4 TARVITTAVAT LUVAT JA SUUNNITELMAT

(1)

4 TARVITTAVAT LUVAT JA SUUNNITELMAT

Kaivostoimintaa varten tarvitaan monia lupia ja suunnitelmia, joiden tarpeesta ja kattavuudesta säädetään useissa laeissa ja asetuksissa. Tärkeimpiä kaivostoimintaa koskevia säädöksiä ovat:

Kaivoslaki (503/1965) ja kaivosasetus (663/1965),

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös kaivosten turvallisuusmääräyksistä (921/1975),

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) ja Asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (268/1999),

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja Ympäristönsuojeluasetus (169/2000),

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja Luonnonsuojeluasetus (160/1997),

Vesilaki (264/1961) ja Vesiasetus (282/1962),

Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/2001),

Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992),

Jätelaki (1072/1993) ja Jäteasetus (1390/1993),

Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta (1129/2001),

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ja Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999),

Muinaismuistolaki (295/1963),

Kemikaalilaki (744/1989), Kemikaaliasetus (675/1993),

Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999),

Räjähdeasetus (473/1993),

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdystarvikkeista (130/1980),

Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä (194/2002) ja

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus vaarallisten aineiden luettelosta (624/2001), muutos (509/2005)

Kaivostoiminnan käynnistämiseen Laivakankaan alueella tarvitaan ympäristönsuojelulain nojalla ympäristölupa, jonka myöntää Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto hankkeesta vastaavan hakemuksesta. Ympäristöluvassa käsitellään mm. jätehuoltoon, pohjavesiin, maaperään ja ilmansuojeluun liittyvät asiat. Veden ottoon ja vesien johtamiseen sekä pohjaveden pumppaukseen tarvitaan vesilain mukainen lupa. Vesilain mukainen hakemus ja saman toiminnan ympäristönsuojelulain mukainen vesien pilaantumista koskeva hakemus on käsiteltävä yhdessä ja ratkaistava samalla päätöksellä, jollei sitä ole erityisestä syystä pidettävä tarpeettomana.

Kaivostoiminnassa tarvittavien maa- ja vesialueiden hallintaa ja käyttämistä varten on suoritettu kaivoslain mukainen kaivospiiritoimitus, jonka tuloksena on muodostettu kaivospiiri ja annettu kaivosoikeus Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä. Voidakseen aloittaa kaivostoiminnan, kaivosoikeuden haltija tarvitsee Turvatekniikan keskuksen hyväksymisen kaivoksen yleissuunnitelmalle Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (921/1975) mukaisesti. Turvatekniikan keskus käsittelee vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa (59/1999) tarkoitettuja teollisen käsittelyn ja varastoinnin lupia ja ilmoituksia.

Turvatekniikan keskuksen vastuulla on myös tarkastaa ja hyväksyä rikastushiekka-alueen padot sekä muut padot ja niihin kuuluvat asiakirjat. Kaivostoiminnassa noudatetaan soveltuvin osin patoturvallisuusohjeita, jotka on julkaissut maa- ja metsätalousministeriö.

Kaivoksella tarvittavien rakennusten rakentamista varten tarvitaan rakennuslupa, jonka myöntää kunnan viranomainen. Rakennusluvan myöntämisen edellytyksiin kuuluvat maankäytön suunnittelu ja alueiden käytön varauksista tehtävät kunnan päätökset.

(2)

5 LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN

5.1 Kaavoitus

Laivakankaan alueella ei nykyisellään ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Alueella on voimassa KV:n v. 1979 hyväksymä Raahen yleiskaavan III vyöhyke.

Raahen kaupungin ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen välisissä käydyissä neuvotteluissa on päädytty siihen, että kaivoshankkeeseen sisältyvä rakentaminen edellyttää oikeusvaikutteisen yleiskaavan laatimista kaivosalueesta. Nordic Mines AB on tehnyt Raahen kaupungille esityksen yleiskaavan vireillepanosta, ja Raahen kaupunginhallitus on kokouksessaan 4.6.2007 päättänyt käynnistää oikeusvaikutteisen yleiskaavan laatimisen Raahen Laivakankaalle. Yleiskaavan kaavarajaus ja kaavan vaikutusalue on esitetty kuvassa 5.1.

Kaavoitustyö ohjelmoidaan tapahtuvaksi rinnan ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa ja sen etenemisestä syntyvän aikataulun mukaisesti. Yleiskaavan valmistelutyö on käynnistynyt heti vireille tulon kuulutuksen jälkeen. Valmistelun arvioidaan etenevän niin, että:

valmisteluvaiheen luonnokset pidetään nähtävänä vuoden 2008 keväällä

kaavaehdotus tulee julkisesti nähtäville vuoden 2008 kesällä

kaava tulee kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi syksyllä 2008

Kuva 5.1 Yleiskaavan kaavarajaus (lokakuu 2007) sekä kaavan vaikutusalue. (Seitap Oy)

(3)

