Biohiili turkislannan katteena, kompostin seosaineena ja kasvualustoissa : Loppuraportti

Luonnonvara- ja biotalouden

tutkimus 56/2018

Biohiili turkislannan katteena, kompostin seosaineena ja

kasvualustoissa

Loppuraportti

Maarit Hellstedt, Kari Tiilikkala, Mirja Mustonen, Kristiina Regina,

Tapio Salo, Liisa Särkkä ja Riitta Kemppainen

Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2018

Biohiili turkislannan katteena, kompostin seosaineena ja kasvualustoissa

Loppuraportti

Maarit Hellstedt, Kari Tiilikkala, Mirja Mustonen, Kristiina Regina, Tapio Salo, Liisa Särkkä ja Riitta Kemppainen

Hellstedt, M., Tiilikkala, K., Mustonen, M., Regina, K., Salo, T., Särkkä, L. ja Kemppainen, R. 2018. Biohiili turkis- lannan katteena, kompostin seosaineena ja kasvualustoissa : Loppuraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tut- kimus 56/2018. Luonnonvarakeskus, Helsinki. 63 s.

ISBN: 978-952-326-652-0 (Painettu) ISBN: 978-952-326-653-7 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu)

ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu)

URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-653-7 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke)

Kirjoittajat: Maarit Hellstedt, Kari Tiilikkala, Mirja Mustonen, Kristiina Regina, Tapio Salo, Liisa Särkkä ja Riitta Kemppainen

Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2018 Julkaisuvuosi: 2018

Kannen kuva: Liisa Särkkä

Painopaikka ja julkaisumyynti: Juvenes Print, http://luke.juvenesprint.fi

Tiivistelmä

Maarit Hellstedt, Kari Tiilikkala, Kristiina Regina, Tapio Salo, Liisa Särkkä, Luonnonvarakeskus Mirja Mustonen, Kalajoen kaupunki

Turkistarhoilta muodostuvat ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöt ovat asettaneet elinkeinon jatku- vuuden epävarmaksi^. Tämän hankkeen tarkoituksena oli löytää turkistarhoille toimivia ratkaisuja ympäristökuormituksen vähentämiseksi ja sitä kautta parantaa turkistuotannon edellytyksiä sen tär- keillä tuotantoalueilla kuten Kalajoella.

Hankkeen tavoitteena oli löytää biohiilen ominaisuuksia hyödyntämällä liiketoiminnalliset ratkai- sumallit turkistarhojen lannan hyödyntämiseen, jatkokäsittelyyn sekä ympäristökuormituksen vähen- tämiseen. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli rakentaa paikallinen toimijaverkosto, joka jatkaa hank- keessa kehitetyn lantatuotteen valmistusta.

Biohiili osoittautui hyväksi lannan kateaineeksi, joka vähensi ammoniakkipäästöjä. Kate pienensi selvästi ketunlannan ammoniakkipäästöja varjotalojen alta. Minkinlannassa teho oli heikompi, koska lanta kertyi korkeiksi keoiksi ja kontakti hiilen kanssa jäi huonoksi. Kun keot kaadettiin, päästö piene- ni selvästi, mutta kolmen päivän kuluttua katteen teho heikkeni. Myös seosaineena biohiili alensi kompostointiprosessin poistokaasujen ammoniakkipitoisuutta. Biohiiliturveseoksen lisääminen kom- postimassaan vähensi ammoniakin päästöjä keskimäärin 38 % ja metaanin päästöjä 34 % koko mitta- usjaksolla verrattuna pelkkään lantakompostiin. Biohiili ei vaikuttanut dityppioksidin päästöön, ja vähensi hieman (15 %) hiilidioksidin muodostusta.

Astiakokeilla selvitettiin turkislantakompostin soveltuvuutta kasveille ja kompostiin lisätyn biohii- len vaikutusta kasvutuloksiin. Kompostien sisältämä liukoinen typpi vaikutti raiheinän kasvuun samoin kuin mineraalilannoitteen epäorgaaninen typpi. Kompostien orgaanisesta typestä havaittiin pitkän kasvatusajan myötä hieman lannoitusvaikutusta. Komposti, jossa biohiili oli lisätty jo tarhalla, tuotti hieman muita komposteja paremman satovasteen lisätylle typelle. Ohralla tehdyt peltoviljely- kokeet varmistivat tätä tulosta.

Kasvihuoneviljelykokeen tulosten perusteella 100 % biohiiliturkislantakomposti soveltui hyvin sa- laatin ja basilikan kasvatukseen. Sen sijaan orvokin lehtien reunoille ilmestyi kokeen aikana kuivia läikkiä, mikä kuvasti sitä, että kasvualusta ei ollut sille paras mahdollinen. Siksi kasvihuonekokeita tulisi jatkaa sekä kompostin ominaisuuksille herkillä kasvilajeilla että muilla kasvihuonekasveilla, jotta seokset pystytään optimoimaan mahdollisimman monille kasveille sopiviksi.

Kasvatuslaatikkona käytetty pahvilaatikko soveltui hyvin kasvatukseen katetuissa olosuhteissa.

Seosaineena käytettynä biohiili paransi kompostin vedenpidätyskykyä, jolloin kasvualustojen kastelu- tarve pieneni oleellisesti. Tämän ominaisuuden huomioimisen ohjeistaminen on oleellista kasvualus- tan markkinoinnissa ja käyttösuosituksissa.

Hankkeen aikana rakentui Kalajoelle toimijaverkosto, joka perusti yhtiön jatkamaan hankkeessa kehitetyn kasvualustan valmistusta ja markkinointia. Kasvuhakuinen yritys panostaa jatkossa myös uusien tuotteiden kehittämiseen.

Hankkeen onnistumiseen on merkittävästi vaikuttanut toimijaverkosto, johon onnistuttiin löy- tämään innovatiivisia ja innostuneita tahoja, kuten StoraEnso ja Tuorilan Puutarha. BSAGn osallistu- minen tuotteistamisprosesiin toi hankkeeseen uutta osaamista ja erilaista katsantokantaa.

Asiasanat: Biohiili, turkislanta, kompostointi, kasvualusta, kaasumaiset päästöt, haju

Sisällys

Tiivistelmä ...3

1. Johdanto ...6

2. Laboratoriokokeet ...8

2.1. Kokeen järjestely ... 8

2.2. Tulokset ... 9

2.2.1. Massojen muutokset ... 9

2.2.2. Kaasumaiset päästöt ... 10

3. Biohiilikate turkistarhoilla ... 12

3.1. Katteen levitysjärjestely ... 13

3.2. Tarhojen kaasumaiset päästöt ... 13

3.3. Katteen vaikutus hajunmuodostukseen ... 15

3.4. Valumavedet tarhoilta ... 17

4. Biohiili kompostointiprosessissa ... 18

4.1. Kompostoinnin järjestely ... 19

4.2. Alkukompostoinnin kaasumaiset päästöt ... 20

4.3. Kompostin kypsyminen ... 21

4.4. Alkukompostoinnin suotovedet ... 22

5. Kompostituotteen pilotoinnit ... 23

5.1. Astiakokeet ... 23

5.2. Peltoviljelykokeet ... 27

5.3. Viherrakennuspilotti ... 28

5.3.1. Kalajoen koe ... 28

5.3.2. Levin tulokset ja kokemukset ... 29

5.4. Kasvihuoneviljelykokeet... 29

5.4.1. Piikkiön koe salaatilla, basilikalla ja orvokilla ... 29

5.4.2. Kasvatus- ja pakkauksen toimivuuskokeet yksityisellä kasvihuoneella... 47

5.4.3. Kuluttajapakkausten kasvatuskokeilut ... 48

6. Liiketoimintamallit ... 49

7. Tuotantoprosessisuunnittelu ... 54

7.1. Tila- ja laitetarpeet ... 54

7.2. Automaatio ... 54

8. Kompostin tuotteistaminen ... 56

8.1. Tuotteistamisen lainsäädäntö ... 56

8.1.1. Laitos- ja tuotehyväksynnät ... 56

8.1.2. Tuoteselosteet ... 57

8.2. Markkinaselvitykset ... 57

8.3. Kyselytutkimus ... 58

9. Alueellinen verkostoituminen ravinnekierrätyksen edistämisessä ... 59

10. Johtopäätökset ... 61

Kirjallisuus ... 63

1. Johdanto

Turkistarhoilta muodostuu tällä hetkellä ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöjä sekä hajuhaittaa, joihin ympäristöviranomaiset ovat puuttuneet. Tämä on asettanut elinkeinon jatkuvuuden ja imagon kyseenalaiseksi. Uusia ratkaisuja tarvitaan kipeästi. Kalajoella ja sen lähialueilla on käynnistymässä laaja Cleantech -toimintakokonaisuus. Siinä yhtenä osana on turkistarhojen lannan käsittelyn kehit- täminen ja tuotannon ympäristövaikutusten vähentäminen.

Toimivia turkistiloja oli Suomessa vuonna 2012 980 kpl ja niiden liikevaihto oli yhteensä 304,8 milj. €. Kalajoella oli v. 2012 69 turkistilaa, joiden yhteinen liikevaihto oli 25 milj. €, mikä on noin 8 % koko maa vastaavasta. Vuonna 2013 Kalajoen vastaavat luvut olivat 70 tilaa ja 39 milj. € (ProFur 2013). Turkiseläinten rehussa käytettävän silakan ja kilohailin mukana merestä on vuosittain poistu- nut enimmillään 2000 tonnia typpeä ja 300 tonnia fosforia (Rekilä ym. 2010). Turkistuotannon koko- naispäästöt (maahan, veteen ja ilmaan) olivat esimerkiksi vuonna 1993 43 tonnia typpeä ja 50 tonnia fosforia, joten tuotanto vähentää ympäristökuormitusta nettomääräisesti (Kapuinen 2013). Suuri osa poistuvista ravinteista päätyy turkiseläinten lantaan.

