4/2015 niin & näin 113
risiä kategorioita vai tarkastella esityksiä pikemmin yksi kerrallaan, yksilöinä tietyssä konkreettisessa muodossa?
Onhan performanssitaiteen olemus usein yhdistetty juuri siihen nimenomaiseen muotoon, jonka perfor- manssi ainutkertaisessa esitystilanteessa saa.8 Varsinkin performanssitaiteen historiaa kirjoittaessa olisi pysyttävä tietoisena siitä, mitä kokemus elävästä esityksestä ja toi- saalta sen jättämien jälkien kohtaaminen arkistossa per- formanssista opettavat.
Esityksineen ja jälkineen performanssitaide haastaa ennen kaikkea pysyvien dokumenttien kulttuuria, jonka varaan länsimainen epistemologia Diana Taylorin mukaan on pitkään rakentunut.9 Eräänlaisena bart- heslaisena ”kirjoitettavana tekstinä”10 – moninaisena, avoimena ja teoskokemuksessa aktualisoituvana – per- formanssiteokset tarjoavat paikan tarkastella tiedon tuot- tamisen kulttuurisia perustoja ja ajatella uudelleen myös arkiston ja tallenteen käsitteitä.
Viitteet
1 McGillivray 2008, 32.
2 Ks. esim. Schneider 2011, erit 140–144, 147, 154.
3 Bedford 2012, 77–78.
4 Lepecki 2010, 31.
5 Mitchell 2005, ks. erit. 6–11.
6 Auslander 2006, 5.
7 Lehmann 2009.
8 Ks. esim. Phelan 1998, 146.
9 Taylor 2003, ks. erit. 16–17.
10 Barthes 1974, 4–5.
Kirjallisuus
Auslander, Philip, The Performativity of Per- formance Documentation. PAJ. No. 84, 2006, 1–10.
Barthes, Roland, S/Z. An Essay (S/Z, 1970).
Käänt. Richard Miller. Hill and Wang, New York 1974.
Bedford, Christopher, The Viral Ontology of Performance. Teoksessa Perform, Repeat, Record. Live Art in History. Toim. Amelia Jones & Adrian Heathfield. The University of Chicago Press, Chicago 2012, 77–88.
Lehmann, Hans-Thies, Draaman jälkeinen teatteri (Postdramatisches Theater, 1999). Suom. Riitta Virkkunen. Like, Helsinki 2009.
Lepecki, André, The Body as Archive: Will to Re-Enact and the Afterlives of Dances.
Dance Research Journal. Vol. 42, No. 2, 2010, 28–48.
McGillivray, Glen, Still. Not Seen. The Hidden Archive of Performance. About Performance. No. 8, 2008, 31–45.
Mitchell, W. J. T., What Do Pictures Want?
The Lives and Loves of Images. University of Chicago Press, Chicago 2005.
Phelan, Peggy, Unmarked. The Politics of Per- formance (1993). Routledge, London 1998.
Schneider, Rebecca, Performing Remains. Art and War in Times of Theatrical Reenact- ment. Routledge, London 2011.
Taylor, Diana, The Archive and the Repertoire.
Performing Cultural Memory in the Ame- ricas. Duke University Press, Durham 2003.
T
.E.H.D.A.S. ry:n videoarkistoa on kartu- tettu vuodesta 2005 lähtien. Arkistoon on tallennettu dokumentaatiota kotimaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden performans- seista, jotka on kuvattu taiteilijaseuran järjestämissä tapahtumissa, pääosin Perf-festivaalilla Po- rissa ja Perfo-klubilla Tampereella. T.E.H.D.A.S. ry:n ja Porin taidemuseon yhteistyöhanke arkistointikäytäntöjen kehittämiseksi käynnistyi vuonna 2012. Pontimena olitaiteilijaseuran tarve saada performanssiarkiston pitkä- aikaissäilytys turvattua. Aineistojen arkistointi kuuluu Porin taidemuseon intresseihin. Se kun on myös Sa- takunnan aluetaidemuseo, jonka tehtävänä on edistää alueen visuaalisen kulttuurin tallennusta.
Performanssi on kuvailemisen ja luetteloinnin nä- kökulmasta yksi vaativimmista taidemuodoista. Teos tapahtuu aina tietyssä ajassa ja paikassa, usein vuorovai- kutuksessa yleisön kanssa. Performanssi koetaan nähdyn
Anni Saisto
Aineetonta tallentamassa –
performanssitaiteen videoarkistoinnin haasteita
Porilainen taiteilijaseura T.E.H.D.A.S. ry on kymmenvuotisen taipaleensa aikana järjestänyt
lukuisia performanssitapahtumia. Tallenteista on kertynyt merkittävä, noin 300 videon
arkisto. Tulevaisuudessa aineistojen säilyvyys ja arkiston käyttäjät ovat kirjaamiemme
tietojen varassa. Miten kuvailla performansseja ja niiden taltiointeja?
114 niin & näin 4/2015
lisäksi hajuina ja ääninä, ehkä myös tuntoaistimuksina.
Esityksen fyysisiä jälkiä ovat esimerkiksi siinä käytetyt materiaalit. Jos teos on tallennettu, siitä säilyy doku- mentti valokuvan tai videon muodossa. Performansseja on koottu suomalaisiin taidemuseoihin niukalti, yhä edelleen valtaosa aineistoista sijaitsee taiteilijoiden varas- toissa ja kotiarkistoissa.
Taidemuseokäytäntöjen näkökulmasta performans- sitallenne voi saada teoksen statuksen, mikäli taiteilija hyväksyy sen edustamaan itsenäisenä teoksena jo tuhou- tunutta alkuperäistä teosta. Tällöin puhutaan auktori- soidusta dokumentista. Taltiointi esityksestä tai tapah- tumasta on dokumentti.1 Tallenteen status vaikuttaa sen käsittelyyn museossa: auktorisoitu dokumentti sijoitetaan taidekokoelmaan, dokumentti arkistoon. T.E.H.D.A.S.
ry:n videot saavat museonäkökulmasta dokumentin sta- tuksen, ja niistä syntyy arkisto.
Kadonnut taideteos ja digitaalinen taltiointi
Miten kuvailla riittävästi videon sisältö eli performanssi ja videotaltioinnin tiedot, jotta aineisto on mielekkäästi käytettävissä tulevaisuudessa? Taidemuseoiden luetteloin- tiohjeet ja -käytännöt on laadittu fyysisten taideteosten, kuten maalausten tai veistosten kuvailemista varten. Li- säksi digitalisoituminen on mullistanut myös museoiden tallennustyön asettamalla aivan uudenlaisia vaatimuksia tiedostomuotoisen aineiston kuvailemiselle. Olemme pyr- kineet vastaamaan näihin haasteisiin koostamalla tieto- mallin, jossa videotallenteen tiedot ryhmitellään kolmeen osaan: performanssi, tallenteen syntyhistoria ja tekijänoi- keudet sekä videotiedoston tekniset metatiedot. Kahden ensimmäisen osan tiedot ovat pysyviä, kun taas tekniset metatiedot muuttuvat, mikäli video siirretään tulevaisuu- dessa uuteen tiedostomuotoon. Digitaalisten aineistojen pitkäaikaissäilytyksen periaatteisiin kuuluu kirjata tie- doston muutoshistoria metatietoihin. Tietomallimme on tältä osin yksinkertainen, ja tekniset metatiedot on toistai- seksi tarkoitus merkitä viimeisimmän version mukaisesti.
T.E.H.D.A.S. ry:n tapahtumien performanssit ovat tyypillisesti ainutkertaisia teoksia, joita ei esimerkiksi uusinneta (re-performance). Tietomallissa performanssi kuvaillaan tapahtumana (E7 Activity) Cidoc-CRM -standardin avulla2. Siihen liitetään taiteilijoita tai tai- teilijaryhmä, organisaatioita, aika- ja paikkamääreitä sekä sisällön kuvailua. Esiintyjät saattaa tarkoittaa yhtä tai useampaa taiteilijanimeä, taiteilijaryhmää tai omalla nimellään esiintyvää taiteilijaa. Henkilöiden nimille on oma kenttänsä. Sisällön kuvailussa vältetään luokittelua.
