232
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 9 . v s k . – 2 / 2 0 0 3 V Ä I T Ö K S I Ä
Väitöskirja kehittyvien
talouksien valuuttakriiseistä
Peter Nunnenkamp Senior fellow
Kiel Institute for World Economics
O
mar Saqibinväitöskirja ’Currency Crises in Emerging Economies – Essays in International Macroeconomics’ koostuu kuudesta esseestä, jotka tarkastelevat finanssikriisien syitä kehitys- ja siirtymätalousmaissa. Käsittääkseni kaksi kri- teeriä on ylitse muiden väitöksen arvioinnissa:(i) sen relevanssi ja (ii) väittelijän kontribuutio ja työn omaperäisyys. Molemmissa suhteissa arvioni on myönteinen.
Omar Saqibin väitöskirjan käsittelemät tee- mat ovat edelleen erittäin tärkeitä, vaikka ai- hepiiristä onkin jo laaja kirjallisuus. Viime- aikaisten rahoitus- ja valuuttakriisien syistä ja seurauksista käyty keskustelu ei ole läheskään päättynyt. Paras osoitus tästä voi olla, että pää- töksentekijät kamppailevat edelleen niin sa- notun kansainvälisen finanssiarkkitehtuurin uudistamisen kanssa. Tässä suhteessa tärkeä kysymys on Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n tuleva rooli, erityisesti omaksuuko se kansainvälisen viimesijaisen luotottajan roolin.
Lisäksi edelleen kiistellään voimakkaasti siitä, millainen valuuttakurssipolitiikka ehkäisisi ra- hoitus- ja valuuttakriisejä tulevaisuudessa.
Kaikki tämä merkitsee, että Omar Saqib käsit- telee hyvin ajankohtaisia aiheita.
Saqibin väitös tarjoaa lisäksi merkittävää lisä- arvoa ja uusia oivalluksia käynnissä olevaan de- battiin rahoitus- ja valuuttakriisien syistä. Läh- tökohtana on nykyisten, yleisesti ensimmäisen ja toisen sukupolven malleiksi kutsuttujen se- litysten kritiikki. Saqib pitää olemassa olevia malleja ’yliyksinkertaistavina’, ’erikoistapaus- ten ja esimerkkien kokoelmina’ tai ’liian laa- joina’. Voidaan keskustella, ovatko nämä en- simmäisen ja toisen sukupolven malleihin ja ns. Kindleberger-Minsky -kehikkoon liitetyt määreet oikeita. On kuitenkin selvää, että Omar Saqib on pääosin oikeassa väittäessään, että aiemmat viimeaikaisten finanssikriisien se- litysyritykset jättävät tärkeitä näkökohtia huo- miotta.
Väitöksen esiintuoma puuttuva rengas liit- tyy poliittisiin tekijöihin. Saqib poikkeaa tavan- omaisesta lähestymistavasta tuomalla poliittiset tekijät eksplisiittisesti keskusteluun. Hän väit- tää oikeutetusti, että huomioon tulee ottaa po- liittistaloudelliset prosessit ja poliittisten pää- töksentekijöiden kannustimet, jotka voivat li- sätä maan alttiutta kriiseihin. Tekijä esittää joi- takin kiinnostavia argumentteja nojaten poliit- tisen taloustieteen kirjallisuuteen; hän käyttää
233 P e t e r N u n n e n k a m p
taitavasti muiden tekijöiden toisessa yhteydes- sä kehittämiä malleja ja ajatuksia parantaak- seen valuuttakriisejä koskevaa ymmärrystä.
Yleistä havaintoa, että valuuttakriisien tavan- omaisia selityksiä tulisi täydentää poliittisilla tekijöillä ja prosesseilla, sovelletaan todellisiin kriisitapauksiin Turkissa, Pakistanissa, Itä- Aasiassa, Brasiliassa ja Venäjällä (jota verrataan Puolaan). Joissakin tapauksissa poliittisten te- kijöiden merkitystä testataan ekonometrisesti.
Eräitä väitöksen yksityiskohtia voidaan kri- tisoida. Esimerkiksi Turkkia koskevan esseen ekonometriset menetelmät ja tulokset jäävät verrattain hämäriksi. Pakistaniin sovellettu apulupausten malli ei ole itsestään selvästi ta- paukseen sopiva. Mielestäni oli myös yllättä- vää, ettei Omar Saqibilla ollut enempää sanot- tavaa finanssikriisien syntyyn ja ratkaisuun liit- tyvistä viimeaikaisista kehityskuluista esimer- kiksi Brasiliassa.
Huolimatta näistä kriittisistä havainnoista väittelijän yritys lähentää valuuttakriisien puh- taasti taloudellisiin tekijöihin perustuvaa ar- viointia yhtäältä ja taloudellisten perustekijöi- den heikkenemiseen johtavia poliittisia proses- seja toisaalta on huomattavan arvokas. Tähän liittyy Omar Saqibin vakuuttava todistelu, että kriisejä edeltävät prosessit, ei vain niiden lopul- linen puhkeaminen, ovat tärkeitä. Toisin sa- noen liiallinen pääomien sisäänvirtaus on krii- sin perimmäinen syy pikemmin kuin myöhem- pi pääomapako.
Näillä prosesseilla on puolestaan taloudel- lisia ja poliittisia ulottuvuuksia:
– Ongelmat eivät ala edes puhtaasti taloudel- lisesta näkökulmasta kriisin puhjetessa, vaan
ne ovat näkyvillä kauan ennen kriisin muut- tumista akuutiksi. Kuten Omar Saqib toteaa useissa esseissä, ongelmat alkavat kestämät- tömien ulkoisten vastuiden, erityisesti ulko- maisen velan karttuessa.
– Ekonomisteilla on annettavaa tällaisen – enemmän tai vähemmän väistämättä kriisiin johtavan – prosessin selittämisessä. Moraa- likatoa koskeva keskustelu on esimerkki täs- tä. On kuitenkin selvää, että monien ekono- mistien helposti tekemä oletus päätöksente- kijöistä rationaalisina, sosiaalista hyötyä maksimoivina toimijoina on usein ilmeisen väärä. Juuri tässä kohden väitöskirjassa esi- tetyn poliittisen taloustieteen argumentit tulevat kuvaan mukaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Omar Saqib käsittelee erittäin ajankohtaista teemaa ja esittää mielenkiintoisia uusia oivalluksia ra- hoituskriisien syitä koskevaan keskusteluun.
Lainaus väitöskirjan sivulta 142 tiivistää varsin hyvin teoksen pääsanoman: ”Talous, jonka pe- rustekijät ovat kunnossa voi pysyä immuunina spekulatiivisille hyökkäyksille. Heikossa tilas- sa oleva talous herättää sijoittajien huomion, jotka sitten arvioivat päättäjien johdonmukai- suutta poliittisten tekijöiden avulla. Siten päät- täjien johdonmukaisuus huonossa taloustilan- teessa on valuuttakriiseihin liittyvän poliittisen epävarmuuden kannalta ratkaiseva tekijä.”
Tämä on mielestäni hyvin tärkeä viesti, vaikka epäilenkin, ettei tulevien kriisien ennakointi ole helppoa poliittisten tekijöiden huomioon ottamisesta huolimatta.
(Suomennos: Kai Torvi)
