Ari Lehtinen & Pertti Rannikko, toim.: Pasilasta Vuotokselle

Ympäristökonfliktien aallot

LEHllNEN. Ari & RANNIKKO, Pertti (IDim.).

Pasilasta \A..lotokselle. Ympäristökamppailujan uusi aalto. Gaudeamus 1994.

Suomessa käytiin 1990-luwn tailleissa useita paikallisia kiistoja me1sien suojelusta, kaupun- kitilasta ja saastumisen vaikutuksista. Useat niistä, kuten Kolin ja Talaskankaan suojelu- hankkeet ja Tampellan rakennushankkeet Tampereella, nousivat myös valtakunnalliseen julkisuuteen. Ari Lehtisen ja Pertti Rannikon toimittama ki~a antaa läpileikkauksen taslä

"ympäristökamppa~ujen uudesta aalosta".

Ympäristökonfliktien uutta kukoituskautta Rannikko pitää nimenomaan suomalaisena ilmiönä. Tamä pätee ainakin metsäkonfliktei- hin: suomalainen me1säteollisuusja metsäalan organisaatiot heräsivät ympäristönsuojelijoi- den haasteeseen Suomessa myöhemmin kuin muua:la, mikä loi edellytykset konflikteille.

Toinen selkeä muutos on se. että uusissa ki1stoissa suojelijat pätjäsivät selvästi parem- min kuin aikaisemmin. Yhtenä selityksenä Rannikko näkee sen, että luonnonsuojelijat osasivat käyttää julkisuutta ja medioita parem- min kuin vastustajansa Päätöksentekijät jou- tuivat reagoimaan 'julkiseen mielipiteeseen'.

Verratessaan nätä konflikteja kymmenen vuotta aikaisempaan ympäristöliikehdinnän kukoistuskauteen, Pertii Rannikko päättelee, että uudet kiistat koskevat aikaisempaa enem- män alkuperäisen luonnon suojelua ja kansal- lisia kulttuuriarvoja kuin esimerkiksi saastumis- ta. Tamän kehityksen hän liitläa uusliberalismin ja arvokonservatismin nousuun.

Rannikon väite uuden ympäristöliikehdin- nän konservatiiVISuudesta tuntuu aluksi osu- valta, mutta ki~an lapaustutkimuksla lukiessa se muuttuu vähemmän itsesläänselväksi.ltse asiassa useimmat tutkiluiSta konflikteista kos- kevat paikallista peliillista ja taloudellista pää- töksentekoa. Myös Ta laskankaan suojelijoiden motiiveja tutkineet Hannele Nykänen Ja Timo Järvikoski korostavat, että suojelijat näkivätym-

pärisKiongelmat selkeästi yhteiskunnallisina ongelmina. Muutos saasteiden vastustami- sesta 'alkuperäisen luonnon' suojeluun ei siis suoraviivaisesti merkilse yhteiskunnallisuuden tai peliitlisuuden vähentymistä. Usäksi konser- vatiivisuuden ja radikaalisuuden erottelu on muuttunut ongelmalliseks. SeMn muutos on ehkä siinä, että 1990-luwn taitteen konfliktit olivat selkeämmin paikallisia, eivätkä synnyttä- neet sellaista valtakunnallisia poliitfista liikeh- dintää kuten Kojärvi aikanaan.

Rannikon toteamus, että "teollisuuden saastepäästöihin ei reagoida yhtä laajasti kuin aikaisemmin" koskee tutkittuja paikallisia ym- päristökonflikteja, mutta tuntuu oudolta, jos ajattelemme siffi, miten ympäristökysymyksis- tä puhuttiin suomalaisissa medioissa 1980-lu- vun jälkipuoliskolla. Tassä keskustelussa saasteiden uhka oli varsin hallitseva. Tyyp- piesimerkki on laaja keskustelu Lapn metsä- tuhoista. jossa keskilyltiln 1990-luvun taittees- sa lähes yksinomaan saasteisiin. Se synnytti myös paikallista ympäristöliikehdintää (Seis Kuolan päästöiJ/e -liike), joka ei kuitenkaan noussut kovin laajaksi. Tassä mielessä se ker- too silta, että ympäristökamppailu on siirtynyt kansaJaistoiminnasta muille areanoille kuten meoioihin.

