Huhtala Mikko Opinnäytetyö
Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka Insinööri (AMK)
2022
Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka Insinööri (AMK)
Tekijä Mikko Huhtala Vuosi 2022
Ohjaaja Valtteri Pirttinen
Työn nimi Autotallirakennuksen rakennesuunnitelmat Sivu- ja liitesivumäärä 56 + 41
Opinnäytetyön tavoitteena oli esitellä autotallirakennuksen rakennesuunnitelmien etenemistä valmiiden pääpiirustuksien pohjalta.
Tämän vuoksi opinnäytetyössä syvennyttiin pääpiirustuksissa ja valmiissa rakennepiirustuksissa olevien merkintöjen määrittämisiin, jolloin voitiin oppia ja ymmärtää paremmin, mistä piirustuksiin tulleet merkinnät ovat peräisin.
Rakennepiirustuksien piirtäminen toteutettiin Autodeskin Revit-ohjelmalla, minkä lisäksi detaljipiirustuksien piirtämisessä käytettiin apuna myös Autodeskin AutoCAD-ohjelmaa. Suunnitteluohjeissa avattiin menetelmiä, millä perusteella pääpiirustuksissa näkyvät merkinnät ovat määritelty kyseisiin piirustuksiin.
Rakennesuunnittelussa käytiin läpi rakenteiden mitoitukseen liittyviä perusteita, jotka argumentoitiin lähteisiin tai mitoituksiin vedoten. Rakennesuunnittelussa näkyvien kaavojen kautta selvitettiin, miten autotallirakennukseen kohdistuvia mitoituksia voidaan laskea käsinlaskennan avulla. Palkin ja runkotolpan mitoitus toteutettiin käsinlaskennan lisäksi myös Finnwoodin puurakenteiden laskentaohjelmalla.
Laskentamenetelmien perusteella pystyttiin todentamaan käsinlaskennan ja laskentaohjelman tuloksien yhdenmukaisuutta sekä kertomaan, mistä laskentaohjelmaan syötetyt arvot ovat peräisin. Muiden tutkimusmenetelmien avulla selvennettiin rakennepiirustuksiin tulevien muiden merkintöjen perusteita.
Lopputuloksena saatiin valmiit rakennepiirustukset, jotka ovat yläpohjan tasopiirros, leikkaukset ja ristikkokaavio sekä tarkemmat detaljipiirustukset.
Avainsanat rakennesuunnittelu, rakenteet, autotallirakennus
Study Programme in Civil Engineering
Bachelor of Engineering
Author Mikko Huhtala Year 2022
Supervisor Valtteri Pirttinen
Subject of thesis Construction Planning of a Garage Building Number of pages 56 + 41
The aim of this Bachelor’s thesis was to review the construction planning of a garage building, and to clarify the workflow of the structural drawings and how a conclusion of the notes on the structural drawings were received. Structural planning includes design calculations of structures and source information of design calculations.
The structural calculations were made manually with the help of formulas. Beam and body post structures were also dimensioned by Finnwood program. The structural plans were drawn with the Autodesk Revit program. The Detail drawings were first made with the help of Autodesk AutoCAD program and designs were then added to Revit program.
The thesis is composed of three parts, the design manual, structural planning and the results of the garage building. The design manual brings out on what grounds notes of outline drawing was marked there. The structural planning includes design calculations of structures and source information of design calculations. More detailed calculations and designs of structural plans are in the appendices.
Key words structural design, structures, a garage building
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ...6
2 AUTOTALLIRAKENNUKSEN SUUNNITTELUOHJEET...8
2.1 Lähtökohdat ...8
2.2 Palomääräykset ...8
2.3 U-arvo ...8
2.3.1 Määrittäminen ...8
2.3.2 Laskenta...9
3 RAKENNESUUNNITTELU ...11
3.1 Seuraamus-, aika- ja käyttöluokat...11
3.2 Kuormien määrittäminen...13
3.2.1 Pysyvät kuormat...14
3.2.2 Lumikuorma ...15
3.2.3 Tuulikuorma ...17
3.3 Murtorajatilat ...20
3.4 Käyttörajatilat ...21
3.5 Puumateriaalien valinta...22
3.6 Palkin mitoitus...22
3.6.1 Palkin taivutusmitoitus murtorajatilassa...25
3.6.2 Palkin leikkausmitoitus murtorajatilassa ...26
3.6.3 Palkin tukipaineet murtorajatilassa ...27
3.6.4 Palkin taipumamitoitus käyttörajatilassa...30
3.7 Runkotolpan puristusmitoitus murtorajatilassa...33
3.8 Ulkoseinän jäykistyksen mitoitus ...37
4 AUTOTALLIRAKENNUKSEN TULOKSET ...41
4.1 Paloluokitus ja -määräykset ...41
4.2 Lämmöneristyksen energiatehokkuus...43
4.3 Rakennuksen seuraamus-, aika- ja käyttöluokka...44
4.4 Kuormitukset...44
4.4.1 Omapaino...44
4.4.2 Lumi ...45
4.4.3 Tuuli ...45
4.5 Kantavan seinän aukkopalkin mitoitus ...45
4.6 Ulkoseinät ...46
4.6.1 Yläohjauspuun mitoitus ...46
4.6.2 Runkotolpan mitoitus...46
4.7 Väliseinien rakenteet...46
4.8 Rakenteiden jäykistäminen ...47
4.8.1 Yläpohjan jäykistyksen toteutus ...47
4.8.2 Ulkoseinän jäykistäminen ...49
4.9 Rakenteiden liitokset...50
4.9.1 Palkit ja pilarit ...50
4.9.2 Vasat ...51
4.10 Ristikkokaavion toteutus ...51
5 POHDINTA ...53
LÄHTEET...54
LIITTEET ...56
1 JOHDANTO
Opinnäytetyön tarkoitus on esitellä tavanomaisen puurakenteisen autotallirakennuksen rakennepiirustusten työnkulku valmiina olevien pääpiirustuksien perusteella. Esiteltävien rakennepiirustuksien materiaaleja ja mitoituksia avataan tarkemmin, jolloin saadaan selville, miten tiettyihin rakennepiirustuksissa näkyviin merkintöihin on päädytty. Tällä tavoin opitaan rakennepiirustusten määrittämisen kulku ja lukijalle havainnollistetaan tarkemmin, millaisista piirustuksista ja mitoituksista rakennepiirustukset koostuvat.
Opinnäytetyö keskittyy rakennepiirustuksien osalta käsittelemään pelkästään puurakenteita, jolloin betoniperustuksen rakenteita ja -mitoituksia ei käsitellä.
Pois laskuista on myös kattoristikon tarkempi suunnittelu ja mitoitus, jonka yleisesti tekee siihen erikoistunut suunnittelutoimisto. Piirustuksiin tulee kuitenkin näkyville ristikkokaavio, jonka perusteella ristikoihin erikoistunut suunnittelutoimisto voi tarkemmin mitoittaa ja suunnitella kattoristikon. Tämän lisäksi liitteinä olevissa rakennepiirustuksissa on nähtävillä autotallirakennuksen leikkauksia, yläpohjan tasopiirros sekä detaljit.
Toimeksiantajana toimi suunnittelualan yritys, jossa suunnittelun pääpainona ovat puurakenteiset pientalorakennukset. Ensiksi pientalorakennuksiin piirretään pääpiirustukset asiakkaalta saatujen luonnoksien ja lähtötietojen perusteella. Pääpiirustuksien perusteella haetaan kunnalta rakennuslupaa, minkä jälkeen kyseisen rakennuksen rakentaminen on mahdollista. Kun kohteeseen on saatu rakennuslupa, piirretään kohteesta tarkemmat rakennepiirustukset. Kohteeseen voi tulla myös muualla valmiiksi piirretyt pääpiirustukset, jolloin kyseiseen kohteeseen piirretään vain rakennepiirustukset saatujen pääpiirustuksien perusteella.
Autotallirakennus toteutetaan toimeksiantona tilaajalle asuinpaikkakunnalle, joka sijaitsee Ylivieskassa. Rakennus koostuu kylmän ja lämpimän varaston lisäksi autokatoksesta sekä autotalli/harrastetilasta. Laskettavaa kerrosalaa rakennuksessa on 51 m2 ja tilavuutta 190 m3. Laskettavan kerrosalan lisäksi autokatos nostaa rakennuksen kokonaispinta-alaa 44 m2, jolloin
autotallirakennuksen kokonaispinta-alaksi tulee 95 m2. Kohteesta olevat pääpiirustukset ovat nähtävillä liitteessä 1. Toimeksiantajan ja tilaajan tahdosta johtuen kohdetta ei esitellä tämän tarkemmin.
2 AUTOTALLIRAKENNUKSEN SUUNNITTELUOHJEET 2.1 Lähtökohdat
Valmiisiin rakennuspiirustuksiin on määritelty suunnitteluohjeiden perusteella tiettyjä merkintöjä, jotka ovat nähtävillä myös rakennepiirustuksista.
Käsiteltävän autotallirakennuksen kohdalla nämä merkinnät ovat rakennuksen U-arvo ja palomääräykset. U-arvo määritellään asiakkaalta tulevien lähtötietojen perusteella, johon vaikuttavat rakennukseen valittujen seinien paksuudet ja rakennuksen käyttötarkoitus. Pientalojen palomääräykset määritellään taas rakennuksen tontille sijoittelun ja rakennuksen tilojen käyttötarkoituksen perusteella.
2.2 Palomääräykset
Käyttötarkoituksen perusteella määritelty palokuormaryhmä on autotallirakennuksen kohdalla P3-paloluokka. Autotallirakennus luokitellaan autosuojaksi, jonka perusteella sille voidaan määritellä tarkempia rajoituksia.
