Porojen talvilaitumet Suomen poron-hoitoalueen etelä- ja keskiosissa 1990-luvun alussa

(1)

tutkimusartikkeli

Eero Mattila

Porojen talvilaitumet Suomen poron- hoitoalueen etelä- ja keskiosissa 1990- luvun alussa

Mattila, E. 1996. Porojen talvilaitumet Suomen poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa 1990- luvun alussa. Folia Forestalia – Metsätieteen aikakauskirja 1996(4): 337–357.

Porojen talvilaitumia on arvioitu valtakunnan metsien inventoinnissa 1970-luvulta lähtien kolme kertaa. Tässä julkaisussa käsitellään uusinta laidunarviointia. Tutkimusta ei tehty Perä-Lapista (Utsjoki, Inari ja Enontekiö). Laidunluokkien alat arvioitiin inventoinnin näytteestä (16 000 koealaa). Talviravintokasvien esiintymistä mitattiin vain pysyvillä koealoilla, joita tuli talvilaitu- mille (so. kangasmaille) yli 1500 kpl.

Talvilaitumien pinta-alan arvio tutkimusalueella oli 4,8 milj. ha. Laitumien rakenteessa ilmeni selviä muutoksia edellisestä inventoinnista. Jo aiemmin havaittu kasvupaikkojen tuoreutuminen jatkui voimakkaana. Arviot ravintokasvien esiintymisrunsaudesta alenivat edellisestä inventoinnista selvästi. Tulos ei johtunut esiintymisrunsauden mittaustavan muuttumisesta. Vanhaa ja uutta mittaustapaa verrattiin 900 koealan joukossa. Vanhaa tapaa käytettäessä muutos inventointien välillä olisi ollut vielä suurempi. Luontainen talviravinto on vähentynyt tutkimusalueella.

Keinoruokinnan turvin poromäärä on kuitenkin noussut 18 % inventointien välillä.

Tuloksia voidaan käyttää toisaalta laidunluokkien ja toisaalta alueiden väliseen vertailuun.

Toistuva arviointi mahdollistaa myös muutosanalyysin ajassa, mitä edistää menetelmän säily- minen pääpiirteissään samana 1970-luvulta lähtien. Tulevaisuudessa muutosanalyysin mah- dollisuudet paranevat pysyvien koealojen uusintamittauksen ansiosta. Ravintokasvien esiintymisrunsauden määrittämistä koealoilla tulisi tutkia ja kehittää.

Asiasanat: valtakunnan metsien inventointi, laidunarviointi, kangasmaat, laitumien rakenne ja kunto, muutosanalyysi

Kirjoittajan yhteystiedot: Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen tutkimusasema, PL 16, 96301 Rovaniemi. Faksi: 016-336 4640, sähköposti: eero.mattila@metla.fi

Hyväksytty 28.10.1996

(2)

1 Johdanto

P

orojen ravinnonsaanti talvella on poronhoidon avainkysymys, mikä todetaan jo vuosisadan alun asiakirjoissa (esim. Porolaidunkomisioonin...

1914). Tämä asiantila ei siis johdu nykyisestä metsien käytöstä tai porojen laidunnuskäytännöstä. Tal- vilaidunten liiallinen kuluminen voidaan estää ra- joittamalla poromäärää ja harjoittamalla ns. laidun- kiertoa, missä talvilaitumen annetaan toipua vuosia käytön jälkeen. Tällaisen laidunkierron aktiivisesta toteutuksesta on luovuttu suurella osalla poronhoitoaluetta sen vaatiman työpanoksen vuoksi. Suu- rimmat sallitut poromäärät paliskunnissa tarkiste- taan kymmenen vuoden välein. Poromäärien sääte- lyä varten laitumien kantokykyä on selvitetty mm.

kyselytutkimuksilla poronhoitajilta (Alaruikka 1936, Paliskuntain yhdistys 1962).

Ahti (1961) piti mittauksiin perustuvaa objektii- vista laidunarviointia laiduntutkimusten tärkeim- pänä tehtävänä. Helle (1966) arvioi erilaisten laitumien pinta-alat metsähallituksen metsäkarttojen ja valtakunnan metsien kolmannen inventoinnin näyt- teen perusteella. Tässä tutkimuksessa laidunten kantokyky arvioitiin kuitenkin muiden ja osin muualla tehtyjen tutkimusten perusteella. Kärenlampi (1973) mittasi koealoja eri puolilta poronhoitoaluetta jä- kälien biomassan ja kasvun määrittämiseksi. Sil- loin kävi ilmi, että laitumet olivat jokseenkin kulu- neita, minkä vuoksi niiden kantokyky oli alempi kuin aiemmin oli arvioitu.

Porolaitumet voidaan arvioida mittaamalla edus- tava näyte laitumista. Näytteen tulee täyttää tilasto- tieteen asettamat vaatimukset, jotta siitä saadut tulokset olisivat yleistettävissä koko tutkimusalueel- le. Seuraavassa laidunluokalla tarkoitetaan puuston ja kasvupaikan perusteella rajattua metsäositet- ta. Koealoja tulee mitata kaikista laidunluokista ja niiden sijoittaminen maastoon on tehtävä objektii- visella tavalla. Koealatiheys saa vaihdella laidun- luokasta toiseen, mutta silloin tuloksia laskettaessa on tiedettävä laidunluokkien pinta-alat. Jokaisella koealalla on määritettävä laidunluokka ja mitattava porojen ravintokasvien runsaus. Alueet on rajatta- va siten, että alueissa on riittävästi koealoja. Näyt- teen pääetuja ovat sen hankintanopeus sekä tietojen monipuolisuus ja yhteensopivuus. Käytännön

kannalta suurin haitta on siinä, että tulokset ovat koko alueen keskiarvoja ilman tarkempaa paikka- tietoa.

Edustavan näytteen hankinta koko poronhoito- alueelta on kallis toimenpide. Kustannusten ja hyö- tyjen vertailu johtaa helposti päätelmään, että pel- kästään laitumiin kohdistuva arviointi ei kannata.

Sen sijaan integroimalla laitumien arviointi muihin metsänarviointitehtäviin kustannukset voidaan py- syttää kohtuullisella tasolla. Koko poronhoitoalu- eella tehdään metsätaloussuunnitelmia ja valtakunnan metsien inventointia. Laidunarvioinnin kannalta metsätaloussuunnitelmiin liittyy eräitä haitta- puolia. Suunnitelmia tekee monta tahoa (metsälau- takunnat, metsähallitus, metsäteollisuus), ne jakau- tuvat ajallisesti pitkälle jaksolle ja suunnitelmien kattavuus ei ole täydellinen. Ilman näitä rajoituksia kuvioarviointi antaisi laidunluokkien oikeat pinta- alat ja laitumet olisivat täydellisesti paikallistetta- vissa. Ravintokasvien esiintyminen olisi arvioitava näytteellä myös kuvioarvioinnissa. Valtakunnan metsien inventoinnissa edellä mainittuja haittoja ei ole, mutta inventoinnin yhteydessä toteutettuna laidunarvioinnin kaikki tiedot perustuvat otantaan ja ne koskevat suuria alueita.

1970-luvun jälkipuoliskolla päätettiin toteuttaa porojen talvilaitumien arviointi valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessä. Laidunluokkien pinta- alat paliskunnissa arvioitiin suoraan inventoinnin koealatietojen perusteella. Inventoinnin maastokoealoilla tehtiin poron ravintokasvien esiintymistä koskevia mittauksia ja luokituksia, joiden perusteella arvioitiin ravinnon määrä laidunluokissa merkkipiireittäin. Paliskuntien määrä poronhoito- alueella on 54–57 kpl ja ne muodostavat 14 merk- kipiiriä. Koko poronhoitoalueen maa-ala on 11,5 milj. ha ja siitä on talvilaitumia eli metsä-, kitu- ja joutomaan kankaita 6,9 milj. ha. Tämän laidunarvioinnin tulokset julkaistiin 1980-luvun alussa (Mat- tila 1981). Luppometsiä oli tarkasteltu yksityiskoh- taisesti jo aiemmassa julkaisussa (Mattila 1979).

Laidunarvioinnin integrointi metsäninventointiin varmisti eri tarkoituksiin kerättyjen tietojen yhteen- sopivuuden. Menetelmällä saadaan samalla kertaa arviot sekä laidunluokkien pinta-aloista että ravintokasvien runsaudesta laidunluokissa. Tämä mahdollistaa ravinnon kokonaismäärän harhattoman arvioinnin. Laidunluokat määriteltiin metsätalou-

(3)

den suunnittelun käsitteillä, mikä helpottaa metsä- talouden ja poronhoidon yhteensovittamista kiista- alueilla. Metsätalous muuttaa talvilaitumia ja liian voimakas laidunnus vaurioittaa taimia, mikä aika ajoin on aiheuttanut ristivetoa näiden metsänkäyt- tömuotojen välillä.

Laidunarviointi toistettiin samalla menetelmällä seuraavassa valtakunnan metsien inventoinnissa 1980-luvun alkupuolella poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa. Maastotyön paremman integroinnin ansiosta uusi laidunnäyte oli moninkertainen vanhaan verrattuna. Mattila (1988) esitti koko poronhoitoalueen tulokset, jotka Perä-Lapin osalta pe- rustuivat vanhaan vuonna 1978 mitattuun näyttee- seen. Samassa julkaisussa hyödynnettiin integroinnin etuja myös siten, että varsinaisten laiduntunnusten lisäksi laidunluokista annettiin myös metsä- varatunnuksia. Tällä pyrittiin helpottamaan eri met- sänkäyttömuotojen yhteensovittamista.

Porolaitumien kartoitus sanan varsinaisessa mer- kityksessä on mahdollista myös satelliittikuvien avulla. Menetelmää käytettiin Alaskassa jo 1970- luvulla (George ym. 1977). Laiduntutkimuksia sa- telliittikuvilta on tehty myös Suomessa (Rantanen ym. 1989, Käyhkö ja Pellikka, 1992, Colpaert ym.

1995) ja Norjassa (Tömmervik ja Lauknes 1987, Johansen ja Tömmervik 1990, Johansen ym. 1995).

Menetelmä toimii parhaiten Tunturi-Lapissa, mis- sä puusto ei liikaa peitä aluskasvillisuutta. Suo- messa on nyt tekeillä satelliittikuvatutkimus koko poronhoitoalueesta (Kumpula ym. 1996).

Porolaitumia arvioitiin myös uusimmassa valtakunnan metsien inventoinnissa 1990-luvun alkupuolella integroidun tiedonkeruun periaatetta nou- dattaen. Tässä tutkimuksessa asiaa tarkastellaan poronhoitoalueen etelä- ja keskiosien merkkipiireis- sä. Poronhoidon toiminnallinen yksikkö on palis- kunta, joten tulosten suora käyttöarvo poronhoi- dossa on pieni. Sen sijaan tuloksia voidaan hyö- dyntää a) metsätaloudessa, b) laitumien tilan seu- rannassa ja c) laidunluokkien sekä suuralueiden (so. merkkipiirien) välisten erojen kuvailussa.

Ensin esitetään laidunluokkien pinta-alat ja niiden muutokset merkkipiireissä. Uudet pinta-alat arvioidaan inventoinnin maastonäytteestä, jonka tiheys on riittävä tähän tarkoitukseen merkkipiiritasolla. Ravintokasvien esiintymisrunsautta arvioitiin inventoinnin pysyvillä maastokoealoilla. Mit-

taukset ja luokitukset eivät olleet täysin samat kuin edellisessä laidunarvioinnissa 1980-luvun alkupuolella, mikä alentaa tulosten vertailukelpoisuutta.

Tämä tulee erityisen selvästi esiin luppojen ja naavojen esiintymistä koskevissa tuloksissa. Metsä- lauhaa ja jäkäliä arvioitiin kahdella menetelmällä poronhoitoalueen keskiosassa. Toinen menetelmä, jota käytettiin vain poronhoitoalueen keskiosassa, on sama kuin aiemmissa laidunarvioinneissa. Täs- sä tutkimuksessa esitetään ensin uudella menetel- mällä saadut metsälauha- ja jäkälätulokset koko tutkimusalueella ja verrataan niitä vanhoihin tulok- siin. Tämän jälkeen vielä verrataan eri menetelmil- lä saatuja uusia tuloksia keskenään poronhoitoalueen keskiosassa.

2 Aineisto ja menetelmät

2.1 Tutkimusalue ja poromäärä

Suomen poronhoitoalue määritellään laissa (Poron- hoitolaki 1990). Alue kattaa pääosan Lapin lääniä ja Oulun läänin pohjoisosan. Lapin läänistä poronhoitoalueen ulkopuolelle on rajattu Kemin ja Tor- nion kaupungit sekä Keminmaa. Poronhoitoa har- joitetaan Koillis-Suomen, Lapin, Pohjois-Pohjan- maan ja Kainuun metsälautakuntien alueella. Ete- läraja kulkee luoteesta kaakkoon Perämeren ranni- kolta itärajalle Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun metsälautakuntien halki. Maapinta-ala on 11,5 milj.

ha, mikä on 38 % koko Suomen maa-alasta (Matti- la 1981, s. 55).

Poronhoidon toiminnallisia perusyksiköitä ovat paliskunnat, joita tällä hetkellä on 57 kpl. Paliskun- nat ryhmitellään 14 merkkipiiriksi. Laidunarvioin- neissa merkkipiirit on edelleen koottu kolmeksi suuralueeksi tulosten esittämistä varten. Pohjois- osa (kolme merkkipiiriä) on sama kuin Perä-Lappi eli Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnat. Keski- osan (seitsemän merkkipiiriä) ja eteläosan (neljä merkkipiiriä) välisenä rajana on lännessä Kemijoki ja idässä Kemijärven ja Sallan eteläraja. Tässä tutkimuksessa käsitellään poronhoitoalueen keski- ja eteläosien merkkipiirien talvilaitumia. Merkkipii- rien nimet ja rajat tutkimusalueella näkyvät kuvas-

(4)

sa 1. Tutkimusalueella toimii tällä hetkellä 45 pa- liskuntaa.

Tutkimusalueen maa-ala on 8,7 milj. ha, mistä talvilaitumia eli metsä-, kitu- ja joutomaan kankaita on uusimman arvion mukaan 4,8 milj. ha (luku 3.1). Porot lasketaan erotuksissa. Paliskuntain Yh- distys tilastoi poromäärät ja ne julkaistaan vuosit- tain mm. Poromies-lehdessä. Lukuporoilla tarkoitetaan vähintään vuoden ikäisiä poroja erotushet- kellä. Lukuporomäärien kehitys merkkipiireissä näkyy kuvassa 2. Kuvaajien alku-, loppu- ja keskiarvot merkkipiireissä ovat (vertailun vuoksi alim- malla rivillä näkyy myös Perä-Lapin tiedot):

Merkkipiiri Poronhoitovuosi Muutos Jakson

1 9 8 4 / 8 5 1 9 9 2 / 9 3 % keskiarvo

Etelä-Lappi 11 050 10 682 –3 12 178

Kittilä 11 135 13 228 +19 13 193

Sodankylä 25 365 31 900 +26 30 590

Keminkylä 17 920 21 022 +17 20 475

Salla 7 802 10 342 +33 9 723

Raudanjoki 9 572 11 803 +23 12 752

Läntinen 10 750 14 348 +33 13 451

KESKIOSA 93 594 113 325 +21 112 362

Itäkemijoki 13 061 14 910 +14 14 217

Kuusamo 11 148 12 615 +13 11 792

Pudasjärvi 12 932 14 606 +13 14 364

Kainuu 4 119 4 184 + 2 4 296

ETELÄOSA 41 260 46 315 +12 44 669

YHTEENSÄ 134 854 159 640 +18 157 031

Perä-Lappi 74 317 76 799 + 3 85 372

Noin 15 % poroista arvioidaan jäävän lukematta erotuksissa. Kuvasta ja asetelmasta käy ilmi, että poromäärien kehitys on ollut nouseva tarkastelu- jakson aikana. Seuraavassa asetelmassa näkyvät talvilaitumien alat merkkipiireissä arvioituna valtakunnan metsien 8. inventoinnin näytteestä vuosilta 1992–94 (A). Asetelmaan on laskettu myös talvilaidunten pinta-ala lukuporoa kohti (a). Koska lu- kuporomäärä voi vaihdella paljon vuodesta toiseen, yksikköalaa laskettaessa on käytetty jakson 1984/

85–1992/93 aritmeettista keskiarvoa. Pinta-alatun- nukset tutkimusalueella ovat (Perä-Lapin pinta-ala- tieto on edellisestä inventoinnista):

Kuva 1. Tutkimusalue ja sen jako osa-alueisiin.

