LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO Teknillinen tiedekunta
Sähkötekniikan koulutusohjelma
Paavo Leinonen
ENERGIATEHOKKUUDEN PARANTAMINEN LAPPEENRANNAN SEUDUN OPISKELIJA- ASUNTOSÄÄTIÖN RAKENNUKSISSA
Työn tarkastajat: Professori Jarmo Partanen Diplomi-insinööri Timo Nurmi
Työn ohjaaja: Diplomi-insinööri Timo Nurmi
TIIVISTELMÄ
Lappeenrannan teknillinen yliopisto Teknillinen tiedekunta
Sähkötekniikan koulutusohjelma Paavo Leinonen
Energiatehokkuuden parantaminen Lappeenrannan seudun opiskelija- asuntosäätiön rakennuksissa
DIPLOMITYÖ 2012
90 sivua, 21 kuvaa, 15 taulukkoa ja 9 liitettä Tarkastajat: Professori Jarmo Partanen
DI Timo Nurmi, Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö Hakusanat: energiatehokkuus, energiankulutus rakennuksissa, opiskelija- asuminen, E-luku, korjausrakentaminen
Jatkuvasti nouseva energian hinta ja kiristyneet energiatehokkuusmääräykset aset- tavat opiskelijoille vuokra-asuntoja tuottaville palveluntarjoajille uusia haasteita.
Opiskelijoiden tulotaso ei seuraa energian nopeaa hinnannousua ja jotta pystytään säilyttämään opiskelija-asuntojen hinta riittävän alhaisena, on kiinnitettävä enemmän huomiota energiankulutukseen. Tämä diplomityö antaa vahvan al- kusysäyksen Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiön (LOAS) energiate- hokkuustyölle ja tavoitteena on tehdä tehokkaasta energiankäytöstä jatkuvaa joka- päiväistä toimintaa.
Energiatehokkuustyöhön ryhdyttiin tutustumalla valittujen vertailuyhteisöjen energiatehokkuustoimintaan ja energiatehokkuuteen Suomen rakennuskannassa.
Tilastollisesta tarkastelusta siirryttiin tutkimaan LOAS:n kiinteistökannan nykyti- laa asuinrakennuksille suunnitellun energiakatselmusmallin avulla. Tehtyjen ha- vaintojen pohjalta toteutettiin erilaisten energiansäästötoimenpiteiden vaikutta- vuuskokeiluja yksittäisissä asuntokohteissa. Saatujen tulosten pohjalta määriteltiin toimenpiteet energiatehokkuustoiminnan jatkamiselle ja parhaiden toimenpiteiden laajentamisesta koskemaan koko LOAS:n rakennuskantaa. Työssä luotiin suosi- tukset myös LOAS:n tuleville laajemmille asuntokohteiden perusparannuksille, joilla energiatehokkuuden tasoa saadaan taloudellisesti kannattavalla tavalla mer- kittävästi parannettua.
Työn kuluessa saatiin aikaiseksi energiatehokkuuden parantamisen kannalta mer- kittäviä tuloksia. Tehtyjen toimenpiteiden kokonaisvaltaisen käyttöönoton jälkeen LOAS:n energiatehokkuus on valtakunnallista huipputasoa opiskelija-asumista tarjoavien yhteisöjen vuosittaisessa vertailussa.
ABSTRACT
Lappeenranta University of Technology Faculty of Technology
Degree Programme in Electrical Engineering Paavo Leinonen
Energy Efficiency in Lappeenranta student housing foundation 2012
Master’s Thesis
90 pages, 21 figures, 15 tables and 9 appendices Examiners: Professor Jarmo Partanen
M.Sc. Timo Nurmi, Lappeenranta student housing foundation
Keywords: energy efficiency, energy consumption in buildings, student housing, renovation
Continuously increasing energy prices and tightening energy efficiency regula- tions set a great challenge for student housing foundations. Income level of stu- dents is not following fast increase of energy price and the only option to keep student housing price level low enough is to concentrate more on increasing ener- gy efficiency. This Master’s Thesis provides an impulse for energy efficiency work of Lappeenranta student housing foundation (LOAS). The main goal is that energy efficiency work will be continuous and daily activity in LOAS organiza- tion.
Energy efficiency work started out with making the acquaintance of other student housing foundations and energy efficiency in Finnish buildings. After statistical research there were energy inspections made for all LOAS buildings. Those in- spections revealed LOAS buildings presented situation of energy efficiency. On the strength of observation made development of energy efficiency were started with some pilot study in separate LOAS buildings. On the strength of pilot results the final proposal for action were made. This Master’s Thesis also created rec- ommendations to energy efficiency actions in LOAS next renovation targets.
Results of the Master’s Thesis were remarkable for increasing energy efficiency in LOAS buildings. After making all energy efficiency actions in LOAS buildings the energy efficiency level of LOAS will be one of the most impressive among the student housing foundations.
ALKUSANAT
Tämä työ keskittyy Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiön rakennuskan- nan energiatehokkuuden parantamiseen. Energiatehokkuus tulee nähdä säätiön toiminnassa keinona, jolla mahdollistetaan tulevaisuudessakin laadukas opiskeli- ja-asumisen taso.
Työni aiheesta ja erittäin kannustavasta ohjauksesta tahdon kiittää Timo Nurmea, joka pitkästä työurastaan huolimatta jaksaa ihailtavalla tavalla jatkuvasti innostua uusista asioista. Suuren kiitoksen ansaitsee myös koko muu LOAS:n väki. Ilman apuanne ja positiivista suhtautumistanne muutoksen aikaansaaminen olisi ollut paljon vaikeampaa.
Työni tarkastamisesta sekä arvokkaista kommenteista tahdon kiittää professori Jarmo Partasta. Kiitos myös erinomaisesta opetuksesta opintojeni kuluessa.
Kaikkein lämpimimmät kiitokset kuuluvat rakkaalle vaimolleni Lauralle. Ilman tukeasi tämä työ ja hieman pitkäksi venähtäneet opinnot olisivat voineet jäädä vain haaveeksi. Kiitos kuuluu myös muulle perheelle ja kaikkia ystäviäni tahdon kiittää koko opiskeluajastani. Te teitte siitä ihmisen parasta aikaa.
Lappeenrannassa 11.11.2012 Paavo Leinonen
SISÄLLYSLUETTELO
1. Johdanto ... 1
2. Energiatehokkuus Suomessa ... 5
2.1 Energiatehokkuuden määrittely ... 5
2.2 Taustat energiatehokkuustoiminnalle ... 6
2.3 Energiatehokkuus Suomen kiinteistökannassa ... 7
2.4 Energiatodistus ja energiatehokkuusluku ... 9
3. Kiinteistöjen energiankulutus ... 13
3.1 Energiankulutus opiskelija-asumisessa ... 13
3.2 Rakennusten LVI-järjestelmät ... 18
3.2.1 Lämmitys ... 19
3.2.2 Vesi ... 21
3.2.3 Sähkö ... 23
3.2.4 Ilmanvaihto ja automaatio ... 24
4. LOAS:N toiminnan esittely ... 26
5. LOAS:N rakennusten energiankulutus ja mahdolliset tehostamiskohteet... 28
5.1 Lämmitysjärjestelmät ... 28
5.2 Vesijärjestelmät ... 30
5.3 Sähköjärjestelmät ... 31
5.4 Energiatehokkuus LOAS:n rakennuksissa ... 35
6. Toimenpiteet energian käytön tehostamiseksi ... 37
6.1 Lämmitysjärjestelmän perussäätö ... 38
6.2 Lämpötilan tarkennettu sääohjaus ... 39
6.3 Vedenpaineen säätö ja vesikalustehuolto ... 41
6.3.1 Vakiopaineventtiilit ... 42
6.3.2 Vesikalusteiden huolto ja vaihtaminen ... 44
6.4 Kulutuksen seuranta ja rakennusautomaation päivittäminen ... 49
6.5 Sähköjärjestelmät ... 50
6.5.1 Valaistus ... 51
6.5.2 Asukassaunat ... 52
6.6 Ohjeistusten ja toimintamallien muuttaminen ... 53
7. Energiatehokkuus peruskorjauksia valmisteltaessa ... 55
7.1 Vaipan eristäminen ... 56
7.2 Ikkunoiden vaihtaminen ... 58
7.2.1 Ikkunoiden energiankulutus ... 58
7.2.2 Kannattavuus ja elinkaarilaskenta ... 61
7.2.3 Ikkunavaihdon toimenpidesuositukset... 62
7.3 Ilmanvaihtojärjestelmät ... 64
7.4 Valaistusratkaisut ... 69
7.5 Rakennusautomaatio ja kulutusmittaus ... 70
7.6 Mahdollisuudet uusiutuvien energialähteiden käyttöön ... 71
8. Asukkaan kulutuskäyttäytymiseen vaikuttaminen ... 73
9. Johtopäätökset... 76
10. Toimenpidesuositukset ... 79
10.1 Säästötoimenpiteet ... 79
10.2 Peruskorjausvaiheen ratkaisut ... 81
11. Yhteenveto ... 84
Lähdeluettelo ... 86
KÄYTETYT MERKINNÄT JA LYHENTEET
Symbolit
ET Rakennuksen tai rakennusryhmän energiatehokkuusluku (kWh/brm²/a)
Q lämm. norm Rakennuksen lämmitystarvekorjattu lämmitysenergian kulutus (kWh/a)
W kiinteistösähkö Rakennuksen kiinteistösähkönkulutus (kWh/a)
Q jäähdytys, tilat Rakennuksen tilojen jäähdytysenergiankulutus (kWh/a) Q Energiankulutus (Wh/m²)