Yleiskaavalla määritetään kaivoshankkeen YVA -menettelyn lopputuloksena valitun ratkaisun mukaisesti:

kaivosalue

kaivoksen vaatimat kulkuyhteydet

energiansiirron- ja vesihuollon linjat

Yleiskaavan aluevaraukset ja yhdyskuntatekninen rakenne osoitetaan siten, että kaivos kerrannaisvaikutuksineen tukee Raahen yhdyskuntarakenteen toimivuutta, käyttää hyväksi olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta sekä turvaa asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti Raahen Laivakankaan osayleiskaavalla:

luodaan toimivaa aluerakennetta

tuetaan kylien kehittymistä

eheytetään yhdyskuntarakennetta

luodaan uusia edellytyksiä elinkeinoelämän kehittämiselle, siten tuetaan olemassa olevan

kyläverkon hyväksi käyttöä.

otetaan huomioon kulttuuri- ja luonnonperintöarvot

turvataan riittävät alueet virkistykseen

osoitetaan toimiva yhteysverkko ja turvataan vesi- ja energiahuollon toimivuus

Maakuntakaavassa Laivakankaan osayleiskaavoitettavalle alueelle sijoittuu:

pääsähköjohto 110 kV , kaavoitettavan alueen eteläpäähän

ohjeellinen pääsähköjohto 400 kV, edellisen rinnalle

moottorikelkkailureitti, edellisten yhteyteen

pääsähköjohto 110 kV, Raahe – Vihanti -tien varressa

viheryhteystarve, kaavoitettavan alueen pohjoispäässä Kopsa – Mattilanperä välille

lukuisia muinaismuistokohteita

Laivakankaan osayleiskaavoitettavan alueen välittömään läheisyyteen maakuntakaavassa sijoittuu:

at kaavamerkintä Kopsan ja Mattilanperän kylät

Maakuntakaavan valmistelun aikana Laivakankaan kaivoshankkeen selvitystyö ei ole ollut siinä vaiheessa, että kaivoshanke olisi tullut osoitetuksi maakuntakaavaan kaivoksena tai kaivosmateriaalin selvitysalueena. Maakuntakaavan selostuksessa on todettu Laivakankaan mineraalivaranto.

Osayleiskaavaehdotuksen perusteluissa tullaan perustelemaan maakuntakaavasta poikkeaminen ja tarkastelemaan yleiskaava tältä osin myös maakuntakaavan sisältövaatimusten suhteen.

5.2 Luonnonsuojelualueet

Hankkeen lähialueella sijaitsee pieni Natura 2000-kohde, se ei kuitenkaan osu kaivoksen toiminta- alueelle. Ympäristönsuojelulain mukainen Natura-arvioinnin tarvehankinta suoritetaan alueiden kuvauksien ja hankkeen vaihtoehtokuvauksien perusteella.

(4)

6 TOTEUTTAMISVAIHTOEHDOT

6.1 Yleistä

YVA -ohjelmassa esitettiin tarkasteltavat toteutusvaihtoehdot kaivoksen päätoimintojen sijoitukselle ja raakaveden otolle. Lisäksi esitettiin tarkasteltavaksi 0-vaihtoehto eli hankkeen toteuttamatta jättäminen. YVA -ohjelmassa esitetyistä tarkasteltavista vaihtoehdoista hankkeen päätoimintojen sijoitukselle on laadittu hankesuunnittelun edetessä kolmas vaihtoehto VE3.

Hankkeen suunnittelun aikana vesienhallintaan liittyvät näkökohdat ovat jossain määrin muuttuneet.

YVA -ohjelman raakavedenotolle esittämistä vaihtoehdoista vaihtoehdot V2 ja V3 ovat osoittautuneet teknisesti toteuttamiskelvottomiksi, ja myös vaihtoehto V1 epäedulliseksi. Vuorovaikutuksessa alueen asukkaat ovat säännönmukaisesti vastustaneet Piehinginjoesta ja Haapajoen vesistöstä tehtävää vedenottoa. Lisäksi vedenhankinnan varteenotettavaksi ratkaisumalliksi on noussut vedenhankinta Raahen Vesi Oy:ltä, joten raakavedenottoa koskevaa vaihtoehtotarkastelua ei toteuteta.

Hankesuunnittelun aikana on myös onnistuttu laatimaan teknis-taloudellisesti toteuttamiskelpoinen ratkaisu jätevesien johtamiseksi Tuoreenmaanojan lisäksi suoraan Pohjanlahteen tai Kuljunlahden altaaseen. Tämän myötä purkuvesistön valinta on otettu uudeksi vaihtoehtoasetelmaksi.

Tieliikenne on herättänyt YVA -menettelyssä paljon keskustelua ja mielipidekirjoituksia, joiden ansiosta vaihtoehtoasetelma on tarkentunut ja monipuolistunut. Vertailussa oli lopulta kuusi päävaihtoehtoa, jotka lopullista vertailua varten seulottiin kolmeksi vaihtoehdoksi erillisessä tieselvityksen työryhmässä.

6.2 Kaivoksen päätoimintojen sijoituksen vaihtoehdot

Laivavaaran kaivoksen päätoiminnot ovat louhos, rikastamo ja siihen kiinteästi liittyvien muiden teollisuustoimintojen alue (yhteisnimitys ’rikastamoalue’), sekä sivukivien, sekundäärimalmin, rikastushiekkojen ja prosessiveden varastoalue. Näistä rikastamoalueen, sivukivikasojen ja rikastushiekka-alueiden sijoituksen vertailu muodostaa vaihtoehdot VE1, VE2 ja VE3.

Kaivoshankkeen alueiden käytön suunnittelu rakentuu seuraavien lähtökohtien ympärille:

alueiden käytön minimointi

maa- ja kiviainesmassojen siirtoetäisyyksien minimointi

rikastushiekan ja sivukiven turvallinen ja alueen jälkikäyttöä palveleva varastointi

suojavyöhykkeiden muodostaminen häiriintyvien kohteiden ympärille

alueiden varaaminen vesienkäsittelyä ja muuta ympäristönsuojelua varten

infrastruktuurin yhteyksien huomioiminen

Yhteistä kaikille esitetyille vaihtoehdoille on suunnitellun kaivoksen avolouhoksen itäpuolella olevan malmikriittisen alueen jättäminen tarpeellisilta osin rakentamisen ulkopuolelle. Geologiset tutkimukset osoittavat tällä alueella olevan potentiaalia hyödyntämiskelpoisten mineraalien louhinnalle ja sen vuoksi tarkoin vältetään tulevaisuuden hyödyntämistoimien rajoittamista. Toimintatapa on yhteinen kaikille kaivoshankkeille. Hankkeesta vastaavan yhtiön jatkuvasti edistyvä malmien tutkimus ja louhinnan mallinnus saattaa rajoittaa esitettyjen vaihtoehtojen käyttökelpoisuutta samasta syystä.

Alueiden käytön minimointi on tarkoituksenmukaista sekä taloudellisista että ympäristönsuojelullisista näkökohdista. Taloudelliset näkökohdat huomioiden edullisuus perustuu rakentamis- ja jälkihoitokustannusten minimointiin sekä alueen sisäisten kuljetuskustannusten vähentämiseen.

Ympäristönsuojelun kannalta edullisuus perustuu pienialaisten toimintojen helpompaan sijoitukseen arvokkaiden alueiden ulkopuolelle sekä siihen, että minimoitaessa alueiden käyttö rakentamisen ulkopuolelle jää suurempi osa luonnontilaista aluetta. Minimoitaessa varastoalueet myös sade- ja suotovesien määrät alueille pienentyvät. Alueiden käytön minimoinnista on haittaa lähinnä maisemavaikutusten osalta, koska kasa-alueet on tehtävä vastaavasti korkeammiksi.

(5)

Laivakankaan hankkeelle, kuten kaivoshankkeille yleisestikin, on ominaista huomattavan suurien kivi- ja maa-ainesmäärien siirtäminen. Siirrettäviä jakeita ovat mm. malmi (louhoksesta murskaamoon ja edelleen rikastamolle), sivukivi ja sekundäärimalmi (louhoksesta varastointialueelle, ja sekundäärimalmi edelleen rikastamolle), rikastushiekka (rikastamolta rikastushiekka-alueelle) sekä rakennusvaiheessa pintamaat (rakennettavalta alueelta välivarastoalueelle). Siirtoetäisyyksien minimointi on edullista sekä taloudellisuuden että ympäristönsuojelun kannalta. Taloudellinen edullisuus perustuu alentuneisiin kuljetuskustannuksiin. Ympäristönsuojelun kannalta edullisuus perustuu pienentyneisiin kuljetuskoneiden pakokaasupäästöihin ja energiankulutukseen sekä kuljetuksen aiheuttamien melu- ja pölypäästöjen vähenemiseen.

Sivukiven ja rikastushiekan varastointi ovat selvästi laajimpia kaivosalueelle sijoitettavia toimintoja.

Puutteellisesti suunniteltuna nämä toiminnot voivat aiheuttaa pahimmillaan jopa merkittäviä ympäristöhaittoja, joiden ennallistaminen tulisi edellyttämään hankkeesta vastaavalta myös merkittäviä taloudellisia panostuksia. Tästä syystä sivukiven ja rikastushiekan turvallinen varastointi on olennainen osa suunnittelua. Suunnittelussa merkittävin yksittäinen ratkaisu on sijoituspaikan valinta. Maa-ainesten ominaisuuksien ja muilta kaivoksilta saatujen kokemusten perusteella tiivistynyt turvekerros tai riittävän tiivis mineraalimaa ovat hyvä perusta ongelmallistenkin materiaalien sijoittamiselle. Tämän vuoksi rikastushiekan ja sivukiven varastoalueiden sijoituspaikoiksi on etsitty ensisijassa turvemaita.

Edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti kaivosalueen maankäytöstä on tehty kaksi (kolme) itsenäistä aluesuunnitelmaa, jotka perustuvat YVA -ohjelmassa esitettyihin vaihtoehtoihin.