Merkkipiiri A, km² a, ha

Etelä-Lappi 2 688 2 2

Kittilä 3 689 2 8

Sodankylä 7 565 2 5

Keminkylä 5 726 2 8

Salla 3 402 3 5

Raudanjoki 3 414 2 7

Läntinen 4 270 3 2

KESKIOSA 30 753 2 7

Itäkemijoki 4 981 3 5

Kuusamo 4 240 3 6

Pudasjärvi 4 677 3 3

Kainuu 3 228 7 5

ETELÄOSA 17 126 3 8

KOKO ALUE 47 879 3 0

Perä-Lappi 21 669 2 5

(5)

Yksikköaloista ilmenee porotiheys talvilaitumilla.

Tiheys on ollut suurin Etelä-Lapin ja pienin Kai- nuun merkkipiirissä. Nämä merkkipiirit poikkeavat muista myös poromäärän kehityksen osalta.

Kainuussa poromäärä ei ole noussut, vaikka siihen talvilaitumien pinta-alan perusteella näyttäisi ol- leen varaa. Etelä-Lapin merkkipiirissä poromäärä on kauden loppupuoliskolla ensin noussut voimak- kaasti ja sitten laskenut vielä voimakkaammin, min- kä ansiosta uusin poromäärä on kauden keskiarvon alapuolella. Tällainen kehityskulku voi kuvastaa

talvilaidunten todellista niukkuutta. Poromäärien nousu on ollut suhteellisesti suurinta Sallan ja Län- tisessä merkkipiirissä. Siitä huolimatta yksikköalat näissä merkkipiireissä ovat vieläkin selvästi poronhoitoalueen keskiosan keskiarvon yläpuolella.

Porotiheyksien vertailussa on pidettävä mielessä, että tiheys ei yksin ole riittävä mittari kestävän poroluvun määrittämiseksi. Luontaisen talviravin- non määrään vaikuttavat alan lisäksi talvilaidunten koostumus eli laidunluokkajakauma ja ravintokasvien esiintymisrunsaus laidunluokissa.

Kuva 2. Lukuporojen määrän kehitys merkkipiireissä poronhoitovuosina 1984/85–1992/93.

Alku- ja loppupäätä lukuunottamatta kuvaajat perustuvat kolmen vuoden keskiarvoihin.

(6)

Kuva 3. Valtakunnan metsien 8. inventoinnin lohkoverkko tutkimusalueella. Lohkojen väli on 7 km alaosassa ja 10 km muualla. Näyte on mitattu vuosina 1992–1994.

2.2 Inventointiaineisto

Valtakunnan metsien 8. inventoinnin maastonäyte tutkimusalueella mitattiin vuosina 1992–1994. Näy- te on kokonaan systemaattinen kahdella tasolla.

Koealarypäät eli lohkot sijaitsevat tasavälein. Loh- koväli on 7 km Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan metsälautakuntien alueella ja 10 km muulla osalla tutkimusaluetta. Lohkoväli tarkoittaa vierekkäisten lohkojen vastinkoealojen välistä etäisyyttä. Inven- toinnin lohkoverkko näkyy kuvassa 3. Lohkojen rakenne on sama koko tutkimusalueella (kuva 4).

Jokaisella lohkolla on 15 relaskooppikoealaa 300 m välein 4200 m pitkällä linjalla, joka muodostaa kaakkoon aukeavan suoran kulman. Koealojen nu- merointi lohkoilla on kiinteä. Lohkon kulmapis- teessä sijaitseva koeala ja kaksi koealaa siitä itään päin (koealat 8–10) merkittiin pysyviksi koealojen uusintamittausta varten.

Relaskooppikoealoilla tehtiin luokitukset ja mit- taukset, jotka kuvataan maastotöiden ohjeissa (Val- takunnan... 1992, 1993). Puut luettiin metsä- ja kitumaan kuvioilta käyttäen relaskooppikerrointa 1,5. Kuitenkin rinnankorkeusläpimitaltaan yli 30

cm vahvat puut luettiin enintään 12,45 m etäisyy- deltä koealakeskipisteestä. Näiden puiden osalta koeala on siis kiinteäsäteinen ympyräkoeala, mikä otetaan huomioon tuloksia laskettaessa. Tällaista ns. katkaistua relaskooppikoealaa ei ole aiemmin käytetty valtakunnan metsien inventoinnissa. Läpi- mitat mitattiin kuoren kanssa. Kuorettomille käyt- tökelpoisille kuolleille puille kuoren paksuus arvioitiin läpimitan mittauksen yhteydessä. Joka seit- semäs lukupuu on mitattu koepuuna tilavuuden ja kasvun arviointia varten.

Koealalla luokiteltiin aina keskipistekuvio ja tar- vittaessa sivukuvioita. Kuviojako on tehtävä, jos kuvioraja leikkaa koealaympyrää. Koealaympyrän säteen määrää suurin luettu puu relaskooppiperi- aatteen mukaisesti 12,45 m saakka. Sivukuvioiden luokitukset tarvitaan niiltä kerättyjen lukupuutieto- jen viemiseksi oikeaan pinta-alaositteeseen. Kaik- ki pinta-alat arvioidaan pelkästään keskipistekuvioiden perusteella. Tässä laidunarvioinnissa luku- puutietoja ei tarvita, koska laidunluokkien puusto- tunnuksia ei nyt esitellä kuten Mattilan (1988) edel- lisessä arvioinnissa. Keskipistekuviotietoja käyte- tään laidunluokkien pinta-alojen arvioinnissa.

Porojen talviravintokasvien määrää arvioitiin vain pysyvillä koealoilla. Puilla kasvavat naavat ja lu- pot (Alectoria, Bryoria ja Usnea -sukujen lajeja) Kuva 4. Inventointilohkon rakenne. Ravintokasvien esiintymistä arvioitiin vain pysyvillä koealoilla.

(7)

olivat tarkastelun kohteena lähinnä vain ilman epä- puhtauksien seurannan takia. Ne ovat poron talvi- ravintoa varsinkin sydän- ja kevättalvella, minkä vuoksi arvioinnin tuloksia esitetään tässä artikkelissa. Arvioinnin edellytykset ja runsausluokitus käsitellään luvussa 3.2. Asia on selostettu Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan inventoinnin kenttätöiden ohjeissa (Valtakunnan... 1992, s. 38.).

Maassa kasvavat ruohot, heinät ja jäkälät arvioitiin ympyräkoealalta koko tutkimusalueella. Koe- ala, jonka säde oli 10 m, sijoitettiin keskipistekuvi- olle 20 m päähän pysyvästä koealasta. Kasvillisuus- ympyrältä arvioitiin mm. metsälauhan ja poronjä- kälien peittävyydet ja poronjäkälien korkeus sil- mävaraisesti. Poronhoitoalueen keskiosassa samo- ja asioita arvioitiin myös näyteruutujen avulla. Py- syvän koealan keskipistekuviolta arvioitiin viisi 0,25 neliömetrin (0,5 m x 0,5 m) kasvillisuusruutua.

Ruutujen väli samalla linjalla oli viisi metriä. Ym- pyrän ja ruutujen sijoittelu pysyvällä koealalla ta- pahtui kirjallisten menettelysääntöjen mukaan sub- jektiivisuuden välttämiseksi. Ympyrä- ja ruutuar- viointien suoritus kuvataan Koillis-Suomen ja La- pin inventoinnin kenttätöiden ohjeissa (Valtakun- nan... 1993, s. 71). Ympyräarviointia tehtiin jo Kai- nuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, mitä varten kent- täryhmillä oli käytössä erillinen ohje.

Seuraavassa asetelmassa näkyvät inventoinnissa mitattujen koealojen lukumäärät tutkimusalueen merkkipiireissä.

Merkkipiiri Relaskooppikoealat Laidunkoealat

maalla kangasmailla kangasmailla Kaikki Pysyvät Kaikki Pysyvät Ympyrä Ruutu¹⁾

Etelä-Lappi 6 5 0 1 3 1 4 1 9 8 7 8 7 8 7

Kittilä 9 8 9 1 9 5 5 8 2 1 2 4 1 2 3 1 2 3

Sodankylä 1 9 6 6 3 9 4 1 1 2 6 2 1 5 1 8 4 1 8 4 Keminkylä 1 1 4 1 2 2 8 8 4 8 1 7 7 1 6 3 1 6 3

Salla 9 1 0 1 7 9 5 0 7 9 9 9 8 9 8

Raudanjoki 9 0 7 1 8 3 5 1 5 1 0 7 9 9 9 9

Läntinen 1 2 6 2 2 4 8 6 4 1 1 4 1 1 3 4 1 3 4 KESKIOSA 7 8 2 5 1 5 5 8 4 6 3 8 9 5 0 8 8 8 8 8 8 Itäkemijoki 1 6 2 5 3 2 6 7 8 1 1 3 6 1 0 8 1 0 4

Kuusamo 1 3 3 7 2 6 7 7 9 2 1 5 9 1 2 5 5 1

Pudasjärvi 3 3 6 6 6 7 8 1 3 9 7 2 6 8 2 5 6 5

Kainuu 1 8 3 5 3 6 0 9 5 2 1 9 1 1 6 6 –

ETELÄOSA 8 1 6 3 1 6 3 1 3 9 2 2 7 5 4 6 5 5 1 6 0 YHTEENSÄ 1 5 9 8 8 3 1 8 9 8 5 6 0 1 7 0 4 1 5 4 3 1 0 4 8

1) Ruutuaineistoa on kerätty lähinnä vain poronhoitoalueen keskiosasta

Laidunympyräkoealoja on vähemmän kuin inventoinnin pysyviä koealoja. Osalla pysyviä koealoja laidunarviointi on jäänyt syystä tai toisesta teke- mättä. Näin näyttää tapahtuneen varsinkin poronhoitoalueen eteläosassa. Joitakin koealoja joudut- tiin hylkäämään myös aineistoja korjattaessa ja yh- distettäessä.

