ASEENKÄYTTÖ VIRKATEHTÄVÄLLÄ:
POLIISIEN AJATUKSIA JA TUNTEITA
”Ja silloin kun on sen paikka, niin meidän tehtävä vaan on se, että me joudutaan ampumaan.”
Meiju Tuomivirta
12/2020
Tekijät
Tuomivirta Meiju
Tutkinto
Poliisi (AMK) Julkaisun nimi
Aseenkäyttö virkatehtävällä: Poliisien ajatuksia ja tunteita
”Ja silloin kun on sen paikka, niin meidän tehtävä vaan on se, että me joudutaan ampumaan.”
Julkisuusaste Julkinen
Ohjaaja
Jari Hyyti, opettaja/psykologi Anna Nieminen
Opinnäytetyön muoto
Tutkimuksellinen opinnäytetyö
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä ajatuksia ja tunteita poliisimies käy läpi silloin, kun hän joutuu käyttämään virkatehtävällään asetta ihmistä kohti. Tavoitteena oli selvittää, miten yksilön keho reagoi akuuttiin stressireaktioon äärimmäisessä uhassa ja kuinka poliisimies kykenee toimimaan välittömästi laukauksen jälkeen.
Tutkimuksessa selvitettiin poliisimiesten erilaisia tunteita ja kokemuksia aseenkäyttötilanteesta. Haastatteluiden avulla pääsin lähelle poliisimiesten omia kokemuksia ja pystyin tuomaan niitä siteerattuina paperille. Tutkimuksessa selvisi, että huolimatta tilanteen stressaavuudesta ja kehon reagoinnista äärimmäiseen stressiin, kaikki haastatellut poliisimiehet kykenivät ylläpitämään toimintansa tapahtuman jälkeen, niin kauan, kuin tarve vaati ja he myös toimivat täysin koulutuksensa mukaisesti ja ammattitaitoisesti.
Tutkimuksessa mukana olleet haastateltavat käsittelivät kukin kokemaansa tilannetta eri tavalla, mutta jokaisen mielestä poliisilaitoksella välittömästi tapahtumien jälkeen järjestetty purkukeskustelu oli hienosti hoidettu ja onnistunut. Purkukeskustelu koettiin myös hyvin tärkeänä osana tapahtumasta palautumista.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, haastattelemalla tutkimukseen osallistuvat konstaapelit henkilökohtaisesti. Näin saatava aineisto oli hyvin kokemuksellista ja rehellistä.
Sivumäärä 36
Tarkastuskuukausi ja -vuosi 1/2021
Avainsanat
Aseenkäyttö, stressi, poliisi, virkatehtävä, voimankäyttö, tunteet, akuutti stressireaktio
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 3
2 TYÖN TAVOITE JA TARKOITUS ... 5
2.1 Aiheen valinta ... 5
2.2 Tutkimuskysymykset ... 5
3 MENETELMÄLLISET LÄHTÖKOHDAT ... 7
3.1 Tutkimusmenetelmä ... 7
3.2 Laadullien tutkimus ... 7
3.2.1 Kertomushaastattelu... 8
3.2.2 Tapaustutkimus ... 9
3.3 Tutkimuksen eettisyys ... 9
3.4 Tutkimuksen luotettavuus ... 9
4 LAINSÄÄDÄNTÖ ... 11
4.1 Voimakeinot ... 11
4.2 Ampuma-aseen käyttö ... 11
4.3 Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ... 12
5 TEORIAA ... 14
5.1 Stressi ... 14
5.2 Poliisin kokema stressi ... 14
5.3 Akuutti stressireaktio ... 15
5.3.1 Akuutin stressireaktion vaikutukset kehoon ja mieleen ... 16
5.3.2 Fyysiset vaikutukset ... 16
5.3.3 Psyykkiset vaikutukset ... 16
5.4 Tilannetaju ... 16
5.4.1 Tilannetaju stressireaktiossa ... 17
5.4.2 Havaintovirheet ... 17
5.5 Toimintakyky ... 17
5.5.1 Toimintakyvyn eri osa-alueet ... 18
6 HAASTATELTAVAT ... 20
7 TOTEUTTAMINEN ... 21
7.1 Valmistautiminen haastatteluihin ... 21
7.2 Haastattelut ... 21
7.3 Litterointi ... 21
7.4 Aineiston analyysi ... 22
7.5 Tulosten tulkinta ... 23
8 HAASTATTELUN TULOKSET ... 24
8.1 Aistien muutokset ... 24
8.1.1 Ajantaju ... 24
8.1.2 Putkinäkö ja -kuulo ... 25
8.2 Toimintakyky laukauksen jälkeen ... 26
8.3 Kun toiminta loppui ... 27
8.4 Defusing ... 28
8.5 Tapahtumien jälkeen ... 28
8.6 Haastateltavien omia ajatuksia ... 29
9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA OMA POHDINTA ... 32
9.1 Johtopäätöksiä ... 32
9.2 Oma pohdinta ... 33
LÄHTEET ... 35
1 JOHDANTO
Opinnäytetyön aihe on tutkia poliisin aseenkäyttöä ja sen henkistä kuormitusta ennen ja jälkeen aseenkäyttötilanteen.
Poliisin työ, etenkin kenttäpoliisin työ, on muuttumassa. Poliisi kohtaa päivittäin työssään erilaisia ihmisiä ja yhä useammin myös vaarallisia tilanteita. Tilanteita, jotka vaativat aseenkäyttöä.
Huhtikuussa 2018 istuin Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeiden toisen vaiheen haas- tattelussa. Minulta kysyttiin monia kysymyksiä, mutta yksi jäi erityisesti mieleeni; ”olisit- ko valmis ampumaan ihmistä?”. Vastasin epäröimättä kyllä. Kyllä olisin, tilanteen niin vaatiessa.
Vuosi tuosta eteenpäin ihmettelin Poliisiammattikorkeakoulun voimankäytön tunnilla kä- dessäni olevaa pistoolia. Tuo on työkalu, joka olisi mukanani jokainen työpäivä. Sillä voin pelastaa ihmishenkiä, mutta myös riistää ihmishenkiä. Ryhmämme ammunnan pääkoulut- taja kysyi meiltä ”tiedostatteko, että voitte joskus joutua tilanteeseen, jossa joudutte koh- distamaan kohdehenkilöön niin suurta voimaa, että hän menehtyy?”. Jokainen ryhmämme jäsen vastasi myöntävästi, enkä epäile hetkeäkään, etteikö jokainen meistä sitä tiedostaisi.
Aihe on mielenkiintoinen ja jäi pyörimään mieleeni. Jokainen poliisi tiedostaa nuo asiat.
Mutta onko tiedostaminen riittävää? Mitä konstaapeli käy läpi sillä hetkellä, kun aseenkäy- tön tilanne tulee eteen ja tilanne etenee laukaukseen asti? Entä välittömästi sen jälkeen?
Riittääkö Poliisiammattikorkeakoulussa annettu PREP-koulutus, poliisilaitosten vuosittai- set voimankäytön koulutuspäivät sekä tilanteen jälkeinen debriefing? Ennen kaikkea, miten konstaapeli itse kokee tilanteensa ennen ja jälkeen aseenkäytön?
Päätin lähteä tutkimaan asiaa haastattelemalla aseenkäytön tilanteeseen joutuneita poliise- ja. Kaipasin haastatteluihini rehellistä tietoa ja kokemusta suoraan sieltä, mistä sitä parhai- ten saa. Onko poliisin koulutuksessa AMK:ssa sekä jo työskentelevillä poliiseilla huomioi- tu riittävästi aseenkäytön tilanteen henkinen puoli. Mielestäni aiheeni on ajankohtainen ja tärkeä, juurikin edellä kuvaamani nopeasti muuttuvan maailman, sekä poliisien työhyvin- voinnin, ja sen mahdollisen parantamisen vuoksi.
Poliisi kohtaa monenlaisia stressaavia tilanteita työssään. Yksi äärimmäisistä stressaavista tilanteista on se hetki, kun joutuu käyttämään virka-asettaan laukaisuun asti.
2 TYÖN TAVOITE JA TARKOITUS
2.1 Aiheen valinta
Aiheeni kuuluu laajasti poliisin voimankäyttöön ja siihen liittyvään koulutukseen, stressin- hallintaan ja PREP-koulutukseen, sekä järkyttävien tilanteiden jälkeisiin pakollisiin deb- riefing purkukeskusteluihin. Tässä opinnäytetyössäni haluan kuitenkin päästä lähemmäs henkilökohtaisia kokemuksia, lähemmäs ihmistä, poliisia, yksilönä. Tavoitteenani oli saada kokemuksellisia vastauksia ja ajatuksia aseenkäytöstä ja siihen liittyvistä kokemuksista sekä tuntemuksista. Laajat tutkimukset antavat aina hyvän lähtökohdan koulutukselle ja valmistautumiselle, mutta mielestäni ihmisten huomioiminen ja kuuleminen yksilönä voi antaa vielä enemmän vastauksia ja apuja todelliseen käytäntöön.
Tavoitteeni opinnäytetyössäni oli tuoda esille poliisimiesten ääni aiheeseen liittyen. Koen tärkeänä, että kaiken laajan datan keskellä huomioidaan ja muistetaan myös se ihminen, joka kokee ja tuntee äärimmäiset tilanteet käytännössä ja usein jopa täysin yllättäen. Tut- kimukseeni halusin saada rehellistä ja kaunistelematonta kuvaa aseenkäytön vaikutuksesta konstaapeliin itseensä.