Tapaustutkimusten ongelmana on, että niis- tä useat jäävät tapahtumien kuvailuksi, jota täydennetään joillakin rakenteellisilla selityksil- lä. Useat niistä antavat kiinnostavaa tietoa toi- mijoista ja heidän motiiveistaan, mutta niistä puuttuu dynaaminen ote, konfliktien tutkiminen nimenomaan konflikteina. Se edellyttäisi ta- pahtumien kulun, strategisten tapahtumien ja tekijöiden sekä kiistan osapuolten argurnen- taation selkeää jäsennyslä ja anaJwsia. Tamä on tietysti myös ki~oittamisen ongelma: lyhyt artikkeli vaatii selkeää näkökulmaa ja jäsen- nystäsekä tiivistä esitystapaa. PositiMsta on se, että ki~oiltajat

ovat

Useimmissa artikkeleissa ei kovin syste- maattisesti eritellä sitä, miten konflikteja käy- dään eri areenoilla ja miten ne muunluvat eri areenoilla kuten oikeudessa, pelii1ikan eri areenoilla, kansaJaisyhteiskunnassa, meoiois- sa jne. Medioiden roolin erittely tutkimuksissa jää yllättävän vähäiseksi, vaikka useat niistä

käsittel61/ät media-ilineistoistoa.

Parhaiten onnistuu Esa Konttinen, jonka aiheena on yksi vähiten tunnettu kiista, kansa- laisaktivismin nousu Säynätsalossa. Konttinen osoittaa, miten erilaiset pienet asiat kuten ke- vyen liikenteen väylän puuttuminen ja virkistys- alueen kaavamuutos saavat kansalaisten mi- tan tayttymään. He nousevat vastustamaan paikallista kunnallista l:lyrokratiaa. Tamän hän ky1kee kiinnostevasti patruunavaltaisen teolli- suusyhdyskunnan muuttumiseen korporatiM- seksi l:lyrokratiaksi, jonka vallankäyttöä kOOu- tettu keskiluokka nousi vastustamaan.

Hannele Nykänen ja Trmo Järvikoski tek&

vät kiinnostavia huomioita Talaskankaan suo- jelijoiden erilaisista motiiveista ja toimintatavois- ta. Sarianne Tikkanen viittaa tärkeään kysy- mykseen tutkimuksen ja medioiden roolista kansalaisten reagoinnissa Nesteen päästöjen ympäristöhaittoihin Porvoon seudulla. Uime-

ha~un sellutehtaan ympärillä käytyjä konflikteja tutkinut Jarmo Kortelainen pohtii lupamenette- lyn vallankäyttöä, Anu Lehtolasamaa lapausta me1sätalouden vallan 'läkökulmasta.

Johdannossaan Rannikko virittää mielen- kiintoisen kysymyksen "miksi Suomessa syn- lyi ympäristökamppa~ujen aallto, jollaista ei juuri muissa Länsi-Euroopan maissa 1990-luwlla esiintynyt?" Vastauksel jäävät vielä alustavksi Yksi ongelma on se, että ki~ste puuttuu var- sinainen yhteenveto, joka tiMsläisi tapaustutki- musten annin.

Ari Lehtinen virittelee jälkisanoissaan monia kiinnostavia haasteita tulevalle tutkimukselle, jotka jäävät kuitenkin kokoelman suhteen vä- hän irrallisiksi ja yleisiksi.

Voikin kysyä, oikeuttavalko tutkituttapaukset puhumaan, jostakin 'uudesta aallosta'vai ovat- konetavanomaisempaa liikehdinnänaalloilua.

Kysymykseen vastaaminen vaatisia selvem- piä kytkentöjä kansainväliseen kehitykseen ja tutkimukseen sekä nihin julkisuuden muutok- siin, joita Suomessa esimerkiksi Pertii Suho- nen on tutkinut

Kokoelmassa muutemat tutkijat, esimerkik- si Konttinen ja Tapio Utmanen viittaavat kiin- nostavasti keskiluokan likehdintään ja kyt!<evät tämän havainnon kansainväliSeen tutkimuk- seen. Uimasen tutkimien ydinjätteiden vastus- tajien "tyypillinen aktivisti oli keski~käinen opel- taja". Tastä suunnasta olisi voinut kehitellä ylei-

sempiä tulkintoja liikkeiden mobilisaatiosta.