Talvilaitumien pinta-alat arvioidaan kaikkien maalla olevien relaskooppikoealojen perusteella.

Pysyvät koealat ovat osa tätä näytettä. Ravintokas- vien esiintymistä koskevat tulokset lasketaan pysy- viltä koealoilta (naavat ja lupot) ja laidunympyrä- koealoilta (muut ravintokasvit). Laidunympyräkoe- alojen jakauma laidunluokkiin esitetään taulukossa 4. Menetelmävertailussa poronhoitoalueen keskiosassa käytetään rinnan sekä ympyrä- että ruutuaineistoa.

2.3 Laiduntunnusten laskenta

Kokonaismaa-alat merkkipiireissä tiedetään enna- kolta ja niiden oletetaan olevan oikeat. Maa-alat selvitettiin paliskunnittain ensimmäisen laidunarvioinnin yhteydessä. Ositepinta-alat voidaan arvioida inventoinnin relaskooppikoealojen jakauman perusteella kaavalla 1.

Aj = (nj/n) × A (1)

missä j = ositeindeksi

nj = koealakeskipisteet ositteessa j n = koealakeskipisteet maalla A = maa-ala

Kolmen merkkipiirin alueella esiintyy kahta eri näy- tetiheyttä (kuva 3). Näytetiheydellä tarkoitetaan yhden koealan edustamaa pinta-alaa. Ositepinta- ala voidaan arvioida myös kaavalla 2.

A’j = (n1j × a1) + (n2j × a2) (2)

missä

a1 = näytteen 1 laskennallinen näytetiheys a2 = näytteen 2 laskennallinen näytetiheys n1j = koealakeskipisteet näytteessä 1 ositteessa j n2j = koealakeskipisteet näytteessä 2 ositteessa j Näin laskettujen ositepinta-alojen summa A’ ei tule aivan samaksi kuin ennalta tunnettu kokonaisala

(8)

A. Tämä johtuu mm. siitä, että toteutuneet näyteti- heydet poikkeavat laskennallisista satunnaisesti. Ko- konaisalojen ero voidaan poistaa kalibroimalla arvioidut ositealat kertoimella A/A’. Samaan tulok- seen päädytään laskemalla osuudet p’j = A’j/A’ ja soveltamalla niitä tunnettuun pinta-alaan A.

Tässä tutkimuksessa ositealat laskettiin kaavan 2 mukaisesti. Näytetiheydet ovat 326,7 ha (4900/15) ja 666,7 ha (10000/15). Eroprosentit ja kalibrointi- kertoimet merkkipiireissä olivat:

Merkkipiiri Ero-% Kerroin

Etelä-Lappi 3 , 9 0.9623

Kittilä 5 , 2 0.9507

Sodankylä –0,8 1.0078

Keminkylä –1,3 1.0128

Salla –0,6 1.0065

Raudanjoki 0 , 6 0.9944

Läntinen 0 , 1 0.9991

KESKIOSA 0 , 6 0.9944

Itäkemijoki 2 , 5 0.9752

Kuusamo –5,8 1.0613

Pudasjärvi 0 , 0 0.9996

Kainuu –3,6 1.0378

ETELÄOSA –1,1 1.0108

KOKO ALUE –0,1 1.0010

Eroprosentti ilmaisee poikkeaman suhteellisen suu- ruuden ja suunnan oikeasta kokonaisalasta. Suu- rimmat eroprosentit esiintyvät pitkissä ja kapeissa merkkipiireissä (Kittilä ja Kuusamo, ks. kuva 1) ja ovat erisuuntaisia. Tulos on johdonmukainen, sillä pitkulainen muoto lisää näytetiheyden satunnaista vaihtelua. Vertailun tulos ei anna aihetta epäillä, että maa-aloja olisi tarvetta tarkistaa. Toisaalta tulos ei myöskään todista maa-aloja virheettömiksi.

Tämän tutkimuksen luppoisuustulokset on laskettu pysyviltä koealoilta metsämaan kankailla.

Ensin lasketaan luppoisuusluokkien kalibroimatto- mat pinta-alat kaavalla 3,

A’i = (n1i × a1) + (n2i × a2) (3)

missä i = luppoisuusluokan indeksi n1i = koealakeskipisteet näytteessä 1

luppoisuusluokassa i

n2i = koealakeskipisteet näytteessä 2 luppoisuusluokassa i,

minkä jälkeen voidaan laskea luppoisuusluokkien prosenttiosuudet kaavalla 4.

p’i = 100 × (A’i/∑A’i) (4)

Luppoisuusluokkien kalibroidut pinta-alat saa soveltamalla prosenttiosuuksia p’i metsämaan kankaiden kalibroituun pinta-alaan.

Metsälauha- ja jäkälätunnukset metsä-, kitu- ja joutomaan kankailla arvioidaan laidunympyräkoe- aloilta. Keskipeittävyydet laidunluokissa lasketaan kaavalla 5.

XCj = ∑Cij/mj (5)

missä Cij = peittävyys (%) koealalla i laidunluokassa j mj = koealojen lukumäärä laidunluokassa j Poronjäkälien keskikorkeus lasketaan painottaen peittävyydellä. Kaava on

Xhj = ∑(Cij × Hij)/∑Cij (6)

missä Hij = korkeus (mm) koealalla i laidunluokassa j.

Laidunruutuaineistossa lasketaan ensin Cij ja Hij viiden näyteruudun keskiarvoina kaavoilla 5 ja 6.

Sen jälkeen laskenta etenee samalla tavalla molem- missa aineistoissa.

Osite- ja alueyhdistelmien keskiarvot lasketaan painottaen pinta-alalla. Keskipeittävyyden lasken- takaava on

XC = ∑(Aj × XCj)/∑Aj (7)

missä j on joko laidunluokan tai merkkipiirin indeksi. Keskikorkeuksia laskettaessa painotetaan myös keskipeittävyydellä seuraavan kaavan mukaisesti

XH = ∑(Aj × XCj × XHj)/∑(Aj × XCj) (8) Painotusta pinta-aloilla käytetään laidunnäytetihey- den suuren vaihtelun vuoksi. Menettely on itse asiassa kaksivaiheista luokitettua otantaa, missä luokkien pinta-alat arvioidaan inventoinnin suures- ta näytteestä (1. vaihe) ja laiduntunnukset luokissa arvioidaan paljon pienemmästä osanäytteestä (2.

(9)

vaihe). Pinta-alapainotus pienentää otantavirhettä ja eliminoi laidunnäytetiheyden systemaattisten erojen vaikutuksen (harhan) tuloksissa. Systemaatti- silla eroilla tarkoitetaan sitä, että eräät laidunluokat ovat aliedustettuja laidunnäytteessä.

3 Tulokset

3.1 Laidunluokkien pinta-alat

Kangasmaat jaetaan seitsemään laidunluokkaan maaluokan, kasvupaikkatyypin, veroluokan tarken- nuksen ja kehitysluokan perusteella. Luokitukset kuvataan valtakunnan metsien inventoinnin kenttä- työn ohjeissa (Valtakunnan... 1992). Laidunluoki- tus on sama kuin aiemmissa laidunarvioinneissa.

Kitu- ja joutomaan kankaat viedään samaan laidunluokkaan. Metsämaalla tehdään jako nuoriin ja vanhoihin metsiin, mitkä molemmat jaetaan edelleen tuoreisiin (1), kuivahkoihin (2) ja kuiviin (3) maihin seuraavan asetelman mukaisesti:

Kasvupaikkatyyppi Veroluokan tarkennus

Normaali Kivinen Soistunut Kasvupaikkaluokka

Lehto ja lehtomainen kangas 1 1 1

Tuore kangas 1 2 1

Kuivahko kangas 2 3 1

Kuiva kangas 3 3 2

Karukkokangas 3 3 3

Kalliomaa 3 3 3

Kivisyys ja soistuneisuus veroluokkaa alentavassa määrässä voivat muuttaa kasvupaikkaluokkaa sii- tä, mitä se olisi pelkästään kasvupaikkatyypin perusteella määriteltynä. Muiden veroluokkaa alenta- vien tekijöiden ei oleteta vaikuttavan ravintokasvien esiintymisrunsauteen. Nuoriin metsiin viedään kehitysluokat aukea, pieni taimikko, varttunut taimikko, nuori kasvatusmetsä ja siemenpuuasento.

Vanhojen metsien kehitysluokat ovat varttunut kas- vatusmetsä, uudistuskypsä metsä ja suojuspuuasen- to. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla yhtenä ke- hitysluokkana oli myös eri-ikäisrakenteinen metsä.

Näitä ei inventointiaineistossa kuitenkaan esiintynyt yhdelläkään kuviolla.

Arvioidut pinta-alat merkkipiireissä esitetään taulukossa 1. Laidunluokkiin kuulumaton maa-ala si- sältää etupäässä soita. Ositteen pinta-alan arvion tilastollisesta tarkkuudesta saa käsityksen osuusar- vion ja näytekoon perusteella. Koealamäärät maalla on annettu luvun 2.2 lopussa asetelmana. Osuus- arvion varianssin estimaattori on (p x q)/(n–1). Kaa- va edellyttää satunnaisotantaa, mutta sitä käytetään yleisesti myös systemaattisen näytteen yhteydessä, jolloin tarkkuus tulee yleensä aliarvioitua. Toisaal- ta autokorrelaatio inventointilohkoilla vähentää ali- arviota ainakin jossain määrin.

Sallassa metsämaan kuivien maiden osuus maa- alasta on 1,54 % arvioituna 910 koealan perusteel- la. Keskivirhe on 0,4 % (25 km²) absoluuttisena ja 27 % suhteellisena. Ositteen pienuudesta johtuen osuusarvio ei ole tarkka, mikä on otettava huomioon alueita verrattaessa. Metsämaan kuivien kasvupaikkojen sekä kitu- ja joutomaan kankaiden alat ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vain suuruusluokka-arvioita merkkipiiritasolla. Suhteel- lisen keskivirheen alenemista ositekoon kasvaessa kuvaavat seuraavat esimerkit Sallasta:

Osite Ala Osuus maasta Keskivirhe

km² %

Kuivahkot maat

– vanhoissa metsissä 3 1 5 5 , 2 1 4

– nuorissa metsissä 8 1 9 1 3 , 4 8

Vanhat metsät 1 2 9 5 2 1 , 2 6

Kangasmaat 3 4 0 2 5 5 , 7 3

Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla näytetiheys on yli kaksinkertainen, mikä pienentää keskivirhettä odotusarvoisesti 25 %. Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että keskikokoisessa merkkipiirissä pinta- alan arvion suhteellinen keskivirhe alittaa 10 %, kun ositteen osuus maa-alasta tulee suuremmaksi kuin 5–10 %.

Seuraavaan asetelmaan on laskettu eräitä osuus- lukuja alueellisten erojen havainnollistamiseksi.

Valitut osuusluvut korreloivat positiivisesti luontaisen talviravintopotentiaalin kanssa.

(10)

Merkkipiiri Talvilaitumet Kitu- ja Vanhat metsät Kuivat maat maa-alasta joutomaat metsämaan metsämaan kangasmaista kankaista kankaista

Osuus-%

Etelä-Lappi 6 4 1 0 5 0 1 1

Kittilä 5 9 4 3 8 3

Sodankylä 5 7 1 1 4 0 9

Keminkylä 7 4 1 9 5 4 2 7

Salla 5 6 0 3 8 3

Raudanjoki 5 7 1 2 9 1 8

Läntinen 5 1 3 3 8 4

KESKIOSA 5 9 8 4 1 1 1

Itäkemijoki 4 8 2 3 4 7

Kuusamo 5 9 0 4 6 1 0

Pudasjärvi 4 2 2 3 5 9

Kainuu 5 2 –¹⁾ 3 8 9

ETELÄOSA 4 9 1 3 8 9

KOKO ALUE 5 5 6 4 0 1 0

1) Ei esiinny inventoinnin näytteessä

Kaikilla neljällä osuusluvulla suurin arvo esiintyy Keminkylän merkkipiirissä. Pienimmät arvot sen

sijaan esiintyvät eri merkkipiireissä. Soiden runsaus pudottaa talvilaitumien osuuden 42 prosenttiin Pudasjärvellä. Vanhojen metsien pieni osuus Rau- danjoella, 29 % metsämaasta, johtuu ainakin osit- tain Rovajärven ampuma-alueesta. Kuivien kasvupaikkojen osuus jää alle viiden prosentin Kittilän, Sallan ja Läntisessä merkkipiirissä. Kitu- ja joutomaan kankaita ei esiinny lainkaan inventoinnin näyt- teessä Kainuun merkkipiirissä.

Laidunluokkien pinta-alojen arvioiden prosentu- aalinen muutos inventointijaksolla 1982–92 esite- tään taulukossa 2. Kangasmaiden pinta-alan arvio on kasvanut tutkimusalueella 0,4 %. Tämänsuun- tainen muutos on voinut todella tapahtua ojituksen, aurauksen ja peltojen metsityksen seurauksena.

Kitu- ja joutomaan kankaat näyttävät lisääntyneen lähes 30 % koko tutkimusalueella. Ositteen pienuudesta ja tilajärjestyksestä johtuen arvion suh- teelliset muutokset ovat hyvin suuria merkkipii- reissä. Metsämaan kankaat puolestaan näyttävät vähentyneen tutkimusalueella 0,9 %. Tulokset viit-

Taulukko 1. Ositteiden pinta-alat merkkipiireittäin poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa. Arviot perustuvat valtakunnan metsien 8. inventoinnin näytteeseen vuosilta 1992–1994.

Osa-alue ¹⁾ Kangasmaat Muu Koko

m a a maa-ala

Nuoret metsät Vanhat metsät Metsämaa Kitu- ja Yht.

Kasvupaikka ²⁾ joutomaa

1 2 3 1–3 1 2 3 1–3

km ²

Etelä-Lappi 5 1 3 5 7 7 1 1 5 1 2 0 6 5 4 5 5 0 7 1 6 0 1 2 1 3 2 4 1 9 2 6 9 2 6 8 8 1 4 8 2 4 1 7 0 Kittilä 1 3 8 8 7 2 9 7 6 2 1 9 3 1 0 5 2 2 7 9 1 9 1 3 5 0 3 5 4 3 1 4 6 3 6 8 9 2 5 7 9 6 2 6 8 Sodankylä 1 9 4 2 1 7 4 7 3 2 9 4 0 1 8 1 4 3 8 1 0 3 5 2 6 2 2 7 3 4 6 7 5 2 8 1 3 7 5 6 5 5 6 4 4 1 3 2 0 9 Keminkylä 3 9 8 9 3 9 7 7 0 2 1 0 7 1 1 8 8 8 5 8 4 5 9 2 5 0 5 4 6 1 2 1 1 1 4 5 7 2 6 1 9 7 8 7 7 0 4

Salla 1 2 1 5 8 1 9 6 7 2 1 0 0 9 5 3 3 1 5 2 7 1 2 9 5 3 3 9 5 7 3 4 0 2 2 7 0 4 6 1 0 6

Raudanjoki 7 9 6 1 0 5 4 5 5 0 2 4 0 0 5 2 4 4 0 4 6 6 9 9 4 3 3 9 4 2 0 3 4 1 4 2 5 9 9 6 0 1 3 Läntinen 1 2 8 6 1 1 5 2 1 3 3 2 5 7 1 1 0 1 9 5 1 3 4 0 1 5 7 2 4 1 4 3 1 2 7 4 2 7 0 4 1 3 6 8 4 0 6 KESKIOSA 7 5 3 7 7 0 1 7 2 0 4 1 1 6 5 9 5 6 7 1 9 3 9 1 1 1 0 3 4 1 1 6 6 3 2 8 2 5 8 2 4 9 5 3 0 7 5 3 2 1 1 2 3 5 1 8 7 6 Itäkemijoki 1 7 2 9 1 2 0 5 2 8 6 3 2 2 0 1 0 1 4 5 9 8 7 1 1 6 8 4 4 9 0 3 7 8 4 9 8 1 5 3 8 8 1 0 3 6 9 Kuusamo 1 0 7 6 9 1 7 2 8 1 2 2 7 3 1 1 6 4 6 6 8 1 2 7 1 9 5 9 4 2 3 3 7 4 2 4 0 2 9 6 1 7 2 0 1 Pudasjärvi 1 2 9 8 1 3 4 6 3 3 0 2 9 7 4 1 0 0 4 5 2 6 9 1 1 6 2 1 4 5 9 5 8 2 4 6 7 7 6 5 5 5 1 1 2 3 2

Kainuu 9 7 0 8 1 0 2 1 4 1 9 9 3 7 8 0 3 9 0 6 4 1 2 3 4 3 2 2 8 0 3 2 2 8 2 9 9 4 6 2 2 1

ETELÄOSA 5 0 7 2 4 2 7 8 1 1 1 1 1 0 4 6 1 3 9 6 2 2 1 8 2 3 5 4 6 4 9 8 1 6 9 5 9 1 6 7 1 7 1 2 6 1 7 8 9 7 3 5 0 2 3 YHTEENSÄ 1 2 6 0 9 1 1 2 9 4 3 1 5 2 2 7 0 5 6 1 0 6 8 1 6 0 9 3 1 3 8 8 1 8 1 6 1 4 5 2 1 7 2 6 6 2 4 7 8 7 9 3 9 0 2 0 8 6 8 9 9

1) Kuva 1

2) Kasvupaikkaluokitus metsämaan kankailla:

1 = Tuoreet kasvupaikat 2 = Kuivahkot kasvupaikat 3 = Kuivat kasvupaikat

(11)

taavat siihen, että rajanveto metsämaan ja kitumaan välillä on ollut tiukempi uudessa inventoinnissa. Talvilaitumien rakennemuutoksista enemmän luvussa 4.1.

3.2 Lupot ja naavat

Tässä artikkelissa luppoisuudella tarkoitetaan sekä naavojen että luppojen esiintymisrunsautta. Lup- poisuutta tarkasteltiin niillä inventoinnin pysyvillä koealoilla, joilta oli luettu vähintään kolme rinnan- korkeusläpimitaltaan vähintään 5 cm vahvaa havu- puuta. Lukupuita ovat myös käyttökelpoiset kuol- leet puut. Luokitus ei ollut kuviokohtainen vaan se kohdistui lukupuihin. Luokitus koski vain lukupuiden koealakeskipisteen puoleista rungon ja oksis- ton osaa. Arviointi liittyy ilman epäpuhtauksien seurantaan. Siis luokituksen eksplisiittinen tarkoi- tus ei ollut porolaitumien arviointi.

Puiden luvussa todettiin luppoisuusluokituksen edellytykset. Jos ne täyttyivät, luokitus tehtiin käyt- täen seuraavaa asteikkoa. Luokat 0–3 koskevat vain puiden tyviosaa puolesta metristä kahteen metriin.

Poikkeusluokkaa 4 käytetään tyviosan yläpuolises- ta puusta (tarkemmin: Valtakunnan... 1993, s. 40):

Naavoja ja/tai luppoja 0 = ei esiinny

1 = esiintyy vain niukasti 2 = esiintyy kohtalaisesti 3 = esiintyy runsaasti

4 = ei esiinny puiden tyviosassa, mutta esiintyy runsaasti tyviosan yläpuolella

Taulukossa 3 esitetään keskipistekuvioiden jakau- mat luppoisuusluokkiin metsämaan kankailla. Lup- poisuusluokituksen edellytykset eivät täyttyneet 38

%:lla keskipistekuvioista koko tutkimusalueella.

Luokitusta ei tehty yli puolella keskipistekuvioista Raudanjoen merkkipiirissä, missä vanhojen metsien osuus on tutkimusalueen pienin. Voidaan olet- taa, että suuri osa luokittamattomista kuvioista on vähäluppoisia tai lupottomia.

Luppoisuusluokkien 0–4 osuudet taulukossa 3 on laskettu kaikista keskipistekuvioista pinta-alan laskennan helpottamiseksi. Esitystapa edistää myös vertailua aiempien laidunarviointien tulosten kans-

Taulukko 2. Pinta-alan arvion suhteellinen muutos 1980-luvun alusta 1990-luvun alkuun laidunluokittain ja merkkipiireittäin.

Osa-alue ¹⁾ Metsämaa Kitu- ja Kangas-

joutomaa maat

Nuoret metsät Vanhat metsät Yhteensä

Kasvupaikka ²⁾

1 2 3 1–3 1 2 3 1–3

Etelä-Lappi 1 8 , 2 –17,4 –59,0 –14,8 2 3 , 4 –0,4 2 9 , 1 1 2 , 8 –2,9 4 9 , 1 0 , 7

Kittilä 210,6 –27,6 –65,2 3 1 , 2 2 7 , 0 –55,6 –87,2 –15,9 8 , 1 0 , 4 7 , 8

Sodankylä 183,1 3 , 9 –70,1 1 5 , 9 1 7 , 1 –39,6 –54,4 –22,2 –3,3 –3,5 –3,3

Keminkylä –21,3 –16,9 6 7 , 4 0 , 6 –11,4 –14,5 –2,8 –11,1 –6,1 6 5 , 4 2 , 5

Salla 107,7 –2,0 –75,7 2 3 , 8 1 7 , 7 –35,2 –86,6 –13,5 6 , 3 –94,3 2 , 7

Raudanjoki 140,5 –6,2 –18,3 1 2 , 8 2 1 , 6 –38,2 –60,8 –20,7 0 , 3 165,2 0 , 7

Läntinen 8 0 , 0 –6,2 –70,6 7 , 3 1 3 , 6 –32,5 –86,6 –19,6 –4,8 187,7 –2,8

KESKIOSA 103,6 –8,9 –41,0 1 1 , 6 1 2 , 4 –32,0 –48,0 –15,0 –1,2 2 4 , 0 0 , 5

Itäkemijoki 5 8 , 0 –11,6 –46,5 7 , 6 0 , 3 –21,0 –51,5 –12,1 –0,1 213,3 1 , 0

Kuusamo –1,1 2 0 , 2 8 6 , 1 1 3 , 6 –7,6 6 , 4 –0,2 –2,8 5 , 3 7 , 7 5 , 3

Pudasjärvi 3 7 , 8 –3,3 3 , 0 1 2 , 1 –11,4 –27,6 –34,2 –18,9 –1,2 448,7 0 , 2

Kainuu 3 3 , 2 –11,5 105,6 14,1 –11,8 –46,8 –19,8 –27,3 –6,3 0 , 0 –6,3

ETELÄOSA 3 1 , 7 –3,5 0 , 1 1 1 , 3 –7,6 –23,3 –28,3 –14,8 –0,4 259,7 0 , 3

KOKO ALUE 6 6 , 9 –6,9 –31,1 1 1 , 5 4 , 0 –29,1 –44,1 –14,9 –0,9 2 9 , 4 0 , 4

1) Kuva 1

2) Ks. taulukko 1, alaviitta 2

(12)

Taulukko 3. Naavojen ja luppojen esiintyminen metsämaan kankailla merkkipiireittäin. Luokitus tehtiin valtakunnan metsien 8. inventoinnin pysyvillä maastokoealoilla.

Osa-alue 1) Ei Lupon esiintymisrunsaus 2) Metsämaan

arvioitu 0 1 2 3 4 Yht. kankaat

%-osuus koealakeskipistekuvioista km²

Etelä-Lappi 32,5 3 , 7 17,5 8 , 7 10,0 27,5 100,0 2 4 1 9

Kittilä 36,6 8 , 9 18,7 12,2 15,4 8 , 1 100,0 3 5 4 3

Sodankylä 34,9 8 , 9 17,7 27,6 6 , 8 4 , 2 100,0 6 7 5 2

Keminkylä 36,3 5 , 5 15,8 13,0 25,3 4 , 1 100,0 4 6 1 2

Salla 4 0, 8 1 0 , 2 1 0 , 2 1 9 , 4 1 1,2 8 , 2 1 00,0 3 3 9 5

Raudanjoki 51,4 12,1 19,6 14,0 1 , 9 0 , 9 100,0 3 3 9 4

Läntinen 43,4 11,8 21,3 16,9 4 , 4 2 , 2 100,0 4 1 4 3

KESKIOSA 3 9 , 1 8 , 8 1 7 , 5 1 7 , 1 1 0 , 9 6 , 6 1 0 0 , 0 2 8 2 5 8

Itäkemijoki 34,9 19,8 22,1 20,2 3 , 1 0 , 0 100,0 4 9 0 3

Kuusamo 34,7 8 , 4 23,0 21,3 6 , 7 5 , 9 100,0 4 2 3 3

Pudasjärvi 33,5 22,5 21,4 14,7 7 , 1 0 , 8 100,0 4 5 9 5

Kainuu 45,5 24,1 6 , 3 15,7 7 , 3 1 , 0 100,0 3 2 2 8

ETELÄOSA 3 6 , 6 1 8 , 5 1 9 , 0 1 8 , 0 6 , 0 1 , 9 1 0 0 , 0 1 6 9 5 9

KOKO ALUE 3 8 , 2 1 2 , 2 1 8 , 0 1 7 , 4 9 , 2 4 , 9 1 0 0 , 0 4 5 2 1 7

1) Kuva 1

2) Luokat 0–3 koskevat lukupuiden tyviä (0,5–2,0 m) ja luokka 4 tyvien yläpuolista puun osaa 0 = Ei lainkaan