2.2 Tutkimuskysymykset
Poliisin voimankäyttökeinoista ankarinta ja eniten osaamista vaativaa voimankäyttöä on ampuma-aseen käyttö. Ampuma-ase muodostaa ääripään kaikille poliisin voimankäyttövä- lineille. Se muodostaa suuren vaaran kohdehenkilölle ja joskus jopa ulkopuolisille. Aseen- käytön äärimmäinen seuraus on kohdehenkilön kuolema. (Helminen & Kuusimäki & Ran- taeskola 2012, 786.)
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten poliisit kokevat aseenkäytön tilanteet juuri siinä hetkessä. Mitä ajatuksia he pyörittelevät mielessään, mitkä ovat heidän tuntemuksen- sa tilanteen ollessa päällä, ja mikä on poliisimiehen toimintakyky heti laukauksen jälkeen.
Ja vaikuttiko tilanne kenties heidän ajatuksiinsa ja toimintaansa poliisin työssä. Koska haastateltavana oli poliiseja eri tilanteista, valvonta- ja hälytystoimintaryhmän pitkäaikai- nen konstaapeli, VATI-ryhmän jäsen sekä nuorempi konstaapeli työharjoittelusta, keräsin myös kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten hyvin haastateltavat kokevat poliisin voiman-
käytön koulutuksessa tuotavan ilmi ajatuksia aseenkäytön henkisistä vaikutuksista tilanteen ollessa päällä.
3 MENETELMÄLLISET LÄHTÖKOHDAT
3.1 Tutkimusmenetelmä
Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen. Opinnäytetyössä hyödynsin kvalitatiivisen tut- kimuksen menetelmänä tapaustutkimusta, sekä kertomushaastattelua. Opinnäytetyö toteu- tettiin laadullisena tutkimuksena, haastattelemalla aseenkäyttötilanteeseen joutuneita polii- simiehiä, jolla sain tarvittavan tutkimusmateriaalin. Tutkimuksessa halusin kuulla heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan tutkimuskysymykseen liittyen.
Tapasin kaikki haastateltavat henkilökohtaisesti. Haastattelut nauhoitin ja purin paperille litteroimalla.
3.2 Laadullien tutkimus
Kvalitatiivisella tutkimuksella tarkoitetaan suurta joukkoa erilaisia tulkinnallisia tutkimus- käytäntöjä (Metsämuuronen 2001, 9). Metsämuurosen mukaan laadullista tutkimusta on vaikea määritellä selkeästi, sillä siinä ei ole olemassa teoriaa tai metodeja, jotka olisivat vain sen omaa.
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ei ole tarkoitus pyrkiä yleistäviin ja mittaaviin tuloksiin.
Kvalitatiivisen tutkimuksen tehtävä on ymmärtää ja tulkita, ei niinkään selittää syy- seu- raussuhteita. Sen avulla on mahdollista päästä lähelle yksilön elämismaailmaa ja yksilön tapaa antaa merkityksiä asioille. (Koivula & Suihko & Tyrväinen 2002, 31.)
Laadullisen tutkimuksen tutkimusaineiston keräämismenetelmän pohjana ovat erilaiset haastattelutyypit. Haastattelun voidaan ajatella olevan keskustelu, jolle on asetettu tavoite jo etukäteen. Tietyssä mielessä haastattelu on tutkijan johdattelemaa, sillä koko keskustelu käydään hänen aloitteestaan. (Puusa & Juuti 2020, 103.)
Kun haastatteluun valitaan henkilöitä, joilla tiedetään olevan kokemusta tutkittavasta ilmi- östä tai aiheesta, puhutaan tarkoituksenmukaisesta ja harkinnanvaraisesta näytteestä (Puusa
& Juuti 2020, 106).
Koska opinnäytetyön aihe on hyvin henkilökohtainen, pyrin välttämään haastateltavien johdattelemista mahdollisimman paljon, vaan annoin heidän kertoa tarinaansa vapaasti, esittäen lopussa tarkentavia kysymyksiä, mikäli niitä vielä jäi. Käytinkin haastatteluissa hyväkseni kertomushaastattelua.
3.2.1 Kertomushaastattelu
Kertomus on universaali tapa jäsentä ja tuoda esiin inhimillisiä ja tutkittavan omia koke- muksia. Kertomushaastattelun tarkoituksena on ja tavoitteena on tuottaa kertomuksia tutki- jan aineistoksi. (Hyvärinen & Nikander & Ruusuvuori 2017, 174.)
Kertomushaastattelussa kokemuksestaan kertova ihminen jäsentää ja ilmaisee identiteetti- ään sekä välittää omaa tietoaan ja kokemusta asiasta. Tässä kyseisessä menetelmässä, tut- kijan tavoitteena on kerätä aineistoa tutkimukseensa kertomuksien avulla. Kertomus on tärkeä kokemustiedon välittäjä. (Hyvärinen & Nikander & Ruusuvuori 2017, 174.)
Kertomuksessa tärkeitä ja siihen väistämättä liittyviä asioita ovat merkityksenanto sekä tärkeiden ja poikkeuksellisten asioiden korostaminen (Hyvärinen & Nikander & Ruusu- vuori 2017, 175).
Kertomushaastattelua tehtäessä tutkijan tärkeitä taitoja ovat hiljaa oleminen ja hiljaisuuden sietäminen. Haastattelussa tutkija on kuuntelija ja haastateltavana oleva henkilö on asian- tuntija. (Hyvärinen & Nikander & Ruusuvuori 2017, 181.) Tutkijan kuunteleva asenne näkyy haastattelutilanteessa ensisijaisesti siten, että tutkija ei etene ennalta laadittujen tee- maluetteloiden tai kysymysten pohjalta (Hyvärinen & Nikander & Ruusuvuori 2017, 182).
Halusin tällä menetelmällä antaa haastateltavilleni mahdollisuuden tuoda omia kokemuksi- aan esille mahdollisimman aidosti. Lähtökohtaisesti kertomushaastattelu on hyvin struktu- roimaton, jolloin kysymys - vastaus asetelmaa ei juurikaan ole (Hyvärinen & Nikander &
Ruusuvuori 2017, 179). Haastattelut toteutettiinkin kaikki kasvotusten ja jokainen haasta- teltava kertoi avoimesti kokemuksiaan ja tuntemuksiaan aseenkäyttöön johtaneista tilan- teistaan.
3.2.2 Tapaustutkimus
Tapaustutkimus määritellään empiiriseksi tutkimukseksi, jossa monilla tavoilla hankittuja tietoja käyttäen tutkitaan esimerkiksi toimivaa ihmistä tietyssä ympäristössä. Tapaus voi olla lähes mikä vain. Tapaustutkimuksessa pyritään ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä entis- tä syvemmin. (Metsämuuronen 2001, 17.) Metsämuurosen mukaan tapaustutkimuksen aineisto on voimakkaasti totta, koska aineisto pohjautuu tutkittavan omiin kokemuksiin.
Tämä taas tarjoaa luonnollisen pohjan yleistämiselle.
3.3 Tutkimuksen eettisyys
Laadullisen tutkimuksen eettisyydellä tarkoitetaan sitä, että tutkija on noudattanut koko tutkimuksen teon ajan eettisiä periaatteita. Tämän myötä tutkijan käyttämät analyysitavat ja menetelmät voisivat toimia ohjenuorina missä tahansa hyvin tehdyssä tutkimuksessa.
(Puusa & Juuti 2020, 175.)
Tutkimus toteutettiin haastateltavia kunnioittavasti ja kuunnellen. Jokaiselta haastateltaval- ta kysyttiin lupa haastattelun nauhoittamiseen ja litterointiin, sekä kartoitettiin, mikä on heidän ajatuksensa siitä, että heidät voidaan mahdollisesti tunnistaa. Kukaan ei halunnut nimeään julki, mutta yhtäkään ei myöskään haitannut, jos joku läheinen, kollega, yms. hei- dät tunnistaisi tästä opinnäytetyöstä.
Haastatteluista tehdyt litteroinnit tuhottiin tietokoneelta opinnäytetyöprosessin jälkeen asi- anmukaisesti. Myös haastatteluiden nauhoitukset poistettiin sekä puhelimesta, jota nauhoit- tamiseen oli käytetty, että varmuuskopioinneista.
3.4 Tutkimuksen luotettavuus
Laadullisen tutkimuksen luotettavuus syntyy siitä, että tutkija kykenee vakuuttamaan luki- jan ammattitaidostaan. Kun tutkija on käyttänyt erilaisia ja perusteltuja menetelmiä tutki- musongelman ratkaisemiseen, voi lukija kokea tutkijan olevan ammattitaitoinen ja uskotta- va. (Puusa & Juuti 2020, 175.)
Tutkimusten ohjenuorana on aina totuudellisuuteen pyrkiminen. Tämä pyrkimys koskee niin tutkimusprosessia ja tutkimuksessa saatujen tulosten luotettavuutta, kuin myös tutki- muksen eettisyyttä. (Puusa & Juuti 2020, 181.)
Laadullista tutkimusta tehdessä ja tutkimusaineista kerättäessä keskeisessä asemassa on haastattelut. Laadullisessa tutkimuksessa haastatteluiden runsas käyttäminen perustellaan tutkimustavoitteen näkökulmasta. (Puusa & Juuti 2020, 183.)
4 LAINSÄÄDÄNTÖ
4.1 Voimakeinot
Poliisilaki 1 luvun 1§ alkaa seuraavilla sanoilla:
”Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kan- sallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden yl- läpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.”
Poliisin perustehtävänä on siis yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaaminen ja sen ylläpitäminen. Näitä asioita turvatessaan, tehtäviä suorittamassa oleva poliisi joutuu usein puuttumaan yksilöiden perusoikeuksiin, esimerkiksi ruumiilliseen koskemattomuuteen ja vapauteen. (Helminen & Kuusimäki & Rantaeskola 2012, 767.) Poliisilain 1 luvun 6 pykä- län mukaan poliisin on ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrittävä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Valtiovalta on kuitenkin uskonut poliisille julkisen val- lan käytön. Julkinen vallankäyttö mahdollistaa sen, että poliisi voi suorittaa virkatehtä- väänsä kuuluvat toimenpiteet tarvittaessa myös voimakeinoja käyttämällä. Voimakeinoja voivat olla fyysiset toimenpiteet ruumiinvoimin, mutta ääritapauksessa myös ampuma- aseen käyttö. (Helminen & Kuusimäki & Rantaeskola 2012, 767.)
Voimakeinoja käytettäessä poliisimiehen on siis oltava suorittamassa hänelle kuuluvaa virkatehtävää. Poliisin voimankäytöstä säädetään Poliisilain 2 luvun 17 §:ssä. (Helminen
& Kuusimäki & Rantaeskola 2012, 768.)
4.2 Ampuma-aseen käyttö
Poliisilain 2 luvun 19§ määrittää ampuma-aseen käytön voimakeinona seuraavasti:
”Ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toimin- nan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä.”
Poliisilain 2 luvun 19§ toisessa momentissa määritellään ampuma-aseen käytöksi myös ampumisesta varoittaminen, ampuma-aseella uhkaaminen ja laukauksen ampuminen. Uh- kaamisella tarkoitetaan sitä, että ampuma-ase on suunnattu kohdehenkilöä kohti siten, että
hänellä on mahdollisuus yleisen elämänkokemuksen mukaan ymmärtää olevansa vaarassa joutua ampuma-aseen käytön kohteeksi, mikäli hän jättää noudattamatta poliisilta saaman- sa käskyn. (Rantaeskola 2014, 112.)
Ampuma-aseella uhkaamisesta ja ampumisesta päättää päällystöön kuuluva virkamies, mikäli se on mahdollista. Esimerkiksi tilanteen kiireellisyys ja nopeasti eteen tulevat ja muuttuvat tilanteet voi joskus saada aikaan sen, että aina ei ehditä saada päällystöön kuu- luvan poliisimiehen päätöstä. (Rantaeskola 2014, 112.)
Poliisin kenttätyön haasteena on tilanteiden nopea muuttuminen ja erilaiset monimutkaiset tilanteet. Näiden vuoksi päätöksiä joudutaan joskus tekemään kiireellisesti ja mahdollisesti jopa väärin tai puutteellisin tiedoin. Nopeasti muuttuvien tilanteiden valossa päätösten kannalta tärkeä informaatio ei aina ehdi päällystön tietoon ja poliisimies joutuu tehdä no- peita ratkaisuja itse tapahtumapaikalla. (Rantaeskola 2014, 114.)
Poliisi ei koskaan saa käyttää ampuma-asetta surmaamistarkoituksessa, vaan ainoastaan kohdehenkilön toiminnan pysäyttämiseksi. Kuitenkin, kun kyseessä on ampuma-ase, sen käyttöön sisältyy aina riski kohdehenkilön menehtymisestä. (Helminen & Kuusimäki &
Rantaeskola 2012, 786, 787.)
4.3 Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
Virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta säädetään Rikoslain 16 luvussa.
”Joka 1) käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen,2) muuten käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa sellaisen virkatoimen johdosta sitä suoritta- vaa virkamiestä vastaan tai 3) käyttää väkivaltaa virkamiestä tai häneen 15 luvun 10
§:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevaa henkilöä vastaan kostaakseen sel- laisen virkatoimen, on tuomittava virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta vankeu- teen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.”
Virkamiehillä olevaa erityistä rikosoikeudellista suojaa on perinteisesti perusteltu siten, että virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ei kohdistu ainoastaan kyseiseen virkamie- heen, vaan myös virkamiehen taustalla olevaan valtiovaltaan. Vaikka pahoinpitelyrikoksia
koskevat lait suojaavat myös virkamiehiä, on virkamiehille haluttu tuoda työtehtäviinsä lisäsuojaa Rikoslain 16 luvulla. Tällä säännöksellä suojataan myös sen kansalaisen intres- siä, jonka puolesta virkatoimea ollaan suorittamassa. (Rikander 2015, 5.)
Virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta maksimirangaistus on neljä vuotta. Rangais- tusasteikon yläpäätä tulisi käyttää tilanteissa, jossa virkamiehen väkivaltainen vastustami- nen on tapauksen ainoa rikostunnusmerkistö. Esimerkiksi takaa-ajo tilanne, missä poliisia kohti on ammuttu laukauksia, mutta poliisia kohti ammutut laukaukset eivät täyttäisi tapon yrityksen tunnusmerkistöä. (Rikander 2015, 6.)
Rikander kirjoittaa, että virkamiehen väkivaltainen vastustaminen sisältää kolme eri teko- muotoa. Näitä ovat pakottaminen tai jättämään tekemättä virkatoimi, väkivallan käyttö tai sillä uhkaaminen virkatoimen vuoksi ja kosto virkatoimesta.
Virkamiehen väkivaltaisessa vastustamisessa rikoksen tekijä toimii aktiivisesti virkamiestä kohtaan. Esimerkiksi tahallista ajoneuvon kuljettamista kohti liikennettä valvovaa poliisi- miestä on aktiivista tekoa. Myös jos väkivaltaa tai sen uhkaa kohdistetaan kolmansiin osa- puoliin, tarkoituksena estää virkamiehen suorittama virkatoimi, katsotaan olevan virkamie- hen väkivaltaista vastustamista. Poliisikoiraan kohdistettu väkivalta katsotaan myös virka- miehen väkivaltaiseksi vastustamiseksi. (Rikander 2015, 11.)
Virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen koskiessa kostamista virkatoimesta, edellyttää konkreettista väkivallan käyttöä. Kostossa siis pelkkä uhka väkivallasta ei riitä. Tämän lisäksi rikos toteutetaan vasta jälkikäteen, kun virkatoimi on jo suoritettu ja koston motii- vina on oltava nimenomaan kosto virkatoimesta. Kostoon voi syyllistyä myös kolmas hen- kilö, mikäli hän ryhtyy toimeen esimerkiksi ystävänsä puolesta. Koston kohteena voi olla virkatoimen suorittanut virkamies, tai tämän esimies tai häneen läheisessä suhteessa oleva henkilö. (Rikander 2015, 13.)
5 TEORIAA
5.1 Stressi
Stressi vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin ja sen vaikutusta näihin arvioidaan monella tavalla. On tärkeää ymmärtää, mistä stressi syntyy, mitä se on ja miten se vaikuttaa meihin ja toimintakykyymme. Arkikielessä stressistä puhuttaessa viitataan yleensä yksilön omiin kokemuksiin. Stressi on elimistön pyrkimys mukauttaa elimistö vastaamaan olosuhteita, jotka yksilö kokee uhaksi, ongelmaksi tai haasteeksi ja kun vaatimuksen ylittävät yksilön kyvyt ja mahdollisuudet vastata vaatimuksiin. (Gustafsberg 2016, 15.)
Kun keho reagoi toiminnalla mahdollista uhkan aiheuttajaa kohtaan ja tilanteen päätyttyä, stressihormonit poistuvat elimistöstä. Tämä saa lihakset rentoutumaan, syke ja verenpaine laskevat tavanomaiselle tasolleen. Mikäli stressaava tilanne ei kuitenkaan pääty, esimer- kiksi jatkuvassa työperäisessä stressissä, on elimistö jatkuvassa hälytystilassa aivojen pitä- essä yllä stressihormonien tuotantoa. Tällöin elimistö ei saa lepoa lainkaan ja palautumis- järjestelmä saattaa seota. Näin tapahtuessa kehomme hormoneja ja niiden tuotantoa sääte- levä järjestelmä häiriintyy ja alamme oireilla. (Manka 2015, luku ”stressin fysiologia”.)
5.2 Poliisin kokema stressi
Poliisin kokemia kuormitustekijöitä töissä ovat epämieluiset asiakkaat, päihtyneet, rikolli- set jne. sekä väkivallan uhka ja väkivaltatilanteet, niin fyysiset, kuin psyykkisetkin. Myös onnettomuustilanteet, sekä urakehitykseen liittyvät pettymykset, johtamiseen liittyvät on- gelmat, sekä vuorotyö koetaan kuormittavina tekijöinä. (Vuorensyrjä 2012, 27.)
Erityisen kriittisiä tilanteita poliisin työssä ovat erilaiset onnettomuudet sekä uhka- ja väki- valtatilanteet. Ampumisen kohteeksi joutuminen, työssä vammautuminen, sekä mahdolliset omaa perhettä kohtaan annetut uhkaukset ovat äärimmäisen kuormittavia. Joskus poliisi joutuu kohtaamaan myös partiokaverin tai muun työtoverin kuoleman ja näiden lisäksi poliisi kohtaa päivittäin väkivaltaisia tilanteita ja väkivallan ja muiden rikosten uhreja.
(Vuorensyrjä 2012, 27.)
Edellä mainittujen lisäksi poliisin henkistä kuormitusta lisäävät runsas ja epätasaisesti ja- kautuva työmäärä, kiire ja työn paine. Nämä ovat keskeisiä organisaatiolähtöisiä stressite- kijöitä. (Vuorensyrjä 2012, 27.)
Työyhteisön toimivuus ja johtamisen mahdolliset ongelmat ovat esillä kaikissa ammateis- sa, kun puhutaan merkittävistä stressitekijöistä, ne eivät siis koske vain poliisia. Kuitenkin johtaminen ja työyhteisön toimivuus ovat erityisen suuressa painoarvossa juuri poliisissa.
(Vuorensyrjä 2012, 28.) Poliisin on luotettava työpariinsa partioautossa ja tämän lisäksi myös kenttäjohtajaan sekä koko organisaatiolta saatavaan tukeen. Työn ollessa hyvin joh- dettua, selkästi koordinoitua ja hallittua työyhteisö voi toimia saumattomasti ja turvallises- ti. Tämä tekee työyhteisöstä sekä työkavereista tärkeitä vetovoimatekijöitä työn kannalta.
(Vuorensyrjä 2012, 29.)
5.3 Akuutti stressireaktio
Uhkatilanteen äärireaktio on kehon stressireaktio, joka on osa ihmisen normaalia käyttäy- tymistä. Nämä uhkatilanteissa koetut äkilliset stressireaktiot valmistavat kehomme ja mie- lemme joko pakenemaan tai taistelemaan. Stressireaktiossa kehossa tapahtuvat fyysiset muutokset sekä mielen toiminnot tukevat näitä kahta edellä mainittua käyttäytymismallia.
(Gustafsberg 2016, 17.)
Mikä tahansa ärsyke, minkä mieli tulkitsee uhaksi aiheuttaa kehossa akuutin stressireakti- on. Tämän reaktion tarkoituksena on tuottaa kehoomme käytettäväksi erilaisia biologisia reservejä, joiden avulla olemme valmiita sekä tehokkaita joko taistelemaan tai pakene- maan. (Gustafsberg 2016, 17.) Akuutin stressireaktion aiheuttamat fysiologiset reaktiot takaavat sen, että keho ja mieli virittyvät huippuunsa aivojen säätämän hormonitoiminnon avulla. Kun mieli tulkitsee uhkaärsykkeen, keho ja elimistö vastaavat siihen. (Gustafsberg 2016, 18.)
Kun akuutti stressireaktio kyetään hallitsemaan, se on loistava järjestelmä joutuessamme käyttämään hetkellisesti elimistömme äärimmäistä suorituskykyä (Gustafsberg 2016, 20).
5.3.1 Akuutin stressireaktion vaikutukset kehoon ja mieleen 5.3.2 Fyysiset vaikutukset
Keho reagoi monella tavalla akuuttiin stressireaktioon. Akuutissa stressireaktiossa keuhko- putket laajenevat ja ihminen hengittää tiheämmin. Adrenaliinin ja noradrenaliinin erityksen lisääntyessä runsaasti pulssi kiihtyy, hermoston herkkyys lisääntyy ja refleksit nopeutuvat.
Verenkierto keskittyy pääasiassa suuriin lihaksiin ja ihon verisuonet supistuvat, näin keho turvaa sen, että suuriin ja tärkeisiin elimiin jäisi verenvuodon sattuessa mahdollisimman paljon verta. Maksasta vapautuu suuria määriä rasvahappoja ja glukoosia verenkiertoon, jotta kaikki elimet saisivat lisää energiaa, glukoosi on erittäin tärkeää aivoille ja aivot käyt- tävät sitä stressitilanteessa erittäin tehokkaasti. Keho kerää nestettä ja veren hyytyminen tehostuu. Hienomotoriikka heikkenee ja kehon asento muuttuu. (Gustafsberg 2016, 18.)
5.3.3 Psyykkiset vaikutukset
Akuutin stressireaktion aikana aivot erittävät runsaasti endorfiinia, jonka ansiosta aistit terävöityvät ja kivunsieto paranee. Aistit terävöityvät erityisesti uhan suuntaan, tämä ai- heuttaa ”putkinäköä”, sillä ihminen keskittyy vain ja ainoastaan kohtaamaansa uhkaan, eikä kykene välttämättä havainnoimaan ympärillä tapahtuvia asioita. Selviytymisen kan- nalta olennainen tieto käsitellään aivoissa erittäin tehokkaasti. Rationaalinen ja looginen ajattelu käyvät vaikeammaksi ja muisti ei toimi normaalilla tavalla. Ajantaju vääristyy, ihminen voi kokea tilanteen kuin hidastetusta filmistä. (Gustafsberg 2016, 19.)
5.4 Tilannetaju
Henkisen suorituskyvyn ja vaikuttamisen keskeisin elementti on tilannetaju. Mikäli tilan- netajun merkitystä ei ymmärrä, tilanne saattaa johtaa ajatuksemme tai toimintamme har- haan, tai ohjata tai rajoittaa toimintaamme väärällä tavalla. (Gustafsber & Åhman 2017, 33.) Tilannetaju on kykyä havaita keskeinen informaatio, ymmärtää mitä moninaista ja yhtäaikaista tietoa ja havaita, mikä tieto on sillä hetkellä olennaisinta ja puuttuuko jotain tärkeää tietoa tai onko jollain tiedolla epätarkat perusteet (Gustafsber & Åhman 2017, 33).
Tämän lisäksi tilannetaju on kykyä hahmottaa, miten edellä mainitut asiat voivat vaikuttaa toimintaan ja johtopäätöksiin ja muuttuvatko ne mahdollisesti tulevaisuudessa (Gustafsber
& Åhman 2017, 34).
Tilannetaju käsittää siis kaiken sen ymmärryksen, jonka varassa ja perusteella teemme toimintaamme edeltäviä päätöksiä (Gustafsber & Åhman 2017, 35).
5.4.1 Tilannetaju stressireaktiossa
Jokainen muutos mielen ja kehon välisessä mielentilassa tarkoittaa muutoksia tilanneta- juun. Keho ja mieli toimivat tiiviisti yhteistyössä ja niiden yhteistyöstä syntyy tilannetaju ja kyky päätöksentekoon. Yksilön tilannetajun toimivuus näkyy esimerkiksi silloin, miten hän toimii äkillisessä stressaavassa tilanteessa. (Gustafsberg 2018, 56.)
Paineen kasvaessa liian suureksi se aiheuttaa tilannetajuvirheitä ja harkitsemattomia pää- töksiä. Datavääristymän kasvaessa aivot täydentävät puuttuvaa dataa. (Gustafsber & Åh- man 2017, 57.)
Kun tilannetaju on kirkas ja henkinen suorituskyky on hyvällä tasolla, pystyy stressireakti- on hallitsemaan siten, ettei anna voimakkaankaan stressireaktion hallita tai ohjata päätök- sentekoa liikaa (Gustafsber & Åhman 2017, 58).
5.4.2 Havaintovirheet
Uhkatilanteessa ja tilannetajun heikentyessä kohtaamme havaintovirheitä. Havaintovirheis- sä on kyse aivojen tiedon prosessoinnista (Gustafsber & Åhman 2017, 116).
5.5 Toimintakyky
Toimintakyky on kykyä toimia. Toimintakyky on käytännöllistä viisautta. Varsinaisessa toiminnassa toimintakyky on mukana toiminnan alituisena käyttövoimana. (Toiskallio &
Mäkinen 2009, 48)
Toimintakyvyn ja toiminnan teorioiden maailma on valtavan monimuotinen, mikä osaltaan tekee toimintakyvyn ymmärtämisen hankalaksi. Toimintakyvyn tutkiminen voidaan jakaa kahdeksi ääripääksi; toisessa päässä on luonnontieteellis- materialistiset teoriat, joiden mu- kaan toimintakyky on pelkkää ärsyke- reaktio mekanismia tai puhdasta aivotapahtumaa.
Toinen ääripää on kautta historian pyrkinyt puhdistamaan ihmisyyden aineen ja ruumiin painolastista. Loppujen lopuksi toimintakyvyn tutkimisessa on vain kyse yrityksestä ym- märtää ihmisyyttä ja elämää. (Toiskallio & Mäkinen 2009, 48.)
Jokainen ihminen on perimmiltään toimintakykyinen, koska muuten ihminen ei voisi olla elävä. Toimintakyvyn kehittämiseen ja ylläpitoon on panostettava. Toimintakyky ei ole pelkästään sisäsyntyistä ja yksilöllisesti muodostuvaa, vaan sen vahva perusta on kasvatus.
Erilaiset kohtalot ja elämäntilanteet muovaavat toimintakykyämme paljonkin ja näyttävät sen eri puolia. (Toiskallio & Mäkinen 2009, 50.)
Toimintakyvystä puhuttaessa, liitetään siihen usein myös toimintakyvyttömyys. Toiminta- kyvyttömyys on yksilön oman ja tälle yksilölle ominaisen tasapainotilan häiriintyminen liiaksi. (Valli 2020, 56.)
5.5.1 Toimintakyvyn eri osa-alueet
Toimintakykyä voidaan tarkastella jakamalla käsite toimintakyvystä neljään eri osa- alueeseen. Näitä ovat fyysinen-, psyykkinen-, sosiaalinen- ja eettinen toimintakyky. Koska toimintakyky voidaan nähdä kykynä sopeuta nopeasti muuttuviin tilanteisiin sekä kyvyksi toimia ryhmässä, voidaan toimintakyvyn kehittäminen jakaa myös samoihin neljään eri osa-alueeseen. (Valli 2020, 59.)
Fyysistä toimintakykyä voidaan tarkastella yksilön fyysisten ominaisuuksien kautta, esi- merkiksi nopeus ja voima ovat fyysisen toimintakyvyn ominaisuuksia. Fyysinen toiminta- kyky mahdollistaa ihmisen suoriutumisen tehtävän asettamista fyysisistä vaatimuksista.
(Valli 2020, 60.)
Sosiaalinen toimintakyky kuvaa yksilön kykyä toimia mielekkäästi ryhmässä sekä hänen kykyään hahmottaa muut ja itsensä osana ryhmää. (Valli 2020, 60.)
Psyykkinen toimintakyky näkyy yksilön kyvyssä pitää toimintakykykään yllä tilanteissa, jotka ovat psyykkisesti kuormittavia tai haastavia kyseiselle yksilölle. Nämä kuormittavat tilanteet voivat olla nopeastikin muuttuvia ja niissä on kyettävä toimimaan tarkoituksen- mukaisesti. Psyykkistä toimintakykyä on myös näistä tilanteista nopeahko palautuminen.
(Valli 2020, 61.)
Eettinen toimintakyky on kykyä toimia ihmisarvoa kunnioittaen ja oikeudenmukaisesti.
Hyvän eettisen toimintakyvyn omaava ihminen kykenee perustelemaan toimintaansa muil- le ja itselleen sekä ymmärtää oikean ja väärän eron ja on kykeneväinen tekemään eron nii- den välille. (Valli 2020, 61.)
6 HAASTATELTAVAT
Opinnäytetyötäni varten haastattelin kolmea poliisimiestä, jotka ovat olleet eri ajan virassa ja eri tehtävistä. Kahdella heistä on pidempi virkaikä ja yksi heistä on opiskelija. Lisäksi toinen pidempään työskennelleistä, kuuluu poliisilaitoksensa VATI-ryhmään. Tämä otanta oli mielestäni mielenkiintoinen, läpileikkaus poliisimiehistä virkauran eri vaiheessa ja eri- laisilla taustakoulutuksilla.
Kaikki haastateltavat suhtautuivat haastattelun antamiseen opinnäytetyötäni varten positii- visesti ja selvästi panostivat kerrontaansa kokemuksistaan. Haastateltavat kuvasivat tapah- tumia hyvin yksityiskohtaisesti ja mitään kaunistelematta.
7 TOTEUTTAMINEN
Ajatuksenani oli löytää haastatteluun poliisimiehiä erilaisista poliisin tehtävistä. Kyselin tuntemiltani poliiseilta, tietäisivätkö he ketään, joka olisi joutunut aseenkäyttötilanteeseen ja näin löysin haastateltavani. Haastatteluun valikoitui kolme poliisimiestä, joihin olin säh- köpostin avulla yhteydessä. Sähköpostissa kerroin heille opinnäytetyöni aiheesta ja jokai- nen heistä oli suostuvainen antamaan haastattelun. Tapahtumista oli osalla aikaa enemmän ja osalla vähemmän, jokainen oli kuitenkin valmis asiasta kertomaan avoimesti.
7.1 Valmistautiminen haastatteluihin
Haastatteluihin valmistautuessani perehdyin teoriaan, jota on käsiteltynä myös opinnäyte- työni teoriaosassa. Teorian lisäksi perehdyin aseenkäytön lainsäädäntöön, sekä poliisin voimankäytöstä tehtyihin tutkimuksiin.
Haastatteluita varten rakensin kysymyspatteriston, mutta halusin kuitenkin haastattelussa antaa haastateltavan kertoa aiheesta mahdollisimman vapaasti. Haastatteluiden edetessä usein huomasinkin, että moneen hahmottelemaani kysymykseen olikin jo tullut vastaus haastateltavan kertomuksessa.
7.2 Haastattelut
Haastattelin kolmea poliisimiestä, jotka olivat työssään joutuneet aseenkäyttötilanteeseen, niin että tilanne ajautuu laukaukseen asti. Haastattelut suoritin poliisilaitoksilla rauhallisis- sa tiloissa, kahden kesken haastateltavan kanssa. Aikaa pelkästään haastatteluihin kului noin 30 – 50 minuuttia per haastattelu.
Kaikilta haastateltavilta pyysin luvan haastattelun nauhoittamiseen myöhempää litterointia ja analysoinnin helpottamista varten. Kerroin myös poistavani kaiken haastatteluista saa- dun aineiston opinnäytetyöni valmistuttua. Tämä sopi jokaiselle haastateltavalle.
7.3 Litterointi
Kun haastatteluiden avulla on kerätty tarpeellinen tutkimusaineisto, on aika muuttaa se muotoon, jossa sitä voi tutkia. Haastattelut muutetaan nauhoituksesta tekstimuotoon, eli
litteroidaan. Vaikka litterointi on työlästä, se lisää tutkijan vuoropuhelua tutkimusaineiston kanssa. Litteroiminen helpottaa haastatteluaineiston analysoimista ja tutkimusaineiston järjestelmällistä läpikäyntiä. (Vilkka 2015, luku 5, kappale ”Puheesta tekstiksi: litterointi”.)
Litteroinnin tulee aina vastata haastateltavien sanoja ja niitä merkityksiä, joita he haastatte- lussa asioille antavat. Litteroinnissa siis haastateltavien puhetta ei saa muokata tai muuttaa.
Litteroinnin tarkkuudessa on kysymys tutkimuksen luotettavuudesta. (Vilkka 2015, luku 5, kappale ”Puheesta tekstiksi: litterointi”.)
Litteroin kaikki haastattelut mahdollisimman tarkasti. Haastattelun tuloksissa haastatelta- vien siteerauksia olen muuttanut luettavampaan ja kirjakielisempään muotoon, sekä henki- löistä puhuttaessa olen muuttanut nimet ja sukupuolet niin, ettei ketään voida yksilöidä.
7.4 Aineiston analyysi
Laadullisessa tutkimuksessa aineiston analyysillä on kiinteä yhteys aineiston hankintaan.
Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan läsnäolo aloittaa aineiston analyysin. Analyysin avul- la tulkitaan ja ymmärretään tutkittavaa ilmiötä. (Puusa & Juuti, 2020, 143.)
Laadullisen aineiston analyysissa tutkija lukee aineistoa ja sitä lukiessaan hän suunnittelee, millaisiin teemoihin ja kategorioihin aineiston voi ryhmitellä. Tutkijan etsiessä tietoa ai- heesta lukemalla eri lähteistä aihetta käsitteleviä tutkimuksia ja tämä tutkijan hankkima tieto vaikuttaa siihen, minkälaisiin kategorioita hän pyrkii löytämään omasta tutkimukses- taan. Tutkijan kyky ymmärtää ja tulkita hänen tutkimaansa ilmiötä onkin pohja aineiston analyysin laadulle. (Puusa & Juuti, 2020, 143.)
Laadullisen tutkimuksen haasteena on tieteellisesti kestävät johtopäätökset. Tieteellisesti kestävät johtopäätökset edellyttävät tutkijan huolellista, tarkoituksenmukaisen aineiston keräämistä sekä kykyä käsitellä aineistoa, joka on vivahteikas ja runsas sisältöinen. Laa- dullisena tutkimuksena hankitun aineiston analyysitapaan ei ole olemassa selvää yksiselit- teistä ohjetta. Eri tutkimuksissa aineiston käsittelytapa vaihtelee ja laadullisessa tutkimuk- sessa on vain vähän tunnistettavissa olevia standardoituja tapoja analysoida tutkimuksen aineistoa. (Puusa & Juuti, 2020, 145.)
Laadulliseen aineistoon voi suhtauta ainakin kahdella tavalla. Analyysiä tehdessä tutkija voi olettaa, että hänen keräämänsä aineisto on vääristelemätöntä kertomusta todellisuudesta ja että eri analyysimenetelmiä käyttämällä tutkijan on mahdollista saada totuudenmukaista tietoa tutkimusilmiöstä ja sen ilmenemisestä arjessa ja todellisuudessa. Aineistoa lähestyt- täessä suhteellisemmin, sen voi ajatella olevan muodostunut tilanteen ja tarkoituksen mu- kaan. Tutkijan suhtautumisen aineistoon ja sen analysoimiseen muodostuvat yhdessä tutki- jan asettaman tutkimustavoitteen ja hänen omaksumien taustaoletusten kanssa. (Puusa &
Juuti, 2020, 149.)
7.5 Tulosten tulkinta
Kun tutkimusaineisto on analysoitu, ei voida vielä puhua valmiista tutkimuksesta. Pelkkä analyysiprosessin kuvailu ja järjestetty aineisto ei ole tutkimuksen lopullinen tulos. Kun aineisto on analysoitu, tulee se tulkita ja selittää. Tutkimuksen erottaa arkijärjestä nimen- omaan aineiston tulkinta. (Puusa & Juuti, 2020, 154.)
Aineiston tulkinnassa selkeytetään ja pohditaan analyysissa esiin nousseita merkityksiä.
Tällä tavoin analysoiduista tuloksista luodaan synteesejä, jotka kokoavat yhteen tutkimuk- sen pääseikkoja ja vastaavat tutkimusongelmaan. (Puusa & Juuti, 2020, 155.)
8 HAASTATTELUN TULOKSET
Haastatteluissa pyrin saamaan vastauksia tutkimuskysymyksiini, joita olin valinnut tutki- musongelmaksi tähän opinnäytetyöhön. Tarkoituksenani oli selvittää, miten poliisimiehet kokevat aseenkäyttötilanteet juuri sillä hetkellä, kun tilanne on päällä. Halusin myös selvit- tää, miten kyseinen tilanne oli heihin vaikuttanut myöhemmin, lähinnä työelämän näkö- kulmasta.
Vaikka haastatteluissa nousi esille tiettyjä asioita, jotka toistuivat jokaisella haastateltavalla samankaltaisena, oli kuitenkin näinkin suppealla otannalla huomattavissa myös selkeitä eroja ihmisten välillä. Persoonamme ja kokemuksemme vaikuttavat meihin ja toimin- taamme joka tilanteessa, niin myös äkillisissä ja stressaavissa tilanteissa.
8.1 Aistien muutokset
” Psykoterapeutti puhui superaivoista stressitilanteessa, elikkä silloin kun tu- lee tämmöinen äärimmäinen stressireaktio, niin silloin tulee semmoinen, että sä otat kaiken vastaan mitä sä reagoit ja näet. Ja mä muistan kaikki, muistan että siinä pihassa oli semmoinen pihavalo ja muistan miten siinä hämärässä mä katoin, miten se kiilsi se ase, että se on metallia ja että se on varmaan oi- kea.”
Kaikki haastateltavat kertoivat, että olivat havainneet aistien toiminnan muuttumista. Kaksi oli kokenut ajan kulkevan hitaasti, kun taas yksi haastateltava kertoi ajan kuluneen mieles- tään erittäin nopeasti. Myös niin kutsutut putkinäkö ja putkikuulo olivat olleet jokaisen toiminnassa läsnä jollakin tavalla.
8.1.1 Ajantaju
”No kyllä se ihan todella kauan kaikui siellä kerrostalojen välissä, se lau- kaus”
Ajantajun muutoksista kertoi jokainen haastateltava. Kaksi kertoi ajantajun hidastuneen, kun yhden mielestä aika oli kulunut todella nopeasti. Mielenkiintoisen tästä tekee se, että teoria, mihin olen tätä prosessia tehdessä tutustunut, kertoo lähinnä vain ajantajun hidas- tumisesta.
”Se kääntyi rintamasuunta meitä kohti ja saman tien nousi se ase suoraan meitä kohti. Ja mulle heti tuli mieleen, että mulla ei oo mitään muuta vaihto- ehtoa, että mun täytyy nyt ampua, että kun meitä uhataan suoran aseella.”
” Se käveli mun partiokaveria kohti, niillä oli etäisyyttä ehkä joku 10 metriä ja muistan että taseria en uskalla käyttää, että jos mä en osukaan. Otin sa- manien aseen esiin sitten, ja huusin myös, että, pudota ase. Ja se kaikki mitä siinä ehti… Mä ensin katoin, että ammunko jalkoihin, mutta se kävelee, että en uskalla, että jos mä en osu niin mitä siitä tulee sitten, se saattaa säikähtää itse siitä ja tulee tulitaistelu siihen. Ja sit mä katoin, että ammunko mä pää- hän, mutta sekin oli sen verran pieni..tavallaan maali, niin sitten mä päätin että keskimassaan vaan.”
Yllä toisena siteerattu haastateltava kertoi, että esitutkinnassa oli saatavilla olevan video- materiaalin avulla selvitetty, että kyseiseen tapahtumaan, missä hän ehti tuon kaiken mie- lessään käydä, oli kulunut noin kolme sekuntia.
”Kun oltiin ajamassa takaisin päin, totesin partiokaverille, että miten voi tuon laatuinen keikka kestää vain muutaman minuutin. Kaveri toteaa vieres- sä, että sehän kesti vaikka kuinka kauan. Katsottiin järjestelmistä statusaiko- ja ja keikka oli kestänyt kokonaisuutena noin kaksi tuntia. Mulla meni ajanta- ju ihan täysin.”
8.1.2 Putkinäkö ja -kuulo
Jokainen haastateltava kertoi, että aseella ammutun laukauksen ääni oli tilanteessa täysin erilainen, kuin mihin on tottunut harjoittelussa.
”En kuullut tosiaan omaa laukaustani, mutta partiokaverin laukauksen ha- vaitsin selvästi.”
”Tietyllä tavalla mä muistan sen laukauksen, mutta se oli ihan erilainen kuin ampumaradalla, että se tavallaan ei jäänyt.. Että jos ampuradalla ampuu niin sitähän on että ei jumalauta että eihän mulla ollut kuulosuojausta, tämä-
hän on aivan kauhea tumaus, mutta se jotenkin häipyi siihen kaikkeen. Muis- tan vaan että se lähti se laukaus.”
”Ehkä tietyllä tavalla tuli putkinäkö, en olisi huomannut, jos joku olisi tullut vaikka ihan viereen seisomaan, niin en usko että olisin sitä havainnut. Sinä iltana ja vielä seuraavana aamunakin, itsellä ei ollut kovin tarkkaa muistiku- vaa, että oonko ampunut,”
8.2 Toimintakyky laukauksen jälkeen
Jokainen haastateltava oli kyennyt toimimaan koulutuksen mukaisesti välittömästi lau- kauksen jälkeen. Toiminta oli kaikilla jatkunut siihen asti, kunnes toiminnan oli niin sano- tusti lupa loppua.
”Kohde vaan totesi, että pitäisikö tällä ampumisella olla jotain vaikutusta ja käveli pois takaisin sinne laiturille. Me varmaan vielä parikymmentä minuut- tia jatkettiin sen puhuttamista, ennen kuin se sitten suostu lopulta luopumaan aseestaan ja tulemaan meidän paikattavaksi.”
”Mulla hetken oli epätietoisuus, puhutaan varmaan taas sekunnin murto- osista, maksimissaan sekunneista, että osuinko mä, kun ei mitään näyttänyt tapahtuvan. Kaikki meni tietysti niin nopeasti siinä, niin sitten se pyörähti sil- lain jaloillansa ja se ase putosi maahan. Siinä mä tajusin, että joo osuin.”
”Me alettiin hoitamaan sitä samantien siinä ja katsottiin sitten, että missä se on se laukaus.”
”Aluksi raudoitettiin se ja sitten kaadetiin maahan ja ruvettiin selvittämään että mitä vammoja hänellä oli. Itse olin laittanut hänelle kiristyssiteen jal- kaan ja toisen partion partionjohtaja oli laittanut vielä painesiteen siihen samaa, eli oltiin yhteistoimin hoidettu se paikkaus.”
Haastateltavat nostivat esille myös tilanteen jälkeisen tietynlaisen suorittamisen. Tilanteen edellyttämät toimenpiteet suoritetaan ammattimaisesti, vaikka keho ja mieli onkin äärim- mäisessä stressitilassa.
”Otin siltä ilmoituksen tekijältä henkilötunnusta ja olin rauhallinen kyllä kai- kin puolin, mutta mä kirjotin sitä henkilötunnusta koko vihkon kokosilla nu- meroilla, että aivan kädet tärisi siitä adrenaliinista.”
” No siinä oli vielä sen verran, että kun toinen partio meni ottamaan kiinni sitä, jota olin ampunut, niin mä samalla liikuin siitä portista sinne pihaan, kun siinä vielä se toinen henkilö istui siellä pihassa. Mä ajattelin, että pakko- han tuokin on ottaa jollakin tavalla hallintaan, kun kolmesta tekijästä oli pu- huttu ja meillä oli yks vasta siinä tehty vaarattomaksi. Mä menin sen luokse ja laitoin sen rautoihin sitten siinä kohtaa.”
Haastattelemieni poliisimiesten toiminnassa näkyi selvästi ammatillisuus ja korkea työmo- raali ja toimiminen koulutuksen mukaisesti loppuun asti.
8.3 Kun toiminta loppui
Jokainen haastateltava toi esille kokeneensa jopa epätodellista tunnetta, kun tilanne oli hä- nen osaltaan päättynyt ja hän oli pääsyt pois tapahtumien keskiöstä. Ajatukset saattoivat olla sekavia ja tilannetta vaikea ymmärtää. Yksi haastateltava kertoi jopa kokeneensa totaa- lista rauhallisuutta välittömästi tilanteesta pois päästyään.
”Voisi sanoa, että ihan pirun epätodellinen olo oli itsellä. Tuntui, että pää on aivan tyhjä. Vähän silleen, että mitä hemmettiä juuri äsken tapahtui. Taval- laan hyvin tyhjä, tyhjä olo ja semmoinen epätodellinen olo. ja kovat kierrok- sethan tuli sitten kun mä menin autoon istumaan, tuli semmoinen oikein ryöp- sähdys, että huhhuh, huhhuh..”
”Kun ensihoito tuli paikanpäälle, niin se oli jotenkin semmoinen laukaiseva tekijä, että siinä sitten jotenkin rauhoittui yhtäkkiä aikalailla. Tai ainakin sii- nä hetkessä se tuntui, että se rauhoitti aika totaalisesti.”
”Tilannejohtaja ohjasi mut partioautoon istumaan ja mä menin siihen väliti- laan. Muistan kun mä vedin sen oven kiinni, niin siihen asti mä oli kannatel-
lut sitä että tämä hoidetaan loppuun asti, mutta sitten tuli semmoinen että tuntu että lysähtää, että voi jumalauta että mihinkä paikkaan tässä joutuikin”
8.4 Defusing
Kaikki haastateltavat olivat erittäin tyytyväisiä siihen, miten tilanteen jälkipurku oli poliisi- laitoksilla hoidettu. He kokivat saaneensa defusingista paljon apua, sekä helpotusta asian käsittelemiseen. Jokainen haastateltava työskentelee eri poliisilaitoksella.