Tällöin rakennus saa olla korkeintaan yksi kerroksinen ja se voi olla enimmillään 9 metriä korkea. Kerrosalalle ei ole määritelty rajoitusta. (RT 103311 2020, 3.) Yhteispinta-alaan lasketaan autokatoksen ja autotallin pinta-ala, joiden yhteisnimityksenä käytetään autosuojaa. Kun autosuojan yhteispinta-ala on suurempi kuin 60 m2, täytyy autotallin ja varaston väliset seinät palosuojata EI30 mukaisesti vesikattoon asti. (Pksrava 2021, 13.) Merkinnässä E tarkoittaa rakenteen tiiveyttä, I rakenteen eristävyyttä ja 30 aikaa, kuinka monta minuuttia rakenteen tulee säilyttää palotilanteessa tiiveys ja eristettävyys (Puuinfo 2020c).
2.3 U-arvo
2.3.1 Määrittäminen
Yleisesti autotallirakennuksia käytetään puolilämmitettyinä tiloina, koska silloin tilaan vaadittavat arvot toteutuvat helpommin. Puolilämmitetty tila on sellainen, jossa ei ole tarkoitus oleskella jatkuvasti ja siellä olevan lämpötilan tulee olla
lämmityskaudella vähintään +5 °C, mutta kuitenkin alle +17 °C (RT RakMK- 21763 2018, 1). Rakennuksen vaipan lämpöhäviön vertailuarvon on toteuduttava vaadittujen arvojen mukaisesti, jolloin arvojen on oltava puolilämpimän tilan alapohjassa 0,24 W/m2K, ulkoseinässä 0,26 W/m2K ja yläpohjassa 0,14 W/m2K (RT RakMK-21763 2018, 6).
2.3.2 Laskenta
Laskemisessa käytetään Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjetta C4, josta voidaan hakea tietyn aineen lämmönvastusarvo R [m2K/W]. Jos kyseistä arvoa ei ole annettu ohjeessa C4, tämä voidaan laskea osatekijän paksuuden ja ohjeesta C4 löydettävän lambda-arvon mukaan kaavalla 1. (Ympäristöministeriö 2003, 3.)
= (1)
missä
d on osatekijän paksuus [m]
λn on osatekijän lambda-arvo [W/mK]
Ulkoseinän U-arvon laskennassa on käytettävä myös epätasa-aineisten rakenteiden laskennan kaavaa, koska siinä on pintojen suuntaisia ainekerroksia, joissa on rinnakkain lämmönvastukseltaan erilaisia osa-alueita.
Epätasa-aineisten ainekerroksien lämmönvastus Rjselvitetään kaavan 2 avulla.
(Ympäristöministeriö 2003, 5.)
= + +. . . + (2)
missä
fa, fb,… fn on epätasa-aineisessa ainekerrossa j olevan
tasa-aineisen osa-alueen a, b, … n suhteellinen osuus ainekerroksen kokonaispinta-alasta
Raj,Rbj,…Rnjon epätasa-aineisessa ainekerrossa j olevan
tasa-aineisen osa-alueen a, b, … n lämmönvastus, jossa Raj= dj/λaj, Rjb= dj/λbj, … Rjn= dj/λnj
λ1,λ2,…λn on ainekerroksen 1, 2, … n lämmönjohtavuuden
suunnitteluarvo, esim. normaalinen lämmönjohtavuus
Kun jokaisen rakennusosan lämmönvastusarvon R on saatu selville, voidaan yhteenlaskettujen rakennusosien lämmönvastusarvojen perusteella laskea lämmönläpäisykerroin U kaavalla 3 (ympäristöministeriö 2003, 5).
= (3)
missä
RT on yhteenlaskettu rakennusosien lämmönvastusarvo ympäristöstä ympäristöön
Lämmönläpäisykertoimen suunnittelussa ei oteta huomioon lämmöneristekerrokseen muodostuneita ilmarakoja, jotka ovat tulleet sinne esimerkiksi epäideaalisen asennuksen vaikutuksesta. Kun lämmöneristyksessä mahdollisesti olevien ilmarakojen tarkempia tietoja ei ole käytettävissä, voidaan rakenteessa käyttää taulukon 1 mukaista korjauskerrointa. (Vinha 2010, 19.) Taulukko 1. Eristeessä olevien ilmarakojen korjauskerroin (Vinha 2010, 19)
3 RAKENNESUUNNITTELU
3.1 Seuraamus-, aika- ja käyttöluokat
Rakennesuunnittelun lähtökohtana on, että rakennuksesta tiedetään siihen liittyviä lähtöarvoja, jotka ovat rakennuksen sijainti, käyttötarkoitus ja päämitat.
Nämä tiedot ovat yleisesti saatavilla pääpiirustuksissa, joiden perusteella rakennepiirustuksia lähdetään toteuttamaan.
Taulukko 2 kertoo seuraamusluokan tietylle rakennukselle ja siinä käytettävän kuormakertoimen KFI. Nämä kuormayhdistelmät on määritelty Suomessa käytettäväksi, ja kuormakerrointa on käytettävä luotettavuuden tasoluokituksen aikaansaamiseksi normaalisti vallitsevien sekä tilapäisten mitoitustilanteiden kuormayhdistelmissä. Kerrointa ei kuitenkaan käytetä onnettomuustilanteessa, väsytys- tai käyttötilatarkastelussa. (RIL 201-1-2017, 39.)
Tavanomaiset pientalot sekä suurin osa autotallirakennuksista kuuluu seuraamusluokkaan CC2, jolloin kuormituskertoimena käytetään numeroa yksi.
Vaikka kyseinen seuraamusluokka ei aiheuta lisäkerrointa kuormitusyhdistelmiin, on seuraamusluokka ilmoitettava rakennepiirustuksissa.
Taulukko 2. Seuraamusluokkien määrittely rakennuksille ja rakenteille (ympäristöministeriö 2016, 23)
Puurakenteiden kuormien määrittelyssä käytetään aikaluokkaa, missä rakenteen käyttöikä vastaa vakiokuorman kestoaikaa. Muuttuvien kuormien määrittelyssä käytetään arvioita kuorman tyypillisen ajallisen vaihtelun mukaan.
(Puuinfo 2020b, 14.)
Tavanomaisten pientalorakennuksien määrittelyssä voidaan käyttää kolmea pääsääntöistä kuorman aikaluokkaa taulukon 3 mukaisesti, jossa eri kuormituksille on annettu määritelmä kuorman aikaluokan valinnassa (Puuinfo 2020b, 15).
Taulukko 3. Kuormien aikaluokat ja kuormien jaottelu aikaluokkiin (Puuinfo 2020b, 15)
Rakenteet luokitellaan kolmeen käyttöluokkaan numeroin 1, 2 tai 3.
Käyttöluokat ovat tarkoitettu pääsääntöisesti laskemista varten, jonka perusteella voidaan huomioida lujuusarvojen jaottelu ja ympäristöolosuhteissa syntyvät muodonmuutokset. (Puuinfo 2020b, 15.)
Käyttöluokassa 1 olevat puumateriaalit ovat lämmitetyssä sisätilassa tai sitä vastaavassa olosuhteessa. Kyseiseen luokkaan voidaan lukea myös lämpöeristekerroksessa olevat rakenteet sekä palkit, joiden vetopuoli on lämpöeristeen sisällä. (Puuinfo 2020b, 15.)
Käyttöluokassa 2 olevat puumateriaalit ovat ulkoilmassa, jossa niiden päällysosa on suojattava katteella ja sivut sekä alaosa eivät saa altistua sateelle. Lisäksi puumateriaalin täytyy sijaita tuuletetussa tilassa. (Puuinfo 2020b, 15.)
Käyttöluokassa 3 olevat puumateriaalit ovat ulkona säälle alttiina, jolloin kyseisiin rakenteisiin kohdistuu kosteutta ja veden välitöntä vaikutusta (Puuinfo 2020b, 15).
3.2 Kuormien määrittäminen
Rakennepiirustuksien mitoittamisen kannalta on tärkeää, että määritellään rakenteisiin kohdistuvia kuormituksia. Mitoitettavia rakenteita, joihin kohdistuu kuormituksia, ovat muun muassa palkit, pilarit, tolpat sekä rakennuksen jäykistys.
3.2.1 Pysyvät kuormat
Pysyvät kuormat käsittelevät yläpohjan omapainoa. Omapainon laskelmissa otetaan huomioon erikseen vesikaton paino ja alakaton paino, jonka yhteenlaskettu tulos on yläpohjan omapaino. Rakennuksen yläpohjan eri rakenneosat jaetaan osiin, missä selvitetään kunkin rakenneosan neliöpaino.
Jos rakenneosan neliöpainoa ei ole valmiiksi saatavilla, neliöpaino saadaan kertomalla rakenneosan tilavuus [m3] sekä tilavuuspaino [kN/m3] keskenään.
Tilavuus on kyseisen rakenneosan käyttämä tilavuus kuutiometrin alueella.
Tilavuuspainona käytetään jokaiselle materiaalille määriteltyä tilavuuspainon arvoa. (Puuinfo 2020b, 10.)