Turkistarhoilta muodostuvien kasvihuonekaasupäästöjen määräksi on arvioitu 120 Gg CO2e. Tar- hojen ympäristölupiin liittyvistä vastineista päätellen myös tarhoilta muodostuva haju koetaan häirit- seväksi. Hajuhaittaa aiheuttaa etenkin ammoniakki (NH3), jonka päästöjä Suomi ei ole pystynyt vähentämään päästökattodirektiivin edellyttämällä tavalla. Näistä päästöistä suurin osa tulee lannas- ta. Lisäämällä biohiiltä turkislantaan jo tarhoilla, voidaan tarhojen kaasu- ja ravinnepäästöjä vähentää huomattavasti (Fagernäs ym. 2011; Doydora ym. 2011). Tiilikkalan ym. (2013) turkistarhalla toteut- tamassa biohiilen käyttödemonstraatiossa todettiin, että hajunmuodostusta voidaan torjua, kun bio- hiiltä levitetään lannan päälle noin 10 vrk välein. Hiilen levitykseen tarvitaan laitekehitystä. Lannan mukana peltoon levitettynä biohiili parantaa maan vedenpidätyskykyä (Karhu ym. 2011), maan rakennetta (Sun & Shenggao 2014) ja maan hiilivarastoa toimien näin ilmastomuutoksen ehkäisijänä (Mao ym. 2012). Biohiilellä voidaan korvata katemateriaalina yleisesti käytettyä turvetta, mikä vähentää ympäristölle haitallista turvetuotantoa.

Lannankäsittelyn kasvihuonekaasupäästöt ovat vain 12 % maatalouden päästöistä, joten niissä aikaan saatujen päästövähennysten osuus ei ole kovin merkittävä kokonaisuuden kannalta. Lannan- käsittelyn kehittämisen merkitys korostuu kuitenkin alueilla, joissa laajenevan eläintuotannon lan- nanlevitysalan tarve lisää pellonraivausta ja sitä kautta maaperän päästöjä. (Regina ym. 2014) Tilanne on vastaava turkistarhojen läheisyydessä, missä lannan levityksen seurauksena tarhojen läheisyydes- sä olevien peltojen fosforitaso on noussut, ja muodostaa ongelman lannan käytölle peltoviljelyssä jatkossa. Siten turkiseläinten lannalle tulee löytää muita käyttötapoja. Kalajoen alueella turkistuotta- jat ovat toimittaneet lantaa kompostointilaitokselle, joka nyt on lopettamassa toimintaansa. Turkis- tarhojen lanta on tähän asti ollut ongelmajätettä, jonka käsittelystä kompostointilaitoksissa peritään porttimaksu.

Kun turkiseläinten tuottamaan lantaan sekoitetaan tarhoilla biohiilen ja turpeen seosta, lannasta saadaan raaka-ainetta kompostointilaitokselle, jossa siitä jalostetaan orgaanista lannoitetta. Biohiilen on havaittu olevan hyvä seosaine (Steiner ym. 2011). Orgaaninen lannoite soveltuu elintarvikkeiden tuottamiseen, koska siinä ei ole haitallisia jäämiä. Turkiseläinten lannan hyödyntäminen lannoitteeksi on tehokas tapa siirtää Itämeren fosforia kalarehun muodossa takaisin elintarvikkeiden tuotantoket- juun. Tällä voidaan korvata rajallisen väkilannoitefosforin käyttöä. Orgaanisen lannoitteen muodossa turkiseläinten lannan ravinteita voidaan kierrättää tuotannon ulkopuolelle. Tuotetta on mahdollista markkinoida peltoviljelyyn, viherrakentamiseen, kotipuutarhoille ja myös parvekeviljelyyn. Näin lan- nan ravinteita pystytään kierrättämään paitsi alueellisesti myös laajemmille markkinoille kotimaassa ja ulkomailla.

Turkistuotannon sosiaalinen hyväksyttävyys on ollut esillä, ja useat tahot ovat esittäneet tuotan- non lopettamista kokonaan Suomesta. Vähentämällä turkistarhojen ympäristökuormitusta ja haju-

haittaa sekä luomalla turkiseläinten lannasta ravinteiden kierrätystä edistävä orgaaninen tuote, voi- daan tarhauksen imagoa parantaa.

Hidaspyrolyysituotealalla on tutkimuksen vieminen kannattavaksi liiketoiminnaksi ollut vaikeaa ja sisältänyt erityisiä haasteita. Grillihiilen ja tisleen osalta on tosin menekkiä ollut jonkin verran. Tii- likkalan ym. (2013) mukaan aluetasoilla on olemassa selvä tarve koota biomassojen tuottajat, proses- soijat sekä pyrolyysituotteiden käyttäjät yhteen selvittämään, miten pyrolyysitekniikkaa hyödynne- tään osana: a) koko talousalueen teknologiakehitystä b) suurten materiaalimassojen käyttöä sekä c) uusien tuotteiden kaupallistamista.

Tämän hankkeen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia biohiilen käytöllä on turkis- tarhoilta muodostuviin päästöihin ja minkälaisia tuotteita turkiseläinten tuottamasta lannasta on mahdollista jalostaa, kun siihen sekoitetaan biohiilen ja turpeen seosta. Tällä hankkeella paikattiin myös biohiilen hyödyntämisen esteenä olevaa tutkimustiedon puutetta. Uusilla biohiiltä sisältävillä tuotteilla lisätään biohiilen kysyntää, mikä alentaa sen tuotantokustannuksia ja parantaa sen talou- dellisia käyttömahdollisuuksia erilaisissa ravinnekierrätystä tehostavissa tuotteissa.

Hanke aloitettiin laboratoriokokeella, jolla selvitettiin, minkä paksuinen kerros biohiili-turvekatetta tarvitaan vähentämään lannasta muodostuvia kaasumaisia päästöjä, ja miten pitkään katekerroksen vaikutus kestää. Tämän jälkeen siirryttiin käytännönmittakaavan kokeihin turkistarhoille ja kompostoin- tilaitokselle. Turkislantakompostin soveltuvuutta erilaisille kasveille testattiin sekä pienimuotoisilla as- tiakokeilla että käytännön kokeilla pellolla ja kasvihuoneilla. Kokeellisen toiminnan rinnalla selvitettiin lisäksi turkislantakompostin valmistuksen tuotantoprosesseja, liiketointamalleja ja tuotteistamisen vaatimuksia sekä alueellisen verkostoitumisen mahdollisuuksia ja hyötyjä.

2. Laboratoriokokeet

2.1. Kokeen järjestely

Biohiili-turveseoksen optimaalinen määrä selvitettiin laboratoriokokeella, jossa lantaa sisältävien saavien päälle levitettiin eri määriä seosta katteeksi. Kaasumittaustulosten perusteella määritettiin päästöjä merkittävästi vähentävä katteen määrä myöhempien kokeiden toteutusta varten. Kokeessa käytetyt materiaalit ja niiden ominaisuudet on esitetty taulukossa 1. Koeastioina käytettiin 30 litran saaveja, joista kuhunkin lantaa mitattiin 25 litraa, kuva 1.

Taulukko 1.Laboratoriokokeessa mukana olleet materiaalit ja niiden ominaisuudet.

Koemateriaali

Kokonais-N g/kg

Ammonium_N g/kg

Kokonais-P g/kg

K g/kg

Kuiva-aine

%

Lanta, minkki 15,99 5,18 9,580 1,824 23,31

Lanta, kettu 15,99 5,11 10,815 1,585 22,33

Kate, turve 5,94 0,05 0,182 0,077 60,01

Kate, biohiili 3,07 0,00 0,388 1,546 94,93

Koe toteutettiin 16.11.–7.12.2015. Koe tehtiin ketun ja minkinlannoilla erikseen ja kateaineena käytettiin 50/50 tilavuusosin sekoitettua biohiiliturveseosta. Käsittelyinä olivat biohiiliturveseokset 5 %, 10 % ja 20 % lannan tilavuudesta sekä verrokkina pelkkä lanta. Koe toteutettiin neljänä kerran- teena. Ensimmäisen viikon koeastiat olivat säähuoneessa, jossa lämpötilaa ja kosteutta voitiin säädel- lä, taulukko 2. Ensimmäisen viikon ajan biohiiliturveseos oli lantojen katteena. Toisen ja kolmannen viikon, jolloin biohiiliturvesos oli sekoitettuna lantaan, koeastiat olivat biolaboratoriotilassa, jossa lämpötilaa ja suhteellista kosteutta ei enää säädelty.

Taulukko 2.Laboratoriokokeen toteutus, säähuoneen lämpötilan ja suhteellisen kosteuden säädöt.

ma ti ke to pe la su ma

Kokeen rakentaminen

säähuoneeseen I lämpötila

Koeastioiden siirto

biolaboratorioon 2-5 ࣙC II lämpötila

13-17 ࣙC III lämpötila Lämpötila 18-20 ࣙC 22-25 ࣙC

Suhteellinen kosteus koko ajan 60-65 % Suhteellinen kosteus 40-50%

Kuva 1.Turkislantojen laboratoriokokeen astiat, seosaineet ja kaasumittauslaite. Kuvat Maarit Hellstedt.