”Täytyy sanoa, että se on kyllä hoidettu meillä niin perhanan hienosti. Käy- tiin läpi se koko homma ja kerrottiin mitä tuleman pitää.”
”Se oli tosi rauhoittava tilanne. vaikka olikin jo pariinkin kertaan puhunut tapahtumat läpi oman partiokaverin ja sen toisen partion kanssa, mutta siinä käytiin vielä kerran ihan rauhassa kaikki. Alusta alkaen kaikki läpi ihan rau- hassa niistä omista tuntemuksista ja fiiliksitä, mitä oli ennen keikkaa keikan aikana keikan jälkeen.”
”Täytyy sanoa, että oli hienosti työnantajan puolelta hoidettu, että onneksi meillä oli oma yleisjohtaja täällä talossa ja se heti teki selväksi sen asian, et- tä kaikki, jotka siihen osallistui, eli meidän partio ja se toinen partio mikä tuli heti meidän jälkeen paikalle, että kun pääsette sieltä irti niin talolle ja siellä sitten otetaan tämä ensikeskustelu.”
8.5 Tapahtumien jälkeen
Aseenkäyttöön johtanut tilanne oli toiminut jonkinlaisena vavahdutuksena jokaiselle haas- tateltavalle. Jokainen oli kokenut jonkinasteista henkilökohtaisen varautumistason nousua ensimmäisissä työvuoroissaan tapahtuman jälkeen. Vaikka varmasti jokainen poliisi tie- dostaa, että työssään voi aseenkäytön tilanteeseen joutua, tulee se kuitenkin usein yhtäkki- senä ja järkyttävänä tilanteena. Poliisin työ on vaihtelevaa, mutta rankkoja ja äärimmäisen stressaavia tilanteita kuitenkin suhteellisen vähän.
”Tulin töihin kesäloman jälkeen, mä olin kuukauden ollut poissa töistä, niin huomasin vaan, miten varpaillaan mä olin koko ajan, kun menin keikoille. Se
meni vähän semmoiseksi äärivarautumiseksi ja se oli kuluttavaa, että menet tavallaan neppari auki ihan tavallisillekin keikoille.”
”Vaikka siinä tietyssä mielessä jo tiedosti sen, että kaikkeen pitää olla val- mis, mutta tuo nyt oli se, mikä lopulta teki sen huomion, että tässä on oikeasti oltava kaikkeen valmis. Vaikka lähtötiedot olisivat millaiset, ei se tarkoita, et- tä tilanne olisi alusta loppuun samanlainen. Ne yksittäiset, pienetkin seikat saattavat laukaista jotain reaktioita. Että kyllä se herätti tietyllä tapaa.
”Ensimmäinen työpäivä sairasloman jälkeen, ehkä kävin joillain jälkikier- roksilla, sillain että oli vähä semmoinen valppaampi olo koko ajan ja niin edespäin. Mutta kyllä mulla nopeasti palautui semmoinen normi olo.”
”Sillä tavalla oli hyötyä tästä koko tapauksesta, että nyt mä jollakin tasolla tiedän sen oman toimintavarmuuden tämmöisessä tilanteessa. Ei sitä pysty samalla tavalla mittaamaan tuolla treeneissä tai muualla.”
8.6 Haastateltavien omia ajatuksia
Haastattelujen lopuksi halusin antaa haastateltaville mahdollisuuden avata omia ajatuksi- aan vapaasti poliisin työstä ja - koulutuksesta, aseenkäytöstä, sekä työympäristöstä. Kaksi haastateltavaa nostivat esille, miten tärkeää on pitää oma ”mindsetti” hyvänä työelämässä.
Maailma muuttuu ja sitä myötä poliisin työympäristö muuttuu.
Erityisesti haastattelun kokeneemmat poliisit toivat ilmi sen, että tavanomaisillekaan tehtä- ville ei koskaan kannata mennä liian rutinoituneesti. Poliisi on tekemisissä ihmisten kanssa ja jokainen ihminen on erilainen. Tämän lisäksi yleensähän poliisi kutsutaan paikalle, kun on joku ikävä tilanne päällä, ei kukaan kutsu poliisia paikalle siksi, että nyt on kivaa.
”Jos kysytään, että oletko valmis ampumaan ihmistä, niin se täytyy tehdä sel- väksi oman pään sisällä, että ihan oikeasti pystynkö mä siihen. Ja jos tässä kentälläkin on, niin siihen pitää pystyä rehellisesti vastaamaan. Henkinen valmistautuminen on mun mielestä äärimmäisen tärkeätä, että kun menee keikalle missä on vähänkään puhetta aseistuksesta tai teräaseista tai muista,
päänsä sisällä aina ajattelee sitä, että miten mä toimin, jos tulee joku välitön uhka.”
”Kuitenkin meidät on noihin koulutettu ja erilaisiin tilanteisiin, meillä on velvollisuus toimia sen vaatimalla tavalla. Ja mikä oli aikaisemminkin itsellä tietynlaisena mindsettinä, että jossain vaiheessa pitää vaan valita että se on joko minä tai se. Mulla on ollut se ajatus ja mindsetti jo jonkun tovin. Mie- lummin sitä itsensä pitää terveenä ja hengissä. En mä tiedä tiedostiko se asiakas siinä vaiheessa mitä siitä pahimmillaan voi seurata.”
”Eräs valmiusyksikön pitkäaikainen kouluttaja sanoi joskus; Jokainen jäätyy jossain vaiheessa, eikä sillä ole väliä. Joku saattaa jäätyä aikaisin, joku vasta silloin, kun näkee todella kamalia asioita, että se skaala on aika laaja. Mutta se ei ole se hyvän toiminnan mittari, vaan se mittari on siinä, että sä tunnistat missä kohtaa sä jäädyt ja kuinka nopeasti sä pystyt toimman sen jälkeen, kun se jäätyminen on tullut. Että se määrittelee sen toimivan poliisin aseenkäytön tai muun voimankäytön mitä on. Mulle tuo oli hienosti silmiä avaavasti ki- teytetty toi koko homma tuohon ja siihen itsensä kehittämiseen. 99% meidän tehtävistähän on ihan normaaleja, etkä sä tarvitse tämmöistä, mutta sitten aina joskus tulee semmoisia, missä tarvitsee.”
”Ei me voida mennä pyssy tanassa joka keikalle, mutta edes siellä omassa- mielessä käy sen läpi, että mitä mä teen jos.”
Esille nousi myös tilanteiden yllätyksellisyys. Kun tilanteeseen osataan varautua oikein, ei poliisiin tai sivullisiin kohdistuvaa aseuhkaakaan koeta välttämättä niin vaaralliseksi, jos se on tiedossa. Tämän kaltaiselle tehtävälle osataan mennä oikein varustautuneena ja oikeassa tunnetilassa, sekä se voidaan suunnitella mahdollisimman turvalliseksi. Sen sijaan yhtäkki- sesti henkeä uhkaaviksi muuttuvat tilanteet haastateltavat kokivat hankalina ja vaaralli- sempina.
”Tässä omassakin tapauksessa oli kuitenkin aikaa se muutama minuutti miet- tiä sitä, kun lähtötiedoissa oli heti siitä aseesta. Mutta mitä jos me oltais menty sinne ihan vaan että, siellä olisi joku känniörvelö pihassa vain örvel- tänyt. Me oltais semmoiselle keikalle menty ja sitten kun olisimme ottaneet
kontaktia, niin jos siinä vaiheessa oltais vasta tehty se asehavainto. No nii.
Tommoinen täysin puskasta tuleva on tosi vaikea.”
”Sekään ei välttämättä ole vaarallinen tehtävä, jos häkestä tulee ilmoitus, et- tä joku ammuskelee hirvikiväärillä jossain asuntoalueella parvekkeelta, niin silloin sä tiedät mihin sä oot menossa. Sä pystyt varautumaan ja soveltamaan sen mukaan. Mutta se on vaarallista, kun sä menet tavallaan liian rutinoitu- neesti tavanomaisille tehtäville, etkä varaudu esimerkiksi niihin muuttuviin ti- lanteisiin, että rupeat luottamaan liikaa siihen tilanteeseen, että näinhän tä- mä on aina mennyt”
9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA OMA POHDINTA
9.1 Johtopäätöksiä
Jokainen toimii stressaavissa tilanteissa eri tavalla. Kaikilla haastateltavilla kuitenkin oli poliisin koulutuksessa, niin opiskeluvaiheessa kuin työelämässäkin, harjoitellut toiminta- mallit hyvin selkärangassa. Jokainen heistä totesi todeksi lauseen ”niin toimit, kuin harjoit- telet”.
Haastateltavat eivät kokeneet akuutin stressireaktion haittaavaan heidän toimintakykyään, siitä huolimatta, että akuutin stressireaktion oireita oli havaittavissa jokaisella. Näistä mai- nittakoon ajantajun muuttuminen ja putkinäkö ja -kuulo (Gustafsberg 2016, 19).
Todennäköisesti haastateltavien kokema akuutti stressireaktio auttoi heitä toimimaan tilan- teessa tilanteen vaatimalla tavalla. Akuutissa stressireaktiossa elimistön toimintakyky par- haassa tapauksessa moninkertaistuu normaaliin verrattuna, jolloin se on loistava apu haas- tavissa ja uhkaavissa tilanteissa. (Gustafsberg 2016, 20.)