Peltikatteille voidaan käyttää valmiiksi määriteltyä neliöpainon arvoa, joka on esimerkiksi Ruukki Classicin peltikatteella 0,06 kN/m2 (Ruukki 2017, 3). Muiden rakenneosien kohdalla täytyy määrittää kyseisen materiaalin tilavuuspaino, jotta neliöpaino saadaan määriteltyä. Puun tilavuuspainona voidaan käyttää 5 kN/m3, joka on riittävän tarkka tilavuuspainon keskiarvo, kun puun tilavuuspainot ovat yleisesti ottaen välillä 370 kg/m3 – 740 kg/m3 (Puuinfo 2020a). Kipsilevyjen valmistajat ovat määritelleet kipsilevyjen tilavuuspainoja, jolloin 13 mm kipsilevyn tilavuuspainon arvona voidaan käyttää 8 kN/m3 (Gyproc 2018, 516).
Yläpohjiin käytettävän puhallusvillan tiheyden suositus on 26 kg/m3ja 36 kg/m3 välillä, joten laskelmissa on hyvä käyttää tilavuuspainoa, joka on asteikon suurimmasta päästä. Näin ollen puhallusvillan tilavuuspainon arvona voidaan käyttää 0,36 kN/m3. (Puuinfo 2021.)
Katon kaltevuuden perusteella selvitetään mahdollinen lisäkerroin vesikaton painon laskemiseen. Katon kaltevuus muutetaan asteiksi kaavan 4 avulla.
tan( ) = .
. (4)
Tämän jälkeen vesikatto pystytään määrittelemään vaakaprojektorille asteluvun perusteella, jolloin saadaan lisäkerroin vesikaton painon laskemiseen kaavalla 5.
cos( ) = (5)
3.2.2 Lumikuorma
Lumikuorman tarkastelussa merkittävin mitoituksen kannalta oleva lumi kertyy rakennuksen katolle (Makkonen 2010, 1). Katolla olevan lumikuorman määrittelyssä käytetään Eurokoodin SFS-EN 1991-1-3 mukaista osaa.
Eurokoodissa määriteltynä lähtökohta on, että peruslumikuorma on maassa.
Maassa olevan peruslumikuorman arvo on selvitetty sillä perusteella, että kyseinen arvo ylittyy keskimäärin kerran 50 vuoden aikana. Suomi on jaettu lumilinjoihin, jotka ovat määritelty vesiarvon mittausten perusteella eri paikkakuntien ja maastotyyppien mukaan. Kuvassa 1 on näkyvillä Suomessa olevat lumilinjat ja vesiarvon lukema. Eurokoodin mukaan merkittävä kirjainyhdistelmällä sk tarkoittaa peruslumikuormaa maassa. (Makkonen 2010, 4.)
Kuva 1. Maanpinnan lumikuorman ominaisarvot Sk(Puuinfo 2020b, 11)
Kun halutaan määrittää lumikuorman suuruus katolla, käytetään laskemiseen kaavaa 6.
= (6)
missä
qsk on lumen ominaiskuorma [kN/m2]
µ1 on muotokerroin
Ce on tuulensuojauskerroin (1,0 tai tuulisilla paikoilla 0,8) Ct on lämpökerroin (normaalisti 1,0)
sk on maanpinnan lumikuorman ominaisarvo [kN/m2] Muotokerroin µ1määritellään pulpettikatolle kuvan 2 mukaisesti.
Kuva 2. Eurokoodin mukaisen lumikuorman muotokerroin pulpettikaton kaltevuuden mukaan (Makkonen 2010, 5)
Pulpettikatolla varustetussa rakennuksessa, lumi voi kasautua katolle vain yhdellä tavalla, joten kuormituskaaviossa käydään läpi vain yksi kuormitusvaihtoehto (kuva 3).
Kuva 3. Pulpettikaton kuormituskaaviot (Puuinfo 2020b, 12)
3.2.3 Tuulikuorma
Kokonaistuulikuorman ominaisarvo voidaan määritellä matalissa pientaloissa yksinkertaistetun menetelmän mukaan kaavalla 7 (Puuinfo 2010, 16).
, = ∗ (ℎ)∗ (7)
missä
Fw,k on vaakasuuntainen kokonaistuulikuorma [kN]
cf on rakenteen voimakerroin
qp(h) on rakennuksen korkeutta h vastaava nopeuspaine [kN/m2]
Aref on rakenteen tuulta vastaan kohtisuora projektiopinta-ala [m2]
Tuulen puuskanopeuspaine qp0(h), jonka lyhyempää nimitystä nopeuspaine käytetään teksteissä, perustuu tuulennopeuden modifioimattomaan perusarvoon, joka on Vb= 21 m/s myös maastoluokan alueella 0 (RIL 201-1- 2017, 136). Tarkasteltavalle rakennukselle määritellään maastoluokka taulukon 4 mukaisesti.
Taulukko 4. Maastoluokat (Puuinfo 2020b, 12)
Tuulikuormalla on nopeuspaineen ominaisarvo qp0(h), joka selvitetään rakennukselle määritellyn maastoluokan sekä rakennuksen korkeuden h ja maaston pinnan muodon mukaan kuvasta 4 (Puuinfo 2020b, 12).
Kuva 4. Nopeuspaineen ominaisarvo qp0(h) eri maastoluokissa, kun tuulennopeuden perusarvo on Vb= 21 m/s (Puuinfo 2020b, 13)
Kun maaston kaltevuus on pieni (Ø < 0,05), voidaan maaston kaltevuuden kertoimena käyttää numeroa yksi, jolloin qp(h) = qp0(h) (Puuinfo 2020b, 12).
missä
qp(h) on nopeuspaine maaston korkeuden ja maaston pinnan mukaan [kN/m2]
qp0(h) on nopeuspaineen ominaisarvo [kN/m2]
Rakennuksen tiettyyn seinään kohdistuva voimakerroin cf määritellään rakennuksen hoikkuuden ja sivusuhteen mukaisesti. Kun rakennus on alle 15 metriä korkea, käytetään hoikkuuden selvityksessä kaavaa 8. (Puuinfo 2020b, 13.)
= (8)
missä
λ on hoikkuus ja voimakertoimen määrityksessä käytettävä kerroin
h on rakennuksen korkeus [m]
b on rakennuksen leveys tuulta vastaan kohtisuorassa suunnassa [m]
Sivusuhdetta määriteltäessä käytetään kaavaa 9 (Puuinfo 2020b, 13).
(9) missä
d on rakennuksen pituus tuulen suunnassa [m]
b on rakennuksen leveys tuulta vastaan kohtisuorassa [m]
Taulukosta 5 voidaan määritellä voimakerroin cf, kun apuna käytetään kaavalla 8 ja 9 saatuja tuloksia, jotka interpoloidaan lineaarisesti (Puuinfo 2020b, 13).
Taulukko 5. Voimakerroin cf huomioiden rakennuksen mittasuhteiden ja hoikkuuden vaikutus (Puuinfo 2020b, 13)
Lasketaan projektion pinta-ala Arefkaavan 10 mukaisesti.
=ℎ ∗ (10)
missä
h on rakennuksen korkeus [m]
b on rakennuksen leveys tuulta vastaan kohtisuorassa [m]
Kaavalla 7 lasketun kokonaistuulikuorman resultantin ominaisarvo Fw,k
sijoitetaan korkeudelle 0,6, jolloin otetaan huomioon katon paikallisesti esiintyvien suurempien tuulenpaineiden ja kitkavoimien vaikutus. Tämän jälkeen Fw,k muutetaan tasaiseksi kuormaksi kertoimen 1,25 avulla. Kyseinen kerroin tulee muunnoksesta, jossa koko projektiopinnalle kohdistuva tuulenpaine korvataan rakennuksen yläosalle sijoitettavalla tasaisella kuormalla (kuva 5).
Kuva 5. Tuulikuormakaavio
Kokonaistuulikuorman resultantti todennetaan kaavalla 11 (Puuinfo 2010, 16).
, = ,
, ∗ = 1,25∗ ∗ (ℎ) (11)
missä
qw,k on kokonaistuulikuorman resultantti tasaisena kuormana [kN/m2]
cf on rakenteen voimakerroin
qk(h) on rakennuksen korkeutta h vastaava nopeuspaine [kN/m2]
3.3 Murtorajatilat
Tavanomaisen rakennuksen rakenteen kestävyyttä ja tasapainoa tarkastellaan tietyssä aikaluokassa käyttäen kaavoja 12, 13 ja 14, joiden suurinta kuormitusyhdistelyn tulosta käytetään laskuissa. Ehtona kaavojen käytölle on, että rakennuksen tai rakenteen seuraamusluokka on CC2 tai CC1 ja rakennetta saa kuormittaa samanaikaisesti korkeintaan omapaino, lumi, tuuli ja yksi A-, B- tai C-luokan hyötykuorma (Puuinfo 2020b, 9).
Pysyvä aikaluokka:
1,35∗ (12)
Keskipitkä aikaluokka:
1,15∗ + 1,5∗ , + 1,05∗ , (13)
Hetkellinen aikaluokka:
1,15∗ + 1,5∗ , + 1,05∗ , +1,05∗ ,
1,15∗ + 1,5∗ , + 1,05∗ , +0,9∗ , (14) missä
Gkj on pysyvien kuormien ominaisarvo
Qk,1 on lumi- ja hyötykuorman ominaisarvosta suurempi Qk,2 on lumi- ja hyötykuorman ominaisarvosta pienempi Qk,t on tuulikuorman ominaisarvo
3.4 Käyttörajatilat
Kuormat ja kosteus vaikuttavat rakenteisiin niin, että niihin syntyy muodonmuutostiloja, joiden tulee pysyä mahdollisimman pieninä. Tätä tarkastellessa otetaan huomioon, että muodonmuutokset eivät aiheuta vauriota pintamateriaaleille, katoille, lattioille, keveille väliseinille ja pinnoitteille.
Käyttörajatilan tarkastelussa käytetään kaavoja 15, 16 ja 17 sen mukaan, millaista tapausta ollaan tarkastelemassa. (Puuinfo 2020b, 10).
