, että
280 n
Kirjasto
Rikkauden sietämätön keveys
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 18 (3) – 2020 haastateltavat ovat saaneet kertoa juuri sen
minkä haluavat, ja tutkijat ovat sisällyttäneet tutkimusraporttiinsa nämä näkemykset. Poh- dinkin erilaisten näkemysten sisällyttämistä siksi, että kirjan julkisen vastaanoton kritiikki kohdentui osin siihen, että eivät rikkaat näin elä. Itse näen kirjan vahvuutena juuri sen, että huippurikkaista – joiden määritelmä on tar- kasti perusteltu ja jota toistetaan lähes kylläs- tymiseen asti – kerrotaan laadulliselle tutki- mukselle tyypillisesti, mutta kuitenkin isolla aineistolla, aineiston tyypillisyyksistä ja poik- keuksista selkoa tehden.
On teoksessa kärkkäitäkin ilmaisuja. Kir- joittajat eivät peittele, että huipputuloiset vaa- tivat sosiaalimenojen leikkauksia ja veroja alas, varsinkin perintöveroa. Useimmilta ei liikene ymmärrystä sille, että joidenkin on turvau- duttava sosiaalitukiin. Elämänpiirit ovat niin eriytyneet, että he eivät tällaisia ihmisiä myös- kään tunne. Jaettu ymmärrys on, ettei valtiolla ole varaa nykyisen kaltaisiin sosiaalietuuksiin.
Miltei yhtä jaettu on ajatus, että huippurikkaat ovat tulleet rikkaiksi omilla ansioillaan, ja sik- si he joutuvat maksamaan aivan liikaa veroja.
Siksi verosuunnittelu on heistä pelkästään jär- kevää eikä millään tavalla epäeettistä.
Mielestäni kirjan keskeisin kysymys on työ ja työllistäminen finanssitaloudessa. Aiemmin huipputuloiset ovat olleet merkittäviä työl- listäjiä ja yhteisöllisiä hyväntekijöitä, joiden kautta hyvinvointi on levinnyt jossain määrin pienituloisillekin. Korkeita tuloja ja tuloero- jakin on oikeutettu työllistämisellä ja hyvin- voinnin luomisella. Nykyisin huipputulot an- saitaan kuitenkin sijoittamalla arvopapereihin ja hajauttamalla omistusta ulkomaille. Näyttää, että tuloerojen kasvua on yhä vaikeam pi hy- väksyä. Samanaikaisesti näyttää, että ylim- män tuloeliitin on yhä vaikeampi ymmärtää, miten joku muu ei pysty hyödyntämään peri- aatteellista tasa-arvoisuuttaan kartuttamalla omaisuuttaan ja tekemällä aktiivisesti työtä.
Yhteiskunta on vaarassa polarisoitua, ja pote- roituneet ryhmittymät eivät edes yritä ym- märtää toistensa todellisuuksia. Tämä on vaa- rallista siksi, että valta ei jakaudu tasa-arvoi-
sesti, vaan eliitin päätöksillä ja mielipiteillä on huomattavasti enemmän seurauksia. Kantolan ja Kuuselan teos käsittelee aihetta liikaa osoit- telematta, antaen äänen haastateltavilleen, mutta antaen myös lukijan tehdä omat pää- telmänsä.
Kirjan erikoinen piirre on se, että runsaista haastattelukatkelmista on aina poimittu jon- kinlainen avainlausahdus lainauksen viereen sivumarginaaliin. Ratkaisu on ehkä enemmän erikoinen kuin tarpeellinen. En tiedä, miksi minun lukijana olisi tarpeen saada varsin ly- hyistä lainauksista vielä muistiinpanonomai- nen ydin, varsinkin kun lainausta lukematta ne eivät aukea, enkä lainauksen luettuani ol- lut aina samaa mieltä, että juuri kyseinen il- maisu olisi lainauksen ainoa oikea ydin. Olisi kiinnostavaa tietää, onko idea kirjoittajien vai kustantajan edustajan, ja mitä tarkoitusta sen on ajateltu palveltavan.
Tästä yksityiskohdasta huolimatta kirjoit- tajat ja kustannustoimittaja ovat tehneet hy- vää työtä. Moni on osallistunut kirjan taustalla olevan tutkimuksen tekoon, muun muassa haastatteluihin ja huipputuloisten yhteiskun- nallisten kytkentöjen selvittämiseen. Nämä roolit on selitetty. Kahden kirjoittajan yhteis- kirjoittaminen näyttää toimivan. Tutkimus on paitsi huolellisesti toteutettu, myös miellyttä- vän vetävästi kirjoitettu sekä helppolukuinen.
Teosta voi suositella monenlaiselle lukijakun- nalle: sekä eriarvoisuuden, yhteiskunnallisen koheesion, eliittien ja talouden tutkijoille että yhteiskunnallisesti valveutuneille kansalaisil- le, ja myös oppikirjaksi pidemmälle ehtineille yliopisto-opiskelijoille. Työelämän tutkijan soisi lukevan teoksen juuri siksi, että siitä saa käsityksen, miten tuloeliitti näkee hyvinvointi- valtion, työttömyyden ja työn olemuksen.
Kirjoittaja
Hanna-Mari Ikonen, HTT, dos., yliopiston lehtori, Jyväskylän yliopisto, sähköposti: hanna-mari.p.ikonen@jyu.fi