2.2. Tulokset

2.2.1. Massojen muutokset

Koeastiat punnittiin kokeen alussa, 1 viikon kuluttua ja 3 viikon kuluttua. Viikon koejakson jälkeen tehdyllä punnituksella voitiin selvittää katteiden vaikutusta massan pienenemiseen ja kolmen viikon punnituksella lantaan sekoitettujen seosaineiden vaikutusta massamuutoksiin. Havaitut massamuu- tokset olivat melko pieniä (Kuva 2). Sekä katteena käytetty että seosaineena ollut biohiiliturveseos pienensivät massan vähenemistä 1–2 %-yksikköä verrattuna kattamattomaan ja seosaineettomaan käsittelyyn. Katteen/seosaineen vaikutus oli suurin 20 %:n käyttömäärällä. Minkin ja ketunlantojen välillä ei havaittu eroja. Todennäköisesti tätä suurempi katemäärä olisi vielä pienentänyt massavä- henemää, mutta suurempi käyttömäärä ei ole käytännössä toteutettavissa lisääntyvien työmäärän ja kustannusten kasvun vuoksi.

84 86 88 90 92 94 96 98 100

Alku 1 viikko

3 viikkoa 84 86 88 90 92 94 96 98 100

Alku 1 viikko 3 viikkoa

2.2.2. Kaasumaiset päästöt

Kaasumaisten päästöjen mittauksiin käytettiin kaasuanalysaattoria (Innova 1402), kuva 1. Ammonia- kin ja metaanin vapautumista koeastioista mitattiin ensimmäisen viikon aikana kaksi kertaa päivässä ja seuraavina viikkoina kaksi kertaa viikossa.

Tulosten perusteella biohiiliturveseos vähensi katteena sekä ammoniakki- että me-taanipäästöjä molemmista lantatyypeistä. Ensimmäisen viikon aikana vaikutus oli selkeästi päästöjä vähentävä; 10

%:n käyttömäärä vähensi molempien kaasujen päästöt vähintään puoleen kattamattomaan lantaan verrattuna, kuvat 3–4. Lämpötilan noustessa ja ensimmäisen viikon jälkeen tehdyn sekoituksen jälkeen katteen teho heikkeni ja päästöt lisääntyivät, ja kolmen viikon ajalle lasketut tulokset antavat vaihtelevamman kuvan käyttömäärän vaikutuksesta. Kolmen viikon ajalle lasketuista kumulatiivisista päästöistä torjuttiin 20–30 % ja metaanin päästöistä 30–75 % seoksen suhteellisesta osuudesta riippuen. Katteen määrällä oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus päästöihin sekä ammoniakin (p = 0.024) että metaanin (p = 0.005) tapauksessa. Minkin ja ketunlannan välillä ei ollut tilastollista eroa mutta yhdysvaikutus (p = 0.026) eläinlajin ja katteen määrän välillä indikoi, että ketunlannassa vaikutus oli suurempi. Johtopäätöksenä oli, että merkittävän vaikutuksen takaamiseksi katetta on oltava 10 % lannan tilavuudesta, ja tätä käytettiin seuraavissa kokeissa levitysmääränä.

K0 K5 K10 K20

0 10 20 30 40 50 60 70 80

M0 M5 M10 M20

NH3 g m-2 kolmessa viikossa 0 10 20 30 40 50 60 70 80

Kuva 3.Biohiiliturveseoksen vaikutus ammoniakin vapautumiseen lannasta ensimmäisen viikon aikana(ylemmät kuvat) ja kolmessa viikossa (alemmat kuvat). Keskihajonta on esitetty janoilla. K = ketunlanta, M = minkinlanta, 0–20 = katteen osuus lannan tilavuudesta (%).

K0 K5 K10 K20

NH3 g m-2 viikko-1

0 2 4 6 8 10 12 14 16

M0 M5 M10 M20

0 5 10 15 20 25

K0 K5 K10 K20 0

5 10 15 20 25 30 35

M0 M5 M10 M20

CH4 g m-2 kolmessa viikossa 0 5 10 15 20 25 30 35

Kuva 4.Biohiiliturveseoksen vaikutus metaanin vapautumiseen lannasta ensimmäisen viikon aikana (ylemmät kuvat) ja kolmessa viikossa (alemmat kuvat). Keskihajonta on esitetty janoilla. K = ketunlanta, M = minkinlanta, 0–20 = katteen osuus lannan tilavuudesta (%).

K0 K5 K10 K20

CH4 g m-2 viikko-1

0.0 0.2 0.4 0.6 0.8 1.0

M0 M5 M10 M20

-0.5 0.0 0.5 1.0 1.5 2.0 2.5

3. Biohiilikate turkistarhoilla

Turkistarhakoetta varten käytiin turkistarhoilla tutustumassa niiden työtapoihin ja tarhaympäristöi- hin joulukuussa 2015, kuva 5. Käynnillä tehtiin alustava suunnitelma katemassojen levittämisestä varjotalojen alle. Lisäksi selvitettiin valumavesien kertymistä ja vesinäytteiden ottomahdollisuuksia sekä mahdollisesti tarvittavia toimenpiteitä valumavesien käsittelyyn.

Kuva 5.Tarhaympäristö ja varjotalojen sijoittelu. Kuvat Kari Tiilikkala.

Käytännön kokeiden suorituspaikoiksi valittiin 4 tarhaa. Tarhoilta määritettiin varjotalosarjat, joilla kattamiskokeet toteutettiin, sekä verrokkialueet. Käytännön syistä kaikilla tarhoilla ei tehty kaikkia kokeita, vaan kahdella tarhalla tehtiin ketunlannan kattamiskokeet ja kahdella minkinlannan kattamiskokeet. Kuvassa 6 on periaatekuva siitä, miten käsittelyt oli sijoitettu tarhoille.

Kuva 6.Periaatepiirros kattamiskoejärjestelystä turkistarhoilla.

3.1. Katteen levitysjärjestely

Hankkeessa käytettiin RKP Hiili Oy:n valmistamaa kaupallista biohiiltä, joka on valmistettu kuivatisla- uksella (hidaspyrolyysi) noin 400 °C asteen lämpötilassa. Biohiilen raaka-aineena oli sekapuu, ja sen ominaispinta-ala oli 8–24 m²/g. Hiilen partikkelikoko vaihteli huomattavasti pölystä yli 10 cm kappa- leisiin. Epätasainen rakenne heikensi biohiilen käyttökelpoisuutta lannan katteena ja lisäsi mittaustu- losten hajontaa. Turve ostettiin Megaturve Oy:ltä kuiviketurvenimikkeisenä.

Laboratoriokokeen tulosten mukaisesti 50/50 seossuhteella tehtyä biohiili-turveseosta levitettiin varjotalojen alle syksyllä 2016. Levitykset tehtiin sivulle purkavalla etukauhalla noin kahden viikon välein. Tavoitteena oli mahdollisimman tasainen 2–3 cm paksuinen katekerros, kuva 7.

Katteen levitystyö onnistui käytetyllä etukauhalla hyvin. Aikaa katteen levitykseen kului noin 10 min/varjotalon puolikas, mitä tarhaajat eivät pitäneet merkittävänä työnlisäyksenä. Tarhaajien arvion mukaan lannan määrä lisääntyi hieman. Käytetyn biohiiliturveseoksen hinnaksi muodostui noin 17

€/lanta-m³. Hankkeen ostama biohiili oli verrattain kallista, joten käytännössä kuivikeseoksen hinta tulee olemaan alempi.

Kuva 7.Biohiiliturveseos levitettynä varjotalon alle. Kuva Maarit Hellstedt.

3.2. Tarhojen kaasumaiset päästöt

Turkistarhoilla mitattiin häkkien alla olevan lannan kaasupäästöjä elo-syyskuussa 2016. Mit- tauspisteitä oli minkkihäkkien alla 24 ja kettuhäkkien alla 24, ja näistä puolet oli käsitelty biohiilitur- veseoksella. Rinnakkaisia oli siis 12 joka käsittelyssä. Mittauskammio, kuva 8, asetettiin lantakasaan 5 minuutiksi, jonka aikana tehtiin 5 mittausta. Kaasupitoisuuden nousun perusteella laskettiin kaasun tuottonopeus mittaushetkellä. Näistä laskettiin eläinryhmittäin ja käsittelyittäin kumulatiivinen kaa- suntuotto 50 päivän aikana, joista analysoitiin käsittelyjen välinen tilastollinen ero varianssianalyysil- lä. Ennen analyysiä tuloksille tehtiin logaritmimuunnos jakauman normalisoimiseksi.

Kuva 8.Maitokärryt kaasuanalysaattorin kuljetukseen ja mittauskammio lantakasassa. Kuvat Kristiina Regina.

Mitatuista kaasuista suurin mielenkiinto kohdistui ammoniakkiin, joka aiheuttaa hajuhaittaa. Ke- tunlannan tapauksessa ammoniakin päästö pieneni selvästi katteella, kun taas minkinlannassa pääs- töt olivat samalla tasolla sekä kontrolli- että biohiiliturvekäsittelyssä (Taulukko 3). Minkinlannassa teho on heikompi, koska lanta kertyi korkeaksi keoksi ja kontakti katteen kanssa jäi huonoksi. Biohiili- turveseos lisäsi hiilidioksidin vapautumista, mikä voi johtua paremmasta hapellisuudesta, ja saattaa johtaa nopeampaan kompostoitumiseen. Biohiiliturvekate ei vaikuttanut metaanin muodostumiseen ketunlannasta, vaikka hiilidioksidin vapautuminen lisääntyi. Minkeillä metaanin muodostuminen väheni, vaikka hiilidioksidissa ei ollut merkittävää eroa. Dityppioksidin päästö kasvoi biohiiliturvekä- sittelyssä molemmilla lantalajeilla. On tyypillistä, että yhden päästön vähentyessä toisen lisääntyvät.

Turkistarhojen tapauksessa on kuitenkin olennaisinta vähentää ammoniakkipäästöjä, joten mahdolli- nen muiden päästöjen pieni lisäys on hyväksyttävissä oleva sivuvaikutus.