1 = Niukasti 2 = Kohtalaisesti 3 ja 4 = Runsaasti

sa. 0-luokkaa esiintyy koko tutkimusalueella kes- kimäärin 12 % vaihteluvälin ollessa 4 % (Etelä- Lappi) – 24 % (Kainuu). Vastaavat prosenttiluvut laskettuna luokitetuista keskipistekuvioista ovat 20, 5 ja 44 %. Jälkimmäiset prosentit voi laskea kaavalla P’j = 100 × Pj/(100–Pe), missä Pe on ei-luo- kitettujen osuus ja Pj = luokan j osuus laskettuna kaikista keskipistekuvioista.

Luokan 3 (puiden tyvillä runsaasti luppoa) osuus on selvästi suurin Keminkylän merkkipiirissä, mis- sä myös vanhojen metsien osuus on suurin. Rau- danjoki on Keminkylän vastakohta kummankin asi- an osalta. Poikkeusluokan 4 osuus on silmiinpistä- vän korkea Etelä-Lapin merkkipiirissä. Jos tulos pitää paikkansa, niin yli neljäsosalla metsämaan kankaista Etelä-Lapissa esiintyy luppoa runsaasti puiden tyviosan yläpuolella tyvien ollessa lupottomia. Osuusluku on moninkertainen muuhun tutki- musalueeseen verrattuna. Aineiston tarkastelu ei tue epäilyä, että luokitusta olisi sovellettu Etelä- Lapissa eri tavalla. Alueella on keskimääräistä run- saammin vanhoja mäntyvaltaisia metsiä, joissa tä-

mänkaltainen tulos on kyllä mahdollinen. Myös aiemmissa laidunarvioinneissa Etelä-Lappi on havaittu luppoisimmaksi alueeksi. Luppoisuustulok- sia analysoidaan tarkemmin luvussa 4.1.

3.3 Metsälauha ja jäkälät

Inventoinnin pysyvillä koealoilla mitattiin tutki- musalueelta 1543 laidunympyräkoealaa. Näytteen jakauma laidunluokkiin merkkipiireissä esitetään taulukossa 4. Näytteessä ei ole yhtään koealaa vanhojen metsien kuivilta mailta Kittilän, Sallan ja Raudanjoen merkkipiireissä. Näyte puuttuu kitu- ja joutomaan kankailta Raudanjoen, Kuusamon ja Kainuun merkkipiireissä. Kainuussa kitu- ja joutomaan kankaita ei esiintynyt koko inventoinnin maas- tonäytteessä, joten ko. laidunluokan pinta-alan arvio siellä on nolla (taulukko 1). Muissa mainituissa merkkipiireissä ja koko tutkimusalueella laidun- näytteen ulkopuolelle jää talvilaitumia seuraavasti:

(13)

Taulukko 4. Laidunkoealojen lukumäärä merkkipiireissä laidunluokittain.

Osa-alue ¹⁾ Metsämaa Kitu- ja Kangas-

joutomaa maat

Nuoret metsät Vanhat metsät Yhteensä

Kasvupaikka ²⁾

1 2 3 1–3 1 2 3 1–3

Etelä-Lappi 1 6 2 0 4 4 0 1 8 1 6 7 4 1 8 1 6 8 7

Kittilä 5 6 2 5 1 8 2 3 1 9 0 4 0 1 2 2 1 1 2 3

Sodankylä 5 2 4 2 1 2 1 0 6 4 0 2 7 4 7 1 1 7 7 7 1 8 4

Keminkylä 1 0 3 0 2 6 6 6 3 0 2 5 1 2 6 7 1 3 3 3 0 1 6 3

Salla 3 0 2 6 1 5 7 3 6 4 0 4 0 9 7 1 9 8

Raudanjoki 2 1 2 6 2 3 7 0 1 7 1 2 0 2 9 9 9 0 9 9

Läntinen 3 9 4 1 6 8 6 2 6 1 5 2 4 3 1 2 9 5 1 3 4

KESKIOSA 2 2 4 2 1 0 7 3 5 0 7 1 9 8 1 0 8 2 5 3 3 1 8 3 8 5 0 8 8 8

Itäkemijoki 4 2 2 9 5 7 6 1 6 1 3 2 3 1 1 0 7 1 1 0 8

Kuusamo 4 0 1 9 1 4 7 3 2 5 2 4 3 5 2 1 2 5 0 1 2 5

Pudasjärvi 8 5 5 8 1 3 1 5 6 5 8 3 1 6 9 5 2 5 1 5 2 5 6

Kainuu 5 9 4 2 1 4 1 1 5 2 5 2 3 3 5 1 1 6 6 0 1 6 6

ETELÄOSA 2 2 6 1 4 8 4 6 4 2 0 1 2 4 9 1 1 4 2 2 9 6 4 9 6 6 5 5

KOKO ALUE 4 5 0 3 5 8 1 1 9 9 2 7 3 2 2 1 9 9 3 9 5 6 0 1 4 8 7 5 6 1 5 4 3

1) Kuva 1

Merkkipiiri km² %

Kittilä 1 9 0 , 5

Salla 2 7 0 , 8

Raudanjoki 8 6 2 , 5

Kuusamo 7 0 , 2

Tutkimusalue 1 3 9 0 , 3

Laidunnäytteestä puuttuvat laidunluokat ohitetaan, kun lasketaan pinta-aloilla painotetut keskiarvot merkkipiireissä ja merkkipiirien yhdistelmissä. Näin syntyvät tulokset kattavat 92 % vanhojen metsien kuivista maista, 99 % kitu- ja joutomaan kankaista ja 99,7 % kaikista talvilaitumista koko tutkimusalueella.

Metsälauhan ja jäkälien keskipeittävyydet sekä poronjäkälien keskikorkeudet esitetään taulukossa 5. Jäkälien peittävyydessä on mukana tinajäkälä ja poronjäkälät, joihin luettiin pallero-, mieto-, harmaa- ja valkeaporonjäkälä sekä okatorvijäkälä. Po- ronjäkälien lajeja ei eroteltu. Aiemmissa laidunarvioinneissa arvioitiin erikseen tinajäkälä, pallero- poronjäkälä ja muut poronjäkälät (harmaa-, mieto- ja valkeaporonjäkälä sekä ilmeisesti pääosa oka- torvijäkälästä, joka sekoitetaan helposti mietopo-

ronjäkälään). Jäkälien keskibiomassaa ei arvioida tässä tutkimuksessa, koska peittävyyden lajikoos- tumusta ei tunneta. Metsälauhan keskibiomassa (kuiva-ainetta kg/ha) arvioidaan funktiolla, jossa keskipeittävyys vain kerrotaan luvulla 19,8 (Matti- la 1988, s. 8).

Tuloksissa ilmenee laiduntunnusten tyypillinen yhteys kasvupaikan ja puuston kehitysvaiheen kanssa. Metsälauhaa on eniten tuoreilla mailla ja nuorissa metsissä enemmän kuin vanhoissa metsissä.

Metsien uudistaminen lisää metsälauhaa voimak- kaasti. Jäkälää on eniten kuivilla mailla. Tutkimus- alueella jäkälää on vähemmän vanhoissa kuin nuorissa metsissä, mikä ero syntyy lähinnä kuivilla kasvupaikoilla. Jäkälien korkeuden ja peittävyy- den välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio, jota voidaan selittää mm. laidunnuspaineen eroilla eri- laisilla jäkälämailla.