Hankesuunnittelun myötä tarvittavien alueiden pinta-alat ja varastoalueiden tilavuudet ovat tarkentuneet ja ne osittain eroavat YVA -ohjelmassa esitetyistä. Esitetyt toteuttamiskelpoiset vaihtoehdot ovat huomattavasti pitemmälle vietyjä kokonaisuuksia kuin YVA -ohjelman vaihtoehdot eikä rikastamon, rikastushiekka-alueen ja sivukivialueiden sijoitusvaihtoehtoja voida vapaasti yhdistellä ilman, että toiminnallinen kokonaisuus häiriintyisi. Osittain myös varastoalueiden pinta-alat poikkeavat vaihtoehtojen välillä toisistaan. Tähän ovat syynä mm. erot sijoitusalueiden maanpinnan muodoissa, joiden myötä osa alueista voidaan rakentaa korkeammiksi ympäröivään maanpintaan verrattuna.

Vaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 kuvaukset on esitetty seuraavassa.

6.2.1 Kaivoksen päätoimintojen sijoituksen vaihtoehto VE1

Vaihtoehdossa VE1 louheena ja murskeena varastoitavien massojen (sivukivi ja sekundäärimalmi) sijoitusalueet tehdään seuraavasti: sivukivi varastoidaan louhosalueen länsipuolelle, sen välittömään läheisyyteen Lylynnevalle suon turpeen päälle. Sekundäärimalmi varastoidaan louhoksen pohjoispuolelle, Laivavaaran laen eteläpuolelle moreenimaille. Sekä sivukivi että sekundäärimalmi varastoidaan louheena.

Rikastamolle on valittu vaihtoehdossa VE1 sijoitus Laivavaaran laen eteläpuolelle. Rikastamon sijoitus on perustamisolosuhteiden ja toiminnallisuuden osalta edullisin vaihtoehto.

Rikastushiekan varastointi tehdään Vasannevalle sijoitettavassa, perinteiseen toteutustapaan perustuvassa rikastushiekka-altaassa, jonne rikastushiekka pumpataan vesilietteenä. Altaan luoteiskulmaan muodostetaan vesiallas, josta vesi voidaan kierrättää takaisin vesivarastoaltaalle ja edelleen rikastuslaitokselle. Rikastushiekka-alueelle rakennetaan pumppausasema veden kierrätystä varten. Toimintojen sijoitukset vaihtoehdossa VE1 on esitetty kuvassa 6.2.

Vaihtoehdon teknis-taloudellisena etuna on suhteellisen lyhyt kuljetusmatka louhoksesta sivukivi- ja sekundäärimalmialueille. Sivukivialueen sijoituksessa Lylynnevalle voidaan hyödyntää turvekerrosta pohjan tiivistysmateriaalina, mikä koskee myös Vasannevan rikastushiekan varastoallasta.

Rikastushiekka-alueen patorakenteissa voidaan pääosin osittain käyttää Vasannevaa ympäröivien moreeni- ja kalliomaiden rinteitä, mikä vähentää tarvittavan patomoreenin määrää.

Vaihtoehdon ominaisuutena on suhteellisen laaja rakennettava alue. Lisäksi rikastushiekka-altaan laaja pinta-ala johtaa luonnollisten rinteiden tuesta huolimatta moreenipatojen rakentamiseen altaan länsireunalle. Vesivarastoaltaan suunniteltu paikka on edullisella maaston painaumakohdalla. Allasta

(6)

voidaan tarpeen tullen siirtää toiminnan aikana muita rakenteita vähäisemmin toimenpitein. Lisäksi vesialtaan alue on helposti palautettavissa luonnonympäristöksi toiminnan päätyttyä.

Kuvassa 6.1 on valokuvia vaihtoehdossa VE1 sivukiven varastoalueeksi suunnitellulta Lylynnevalta ja vesivarastoaltaalta Iso-Hattulammelta.

Kuva 6.1 Vasemmalla Lylynnevaa (sivukivialue), oikealla Iso-Hattulampi (vesivarastoallas).

(7)

Kuva 6.2 Toimintojen sijoitusvaihtoehto VE1

(8)

Vaihtoehdon VE1 rakennettavien alueiden pinta-alat ovat likimäärin:

louhosalue 47 ha

sivukivialue 150 ha

rikastushiekka-allas 291 ha

sekundäärimalmialue 58 ha

rikastamo-alue 7 ha

vesivarastoallas 28 ha

vesienkäsittelyalueet 27 ha

Yhteensä: 627 hehtaaria

Päätoimintojen tilantarve vaihtoehdossa VE1 on yhteensä noin 627 ha, mikä ei sisällä mm. alueteitä eikä maa-ainesten otto- ja varastointialueita. Rikastamoalueen esitetty pinta-ala vastaa kuvassa 6.2 olevia aluevarauksia.

Vaihtoehdossa VE2 sivukivien varastointi painottuu vaihtoehtoa VE1 enemmän louhoksen eteläpuoliselle suolle, Ojastennevalle. Merkittävin ero on rikastushiekka-altaan sijoitus Hourunnevalle louhoksen eteläpuolelle, jolloin Vasanneva jää toiminnan ulkopuolelle. Rikastushiekka-altaan pinta- ala on pienehkö, mutta sille on vähemmän luonnontilaisten rinteiden tukea, mistä johtuen patomoreenin tarve on suuri. Altaan eteläosassa hiekkamaiden esiintyminen rajoittaa tämän altaan rakentamista. Toisaalta altaan pieni koko vähentää jälkihoitovaiheen materiaalintarvetta (kuva 6.3).

Rikastamon sijoittelua rajoittavat sen perustamisvaatimukset ja tästä syystä se on sijoitettu lähes samalle alueelle kuin vaihtoehdossa VE1. Myös vesivarastoallas on samalla paikalla kuin päätoimintojen sijoituksen vaihtoehdossa VE1.

Vaihtoehdon teknis-taloudellisena etuna on varsin tiivis rakennettava alue, joka tosin peittää alueen siten, että osatoimintojen väliin jää vain vähän luonnontilaista ympäristöä. Sivukiven keskimääräinen kuljetusmatka louhoksesta sivukivialueelle on suunnitelman vaihtoehdoista pitempi, mikä heikentää tämän vaihtoehdon teknis-taloudellista kannattavuutta ja lisää kuljetusten ympäristövaikutuksia.

Lisäksi sivukivialue sijoittuu osittain ohuen turvekerroksen peittämälle alueelle.

Vaihtoehdon VE2 rakennettavien alueiden pinta-alat ovat likimäärin:

louhosalue 47 ha

sivukivialue 128 ha

rikastushiekka-allas 147 ha

sekundäärimalmialue 190 ha

^rikastamo ^{7 ha}

vesivarastoallas 28 ha

vesienkäsittelyalueet 27 ha

Yhteensä: 574 hehtaaria

Päätoimintojen tilantarve vaihtoehdossa VE2 on yhteensä noin 574 ha, mikä ei sisällä mm. alueteitä eikä maa-ainesten otto- ja varastointialueita.

(9)

Kuva 6.3 Toimintojen sijoitusvaihtoehto VE2.

(10)

Vaihtoehdon VE3 alueiden sijoittelu vastaa olennaisilta osiltaan vaihtoehtoa VE1. Sijoitusalueet on vaihtoehdossa VE3 suunniteltu tästä poikkeavasti, käyttäen rikastushiekan osalta ns. pastatekniikkaa, jossa rikastushiekasta poistetaan vettä tehokkaasti sakeuttamalla. Menetelmä on Suomessa varsin vähän käytetty, vaikka maailmanlaajuisesti siitä onkin runsaasti kokemuksia. Tästä syystä on päädytty käsittelemään tätä sijoitusratkaisua omana vaihtoehtonaan.

Vaihtoehdon VE3 osa-alueiden sijoitteluun vaikuttavat perusteet vastaavat vaihtoehtoa VE1 ja ne on esitetty kappaleessa 6.2.1. Myös louhoksen, vesivarastoaltaan, rikastamon, B-malmialueen ja vesienkäsittelyalueen osalta tiedot vastaavat vaihtoehtoa VE1. Merkittävimmät eroavaisuudet ovat näin ollen sivukivialueen ja rikastushiekan varastoalueen toteutuksessa.

Rikastushiekan pastasijoitus

Perinteisessä menetelmässä rikastushiekka pumpataan altaaseen putkessa vesilietteenä, ja kierrätettäväksi tai pois johdettavaksi tarkoitettu vesi erotetaan rikastushiekasta ja laskeutuksen avulla.

Rikastushiekkalietteen kuiva-ainepitoisuus on noin 40 paino-%. Pastatekniikka eroaa tästä siltä osin, että vesi erotetaan rikastushiekasta jo ennen varastoaluetta betonirakenteisessa sakeuttimessa. Erotettu vesi voidaan vastaavasti palauttaa esim. kierrätettäväksi, ja varastoalueelle johdettavan hiekan kuiva- ainepitoisuus on oleellisesti edellä mainittua korkeampi, noin 70 paino-%. Kuivatun rikastushiekan siirtäminen loppusijoitusalueelle voidaan toteuttaa joko erikoisvalmisteisilla pumpuilla tai kuljettimilla. Loppusijoitusalueella hiekasta irtoaa vettä vain vähäisessä määrin.

Kuivattu pasta on rikastushiekkalietettä oleellisesti viskoosimpaa, eikä alueen ympärille tarvita korkeita patoja hiekan ’karkaamisen’ estämiseksi. Alueelle tulevan sadeveden ja hiekasta irtoavan vähäisen vesimäärän kokoamiseksi alue kuitenkin padotaan matalammilla patorakenteilla.

Vesienhallinnan kannalta pastasijoitus vähentää talviaikaan varastoitavan veden tarvetta, koska varastoalueelle ei muodostu paksua jääpeitettä, joka perinteisessä sijoituksessa tyypillisesti sitoo rikastushiekka-altaalle osan kierrätettävästä vedestä.

Perinteisen rikastushiekka-altaan hiekan pinnan kaltevuus on tyypillisesti 0,5-2 %, kun pastasijoituksessa se on noin 4 %. Tästä johtuen pastamenetelmässä hiekasta voidaan täyttötekniikan avulla muotoilla selvästi perinteistä rikastushiekka-allasta korkeampi rakenne, mikä vähentää varastoalueen pinta-alan tarvetta. Hankkeen tässä vaiheessa lopulliset suunnitelmat pastatäytön toteuttamiseksi eivät ole varmistuneet, joten tässä tarkastelussa oletetaan rikastushiekan varastoalueen pinta-alan vaihtoehdossa VE3 vastaavan vaihtoehtoa VE1, vaikkakin se on suurella todennäköisyydellä yliarvio.

Pastamenetelmästä on maailmanlaajuisesti runsaasti kokemukseen perustuvaa tietoa.

Hankesuunnittelun edistyessä suunnitelmat varmistuvat myös tältä osin, ja mikäli pastamenetelmä valitaan loppusijoitustavaksi, tarkennetut menetelmät esitetään ympäristölupaprosessin yhteydessä.

Kuvissa 6.4 ja 6.5 on kuitenkin esitetty menetelmää yleisesti.

Kuva 6.4 Esimerkki pastamenetelmän sakeuttimesta

(11)

Kuva 6.5 Pastaksi kuivatun rikastushiekan loppusijoitusta.

Sivukiven ja sakeutetun rikastushiekan yhteissijoitus

Louhoksesta varastoalueelle siirrettävä sivukivi loppusijoitetaan suurehkona louheena. Räjäytyksen jälkeen sivukiviä ei murskata, ylisuuria kappaleita lukuun ottamatta. Tästä syystä sivukiven varastokasojen sisään jää verraten suuri huokostilavuus, joka voi olla kymmeniä prosentteja koko kasan tilavuudesta. Tämän tyhjän tilan hyödyntämiseksi on laadittu suunnitelma, jossa sakeutettua rikastushiekkaa sijoitetaan pastana sivukiven huokostilaan. Suunnitelman tarkoitus on hyödyntää sivukivialueen koko tilavuus, mikä on edullista sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta.

Menettely lisäksi pienentää varsinaiselle rikastushiekka-altaalle sijoitettavan hiekan määrää, ja vastaavasti vähentää tämän alueen tilantarvetta. Varovaisen arvion mukaan sivukivialueen sisään olisi mahdollista sijoittaa arviolta 25 % muodostuvasta rikastushiekasta.

Tilankäytön optimoinnin lisäksi menetelmällä voidaan estää hapen kulkeutuminen sivukiven varastoalueen sisään, jolloin sivukivessä olevat vähäiset sulfidit eivät pääse hapettumaan.

B-malmille varattu Siliä-Ispinän alue soveltuu hyvin pastan ja sivukiven yhteisläjitykseen, koska maapohja on hyvälaatuista moreenia, jonka päällä turvekerroksia.

Myös sivukiven ja sakeutetun rikastushiekan yhteissijoituksesta esitetään tarkemmat tiedot ympäristölupaprosessin yhteydessä, mikäli tämä menettelytapa arvioidaan hankkeen ja ympäristön kannalta edullisimmaksi.

6.3 Ylimääräisten vesien johtaminen

Kaivokselle laadittu vesitase on positiivinen, kun otetaan huomioon kaikki toiminnot ja sadanta. toisin sanoen kaivokselta on johdettava vettä luonnonvesistöön. Poistettava vesi käsitellään kappaleessa 3.6

(12)

esitetyllä tavalla, viimeisen käsittely-yksikön ollessa Jylkännevan pintavalutuskenttä.

Pintavalutuskentältä poistuva vesi johdetaan luonnonvesistöön, ja tältä osin on laadittu suunnitelmat kolmelle vaihtoehtoiselle purkupaikalle: Tuoreenmaanoja, Kuljunlahden allas tai Pohjanlahti. Kaikki purkupaikat on esitetty kuvassa 6.6.

6.3.1 Purku Tuoreenmaanojaan

Jylkännevan pintavalutuskenttä sijaitsee Tuoreenmaanojan välittömässä läheisyydessä. Puhdistetun jäteveden purku vesistöön tapahtuu näin ollen painovoimaisesti suoraan pintavalutuksesta, ja purkuvirtaama vastaa pienellä viiveellä pintavalutuskentälle johdettavaa virtaamaa. Tuoreenmaanojaa pitkin vesi virtaa Haapajokeen, päätyen lopulta mereen.

Menetelmä on teknisesti varmatoiminen, mutta sen haittapuolena on ajoittainen epävarmuus käsitellyn veden tarkkailun onnistumisesta, koska pintavalutuskentän ja purkuvesistön välille ei tässä tapauksessa olisi tarpeellista rakentaa keräys- ja purkuojastoa.

6.3.2 Purku Kuljunlahden altaaseen

Puhdistetun jäteveden purku Kuljunlahden altaaseen edellyttää Jylkännevan pintavalutuskentän loppupäähän rakennettavaa keräysojastoa, johon kentällä käsitelty vesi kootaan. Veden johtaminen Kuljunlahteen edellyttää kiinteää jätevesipumppaamoa ja maahan asennettua purkuviemärilinjaa.

Kuljunlahden altaalla puhdistettu jätevesi johdetaan altaan etelänurkkaan, pohjaan painotetussa purkuputkessa siten, että putken korkein kohta sijaitsee säännöstelyn alimmassakin vedenkorkeudessa vähintään 1 m syvyydessä.

