”En pärjäisi ilman radiota”: Kiinnittymissuhteen rakentuminen 30-vuotiaan Yle Radio Suomen kuulijamuistoissa

(1)

Lena Nelskylä

”EN PÄRJÄISI ILMAN RADIOTA”

Kiinnittymissuhteen rakentuminen 30-vuotiaan Yle Radio Suomen kuulijamuistoissa

Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta Pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2021

(2)

TIIVISTELMÄ

Lena Nelskylä: ”En pärjäisi ilman radiota” – Kiinnittymissuhteen rakentuminen 30-vuotiaan Yle Radio Suomen kuulijamuistoissa

Pro gradu -tutkielma, 126s.

Tampereen yliopisto Journalistiikka Huhtikuu 2021

Pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään, miten kuulija kiinnittyy radioon muistelun kautta. Termi kiinnittyä on tässä yhteydessä peräisin englanninkielisestä user engagementin käsitteestä, joka on usein käännetty käyttäjän tai kuluttajan sitoutumiseksi tai toisinaan myös kytkennäksi. Käytän itse tutkimuksessani sanaa kiinnittyminen, sillä se itseohjautuvampi kuin yleisemmin ja usein teknisen mittaamisen yhteydessä käytetty sitoutuminen. Kiinnittyminen ajatellaan tutkimuksessani eräänlaiseksi moniulot- teiseksi prosessiksi, joka synnyttää ja ylläpitää yleisösuhdetta.

Perehdyn tutkimuksessani engagement-aiheiseen kirjallisuuteen ja luon sen pohjalta oman analyyttisen mallini, jonka kautta tarkastelen tutkimusaineistoani eli Yle Radio Suomen kuulijamuistoja. Jaottelen teoreettisen mallini neljään erilaista kiinnittymistä kuvaavaan ulottuvuuteen: fyysiseen, yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen. En käsittele ja arvota edellä mainittuja ulottuvuuksia hierarkki- sesti, sillä tutkimusaineistoa lajitellessani huomasin, että kiinnittymisen ulottuvuudet olivat usein limit- täisiä ja yksittäisessä muistossa saattaa olla läsnä useampikin tapa kiinnittyä. Analyysissä etsin aineistosta eri ulottuvuuksissa toistuvia teemoja eli kuulijasuhteeseen liittyviä erilaisia elementtejä, joiden myötä kiinnittyminen voi syntyä.

Tutkin kuulijoiden kiinnittymistä radioon kevään 2020 päätteeksi 30 vuotta täyttäneen Yle Radio Suo- men kuulijamuistojen kautta. Suomen kuunnelluin radiokanava pyysi ennen merkkipäiväänsä Ylen verk- kosivuilla julkaistussa jutussa kuulijoita muistelemaan omaa kuulijasuhdettaan juhlalähetystä varten.

Verkkolomakkeen kautta kerättyjä muistoja saapui toimitukseen liki 200. Sain Yleisradiosta luvan käyttää muistoja pro gradu -tutkielmani tutkimusaineistona. Kuulijoiden kirjoittamissa muistossa on mukana koko ihmiselämä ja sen kaikki sävyt.

Menetelmältään laadullista sisällönanalyysia edustava tutkimukseni sijoittuu joukkoviestinnän yleisötut- kimuksen merkitystä korostavaan kulttuuriseen traditioon, mutta ei edusta sen pääsuuntauksia resep- tiotutkimusta tai mediaetnografiaa. Tutkimukseni on Radio Suomen kuulijamuistoista koostuvan aineiston myötä muistelututkimus. Muistitietotutkimus edustaa tutkimukseni yhteydessä siis nimenomaan aineiston keruutapaa ja sen omintakeista luonnetta.

