• Ei tuloksia

Tulevaisuuden opettajien työnkuva laajenee

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Tulevaisuuden opettajien työnkuva laajenee"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Kieli, koulutus ja yhteiskunta – huhtikuu 2010 ISSN 1799-0181 (verkkolehti)

Tulevaisuuden opettajien työnkuva laajenee

Julkaistu 29. huhtikuuta 2010. Kirjoittanut Pia Bärlund.

Opettajankoulutuksella on kielikoulutuspoliittisesti merkittävä rooli siinä, millaisen ammatillisen perustan ja asenteet nuoret opettajat omaavat siirtyessään työelämään.

Opettajankoulutuksessa on mahdollista avata opiskelijoiden ajatusmaailmaa ja laajentaa heidän näkemyksiään siitä, mitä työelämä voi tarjota opintojen päätyttyä.

Opettajankouluttajien kielikoulutuspoliittinen haaste onkin, miten saada kielten

aineenopettajaksi opiskelevat näkemään, että kieltenopettajan työnkuvaan ei kuulu ainoastaan oman oppiaineen opetus ala- ja yläkouluissa ja lukioissa. On toki totta, että kaikkea ei voi jättää opettajankouluttajien harteille, vaan myös Siperialle jää jotain opetettavaksi.

Kieltenopettajilta ja etenkin niin sanottujen ”pienten kielten” opettajilta odotetaan nykyään myös markkinointitaitoja. Heidän on osattava markkinoida oppilaille valinnaisina aineina tarjottavia kieliä, tiedettävä, miten ja millaisilla uusilla menetelmillä oppijat saadaan innostumaan ja motivoitumaan. Satoja opettajia kokoontui 13.-14.4.2010 perusopetuksen vieraiden kielten kehittämishankkeen yhteydessä pohtimaan, kuinka kehittää opetusta ja markkinoida osaamistaan. Jo pitkään työelämässä ollut kielten opettaja sanoikin, että opettajien tulisi herätä Ruususen unesta ja tehdä jotain asialle [väheneville kieliryhmille].

Muuten loppuvat opetustunnit ja palkka lakkaa juoksemasta. Koulumaailma ei ole enää satulinna, jossa kielten opettajille annetaan tunnit tarjottimella, vaan opettajien on nykyään tehtävä riittävän opetustuntimääränsä eteen itsekin töitä. Jäin pohtimaan, kuinka siis lisätä markkinointitaitoja ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta opettajankoulutukseen, joka niin syvästi nojautuu kasvatustieteisiin?

Ensimmäinen Kieliparlamentti kokoontui 23.3.2010 Helsingissä ja siellä esitettiin ajatus madaltaa äidinkielen ja vieraiden kielten opetuksen välillä olevaa lokerointia. Perinteiset vastakkainasettelut äidinkielen ja vieraiden kielten välillä ovat tällä hetkellä vallalla, ja parlamentin osallistujat toivoivatkin opetusyhteistyön kehittämistä yli ainerajojen.

Kieliaineiden ja muiden aineiden rajoja voitaisiin myös rohkeammin madaltaa. Näin tehdäänkin jo Jyväskylän yliopiston aineenopettajankoulutuksessa, jossa niin kutsuttua sekaryhmätyöskentelyä on toteutettu ja tutkittu jo pitkään. Kannustankin työelämään siirtyviä opiskelijoita myös opintojensa päätyttyä jatkamaan innovatiivisia kokeiluja ja

opetusyhteistyötä muiden kollegoiden kuin pelkästään kielten opettajien kanssa. Tulevien opettajien puolesta toivoisin, että jo pitkään työssä olleet kollegat eivät torpedoisi uusien opettajien ideoita asenteella ”meillä on aina tehty näin ja ei toi tuu tollein toimimaan”, mistä Tarja Nymanin viime syksynä ilmestynyt väitöstutkimuskin antaa viitteitä.

Näytölläsi on verkkolehden vieraiden kielten opetuksen teemanumero. Tarja Nymanin artikkelista saamme lukea, millaisessa ympäristössä nuori opettaja kehittää identiteettiään ja miten kasvu opettajuuteen tapahtuu. Pia Bärlundin, Teija Kyllösen ja Taina Saarisen raportti

(2)

Kieliparlamentista kertoo, mitä odotuksia ja toiveita kielikoulutuspolitiikalle asetetaan.

Jarkko Immonen ja Hanna-Kaisa Hokkanen pohtivat opiskelijan näkökulmasta muun muassa millaisia poikkitieteellisiä tukitoimintoja opettajankoulutuksen rinnalle on kehitetty Helsingin yliopistossa, sekä millaista on tehdä ohjattua opetusharjoittelua Aurinkorannikolla.

Työvoimapoliittisesta näkökulmasta on mielenkiintoista lukea Elizabeth Järveläisen kirjoitus, kuinka merkittävä vaikutus työllistymiseen vieraiden kielten opettajien

pätevöittämiskoulutuksella on. Kunnallispolitiikan osalta Raimo Salkinojan kirjoituksessa tutustutaan siihen, miten kuntatason opetusjärjestelyillä voidaan taata kaikille oppilaille mahdollisuus opiskella kieliä.

Hyvää lukuhetkeä!

Pia Bärlund toimii kielikoulutuspolitiikan verkoston projektitutkijana ja on Kieli, koulutus ja yhteiskunta -lehden toimitussihteeri.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Opettajien näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että heillä ei ollut riittävästi avoin- ta tietoa aiheesta sillä hetkellä ja eräs opettaja kuvaakin tilannetta salamyh- käiseksi

Oikeuskansleri Jonkka (HS 2015) on sitä mieltä, että opettajien kelpoisuuden määrittelyn ja opettajien lisäkoulutuk- sen tarve tulisi vähintäänkin selvittää. Erityisesti

Lisäksi lasten ja opettajien arviot opettaja-oppilassuhteesta ja lapsen toveriongelmien määrästä olivat hyvin samansuuntaiset erityisesti SISUKAS -projektin

Mielenkiintoista oli myös huomata, että ainoastaan yksi opettaja mainitsi liikkeen ja liikkumisen osaksi omaa opetustaan, vaikka tanssiminen ja erilaiset

Printy kuvaa tutkimuksessaan opettajien työyhteisön muodostumista. Hänen mukaansa opettajia työelämässä saattaa yhteen näiden yksilölliset, taus- talla olevat ominaisuudet.

Erittäin iloinen rehtori B oli siitä, että eräs opettaja vihdoinkin suostui me- nemään toisen koulun tiedotustilaisuuteen kertomaan koulun kokemuksista

opettaja olisi hyvä olla selvillä siitä, kuinka oppilaat kokevat hänen käyttäytymisensä luokassa sekä ymmärtää jokapäiväisten pienten vuorovaikutushetkien

Ajatuksena on, että niin tulevien kuin jo työelämässä olevien opettajien olisi hyvä aika ajoin vertailla visioitaan aiempiin kokemuksiinsa ja nykykäsityksiinsä vieraiden kielten