Purkuvaihtoehdon heikkona puolena ovat sen korkeat rakentamiskustannukset. Lisäksi veden johtaminen purkuvesistöön edellyttää jatkuvaa häiriötöntä sähkövirtaa pumppaamolle, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia esimerkiksi kaivoksen seisokkien aikana.

Purkuviemärilinjan sijoituksen vaihtoehdot on tarkasteltu ao. yleissuunnitelmassa eikä lisätarkastelu tässä yhteydessä ole tarpeen.

6.3.3 Purku suoraan mereen

Jäteveden purku mereen vastaa muilta osiltaan johtamista Kuljunlahden altaaseen, mutta purkuputki linjataan Kuljunlahden eteläpuolella kohti merta. Mereen purku tapahtuu niin ikään pohjaan painotetussa putkessa, arviolta 200-300 m etäisyydelle rannasta.

(13)

Kuva 6.6 Purkuviemärisuunnitelmassa tarkastellut viemärin linjausvaihtoehdot. Kuvassa purku esitetty Kuljunlahden altaaseen, purkuvaihtoehto Pohjanlahteen Kuljunlahden välittömässä läheisyydessä. Purkuvaihtoehto Tuoreenmaanojaan tapahtuisi suoraan pintavalutuskentältä

’Pumppaamo’ merkinnän kohdalta. (Huom: kuvan merkinnät VE1…VE5 ovat purkuviemärisuunnitelman eikä YVA-ohjelman:n mukaiset!)

(14)

6.4 Tieliikenteen suuntaaminen

Tieverkkoselvityksessä tutkittiin kuutta erilaista vaihtoehtoa (kuva 6.7). Liikenteen ja kuljetusten suuntautuminen Raaheen oli lähtökohtana kaikissa vaihtoehdoissa. Näistä kuudesta vaihtoehdosta eri ominaisuuksien ja keskinäisen vertailun perusteella työryhmä päätti lähteä tarkemmin tutkimaan vaihtoehtoja VE 1, VE 2 ja VE 4b.

Vaihtoehtojen jatkotarkastelussa ja kustannusten vertailussa lähtökohtia olivat, että tieyhteys kaivokselta yleiselle tielle rakennettaisiin kestopäällystettynä kaivosyhtiön yksityistienä ja parannettavat yleisen tien osuudet parannettaisiin kestopäällystetyiksi teiksi.

VE 1

VE 1 koostuu kahdesta eri osasta: Uudesta tieyhteydestä, joka toteutettaisiin yksityistienä kaivosalueelta tielle 18565 (Ketunperäntie) ja nykyisestä Ketunperäntiestä. 5,5 km pitkän yksityisen tieyhteyden rakentamisen kustannukset kestopäällysteisenä tienä olisivat 1,3 milj. euroa. Alueella sijaitsee paljon muinaismuistoja. Nykyinen Ketunperäntie Kopsan kylän kohdalla, yht. 2,5 km yleistä tietä, vaatii parantamistoimenpiteitä, että se kestäisi lisäliikenteen aiheuttamat kuormitukset. Näitä toimenpiteitä ovat:

ajoradan leventäminen 5,0 m:stä 6,0 m:iin

sorapäällysteen vaihtaminen kestopäällysteeksi

kantavuuden parantaminen

suuntauksen parantaminen 600 m:n matkalla

vuonna 1956 valmistuneen teräsbetonisen laattasillan uusiminen

Parantamistoimenpiteiden kustannukset olisivat yhteensä 0,4 milj. euroa. VE 1:n teiden rakentamisen ja parantamisen kustannukset olisivat yhteensä 1,7 milj. euroa.

VE 2

VE 2 on uusi tieyhteys, joka toteutettaisiin yksityistienä kaivosalueelta tielle 88 (Raahe-Iisalmi). 7,2 km pitkän yksityisen tieyhteyden rakentamisen kustannukset kestopäällysteisenä tienä olisivat 1,7 milj. euroa. Alueella sijaitsee paljon muinaismuistoja, Jylhän alueen latu- ja kävelyreitistö sekä Jylhänkalliot, joka on paikallisesti merkittävä maisema- ja virkistyskohde.

VE 4b

VE 4b koostuu kahdesta eri osasta: Uudesta tieyhteydestä, joka toteutettaisiin yksityistienä kaivosalueelta tielle 18565 (Ketunperäntie) ja nykyisestä Ketunperäntiestä. 5,5 km pitkän yksityisen tieyhteyden rakentamisen kustannukset kestopäällysteisenä tienä olisivat 1,3 milj. euroa. Alueella sijaitsee jonkin verran muinaismuistoja.