Tutkimukseni päätelmiä ovat, että Radio Suomen kuulijan kiinnittyminen radioon on usein kokonaisvaltaista ja siksi myös kuulijasuhde on voimakas. Kuulija myös antaa radiolle monta tehtävää, jotka vaihte- levat eri elämäntilanteissa. Koska radio on niin suuressa osassa arkista elinympäristöämme, siihen syntyy tiedostamattakin suhde. Tuon henkilökohtaisen suhteen syntymisen ja ylläpidon mahdollistaa radion yksityinen ja intensiivinen luonne, joka erottaa sen muista perinteisistä viestintävälineistä. Ylen Radio Suomen koetaan tutkimukseni mukaan edustavan kuulijoilleen pysyvyyttä ja sen myötä turvallisuuden tunnetta. Se on kanavan valtti, mutta samalla haaste. Nykyisessä mediaympäristössä kanavan pitäisi pys- tyä uudistumaan, jotta se houkuttelisi taajuudelleen uusia kuulijoita ja kykenisi siten perustelemaan olemassaolonsa myös tulevaisuudessa.

Avainsanat: journalismi, yleisötutkimus, radiotutkimus, radio, user engagement, kiinnittyminen, kuulijasuhde, yleisösuhde, Yleisradio

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check -ohjelmalla.

(3)

SISÄLLYSLUETTELO

1 ALUKSI ... 1

1.1 Tutkimuskysymykset ... 4

1.2 Tutkimuksen eteneminen ... 6

2 JOKAPÄIVÄINEN RADIOMME ... 8

2.1 Radion historiaa ... 8

2.1.1 Suomalainen radiohistoria on pitkälti Yleisradion historiaa ... 9

2.1.2 Kaupalliset kanavat muuttivat käsityksen radiosta ... 11

2.1.3 Radion vakaa asema median murroksessa ... 12

2.2 Radion kuunteleminen tänään ... 15

2.2.1 Radio Suomi 30 vuotta ... 17

2.3 Audiovallankumous ... 20

2.3.1 Podcastien esiinmarssi... 21

2.3.2 Kirja muutti korviin ... 23

2.3.3 Äänet tulevaisuudesta? ... 23

2.4 Radion merkitys selviää kuuntelemalla kuulijaa ... 25

3 YLEISÖTUTKIMUS... 27

3.1Vaikutustutkimus ja passiivinen yleisö ... 28

3.2 Käyttötarkoitustutkimus paljasti yleisön intressit ... 30

3.3Kulttuurinen näkökulma yhdisti yleisön ja yhteiskunnan ... 32

3.4 Teknologinen kehitys muutti käsityksen yleisöstä ... 34

3.5 Kun yleisöstä tuli tuottaja ... 35

3.6 Kohti kiinnittymistä ... 38

4 ENGAGEMENT ELI KIINNITTYMINEN ... 40

4.1Kiinnittymisen kolme tasoa Ahvan ja Hellmanin (2015) mukaan ... 43

4.2 Kiinnittymisen neliportainen malli Oh, Bellur ja Sundar (2010) ... 45

4.3 Kiinnittymisen neljä ulottuvuutta Radio Suomen kuulijamuistoissa ... 46

5 TUTKIMUSAINEISTO JA METODIT ... 51

5.1 Aineiston kuvaus: Radio Suomen kuulijamuistot ... 51

5.1.1 Avoin kysymys teettää työtä, mutta tuo vastauksia ... 53

5.2 Muistitietotutkimus on väylä koettuun ... 54

5.2.1 Muistelija muokkaa muistot mielensä mukaan ... 56

5.2.2 Muistitietotutkimus mediatutkimuksessa ... 57

5.2.3 Muistitiedon kaksi lähestymistapaa ... 59

5.2.4 Muistelu tapahtuu aina nykypäivän ehdoilla ... 59

5. 3 Laadullinen sisällönanalyysi ... 61

5.3.1 Teorialähtöinen analyysi ... 62

5.3.2 Analyysin tekeminen ... 62

6 ANALYYSI ... 64

6.1 Fyysinen kiinnittyminen ... 66

6.1.1 Radio esineenä ... 67

6.1.2 Radio tilan rakentajana ... 68

(4)

