Jorm a Toivonen
Lastentunnilta
tietoyhteiskuntaan
Ensimmäiset elävät kokemukseni sähköisen viestimen välittämästä sa
nomasta olivat Markus-sedän torstai- iltäiset lastentunnit, joita innokkaas
ti radiosta kuuntelin. Kaurapuuron ystävä minusta ei kuitenkaan tullut.
Lienen viimeistä Markus-sedän kas
vattamaa sukupolvea, koska Markus Rautio siirtyi syksyllä 1956 eläkkeel
le. Itse muutin samana syksynä tu
tusta kyläkoulusta naapuripitäjän kirkonkylään oppikouluun. Samalla aloin kasvaa isoksi pojaksi. Brita Koi
vusen laulama "Suklaasydän” kieh
toi korvaa jo paljon enemmän kuin Malmstenin Mikki-Hiiri -laulut.
Keuruun yhteiskoulun uuden koulu
rakennuksen hyväksi järjestetyssä tempauksessa näin elämäni ensim
mäisen julkkiksen. Juontajaksi oli kutsuttu suosittu radioääni, toim it
taja Niilo Tarvajärvi. Lisäksi hän oli erään koulutoverini kummisetä.
Ollessani keskikoulun viimeisellä luokalla, isä joulun edellä 1960, toi kaupunkimatkalta Jyväskylästä mu
kanaan suuren salaperäisen laatikon.
Sen sisältä paljastui uutuuttaan hoh
tava Fenno-merkkinen televisio. Tä
män jälkeen kotonani alkoivat mel
koiset markkinat. Televisio oli koti- pitäjässäni Multialla melkoinen har
vinaisuus, koska Ylöjärven lähetys
aseman katselualue ulottui vain kun
nan eteläosaan. Vanhan maalaistalon tupa täyttyi ilta illan jälkeen innok
kaista töllöttäjistä, ja Teija Sopanen hymyili aina yhtä valloittavasti. Par
haimmillaan oli 27 vierasta katso
massa vanhaa Suomi-filmiä, taisi olla
” Kulkurin valssi” tai "Katupeilin takana” . Seuraavana kesänä kotini maalle rakennettiin yleisradion link
kiasema. Maston korkeus oli juhlak- kaat 82 metriä, ja sen pystyttämisessä riitti kyläläisillä ihmettelemistä. Nyt
kesällä 1986 torni uusittiin ja kor
keutta lisättiin 30 metrillä.
Lukion suoritin vanhassa kunnia- narvoisessa Haapamäen yhteislyseos
sa. Vieläkin kun radiosta joskus soi
vat ” rautalanka-Emman” sävelet, pieni haikeus sykähdyttää mieltä noiden aikojen muistona. Mieliin- painunein tapahtuma oli kuitenkin presidentti Kennedyn hautaustilai- suus marraskuussa 1963. Se oli tele
vision ensimmäisiä mannerten välisiä satelliittilähetyksiä. Erityisesti muis
tan, kun presidentin 3-vuotias poika teki kunniaa isänsä arkulle.
Meillä jokaisella on omat muis
tomme elämänmenosta 20— 30 vuo
den takaa, ja muutoksesta noista ajoista nykyhetkeen. Nyt televisio on tavallisinta arkipäivää. Yhä useam
missa kodeissa on videot sekä mikro
tietokoneet, ja nuoriso kuuntelee korvalappustereoista Eppu Normaa
lia ja Sielunveljiä. Kun kertailin m ie
lessäni noita Markus-sedän, Tarvan ja Teijan aikoja monine muistoi- neen, heräsi ajatus, millaista on elä
mä Karstulassa, Suomessa, maail
massa 30 vuotta tästä eteenpäin. Mil
laisessa yhteiskunnassa nykyiset op
pilaani elävät syksyllä 2016.
Tämän päivän nuoret tulevat elä
mään ja työskentelemään tieto- eli informaatioyhteiskunnassa. Ennuste
taan, että yhä useamman työ tulevai
suudessa tapahtuu kotona mikrotie
tokoneen äärellä. Tällöin tarvitaan taitoa käyttää tietokoneita ja kykyä sopeutua yhä nopeutuvaan tiedonvä
litykseen. Olennaisen tärkeää on ky
ky analysoida, eritellä ja tulkita tie
toa, joka tulvii koteihin. Näitä val
miuksia ei opita muuten kuin totut
tamalla koulujen oppilaat mahdolli
simman monipuolisesti erilaisiin ai
neistoihin ja reksitereihin. Kyky op
pia vertailemaan eri yhteyksissä esiin
tulevia yksittäisiä tapauksia ja ongel
maryhmiä auttaa ihmistä erittele
mään koko elinympäristöään. Tieto
jen suhteuttamisesta jo olemassa ole
vaan tietoon tulee tärkeämpää kuin tiettyjen faktojen opettelu. Tulevai
suudessa tarvitaan laajaa yleissivistys
tä.
Amerikkalainen Alvin Toffler en
nustaa, että tulevaisuus tuo uuden elämäntavan, joka perustuu hajau
tettuihin uudistuviin energianlähtei
siin ja uudet tuotantomuodot, joista liukuhihnat ovat lähes hävinneet, se
kä uudet perhetyypit ja instituutiot, joista hän käyttää nimitystä "elek t
roninen tupa” . Tulevaisuuden yh
teiskunnassa merkittävä osa työstä tehdään kotona. Tofflerin maanmies Marshall McLuhan korostaa myös yleissivistävän kasvatuksen välttä
mättömyyttä. Sähkökulttuurin myö
tä siirrytään tavallaan takaisin hei- mokulttuuriin. Nyt vain koko maail
ma muodostaa yhden ” kylän” , jossa tieto leviää salamannopeasti. Kaikki riippuu jälleen kaikesta. Yksilölli
syys, eriytyneisyys ja työnjako häviä
vät. Kokonaisvaltaisuus tulee tilalle.
Samoin jyrkkä ero työn ja vapaa-ajan välillä häviää. Uusi aikakausi vaatii kaikkien kykyjen yhtäaikaista käyttä
mistä. Automaation eteneminen muuttaa oppimisen pääasialliseksi tuotannon ja kulutuksen lajiksi. Pal
kallisesta oppimiesta tulee hallitseva palkkatyömuoto ja rikkauden lähde.
Tämä on ihmisen uusi rooli. Vanhat käsitykset "am m ateista” ja erikois
tuneista urista muuttuvat merkityk
settömiksi.
Mukailtu esityksestä Karstulan lu
kion I-luokkien vanhampainillassa 14.10.1986.
_________________________________ ) 52