Taulukko 3.Kumulatiivinen päästö ketun ja minkinlannasta 50 päivän aikana (n = 12). Eri kirjain käsittelyjen perässä tarkoittaa tilastollista eroa kontrolli- ja biohiiliturvekäsittelyn välillä.

Kettu

Minkki

Kontrolli Kate Kontrolli Kate

Ammoniakki

NH3 31.6±14.8a 17.8±9.97b 19.2±13.2a 20.9±14.9a

Metaani CH4 3.84±1.44a 4.68±3.62a 7.05±4.62a 3.60±2.76b

Dityppioksidi

N2O 1.50±2.13a 2.97±2.67b 0.37±0.27a 0.96±0.77b

Hiilidioksidi CO2 852±247a 1210±443b 1450±614a 1510±548a

Minkkitarhalla tehtiin loppukesällä 2017 lisäkoe, jossa muodostuneet lantatornit kaadettiin en- nen kateseoksen levitystä. Lantatornien kaadon ansiosta kate peitti varjotalojen alla olleen lannan paremmin. Tulosten perusteella ammoniakin osalta teho oli erittäin hyvä heti levityksen jälkeen, mutta kolmen päivän jälkeen vaikutusta ei enää havaittu ja viikon päästä biohiiliturveseos jopa lisäsi ammoniakin vapautumista, kuva 9. Metaanin päästöjä kate vähensi lantatornien kaadon jälkeen kol- men päivän ajan. Dityppioksidipäästöjä käsittely lisäsi, ja hiilidioksidiin sillä ei ollut vaikutusta (ei ku- vassa). Tulokset viittaavat siihen, että minkkitarhoilla kaasumaisten päästöjen torjunta vaatii tiheäm- pää katteenlevitystä kuin kettutarhoilla.

Kuva 9.Lantatornien kaadon ja biohiiliturvekatteen lisäyksen vaikutus ammoniakin (vasen) ja metaanin (oikea) päästöihin kolmessa viikon sisällä tehdyssä mittauksessa (levityspäivänä sekä 3 ja 7 päivän päästä).

3.3. Katteen vaikutus hajunmuodostukseen

Turkistarhaajien havaintojen perusteella biohiiliturveseoksen levittäminen varjotalojen alle vähensi lannasta syntyvää hajua. Turkistarhoilla ei kuitenkaan ollut mahdollista tehdä hajumittauksia, koska biohiiliturveseosta käytettiin katteena vain osalla tarha-alaa. Siksi biohiiliturveseoksen vaikutusta turkislannasta muodostuvaan hajuun selvittiin pienimuotoisella kokeella.

Koejäseninä oli kattamaton minkinlanta sekä minkinlanta 0,5 cm, 1 cm, 2 cm, 3 cm ja 5 cm kat- teella. Katteena käytettiin biohiiliturveseos, 50/50 % tilavuussuhteella. Lisäksi testattavana oli katta- maton komposti, koska kasvualustan hajusta oli esiintynyt epäilyjä. Koeastioihin mitattiin pohjalle 10 cm minkinlantaa, ja sen päälle mitattiin suunnitellun paksuiset kerrokset biohiiliturveseosta. Astiat peitettiin kannella. Koe tehtiin kolmena kerranteena.

Koe toteutettiin huhtikuussa 2018 kompostointilaitoksen tyhjässä kompostointitunnelissa. Tun- nelin lämpötilaa ja suhteellista kosteutta kokeen aikana mitattiin TinyTag -mitta-anturilla. Hajupitoi- suuden määritys tehtiinn olfaktometrisesti käyttäen Nasal RangerTM –laitetta (Kuva 11). Hajupitoi- suuden lisäksi kirjattiin kuvailu hajun luonteesta.

Hajumittaus tehtiin heti astioiden kattamisen jälkeen sekä 1 vrk, 2 vrk, 5 vrk ja 6 vrk kuluttua kat- tamisesta. Mittaus aloitetiin heti kansien avaamisen jälkeen. 5 vrk ja 6 vrk kokeen perustamisesta tehtiin koejäsenistä mittaukset myös siten, että niiden oli annettu tuulettua 1 h ennen mittausta.

Kokeen aikana tunnelin lämpötila oli keskimäärin 17,8 °C, vaihdellen 4,8 °C ja 20,2 °C välillä.

Lämpötila laski mittausten aikana, koska tunnelin ovea jouduttiin pitämään auki, mutta nousi nope- asti mittausten päättymisen jälkeen. Tunnelissa suhteellinen kosteus oli keskimäärin 36,5 % vaihdel- len 26,7 % ja 67,0 %:n välillä. Suhteellinen kosteus puolestaan nousi selkeästi, kun ovea pidettiin auki.

Ensimmäisellä mittauskerralla samana aamuna varjotalon alta haettu tuore minkinlanta oli hiu- kan jäässä, joten lannasta ei vielä muodostunut normaalia hajua. Mittaustulosten mukaan 5 cm kate riitti estämään hajun muodostusta koko koejakson ajan (Kuva 10). 3 cm katteen vaikutus hajuun hii- pui 2 vrk:n jälkeen. Muiden katekerrosten vaikutus kesti vain yhden vuorokauden. Katteiden vaiku- tuksesta haju oli koeastioissa aluksi turvemainen. Ohuilla katekerroksilla (0,5 cm ja 1 cm) se muuttui 2 vrk:n jälkeen lantamaiseksi, 2 cm katekerroksella muutos hajun luonteessa tapahtui 5 vrk:n jälkeen.

Paksummilla katekerroksilla haju pysyi turvemaisena koko kokeen ajan. Valmiin kompostin haju oli tulosten mukaan vähäinen ja hajuluonnehdinta siitä oli maatunut, turvemainen. Koeastioiden tuulet- taminen 1 h ajan ennen mittausta alensi mitattuja hajupitoisuuksia kattamattomalla lannalla ja ohuil- la katekerroksilla. Hajun luonnehdintaan sillä ei ollut vaikutusta.

0 2 4 6 8 10 12

0 pv 3 pv 7 pv

ppm min-1

kontrolli kate

0 1 2 3 4

0 pv 3 pv 7 pv

ppm min-1

kontrolli kate

*) lanta ollut hiukan jäässä

Kuva 10. Mitatut hajun voimakkuudet kattamattomasta ja katetusta minkinlannasta sekä valmiista kompos- tiseoksesta .

0 100 200 300 400 500 600

Heti*) 1vrk 2vrk 5 vrk 6 vrk

Hajun voimakkuus olfaktometrin lukuarvona

Aika kokeen alusta

Komposti 5 cm kate 3 cm kate 2 cm kate 1 cm kate 0,5 cm kate Lanta

0 100 200 300 400 500 600

Hajun voimakkuus olfaktometrin lukuarvona

Käsittely

5 vrk

5 vrk, tuuletus

0 100 200 300 400 500 600

Hajun voimakkuus olfaktometrin lukuarvona

Käsittely

6 vrk

6 vrk, tuuletus

Kuva 11.Mittausjärjestely ja käytetty Nasal Ranger olfaktometri. Kuvat Maarit Hellstedt.

3.4. Valumavedet tarhoilta

Hankkeen tavoitteena oli selvittää myös, mikä vaikutus katteena käytettetyllä biohiiliturveseoksella on tarhalta muodostuviin valumavesiin. Koska biohiiliturveseosta ei käytetty koko tarhojen alueella, vaikutuksen määrittäminen ei ollut mahdollista. Muissa hankkeissa tehtyjen biohiilisuodatinkokeiden perusteella voidaan todeta biohiilen sitovan ravinteita. Siten, jos turkistarhoilla jatkossa käytetään varjotalojen alla biohiiltä sisältäviä katteita, voidaan valumavesien ravinnepitoisuuksien olettaa alen- tuvan. Biohiilen käyttöä ravinteiden huuhtoumisen estossa tarhoilla ja kompostikentillä kannattaa tutkia erillisessä jatkohankkeessa.

4. Biohiili kompostointiprosessissa

Kompostoinnin tuoteprosessin kehittämistä ja optimointia varten hanke vuokrasi Kalajoella sijaitse- van kompostointilaitoksen. Kompostointilaitoksella ajettiin useita tunneliajoja hankkeen aikana. Lai- toksessa on kolme rinnakkaista kompostointitunnelia, joten se mahdollisti erilaisten seosten rinnak- kaisajon. Laitoksen kompostointiprosessi on tietokoneohjattu ja seurantatietoina tallentuu tiedos- toon tuloilmakanavasta mitatut ilman lämpötila ja virtausnopeus, kompostitunnelista sinne muodos- tuva vastapaine sekä poistoilmakanavasta mitatut ilman lämpötila ja happipitoisuus. Poistoilman seurannalla varmistetaan lämpötilan nousu riittävän korkealle, jotta lantapohjainen komposti hy- gienisoituu.

Kuva 12.Hankkeen käytössä ollut kompostointilaitos, laitoksen periaatepiirros ja prosessinohjauksen grafiik- kaa. Kuvat Kari Tiilikkala.

4.1. Kompostoinnin järjestely

Kompostin seosaineina käytetty biohiili ja turve olivat samoja kuin tarhakokeissakin. Seosaineita lisät- tiin tilavuusosin mitattuna noin 10 % lannan määrästä ottaen huomioon myös turkistarhoilla jo lisätyt kuivikkeet. Jotta kompostoitavasta massasta saatiin riittävn ilmavaa, siihen lisättiin ennen tunneliin siirtämistä puunpaloja. Tunneli täytettiin ja purettiin traktorin etukuormaajalla. Kompostointiaika tunnelissa oli pääosin noin 2 viikkoa, jonka jälkeen massa siirrettiin jälkikypsytykseen asfalttikentälle.