Rannikon ennustus si~. että "metsien suo- jelua koskeva kiihkein taisteluvaihe lienee kui- tenkin jo Suomessakin ohf' nä~ä tämän päivänvalossa ennenaikalse~. Viimevuosien uusi piirre ki~assa tutkiiluihin metsäkonflikteihin verrattuna on myös niiden kansainvälinen ulot- b.Nuus. Itse asiassa suomalainen metsäteolli- suus heräsi ympäristöasioihin varsinaisesti vasta kun konflikteista tuli kansainvälisiä ja ne alkoivat hoota suomalaisen metsätalouden imagoa ja toimintaedellytyksiä.

Toisessa ennustuksessaan Rannikko on varmaankin oikeassa:ympäristökonfli~jatku­

vat vaikka ne ehkä mu~atkin julkisista spektaakkeleista arkipäiväisemmiksi. Yksi syy on ympäristövaikutusten arvointia koskeva laki, joka antaa konflikteille institutionalisoidun muodon. Ympäristökonfliktien tutkijoille ri~

vielätö~.

ikäänkuin menneessä aikamuodossa. Pää- teeman käsittely alooottiin ku~enkin yleisem- m~ taso~ dosentti Pertti Alasuutarin kat- sauksella reseptiotutkimuksen ja "yleisöjen et- nografian" keh~vaiheisiin, mikä sopikin hyvin pävien avaukseksi.

Alasuutari jakoi alueen tukimuksen kolmeen vaiheeseen tai sukupoM3en. Ensimmäinen re- septiotutkimuksen sukupoM tukeutui Stuart Hallin artikkeliin Encoding Decoding (1973), joka semioottisen painotuksensaavulla käänsi näkemystä passiMsesta vastaanotosta aktiM- seen tulkintaan. Morleyn klassinen Nationwide tutkimus ( 1980) oli Hallin mallin käytännöllinen illustraatio.

Toinen sukupoM siirsi huomiota ohjelmista tehtävistä tulkinnoista "tulkitseviin yhteisöihin"

- sosiaalisten ryhmien jokapäiväiseen elä- mään ja ohjelmien'mediumien merl<itykseen siinä. Konventionaalisen politiikan sijaan paino- Esa Väliverronen tettiin "identiteettien politiikkaa'' ja sukupuoleen

liittyviä kysymyksiä. Tätä vaihetta luonnehtii kä-

s~e "etnografinen käänne''.

Vastaanotosta vaiheittain

Toisen vaiheen tutkimusta on kuoonkin kri- tiso~ si~. että pienyhteisöjen "kenttätutkimus'' alkoi sosiaalisten yhteisöjen roolia tutkiessaan kadottaa näköpiiristään kokonaan median si- sä~öjen aktiMsen merl<ityksen. Samoin Alasuutari huomautti, että mediatutkimus hyp- päsi kenttätutkimukseen vaiheessa, jolloin ant- ropologiassa jo yleisesti pyrittiin kiistämään koko kentän käsitteen relevanssi (post)moder-

TIEDOTUSTUTKIMUS

gin Desperately Seeking Audience -teoksen pointteja, herätti yleistä myöntyvää mutinaa.

Erityisesti innostui nykyään Vaasan yliopistos- sa vaikuttava Tarmo Malmberg, joka ha~i reseptiotutkimuksen "kolmannen sukupolven"

sosiologisen painotuksen myötäilevän Frank- furtin kri~sen koulukunnan vuosikymmenien takaisia teesejä. Eikä Tarmo kai ihan väärässä olekaan, näinhän se heiluri taas heilahtaa ..

Alasuutarin es~elmä muuten perustui hä- nen Sagelle suunnittelemansa toimrtetun jul- kaisun johdantolukuun. Eli perästä vielä kuulu- nee.

