ajankohtaista
Gerontologia 2/2019 92
Onnistunutta vanhenemista etsimässä:
IAGG-ER2019, Göteborg
Göteborgissa kokoontui hui - kaiseva 1600 gerontolo gian tutkijan ja ikääntymi sen alan ammattilaisen jouk ko yhdek- sänteen Eu roo pan alan ge ron- tologian kongres siin 23.–
25.5.2019 (Inter natio nal Association of Gerontology
and Geriatrics European Region Congress, IAGG-ER 2019). Eurooppalaisuudestaan huolimatta kongressin osallis- tujat tulivat 64 eri maasta, jo- ten voidaan puhua maail- manlaajuisesta tapahtumasta.
Kongressin teeman mukai- sesti (Towards Capability in Ageing – from Cell to Society) ohjelma oli monitieteinen ja loi moniulotteisen kattauksen vanhenemisen tutkimukseen solutasolta yhteiskuntaan, lää- ketieteestä humanistisiin tie- teisiin ja vanhuspalveluihin.
Tämän monitieteisyyden mer- kitystä ikääntymiseen liitty - vien ilmiöiden ymmärtämi- sessä korostettiin vahvasti kongressin aikana. Yk sit täi - nen tutkija joutui navigoi- maan lukuisten päällekkäis- ten symposium- ja suullisten sessioiden välillä ja kahlaa-
maan liki pari sataa posteria läpi päivässä – aikamoinen haaste kokeneemmallekin tutkijalle! Monipuolinen oh- jelma toki mahdollisti hienon kongressikokemuksen, joka varmasti jokaiselle osallistu- jalle muodostui omanlaisek- seen – niinpä tämäkin kirjoi- tus painottuu vahvasti siihen, minkä allekirjoittanut koki kongressin mielenkiintoisim- maksi anniksi.
IAGG-ER -järjestön pre - sidenttinä viimeiset neljä vuot- ta toiminut, tämän kongres- sin jälkeen manttelinsa eteen- päin Mario Barbagellolle luo- vuttanut, professori Clemens Tesch-Römer korosti avajais- puheessaan ikääntymistutki- muksen tärkeyttä – että sai- simme selville ne biologiset, sosiaaliset, kulttuuriset sekä yksilön omaan toimintaan (agency) liittyvät tekijät, joi- den kautta vanheneminen olisi mahdollisimman onnis- tunutta. Yllättäen tämä ehkä jo hieman vanhentunut käsite onnistuneesta vanhenemises- ta nousikin merkittävällä ta- valla kongressissa esille.
Onnistuneeseen vanhene- miseen liittyvää keskustelua on käyty gerontologian pii- rissä jo 1960-luvulta lähtien, kiihtyen vuonna 1987, jolloin John Rowe ja Robert Kahn julkaisivat tunnetun onnistu-
neen vanhenemisen (successful aging) mallinsa, ja jatkuen siis edelleen tässäkin kongressis- sa. Tuo tunnettu onnistuneen vanhenemisen malli, jossa korostuvat hyvä fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky, sairauksien ja toiminnanva- jauksien välttäminen sekä ak- tiivinen osallistuminen yh- teiskunnassa, on herättänyt huomattavan paljon kritiikkiä.
Ja nyt, yli 30 vuotta mallin jul- kaisun jälkeen, Rowe itse va- laisi alkuperäisen mallin tar- koituksen, joka olikin kuvata vain pientä, harvinaista jouk- koa iäkkäitä ihmisiä, jotka to- teuttavat nämä mallin kritee- rit – ei siis sitä, mihin jokaisen tulisi vanhuudessaan pyrkiä!
John Rowe itse luennoi kongressissa keskittyen siihen, miten onnistunut vanhenemi- nen toteutuu yhteiskuntien tasolla, tavoitteena iäkkäiden ihmisten aktiivinen osallistu- minen yhteiskunnassa. Hän esitteli onnistuneen vanhe- nemisen yhteiskunnallista ta- soa kuvaavan indeksin (the Hartford Aging Index), jossa
kuitenkin onnistunut vanhe- minen yhteiskuntatasolla mää - ritellään pitkälti esim. terveen eliniän odotteen ja tuottavaan työhön osallistumisen kautta.
Itseäni kuitenkin puhuttelee enemmän onnistuneen van- henemisen yksilöllinen puoli
Gerontologia 2/2019 93
– mitä onnistunut vanhene- minen oikeastaan on ja kuin- ka sitä voidaan tukea?
Kongressissa vahvasti pai- notettu monitieteinen näkö- kulma on tarpeen, jotta polut mahdollisimman onnistunee- seen vanhenemiseen niin fyy- sisen, psyykkisen kuin sosi aa- lisenkin toimintakyvyn opti- moinnin kautta saataisi sel- ville. Gerontologisessa tutki- muksessa ei voida kuitenkaan ohittaa sitä tosiasiaa, että van- heneminen ei kaikilla etene optimaalisesti ja monia mene- tyksiä koetaan, niin toiminta- kyvyssä kuin muutenkin elä- mässä. Kongressissa esitettiin- kin tieto, jonka mukaan iäk- käät henkilöt eri maissa ra- portoivat kokeneensa enem- män negatiivisia elämänmuu
-
toksia lähivuosina kuin nuo- remmat. Perinteisillä onnis- tuneen vanhenemisen kritee- reille onnistunut vanhenemi- nen onkin hyvin harvinaista.