Hyöty- tai lumikuorman ollessa määräävä muuttuva kuorma:
+ , + 0,7∗ , (15)
Tuulikuorman ollessa määräävä muuttuva kuorma:
+ , + 0,7∗ , + 0,7∗ , (16)
missä
Gkj on pysyvien kuormien ominaisarvo
Qk,1 on lumi- ja hyötykuorman ominaisarvosta suurempi Qk,2 on lumi- ja hyötykuorman ominaisarvosta pienempi
Kokonaistaipuma Wfin:
=
1 + , +(1 + 0,2 ) , + (0,7 + 0,3 ) , ö
1 + , +(1 + 0,3 ) , ö + (0,7 + 0,2 ) , (17) missä
Kdef on virumaluku
Winst,G on pysyvän kuorman Gkjaiheuttama hetkellinen taipuma
Winst,lumi on lumikuorman Qk,1aiheuttama hetkellinen taipuma
Winst,hyöty on hyötykuorman Qk,haiheuttama hetkellinen taipuma
3.5 Puumateriaalien valinta
Pientalorakennuksissa käytettävä sahatavara on yleisesti lujuusluokaltaan C24, koska puutavaraliikkeet varastoivat tavallisesti tämän lujuusluokan sahatavaraa (Puuinfo 2019, 20). Yksikerroksisissa puurakenteisissa pientaloissa lujuusluokan C24 sahatavaraa käytetään yleensä rakennuksen runkomateriaalina.
Liimapuuta käytetään pientalon rakenteissa silloin, kun tietylle palkille kohdistuva kuormitus kasvaa niin suureksi, että sitä ei ole järkevä toteuttaa sahatavaralla. Katon rakenteissa liimapuun käyttö tulee kyseeseen sellaisissa tilanteissa, joissa kattoristikoihin tai kehään kohdistuu paljon kuormitusta sekä tilanteessa, jossa katon korotuksen yhteydessä käytetään kurkipalkkia. Muita pientalon rakenteita, joissa yleisesti käytetään liimapuuta ovat kantavan seinän aukkopalkki, terassin katos- ja lattiarakenne sekä lattiapalkit. (Puuinfo 2014, 30.) Liimapuulla olevat ominaisuudet määritellään standardit SFS-EN 14080 mukaisesti, jolloin tämän vaatimuksen täyttämiseksi on suositeltavaa käyttää liimapuuta GL30c (Puuinfo 2019, 42).
3.6 Palkin mitoitus
Rakennuksessa sijaitsevaan palkkiin tehdään taivutus- ja leikkausmitoitus sekä tukipaineen mitoitus murtorajatilassa. Käyttörajatilassa palkille tehdään taipumamitoitus. Pientaloissa olevien rakenteiden mitoitukset toteutetaan
yleensä sahatavaralla tai liimapuulla, joten seuraavat taulukot sisältävät vain näiden materiaalien mitoituksiin liittyviä lähtöarvoja.
Mitoituksen lähtökohtana on, että tiedetään mitoituskuorma q, johon sisältyvät kaikki palkille kohdistuvat kuormat, kuten rakenteiden omapaino, lumikuorma, tuulikuorma ja muut mahdolliset hyötykuormat. Mitoituksen menetelmänä käytetään EU:n yhteistä puurakennusstandardin mukaista Eurokoodi 5:n mukaista menetelmää. (Puuinfo 2014, 37.) Rakenteelle kohdistuvat kuormat määritellään viivakuormaksi, jolloin mitoitus on yksinkertaisempi toteuttaa.
Käytettävän materiaalin käyttöluokan ja kuorman aikaluokan perusteella selvitetään muunnoskertoimen kmod arvo taulukosta 6.
Taulukko 6. Muunnoskertoimen kmod arvot. 1) saadaan käyttää vain käyttöluokassa 1 (Puuinfo 2012b, 17)
Laskennassa käytettävän materiaalin perusteella valitaan ominaislujuus tai jäykkyysominaisuus taulukosta 7 sen mukaan, millaista tapausta ollaan käsittelemässä.
Taulukko 7. Sahatavaran ja liimapuun ominaislujuudet, jäykkyysominaisuudet ja tiheydet yleisimmissä lujuusluokissa (Puuinfo 2012b, 17)
Suomessa käytettävä osavarmuusluku ϒM valitaan perusyhdistelmän tai onnettomuusyhdistelmän perusteella käyttäen taulukkoa 8.
Taulukko 8. Suomessa käytettävät materiaalien osavarmuusluvut ϒM (Puuinfo 2012b, 15)
3.6.1 Palkin taivutusmitoitus murtorajatilassa
Taivutusmomentti lasketaan kaavalla 18, johon on lisätty pysyvän kuorman ja hyötykuorman varmuuskertoimet.
= = ( , ∗ , ∗ )∗ (18)
missä
Md on poikkileikkauksessa vaikuttava taivutusmomentti
q on kokonaiskuorma [kN/m]
L on jänneväli [m]
Taivutuslujuuden mitoituksessa määritellään käsiteltävälle materiaalille tarkoitettu korjauskerroin kh kaavan 19 tai 20 mukaisesti (Liikennevirasto 2013, 20, 21).
Liimapuulle:
=
,
1,1
(19) Sahatavaralle:
=
,
1,3
(20) missä
h on palkin poikkileikkauksen korkeus [mm]
Taivutuslujuuden mitoitusarvo fm,d murtorajatilassa määritellään kaavalla 21 (Puuinfo 2010, 22).
, = ∗ ∗ , (21)
missä
kmod on taulukosta 6 otettu muunnoskertoimen arvo kh on kaavalla 19 tai 20 saatu tulos
fm,k on taulukosta 7 otettu materiaalin ominaislujuus taivutukselle [N/mm2]
ϒM on taulukosta 8 otettu osavarmuusluku
Suorakaidepoikkileikkauksen taivutusvaste W saadaan selville kaavalla 22.
= (22)
missä
b on palkin poikkileikkauksen leveys [mm]
h on palkin poikkileikkauksen korkeus [mm]
Taivutusjännitysσm,dsaadaan määriteltyä kaavalla 23.
, = (23)
missä
Md on poikkileikkauksessa vaikuttava taivutusmomentti [N/mm]
W on suorakaidepoikkileikkauksen taivutusvaste [mm3]
Mitoitusehdon σm,d < fm,d on täytyttävä, jotta rakenne kestää sille määritellyn taivutusvasteen (Puuinfo 2010, 22).
3.6.2 Palkin leikkausmitoitus murtorajatilassa
Leikkausmitoitus aloitetaan määrittelemällä palkin tuelle A kohdistuva tukireaktio. Koska koko palkkiin vaikuttaa tasainen kuorma, molemmille tuille vaikuttaa samansuuruinen voima. Kaavassa 24 kuormiin lisätään pysyvän ja hyötykuorman lisäkertoimet.
= = = ( , ∗ , ∗ )∗ (24)
missä
Vd= Ay on mitoittava tukireaktio [kN]
q on kokonaiskuorma [kN/m]
L on jänneväli [m]
Leikkauslujuuden mitoitusarvo fv,d murtorajatilassa määritellään kaavalla 25 (Puuinfo 2010, 22).
, = ∗ , (25)
missä
kmod on taulukosta 6 otettu muunnoskertoimen arvo fv,k on taulukosta 7 otettu materiaalin ominaislujuus
leikkaukselle [N/mm2]
ϒM on taulukosta 8 otettu osavarmuusluku
Palkin leikkausjännityksen tarkastellussa selvitetään ensiksi palkin poikkileikkauksen pinta-ala kaavan 26 avulla.
= ∗ ℎ (26)
missä
b on palkin poikkileikkauksen leveys [mm]
h on palkin poikkileikkauksen korkeus [mm]
Palkin poikkileikkauksen pinta-alan perusteella voidaan laskea leikkausjännitys σv,dkaavalla 27.
, = ∗
∗ (27)
missä
Vd on mitoittava tukireaktio [N]
A on palkin poikkileikkauksen pinta-ala [mm]
Mitoitusehdon σv,d < fv,d on täytyttävä, jotta rakenne kestää sille määritellyn leikkausjännityksen.
3.6.3 Palkin tukipaineet murtorajatilassa
Tukipaineen mitoituksessa voidaan käyttää kaavalla 24 laskettua tukireaktion arvoa, jolloin Nd= Vd.
Tukipinnan leveyksien mukaan määritellään kosketuspinnan pinta-ala At
kaavalla 28.
= ∗ (28)
missä
b1 on tukipinnan leveys syiden suuntaisesti [mm]
b2 on tukipinnan leveys syysuuntaa vastaan [mm]
Kertoimelle kc,90 käytetään arvoa yksi, jos kaavan 29 ehto ei täyty kuormituspisteissä (Puuinfo 2020b, 24).
> 2∗ ℎ (29)
missä
l1 on leveys kuormalle, jonka kantavan palkki kerää [mm]
h on palkin poikkileikkauksen korkeus [mm]
Kuvassa 6 on havainnollistettu, miten kosketuspinta l ja palkin leveys kuormalle l1määritellään.
Kuva 6. Kiskopaine palkin tukipinnoilla tai kuormituspisteissä (Puuinfo 2020b, 24)
Jos ehto täyttyy, käytetään seuraavia kc,90 kertoimen arvoja (RIL 205-1-2017, 72).
kc90 on 1,25 havupuisella sahatavaralla kc90 on 1,5 havupuisella liimapuulla
kc90 on 1,75 havupuisella liimapuulla edellyttäen, että tukipituus l≤ 400 mm
Tehollinen kosketuspinnan pituus lc,90,ef määritellään niin, että kosketuspinnan pituuteen l lisätään molemmin puolin 30 mm (Puuinfo 2020b, 24). Näiden tietojen perusteella voidaan laskea tukipainekerroinKc.⊥kaavalla 30.