6.1.3 Radio mukana töissä ... 69

6.1.4 Yhteenveto ... 70

6.2 Yhteiskunnallinen kiinnittyminen ... 70

5.2.1 Uutistapahtuma ... 72

6.2.2 Yhteinen hetki ... 74

6. 3 Sosiaalinen kiinnittyminen ... 77

5.3.1 Osallistuminen radio-ohjelmaan ... 79

6.3.2 Tuttu ääni radiossa ... 81

6.3.3 Radio yhteen tuovana voimana ... 83

6.4 Henkilökohtainen kiinnittyminen ... 86

6.4.1 Radio oman elämän merkkihetkessä ... 88

6.4.2 Radio lohduntuojana ... 90

5.4.3 Radio osana elämän jatkuvuutta ... 92

6.5 Mitä jäi neljän kategorian ulkopuolelle? ... 96

6.5.1 Anekdoottimuisto ... 96

6.5.2 Kritiikki kanavan musiikkilinjaa kohtaan ... 97

7 LOPUKSI ... 100

7.1 Tulokset ... 101

7.2 Päätelmät ... 104

7.2.1 Kiinnittyminen radioon usein kokonaisvaltaista ... 104

7.2.2 Kuulija antaa radiolle monta tehtävää ... 106

7.2.3 Radion henkilökohtainen luonne ... 108

7.2.4 Radio Suomi edustaa kuulijoilleen pysyvyyttä ... 111

7.3 Tutkimusprosessin arviointi ... 113

7.3.1 Mahdollisuudet jatkotutkimukselle ... 116

8 LÄHDELUETTELO ... 118

(5)

1

1 ALUKSI

Sinä maaliskuisena lauantaiaamupäivänä aurinko häiki uhmakkaasti silmään. Uusimaa oli yön aikana suljettu, ja tunnelma Helsingin päärautatieaseman edustalla siksi epäto- dellisen vaisu. Seisoin totisten kivimiesten edessä puomimikrofonin kanssa valmiina ju- tuttamaan kulkijoita suoraan valtakunnalliseen radiolähetykseen Radio Suomen Lauan- taitalkoot-ohjelmaan. Paitsi, että ketään ei ollut missään. Suora alkoi silti. Täytin minuutit itsekseni. Kerroin autioista auringon lakaisemista kaduista ja hymystä, jonka olin vaih- tanut matkalla ainoan vastaantulijan kanssa. Raporttini taustalla kolisivat raitiovaunut.

Varikset raakuivat.

Tuon poikkeuksellisen, koronakevääksi kutsutun ajanjakson työskentelin Radio Suomen Yle Helsingin iltapäivätiimin reportterina. Sovin juttukeikkoja milloin minnekin kadun- kulmaan tai puistikkoon. Vitsailin haastateltaville, että ihan kuin toimittaisin tässä jotain alamaailman askareita, vaikka oikeasti tarkoituksena oli hoitaa haastattelut mahdolli- simman turvallisesti ulkosalla, puolimikrofonin mahdollistaman turvavälin päästä. Olin sanonut tuottajalle, että haluan tuoda lähetysvirtaan jotain muuta kuin viheliäistä kul- kutautia, joka muutenkin hallitsi uutisia ja jokapäiväisiä erikoislähetyksiä.

Haastattelin muun muassa taidetarvikekauppiasta, väritutkijaa ja sain ohjeita vaatteiden keväthuoltoon. Lotrasin joka välissä käsidesiä ja ajattelin, että työni on kenties tärkeäm- pää kuin koskaan. Koin välittäväni koteihinsa vetäytyneille radionkuulijoille elämän ää- niä.