Tässä kohtaa esille nousee so- peutumisen merkitys: keskeis- tä onnistuneelle vanhenemi- selle onkin kenties se, että ih- minen kykenee sopeutumaan, muokkaamana omia tavoit- teitaan ja toimintaansa niin, että oma elämä tuntuu edel- leen ”onnistuneelta”, vanhe- nemisen tuomista muutok- sista huolimatta. Professori Alexandra Freund toikin pu- heenvuorossaan esille sen, että iäkkäät ihmiset saattavat ko- kea itsensä jopa energisem- miksi kuin nuoremmat it- selle tärkeiden harrastusten tai muun toiminnan paris-
sa. Tämä oletettavasti kuvas- taa sitä, että iäkkäät ihmiset ovat osanneet sopeuttaa toi- mintaansa ja keskittyvät sii- hen, mikä itselle on tärkeintä – näin näille tärkeille asioille jää myös enemmän energiaa.
Onnistunut vanheneminen voidaankin määritellä sen pe- rusteella, mikä iäkkäälle itsel- leen on elämässä tärkeää.
Onnistuneen vanhenemi- sen ”vastakohdat”, kuten ge- rastenia ja dementia olivat vahvasti näkyvillä myös tässä kongressissa, kuten ne väistä- mättä näkyvät myös tosi elä- män vanhenemisessa usei den ihmisen kohdalla. Ilah dut- tavasti näiden vanhenemisen negatiivisten puolten käsitte- lyssä huomioitiin paljon myös positiivisempaa näkökulmaa:
esityksissä pohdittiin mm. sitä miten voidaan tukea demen- tia-potilaiden autonomiaa tai heidän kulttuurista osallistu- mistaan esim. museokäyntien avulla sekä miten heitä hoi- tavia omaisia voidaan huo- mioida ja tukea tehtävässään.
Sosiaalisten suhteiden merki- tys tulikin vahvasti esille lu- kuisissa kongressin esityksis- sä, erityisesti jo heikentyneen toimintakyvyn kanssa elävien iäkkäiden elämänlaadun nä- kökulmasta.
Sosiaalinen kanssakäymi- nen nähtiin keskeisenä myös onnistuneen vanhenemisen tukemisessa. Teeman toi esille mm. professori Hans-Werner Wahl, joka korosti sekä so- siaalisen että muun ympäris- tön merkitystä onnistuneen
vanhenemisen tukemisessa.
Kun ihmisen omat voimavarat vähenevät, toisten ihmisten ja toimivan elinympäristön mer- kitys korostuu mahdollisim- man onnistuneen vanhenemi- sen luomisessa. Yhteiskunnan tasolla onnistunutta vanhene- mista voitaisiin edistää ikään liittyviä asenteita kehittämäl- lä. Ageismi eli ikäsyrjintä oli tässä kongressissa hyvin vah- vasti esillä ja edelleen onkin tavallista, että iäkkäät ihmiset kokevat olevansa eriarvoisia vain ikänsä perusteella, jopa niin, että he itse ovat sisäistä- neet asenteen, jossa ikä koe- taan esteeksi moniin asioihin.
Tällainen sisäistetty asenne voi estää niiden itselle tär- keiden asioiden ja tavoittei- den ylläpitoa vanhuudessa, ja edistää enemmänkin koke- musta ”ei-niin-onnistuneesta”
vanhenemisesta.
Ihanan esimerkin onnis- tuneesta vanhenemisesta toi upeasti kongressissa esiinty- nyt kuoro, joka oli laulanut yhdessä jo 40 vuoden ajan – ja ne rollaattorit, jotka oli park- keerattu lavan viereen esityk- sen ajaksi. Heikentynyt toi- mintakyky ei siis estä osallis- tumista kulttuuriharrastuksiin, joissa samalla voi toteutua so- siaalinen tuki, tässä tapauk- sessa jo 40 vuotta kestänei- den ystävyyssuhteiden muo- dossa. Tällaista vanhenemi- sen rikkautta ja kauneutta esi- merkiksi taiteen ilmaisema- na kuvasi puheenvuorossaan professori Desmond O’Neill.
Keskeisenä viestinä vanhe-
Gerontologia 2/2019 94
nemisen tutkijoille ja muille ikääntymisen parissa toimivil- le hän kehotti jokaista meis- tä miettimään miten suhtau- tuu omaan vanhenemiseensa – hyväksynkö sen, otanko sen ”ilolla” vastaan? Vai olenko ageistinen, peläten vanhuutta
ja sen tuomia muutoksia? Itse tunnustan odottavani vanhe- nemista, mutta toivon, että se ei tule liian pian. Haluan kui- tenkin ehdottomasti kokea sen miltä vanheneminen tun- tuu, muuttuvatko ajatukseni tai näkemykseni vanhene-
mi sesta ja elämästä yleensä – mielenkiintoista!
Milla Saajanaho milla.saajanaho@jyu.fi Tutkijatohtori
Gerontologian tutkimuskeskus Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto
