• Ei tuloksia

Ansioiden käsitteestä distributiivisessa oikeudenmukaisuudessa

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Ansioiden käsitteestä distributiivisessa oikeudenmukaisuudessa"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

Helsingin yliopisto - Helsingfors universitet - University of Helsinki

ID 2006-581 Tiedekunta-Fakultet-Faculty

Valtiotieteellinen tiedekunta

Laitos-Institution-Department

Käytännöllisen filosofian laitos

Tekijä-Författare-Author

Nystedt, Marko

Työn nimi-Arbetets titel-Title

Ansioiden käsitteestä distributiivisessa oikeudenmukaisuudessa

Oppiaine-Läroämne-Subject

Käytännöllinen filosofia

Työn laji-Arbetets art-Level

Pro gradu

Aika-Datum-Month and year

2006-12-11

Sivumäärä-Sidantal-Number of pages

114 s.

Tiivistelmä-Referat-Abstract

Ansaitseminen distributiivisen oikeudenmukaisuuden periaatteena merkitsee taloudellisiin etuuksiin kohdistuvien vaateiden oikeuttamista toimijan menneisyydessä suorittaman toiminnan perusteella. Ansioita koskevien arvostelmien pätevyydelle on siis ratkaisevaa, missä määrin ansaitsemisperustana pidetty henkilön toiminta tai sen lopputulokset ovat hänen tahdonvaraisten päätöstensä ja toimintansa tulosta.

John Rawlsin mukaan yksilöiden menestyminen taloudellisessa toiminnassa ja kilpailussa taloudellisiin etuuksiin oikeuttavista viroista ja asemista on suuresti riippuvainen heidän geneettisestä lahjakkuudestaan, kasvatuksestaan ja sosioekonomisista lähtökohdistaan. Rawlsin mukaan taloudellinen toiminta myös edellyttää mahdollisuusehdokseen kaikkien yhteiskunnan jäsenten yhteistyöhalukkuuteen perustuvien

taloudellis-poliittisten instituutioiden olemassaoloa. Koska kukaan ei ole ansainnut näiden toiminnan mahdollisuusehtojen olemassaoloa, kukaan ei Rawlsin mukaan voi myöskään väittää ansaitsevansa niiden avulla hankkimaansa taloudellista hyvinvointia.

Rawlsin vaatimus, että kaikkien ansaitsemisen mahdollisuusehtojen tulisi myös olla ansaittuja, on kuitenkin perusteeton, ja se johtaa loogisesti kehämäiseen ansaitsemisen käsitteeseen. Toiseksi kaikkea taloudellista toimintaa ei ole mielekästä ajatella kilpailutilanteena, jossa yksilöt tavoittelevat ennalta olemassa olevan yhteiskuntarakenteen puitteissa osuuksia varallisuudesta, jonka virheellisesti ajatellaan olevan olemassa sen tuottajien ponnistuksista riippumatta. Työpaikkojen ja muiden taloudellisiin etuuksiin oikeuttavien virka-asemien jakoa voi kuitenkin tarkastella instituutioiden puitteissa tapahtuvana viranhakijoiden välisenä kilpailuna. Koska näiden yhteiskunnallisten asemien ja työtehtävien sekä niihin liittyvien palkkioiden olemassaolo ei ole yksittäisen viranhaltijan toiminnan ansiota, hän ei voi väittää ansaitsevansa palkkiona kaikkea sitä hyvinvointia, jonka hän työtehtäviä hoitaessaan tuottaa.

Jos ansiot ajatellaan arvokäsitteeksi, jonka avulla yksilöt arvioivat omien subjektiivisten arvostustensa ja preferenssiensä perusteella sitä, mitä kiitettävänä pitämiään tekoja tai suorituksia heidän olisi perusteltua palkita, ongelmana on osoittaa, miksi rekrytointipäätöksiä tehtäessä olisi velvollisuus tiettyjen pätevyyskriteerien noudattamiseen. Miksei yksilönvapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa ole oikeutta soveltaa mitä tahansa omien arvostustensa mukaisia ansioperusteita ja miksi työnhakijoiden diskriminointi on moraalisesti väärin? Velvollisuus

totuudenmukaisten arvostelmien esittämiseen työnhakijoiden kyvykkyydestä ja velvollisuus kunnioittaa yksilöitä autonomisina moraalisina toimijoina ovat mahdollisia vastauksia tähän.

John Locken luonnonoikeusteoriaan pohjautuvan työn sekoittamisteorian perusteella voi argumentoida, että varallisuuden tuottaneet yksilöt ovat ansainneet siihen omistusoikeuden liittämällä luonnonvaroihin jotakin omistamaansa eli omaa työtään. Locke myös väittää, että jalostamattomat luonnonvarat sinänsä ovat lähes arvottomia, ja että varallisuuden arvo perustuu sen tuottajien suorittamaan työhön. Ongelmana on "työn sekoittamisen" määritteleminen käsitteellisesti mielekkäällä tavalla sekä se, onko yksilöillä rajoittamaton oikeus ottaa käyttöönsä luonnonvaroja.

Myös yksilöiden omistusoikeus tuotantotoiminnassa hyödyntämiinsä luontaisiin kykyihin voidaan kyseenalaistaa, koska luontaiset kyvyt ovat ansiottomia ja niiden voi väittää olevan henkilön minuuteen nähden ulkoisia tai aksidentaalisia ominaisuuksia eikä erottamaton osa hänen minuuttaan tai olemustaan.

Avainsanat-Nyckelord-Keywords yhteiskuntafilosofia

käsiteanalyysi ansaitseminen ansiot ansioituminen

distributiivinen oikeudenmukaisuus oikeudenmukaisuus

periaatteet subjektiivisuus työhönotto rekrytointi

Säilytyspaikka-Förvaringsställe-Where deposited

Philosophica-kirjasto, Siltavuorenpenger 20 A, 3. kerros, Puh. 09-191 29247 Muita tietoja-Övriga uppgifter-Additional information

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tämä näkyvien keskittyminen yhden näkyvän ympärille, tämä ruumiin ryöpsähtäminen kohti asioita, joka saa ihoni värähtelyn muuttumaan sileydeksi ja karheudeksi, joka

He olivat kuitenkin ajatelleet, että vaikka kyseinen ihminen olisikin keksitty, hänen kuvaamansa asiat olisivat periaatteessa voineet ta- pahtua jollekin..

Se ei kuitenkaan ole sama kuin ei-mitään, sillä maisemassa oleva usva, teos- pinnan vaalea, usein harmaaseen taittuva keveä alue on tyhjä vain suhteessa muuhun

Severinon mukaan tämä on länsimaisen ajat- telun suuri erhe, jossa kuvitellaan, että jokin oleva voisi olla rajallinen, katoava ja loppuva ettelee sellaisia suomenkielisiä

Jokainen järkevä ihminen pitää sopimisen mahdollisuutta parempana kuinV.

Kuka tahansa voi tehdä karttoja Kukaan ei voi enää olla kaiken kartta- tiedon haltija.. Kukaan ei voi määritellä, millaisia karttoja kansa

Jos siis viha on epä- oikeutettua silloin, kun vihollispuo- lena taistellut vidä 00 heng i ssä, niin kaksin kerro in epäoikeutettua se on silloin, kun hän on

27 The Socialist People’s Party soon won support outside the Labour Par- ty and deprived the communist party its position as the sole Norwegian left-wing party in opposition to