On selvää, että median rooli korostuu poikkeusaikana. Markkinatutkimuslaitos Kantar laski Mediapäivä-tutkimuksessaan¹, että vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla suomalaiset käyttivät keskimäärin 9,5 tuntia päivässä eri viestinten välillä. Tämä on 1,5 tuntia

1 Kantar: Suomalaisten mediapäivä kasvoi 1,5 tuntia koronakeväänä. Luettu 30.3.2021.

linkki: https://www.kantar.fi/uutiskirje/2020/suomalaisen-mediapaiva

(6)

2

enemmän kuin vuotta aiemmin. Minuuttimääräisesti eniten kasvoi perinteisen lineaari- television katselu. Televisiota katseltiin keskimäärin 35 minuuttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Vahvan etätyösuosituksen aiheuttaman työmatkakuuntelun vähenemisen myötä radion kokonaiskuuntelu sen sijaan laski hieman edellisestä vuodesta. Sen sijaan kotikuuntelun osuus vuonna 2020 nousi 54 prosenttiin edeltävän vuoden 51 prosentista.

Kaupallisten radioiden kuuntelu väheni, mutta Yleisradion kanavia kuunneltiin minuut- timääräisesti yhtä paljon kuin vuotta aikaisemmin.²

Poikkeusoloissa julkisen palvelun radio näytti voimansa. Radion vahvuudet kuten ajassa kiinni oleminen ja nopea reagointi toivat kuuntelijoita lähetyksille niin Suomessa kuin muuallakin. Esimerkiksi BBC kertoo, kuinka Britanniassa radion nettikuuntelu lisääntyi 15–18 prosenttia.³

Myös Yhdysvalloissa radionkuuntelu kasvoi merkittävästi keväällä 2020. Markkinatutki- muslaitos Nielsenin tutkimuksen mukaan 28 prosenttia vastaajista lisäsi tuolloin radion- kuunteluaan. Kuulijat pysyivät radiotaajuudella siksi, koska halusivat pysyä informoi- tuina maailmantilanteesta ja tuntea kuuluvansa radion kautta osaksi yhteisöä. Kriisiajan radionkuuntelulla koettiin myös vähentävän kokemusta yksinäisyydestä tai kriisin luo- masta huolesta ja paniikista.⁴

Voi sanoa, että maailman raiteiltaan syössyt ja kansalaiset koteihinsa pakottanut koro- napandemia kirkasti radion merkityksen. Radion rooli nopeana tiedonvälittäjänä korostui, mutta yhtä lailla kokemus radiosta elämää rytmittävänä ja ylläpitävänä kumppanina

2 Finnpanel (11.2.2021). Radion kuuntelu kotona lisääntyi. Luettu 30.3.2020 Linkki: https://www.finnpanel.fi/tulokset/tiedote.php?id=279

3 YLE (27.3.2020). Koronaeristys on lisännyt radion kuuntelua – kotikonttoreissa juontaja on entistä tär- keämpi aamukahvikaveri. Luettu 30.3.2021. Linkki: https://yle.fi/uutiset/3-11275050

BBC (25.3.2020) Coronavirus: Radio listening booms while music streaming stalls. Luettu 30.3.2021 Linkki: https://www.bbc.com/news/technology-52037461

4 Nielsen (26.3.2020). Radio is comfort food as media consumption rises amid covid-19 pandemic.

Luettu 30.3.2021 Linkki: https://www.nielsen.com/us/en/insights/article/2020/radio-is-comfort-food- as-media-consumption-rises-amid-covid-19-pandemic/

(7)

3

syveni. Radion tuttu ohjelmakartta tarjosi raamit, joissa oli mahdollista yrittää pitää ainakin näennäisesti kiinni arjen rutiineista.

Ensimmäisen koronakevään päätteeksi Suomen kuunnelluin radiokanava Ylen Radio Suomi täytti 30 vuotta 1. kesäkuuta 2020. Pullakahveja ei uskollisille kuulijoille turuilla ja toreilla tarjottu, mutta toimituksesta pyydettiin kuulijoita jakamaan syntymäpäivien kunniaksi muistojaan kolmekymppisestä radiokanavasta. Muistoja saapui liki kaksisataa, eikä maailmanlaajuinen pandemia niitä värittänyt. Muistoista voi kuitenkin päätellä te- kijöitä, jotka rakentavat perustaa vankalle kuulijasuhteelle, joka sitten vahvistuu kriisiti- lanteessa entisestään.

