murteista, mitkä taas polveutuvat hämäläis- murteista. JORMA REKUNEN on puolestaan julkaissut litteroituna ähtäriläisiä murre-
näytteitä.
Kokonaisvaikutelma kirjasta jää haja- naiseksi: on käsitelty turhan monia aiheita ja tarkastelutapa on useimmiten jäanyt pin- nalliseksi. Julkaisuun on jäänyt epätasai- suutta. Esimerkiksi Terhi Ainiala selittää Jaiihoniemeri nimen syntyneen siitä, että niemi on ollut hallalta suojassa, joten hal- lavuosinakin niemestä sai ainajyviäjajau- hoja. Läheisen lahden nimeksi tuli niemen
nimen mukaan Jauholahti (s. 104). Kaija Mallatin tulkinnan mukaan samantapainen Jauhojänfi-nimi perustuisi veden väriin (s.
I 12), mutta tämäkin selitys näyttää ristirii- taiselta, sillä Pentti Heikkilän ja Lauri Ve- salan artikkelissa todetaan, että Jauhojär- ven vesi on poikkeuksellisen kirkasta (s.
l7). Mikä selitys pätee vai päteekö mikään?
TIMO ALANEN
Kvtinı aisteıkielten turkiniuskeskıis,i Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki
ı‹ ıELELL ısTÄ HuuMoRı A
ARJEN Ası o ı sTA
Elimäen tarkoitus. Douglas Aclamsin ja john Lloydin englanninkielisen alkuteoksen The mea- ning ofLiff[l983] pohjalta suomentaneet ja Suomen oloihin sovittaneet Silja l-liidenheimo, Kirsti Määttänenfiuomas Nevanlinna jaTarja Roinila. Loki-kirjat. Helsinki l996. l86 s. ISBN 952-9646-26-7.
limäen tarkoitus on hauska kirja. Sii- E nä yhdistyvät nimistöntutkimusja se- mantiikka, ja tuloksena on kokoelma erään- laisia hakusana-artikkeleita. Tästä on kyse:
Maailmassa on satoja tavallisia kokemuk- sia, tuntemuksia, tilanteitaja muita asioita, jotka kaikki tietävät muttajoille ei ole omaa sanaa. Toisaalta on olemassa tuhansittain näennäisesti läpinäkymättömiä paikanni- miä. Elimäen tarkoitus yhdistää nämä kak- si. Näin on syntynyt aakkosjärjestykseen saatettu luettelo eri arkielämän asioista, joille annetaan tyhjentävä määritelmä.
Englanninkielisen alkuteoksen The Meaning of Liff ovat kirjoittaneet Douglas Adamsja John Lloyd. Suomenkielisen ver- sion kirjoittajat korostavat esipuheessaan, etteivät he ole suomentaneet Elimäen tar- koitusta, vaan suurin ponnistuksin saatta- neet sen vastaamaan suomalaista paikanni- mistöä ja kulttuuria.
Tällä kirjalla on oma pieni osansa huu- morikirjallisuuden helmenä. Elimäen tar- koitus on esimerkki siitä, miten sanat, tavut ja äänneyhdistelmät voivat luoda deskrip- tiivisesti ja onomatopoieettisesti hauskan vaikutelman. Tässä pari esimerkkiä:
VÄHA-RoYHıo(s.)
Yleisnimi lahjanantajan selityksille siitä miksi lahja oli erityisen osuva.
EMDAL (s.)
Kun juustopala on kutistunut sen kokoi- seksi. ettei sitä enää voi raastaa saamatta haavaa sormeensa. siitä on tullut ››em- dal››.
Ensimmäisessä tapauksessa on kyse osittai- sesta merkityksenmuodostumisesta. Alku- osa Vähä- tuo mieleen sen, miten lahjanan- taja vähättelee hienoa lahjaa, ja -röyhiii taas kielii kehumisestaja ››rinnan röyhistämises- tä››, kun hän haluaa selityksellään viestiä
››eikös olekin hieno lahja?››. Emdal puoles-
l>
VlRlTTÄjÄ 3/1997
taan muistuttaa jo äänneasultaankin kahta varsin yleistä juustolaatua, joten mielleyh- tymä on selvä.