Metsälauhan keskipeittävyys talvilaitumilla on lähes sama poronhoitoalueen keskiosassa ja etelä- osassa. Jäkälien keskipeittävyys on suurempi poronhoitoalueen keskiosassa kuin eteläosassa. Po- ronjäkälien keskikorkeus sen sijaan on hieman ma- talampi poronhoitoalueen keskiosassa. Merkkipii-

(14)

Taulukko 5. Metsälauhan (A) ja poronjäkälien (B) keskipeittävyydet sekä poronjäkälien keskipituudet (C) merkkipiireissä laidunluokittain.

Osa-alue ¹⁾ Tunnus- Metsämaa Kitu- ja Kangas-

luku joutomaa maat

Nuoret metsät Vanhat metsät Yht.

Kasvupaikka ²⁾

1 2 3 1–3 1 2 3 1–3

Etelä-Lappi A % 7 , 2 1 , 3 0 , 3 3 , 7 2 , 3 0 , 5 0 , 0 1 , 2 2 , 5 2 , 2 2 , 4

B % 0 , 9 5 , 1 3 , 1 3 , 1 0 , 7 6 , 7 1 6 , 6 5 , 3 4 , 2 3 , 9 4 , 2

C mm 1 2 , 7 1 0 , 8 1 9 , 1 1 1 , 8 2 7 , 8 1 0 , 0 7 , 5 1 0 , 1 1 0 , 7 2 3 , 3 1 1 , 9

Kittilä A % 4 , 3 1 , 7 0 , 2 3 , 3 4 , 6 1 , 9 – 4 , 0 3 , 6 2 , 0 3 , 5

B % 0 , 6 3 , 8 0 , 5 1 , 6 0 , 5 0 , 7 – 0 , 6 1 , 2 0 , 2 1 , 2

C mm 1 8 , 5 1 6 , 6 1 8 , 0 1 7 , 0 1 8 , 2 2 9 , 0 – 2 1 , 1 1 7 , 8 2 5 , 0 1 7 , 8

Sodankylä A % 8 , 6 3 , 0 0 , 0 5 , 5 2 , 7 0 , 5 0 , 8 1 , 7 3 , 9 0 , 5 3 , 6

B % 0 , 6 5 , 0 9 , 3 3 , 2 0 , 7 7 , 0 1 , 3 3 , 1 3 , 2 2 , 5 3 , 1

C mm 1 9 , 5 1 7 , 6 1 4 , 8 1 7 , 1 2 4 , 2 2 2 , 9 2 6 , 9 2 3 , 2 1 9 , 5 1 5 , 2 1 9 , 2

Keminkylä A % 9 , 7 3 , 3 0 , 6 3 , 5 6 , 1 1 , 8 0 , 1 3 , 5 3 , 5 8 , 9 4 , 6

B % 0 , 9 6 , 8 1 1 , 9 7 , 6 1 , 8 4 , 6 7 , 6 3 , 8 5 , 5 5 , 2 5 , 5

C mm 2 8 , 4 2 4 , 2 1 4 , 2 1 8 , 6 2 8 , 9 1 9 , 3 1 1 , 8 1 8 , 9 1 8 , 7 2 2 , 2 1 9 , 3

Salla A % 8 , 1 6 , 4 8 , 0 7 , 5 3 , 3 0 , 1 – 2 , 5 5 , 6 0 , 0 5 , 6

B % 0 , 4 3 , 1 1 , 0 1 , 5 0 , 1 4 , 6 – 1 , 2 1 , 4 0 , 2 1 , 4

C mm 1 7 , 8 1 7 , 2 2 0 , 0 1 7 , 4 3 1 , 5 1 8 , 6 – 1 9 , 1 1 7 , 9 3 0 , 0 1 7 , 9

Raudanjoki A % 1 0 , 6 2 , 1 1 , 2 4 , 7 0 , 9 0 , 8 – 0 , 9 3 , 6 – 3 , 6

B % 0 , 2 3 , 0 7 , 4 3 , 1 0 , 3 2 , 1 – 1 , 1 2 , 5 – 2 , 5

C mm 2 0 , 4 1 8 , 7 1 3 , 7 1 6 , 0 1 9 , 0 2 4 , 6 – 2 3 , 6 1 6 , 9 – 1 6 , 9

Läntinen A % 3 , 8 1 , 2 1 , 4 2 , 5 1 , 6 0 , 4 0 , 1 1 , 2 2 , 0 0 , 1 1 , 9

B % 0 , 2 6 , 8 8 , 1 3 , 6 0 , 5 7 , 3 8 , 6 2 , 9 3 , 3 1 6 , 9 3 , 7

C mm 1 9 , 5 1 0 , 1 1 7 , 3 1 1 , 3 1 3 , 9 1 5 , 4 1 7 , 2 1 5 , 4 1 2 , 6 1 0 , 1 1 2 , 3

KESKIOSA A % 7 , 1 2 , 7 0 , 9 4 , 5 3 , 3 0 , 9 0 , 3 2 , 3 3 , 6 4 , 6 3 , 7

B % 0 , 5 4 , 9 8 , 8 3 , 4 0 , 7 5 , 3 7 , 4 2 , 8 3 , 1 4 , 5 3 , 3

C mm 1 9 , 2 1 6 , 5 1 4 , 5 1 6 , 0 2 4 , 8 1 8 , 6 1 1 , 2 1 8 , 1 1 6 , 8 1 8 , 6 1 7 , 0

Itäkemijoki A % 3 , 4 1 , 8 4 , 3 2 , 9 1 , 3 0 , 6 0 , 6 1 , 0 2 , 2 0 , 0 2 , 2

B % 0 , 3 2 , 5 6 , 4 1 , 7 0 , 1 1 , 4 1 , 0 0 , 6 1 , 3 0 , 0 1 , 3

C mm 2 4 , 1 1 8 , 5 5 , 7 1 4 , 4 1 7 , 4 2 1 , 8 1 2 , 0 2 0 , 6 1 5 , 4 0 , 0 1 5 , 4

Kuusamo A % 1 1 , 3 4 , 3 3 , 1 7 , 5 2 , 1 0 , 3 0 , 3 1 , 4 4 , 7 – 4 , 7

B % 0 , 8 2 , 6 8 , 4 2 , 4 1 , 3 1 , 7 1 , 7 1 , 4 2 , 0 – 2 , 0

C mm 9 , 1 2 1 , 7 1 5 , 8 1 7 , 3 2 0 , 4 1 9 , 7 1 8 , 0 1 9 , 9 1 8 , 2 – 1 8 , 2

Pudasjärvi A % 7 , 9 4 , 6 0 , 1 5 , 5 1 , 5 0 , 6 0 , 7 1 , 1 4 , 0 3 , 7 4 , 0

B % 0 , 3 5 , 2 1 0 , 0 3 , 6 0 , 2 2 , 9 1 2 , 7 1 , 8 3 , 0 0 , 5 2 , 9

C mm 2 3 , 0 1 7 , 6 2 1 , 2 1 8 , 8 2 3 , 4 1 4 , 3 1 5 , 3 1 5 , 3 1 8 , 0 1 4 , 0 1 8 , 0

Kainuu A % 9 , 8 6 , 0 0 , 6 7 , 2 0 , 6 0 , 3 0 , 0 0 , 5 4 , 6 – 4 , 6

B % 0 , 6 2 , 0 1 2 , 6 2 , 5 0 , 3 2 , 8 8 , 0 1 , 5 2 , 1 – 2 , 1

C mm 3 1 , 5 3 1 , 6 2 5 , 0 2 7 , 6 5 0 , 0 2 7 , 6 2 9 , 7 3 1 , 0 2 8 , 6 – 2 8 , 6

ETELÄOSA A % 7 , 4 4 , 0 2 , 0 5 , 5 1 , 4 0 , 5 0 , 4 1 , 1 3 , 8 1 , 9 3 , 8

B % 0 , 4 3 , 3 9 , 2 2 , 5 0 , 5 2 , 1 5 , 5 1 , 3 2 , 1 0 , 2 2 , 1

C mm 1 9 , 3 1 9 , 9 1 7 , 9 1 9 , 0 2 3 , 8 2 0 , 2 1 9 , 2 2 0 , 8 1 9 , 5 1 4 , 0 1 9 , 5

KOKO ALUE A % 7 , 2 3 , 2 1 , 3 4 , 9 2 , 6 0 , 7 0 , 3 1 , 8 3 , 6 4 , 4 3 , 7

B % 0 , 5 4 , 3 8 , 9 3 , 0 0 , 7 4 , 2 6 , 9 2 , 3 2 , 7 4 , 2 2 , 8

C mm 1 9 , 2 1 7 , 4 1 5 , 7 1 6 , 9 2 4 , 5 1 8 , 9 1 3 , 0 1 8 , 6 1 7 , 5 1 8 , 6 1 7 , 6

1) Kuva 1