Vaikka jokaisen haastateltavan tilanne oli täysin aseenkäytön edellytykset täyttävä, osa koki sen raskaampana, kuin toiset. Asiaa saatettiin venyttää omissa ajatuksissa liian pit- kään. Jos esimerkiksi ajateltiin tilanteen kestäneen kauemmin, kuin se oikeasti kesti, koet- tiin syyllisyyttä partiokaverin turvallisuuden vaarantumisesta.
Asioiden jälkikäsittelyn haastateltavat olivat kokeneet äärimmäisen tärkeäksi. Jokainen heistä oli sitä mieltä, että on hyvä, että asia puidaan laitoksella koulutettujen ihmisten kanssa heti. Jokainen haastateltava kertoi myös olevan tyytyväinen siihen, että mikäli ti- lanne kummittelee liikaa mielessä, kannustettiin heitä menemään hyvin matalalla kynnyk- sellä asiasta juttelemaan esimerkiksi työterveyspsykologille, tai purkukeskusteluihin koulu- tetuille kollegoille. Myös mahdollisuutta osallistua posttraumatyöpajaan oli tarjottu ja sii- hen oli tartuttu. Posttraumatyöpajaan osallistuminen oli koettu erittäin hyväksi keinoksi purkaa mieleen jääneitä asioita.
Vaikeiden asioiden ja tilanteiden käsittelemiseen kunnolla kannustetaan. Jokainen kokee tilanteet eri tavalla ja jokaisella on oikeus saada käsitellä hankalat ja traumaattiset koke-
mukset loppuun asti, niin että ne eivät paina mieltä liikaa. Poliisikin nähdään ihmisenä, ei mekaanisena robottina, jonka tulee kestää kaikki ilman minkäänlaisia tunteita.
Haastattelun kokeneemmat poliisimiehet olivat hyvin tyytyväisiä siihen, miten aseenkäyt- töä nykyään Poliisiammattikorkeakoulussa koulutetaan. Heidän mielestään koulutuksessa on menty eteenpäin isoin harppauksin ja hyvään suuntaan. Myös opiskelijahaastateltava oli tyytyväinen Poliisiammattikorkeakoulussa saamaansa koulutukseen.
Koulutuksesta huolimatta jokainen haastateltava nosti esille oman mindsetin tärkeyden.
Maailmaa seuraamalla ja itseään jatkuvasti ammatillisesti kehittämällä voi ja kannattaa ylläpitää omaa henkistä valmiuttaan ja toimintakykyään.
9.2 Oma pohdinta
Halusin tehdä tästä aiheesta opinnäyttyön, koska koen aiheen kiinnostavana ja siitä ei ole paljonkaan vastaavia töitä tehty. Halusin selvittää, mitä tunteita ja ajatuksia poliisit käyvät läpi niissä tilanteissa, missä oma tai partiokaverin henki on vaarassa tai uhattuna. Näihin kysymyksiin koinkin saavani hyvin vastauksia, huolimatta siitä, että haastateltavia oli vain kolme.
Erilaiset persoonat ja heidän käyttäytyminen ja toiminta vaativissa tilanteissa kiehtovat minua, tämä oli yksi syy, miksi lähdin tästä aiheesta tekemään opinnäytetyötäni. Opin ih- misten erilaisista reaktioista niin toteuttamieni haastatteluiden, kuin aiheeseen liittyvän teorian lukemisen osalta. Näitä asioita oli projektin edetessä mielenkiintoista verrata omiin kokemuksiini ja toimintamalleihini, vaikka en mihinkään näin vakavan tilanteeseen ole koskaan vielä joutunutkaan.
Ihmisten ajatukset ja tunteet ovat aina yksilöllisiä. Näin on myös poliisilla. Kokemus kor- reloi toimintavarmuuden kanssa, mutta se miten asiat tuntee, kokee ja käsittelee ei mene käsikädessä kokemuksen kanssa. Tämän projektin myötä opin muun muassa sen, että or- ganisaatiossamme todellakin otetaan nämä asiat nykyisin huomioon. Kollegoiden tuki ko- ettiin tärkeänä ja sitä oli myös tarjolla.
Vaikka defusing ja debriefing olivat käytössä jokaisella laitoksella, mistä haastateltavat olivat, olivat niiden toimintamallit kuitenkin hieman erilaisia. Näiden toimintamallien yh-
tenäistäminen kaikkien laitosten välillä voisi olla hyödyllistä niin virkatehtävässään asetta käyttämään joutuville poliiseille, kuin esimiehille ja defusigiin koulutetuille henkilöille.
En halunnut avata opinnäyttyössäni haastateltavien kokemia tilanteita liian yksityiskohtai- sesti. Vaikka jokainen haastateltava antoi luvan virkaiän ja poliisilaitoksen julkaisuun, mutta päätin, että pidän tilanteet ja haastateltavat täysin anonyymeina. Koin, että pystyin itse tekemään työstäni silloin enemmän sellaisen, kuin halusin sen olevan. Aito, kauniste- lematon ja rehellisesti kokemuksellinen.
Oman toimintakyvyn rajojen ymmärtäminen on poliisin työssä äärimmäisen tärkeää. Polii- sin työ voi olla kuormittavaa, jos on jatkuvasti liian varautuneessa tilassa. Kuitenkin tavan- omaisiinkaan työtehtäviin ei voi leipiintyä liikaa. Onkin tärkeää löytää näiden kahden välil- lä tasapaino, jonka avulla työssä voi hyvin, kykenee toimimaan turvallisesti ja pystyy jät- tämään työpäivän taakseen sen loppuessa. Itselleen on tärkeää antaa mahdollisuus jatku- vaan ammatilliseen kehittymiseen, poliisin työssä ei voi koskaan olla valmis ja kaiken ko- kenut.
Vaikeiden ja vaarallisten tilanteiden jälkeen omien tunteiden käsittelylle on annettava riit- tävästi niiden vaatima aika. Asioiden liiallinen omissa ajatuksissa pyörittely ei vie mihin- kään hyvään. Pahimmassa tapauksessa tämmöinen vaikuttaa äärimmäisen negatiivisesti ja jopa vaarallisesti toimintakykyyn työelämässä ja vapaa-ajalla. On tärkeää hyväksyä proses- si ja aika, minkä oma mieli tähän vaatii.
Tämän opinnäytetyön tekeminen antoi minulle paljon. Olen vasta poliisiurani alussa ja oli mielenkiintoista kohdata ja keskustella kokeneempien kollegoiden kanssa. Olin hyvin iloi- nen, että jokainen haastateltava oli hyvin avoin ja kaunistelematon haastatteluissa. Haluan uskoa, että projektin tekeminen on antanut minulle valmiuksia kohdata ampuma-asetta käyttämään joutunut työkaveri, sekä lisännyt entisestään ymmärrystäni ihmisten erilaisuu- desta.
LÄHTEET
Gustafsberg, Harri 2018: Do people get shot because some cops panic?: enhancement of individual resilience through a police resilience and efficiency training program. Väitöskir- ja. Tampereen yliopisto
Gustafsberg, Harri 2016: Oppiva organisaatio avuksi poliisityön stressin hallintaan. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.
Gustafsberg, Harri & Åhman, Helena 2017: Tilannetaju – päätä paremmin. Helsinki, Alma Talent Oy.
Helminen, Klaus & Kuusimäki, Matti & Rantaeskola, Satu 2012: Poliisilaki. Helsinki, Ta- lentum Media Oy.
Hyvärinen, Matti & Nikander, Pirjo & Ruusuvuori, Johanna (toim.) 2017: Tutkimushaas- tattelun käsikirja. Tampere, Kustannusosakeyhtiö Vastapaino.
Juuti, Pauli & Puusa, Anu 2020: Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gua- deamus Oy.
Koivula, Ulla-Maija & Suihko, Kristiina & Tyrväinen, Jari 2002: Mission : Possible, Opas opinnäytetyön tekijälle. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun julkaisusarja C. Oppimateriaa- lit. Nro 1. 2. uudistettu painos. Tampere.
Manka, Marja-Liisa 2015: Stessikirja : Mistä virtaa?. Helsinki, Talentum Media Oy.
Metsämuuronen, Jari 2001: Metodologian perusteet. Metodologia-sarja 1. Helsinki, International Methelp.
Rantaeskola, Satu (toim.) & Halme, Kimmo & Kortesalmi, Leo & Lönnroth, Kaarle &
Parviainen, Johanna & Saukoniemi, Teemu & Springare, Sanna 2014: Poliisilaki – Kom- mentaari. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjoja. Tampere, Poliisiammattikorkeakoulu, Juvenes-Print.
Rikander, Henri 2015: Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen - laukaiseva tekijä? Pro gradu- tutkielma. Itä-Suomen yliopisto.
Toiskallio, Jarmo & Mäkinen, Juha 2009: Sotilaspedagogiikka: sotiluuden ja toimintaky- vyn teoriaa ja käytäntöä. Helsinki, Maanpuolustuskorkeakoulu
Valli, Laura 2020: Kuolema kuittaa univelan? : tutkimus resilienssistä ja resilienssipotenti- aalin johtamisesta kriisinhallintaorganisaatiossa. Väitöskirja, Tampereen yliopisto.
Vilkka, Hanna 2015: Tutki ja kehitä. 4., uudistettu painos. Jyväskylä, PS-kustannus.
Vuorensyrjä, Matti 2012: Poliisihenkilöstön työkyky ja työssä jaksaminen : poliisin henki- löstöbarometrin kyselytutkimukseen perustuva koetun työkyvyn analyysi. Poliisiammatti- korkeakoulun raportteja 98. Tampere, Poliisiammattikorkeakoulu.