Joukossa on myös ruotsinkielisiä pai- kannimiä. Ne tulee kuitenkin lukea umpi- suomalaisittain, sillä koominen vaikutelma syntyy juuri sanojen äänneasusta. Sama koskee saamenkielisiä nimiä:
BuoLLANGuoıHKA(s.)
Purukumipahkura, jonka tuntee odotta- matta tuolissa, pöytälevyn tai autonis- tuimen alla.
OHCEJOHKA (s.)
Tyytyväinen ähkäisy kun nojautuu taak- sepäin hyvän aterian jälkeen.
Pari hauskinta esimerkkiä ruotsinkielisistä paikannimistä. Ensimmäisessä lausutaan kaksi lyhyttä oztajajälkimmäisessä lyhyty.
BoDoM (interj.)
Huuhdahdus, jolla säestetään rohkean asun ensiesittelyä perhepiirissä.
BYLANDET (s., mon.)
Poikkeuksellisen pitkät puruluun muo- toiset pulisongiLjotka onjulistettu pa- kollisiksi rekkakuskien ja luottamus- miesten keskuudessa. ››Mikä kummal- lisinta, Raimon yleensä tasamittaiset bylandet rehottivat toispuolisesti.›› _ Alpo Ruuth
Kirjassa leikitään stereotypioilla. Lukijal- le tulee mieleen ››tyypillinen›› rekkakuski _ mielikuva kulminoituu vielä Raimo- propriin. Hakusana Bylander koostuu mer- kitykseltään myös siitä, että sen keskeltä tunkeutuu esiin sana lande, joka viittaa Raimon maalaisuuteen.
Toinen taajakäyttöinen temaattinen malli on käymälä- ja sukupuolihuumori.
Nämä tapaukset käyvät suoraan kansanhuu- morin sydämeen. Seuraavat ilmiöt lienevät useimmille meistä tuttuja:
ÄHTÄRI (s.)
Paniikki, joka syntyy kun on pakko mennä WC:hen eikä kykene päättä- mään minkä kirjan tai lehden ottaa mu-
kaansa.
ÄHTÄvA (s.)
Epätoivoinen kopilta toisellejuoksente- lu julkisessa WC:ssä, jotta löytäisi sel- laisen, jossa on lukko ovessa, ehjä istuin ja valkoiset pytynreunat. Vrt. ähtärı".
Kolmanneksi tendenssiksi nousee alkoho- likulttuuri ja sen tuomat ilmiöt. Joukossa on kirosananomaisia hakusanoja sekä suoma- laisittain lausuttuja ruotsista saatuja ››elimä- kiä››. Elimäen tarkoitus onkin yläkäsite koko kirjan jutuille:
RoNToNı -ıoRHA(s.)
Raitiovaunussa itsekseen puhuvan van- han pultsarin jupinaja kiroilu. Myös ko.
henkilö.
BoLE (s.)
Ankaran krapulan aikaansaama täydel- linen henkinen kyvyttömyys.
ELı MAkı (s.)
Esine, asia, kokemus tai tuntemus, jon-
ka kaikki tuntevat mutta jolla ei ole ni- meä.
Lukunautinnon kruunaa asiahakemisto, jos- sa monet kirjan elimäet ryhmitellään sellai- siin luokkiin kuin asennot, eleet, eläimet, eritteet, esineet, ruumiinosat, tunteet, mie- lentilat jne. Esimerkiksi ähtärı'löytyy ala- luokan WC, KYLPYHUONE alta seuraa-
vasti: paniikit, lukemiseen liittyvät: ähtäri.
Kuten Kimmo Oksanen on ilmaissut (HS 2.2.1997) asian, Elimäen tarkoitus on pieni humoristinen hartauskirja. On nimit- täin niin, että kun kirjan on pari kertaa lu- kenut läpi, alkaa vähitellen seurata arkiym- päristöään eri tavalla ja huomata siitä mo- nia elimäkiä _jajopa keksiä itse uusia kie- lennöksiä huomaamilleen ilmiöille paikan- nimiä käyttäen. Tämä onkin mitä mainioin- ta ajanvietettä kielen opiskelijoille ja am- mattilaisille. Siitä vain kallinkia harjoitta- maan ja ryökkylöitä varomaanll
JAN STRANDBERG
Piräjänı näenrie13 C 23/1, 00370 Helsinki