Warwickin yliopistosta tulleen Jackie Sta- ceyn aihe "Cinema History and Popular Me- mary" kuvasi hänen tutkimushankettaan, jos-

sase~ettiin Hollywoodin naistähtienmerkitys- tä brittiläisille naisille 1940-ja 50-luvulla. Lehti-il-

mo~ksien avulla löydetty naisten joukko on muisteluittensa kautta tuottanut mielenkiintois- ta kuvaa toisaa~ sodanjälkeisen ajan naisten asemasta, elokuvateattereiden ylellisyydestä vapauden linnakkeena ja naistähtien kyvystä suunnata muistelijoiden omaa elämää eteen- pän. Staceystä kiinnostuneille voi su~ella hänen teostaan Star Gazing.

Annette Kuhn (Giasgow'n yliopisto) on puo- lestaan hänkin hypähtänytpsykosemioottisista syövereistä elokuvan sosiaalihistorian pariin.

Häntutkii Britannian 3Q.Iuvun elokuvaku~uria varsin monien lähteiden kautta, mutta hänen- kin kohteensa tarkentuu erityisesti ajan nais- nejaylhteiskuntiatutkittaessa.Aiasuutarikoros- ku~urin ja elokuvaku~urin yhteyleen. Ta- Vastaanottotutkimus oli pääteemana helmi-

kuisilla Elokuva- ja tv-tutkimuksen päMIIä, jotka tänä vuonna pidettiin Turussa. Joka toinenvuo- si jä~estettävän viikonlopputapahtuman taka- na on Suomen elokuvatutkimuksen seura (SETS ry.). Vastaanoton, tai pikemminkin re- seption ja mediayleisöjen tutkimus on alue,joka

ku~urintutkimuksen näkökulmien myötä on noussut keskeiseksi niin sosiaal~muksen,

tiedotustutkimuksen kuin elokuvatutkimuk- senkin kentällä. Monitieteisyys näkyi myös Tu- russa.

Seminaarin ulkomaiset vieraat - Jackie Stacey ja Annette Kuhn- ovatviime vuosina keskittyneettulkitsemaan toinen 1930 ja toinen 40-50-luvun elokuvan sosiaalihistoriallista merkitystä brittinaisille. Myös Staceyn ja Kuhnin edustama tutkimussuunta pohtii reseptiota-

ti, että osallistuvan havainnoinnin sijaan etno- grafi voi tehdä kenttätutkimusta myös tutkies- saan arkistoja ja tilastoja tai m~ tahansa yh- teisöä koskevia tietoja.

Juuri reseptiotutkimuksen toisen sukupol- ven kritiikin kautta on aukeamassa tie kohti kolmatta sukupolvea. Alasuutari ~ haluaa luonnollisesti vi~oittaa tätä tietä.

KolmassukupoM palauttaa huomionsa oh- jelmiin ja ohjelmistoihin- ei eristettyinä tekstei- nä vaan arkielämään vaikuttavina elementtei- nä. Myös tässä vaiheessa voi tutkia pienyh- teisöjä, mutta ne pyritään näkemään osana laajempaa yhteiskunnallista rakennetta, ja me-

diaku~uria,jokajäsentää todellisuutta ja ihmi- siä tuon mediatodellisuuden yleisöiksi.Aiasuu- tari painotti sosiologista ja kri~stä otetta.

Alasuutarin hahmotus,jokamuistutti IenAn-

paustutkimuksena Kuhnilla on Dianna Durbin ja hän tähtihahmoansa kytkeytyvä ihailijaku~­

tuuri. DD on Universal Studion "unohdettu täh- b", joka erityisesti tuntuu välittäneen brittinaisille energisyyttä ja rohkeutta voimalla joka vieläkin muistetaan.

Neljäntenä luenno~ijana päMIIä oli Tukhol- man yliopiston Jan Olsson, jonka pitkä, mutta s~kin uuvuttavampi es~ kuvasi ruotsalaisen elokuvasensuurin vaiherta.

Kuten usein oli näidenkin tutkimuspäivien anti p~lti työryhmissä ja niiden vapautunees- sa keskustelussa. Ryhmät oli luokrte~ kol- meen: vastaanottotutkimus, sosiaalinen suku- puoli sekä elokuvan ja television historia. Esi- telmiä pidettiin kaikkiaan parikymmentä akse- lilla Helsinki-Tampere-Jyväskylä- Oulu, minkä

pohja~ voi todeta alan tutkimusperinteen mo-