Jälkikypsytyksen aikana aumat käännettiin kaksi kertaa kaivinkoneella tasaisen kypsymisen varmis- tamiseksi. Valmiista kompostista seulottiin karkea puu pois kompostointikentälle sijoitetulla pyöriväl- lä seulalla. Seulottu komposti varastoitiin kentälle odottamaan kasvatuskokeita ja laatikoihin pak- kaamista.

Turvetta korvaavana seosaineena hankkeessa suunniteltiin puunjalostusteollisuuden 0-kuidun käyttöä. Suunnitelmasta luovuttiin, koska lähialueelta saatava 0-kuitu ei ollut puhdasta puukuitua.

Saadun ennakkotiedon mukaan se sisälsi myös jätevesistä muodostuvaa kuitua, joten se ei soveltu- nut ruoantuotantoon kehitetyssä kasvualustassa käytettäväksi.

Kuva 13.Turkislantakompostin seosaineet; kierrätettävä karkea puu, biohiili ja turve (vasemmalla). Seulottu valmis komposti kompostointikentällä (oikealla). Kuvat Kari Tiilikkala.

Kuva 14.Kentällä jälkikypsytyksessä olevassa aumassa on karkea puumassa seassa, jotta seos pysyy ilmavana, ylempi kuva. Ensimmäiset materiaalit jälkikompostoinnissa joulukuussa 2016, alempi kuva. Lumen sulaminen aumojen harjalta kertoo prosessin olevan vielä käynnissä. Kuvat Maarit Hellstedt ja Kari Tiilikkala.

4.2. Alkukompostoinnin kaasumaiset päästöt

Kompostilaitoksen päästöjä mitattiin 20 päivänä syyskuussa 2016. Toisessa tunnelissa kompostointi tehtiin ilman biohiiliturveseosta ja toisessa sen kanssa. Tunnelin poistoilman metaani-, hiilidioksidi-, ammoniakki- ja dityppioksidipitoisuuksia mitattiin vähintään viiden minuutin ajan kahdesti päivässä.

Saman päivän aikana tehdyissä mittauksissa (aamu/ilta) ei ollut kovin paljon eroa, joten kunkin päi- vän tulos kuvassa on kaikkien päivän mittausten keskiarvo. Ensimmäisten kahden viikon aikana käsit- telyt eivät eronneet toisistaan, mutta sen jälkeen oli havaittavissa positiivisia vaikutuksia (Kuva 15).

Biohiiliturveseoksen lisääminen kompostimassaan vähensi ammoniakin päästöjä 38 % ja metaanin päästöjä 34 % keskimäärin koko mittauskaudella. Biohiiliturveseos ei vaikuttanut dityppioksidin pääs- töön, ja vähensi hieman (15 %) hiilidioksidin muodostusta. Mitatut pitoisuudet eivät kuitenkaan ole laitoksesta poistuvan kaasun pitoisuuksia, koska tunnelin ilma ohjautuu vielä biosuotimeen ennen ulkoilmaan joutumistaan. Ammoniakin päästöjen väheneminen biohiiliturveseoksen ansiosta kuiten-

kin pidentää biosuotimen käyttöaikaa ja auttaa tuottamaan typpipitoisempaa lopputuotetta esimer- kiksi kasvualustojen pohjaksi.

Kuva 15.Kompostointitunnelin poistoilman hiilidioksidi- (CO2), metaani- (CH4), dityppioksidi- (N2O) ja ammoni- akki- (NH3) pitoisuudet kontrollikäsittelyssä (ruskea) ja biohiiliturvekäsittelyssä (oranssi). Janat kuvaavat keski- hajontaa.

4.3. Kompostin kypsyminen

Kirjallisuuden mukaan kypsässä kompostissa nitraattitypen ja ammoniumtypen suhteen pitäisi olla suurempi kuin yksi. Lopputuotteen C/N-suhteen laskeminen on myös keino arvioida kompostin kyp- syyttä.

Hankkeessa kompostien kypsyyttä arvioitiin ensin mainitulla tavalla. Jälkikompostoitumassa ken- tällä olevista aumoista otettiin näytteitä ja tehtiin tarvittavat analyysit, taulukko 4. Tulosten perus- teella komposti oli varmasti kypsää 10 kk ikäisenä. Myös 8 kk ikäisen kompostin nitraattitypen ja ammoniumtypen suhde oli yli yhden, joten sitäkin voitiin pitää kypsänä. Jälkikypsytysajan lyhentämi- seksi kompostointilaitoksella tehtiin koeajo, jossa komposti oli tunnelissa 28 vrk, erä 2. Tämän kom- postointierän nitraattitypen ja ammoniumtypen suhde oli 14 kk iässä kaikkein korkein, mikä kuvan-

Taulukko 4.Eri ikäisten kompostointierien nitraattitypen ja ammoniumtypen määrät tuorepainoon suhteutet- tuna sekä niiden suhde. Komposti on kypsää, kun ko. suhde on suurempi kuin yksi.

Kompostierä ja ikä NH4-N mg/kg tp

NO3-N mg/kg tp

NO3-N/NH4-N suhde

1/14 kk 17,55 889,68 50,7

2/14 kk 3,99 893,07 223,8

3/12 kk 30,9 566,76 18,3

4/12 kk 8,85 617,61 69,8

5/10 kk 66,21 730,23 11

6/10 kk 24,75 420,78 17

7/8 kk 321,03 849,93 2,6

Lisäksi, koska turkislantaa syntyy eniten syksyllä, olisi tärkeää saada se jo seuraavana keväänä myyntiin. Jos tuotteen kypsyminen kestää yli 6 kk, seuraava kuluttajapakkausten myyntisesonki on vasta 1,5 vuoden päästä raakalannan käsittelyn aloittamisesta, mikä tuotannon talouden näkökul- masta on erittäin haastava tilanne. Biohiiliturveseoksen käyttö lannan katteena tarhoilla voi nopeut- taa kompostoitumista ja siten koko prosessia. Tämä tulisi selvittää jatkotutkimuksilla.

4.4. Alkukompostoinnin suotovedet

Tunnelikompostoinnissa kompostista suotautui sekä kompostoinnin poistokaasujen ammoniakki- pesurista kertyi suotovesiä keräilykaivoon käsiteltävän lannan kosteudesta riippuen 3-10 m³/kompostointierä, eli 15–50 litraa/kompostikuutio.

Suotovesissä ei ollut salmonella bakteereja lainkaan ja e.coli -arvot olivat alle 1. Nesteen johto- kyky oli 16, NO3-N-pitoisuus 280 mg/l ja kokonaistyppeä oli noin 3000 mg/l liuosta. Tulokset osoitti- vat, että merkittävä osa liukoisesta typestä siirtyi kompostoinnissa nesteeseen, joka on tähän saakka määritelty jätteeksi ja viety jätevesikäsittelyyn. Jatkohankkeissa tulee kehittää teknologiaa, jolla nes- te hyödynnetään nestemäisenä lannoitteena tai kiteytetään kuivaksi typpilannoitteeksi. Hankkeessa kehitettyjen kompostipohjaisten kasvualustojen lannoittamiseen tarvitaan typpeä, joten nesteen kaupallistamiseen on hyvät mahdollisuudet omissa tuotteissa ja luonnonmukaiseen kasvihuonetuo- tantoon keskittyvissä yrityksissä. Nestemäisten lannoitteiden tuotekehityksestä ja markkinoinnista onkin aloitettu yhteistyöneuvottelut mm. Trace Grow Oy:n (http://www.tracegrow.com/en/welcome) sekä ToKe Oy:n (http://www.toholamminkehitys.fi/vaihe-

3-pilotti/) kanssa.

5. Kompostituotteen pilotoinnit

5.1. Astiakokeet

Astia-, peltoviljely- ja kasvihuonekokeiden tavoitteena oli selvittää turkiseläinlannasta valmistetun kompostin käyttökelpoisuus erilaisille kasveille ja biohiililisäysten vaikutus kasvuun. Kesällä 2017 tehdyssä astiakokeessa Jokioisissa käytettiin kompostia ilman biohiiltä (TK) ja tarhalla (BHT) tai kom- postointilaitoksella (BHL) tehdyllä biohiilen lisäyksellä. Vastaavia komposteja testattiin ohran viljelys- sä Ruukissa kesällä 2017. Molemmissa kokeissa keskityttiin tutkimaan kompostien typpilannoitusvai- kutusta.

Astiakokeen koemaana käytettiin Jokioisista peräisin olevaa hietamaata, jossa tiedettiin olevan hyvin alhainen orgaanisen aineksen pitoisuus ja siten alhainen typen nettomineralisaatiopotentiaali (Taulukko 5). Koemaasta otettiin näyte, josta analysoitiin kuiva-ainepitoisuus, happamuus 1:2,5 vesi- uutosta sekä hiilen ja typen kokonaispitoisuudet Dumas’n menetelmällä (Leco). Epäorgaaninen typpi (ammonium- ja nitraattityppi) uutettiin 2 M KCl:lla, ja liuoksen pitoisuudet määritettiin Skalar- autoanalysaattorilla. Liukoinen fosfori, kalium, magnesium ja rikki uutettiin viljavuusanalyysin mukai- sella happamalla (pH 4,65) ammoniumasetaatilla (1:10, v/v). Lisäksi uutettiin hivenravinteista Cu, Fe, Mn ja Zn happaman ammoniumasetaatin ja EDTA:n avulla. Fosforipitoisuus mitattiin Skalar- autoanalysaattorilla ja muut ravinteet plasmaemissiospektrofotometrillä (ICP-OES).

Taulukko 5.Koemaan ominaisuudet.