Sanakirjan mukaan sanalla kriisi tarkoitetaan kärjistynyttä, vaarallista tilannetta. Kriisi on käännekohta ja murros⁵. Omassa elämässäni koronakriisi oli etenkin käännekohta, joka mahdollisti pysähtymisen keskeneräisten asioiden äärelle. Päätin tehdä opintoni val- miiksi. Tuntui luontevalta hypätä radioreportterin työstä opintovapaalle syventämään käytännön kokemuksen kautta muodostunutta ymmärrystäni radion ainutlaatuisesta kuulijasuhteesta.

Koin, että Radio Suomea käsittelevät juhlalähetystä varten kerätyt kuulijamuistot olivat tutkimuksentekoon kannustava konkreettinen lahja. Käydessäni muistoja ensimmäistä kertaa läpi syyskuussa 2020 Töölön kirjaston lukusalissa, kuivasin kyyneleitä salaa hi- haan. ”Näissä on koko elämä”, kirjoitin muistivihkooni.

Kun graduntekoon vihdoin monen työelämässä vietetyn vuoden jälkeen toden teolla aloin, oli selvää, että haluan tehdä yleisötutkimusta. Kiinnostava lähestymistapa tutkimukseen löytyi, kun keskustelin graduohjaajani apulaisprofessori Laura Ahvan kanssa engagementin käsitteestä.

5 https://www.suomisanakirja.fi/kriisi

(8)

4

Engagementista on tullut keskeinen käsite nykyajan keskusteluissa, joissa selvitetään sitä, miten esimerkiksi uutisia tuottavat yritykset suhtautuvat yleisöön ja luovat kestäviä liiketoimintamalleja. Nämä keskustelut ovat olennaisesti sidottuja yleisön seurannan, keräämisen ja analysoinnin käytäntöihin, jonka mittareista on tulossa mediatalouden uusi valuutta. (Steesen, Ferrel-Conill & Peters 2020, 2). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nykyajan mediataloissa ja digitaalista markkinointia tekevissä yrityksissä sanaa engagement käytetään usein niissä yhteyksissä, kun mitataan yleisön tai kuluttajien aktii- visuutta ja sitoutumista brändiin. Engagementilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi sosiaaliseen mediaan viitatessa seuraajien hankkimista ja ylläpitoa⁶.

Engagement on uusin yleisöaktiivisuuden mittari, mutta sekä mediatutkijoille että ana- lyytikoille on kuitenkin haasteena ymmärtää, miten engagementia voidaan mitata päte- västi ja luotettavasti (Oh, Bellur & Sundar 2010, 1). Kun kilpailu yleisön ajasta alati kiih- tyy, ymmärrys engagementia lisäävistä tekijöistä on tarpeen. Miksi jotkut sisällöt vetävät puoleensa ja ennen kaikkea pitävät yleisön otteessaan?

Sana engagement kääntyy suomeksi sitoutumiseksi, kytkennäksi tai kiinnittymiseksi.

Suomenkielistä tutkimusta engagementista mediassa ei ole juurikaan tehty, joten otan oikeudekseni käyttää tutkimuksessani tästä eteenpäin termiä kiinnittyminen. Se tuntuu itseohjautuvammalta kuin sitoutuminen ja orgaanisemmalta kuin tekniseltä kalskahtava kytkentä. Tarkastelen tutkimuksessani kiinnittymisen mekanismeja muistitietotutkimuksen näkökulmasta ja laadullisen sisällönanalyysin välinein. Tämä tarkoittaa sitä, että lähestymistapani on laajempi ja syvempi kuin tekninen, mittaamalla toteutettu.