. = . , ∗ . (30)
missä
lc,90,ef on tehollisen kosketuspinnan pituus [mm]
l on kosketuspinnan pituus [mm]
kc,90 on kerroin, jonka avulla otetaan huomioon kuorman sijainti, puun halkeamismahdollisuus ja puristuman suuruus
Selvitetään puristuslujuuden mitoitusarvo fc,90,d syysuuntaa vastaan kohtisuorassa puristuksessa kaavan 31 avulla (Puuinfo 2020b, 24).
, , = , , (31)
missä
kmod on taulukosta 6 otettu muunnoskertoimen arvo
fc,90,k on taulukosta 7 otettu materiaalin ominaislujuus
puristukselle [N/mm2]
ϒM on taulukosta 8 otettu osavarmuusluku
Lasketaan syysuunnan suhteen vaikuttava puristusjännitys σc,90,d kaavalla 32 (Puuinfo 2020b, 24).
, , = (32)
missä
Nd on lasketun tukireaktion arvo [N]
At on lasketun kosketuspinnan pinta-ala [mm2]
Lopuksi tarkistetaan, että mitoitusehto σc,90,d < fc,90,d*kc,⊥täyttyy, jolloin rakenne kestää sille määritellyn tukipaineen (Puuinfo 2012b, 24).
3.6.4 Palkin taipumamitoitus käyttörajatilassa
Kun taipumamitoitusta tarkastellaan käyttörajatilassa, on laskuissa käytettävä seuraavia taulukoita, joista taulukossa 9 on virumaluvun arvo.
Taulukko 9. Virumaluvun kdefarvot puulle ja puutuotteille (Puuinfo 2012b, 17)
Kuormien ja kuormayhdistelmien osavarmuusluvut ovat nähtävillä taulukossa 10.
Taulukko 10. Yhdistelykertoimienψarvot rakennuksille (RIL 201-1-2017, 38)
Laskenta aloitetaan arvioimalla leikkausmuodonmuutoksen tarpeellisuus, jolloin kaavasta 33 tulevan tuloksen ollessa pienempi kuin 12, täytyy leikkausmuodonmuutoksen tarpeellisuus huomioida.
(33) missä
L on jänneväli [m]
h on palkin poikkileikkauksen korkeus [m]
Lasketaan aksiaalinen neliömomentti suorakulmion muotoiselle palkille kaavan 34 avulla.
= (34)
missä
b on palkin poikkileikkauksen leveys [mm]
h on palkin poikkileikkauksen korkeus [mm]
Taipumamitoituksen laskennassa kannattaa määritellä referenssitaipuma Wref
jatkuvalle kuormalle kaavalla 35. Tämän yksikkökuorman avulla voidaan sitten vertailla palkille tulevia taipumia eri kuormituksilla.
= ∗ ∗
∗ , ∗ + ∗ ∗
∗ ∗( ∗ ) (35)
missä
qref on 1 kN/m, joka on yksikkökuorma taipuman määrittelyssä
L on jänneväli [mm]
E0,mean on taulukosta 7 otettu materiaalin jäykkyysominaisuuden
kimmomoduulin arvo [N/mm2]
I on palkin aksiaalinen neliömomentti [mm4]
Gmean on taulukosta 7 otettu materiaalin jäykkyysominaisuuden liukumoduulin arvo [N/mm2]
Lasketaan pysyvän kuorman ja referenssikuorman välinen suhde gk,2 kaavalla 36.
, = (36)
missä
gk on pysyvän kuorman kokonaislukema [kN/m]
qref on 1 kN/m, joka on yksikkökuorma taipuman määrittelyssä Lasketaan muuttuvan kuorman ja referenssikuorman välinen suhde qk,2
kaavalla 37.
, = (37)
missä
qk on muuttuvan kuorman kokonaislukema [kN/m]
qref on 1 kN/m, joka on yksikkökuorma taipuman määrittelyssä Referenssikuorman avulla lasketaan taipuma Wfin,gpysyvistä kuormista kaavalla 38.
, = 1 + ∗ ∗ , (38)
missä
kdef on taulukosta 9 otettu virumaluku puulle ja puutuotteille wref on laskettu referenssitaipuma [mm4]
gk,2 on pysyvien kuormien ja referenssikuorman välinen suhde Referenssikuorman avulla lasketaan taipuma Wfin,q muuttuvista kuormista kaavalla 39.
, = 1 + ∗ ∗ ∗ , (39)
missä
ψ on taulukosta 10 otettu muuttuvan kuorman yhdistelykerroin
kdef on taulukosta 9 otettu virumaluku puulle ja puutuotteille wref on laskettu referenssitaipuma [mm4]
qk,2 on muuttuvien kuormien ja referenssikuorman välinen suhde
Pysyvien ja muuttuvien kuormien yhteenlaskettu tulos on lopputaipuma, jonka pitää olla pienempi kuin taulukosta 11 tuleva taipumien ja rakennuksen vaakasiirtymien enimmäisarvo (Puuinfo 2012b, 21).
Taulukko 11. Taipumien ja rakennuksen vaakasiirtymien enimmäisarvot.
Ulokkeiden taipuma jännevälin suhteen saa olla kaksinkertainen (Puuinfo 2012b, 21)
3.7 Runkotolpan puristusmitoitus murtorajatilassa
Tavanomaisten pientalorakennuksien runkotolpat toteutetaan yleisesti sahatavaralla, joten taulukossa 12 on näkyvillä pelkistään sahatavaran materiaaliominaisuuksia, joiden avulla runkotolpan mitoitus pystytään laskemaan.
Taulukko 12. Havupuun ominaislujuudet, jäykkyysominaisuudet ja tiheydet lujuusluokissa (RIL 205-1-2017, 51)
Runkotolpan mitoitus aloitetaan tutkimalla nurjahduspituutta Lc, joka on määritelty tuentavan mukaan taulukossa 13.
Taulukko 13. Puristussauvan nurjahduspituuksia Lc, kun sauvan pituus on L (Puuinfo 2020b, 26)
Kaavalla 40 lasketaan runkotolpalle kohdistuva kuormitus murtorajamitoituksessa lyhimmän aikaluokan mukaan, jossa on korjauskertoimet mukana.
= 1,15∗ + 1,50∗ (40)
missä
Nd on normaalivoiman maksimi [kN]
Qk on pysyvät kuormat [kN]
Gk on lumikuorma [kN]
Lasketaan jäyhyysmomentti I suorakulmion muotoiselle runkotolpalle kaavan 41 mukaisesti.
= (41)
missä
b on runkotolpan poikkileikkauksen paksuus [mm]
h on runkotolpan poikkileikkauksen korkeus [mm]
Selvitetään runkotolpan poikkileikkauksen pinta-ala A kaavalla 42.
= ∗ ℎ (42)
missä
b on runkotolpan poikkileikkauksen paksuus [mm]
h on runkotolpan poikkileikkauksen korkeus [mm]
Runkotolpalle määritellään nurjahduksen suuntainen jäyhyyssäde i kaavan 43 avulla.
= (43)
missä
I on runkotolpan jäyhyysmomentti [mm4]
A on runkotolpan poikkileikkauksen pinta-ala [mm2]
Runkotolpan hoikkuuslukuλlasketaan kaavalla 44.
= (44)
missä
lc on runkotolpan nurjahduspituus [mm]
i on nurjahduksen suuntainen jäyhyyssäde [mm]
Hoikkuusluvun avulla voidaan laskea suhteellinen hoikkuus λrel puristuksessa kaavalla 45 (RIL 205-1-2017, 82).
= ∗ , ,
, (45)
missä
λ on runkotolpan hoikkuusluku
fc,0,k on taulukosta 12 otettu materiaalin ominaislujuus
puristukselle [N/mm2]
E0,05 on taulukosta 12 otettu materiaalin jäykkyysominaisuuden kimmomoduulin arvo [N/mm2]
Käytetään kerrointa βc, joka määräytyy käytettävän puutavaran mukaan (RIL 205-1-2017, 82).
βc on 0,2 sahatavaralla (käyryys < L/300)
βc on 0,1 liimapuu- ja LVL- ja CLT-sauvalla (käyryys < L/500) Lasketaan k-arvo käyttäen kaavaa 46.
= 0.5∗[1 + ∗( −0.3) + ] (46)
missä
βc on käytettävän puutavaran mukainen kerroin λrel on suhteellinen hoikkuus
Nurjahduskerroin kc määräytyy suhteellisen hoikkuuden ja alkukäyryyden perusteella kaavan 47 avulla.
= (47)
missä
k on laskettu k-arvo
λrel on suhteellinen hoikkuus
Käytettävän materiaalin puristuskestävyys fc,0,dlasketaan kaavalla 48.
, , = ∗ , , (48)
missä
kmod on taulukosta 6 otettu muunnoskertoimen arvo
fc,0,k on taulukosta 12 otettu materiaalin ominaislujuus
puristukselle [N/mm2]
ϒM on taulukosta 8 otettu osavarmuusluku
Lasketaan runkotolppaan vaikuttava puristusjännitysσc,0,d kaavalla 49.
, , = (49)
missä
Nd on normaalivoiman maksimi [N]
At on laskettu kosketuspinnan pinta-ala [mm2]
Lopuksi tarkistetaan, että mitoitusehto σc,0,d < fc,0,d*kc täyttyy, jolloin rakenne kestää sille määritellyn puristuksen.