Ketola, Jokioinen

Kuiva-ainepitoisuus, % 94,6

pH 5,8

Hiilipitoisuus, % ka 1,8

Typpipitoisuus, % ka 0,11

C/N 16,2

NH4-N mg/kg ka 0,15

NO3-N mg/kg ka 28,6

Viljavuus-P mg/l 26,2

Viljavuus-K mg/l 280

Viljavuus-Mg mg/l 108

Viljavuus-S mg/l 6,5

Hiilen ja typen kokonaispitoisuudet on määritetty Dumas’n menetelmällä (Leco), epäorgaaninen typpi 2 M KCl-uutolla, pH 1:2,5 vesiuutosta ja viljavuus on määri- tetty happamalla ammoniumasetaattiuutolla.

Astiakoetta varten lantakomposteista määritettiin vesiliukoinen typpi 1:5 vesiuutolla, kokonais- typpi (Kjeldahl-menetelmä) ja kokonaisfosfori kuningasvesiuuton ja ICP-OES määrityksen avulla (Tau-

Astiakoe tehtiin viiden litran kasvatusruukuissa, joihin punnittiin kuivaa maata 6 kg. Jokaisen as- tiaan sekoitettiin perustamisvaiheessa 5 g kalkkia, 500 mg fosforia, 1045 mg kaliumia ja 575 mg rik- kiä. Muiden hivenravinteiden lannoitukseen annettiin myös 30 ml nestelisäys, jossa saatiin jokaiseen astiaan seuraavat ravinnelisäykset: Mg 176 mg, Mn 12 mg, Zn 9 mg, B 2 mg, Cu 5 ja Mo 1 mg. Nämä ravinteet annettiin lannoiteliuoksina, joiden avulla muiden ravinteiden tarjonta on optimia korke- ammalla eivätkä kompostien sisältämät ravinteet typpeä lukuun ottamatta vaikuttaisi raiheinän kas- vuun.

Typen lisäystasoiksi päätettiin 0, 83, 167, 250 ja N 333 mg/ kg kuivaa maata (Taulukko 6). Astioi- hin lisättiin ammoniumnitraattiliuoksessa 0, 500, 1000, 1500 ja 2000 mg typpeä. Aikaisemman koke- muksen perusteella näiden levitysmäärien arviotiin tuottavan sopivan vasteen raiheinän kasvussa.

Käytettävissä olleiden kompostien kokonaistyppipitoisuuksien tulosten mukaan suunniteltiin tur- kiseläinlantakompostien lisäysmäärät. Komposteissa lisättiin kokonaistyppeä 1500 mg/astia, joka vastaa lisäystä 250 mg/kg tai 300 mg/l. Typpilannoitukset ja kompostilannoitukset tehtiin kolmena toistona, jotka jaettiin kolmeen lohkoon kasvatuskokeen ajaksi. Lannoite ja kompostit sekoitettiin tasaisesti koko maatilavuuteen perustamisen yhteydessä 8–9.6.2017. Sen jälkeen astioiden pinnalle kylvettiin 0,5 g italian raiheinän siemeniä. Kylvön jälkeen maa kasteltiin ja siirrettiin astiakoehalliin odottamaan siementen itämistä.

Taulukko 6.Astiakoemaahan tehdyt massa- ja ravinnelisäykset.

Lannoite tai lanta g/astia kok-N mg/astia

kok-N mg/1 kg kuivaa maata

Liuk-N mg/astia

kok-P mg/astia

kok-K mg/astia ammoniumnitraatti-

liuos

0 0 0 0 500 1045

20 500 83 500 500 1045

40 1000 167 1000 500 1045

60 1500 250 1500 500 1045

80 2000 333 2000 500 1045

Lantakomposti

- lanta (TK) 132 1500 250 232 1680 1560

- biohiili laitoksella (TK BHL)

194 1500 250 334 3160 1720

- biohiili tarhalla (TK BHT)

212 1500 250 288 2380 1380

Astiat pidettiin muovilla peitettynä itämiseen asti, jotta maan pinta ei kuivunut. Ensimmäinen sadonkorjuu tehtiin 17.7.2017 (Kuva 16), jolloin raiheinäkasvustot leikattiin noin kahden senttimetrin korkuiseen sänkeen. Korjattu kasvusto punnittiin tuoreena ja kuivattiin sen jälkeen 60 °C:ssa. Tämän jälkeen punnittiin kuivapaino ja laskettiin kuiva-ainepitoisuudet. Toinen sadonkorjuu tehtiin vastaa- valla tavalla 9.8.2017 ja kolmas 6.9.2017. Ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen ei annettu lisälannoi- tuksia. Toisessa sadossa kasvu oli jo niin pientä, että kolmatta satoa varten annettiin NK- täydennyslannoitus (N 100 mg/l ja K 200 mg/l). Kasvuaika ensimmäiselle sadolle oli 38 vrk, toiselle 23 vrk ja kolmannelle 28 vrk. Kuivatut näytteet jauhettiin typpianalyysiä varten. Kasvinäytteiden typpipi- toisuus määritettiin Kjeldahl-polton ja typen tislauksen kautta.

Kuva 16.Ensimmäinen raiheinäsato, Vasemmalla N0, toisena turkislantakomposti, jossa biohiili on lisätty tar- halla ja seuraavina lannoitustasot N 100 mg/l ja N 200 mg/l. Kuva Tapio Salo.

Tuloksista verrattiin kunkin sadonkorjuun kuiva-ainesatoa ja typenottoa, sekä kaikkien kolmen sadon yhteenlaskettua kuiva-ainesatoa ja typenottoa. Aineisto analysoitiin SAS Proc Mixed- ohjelmalle, jolla verrattiin käsittelyjen välisiä eroja. Lantakäsittelyjen typenottoa verrattiin sekä am- moniumnitraatti-lannoituksella saatuihin typenottoihin, jotka sovitettiin toisen asteen yhtälöön että lisätyn typen näennäiseen hyväksikäyttöön. Näennäinen hyväksikäyttö laskettiin seuraavasti:

ܰä݁݊݊ä݅݊݁݊ ݄ݕݒä݇ݏ݅݇äݕݐݐö, % =

ܮܽ݊݊݋݅ݐ݁ݐݑ݊ ܰ݋ݐݐ݋ (݉݃)–ܮܽ݊݊݋݅ݐݐܽ݉ܽݐݐ݋݉ܽ݊ ܰ ݋ݐݐ݋(݉݃)

ܮܽ݊݊ܽݏݏܽ ݈݅ݏäݐݐݕ ܰ (݉݃) × 100%

Raiheinän kasvu vastasi melko hyvin kompostien sisältämää liukoista typpeä. Kompostien or- gaanisesta typestä havaittiin pitkän kasvatusajan myötä hieman lannoitusvaikutusta. Komposti, jossa biohiili oli lisätty jo tarhalla, tuotti hieman muita komposteja paremman satovasteen lisätylle typelle (Kuva 17).

Astiakokeessa lannoitustasojen N 100 ja N 200 mg/l välillä maahan lisätty 1 mg liukoista typpeä nosti raiheinän satoa 0,2 g. Jos sato-odotus laskettiin kompostien sisältämän liukoisen typen perus- teella, kompostien toteutunut sato oli 5–48 % suurempi. Jos sato-odotus laskettiin kompostien sisäl- tämän kokonaistypen mukaan, kompostien kokonaistypen teho vastasi 51–55 % odotusarvosta. Mo- lemmissa laskentatavoissa biohiilen lisäys jo tarhalla tuotti parhaan kasvuvasteen sekä liukoisen että kokonaistypen suhteen laskettuna.

Kuva 17.Raiheinän kuiva-ainesadot yhteenlaskettuna kolmesta sadonkorjuusta. Käsittelyn nimen alla on asti- aan lisätty liukoinen typpi mg maalitraa kohti. Kaikkiin astioihin lisättiin kolmatta satoa varten N 100 mg/l liuos- lannoituksena. TK = turkislantakomposti, TK BHL = turkislantakomposti, johon biohiiltä lisätty kompostilaitok- sella ja TK BHT = turkislantakomposti, johon biohiiltä lisätty tarhalla. Vaihtelua on kuvattu keskihajonnan avulla (n = 3).

Ensimmäisen sadon typenoton tulosten perusteella (Kuva 18) voidaan laskea liukoisen typen hy- väksikäyttöprosentin olleen 37–70 %. Kokonaistypen hyödyntämisessä komposti ilman biohiiltä ja biohiililisäys laitoksella tuottivat ensimmäisessä sadossa 8–9 % typenoton kompostin kokonaistypes- tä ja biohiilen lisäys 13 % typenoton kompostissa lisätystä typestä.

Kuva 18.Raiheinän typenotto ensimmäisessä sadossa, Käsittelyn nimen alla on astiaan lisätty liukoinen typpi viiden litran maatilavuuteen. Vaihtelua on kuvattu keskihajonnan avulla (n = 3).

0 10 20 30 40 50 60 70

N0 N500 N1000 TK TK BHL TK BHT

100 200 300 146 167 158

Kuiva-ainesato g/astia

0 100 200 300 400 500 600 700 800 900

N0 N500 N1000 TK TK BHL TK BHT

0 100 200 277 300 300

N mg/astia

5.2. Peltoviljelykokeet

Peltoviljelykoe perustettiin Luken Ruukin toimipisteessä toukokuussa 2017. Koejäseninä olivat pelkkä komposti (TK), komposti, jossa biohiili oli lisätty kompostointilaitoksella (BHL) ja komposti, jossa bio- hiili oli lisätty jo tarhalla (BHT). Kompostilisäykset mitoitettiin niin, että konaistyppeä annettiin nit- raattiasetuksen mukainen 170 kg/ha. Tällöin liukoisen typen annokset olivat noin 30 kg/ha. Kompos- tikäsittelyjä täydennettiin N 30 kg/ha typpilannoituksella kasvun varmistamiseksi. Verranteena oli kuusi eri typpitasoa (epäorgaaninen lannoite) alla olevan kaavion mukaisesti. Kokeet tehtiin neljänä toistona, jotka jaettiin lohkoihin. Viljelykasvina oli ohra ja koeruutujen leveys oli 1,75 m ja pituus 8 m.