Kuvailu on vapaamuotoista, ja siihen voidaan yhdistää mahdollinen tiedoteteksti. Lisäksi tietomallissa on huo- mioitu performanssissa käytetyt objektit, mahdolliset rinnakkaisteokset, yhteistyökumppanit ja vaikutteet.
Biteistä koostuvan videon säilyttäminen tulevai- suuteen vaatii paljon metatietoa, tietoa tiedosta. Kansal- linen digitaalinen kirjasto -hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää pitkäaikaissäilytysjärjestelmä digitaalisille
kirjasto-, arkisto- ja museoaineistoille3. Hankkeen oh- jeistukset ovat toimineet ohjenuorana tiedostomuo- tojen, tallenteen syntyhistorian ja teknisten metatie- tojen määrittelylle. Syntyhistoria sisältää muun muassa videokuvaajan ja arkistoijan nimet, originaalitallenteen muodon sekä tekijänoikeustiedot. Ne ilmaistaan Premis 2.2. -standardin mukaan4. Kolmas osio, videotiedoston tekniset metatiedot, jakautuu kolmeen osaan: yleiseen metadataan sekä video- ja audiometadataan. Tekniset metatiedot kuvaillaan Premis 2.2.:lla laajennettuna Vi- deoMD- ja AudioMD-standardeilla.5
D-ark ja kehittämistavoitteet
Kehitystyön tuloksena on syntynyt performanssital- tiointien arkisto D-ark. Se koostuu www.tehdasry.fi/
dark-sivustosta, jolla videoita julkaistaan taiteilijoiden suostumusten mukaan sekä tietokannasta, johon perfor- manssien ja videotallenteiden kuvailu- ja metatiedot kir- jataan. Tietokannan kaikki kentät on kirjattu sivustolla julkaistuun D-ark-oppaaseen. Teknisten metatietojen suhteellinen osuus koko tietomallista on suuri: niitä on 37 kaikkiaan 66 kentästä. Ne on määritelty pakollisiksi Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen pitkäaikais- säilytysohjeissa.6 Luettelointityön helpottamiseksi tie- tokannan monissa kentissä voidaan hyödyntää valmiita valintavaihtoehtoja.
Tietomalli on ensimmäinen versio, jota jatkokehi- tetään kokemusten karttuessa. Esimerkiksi video- ja net- tiperformanssien sekä performanssikäsikirjoitusten kuvai- leminen saattaa tulevaisuudessa osoittautua tarpeelliseksi.
Kehitystyössä on keskeistä laajentaa performanssien ku- vailutapoja. Anja Närä on käsitellyt informaatiotieteen pro gradussaan performanssia sisällönkuvailun kohteena. Hän tunnistaa performanssikokemuksen subjektiivisuuden ja ehdottaa sen kuvailuun useampaa kenttää, joissa tuodaan esiin taiteilijan lausuma, tiedonjärjestäjän havainnot ja ko- kemukset, silminnäkijän luonnehdinnat sekä ote julkais- tusta ja julkaisemattomasta lausumasta kuten kritiikistä.7 Viime kädessä tiedon tallentaja joutuu painiskelemaan ison kysymyksen äärellä: miten sietää luetteloinnin vaja- vaisuutta, tallennetaanhan monimutkaisesta todellisuu- desta vain pieni viipale?
Viitteet & Kirjallisuus
1 Taideteosten luettelointiohje, Toim. Helka Ketonen. Valtion taide- museo, Helsinki 2010, 65.
2 CIDOC Conceptual Reference Model, http://www.cidoc-crm.
org/, 23.7.2015.
3 http://www.kdk.fi/index.php/fi/pitkaaikaissailytys . 4 http://www.loc.gov/standards/premis/.
5 http://www.loc.gov/standards/amdvmd/.
6 http://www.kdk.fi/index.php/fi/pitkaaikaissailytys/maeaerittely-ja- dokumentit/5-suomi/pitkaeaikaissaeilytys/141-kdkn-saeilytys-ja- siirtokelpoiset-tiedostomuodot
7 Anja Närä, Häiriö. Performanssi sisällönkuvailun kohteena. Pro gradu. Informaatiotutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto 2004, 108.