3.8 Ulkoseinän jäykistyksen mitoitus
Jäykisteseinän tarkoituksena on, että seinä kestää sille tulevat vaakaleikkausvoimat. Käyttörajatilassa olevat kuormat eivät saa aiheuttaa jäykistettäviin seiniin halkeamia tai haitallisen suuria taipumia. Pientaloissa jäykisteseinän materiaalina käytetään yleisesti huokoisia kuitulevyjä tai kipsilevyjä, joiden kiinnittämisessä käytetään nauloja, ruuveja tai hakasia.
(Puuinfo 2020b, 41.)
Levyjäykistyksen mitoituksen avulla selviää, millaisella liitinvälillä ja kiinnikkeillä levyn kiinnitys on syytä toteuttaa. Liitinväli saa olla käytettävän levyn reunoilla korkeintaan 150 mm, kun käytetään nauloja. Ruuveilla liitinväli saa olla levyn reunoilla korkeintaan 200 mm. Välitolpilla liitinväli saa olla kaksinkertainen reunoihin verrattuna, mutta ei kuitenkaan suurempi kuin 300 mm. (Puuinfo 2020b, 43.)
Jäykistettävän seinän laskeminen aloitetaan määrittelemällä yläpohjaan kohdistuva viivakuorma käyttörajatilassa sekä jäykisteseinän kuorma murtorajatilassa. Yläpohjaan kohdistuva viivakuorma Wk käyttörajatilassa lasketaan kaavalla 50 (Puuinfo 2010, 72).
= 1,25∗ ∗ (ℎ)∗ + (50)
missä
cf on tuulikuorman laskennasta saatu voimakerroin
qk(h) on tuulikuorman laskennasta saatu nopeuspaine [kN/m2]
a on yläpohjan projektion korkeus [m]
h on huonekorkeus [m]
Murtorajatilassa levyjonoa kuormittava kuorma Fv,Ed saadaan kaavalla 51 (Puuinfo 2010, 72).
, = 1,5∗ ∗ (51)
missä
wk on yläpohjaan kohdistuva viivakuorma käyttörajatilassa [kN/m]
L on rakennuksen pidemmän sivun mitta [m]
Selvitetään jäykistettävän seinän lähtötietojen perusteella, kuinka monesta ja miten leveistä seinälohkoista jäykistettävä seinä koostuu. Laskelmien mitoituksessa voidaan käyttää sellaisia seinälohkoja, jossa seinälohkon leveys bion vähintään h/4, missä h on huonekorkeus (kuva 7). (Puuinfo 2020b, 42.)
Kuva 7. Esimerkki kaksiosaisesta jäykistysseinästä, johon kuuluu ikkunallinen ja muita kapeampi seinälohko (Puuinfo 2020b, 43)
Kipsilevyjen valmistajat ovat tutkineet eri kipsilevyjen paksuuksilla ja kiinnikkeillä kohdistuvia ominaisleikkauslujuuksia. Laskuissa käytetään valmista kipsilevyn valmistajalta saatua ominaisleikkauslujuuden arvoa yksittäiselle naulalle. Arvo on valittu taulukon siitä kohdasta, mitä yleisesti käytetään pientalorakentamisessa jäykistettävän seinän materiaalina ja kiinnikkeenä, kun rakennuksen käyttöluokka on kaksi. Ehtona taulukkoarvon käytölle on, että runkotolppa on lujuusluokaltaan vähintään C24 ja leveydeltään suurempi kuin 42 mm (Gyproc 2018, 472). Jäykistävän seinän tuulensuojamateriaaliksi on valittu 9 mm kipsilevy, minkä kiinnitys on toteutettu käyttämällä huopanaulaa HJ15ASAV 3,1x32 mm. Kun vertaillaan eri kipsilevyjen taulukkoarvoja, valitaan niistä heikoin tulos mainituilla materiaaleilla ja käyttöluokalla. Laskuissa yksittäisen naulan leikkauskestävyyden mitoitusarvona Ff,Rd käytetään 400 N (Gyproc 2018, 476).
Kun mitoitettava seinä koostuu monesta seinälohkosta, seinien yhteenlaskettu vaakaleikkausvoimakestävyyden mitoitusarvo Fv,Rd saadaan kaavalla 52 (RIL 205-1-2017, 157).
, =∑ , , (52) missä
Fi,v,Rd on yksittäisen seinälohkon
vaakaleikkausvoimakestävyyden mitoitusarvo [N]
Yksittäisen seinälohkon vaakaleikkausvoimakestävyyden mitoitusarvo Fi,v,Rd
lasketaan kaavalla 53 (RIL 205-1-2017, 157).
, . = , ∗ ∗ (53)
missä
Ff,Rd on yksittäisen liittimen leikkausvoimakestävyyden mitoitusarvo [N]
bi on seinälohkon leveys [mm]
s on liitinväli [mm]
ci on 1 ≥
<
missä
h on huonekorkeus
Laskettua levyjonon kuormittavaa pistekuorman arvoa Fv,Ed verrataan yhteenlaskettuun vaakaleikkausvoimakestävyyden mitoitusarvoon Fv,Rd, jolloin Fv,Ed:n arvon täytyy olla≤Fv,Rd.
4 AUTOTALLIRAKENNUKSEN TULOKSET 4.1 Paloluokitus ja -määräykset
Kuvassa 8 esiteltävä autotallirakennus luokiteltiin käyttötarkoituksen mukaan paloluokkaan P3.
Kuva 8. Autotallirakennuksen julkisivut
Autotallirakennuksen pohjapiirroksen mukaan autosuojan yhteispinta-alaksi muodostuu 72,5 m2, jolloin se suurempi kuin 60 m2 (kuva 9). Tämän vuoksi autotallin ja varaston väliset seinät täytyi palosuojata EI30 mukaisesti vesikattoon saakka. Jossain tapauksissa paloeristäminen vesikattoon saakka ei ole järkevää, koska kattotuolirakenteet ovat kipsilevyn asennuksen tiellä. Tällöin paloeristys voidaan toteuttaa tavalla, jossa paloeristetään seinien lisäksi eristettävän tilan katto. Autotallirakennuksessa tämä toteutettiin niin, että varaston seinien lisäksi varaston katto paloeristettiin EI30 vaatimusten mukaisesti.
Kuva 9. Autotallirakennuksen pohjapiirros
Seinän molemmin puolin olevat kipsilevyt sekä villoitus tekee väliseinästä EI30 palovaatimusten mukaisen. Katossa kyseinen vaatimus täyttyy, kun sinne asennetaan kaksi 13 mm kipsilevyä päällekkäin (kuva 10).
Kuva 10. Detaljikuva autotallirakennuksen paloeristetystä väliseinästä ja katosta 4.2 Lämmöneristyksen energiatehokkuus
Autotallirakennuksen lämmin varasto sekä autotalli/harrastetila suunniteltiin käytettäväksi puolilämpimänä tilana. Rakennuksen lämmittäminen tapahtuu valetun betonilaatan alla olevan vesikiertoisen lattialämmityksen avulla.
Lattialämmitysputkistoon tehtiin sulkuventtiili kylmän varaston osalle, jolloin kylmä varastotila voidaan tulevaisuudessa eristään ja tehdä lämpimäksi tilaksi, jos tämä koetaan tarpeelliseksi. Taulukossa 14 on vaadittu U-arvo puolilämpimälle tilalle sekä lasketun U-arvon tulos autotallirakennukselle.
Tarkemmat laskelmat ovat nähtävillä liitteessä 2.
Taulukko 14. Rakenneosien U-arvot
Rakenneosa Alapohja Ulkoseinä Yläpohja
Vaadittu U-arvo puolilämpimälle tilalle (W/m2K)
0,24 0,26 0,14
Laskettu U-arvo autotallirakennukselle (W/m2K)
0,15 0,21 0,10
4.3 Rakennuksen seuraamus-, aika- ja käyttöluokka
Autotallirakennuksen seuraamusluokka määritellään tavanomaisten pientalojen mukaisesti, jolloin rakennuksen seuraamusluokka on CC2. Rakennuksen suunniteltuna käyttöikänä pidetään tavanomaisille rakenteille yleisesti käytettyä ikää, joka on 50 vuotta. Rakenteisiin kohdistuvat kuormitukset mitoitettiin tämän käyttöiän mukaisesti. Mitoitettavat rakenteen sijaitsevat käyttöluokassa 2, joten kaikissa laskuissa käytettiin kyseisen käyttöluokan mukaista taulukkoarvoa.
4.4 Kuormitukset 4.4.1 Omapaino
Laskelmien perusteella vesikaton painoksi saatiin 0,15 kN/m2 ja alakaton painoksi 0,32 kN/m2, jolloin pysyväksi kuormaksi tuli yhteensä 0,47 kN/m2. Piirustuksissa ja laskelmissa päädyttiin käyttämään yhden desimaalin pyöristettyä arvoa, koska pyöristettyjen lukujen arvot olivat selkeämpiä esittää ja saadut mitoituksen tulokset varmalla puolella. Näin vesikaton painona käytettiin 0,2 kN/m2, alakaton painona 0,3 kN/m2 ja yhteenlasketun pysyvien kuormien arvona 0,5 kN/m2. Omapainon laskelmat ovat nähtävillä liitteessä 3.
4.4.2 Lumi
Autotallirakennuksessa katon kaltevuus on 1:6, joka on asteina 9,5. Tämä tarkoittaa, että lumikuorman muotokertoimen arvona voitiin käyttää 0,8.