Koeruutujen jyväsato korjattiin 20.9.2017. Käsittelyjen vaikutusta jyväsatoon ja jyvien typenottoon verrattiin SAS:n Proc Mixed-ohjelmalla.

N0 N30 N60 N90 N120 N150 TK + N30 BHL + N30 BHT + N30

Lantakompostien liukoisen typen sisältö ja N 30 kg/ha lisälannoitus tuottivat kokeessa saman sa- totason kuin N 60 kg/ha mineraalilannoitus. Turkislantakompostin sato vastasi likimain sen sisältä- män liukoisen typen mukaista odotustulosta, mutta biohiililisäyksen saaneiden kompostien jyväsato oli 350–450 kg/ha alempi kuin niiden hieman pelkkää kompostia suuremman liukoisen typen sisällön mukaan oli odotettavissa, kuva 19. Typpilannoitustaso 60 kg/ha tuotti jyviin 102 kg/ha typenoton.

Kompostikäsittelyjen typen otto oli saman suuruinen, vaikka niiden liukoisten typen annos oli hieman suurempi, N 63–72 kg/ha. Ilmeisesti kenttäolosuhteissa sijoitettu mineraalilannoite oli lannoitevaiku- tukseltaan hieman tehokkaampi kuin hajalevitetty ja muokattu lantakomposti.

Kuva 19. Ruukin ohrakokeen jyväsadot. Vaihtelua on kuvattu keskihajonnalla keskihajonnalla (n = 4). Liukoisen 0

1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000 10000

N0 N30 N60 N90 N120 N150 TK BHL BHT

Jyväsato kg/ha

5.3. Viherrakennuspilotti

Turkislantakompostin soveltumista viherrakentamiseen selvitettiin koekohteella. Tavoitteena oli selvittää vaikuttaako komposti maan veden pidätyskykyyn, kasteluveden tarpeeseen tai valumavesi- en määrään ja laatuun. Suunnitellusta golfkenttäpilotista jouduttiin hankkeessa luopumaan ja sen tilalle perustettiin Kalajoelle nurmikenttäkoe. Lisäksi käytettävissä olivat Levillä tehtyjen kompos- tinurmikoiden tulokset.

5.3.1. Kalajoen koe

Kalajoen kaupungin urheilukentän päätyalueelle rakennettiin kesällä 2017 noin 520 m² kokoinen viherrakennuspilotti, kuva 20. Verranteena käytettiin vieressä olevaa aikaisemmin perustettua nur- mialuetta. Molemmille koealueille asennettiin vajovesilysimetrit, jotka keräävät pintakerroksen läpi tulevan valunnan koealueella 10 cm syvyydelle ja verrokkialueella murskekerroksesta johtuen 15 cm syvyydelle asennetulla kerääjälevyllä.

Kuva 20.Koealue perustettiin sekoittamalla komposti noin 20 cm paksuiseen pintakerrokseen. Koealue (oikean puoleinen kaista) oli elokuussa hyvässä kasvussa lysimetrejä (periaate-kuva alla) asennettaessa. Kuvat Maarit Hellstedt.

Syksyn 2017 aikana kummastakaan alueesta ei kertynyt valumavettä lysimetreihin. Keväällä 2018 molemmat lysimetrit olivat täynnä vettä. Vesien analyysituloksista voi nähdä kasvualustan sisäl- tämän liukoisen typen ja fosforin osittain huuhtoutuneen maan läpi valuvan veden mukana (taulukko 7). Kun nurmikon kasvualustoja perustetaan kompostipohjaisilla tuotteilla, tapahtuu usein aluksi etenkin liukoisen typen huuhtoutumista. Kun viherrakentamisessa käytetään ravinnerikkaita kasvu- alustoja, olisi perustettavan kasvuston ehdittävä ottamaan ravinteita ennen runsaita valuntoja. Kas- vualustan ravinteisuus havaitaan myös sivu- ja mikroravinteiden hieman kohonneista pitoisuuksista valumavedessä verrattuna vanhaan kasvualustaan.

Taulukko 7.Kompostilla lannoitetun viherpilottialueen ja verrokkialueen kevään 2018 valumavesien analyysitu- lokset.

5.3.2. Levin tulokset ja kokemukset

Biohiilipitoisen kompostin käyttöä nurmikoiden perustamisessa tutkittiin Levillä yhteistyössä Luken johtamassa BEVI-hankkeessa mukana olleiden yritysten kanssa. Nurmikkopilotissa todettiin, että kasvien juuret kasvoivat hyvin biohiiltä sisältäneessä kasvualustassa ja kasvualustan vedenpidätysky- ky oli erinomainen. Tulokset on julkaistu BEVI – hankkeen loppuraportissa 2017

(https://vvy.etapahtuma.fi/eTaika_Tiedostot/5/Hanke/1444/LOPPURAPORTTI_BEVIloppuraportti201 7finalb.pdf).

5.4. Kasvihuoneviljelykokeet

5.4.1. Piikkiön koe salaatilla, basilikalla ja orvokilla

Luke Piikkiön toimipaikassa tutkittiin valmiin turkislantakompostin ja siitä 0-kuidun kanssa tehtyjen sekoitusten sopivuutta orvokin, salaatin ja basilikan kasvatukseen kasvihuoneessa. 0-kuitu on sellu- teollisuuden sivutuote, joka muistuttaa märkää paperinenäliinamyttyä. Se on ravinteeton, joten sitä lisättiin kompostiin eri pitoisuuksia kompostin mahdollisen kasvien kasvulle haitallisen korkean ra- vinnepitoisuuden takia. Valitut kasvilajit olivat erityyppisiä: orvokki hidaskasvuinen ja vähän ravintei- ta kuluttava kasvi, salaatti ja basilika nopeakasvuisia ja runsaasti ravinteita kuluttavia kasvilajeja. Jo- kaiselle kasvilajille tehtiin samat koejäsenet. Kasvit istutettiin StoraEnson pahvista valmistamiin istu- tuslaatikoihin. Yhteen laatikkoon laitettiin 10 litraa kasvualustaa. Laskennallinen paino 10 litralle oli kontrollissa 4530 g, 100 % kompostissa 6650 g ja 0-kuidussa 4470 g.

Koejäsenet:

1. Kontrolli, Biolanin turvemulta, käytetty lyhenne kont 2. Komposti 100 %, käytetty lyhenne K100

3. Komposti 75 %, 25 % 0-kuitu, käytetty lyhenne K75 4. Komposti 50 %, 50 % 0-kuitu, käytetty lyhenne K50 5. Komposti 25 %, 75 % 0-kuitu, käytetty lyhenne K25 6. Komposti 12,5 %, 87,5 % 0-kuitu, Käytetty lyhenne K12.5 7. 0-kuitu, käytetty lyhenne 0kuitu

Kokeet tehtiin alkutalvesta 2017 (Taulukko 8). Kasvit istutettiin pikkutaimina viljelylaatikoihin ja kasvatettiin kullekin kasville sopivissa olosuhteissa kasvihuoneosastoissa. Orvokin ja salaatin kasvi-

NH4-N NO2- N+NO3-

N-tot PO4- P_liuen

Ptot K Mg Mn Na

Näytetunnus mgl mgl mgl mgl mgl mgl mgl mgl mgl

Kompostikoealue 2,98 15,7 26,6 6,45 6,58 48,8 12,6 0,04 5,76 Verrokkialue 0,132 0,252 1,1 0,237 0,303 7,18 1,63 0,005 0,426

Al B Ca Cd Cr Cu Fe Ni Pb S Zn

Näytetunnus mgl mgl mgl mgl mgl mgl mgl mgl mgl mgl mgl

Kompostikoealue 0,021 0,043 24,4 <0,0007 0,001 0,0102 0,077 0,003 <0,005 4,46 0,023 Verrokkialue 0,022 0,0031 6,05 <0,0007 <0,001 0,0044 0,035 0,003 <0,005 0,256 0,006

Taulukko 8.Orvokin, salaatin ja basilikan viljelyajat.

Koejärjestelynä oli täydellisesti satunnaistettujen lohkojen koe. Jokaista koejäsentä oli neljä tois- toa eli lohkoa. Yksi laatikko oli yksi lohko/koejäsen. Tuore- ja kuivapainopunnitukset analysoitiin tilas- tollisesti SAS mixed proseduurilla ja parittaiset vertailut tehtiin Tukeyn HSD proseduurilla. Yhteen laatikkoon istutettiin 9 orvokin tainta. Salaatin ja basilikan taimia istutettiin 12 kpl/laatikko. Tulokset on esitetty orvokin 9 ja salaatin sekä basilikan 12 taimen keskiarvoina.

Koekasveja kasteltiin vedellä. Pelkkää 0-kuitua lannoitettiin hieman. Laatikoihin ei tehty reikiä mahdollisen liikakastelun veden valumista varten. Pyrittiin kastelemaan riittävän niukasti. Cultilenen WCT-anturilla mitattiin kosteuksia. Koska mitta-anturi mittaa koko kasvualustan paksuudelta, kuiva pinta ja märkä pohja tasoittivat lukemia. Kompostin ja 0-kuidun rakenteet olivat karkeita, joten niistä saadut mittalukemat eivät ole suoraan vertailukelpoisia kontrollin kanssa (Kuva 21). Karkea pinta kuivui niin paljon, että kasteluvettä lisättiin helposti liian paljon. Viikon 46 lopussa kastelimme kaikki laatikot 1000 ml:llä, joka osoittautui liian suureksi määräksi. Kuvista näkee hyvin viikon, jolloin kaste- lua lisättiin kerta-annoksena runsaasti (Kuva 21).