1.1 Tutkimuskysymykset

Radio on poikkeuksellinen keksintö. Siinä missä muut maailmaa mullistaneet suuret teknologiat kuten autot, lentokoneet ja junat kuljettavat meitä paikasta toiseen, radio

6 Finnish business review (15.8.2018) Mitä sitouttaminen on? Luettu 30.3.2021. Linkki: https://verkko- lehdet.jamk.fi/finnish-business-review/2018/08/15/mita-sitouttaminen-on/

(9)

5

toimii voimallisimmin päämme sisällä. Se auttaa meitä luomaan sisäisiä karttoja maailmasta ja hahmottamaan paikkaamme siinä, luomaan tunnetta yhteenkuuluvuudesta.

Vain harvat keksinnöt myöskään herättävät meissä niin suurta nostalgiaa, niin kovin per- soonallisia ja eläviä muistoja sekä tuntemuksia kuten radio. On olemassa vain harvoja laitteita, joihin eri aikakausien ja eri taustoista tulevilla ihmisillä kaikilla on niin intiimi suhde kuin meillä on radioon. Näin kirjoittaa amerikkalainen kulttuurikriitikko Susan Douglas kirjassaan Listening in: Radio and the American imagination (2004 17–19).

Mielestäni tämä radion poikkeuksellinen luonne tekee siitä erinomaisen kohteen nimenomaan muistelututkimukselle. Radio kun on osa kollektiivista muistiamme, mutta siihen liittyvä suhde on aina voimakkaan henkilökohtainen.

Historiantutkija Katja-Maria Miettunen kirjoittaa, että muistellessa menneisyyteen sijoi- tetuille tapahtumille ja ilmiöille annetaan merkityksiä, joilla muistelija perustelee, miksi juuri nämä asiat ovat kertomisen arvoisia (2014, 170). Muistot tarjoavat siis kiinnostavat puitteet, tai pikemminkin sillan, kun tutkitaan kuulijoiden kiinnittymistä. Muistoihin si- sältyy aina itsessään ajatus tärkeydestä ja merkityksellisyydestä, sillä muisteleminen voidaan ajatella tarkoittavan sitä, että jotain menneisyyden asiaa syystä nostetaan, allevii- vataan ja korostetaan. Eli ollaan lähtökohtaisesti tärkeän äärellä. Tällöin pääsy ytimeen, eli tässä tapauksessa kuulijasuhteen syntysijoille, on saavutettavissa.

Kysymykset, joihin vastaan pro gradu -tutkielmassani, ovat nämä:

1. Miten kuulija kiinnittyy radioon muistelun kautta?

2. Mitkä ovat nämä kuulijaksi kiinnittymisen keskeiset elementit?

Pyrin vastaamaan asettamiini tutkimuskysymyksiin kehittelemäni kiinnittymisen analyyttisen mallin avulla. Kansantajuisesti tutkimukseni aihe voidaan tiivistää seuraavaan lauseeseen: Miten kuulijasuhde syntyy Radio Suomeen liittyvien muistojen kautta.

(10)

6

1.2 Tutkimuksen eteneminen

Tutkimukseni etenee siten, että seuraavassa luvussa käyn läpi radion historiaa yleisesti ja suomalaisesta näkökulmasta. Kerron luvussa kaksi myös, miten ja kuinka paljon radiota tänä päivänä kuunnellaan. Luvun lopussa teen katsauksen siihen, miltä radion ja ylipäänsä audion tulevaisuus voisi mahdollisesti kuulostaa.

Luvussa kolme käsittelen yleisötutkimusta. Esittelen kolme historiallista näkökulmaa, joiden kautta on mahdollista tutkia joukkoviestinnän ja yleisön välistä suhdetta. Näkö- kulmat liittyvät joukkoviestinnän vaikutuksiin, käyttöön ja merkityksiin. Kerron myös digitaalisen murroksen myötä muuttuneesta yleisökäsityksestä, eli siitä, miten yleisö it- sessään voidaan nykyään nähdä myös sisältöjen tuottajana. Tämän luvun tarkoituksena on osoittaa, millaiseen jatkumoon oma tutkimukseni asettuu.