Ylivieskassa sijaitsevalle rakennukselle käytettiin ominaiskuorman arvona 2,15 kN/m2, mikä merkitään näkyviin myös rakennepiirustuksiin. Kinostumattoman lumikuorman arvo saatiin kaavalla 6, jolloin laskuissa olevan lumikuorman arvona käytettiin 1,72 kN/m2. Lumikuorman tarkemmat laskelmat on esitetty liitteessä 4.
4.4.3 Tuuli
Autotallirakennus sijaitsee maastoluokan alueella kolme. Maastoluokan ja rakennuksen korkeuden mukaan tuulikuorman nopeuspaineen arvoksi saatiin 0,35 kN/m2. Nopeuspaineen perusteella laskettiin autotallirakennuksen vaikuttavia kokonaistuulikuormia, joiden lukemat olivat sivuseinällä 0,60 kN/m2 ja päätyseinällä 0,44 kN/m2. Tuulikuorman määrittäminen on nähtävillä liitteessä 5.
4.5 Kantavan seinän aukkopalkin mitoitus
Aukkopalkin materiaalina käytettiin liimapuuta GL30c, jolloin liimapuun pituuden ja sille kohdistuvien kuormituksien mukaan sen korkeudeksi valikoitui 360 mm ja leveydeksi 115 mm. Aukkopalkissa olevan taivutusvasteen käyttöasteeksi tuli 66 % ja leikkauksen käyttöasteeksi 48 %. Tukipaineen mitoituksessa tutkittiin kosketuspintojen pituuksia ja määriteltiin käyttöaste rakenteen tukipaineelle.
Kosketuspinnat olivat tarpeeksi pitkiä ja rakenteen tukipaineen käyttöasteen arvoksi saatiin 73 %. Lisäksi aukkopalkille tehtiin taipumamitoitus käyttörajatilassa, jonka käyttöasteen arvoksi tuli 84 %. Kaikki mitoituksissa saadut tulokset jäivät alle 100 %, joten aukkopalkki kestää sille tulevat rasitukset. Tarkemmat laskelmat ovat nähtävillä liitteessä 6.
Käsinlaskennan lisäksi aukkopalkki mitoitettiin samoilla arvoilla Finnwoodin laskentaohjelmalla ja ohjelmasta tulevat tulokset olivat yhtenäiset
käsinlaskettujen tulosten kanssa. Finnwoodista tulostetun raportin tulokset ovat nähtävillä liitteessä 7.
4.6 Ulkoseinät
4.6.1 Yläohjauspuun mitoitus
Autotallirakennuksen kuormitukset ovat tavanomaiset tällaisille rakennuksille, ja rakennuksen kuormitusta keräävällä sivulla ei ole suuria aukon ylityksiä. Tämän vuoksi ei koettu tarpeelliseksi tehdä yläohjauspuun mitoitusta kyseiselle rakennukselle. Mitoitus olisi tapahtunut samojen periaatteiden mukaisesti kuin kantavan seinän aukkopalkin mitoitus, jolloin oppimisen kannalta mitoitus ei olisi tuonut opinnäytetyöhön mitään uutta tietoa.
4.6.2 Runkotolpan mitoitus
Runkotolpan mitoituksessa määriteltiin runkotolpalle tulevat pistekuormat, jonka perusteella runkotolppaan kohdistuva puristusjännitys voitiin määritellä. Rungon materiaaliksi oli määritelty lujuusluokan C24 sahatavara, jonka korkeus oli 148 mm ja paksuus 48 mm. Mitoituksen tuloksena käyttöaste jäi hyvin alhaiseksi, joka oli vain 19 %. Runkotolpan tarkemmat mitoituksen tulokset ovat nähtävillä liitteessä 8. Samoilla arvoilla tehtiin myös vertaileva mitoitus Finnwoodin ohjelmalla ja tulokset olivat yhtenäisiä käsinlaskettujen tulosten kanssa.
Finnwoodista tulostettu raportti on nähtävillä liitteessä 9.
Tavanomaisille pientalorakennuksille, joiden kuormitukset ovat normaalit, ei yleensä tehdä mitoitusta runkotolpille. Mitoituksen perusteella voidaan huomata, että ollaan hyvin kaukana tilanteesta, jossa runkotolppa ei kestäisi sille määriteltyä kuormitusta. Oppimisen kannalta on kuitenkin tärkeää osata pilarin tai tolpan mitoitus myös pientalojen rakennesuunnittelussa, vaikka tässä kohteessa mitoitusta ei välttämättä olisi tarvinnut tehdä.
4.7 Väliseinien rakenteet
Väliseinien rungot toteutettiin 148 mm paksuisesta sahatavarasta, jotka toimivat ei-kantavina rakenteina. Rungon molemmin puolin on 13 mm kipsilevy, joiden
välissä on villoitus. Rakenteissa lämpimän puolen kipsilevyn alle asennettiin höyrynsulkumuovi, jonka vuoksi kylmän - ja lämpimän varaston väliseinän detaljikuvaan piti merkitä varastojen sijainti (kuva 11).
Kuva 11. Kylmän ja lämpimän varaston välinen väliseinä 4.8 Rakenteiden jäykistäminen
4.8.1 Yläpohjan jäykistyksen toteutus
Pulpettiristikon jäykistys toteutettiin jäykistelinjojen 1, 2, 3, 4 ja 5 avulla (kuva 12). Jäykistelinjat 2, 3 ja 4 toteutettiin kahdella 24x98 mm vinolaudalla, jotka ovat noin 45 asteen kulmassa rakennuksen nurkasta rakennuksen keskelle.
Vinolaudoitus kiinnitettiin yläpaarteen alapintaan ja alapaarteen yläpintaan.
Jäykistelinjat 1 ja 5 toteutettiin ulkoseinän tuulensuojalevyn avulla. (Puuinfo 2010, 80.)
Kuva 12. Pulpettiristikon jäykistelinjat
Linjoilla 2 ja 4 käytettiin myös pulpettiristikon tukemiseen tarkoitettuja 24x98 mm lautoja ristissä, jotka kiinnitettiin vino- tai pystysauvaan kolmen ristikon matkalla kuvan 13 mukaisesti. Lisäksi yläpohjassa on koko rakennuksen pituudella paarteiden asennusaikainen tuenta, joka toteutettiin kahdella 24x98 mm laudalla.
Kuva 13. Asennusaikainen pystyvinorevaus. X-tukien välinen etäisyys on kannattamien suunnassa enintään 2,5 m (Koillisenmittarakenne, 6)
Autokatoksen kohdalla katon jäykistämiseen käytettiin 24x98 mm vinolaudoitusta ristikkojaolla, jotka ovat 45 asteen kulmassa ja kiinnitetty alapaarteen yläpintaan. Vinolaudoituksen kiinnitys tapahtui kolmella naulalla, jotka olivat 2,8x75 mm. Kiinteiden seinien kohdalla katon jäykistys toteutettiin kattoon asennettavien kipsilevyjen avulla. Kattoon asennettavien kipsilevyjen kiinnityksessä käytettiin ruuveja, jotka olivat 3,8x32 mm. Ruuvien liitinvälinä käytettiin 150 mm, kun kipsilevyt kiinnitettiin kattokoolauksiin. Kattokoolauksien etäisyys toisistaan on 400 mm ja ne kiinnitettiin ristikoihin 3,1x90 mm nauloilla 2 kpl/liitos.
4.8.2 Ulkoseinän jäykistäminen
Jäykisteseinän mitoitus tehtiin sivuseinälle ja päätyseinälle. Sivuseinän käyttöasteeksi tuli 40 %, kun käytettiin 9 mm tuulensuojalevyjä ja 3,1x32 mm huopanauloja maksimiliitinvälillä, mikä on 150 mm. Sivuseinillä olevat lohkot, joita ei huomioida jäykistämisessä, olivat molemmilla puolilla hyvin samankokoisia. Tämän vuoksi ei ollut tarpeen tehdä toisen sivuseinän jäykistämisen mitoitusta, koska käyttöasteen arvo jäi mitoitetulla sivuseinällä matalaksi.
Päätyseinälle, jossa on nosto-ovi, oli tarpeen tehdä jäykistyksen mitoitus.
Kyseisellä seinällä on paljon pinta-alaa, jota ei voida huomioida jäykistävänä rakenneosana. Päätyseinän käyttöasteeksi saatiin 94 %, kun liitinvälinä käytettiin 90 mm. Kiinnikkeet ja kipsilevyt olivat samoja, mitä sivuseinällä käytettiin. Vastakkaisella päätyseinällä ei ole lohkoja, joita ei huomioitaisi
jäykistävänä rakenneosana, jonka vuoksi jäykistämisen mitoitusta ei ollut tarpeen tehdä kyseiselle seinälle.
Kiinnikkeiden liitinvälinä käytettiin 150 mm kaikilla muilla seinillä paitsi nosta- oven sivulla, jossa liitinväli oli 90 mm. Jäykistyksen mitoituksessa saadut liitinvälit ulkoseinille esitetään rakennepiirustuksissa ja tarkemmat mitoittamisen tulokset ovat näkyvillä liitteessä 10.
4.9 Rakenteiden liitokset 4.9.1 Palkit ja pilarit
Ristikko kiinnitettiin yläjuoksuun 60x90x60x2,0 mm kulmaraudoilla molemmin puolin ja yhden kulmaraudan kiinnityksessä käytettiin neljä kappaletta nauloja, jotka olivat 4x40 mm. Yläjuoksu ja pinninki kiinnitettiin runkotolppaan 3,1x90 mm nauloilla, joita käytettiin 4 kpl/tolppa (kuva 14).
Kuva 14. Vasemmassa detaljikuvassa kiinteän seinän leikkaus. Oikealla puolella olevassa detaljikuvassa leikkaus palkin kohdalta.