S17 Paikkakunnan lämmitystarveluku U Lämmönläpäisykerroin(W/m²K)
E Ikkunan laskennallinen vuotuinen energiankulutus (kWh/m²/a) U Lämmönläpäisykerroin(kWh/m²K)
g Auringonsäteilyn kokonaisläpäisy L Ilmavuoto (m³/m²/h)
Yksiköt
a Vuosi
asm² Asuntoneliömetri brm Bruttoneliömetri
°C Celsiusaste
d Päivä
h Tunti
kk Kuukausi
kPa Kilopascal
kWh Kilowattitunti
kWh/m³ Kilowattituntia/kuutiometri kW/(m³/s) Kilowattia/kuutiota/sekunti l/asp/d Litraa/asuntopaikka/vuorokausi
m² Neliömetri
m³ Kuutiometri
MWh Megawattitunti
snt Sentti
tCO2e Ekvivalenttinen hiilidioksiditonni
vko Viikko
€ Euro
Lyhenteet
ET-luku Energiatehokkuusluku [kWh/m²,a]
E-luku Energialuku [kWh/brm²,a]
EKOREM Rakennuskannan energialaskentaan käytettävä laskentamalli
EPAT Energiatehokkuuden parantamisen menetelmät olemassa olevassa raken- nuskannassa
EU Euroopan unioni
HQL Elohopealamppu LED Light Emitting Diode LTO Lämmöntalteenotto
LVI Lämmitys-, vesi- ja ilmanvaihtojärjestelmät
LVISA Lämmitys-, vesi-, ilmanvaihto-, sähkö- ja automaatiojärjestelmät TMA Takaisinmaksuaika
U-arvo Lämmönläpäisykerroin [W/Km²]
UNFCC United Nations Framework Convention on Climate Change
Opiskelija-asuntoyhteisöt
DAS Domus Arctica–säätiö ELLI Joensuun Elli
HOAS Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö KOAS Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö KOTOPAS Kotkan opiskelija-asunnot oy
LOAS Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö MOAS Mikkelin opiskelija-asunnot Oy
Opintanner Kiinteistö Oy Opintanner Oppilastalo Oppilastalo Oy
Pirkka Pirkan opiskelija-asunnot Oy
PSOAS Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö SOA Suomen opiskelija-asuntosäätiöt ry VOAS Vaasan opiskelija-asuntosäätiö
TOAS Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiö TYS Turun ylioppilaskyläsäätiö
1. JOHDANTO
Suomi on sitoutunut parantamaan energiatehokkuuttaan 20 % vuoteen 2020 men- nessä. Tämä on yksi kolmesta keskeisestä Euroopan unionin vuonna 2008 hyväk- symän ilmasto- ja energiapaketin tavoitteesta, joilla tavoitellaan ilmakehän kasvi- huonekaasupäästöjen tehokasta vähentämistä. Energiatehokkuuden parantaminen näyttelee tärkeää roolia myös kahden muun tavoitteen eli kasvihuonekaasujen 20 % vähentämisen ja uusiutuvien energialähteiden käytön 20 % lisäämistavoit- teen saavuttamisessa (Ympäristö 12a).
Energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa rakennuskannan energiatehokkuu- den parantaminen on yksi keskeisistä tekijöistä. Suomen rakennuskannassa käytetään noin 40 % maamme energian loppukulutuksesta. Tiukempien rakentamis- ja korjausmääräysten avulla arvioidaan Suomessa saavutettavan noin viiden terawattitunnin vuosittainen energian loppukäytön tehostuminen ja luontaisen tehostamistoiminnan kautta arvion ennustetaan tuplaantuvan. Arviot ja toimenpiteet perustuvat työ- ja elinkeinoministeriön energiatehokkuustoimikun- nan vuonna 2009 julkaisemaan raporttiin ehdotuksista energiasäästön- ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi. (TEM 09)
Tämä työ on toteutettu toimeksiantona Lappeenrannan seudun opiskelija- asuntosäätiölle (LOAS), ja työn keskeinen tavoite on selvittää LOAS:n energian- kulutuksen nykytila ja löytää tehostamistoimenpiteitä energian loppukulutuksesta.
Tämän lisäksi tarkastellaan tulevien laajempien peruskorjauskohteiden yhteydessä toteutettavia energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä ja luodaan yleiset toi- menpidesuositukset peruskorjausten yhteyteen. Työssä mallinnetaan myös tyypil- listä opiskelija-asumisen energiankulutusta ja pohditaan asukkaiden energiankulu- tustottumuksiin vaikuttavia teknisiä ratkaisuja.
Kuva 1. Opiskelija-asuntosäätiöiden energiakulut (€/asm²/kk) (SOA 2012)
Kuva 1 havainnollistaa työn kannalta keskeisen tutkimusongelman. LOAS:n asunnoissa asuva maksaa lämmityksestä, sähköstä ja vedestä suurimman hinnan kaikkiin muihin opiskelija-asuntoyhteisöjen asunnoissa asuviin verrattaessa. Esi- merkiksi LOAS:n 30 m² yksiössä energiakulut ovat noin 100 euroa vuodessa suu- remmat kuin opiskelija-asuntoyhteisöjen mediaaniarvolla olisi. Energian hintoihin yhteisöjen vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset ja tämä vääristää hieman tilaston merkittävyyttä, mutta antaa silti hyvän kokonaiskuvan yleisestä tilasta ja sitä kaut- ta perusteen energiatehokkuustyön käynnistämiselle LOAS:n rakennuskannassa.
LOAS:n korkeat energiankulutukset ovat energian hinnan nousun myötä näkyneet myös koko ajan kasvavina korotuspaineina asuntojen vuokria määriteltäessä.
Opiskelija-asumisen tukitasoon ei ole myöskään tehty korotuksia vuoden 2005 jälkeen, jolloin opintotuen asumislisän maksimiosuutta viimeksi on korotettu.
LOAS:n tapauksessa energian- ja vedenkulutuksen tehostaminen tulee vaikutta- maan suoraan asukkaiden vuokratason kehitykseen, koska LOAS ei tavoittele toiminnallaan voittoa.
Työssä toteutetaan tilastovertailu opiskelija-asuntosäätiöiden energiankulutuksesta ja pureudutaan LOAS:n energiankulutukseen myös asuntokohteittain. Tilastotar- kastelun tarkoituksena on löytää opiskelija-asuntoyhteisöjä, joiden energian ja ve-
0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 1,4 1,6 1,8 2 2,2 2,4
€/asm²/kk
denkulutuksessa on havaittavissa jatkuvaa positiivista kehitystä. Näiden vertai- luyhteisöjen toteuttamien säästötoimenpiteiden soveltuvuus selvitetään LOAS:n rakennuksissa pilotoimalla niitä ensin yksittäisissä asuntokohteissa. Toimivat ja kannattavasti energiaa säästävät toimenpiteet otetaan käyttöön koko LOAS:n ra- kennuskannassa.
Energiatehokkuusprojektin aikana tehdään LOAS:n rakennuskantaan kerrostaloil- le suunnitellun energiakatselmusmallin mukaiset kenttäkierrokset kaikissa LOAS:n asuntokohteissa. Mittausten, haastatteluiden ja havaintojen pohjalta ta- voitteena on löytää huonosti toimivat järjestelmät sekä tehostamismahdollisuudet energiankulutuksessa. Katselmushavaintoja hyödynnetään myös toimenpide- ehdotuksia laadittaessa ja säästötoimenpiteiden pilottikohteita valittaessa.
Tutkimus toteutetaan yhdistämällä tilastollinen sekä kirjallinen tarkastelu kulu- tusmittauksiin ja kerrostalojen energiakatselmointeihin. Kenttämittausten ja niiden pohjalta tehtävän yhden asuntokohteen kulutusmallinnuksen avulla saadaan koko- naiskuva energiankulutuksesta LOAS:n rakennuskannassa ja löydetään mahdolli- set tehostamiskohteet. Työn kannalta keskeinen toimintaympäristö ja niiden väli- set vaikutukset on kuvattu kuvassa 2.
Kuva 2. Diplomityön toimintaympäristö ja eri tekijöiden vuorovaikutukset
Tutkimustuloksia energiatehokkaasta kerrostaloasumisesta löytyy viimeisen parin vuoden ajalta varsin runsaasti. Aiempia tutkimuksia tullaan hyödyntämään työssä muun muassa toteutettavien tehostamistoimenpiteiden valinnassa ja peruskorjaus- ten yhteydessä toteutettavien toimenpiteiden kannattavuuden arvioinnissa. Suo- men opiskelija-asunnot (SOA) on koostanut 2000-luvun ajan vertailudataa opiske- lija-asuntoyhteisöille keskeisistä mittareista ja myös LOAS on kerännyt syste- maattisesti tietoa asuntokohdekohtaisesta energiankulutuksesta. Näin ollen työn alkuvaiheen kannalta keskeinen tutkimusdata on helposti saatavissa ja analysoita- vissa.
LOAS:n energiatehokkuusprojektilla tavoitellaan 10 % pysyvää laskua LOAS:n energiankulutuksessa. Tavoitteen mukainen energiatehokkuuden nosto tarkoittaisi myös 600 tCO2e hiilidioksidipäästöjen vähentämistä mikä olisi varsin merkittävä ympäristöteko ja tukisi hyvin kansallisia ilmastotavoitteitamme joihin olemme si- toutuneet. Toteutettavien toimenpiteiden ja investointien tulee olla kannattavia ja säästötoimenpiteiden pitkäaikaisia ja kestävällä pohjalla olevilla. Hyvin onnistu- essaan energiatehokkuuden parantaminen näkyy myös asukastyytyväisyyden pa- ranemisena. Työ luo myös katsauksen energiatehokkuuteen kerrostaloasumisessa ja havainnollistaa opiskelija-asumisen erityispiirteitä energian ja vedenkulutuksen osalta.
2. ENERGIATEHOKKUUS SUOMESSA
Energian tehokkaaseen käyttöön kiinnitetään koko ajan enemmän huomiota, sillä energiatehokkuuden paranemisen on havaittu olevan keskeinen keino saavutetta- essa koko ajan kiristyviä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteita. Suo- men loppuenergian kulutuksesta rakennusten lämmittämiseen kuluu noin neljän- nes. Suomen energiankulutuksen loppukäytön jakaantumista eri sektorien välillä on havainnollistettu kuvassa 3. Rakennuksiin kohdistuvan energiankulutuksen te- hostaminen on ollut 2000-luvun ajan yhtenä painopisteenä energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävissä toimenpideohjelmissa (TEM 09). Tämä on konkretisoi- tunut muun muassa erilaisten rakennus- ja korjausmääräysten selvänä tiukentumi- sena.
Kuva 3. Energian loppukulutus sektoreittain (SVT 12a)
2.1 Energiatehokkuuden määrittely
Energiatehokkuus on käsitteenä laaja ja voidaan ymmärtää usealla eri tavalla. Kä- sitettä ei ole myöskään kovin tarkasti kirjallisuudessa määritelty. Energiatehok- kuus pitää sisällään sen, että energiaa ei käytetä turhaan ja toisaalta sen, että käy- tettävissä oleva energia käytetään mahdollisimman hyödyllisesti eli tehokkaasti
Teollisuus 45 %
Liikenne 16 % Rakennusten
lämmitys 26 %
Muut 13 %
(Ahola 12). Tämänkaltainen määritelmä soveltuu energiatehokkuuden määritel- mäksi hyvin käyttöalueesta riippumatta. Tässä työssä energiatehokkuuden paran- tamisella tarkoitetaan sekä turhan kulutuksen vähentämistä eli toisin sanoen ener- giansäästöä, kuin myös käytettävissä olevan energian mahdollisimman tarkkaa hyödyntämistä. Usein energiatehokkuuteen käsitteenä yhdistetään vahvasti hyö- tysuhteen laskenta ja erilaisten prosessien hyötysuhteen nostaminen. Vaikutuksel- taan kaikkein merkittävin energiatehokkuuden parantamisen keino on kuitenkin turhan loppukulutuksen vähentäminen eli energian säästäminen (Ahola 12). Ra- kennuksien energiatehokkuutta kuvataan yleisesti energiatehokkuusluvulla, jota käsitellään tarkemmin työn luvussa 2.4.
2.2 Taustat energiatehokkuustoiminnalle
Energiatehokkuutta ja energian säästöä on Suomessa omana kokonaisuutenaan ryhdytty miettimään jo öljykriisin yhteydessä vuonna 1974 ja tämän jälkeen ener- giansäästötoimikunnan mietinnössä vuonna 1980 (NEAAP-2 11).
Energiatehokkuustoiminta ja sen nykyiset taustat ovat kansainvälisessä ilmastoso- pimuksessa (UNFCC) ja sitä täydentävässä Kioton sopimuksessa. Kioton sopi- muksen mukaisesti Suomen tulee vuoden 2012 loppuun mennessä saavuttaa kas- vihuonekaasupäästöissään vuoden 1990 päästötaso. Kioton sopimuskausi päättyy vuoden 2012 lopussa, mutta Euroopan unioni on päättänyt jo kauemmas ulottuvis- ta kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteista. Vuonna 2008 Euroopan unionissa hyväksytyssä ilmasto- ja energiapaketissa määriteltiin 20 % vähennys- tavoite kasvihuonekaasupäästöille, 20 % lisäystavoite uusiutuvien energialähtei- den käytölle ja 20 % tavoite energiatehokkuuden nostamiselle. Ilmastopakettia täydentää vuonna 2010 hyväksytty Energia 2020 -strategia. (Ympäristö 12a)
Suomessa on laadittu energiansäästöohjelmat vuosina 1992, 1995, 2000 ja 2002.
Tämän jälkeen energiatehokkuustoimenpiteet ovat olleet osa valtioneuvoston eduskunnalle antamaa ilmasto- ja energiapoliittista selontekoa. Tämän lisäksi valtiovalta on vuonna 2009 antanut tulevaisuusselonteon ilmasto- ja energiapolitiikasta. Valtioneuvosto on tehnyt myös useita periaatepäätöksiä
energiatehokkuustoimintaan liittyen. Näistä keskeisimpiä ovat vuonna 2008 annettu periaatepäätös korjausrakentamisesta ja vuonna 2010 annettu päätös energiatehokkuustoimista (NEAAP-2, 11 s.16–22). Energiatehokkuuden paranta- mista kiinteistökannassa koskeviin keskeisiin lakeihin tehdään katsaus työn seuraavassa luvussa.
2.3 Energiatehokkuus Suomen kiinteistökannassa
Noin puolet Suomen asuinkerrostalokannasta on rakennettu ennen 1980-lukua.
Suuri osa taloista on jo peruskorjattu, mutta valtaosaa odottaa lähivuosina suu- rempi peruskorjaus. Näissä taloissa energiansäästöpotentiaali on suuri, sillä ra- kennusaikaan talojen energiankulutuksiin ei juuri kiinnitetty huomiota (Jaakko- la 12). Kuvassa 4 on esitetty vuosien 1960–2000 aikana rakennettujen kerrostalo- jen keskimääräisen lämmitysenergian kulutusta. Kuva havainnollistaa hyvin ener- giatehokkuuden kehittymistä Suomen rakennuskannassa.
Kuva 4. Eri aikakausina rakennettujen kerrostalojen keskimääräinen lämmitysenergiankulutus (Normitettu kulutus vuoden 2004 kulutukseen) (Neuvonen 06)
Euroopan unionin energiatehokkuusdirektiivi (2002/91/EY) toimeenpantiin Suomessa vuonna 2007 säätämällä lait rakennusten energiatodistuksesta (489/2007) ja kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta (489/2007).
Tämän lisäksi voimaan astui ympäristöministeriön asetus energiatodistuksesta
20 25 30 35 40 45 50 55 60
1960 1970 1980 1990 2000
kWh/m³
Lämmitysenergian kulutus
(765/2007) ja energiatehokkuuden laskentamenetelmistä, jotka on esitetty Suomen rakennusmääräyskokoelmassa osassa D5. Energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanossa uudistettiin myös muut energiatehokkuutta käsittelevät rakennusmääräyskokoelmat.
Vuonna 2010 aiemmin päivitettyjä rakennusmääräyskokoelmia uudistettiin sama- na vuonna voimaan astuneen uuden energiatehokkuusdirektiivin pohjalta ja voi- maan tulivat 30 % edellisiä määräyksiä tiukemmat energiamääräykset. Heinä- kuussa 2012 tuli voimaan uusi asetus rakennusten energiatehokkuudesta. Tiuken- tunut asetus kiristi energiatehokkuusvaatimuksia 20 prosentilla entisestään. Li- säksi kokonaisenergiankulutuksen tarkastelussa siirryttiin käyttämään energialu- kua eli E-lukua. E-luku on energiamuotojen painokertoimilla painotettu rakennuk- sen vuotuinen ostoenergian kulutus rakennustyypin normaalilla käytöllä lämmitet- tyä nettoalaa kohti. (RakMk D3)
Ympäristöministeriön asetus rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä on määrä hyväksyä vuoden 2012 aikana ja muiden kuin viranomaiskäytössä olevien rakennusten osalta sen määräykset astuvat voimaan vuoden 2013 heinäkuussa (Ympäristö12b). LOAS:n seuraava laajempi peruskorjaushanke on suunniteltu alkavaksi vuonna 2014, joten korjauksen suunnitteluvaiheessa uusi asetus tulee huomioida. Rakennuksen korjaushankkeeseen ryhtyvän tahon tulee asetuksen mukaan esittää toimenpiteet, joilla rakennuksen energiatehokkuutta aiotaan parantaa. Mikäli jonkin osa-alueen (esim. ilmastoinnin) energiatehokkuusmääräystä ei pystytä järkevästi toteuttamaan, voidaan tekemättä jättäminen kompensoida toteuttamalla muut toimenpiteet vaadittua tehokkaampina. (Ympäristö12b)
Korjausrakentamisessa kokonaisenergiatehokkuuden parantamiselle on kolme toteuttamisvaihtoehtoa. Vaihtoehtona on toteuttaa kaikki asetuksessa annetut toimenpidevaatimukset, jotka koskevat rakennuksia ja sen teknisiä järjestelmiä.
Toinen vaihtoehto on saavuttaa vaadittu energiankulutuksen taso nettoneliömetriä kohden. Kolmas vaihtoehto on vaihtoehtoisesti riittävän alhainen energialuku alkuperäiseen laskennalliseen E-lukuun verrattuna. Rakennusosia koskevat tehostamismääräykset ovat kaikkien rakennuksen vaipan osien U-arvoja koskevia.
Rakennustekniset vaatimukset koskevat ilmanvaihdon toteuttamista, lämmitysjärjestelmän hyötysuhdetta ja vesi- ja viemärijärjestelmien uusimista.
Vaatimukset on esitetty tarkemmin taulukossa 1. Asuinkerrostaloille suurin sallittu energiankulutus lämmitettyä nettoneliömetriä kohden on 130 kWh/m² tai suurin sallittu energialuku 15 % alkuperäistä laskennallista E-lukua alhaisempi.
(Ympäristö12b)
Taulukko 1. Korjausrakentamisen energiatehokkuuden parantamista koskevat rakennusosakohtaiset ja teknisiä järjestelmiä koskevat vaatimukset (Ympäristö12b).
2.4 Energiatodistus ja energiatehokkuusluku
Euroopan unionin direktiivi 2002/91/EY ja sen noudattamiseksi Suomessa toi- meenpantu laki 487/2007 ja ympäristöministeriön asetus energiatodistuksesta 765/2008 määräävät, että lähestulkoon kaikista rakennuksista tulee laatia energia- todistus. Laissa 487/2007 rakennusten energiatodistuksesta määrätään, että raken- nuksen energiatehokkuuden arvioimiseksi tulee rakennuksen tarkoitustaan mukai- seen käyttöön tarvittava energiamäärä ilmoittaa rakennuksen energiatodistuksessa.
Rakennusosakohtaiset vaatimukset
Teknisten järjestelmien vaatimukset
1) Ulkoseinä: Alkuperäinen U-arvo x 0,5 tai U-arvo enintään 0,17 W/(m²K)
Rakennuksen ilmanvaihdon
poistoilmasta otettava lämpöää talteen lämpömäärä, joka vastaa vähintään 45% ilmanvaihdon lämmityksen tarvitsemasta lämpömäärästä 2) Käyttötarkoituksen muuttuessa kuten
kohdassa 1 tai U-arvo enintään 0.6 W/(m²K)
Koneellisen tulo- ja poistoilmajärjestelmän
ominaissähköteho saa olla enintään 2,0 kW/(m³/s)
3) Katto: Alkuperäinen U-ravo x 0,5 tai U-arvo enintään 0,09 W/(m²K)
Koneellisen poistoilmajärjestelmän ominaissähköteho saa olla enintään 1,0kW/(m³/s)
4) Käyttötarkoituksen muuttuessa kuten kohdassa 3 tai U-arvo enintään 0,6 W/(m²K)
Ilmastointijärjestelmän ominaissähköteho
saa olla enintään 2,5 kW/(m³/s) 5) Alapohja: Parannetaan
mahdollisuuksien
mukaan, ei saa heikentyä
Lämmitysjärjestelmien hyötysuhdetta parannetaan laitteiden ja järjestelmien uusimisen yhteydessä
mahdollisuuksien mukaan 6) Ikkunat ja ovet: Uudet, U-arvo
enintään
1.0 W/(m²K). Vanhat, korjatessa parannetaan lämmönpitävyyttä mahdollisuuksien mukaan.
Vesi- ja viemärijärjestelmät uusitaan samojen määräysten mukaan kuin uudisrakentamisessa
Energiatodistuksien myötä saman käyttötarkoituksen rakennusten keskinäinen energiatehokkuuden vertailu on helpompaa. Erillinen energiatodistus tai energia- katselmuksen yhteydessä annettava energiatodistus on voimassa kymmenen vuot- ta. Energiatodistuksessa määritellään rakennukselle energiatehokkuusluku, mikä kertoo rakennuksen energiatehokkuuden tason. (487/2007)
Energiatehokkuusluku (ET-luku) saadaan jakamalla rakennuksen tarvitsema vuo- tuinen energiamäärä rakennuksen bruttopinta-alalla. Energian kulutustietojen tulee olla luotettavia ja kattaa kaikki rakennuksessa kuluva energia. Energiatehokkuus- luvun tulee olla nähtävillä asuntoa vuokrattaessa tai myytäessä. Energiatodistuk- sen antajan tulee olla ympäristöministeriön hyväksymä pätevöitynyt asiantuntija.
Energiatehokkuusluku suurille asuinrakennuksille voidaan määritellä kaavan 1 mukaisesti. (765/2007)
(1)
jossa,
Rakennuksen Energiatehokkuusluvun luokitteluasteikkona käytetään asteikkoa A-G. A-luokan rakennusten energiankulutus on alhaisin ja G-luokan korkein. Ra- kennusten energiatehokkuuslukujen luokittelutaulukot on määritelty rakennusten käyttötarkoitusten mukaan. LOAS sijoittuu suurten asuinrakennusten käyttötar- koitusluokkaan. Luokan energiatehokkuuslukuja vastaavat energiatehokkuusluo- kat on esitetty taulukossa 2. (765/2007)
Taulukko 2. Suurten asuinrakennusten energiatehokkuusluokat nykyisellä ET-luvulla ja uudella E-luvulla
EU:n energiatehokkuusdirektiivi on sittemmin vuonna 2010 uudelleenlaadittu ja sen määräysten mukaisesti myös jäsenvaltioiden tuli antaa direktiivien määräykset toimeenpanevat lait vuoden 2012 heinäkuun loppuun mennessä. Suomessa uuden direktiivin mukainen uusi laki rakennusten energiatodistuksesta on ollut alkuvuo- den aikana lausuntokierroksella ja se on määrä hyväksyä syksyn 2012 aikana.
(HE 12)
Keskeisenä ongelmana voimassa olevassa energiatodistusmenettelyssä on pidetty sitä, että todistuksen antotapoja on tilanteesta riippuen todella paljon ja todistukset eivät näin ollen ole olleet vertailukelpoisia. Nykyinen todistus perustuu myös lämmitettyyn bruttoalaan ja suosii paksuja seinärakenteita. Se ei myöskään vastaa uudisrakennusten energiatehokkuuden määräytymistä koskevia osoittamisvaati- muksia. Uudisrakentamisen energiamääräyksiä koskevien muutosten vuoksi myös energiatodistusten antamiseen tulee tehdä muutoksia. (HE12)
Keskeisin muutos nykyisen ET-luvun laskentaan on eri energiamuotojen ympäris- tövaikutuksia kuvaavien kertoimien käyttöönotto uutta E-lukua laskettaessa. Esi- tyksen mukaiset lämmitysmuotojen kertoimet on listattu taulukkoon 3. E-luku lasketaan rakennuksen nettoalaa kohden ja energiatodistuksen laadinta tulee pe- rustaa laskennalliseen energiankulutukseen eikä todistusta voi enää laatia toteutu- neeseen kulutukseen perustuen. Laskennallisen energiankulutuksen määrittelyssä määräykset menevät uudisrakennusten energiatehokkuusmääräysten mukaisesti.
Uusissa energiatodistuksissa tulee myös olla suosituksia rakennuksen energiate- hokkuuden parantamiseksi kustannustehokkaasti. Uudessa laissa säädetään myös tarkemmin energiatodistusten laatijoiden pätevyydestä sekä todistusmenetelmiä
Energiatehokkuus- luokka
Energiatehokkuusluku (ET-luku, kWh/brm²/vuosi)
Energiatehokkuusluku (E-luku, kWh/m²)
A ET ≤ 100 E-luku ≤ 60
B 101 ≤ ET ≤ 120 61 ≤ E-luku ≤ 90
C 121 ≤ ET ≤ 140 91 ≤ E-luku ≤ 130
D 141 ≤ ET ≤ 180 131 ≤ E-luku ≤ 160
E 181 ≤ ET ≤ 230 161 ≤ E-luku ≤ 190
F 231 ≤ ET ≤ 280 191 ≤ E-luku ≤ 240
G ET ≥281 E-luku ≥ 241
valvovan elimen toimimisesta sekä lain noudattamatta jättämisestä. Uudistuvan energiatodistuksen piiriin tulevat myös aiemmin lain ulkopuolelle jääneet vanhat pientalot. Vanhoissa pientaloissa todistus tarvitaan myynnin tai vuokrauksen yh- teydessä. (HE12)
Taulukko 3. Kertoimet eri lämmitysmuodoille energiatehokkuuslukua laskettaessa (Energiatodis- tus 2012)
LOAS:n asuntokohteiden energiatehokkuutta ja energiatehokkuuslukuja on tar- kasteltu työn myöhemmässä vaiheessa. LOAS:n asuntokohteiden energiatehok- kuusluvut löytyvät työn liitteestä yksi. Uuden energiatodistuslain mukaiset E- luvut on myös laskettu työn liitteessä kaksi. Huomioitavaa on kuitenkin se, että laskennan perusteena on edelleen käytetty kulutustietoihin pohjautuvaa laskentaa eikä rakennuksen ominaisuuksiin pohjautuvaa laskentamallia niin kuin uusi laki tulee edellyttämään.
Sähkö 1,7
Kaukolämpö 0,7
Kaukojäähdytys 0,4
Fossiiliset polttoaineet 1 Uusiutuvat polttoaineet 0,5
3. KIINTEISTÖJEN ENERGIANKULUTUS
Suomessa on vuoden 2011 heinäkuussa tilastojen mukaan noin 1,4 miljoonaa ra- kennusta, joista 85 % on asuinrakennuksia. Noin kolmen miljoonan asunnon ko- konaistilavuus on 1 800 miljoonaa kuutiota, joista asunrakennusten osuus on noin 60 % (NEAAP-2 11). Kuvassa 5. on esitetty energian kokonaiskulutuksen jakau- tuminen Suomen rakennuskannassa. Lämmitysmuodoista selkeästi käytetyin on kaukolämpö, jonka piiriin myös LOAS:n kohteista yhtä poikkeusta lukuun otta- matta kaikki rakennukset kuuluvat.
Kuva 5. Energian käytön jakautuminen suomen rakennuskannassa (NEAAP-2 11)
3.1 Energiankulutus opiskelija-asumisessa
Opiskelija-asumisen erityispiirteet vaikuttavat myös energiankulutusta tarkastelta- essa. Opiskelija-asumisen keskeisintä erityispiirrettä tavanomaiseen asumiseen verrattuna on havainnollistettu kuvassa 6. Kuvassa on LOAS:n koko rakennus- kannan kuukausittainen käyttöastenormeerattu vedenkulutus vuodelta 2011. Kes- keinen ero vertailtaessa opiskelija-asumista yleiseen kerrostaloasumiseen on se, että opiskelijat viettävät asunnoissaan tiettyinä kausina selvästi vähemmän aikaa.
Tähän vaikuttavat merkittävästi muun muassa korkeakoulujen pitkä joululoma ja se, että moni opiskelija työskentelee kesän toisella paikkakunnalla pitäen silti vuokrasuhteen opiskelija-asuntoonsa. Erityisesti tämä seikka heijastuu veden ku-
Huoneisto- ja kiinteistösähkö
33 %
Kaukolämpö 29 % Öljy ja
maakaasu 14 % Puu ja pelletti
12 %
Lämmityssähkö 12 %
lutukseen, jossa opiskelija-asuntosäätiöiden yleinen taso on selkeästi alhaisempi kuin yleinen kerrostaloasumisen kulutus, joka on noin 155 litraa asukasta kohden vuorokaudessa (Virta 11 s.26). Pienempi vedenkulutus laskee luonnollisesti myös lämmitysenergiankulutusta.
Kuva 6. LOAS vuoden 2011 käyttöastenormeerattu kokonaisvedenkulutus
Suomen opiskelija-asuntosäätiöt SOA ry on kerännyt tilastotietoa opiskelija- asumisesta opiskelija-asuntoyhteisöjen käyttöön systemaattisesti jo 1990-luvulta lähtien. Tilastotiedot sisältävät myös opiskelija-asuntoyhteisöjen kokonaisener- giankulutuksista lämmön-, veden- ja sähkönkulutuksien osalta. Nämä tilastot ovat arvokkaita tälle diplomityölle ja vertailukohta LOAS:n energian käytön nykyta- solle onkin haettu pääsääntöisesti vertailusta SOA:n tilastoihin (SOA 2011). Ker- rostalojen energiankulutuksesta on nykyään saatavilla melko niukasti julkaistua ti- lastotietoa. Tilanne paranee jatkossa merkittävästi, kun Suomen virallinen tilasto julkaisee vuonna 2012 ensimmäistä kertaa tilaston asumisen energiankulutuksesta.
Tilasto tullaan jatkossa julkaisemaan vuosittain (SVT 12b).
Opiskelija-asumiselle tyypillistä on, että energian- ja vedenkulutus on huomioitu vuokrassa, eikä omalla kulutuksella ole vaikutusta perittävään vuokraan. Energia- tehokkuuden parantamisen kannalta tämä luo suuren haasteen, sillä kaikkein paras energiatehokkuuden tasoa nostava keino on kulutustottumusten muuttami-
0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000
m³
nen (Virta 11). Kulutustottumusten muuttamisessa tehokkainta olisi se, että kaikki maksaisivat energiasta ja vedestä oman kulutuksensa mukaisesti.
Opiskelija-asuntoyhteisöjen asuntopaikkojen määrät ja siten yhteisöjen koot vaih- televat paljon. Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö on selkeästi suurin, jonka jälkeen Tampereen, Turun, ja Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiöt. Tämän jälkeen tulevat keskisuuret yhteisöt, joihin myös LOAS lukeutuu. Tämän lisäksi on joukko pienempiä yhteisöjä, joiden asuntopaikkamäärät ovat alle tuhannen.
Myös asuntojen keski-ikä vaihtelee suuresti paikkakunnittain. Kuvaan 7 on koottu opiskelija-asuntoyhteisöjen asuntopaikkojen kokonaismäärät ja asuntojen keski- määräinen ikä. Tietoa on käytetty yhtenä tekijänä valittaessa LOAS:lle hyvin so- veltuvia vertailuyhteisöjä, joiden energiatehokkuustoimintaan paneudutaan työssä tarkemmin.
Kuva 7. Suomen opiskelija-asuntoyhteisöjen asuntopaikkojen kokonaismäärät ja asuntojen keski- iät yhteisöittäin
LOAS:n energiatehokkuuden parantamisessa yhtenä keskeisenä keinona on tutustua LOAS:n kannalta sopivien vertailuyhteisöjen suorittamiin energiatehokkuustoimenpiteisiin ja soveltaa niistä LOAS:n toimintaympäristöön hyvin sopivia energiatehokkaita ratkaisuja. Yhteisöjen koon ja asuntojen iän perusteella vertailuyhteisöiksi päätettiin valita Keski-Suomen opiskelija- asuntosäätiö (KOAS), Vaasan opiskelija-asuntosäätiö (VOAS) ja Joensuun
0 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 12 000 14 000 16 000 18 000 20 000
0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0
Asuntojen keski-ikä
Asuntojen keski-ikä (a) Asuntopaikat (kpl)
Elli (ELLI). Tämän lisäksi päätettiin tutustua myös Tampereen seudun opiskelija- asuntosäätiön (TOAS) energiatehokkuustoimintaan, koska TOAS:n toiminnassa on laajemmin käytössä LOAS:lla pilotointivaiheessa olevia energian- säästöjärjestelmiä. Valintaa tehtäessä haluttiin vertailuyhteisöiksi myös sellaisia yhteisöjä, joiden energiatehokkuustoimet 2000-luvulla voidaan luokitella vaikuttaviksi LOAS:n näkökulmasta. Vertailukohteiksi otettujen yhteisöjen ja LOAS:n energiankulutukset lämmön, veden ja sähkön osalta 2000-luvulla on esitetty kuvissa 8, 9 ja 10. Kuviin on lisätty tämän lisäksi kaikkien opiskelija- asuntoyhteisöjen tilastomediaani vertailuarvoksi.
Kuva 8. Vertailuyhteisöjen lämmön ominaiskulutus normeerattuna Jyväskylään (kWh/rkm³/a)
LOAS:n lämmönkulutuksessa kehitys on ollut 2000-luvulla muiden yhteisöjen kulutuksiin verrattuna vähäistä, sillä kaikkien vertailuyhteisöjen nykyinen kulutustaso on selvästi LOAS:tä alhaisempi. LOAS:n kulutustaso on pysynyt melko ennallaan, mikä kertoo, ettei selkeitä energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä ole juuri tehty. Viime vuosien kulutuksen nousu antaa viitteitä lämmitysjärjestelmien mahdollisesta epätasapainosta. Myöskään vuosittain tehtyjen laajempien peruskorjausten yhteydessä energiatehokkuuden tasoa ei ole pystytty nostamaan. Vertailun pohjalta voidaan myös tehdä selkeä johtopäätös, että kaikissa vertailukohteissa lämmityksen energiatehokkuuden parantamiselle on tehty selkeitä tehostamistoimenpiteitä.
38,00 40,00 42,00 44,00 46,00 48,00 50,00 52,00 54,00
2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
kWh/rkm³/a MEDIAANI
TOAS KOAS ELLI LOAS
Kuva 9. Vertailuyhteisöjen veden käyttöastenormeerattu ominaiskulutus (l/asp/d)
Vertailu veden käyttöastenormeeratuista ominaiskulutuksista osoittaa sen, että vertailuyhteisöt ovat tehneet LOAS:n näkökulmasta erittäin vaikuttavia toimenpiteitä vedenkulutuksen alentamiseksi. LOAS:n vedenkulutuksen kehitys on ollut nousevaa. Tähän yhtenä syynä voidaan nähdä LOAS:n asukaskunnan kansainvälistymisen. LOAS:n omista asuntokohdekohtaisista tilastoista voi nähdä, että kansainvälisten opiskelijoiden käyttöön kohdennetuissa asuntokohteissa keskimääräinen vedenkulutus on selvästi korkeampaa kuin muissa asuntokohteissa. Vertailuyhteisöillä kulutuksen lasku on ollut suuruudeltaan melko identtistä, joten myös tehtyjen energiatehokkuustoimenpiteiden voidaan olettaa olleen samankaltaisia. Vedenkulutuksen laskulla on luonnollisesti vaikutusta myös lämmitysenergian kulutukseen.
Kuva 10. Vertailuyhteisöjen sähkön ominaiskulutus (kWh/rkm³/a)
90 95 100 105 110 115 120 125 130 135 140 145 150
2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
l/asp/d
MEDIAANI TOAS KOAS ELLI VOAS LOAS
10,00 11,00 12,00 13,00 14,00 15,00 16,00 17,00 18,00 19,00 20,00
2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
kWh/rkm³/a
MEDIAANI TOAS KOAS ELLI VOAS LOAS
Sähkönkulutus on vedenkulutuksen ohella erittäin riippuvainen opiskelijoiden kulutustottumuksista. LOAS:n kulutustrendi sähkön ominaiskulutusvertailussa on ollut 2000-luvulla hieman laskeva. Kulutuksien vertailuissa pientä vääristymää voi aiheuttaa se, että sähkölämmitteisten kohteiden energiamäärät ovat saattaneet jäädä sähkön kulutuslukemiin. VOAS:n alhaista sähkön ominaiskulutuksen tasoa selittää se, että osassa VOAS:n kohteista asukas tekee oman sähkösopimuksen ja maksaa itse kuluttamansa sähkön. Sähkön kulutuksessa suuri vaikutus on myös asuntojen varustelutasolla ja yleisesti arvioiden LOAS:n asuntojen varustelutaso on varsin korkeaa. Havainto tehtiin kiinteistöihin tehtyjen katselmusten yhteydessä. Yleiseen opiskelija-asumiseen suhteutetun poikkeuksellisen hyvän varustelutason voidaan olettaa johtuvan tekniikan ja kaupan alan hyvästä työllistymisestä opiskeluaikana kesätöihin ja opiskelujen aikaisiin töihin.
Kaiken kaikkiaan LOAS on energiankulutuksessa jonkin verran korkeammalla tasolla vastaavan kokoisiin opiskelija-asuntoyhteisöihin nähden. Suurimmat vaikutusmahdollisuudet energiansäästötoimenpiteillä on pienentää veden ja lämmitysenergiankulutusta. Sähkönkulutuksesta valtaosa on asukkaiden käyttämää huoneistosähköä ja täysin riippuvaista asukkaiden kulutustottumuk- sista.
3.2 Rakennusten LVI-järjestelmät
Rakennuksessa vallitsevia olosuhteita kuten lämpötilaa ja sisäilman laatua hallit- taessa rakennuksen LVI-järjestelmät ovat keskeisessä osassa. Lämmitys-, vesi, ja ilmastointijärjestelmien lisäksi tälle työlle olennaista on talojen sähkö- ja auto- maatiojärjestelmien tunteminen. Tässä luvussa kuvataan yksinkertaisella tasolla rakennusten LVISA-järjestelmien keskeinen toiminta. Järjestelmät voidaan toteut- taa usealla tavalla, mutta tässä työssä keskitymme tarkastelemaan järjestelmämal- leja, jotka ovat LOAS:n kiinteistöissä yleisesti käytössä.
3.2.1 Lämmitys
Rakennuksessa tarvitaan lämpöä huonetilojen lämmitykseen, tuloilman lämmityk- seen ja lämpimään käyttöveteen. Lämmitysjärjestelmään kuuluu lämmönkehitys- laitteet, joissain tapauksissa lämmön varastointi, lämmönjakojärjestelmä sekä sää- tö- ja ohjauslaitteet. (Motiva 12a) LOAS:n kohteet ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaukolämpöverkossa eli lämmöntuotannosta vastaa paikallinen energia- yhtiö suurissa tuotantoyksiköissä ja lämpö siirretään asiakkaalle kaukolämpöver- kossa kiertävän kuuman veden avulla.
Kaukolämpöverkossa lämpö siirretään asuinkiinteistön lämmönjakohuoneeseen, joka on yleensä varustettu ainakin kahdella lämmönsiirtimellä. Toinen lämmön- siirrin huolehtii lämmitysverkoston ja toinen siirrin lämpimän kiertoveden läm- mittämisestä. Kaukolämpöä käyttävissä taloissa ei tarvita erillistä varaavaa sys- teemiä. Yleisimmin kaukolämpöä käyttävässä rakennuksessa lämmönjakojärjes- telmänä käytetään vesikeskuslämmitystä, jonka voi toteuttaa patteri- tai lattia- lämmityksenä. LOAS:n kohteissa käytössä on vesikiertoinen patterilämmitys.
(Motiva 12a)
Kaukolämpöverkossa lämmönkehityslaitteena toimivat siis lämmönsiirtimet joita on omansa lämmitysverkostolle ja lämpimän kiertoveden verkostolle. Lämmön- luovutuksesta huolehtivat huoneistoissa sijaitsevat patterit ja jäähtyneelle paluu- vedelle on oma verkostonsa. Jotta järjestelmä tuottaisi kiinteistöön oikean määrän lämpöä, on lämmitysjärjestelmä varustettu erilaisilla säätö- ja ohjauslaitteilla. Nii- den tehtävä on pitää sisäilman lämpötila oikealla tasolla lämmitystarpeen muutos- ten mukaisesti. Järjestelmän säätöä ja ohjausta on käsitelty laajemmin rakennusau- tomaatio-osiossa, mutta karkeasti voidaan sanoa, että lämmityksen perussäätö tehdään linjasäätöventtiilien avulla ja huoneistoissa sijaitsevilla patterien termos- taateilla toteutetaan järjestelmän hienosäätö. Tämän jälkeen oikean lämpöinen riit- tävä vesikierto varmistetaan kaukolämpökeskuksen oikeilla säädöillä. (Moti- va 12a)
Yhdessä LOAS:n asuntokohteista lämmitys on toteutettu suorana sähkölämmityk- senä. Tällöin rakennuksen tarvitseman lämmön tuottavat sähköllä lämmitettävät
huoneistokohtaiset lämmityspatterit ja lämmin käyttövesi lämmitetään vastuksilla lämminvesivaraajassa.
Energiatehokkuuden kannalta on tärkeää tunnistaa mihin lämmitysenergia raken- nuksessa kuluu, jotta osataan arvioida ja löytää energian käytölle tehostamiskoh- teita. Asuinkerrostalon lämpötilatasetta eli rakennukseen tulevien lämpöenergioi- den ja lämpöhäviöiden jakaantumista on havainnollistettu alla olevassa kuvas- sa 11. Asuinkerrostaloissa kolme suurinta lämpöhäviöiden aiheuttajaa ovat ilman- vaihto, lämmin käyttövesi ja ikkunat. Muu ilmavuoto vaipasta on normaalikuntoi- sissa rakennuksissa melko vähäistä. Lämmitystarvetta huomioitaessa täytyy muis- taa myös se, että ihmiset ja asuntojen sähkötekniset laitteet ja valaistus luovat asuntoon melkein kolmanneksen tarvittavasta lämpöenergiasta. (Virta 11 s.18–22)
Kuva 11. Asuinkerrostalojen lämpöenergiatase 1960–1980 rakennetuissa rakennuksissa (Virta11)
Energiatehokkuuden parantaminen lämmitysjärjestelmissä tarkoittaa siis yleensä lämmitysjärjestelmän tehostamista, ilmavuotojen vähentämistä tai ilmanvaihdossa poistuvan lämmitysenergian talteenottoa lämmöntalteenoton (LTO) sisältävien ilmanvaihtolaitteiden avulla. Myös lämpimän käyttöveden lämmitysenergian tal-
teenottoon on olemassa järjestelmiä. Niiden käyttö ei ole kuitenkaan tähän men- nessä merkittävästi yleistynyt.
Lämmitysjärjestelmän tehostamisessa yleisin toimenpide on toteuttaa järjestelmäl- le perussäätö ja näin tasapainottaa järjestelmän toiminta. Tällä toimenpiteellä saa- vutetaan poikkeuksetta tasaisemmat lämpötilat huoneistojen välille ja käyttömu- kavuus paranee. Yhden asteen lämpötilan lasku tarkoittaa viiden prosentin laskua lämmitystarpeessa. Lämmönjakokeskuksen käyttöiän (20–25 vuotta) ollessa lop- pupäässä kannattaa kaukolämpölaitteiden uusiminen suunnitella ajoissa. Ajoissa toteutettu, huolella suunniteltu ja kilpailutettu investointi tulee paljon halvemmak- si kuin laitteiston rikkoontuessa tehtävä kiireellinen laitteiston uusiminen. Kauko- lämpölaitteita uusittaessa on hyvä pohtia myös vaihtoehtoisten lämmitysmuotojen tai nykyistä kaukolämpöä tukevien energiamuotojen lisäämistä. (Virta 11, s. 57–
60)
Ilmavuotoja vähentäviä ratkaisuja ja ilmanvaihtoon lisättäviä lämmöntalteenotto- ratkaisuja tarkastellaan peruskorjausvaiheen yhteydessä toteutettavina vaihtoeh- toina ja niitä käsitellään työn luvussa seitsemän.
3.2.2 Vesi
Kerrostalon vesijärjestelmä voidaan karkeasti ottaen jakaa vesijohto- ja viemäri- järjestelmiin. LOAS:n kohteet kuuluvat kunnalliseen vesijohtoverkkoon, jolloin tontin reunalle tulee kunnallinen vesijohto. Jakelujohtovesi tulee kiinteistöön kylmänä ja tarvittaessa lämmintä vettä esimerkiksi suihkussa käymiseen tulee lämmittää. Lämmin vesi lämmitetään kaukolämpöön kytketyissä rakennuksissa yleisesti lämpimän käyttöveden lämmönsiirtimellä, jonka läpi lämmitysverkoston läpi kulkenut kaukolämpövesi vielä johdetaan. Patteriverkostossa kiertänyt vesi ei riitä lämmittämään käyttövettä tarpeeksi, jonka takia käyttöveden lämmönsiirti- meen johdetaan suoraan myös kaukolämpövettä. Lämpimän käyttöveden tulee eh- dottomasti olla kaikissa verkoston osissa yli 55 ºC, jotta veteen ei pääse synty- mään haitallisia mikrobeja. Vesi jäähtyy putkistossa kiertäessään, joten lämmintä vettä kierrätetään kiertovesiputkistossa jatkuvasti, jotta lämpimän veden lämpötila säilyttää riittävän korkean tason. Koko ajan kiertävää lämmintä vettä on hyödyn-
netty muun muassa asentamalla märkätiloihin vesipattereita, joiden läpi lämmin kiertovesi kulkee. Nykyään uudisrakentamisessa kuivauspattereita ei enää käytetä.
(Kangasluoma 08, s. 126–149)
Lämmin ja kylmä vesi johdetaan omissa verkostoissaan huonekohtaisille sekoitta- jille, joissa käyttäjä säätelee veden lämpötilan haluamalleen tasolle. Nykyään se- koittajien ja hanojen virtaamia pystytään säätämään myös sekoittajakohtaisesti.
Tällä on suuri merkitys, kun halutaan vaikuttaa rakennuksen kokonaisvedenkäyt- töön, varsinkin silloin kun vesilinjojen painetasoissa on eroja. Rakennuksen vesi- mittari asennetaan vesijohtoon heti johdon tullessa kiinteistöön ja nykyään vaadi- taan myös lämpimän käyttöveden erillistä mittaamista. Uusien rakennusmääräys- ten mukaan uudisrakennukset tulee varustaa aina myös asuntokohtaisella kylmän- ja lämpimän veden mittauksella. (Kangasluoma 08 s.129) LOAS:lla lämmintä käyttövettä ei vielä mitata erikseen vaan kulutus arvioidaan yleisten laskentamal- lien avulla.
Vesijohtojärjestelmässä vesi jakautuu rakennuksen eri osiin eli linjoihin erillisten linjasäätöventtiilien toimesta. Linjasäätöventtiilien tehtävä on jakaa oikea vesi- tuotto jokaiselle pystylinjalle. Linjat on varustettu myös sulkuventtiileillä, joilla linjan vedentulo voidaan tarvittaessa keskeyttää esimerkiksi huoltotyön ajaksi tai vikatilanteessa. Linjasulkujen lisäksi vesijohtojärjestelmä sisältää lukuisia sulkuja niin jakelujohdon vaihtuessa tonttijohtoon kuin itse rakennuksen huoneistoissakin.
Toisen osan kiinteistön vesijärjestelmää muodostaa viemärijärjestelmä. Viemäri- järjestelmän tehtävänä on yksinkertaisesti johtaa pois kiinteistössä syntyvät jäte- vedet ja sadevedet. Eri viemärivedet johdetaan kiinteistössä omiin viemäröintijär- jestelmiinsä. Tavanomaiset jätevedet johdetaan jätevesiviemäriin ja sadevedet sa- devesiviemäriin. Viemärit ovat yleensä ns. viettoviemäreitä eli ne on asennettu jatkuvalle laskulle viemäripisteistä poispäin. (Kangasluoma 08 s. 136–144) LOAS:n kohteissa viemärivedet on liitetty kunnalliseen jätevesiviemäriin.
Energiatehokkuuden kannalta kiinteistön vesijärjestelmissä keskeisessä osassa on sekoittimista ja muista vesikalusteista tuleva veden määrä. Veden määrään vaikut- taa luonnollisesti paine, jolla vesikalusteesta vettä virtaa, ja aika, miten kauan vet-
tä valutetaan. Siihen miten kauan kuluttaja vettä sekoittajasta laskee, on hankala vaikuttaa tekniikan keinoin, mutta oikeilla paineilla vedenkulutusta pystytään oh- jaamaan energiatehokkaaseen suuntaan. Nykyään veden painetasoja voidaan sää- tää linjakohtaisesti tai sekoittajakohtaisesti. Suomen rakennusmääräyskokoelmas- sa D1 on määritelty vesikalusteille järjestelmän mitoitustarkoitukseen määriteltyjä normivirtaamia. Niiden mukaan suihkun, astianpesualtaan ja astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen mitoitusvirtaamien tulee olla 12 l/min ja pesualtaan ja WC- istuimen virtaaman 6 l/min. Vesijohtoverkoston kokonaispaine ei saa ylittää Suo- men rakennusmääräyskokoelman mukaisesti 500 kPa:n painetta. Tällaisissa tapa- uksissa verkosto tulisi varustaa paineenalennusventtiilillä. (RakMk D1)
3.2.3 Sähkö
Sähkönkulutus kerrostaloissa voidaan jakaa kiinteistösähköön ja asukkaiden ku- luttamaan huoneistosähköön. Kiinteistösähköä kuluu asuinkerrostaloissa muun muassa yleisten tilojen valaistukseen, pumppuihin ja puhaltimiin, lämmityksiin ja sulatuksiin sekä yhteisiin pesutiloihin ja myös asukassaunoihin. Kiinteistösähkö- kuormaa tuottavat myös autonlämmitystolpat ja hissit. (Virta 11 s. 22–25)
Asuinkerrostaloissa kiinteistösähkönkulutus on keskimäärin 2–5 kilowattituntia rakennuskuutiota kohden (Virta 11). Tämä tarkoittaa kokonaiskulutuksessa LOAS:n rakennuskannassa noin 25 % osuutta sähkön kokonaiskulutuksesta. Kiin- teistösähkön energiatehokkuuteen pystytään vaikuttamaan esimerkiksi energiate- hokkailla laiteinvestoinneilla ja automaation lisäämisellä. Huoneistosähkön kulu- tukseen asukas voi vaikuttaa kulutustottumuksillaan. Kiinteistön omistaja voi vai- kuttaa huoneistosähkön kulutukseen pitämällä huoneistojen lämpötilatasot ja si- säilman laadun hyvällä tasolla, jolloin asukkaan ei tarvitse itse muokata lämpöti- laa ja sisäilman laatua sähköä kuluttavilla laitteilla. Opiskelijoiden kulutustottu- muksiin ja asuntojen varustelutasoon tehdään tarkempi analyysi työn luvussa viisi tarkasteltaessa lähemmin LOAS:n energiankulutusta ja mallinnettaessa tyypillistä opiskelija-asuntokohdetta.
3.2.4 Ilmanvaihto ja automaatio
Ilmanvaihdon tehtävä on pitää rakennuksen sisäilma puhtaana ja ihmiselle ja ra- kennukselle terveellisellä tasolla. Ilmanvaihto tuo sisäilmaan riittävän määrän puhdasta ilmaa ja poistaa huoneilmaan syntyvät epäpuhtaudet ja hengityksessä syntyneen hiilidioksidin. Ilmanvaihto ja sen toiminta perustuu aina paine-eroihin ja niiden hyödyntämiseen ilman liikuttelussa. Paine-ero voidaan saada aikaan ko- neellisesti puhaltimilla tai lämpötilaeron ja tuulen vaikutuksella. Ensimmäistä ta- pausta kutsutaan koneelliseksi ilmanvaihdoksi ja jälkimmäistä painovoimaiseksi ilmanvaihdoksi (Sisäilmayhdistys 12). LOAS:n kaikissa kohteissa on koneellinen poistoilmanvaihto ja poistoilman korvaava raitis ilma johdetaan asuntoihin erilais- ten tuloilmaventtiilien avulla.
Vuonna 2012 voimaan tulleet uudet energiatehokkuusmääräykset määräävät il- manvaihdon osalta, että ilmanvaihdon raitisilman lämmitykseen käytetystä ener- giasta tulee hyödyntää vuositasolla 45 % ottamalla talteen lämpöä poistoilmasta LTO:n avulla. Vaihtoehtoisesti vastaava lämpöenergiatarpeen pienentäminen voi- daan korvata rakennuksen vaipan lämmöneristystä tai ilmanpitävyyttä parantamal- la tai vähentämällä ilmanvaihdon lämmityksen tarvitsemaa energiamäärää jollain muulla tavalla kuin poistoilman lämmöntalteenotolla. Myös ilmastointilaitteiden käyttämälle sähköteholle on määritelty suurin ominaissähköteho ja sen enim- mäismäärä saa olla 2,0 kW/(m³/s). (RakMk D3)
Suomen automaatioseura toteaa verkkosivuillaan, että ”Rakennusautomaatiojär- jestelmä on työkalu, jolla vaikutetaan rakennusten sisäilmastoon ja valaistukseen sekä laajasti tulkiten myös rakennuksen turvallisuuteen. Rakennusautomaatiolla ohjataan rakennuksen teknisiä laitteita ja pyritään minimoimaan energiankulutus, laitteiden kuluminen, melu ja muut laitteiden käytöstä aiheutuvat hai- tat.”(Automaatioseura 12) LOAS:n asuntokohteissa automaatiolla ohjataan muun muassa lämmitysjärjestelmiä, poistoilmanvaihtoa, kiinteistön valaistusta, asukas- saunoja ja räystässulatuksia ja saattolämmityksiä. Energiatehokkuuden parantami- sessa uudet nykyistä tehokkaammat automaatioratkaisut ovat keskiössä sen jäl- keen kun rakennustekniikan perussäädöt on saatettu tasapainoon ja perussäädöillä ei käyttöä enää pystytä tehostamaan. LOAS:n energiankäytön nykytilassa on ha-
vaittavissa kuitenkin paljon epätasapainoa muun muassa lämmitysjärjestelmien toiminnassa. Ennen rakennusautomaation parantamista tulee järjestelmien perus- säätöjen olla kunnossa.
4. LOAS:N TOIMINNAN ESITTELY
LOAS on vuonna 1974 perustettu säätiö, jonka tarkoituksena on helpottaa Lap- peenrantaan tulevien opiskelijoiden asuntotilannetta. Toiminnan keskeiset tavoit- teet ovat kilpailukyinen vuokrataso, laadukkaat hyväkuntoiset ja hyvin varustellut asunnot sekä korkea asukasviihtyvyys. Muista vuokranantajista pyritään erottu- maan asuntokohteiden hyvän sijainnin ja erityisesti opiskelijoille suunnattujen palvelujen ansiosta. (LOAS 12)
LOAS:lla on noin 3100 asuntopaikkaa, jotka jakaantuvat 35 asuntokohteeseen.
Opiskelijoille on tarjolla yksiöitä, soluasuntoja ja perheasuntoja. Asuntokohteet si- jaitsevat ympäri Lappeenrannan kaupunkia painottuen Lappeenrannan länsialueel- le ja siellä sijaitsevalle korkeakoulukampukselle. LOAS:n asunnoissa asuvista valtaosa on korkeakouluopiskelijoita, mutta asuntoja tarjotaan myös alemman as- teen opiskelijoille. (LOAS 12)
LOAS:n organisaatio voidaan jakaa vuokraustoimintaan ja kiinteistöjen ylläpi- toon. Vuokraustoimintaa hoitaa kokonaisuutena Lappeenrannan Leirissä sijaitse- van asuntotoimiston henkilökunta. He myös auttavat asukkaita kaikessa asumi- seen liittyvissä ongelmissa parhaan kykynsä mukaan. Asuntojen hakeminen, asukkaiden palvelu ja ajankohtainen tiedottaminen on pitkälti siirretty LOAS:n verkkosivuille ja asukkaille avoimeen intra-palveluun. Asuntotoimiston ja asuk- kaiden välillä toimii asuntokohteissa myös talonvanhin-järjestelmä, jossa yksi asuntokohteen asukkaista seuraa ja raportoi asuntokohteen yleiskunnosta LOAS:n suuntaan ja avustaa asuntotoimiston yhteydenpitoa asukkaiden suuntaan.
(LOAS 12)
LOAS hoitaa kiinteistöjen ylläpidosta rakennusten huollon ja korjaamisen itse so- pimuskumppaniensa avustuksella. Kiinteistönhoito ja rakennusten kunnossapito on ulkoistettu ulkopuolisille huoltoyhtiöille. Rakennusten huollossa ennakoiva huolto on keskeisessä roolissa, jotta asuntojen taso pysyy korkealla koko raken- nuksen elinkaaren ajan. Kunnossapidosta ja kiinteistönhoidosta vastaavilta huol- toyhtiöiltä vaaditaan laadukasta, läpinäkyvää ja tehokasta toimintaa ja erikoistyöt
suoritetaan hyvien yhteistyökumppanien toimesta. Omassa ylläpidon toiminnassa toimivat järjestelmät, hyvä seuranta, palvelun nopeus ja taloudellisuus sekä asiak- kailta saatava palaute ovat toimintaa ohjaavia tekijöitä. (LOAS 12)
5. LOAS:N RAKENNUSTEN ENERGIANKULUTUS JA MAHDOLLISET TEHOSTAMISKOHTEET
LOAS:n energiankulutusta vertailtiin aiemmin muihin opiskelija- asuntoyhteisöihin. Vertailusta kävi ilmi, että tehostamisen varaa energian käytössä on mahdollista löytää. Työn tässä osassa tarkastellaan LOAS:n energiankäyttöä säätiön asuntokohteiden välillä ja käydään läpi asuntokohteisiin tehtyjen energia- katselmusten pohjalta syntyneitä havaintoja ja kehityskohteita. Osion tiedot ja ha- vainnot on kerätty LOAS:n intra-palvelussa olevasta kiinteistöjärjestelmästä ja energian kulutustiedoista, kiinteistöihin toteutetuista energiakatselmuskierroksista sekä LOAS:n kiinteistöylläpidon avainhenkilöiden kanssa käydyistä keskusteluis- ta.
Asuntokohteiden energiankulutuksesta on tehty analyysi perustuen viiden edelli- sen vuoden tilastotietoihin. Energiakatselmoinnit on toteutettu heinä-elokuun 2012 aikana kaikkiin LOAS:n kohteisiin. Tämän lisäksi läpi on käyty asukkaiden laatimien vikailmoitusten osalta lämmöntuotantoa, vesijärjestelmiä ja sähköjärjes- telmiä koskevat ilmoitukset, joista sai arvokasta tietoa etenkin lämmitysjärjestel- mien toimintaan liittyen. Kesäaikana tehdyissä katselmuksissa lämmitysjärjestel- mien toimintaa ei voitu arvioida luotettavasti, koska lämmitysjärjestelmät olivat pois käytöstä lämpimän käyttöveden lämmitystä lukuun ottamatta. Käyttöveden kalustevirtaamia tarkasteltiin asuntokohteissa niin yleisten tilojen kuin asuinhuo- neistojenkin osalta. Sähköjärjestelmissä etsittiin tehostamistoimenpiteitä kiinteis- tösähkönkulutukseen. LOAS:n kohdekohtaiset ominaiskulutustiedot on listattu liitteisiin kolme, neljä ja viisi. Kulutustietojen ja energiakatselmuskierrosten pe- rusteella on analysoitu LOAS:n kiinteistöjen energiankulutusta ja sen nykytasoa.
5.1 Lämmitysjärjestelmät
LOAS:n rakennusten lämmitysjärjestelmien kuntoa ja toimivuutta arvioitaessa energiakatselmuskierrokset eivät tuoneet suurta lisäarvoa, koska ne toteutettiin lämmityskauden ulkopuolella. Näin ollen nykytilan arvioissa keskeisessä roolissa ovat kulutustilastot ja asukkaiden raportoimat viat asuntojen lämmityksessä. Ha-
vaintojen paikkansapitävyyttä on pyritty vahvistamaan LOAS:n huoltotyönjohta- jan kanssa käytyjen keskustelujen avulla.
LOAS:n rakennuskannassa lämmönkulutuksen kannalta kaksi erilaista kokonai- suutta muodostavat luhtikäytävätalot ja perinteiseen tapaan rakennetut sisärapuin tehdyt talot. Kulutustilastoista havaitaan selkeästi, että luhtikäytäväkohteiden lämmönkulutus on kautta linjan korkeampaa kuin perinteisten kerrostalojen. Tämä selittyy pitkälti sillä, että luhtitaloissa jokaiseen asuntoon on oma sisäänkäynti, mikä aiheuttaa lämmityskaudella ylimääräistä ilmavuotoa ovea avattaessa ja myös kasvattaa huoneistojen ikkunapinta-alaa.
LOAS:n rakennuskanta on yhtä rivitalokohdetta lukuun ottamatta liitetty Lap- peenrannan kaukolämpöverkkoon ja rakennusten lämmöntuotanto toteutetaan kiinteistöihin sijoitettujen lämmönjakokeskusten avulla. Asuntojen lämpötila pyri- tään pitämään noin 21 ºC ympäri lämmityskauden. Asukkaiden tekemien vikail- moitusten perusteella useissa LOAS:n kohteissa lämpötilat kiinteistön sisällä heit- televät ja osa asunnoista on kylmiä ja osa liian lämpimiä. Tämän perusteella voi- daan todeta, että osa lämmitysjärjestelmistä on mitä todennäköisimmin epätasa- painossa ja lämpöenergiaa kulutetaan turhaan.
LOAS:n melko korkeisiin lämmönkulutuksiin vaikuttaa myös korkea vedenkulu- tus. Varsinkin yli 50 kWh/m³ kulutustason kohteissa myös vedenkulutus on poik- keuksetta selkeästi yli LOAS:n keskiarvokulutuksen. Vedenkulutuksesta on ylei- sesti arvioitu olevan noin kolmannes lämmintä vettä. Veden lämmitykseen kuluu kiinteistöissä noin viidennes lämmitysenergiankulutuksesta (Motiva 12c). Kiin- teistöjen energiankäyttöä mallinnettaessa kirjallisuudessa annettu veden lämmi- tykseen kuluva lämmitysenergian määrä, noin 20 %, oli myös työssä mallinnetun esimerkkikohteen mallinnuksen tulos. Toinen selkeä trendi lämmönkulutustilas- toissa on, että uusimmat asuntokohteet ja 2000-luvulla peruskorjatut kohteet ovat lämmityksen osalta selvästi energiatehokkaampia kuin rakennuskannan vanhem- mat kohteet. Tämä selittyy luonnollisesti energiatehokkuusmääräysten tiukentu- misella ja kehittyneemmällä tekniikalla ja automaatiolla. 2000-luvulla peruskorja- tuissa kohteissa suurta lämpövuotoa aiheuttavat ikkunat on muutamaa poikkeusta
lukuun ottamatta uusittu ja niiden lämmönpitävyysarvot sitä kautta nousseet sel- västi aiempaan nähden.
Lämmitysjärjestelmien ohjauksessa on LOAS:n rakennuskannassa käytössä useita eri toimittajien ohjauskeskuksia. Osassa rakennuksista lämmitysjärjestelmä ja lämpimän käyttöveden järjestelmä säädetään samalla säätimellä ja osassa kohteis- ta molemmille on oma säätimensä. Lämmitysjärjestelmien säädössä patteriverkos- toon menevän veden lämpötila ohjautuu ulkolämpötilan mukaan automaattisesti ja asuntokohteissa on jonkin verran eroavuuksia säätökäyrien asetusarvoissa. Säätö- laitteita ei pysty ohjaamaan muualta kuin kiinteistöistä, mutta järjestelmiin kytke- tyt toimintahälytykset on automatisoitu Vahtimikko-järjestelmän avulla ja ne ovat etävalvonnassa. Järjestelmä on ollut pitkäikäinen, mutta käytyjen keskustelujen mukaan jo hieman vanhentunut. Näin ollen järjestelmä tulisi lähitulevaisuudessa päivittää vastaamaan nykyteknologian tasoa. (Tukiainen 12)
5.2 Vesijärjestelmät
Katselmuskierrosten yhteydessä vesijärjestelmissä tarkastettiin kiinteistöihin tule- van veden painetasot, lämpimän veden kiertopiirin oikeat lämpötilat ja asianmu- kainen toiminta sekä vesikalusteiden kunto ja sekoittajakohtaiset virtaamat. Ha- vainnoilla pyrittiin löytämään syitä asuntokohdekohtaisiin eroavuuksiin vedenku- lutustilastoissa. Liitteen neljä tilastojen mukaan LOAS:n vedenkulutus vaihtelee rajusti eri asuntokohteitten välillä.
Suomen rakennusmääräyskokoelman mukaan vesijohtopainetta tulee rajoittaa sen ylittäessä 500 kPa:n tason (RakMk D1). LOAS:n kohteista noin kolmanneksessa paine ylitti asetuksen mukaisen maksimiarvon. Lähestulkoon kaikissa kiinteistöis- sä tämä näkyi myös turhan korkeina kalustekohtaisina virtaamina ympäri kiinteis- töä. Ilmiö heijastui myös veden kulutustilastoihin korkeina kulutusmäärinä. Mo- nissa rakennuksissa paine oli alennettu alle 500 kPa:n paineenalennusventtiilillä ja noin kolmanneksessa kohteista vesijohtoverkkoon on asennettu vakiopaineventtii- li, joka pitää kiinteistön vesijohtopaineen vakiona kaupungin vesijohtoverkon pai- nevaihteluista huolimatta. Asennetut vakiopaineventtiilit näkyvät kiinteistöissä