Koska 0-kuitua sisältävissä alustoissa kasvit kasvoivat kituliaasti, ne eivät kuluttaneet annettua vesimäärää. Salaatilla ja basilikalla 100 % kompostissa kasvit kuluttivat selvästi enemmän vettä kuin muissa alustoissa. Orvokki kulutti eniten vettä kontrollissa. Kulutus kuvaa hyvin kasvin kokoa. Mitä isommat kasvit sitä enemmän ne kuluttivat vettä. Kasteluvesien määrät mitattiin viljelyn aikana.

100 % kompostia sisältävää viljelylaatikkoa kasteltiin keskimäärin orvokilla 640 ml/vk, salaatilla 760 ml/vk ja basilikalla 810 ml/vk. Pitää muistaa, että pieniä kasveja kasteltiin vähemmän ja kasvien kas- vaessa vesimääriä lisättiin. Lukemat sisältävät myös liiallisen kertakastelun, joten ohjearvoja pitäisi pienentää. Ulkona kasvatettaessa olisi otettava myös huomioon olosuhteiden vaihtelut kasvupaikoil- la (esim. hyvin aurinkoinen tai varjoinen paikka ja pitkät pilviset jaksot).

Cultilenen WCT-anturilla mitattiin myös kasvualustojen sähkönjohtokykyjä, jotka kuvaavat ravin- teiden määrää kasvualustassa. Erityisesti tällä menetelmällä saadaan tuntuma typen pitoisuudesta kasvualustassa (Kuva 22). Jos kasvualustassa on hyvin paljon joitain muita suoloja, ne nostavat johto- kykyä. Johtokyky ilmoitettiin tässä kokeessa mS/cm.

Kuvasta 22 näkee, että 100 % kompostissa oli runsaasti ravinteita. Johtokyky oli korkea. Yleensä kasvualustan johtokyky 2–4 mS/cm välillä ei aiheuta ongelmia kasveille. Salaatti ja basilika kasvoivat kuitenkin hyvin korkeassa johtokyvyssä. Tämä seikka on hyvä asia, koska ravinteiden pitää riittää koko kasvukauden ajaksi. Korkea johtokyky voi heikentää kasvien veden saantia kovalla helteellä.

Tässä kokeessa salaatin ja basilikan viljelyajat olivat varsin lyhyet, mutta johtokyvyn mittaustulokset kertovat, että tässä alustassa olisi ravinteita riittänyt pidempäänkin kasvatukseen. Kasvualustan klo- ridipitoisuudesta ja sen vaikutuksista salaattiin kerrotaan orvokin yhteydessä.

Salaatin ja basilikan kasvatustulokset olivat parhaat 100 % kompostissa (Taulukko 9 ja 10). Taulu- koiden tuore- ja kuivapainopunnitukset olivat tilastollisesti merkitsevästi parhaat 100 % kompostissa.

Salaatilla toiseksi paras kasvutulos saatiin 75 % kompostissa kun taas basilikalla se oli kontrollissa.

Vaikka basilikalla kontrollissa oli selvä typen puutos, kasvi kasvatti kuitenkin toiseksi suurimman vi- hermassan. Basilikalla kontrollissa oli jonkin verran hajontaa kasvutuloksessa eri laatikoissa. Joissain laatikoissa ravinteiden puute näkyi erittäin hyvin ja toisessa laatikossa puutos oli lievempää. Ravin- teiden puutos näkyi vaaleana värinä. Salaatin kasvutulos oli kontrollissa heikko. Valokuvat salaatin kokeesta ovat kuvissa 23–25. Basilikakokeen valokuvat ovat kuvissa 26–29.

Päivämäärä Orvokki Salaatti Basilika Istutus 25.10.2017 8.11.2017 9.11.2017

Lopetus 4.12.2017 4.12.2017 5.12.2017

Viljelyaika, vrk 41 27 27

0-kuitukasvualusta alkoi heti hajota, mikä aiheutti suuren typen kulutuksen tätä sisältävissä kas- vualustoissa. Siten typen määrä laski mitä enemmän 0-kuitua kasvualusta sisälsi. Kun kompostia oli vain puolet kasvualustasta tai vähemmän, kasvit kasvoivat hyvin heikosti, koska kärsivät ravinteiden puutteesta. 0-kuitua yli 50 % sisältäviin alustoihin ilmestyi orvokilla hajottajasienten itiöemiä (Kuva 30).

Orvokilla paras kasvutulos oli kontrollialustassa (Taulukko 11). Orvokki kasvoi varsin hyvin 100 % kompostissa, mutta lehdissä esiintyi reunojen kuivumista. Kasvit alkoivat kukkia hyvin kuten kontrol- lissa ja kukissa ei näkynyt vioituksia. 0-kuidun lisääminen kompostiin ei parantanut kuitenkaan orvo- kin kasvutulosta. Kasvit suorastaan kituivat. Hengissäselvinneet yksilöt muuttuivat vihreämmiksi kas- vatuksen loppuvaiheessa ennakoiden 0-kuidun hajoamisen saavuttaneen asteen, jossa alkoivat luo- vuttaa sitomaansa typpeä. Valokuvia orvokkikokeen vaiheista on kuvissa 31–36.

Kompostissa oli ominaisuus, joka vaikutti haitallisesti orvokin lehtiin. Korkea johtokyky voi olla osittain syy, mutta jotain muutakin kasvualustassa oli. Tarkastimme kompostin ravinteet laboratorio- analyysein. Fosforipitoisuus oli kohdallaan, joten se ei ollut oireiden syy. Kloridipitoisuus oli varsin korkea (495 mg/kg). Kloridi erittyy lantaan virtsan mukana ja esimerkiksi kaalin lannoituskokeissa on käytetty lisälannoitukseen laimennettua ihmisen virtsaa, jonka kloridipitoisuus on ollut 440 mg/l (Pradhan ym. 2007 ja Pradhan ym. 2010). Lehtien reunojen nekroosi eli kuivuminen ja kuoleminen on tyypillinen liiallisen kloridin vaikutus. Myös kasvun heikkeneminen on kloorin haittavaikutus, mikä myös näkyi orvokilla. Salaatilla korkea klooripitoisuus, >100 mg/kg, alentaa satoa hieman. Korkea klooripitoisuus maassa vähentää salaatin lehtien vitamiini C:n ja liukoisten sokerien määrää. Toisaalta korkea typpipitoisuus lisää kasvin sietokykyä kasvualustan suolaisuuteen. Koska tässä kokeessa sa- laatti kasvoi verranteena olleessa kasvualussa huonosti, kompostialustalta saa tua salaattisatoaver- ranteeseen vertaamalla ei pystytty arvioimaan kompostista mahdollisesti aiheutunutta sadon alene- mista.

Kokeiden lopussa juurten sijaintia ja määrää katsottiin eri kasvualustoissa. Kontrollialustassa juu- ria oli tasaisesti koko kasvualustassa pintaa lukuun ottamatta. 100 % kompostissa juuria oli koko kas- vualustan alueella tai kasvualustan keskialueella ja alaosassa. Pinta oli karkeaa ja kuivui, joten juuria ei ollut yhtä lähellä pintaa kuin kontrollissa. 75 % kompostissa juuria oli eniten keskialueella, jos poh- jassa oli vettä. Kompostimäärän vähetessä juuria näkyi kasvualustan reunoilla niukasti. Basilikan juu- rista on valokuvia kuvassa 38.

Kokeen tulosten perusteella 100 % komposti soveltuu hyvin salaatin ja basilikan kasvatukseen, mutta kokeita pitäisi jatkaa, jotta kasvualustan soveltuvuus mahdollisimman monelle yrtille voidaan todentaa. Lisäksi olisi suositeltavaa tehdä lehvästön ravinneanalyysejä, jotta tuotteet eivät sisällä EU- lainsäädännön mukaan liian suuria pitoisuuksia tiettyjä alkuaineyhdisteitä, kuten esim. nitraatteja.

Orvokki oli hyvä valinta koekasviksi, koska nyt tiedämme, että korkeille johtokyvyille, kloridille ja mahdollisesti jollekin muulle kompostin ominaisuudelle herkät kasvilajit pitää testata. Lisäksi kastelua pitää ohjeistaa tarkoin kuluttajille/viljelijöille. Kasvatuslaatikkona käytetty pahvilaatikko soveltui hy- vin kasvatukseen katetuissa olosuhteissa.

Jos kompostiin lisätään vähän lannoitetta sisältävää kasvualustaa, pitää lisälannoituksen tarvetta seurata.

Kuva 21. WCT-anturilla viikoittain mitatut kosteuslukemat eri kasvualustoissa orvokilla, salaatilla ja basilikalla.

Koealustojen kosteuslukemat ovat suuntaa-antavia, koska kasvualustan rakenne oli rakeinen. Viikkonumeron perässä oleva aakkonen a = alkuviikko, b = loppuviikko.

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90

44a 44b 45a 45b 47 49

Viikkonumero

Orvokki kosteus%

kont K100 K75 K50 K25 K12.5 0kuitu

0 10 20 30 40 50 60 70 80

45 46 47 49

Viikkonumero

Salaatti kosteus%

kont K100 K75 K50 K25 K12.5 0kuitu

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90

45 46 47 49

Viikkonumero

Basilika kosteus%

kont K100 K75 K50 K25 K12.5 0kuitu