Nykyinen Ketunperäntie Ketunperän kylän kohdalta valtatielle 8, yht. 6,0 km yleistä tietä, vaatii parantamistoimenpiteitä, että se kestäisi lisäliikenteen aiheuttamat kuormitukset. Näitä toimenpiteitä ovat:

ajoradan leventäminen 5,0 m:stä 6,0 m:iin

sorapäällysteen vaihtaminen kestopäällysteeksi

kantavuuden parantaminen

suuntauksen parantaminen 2,5 km:n matkalla

vuonna 1975 valmistuneen teräsbetonisen holvisillan uusiminen

Parantamistoimenpiteiden kustannukset olisivat yhteensä 1,4 milj. euroa. VE 4b:n teiden rakentamisen ja parantamisen kustannukset olisivat yhteensä 2,7 milj. euroa.

(15)

Kuva 6.7 Tieliikenteen suuntaamisen kuusi vaihtoehtoa

6.5 0-vaihtoehto

YVA -ohjelmasta antamassaan lausunnossa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus toteaa, että ns.

nollavaihtoehto tulee YVA -selostuksessa arvioida asianmukaisesti ja monipuolisesti. Päätoimintojen sijoituksen vaihtoehtoja on verrattu laadituissa vaikutusarvioissa soveltuvin osin myös ns. 0- vaihtoehtoon. 0-vaihtoehto tarkoittaa hankkeen jättämistä kokonaan toteuttamatta, jolloin alue jää nykyiseen käyttöön ja tilaan. Alueen huomattavaa kehittymistä ja muuttumista tulevaisuudessa on erittäin vaikea arvioida, koska hankealue on syrjäinen, eikä sen alueeseen tiettävästi liity rakentamiseen, matkailuun tai muuhun käyttöön tehtyjä muita suunnitelmia. Voitaneen olettaa, että 0- vaihtoehdon toteutuessa alue säilyisi lähitulevaisuudessa pääosin metsätalouskäytössä. Luonnon moninaiskäyttömahdollisuudet (metsästys, kalastus, marjastus, sienestys, retkeily) säilyvät ennallaan.

Mökkien ja kesäasuntojen käyttö sekä pysyvän asutuksen tilanne säilynee pääosin ennallaan.

0-vaihtoehto merkitsee ennen kaikkea alueen ympäristön ja maankäytön säilymistä nykyisen kaltaisena sekä kaivoksen positiivisten sosiaalisten ja aluetaloudellisten vaikutusten jäämistä toteutumatta. Kaikki suoranaiset ympäristöön kohdistuvat haitalliset vaikutukset siis vältetään. Se ei kuitenkaan tarkoita esimerkiksi sitä, ettei mm. metsätalous voisi edelleen heikentää alueen arvokkaiksi havaittuja elinympäristöjä tai eliölajeja, koska useilla niistä ei ole suojelullista statusta.

Kaivoksen toteuttamatta jättäminen estää kaikki haitalliset ympäristövaikutukset nyt suunniteltavan kaivoshankkeen osalta, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että hankealueen kallioperässä on kansainvälisestikin ajatellen varsin huomattava luonnonvara, jota ei voida siirtää muualle. Näin ollen se toisaalta säilyy raaka-ainevarantona ja hankkeen toteuttamista suunnitellussa tai jossain muussa muodossa tultaisiin todennäköisesti harkitsemaan myöhemmin uudestaan. Kaivoshankkeen vaikutusten arviointi tullaan luonnollisesti suorittamaan uudestaan sen hetkisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lyhyemmällä, vuosien tai lähivuosikymmenien aikajänteellä kaivoksen tuotteita käyttävä metalliteollisuus tulee hankkimaan kultaraaka-aineen muista lähteistä, mikäli

(16)

kaivosta ei toteuteta. Tämä tarkoittaa joko tuotannon lisäämistä muilla kaivoksilla tai muiden uusien kaivoshankkeiden toteuttamista Suomessa tai ulkomailla.

Nykyaikainen kaivostoiminta suunnitellaan jo lähtökohtaisesti siten, että se on toteuttamiskelpoinen myös ympäristöön kohdistuvien haittojen osalta. Sen vuoksi jo alustavien kannattavuusselvitysten mukaisiin rakenne- ja prosessiratkaisuihin sisältyy osana ympäristönsuojeluun liittyvät kustannukset.

Useimmiten ne palvelevat sekä hankkeen kannattavuutta että pienentävät siitä aiheutuvia vaikutuksia (esimerkiksi tehokas vesien hallinta). Ne ovat myös olennainen osa hankkeen toteuttamiskelpoisuudesta. Samoin kaivoksen jälkihoidon kustannukset arvioidaan alusta alkaen osana hanketta ja niiden turvaamiseksi asetettavaan vakuuteen varaudutaan hyvissä ajoin. Luonnollisesti vastaavalla tavalla esimerkiksi työvoiman kouluttamiseen liittyvät yhteiskunnalliset kustannukset vaikuttavat tehtäviin koulutuspäätöksiin. Käytännössä hankkeesta syntyvät kustannukset sisältyvät aina osaksi kannattavuuden ja toteuttamiskelpoisuuden arvioimista ja huomioidaan hankkeen positiivisissa vaikutuksissa. Toisaalta 0-vaihtoehdon eduksi niitä ei voi huomioida, koska vastaavia investointeja ei siinä tapauksessa todennäköisesti suoriteta.

4 TARVITTAVAT LUVAT JA SUUNNITELMAT