4.9.2 Vasat
Päädyissä olevat vasat kiinnitettiin 5x100 mm ruuveilla 2 kpl/vasa (kuva 15).
Kuva 15. Leikkaus päädystä, jossa näkyvillä vasan kiinnitys 4.10 Ristikkokaavion toteutus
Ristikkokaavion piirtämisessä on tärkeää olla huolellinen, että mitoitukset ja merkinnät ovat täsmällisiä. Kattoristikoiden suunnitteluun erikoistunut suunnittelutoimiston piirtää lopullisen piirroksen heille lähetetyn ristikkokaaviopiirustuksen perusteella. Jos piirroksessa on virheitä, vääränlaisen ristikon käyttö rakennustyömaalla voi olla mahdotonta.
Kuva 16. Ristikkokaavio
Kuvasta 16 voidaan nähdä tärkeimmät mitat ristikosta ja tukien leveydet sekä huomioitu kolovaraus, jotta mitoitettu liimapuupalkki voidaan upottaa yläpohjaan. Kolovaraus tehtiin tarkoituksella 10 mm suuremmaksi kuin liimapuupalkin mitat ovat. Tällä varmistetaan, että kattoristikkoon asennetut naulauslevyt eivät ole kiinnitetty liian lähellä sahattavan kolovarauksen reunaa, jolloin työmaalla oikeankokoisen kolon sahaaminen olisi haastavaa.
Ristikkokaaviossa otettiin huomioon, että pystysauva on 25 mm sisässä tietyltä matkalta. Tämä mahdollistaa vaakasuuntaisen 24x98 mm laudan asentamisen pystysauvan yläosaan. Asennettavan laudan tarkoituksena oli, että seinällä tulevat tuulensuojalevyt pystyttiin naulaamaan yläreunasta kiinni. Jos pystysauva ei olisi 25 mm sisässä, kattoristikon pystysauvan yläreunaan olisi pitänyt tehdä kolo työmaalla kyseisen laudan asennusta varten.
Lisäksi tässä autotallirakennuksessa asiakas halusi, että rakennuksen ullakolla voidaan säilyttää esimerkiksi talviliikuntavälineitä. Käyttöullakko merkittiin ristikkokaavioon, jotta kattoristikkoja suunnitteleva toimisto tietää, että kyseinen kohta ristikosta pitää jättää sauvoista vapaaksi. Käyttöullakon kokoon ei merkitty mittoja, vaan siitä annettiin vain ohjeellinen ala. Tällä tavoin annettiin vähän vapauksia kattoristikon suunnittelijalle, että hänen ei tarvitse mitoittaa ristikon sauvoja sentin tarkasti juuri annetulle paikalle.
5 POHDINTA
Tavanomaisen pientalonkin rakennepiirustusten piirtäminen ja siinä olevien mitoituksien laskeminen on aikaa vievää työtä, jos jokaisen uuden rakennuksen kohdalla suunnittelu pitää aloittaa alusta. Suunnittelutoimistot helpottavat työntekoa yleensä niin, että heillä on käytössä valmiita suunnittelupohjia. Näin uuden rakennuksen rakennesuunnittelu on sujuvaa, eikä samoin toistuvia rakenteita tarvitse mitoittaa tai piirtää alusta alkaen jokaisen uuden rakennuksen kohdalla.
Opinnäytetyö havainnollisti, että rakennesuunnittelussa on järkevää käyttää valmiita arvoja tietyissä vaiheissa, eikä tämä aiheuta kuitenkaan riskejä rakenteiden hajoamiselle, kunhan käytetyt arvot ovat varmalla puolella.
Tavanomaisen pientalon yläpohjasta tulevaa kuormaa voidaan pitää rakennuksen katosta riippuen aina samansuuruisena. Eri paikkakuntien lumikuorman määritys saadaan laskentaohjelmasta nopeasti tietoon. Tietyn korkuiseen ja tietyssä maastoluokassa olevaan rakennukseen kohdistuvaa tuulikuormaa voidaan pitää oletetun suuruisena. Näiden mainittujen oletuksien avulla voidaan jo palkin tai pilarin mitoitus toteuttaa nopeammin.
Käsinlaskennan merkitystä ei kuitenkaan kannata väheksyä. Tämän taidon kautta ymmärretään, että laskentaohjelmasta saadut tulokset ovat oikeanlaiset.
Tässä opinnäytetyössä olevien mitoituksien periaatteet olisi hyvä osata käsinlaskentana viimeistään silloin, kun siirrytään työkokemuksen kerryttyä mitoittamaan vaativampia kohteita. Siinä vaiheessa näillä perustiedoilla pääsee jo pitkälle, eikä uuden oppimiseen kulu niin paljon aikaa. Opinnäytetyön tavoite täyttyi, kun pystyin syventymään rakennesuunnittelun mitoituksien periaatteisiin.
Toivotaan vielä, että kokonaiskuva rakennesuunnittelua kohtaan selkeni lukijalle. Ehkä joku suunnitteluun tähtäävä opiskelija pystyy tämän opinnäytetyön perusteella hahmottamaan paremmin, mihin opintoihin kannattaa koulutuksessa panostaa.
LÄHTEET
Gyproc 2018. Gyproc Käsikirja. Kevytrakennejärjestelmät. Helsinki: Grano Oy.
Koillisenmittarakenne. Naulalevyrakenteiden asennus- ja tuentaohje. Viitattu 2.12.2021 https://koillisenmittarakenne.fi/files/1713/6750/5406/asennusohje.pdf.
Liikennevirasto 2013. Eurokoodin soveltamisohje. Puurakenteiden suunnittelu – NCCI 5. Helsinki 2013. Viitattu 17.12.2021 https://julkaisut.vayla.fi/pdf3/lo_2013- 25_ncci5_web.pdf.
Makkonen, L. 2010. Lumen ja jään kerääntymiseen liittyvät kuormitukset.
Rakentajain kalenteri 2011 (pp. 87-92). Rakennustieto Oy. Viitattu 21.10.2021 https://www.rakennustieto.fi/Downloads/RK/RK110303.pdf.
Pksrava 2021. Pientalon Palokortti. P3-paloluokan pientalon paloturvallisuuden perusteita. Viitattu 19.10.2021 https://www.toptenrava.fi/doc/tulkintakortit/MRL- 117b01F.pdf.
Puuinfo 2010. EC5 Sovelluslaskemat – Asuinrakennus. Toinen painos.
Maaliskuu 2010.
Puuinfo 2014. Liimapuukäsikirja – Osa 1. Marraskuu 2014.
Puuinfo 2019. Puu. Puutavaraopas. Viitattu 3.12.2021
https://puuinfo.fi/puutieto/puutavaraoppaat/puutavaraopas-sahatavara-ja- puutuotteet/.
Puuinfo 2020a. Puutieto. Puun ominaisuudet. Viitattu 22.10.2021
https://puuinfo.fi/puutieto/puun-ominaisuuksia/lujuusteknisia-ominaisuuksia/.
– 2020b. Puurakenteiden lyhennetty suunnitteluohje. 5. painos. Viitattu 21.10.2021 https://puuinfo.fi/wp-content/uploads/2020/07/Eurokoodi-5- Lyhennetty-suunnitteluohje-5.-PAINOS-2020-P%C3%84IVITYS-22.7.-web.pdf.
– 2020c. Suunnittelu - Määräykset. Paloturvallisuus. Viitattu 5.1.2022 https://puuinfo.fi/suunnittelu/maaraykset/paloturvallisuus/.
Puuinfo 2021. Tuotteet. Eristeet. Viitattu 22.10.2021 https://puuinfo.fi/tuotteet/eristeet/ekovillan-puhallusvilla/.
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. 2016. RIL 201-1-2017.
Suunnitteluperusteet ja rakenteiden kuormat. Helsinki: Grano Oy.
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. 2017. RIL 205-1-2017.
Puurakenteiden suunnitteluohje. Eurokoodi EN 1995-1-1. Helsinki: Grano Oy.
RT RakMK-21763 2018. Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen energiatehokkuudesta. Huhtikuu 2018.
RT 103311 2020. Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta. Joulukuu 2020.
Ruukki 2017. Ruukki Classic – Asennusohje. Viitattu 22.10.2021 https://www.ruukki.com/docs/default-source/roofing-
documents/finland/asennusohjeet/fi_classic_installation_instruction_web- 03032017.pdf?sfvrsn=4637417123699900000.
Vinha, J. 2010. Lämpö ja lämmön siirtyminen. Viitattu 1.2.2022 https://docplayer.fi/3499888-4-lampo-ja-lammon-siirtyminen.html.
Ympäristöministeriö 2003. C4 Suomen rakentamismääräyskokoelma. Lokakuu 2002.
Ympäristöministeriö 2016. Rakenteiden lujuus ja vakaus. Kantavien rakenteiden suunnitteluperusteet. Lokakuu 2016.
LIITTEET
Liite 1. Pääpiirustukset
Liite 2. U-arvon määrittäminen Liite 3. Pysyvät kuormat
Liite 4. Lumikuorman määrittäminen Liite 5. Tuulikuorman määrittäminen
Liite 6. Liimapuupalkin mitoitus käsinlaskentana Liite 7. Liimapuupalkin mitoitus Finnwoodilla Liite 8. Runkotolpan mitoitus käsinlaskentana Liite 9. Runkotolpan mitoitus Finnwoodilla Liite 10. Jäykisteseinien mitoitus
Liite 11. Yläpohjan tasopiirros
Liite 12. Leikkaukset ja ristikkokaavio Liite 13. Detaljit