Kolmannessa esittelen myös tutkimukseni teorian tai ehkä pikemminkin analyyttisen mallin, jonka avulla olen tutkimukseni tehnyt. Jotta se olisi mahdollista, luon ensin katsauksen engagement-käsitteeseen kirjallisuuden kautta. Esittelen myös kaksi aiempaa mediatutkimuksessa hyödynnettyä engagement-teoriaa: Ahvan ja Hellmanin (2015) luo- man kolmivaiheisen sekä Oh:n, Bellurin ja Sundarin (2010) neljä porrasta käsittävän mallin. Nämä kumpikin ovat olleet pohjana kehittelemälleni kiinnittymisen analyyttiselle mallille, joka pitää sisällään fyysisen, yhteiskunnallisen, sosiaalisen ja henkilökohtaisen kiinnittymisen ulottuvuuden.

Luku neljä on tutkimusaineiston ja metodien käsittelyä varten. Kerron tässä luvussa 194 kuulijamuistoa käsittävästä tutkimusaineistostani. Koska aineisto on alun perin koottu journalistisiin tarkoituksiin, on selvää, ettei se ole yhtä perusteellinen ja strukturoitu kuin se aineisto, joka olisi kerätty varta vasten tutkimusta varten. Kerron siis miksi eri- koislaatuisen aineiston käyttäminen on tämän tutkimuksen yhteydessä perusteltua.

Esittelen luvussa neljä myös muistitietotutkimuksen perusteita ja tutkimusmenetel- määni laadullista sisällönanalyysiä.

(11)

7

Viidennessä luvussa käyn läpi ja analysoin kuulijamuistoista koostuvaa tutkimusaineistoani. Olen jakanut tutkimusaineiston analyyttisen mallin avulla perusteella neljään eri kiinnittymisen tapaan: fyysiseen, yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen.

Kerron kunkin neljän tavan kohdalla keskeiset aineistosta nousseet teemat muistoesi- merkkien kera ja analysoin niitä kiinnittymismallini kautta. Huomioin tässä luvussa myös ne muistot tai vastaukset, jotka jäivät kategorioiden ulkopuolelle ja kertovat siksi kiin- nostavaa tarinaansa siitä, millaiset seikat saattavat hankaloittaa kuulijan kiinnittymistä radioon.

Kuudennessa luvussa esittelen tutkimukseni tulokset ja niistä kumpuavat laajemmat päätelmät. Pohdin radion tulevaisuutta ja sitä, mitä kuulijasuhteelle tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Esittelen myös mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita ja käytännön toi- mia siihen, miten kuulijoiden tarve kiinnittyä radioon voitaisiin huomioida myös tekijöi- den taholta entistä paremmin.

Mitä syvempi ymmärrys kiinnittymisestä on, sitä vahvemmin radio mediana perustelee olemassaolonsa myös jatkossa. Nämä havainnot eivät ole tärkeitä pelkästään tutkimuksen tai radiontekijöiden työn kannalta. Ne kertovat yhteistä tarinaa meistä kaikista. Sitä sisäsyntyistä tarinaa, jossa tärkeintä on kuulua johonkin, kiinnittyä osaksi itseään suu- rempaa.

(12)

8

2 JOKAPÄIVÄINEN RADIOMME

Suomalaisten arki ja radio ovat olleet erottamaton pari kohta jo vuosisadan. Radio tavoittaa viikoittain 89 prosenttia suomalaista⁷. Uutisten tutut aikamerkit rytmittävät ar- kiaamuja, liikenteessä siirtymät taittuvat tutun juontajan seurassa ja vuosikymmeniä palvellut patteriradio kulkee mökillä kuistilta laiturille. On vaikeaa kuvitella meitä ilman radiota.

Tässä luvussa virittäydytään tämän maailman vanhimman sähköisen median historiaan.

Käsittelen tiiviisti myös suomalaista radiohistoriaa, joka on pitkälti yksi yhteen Yleisra- dion historian kanssa. Esittelen tässä yhteydessä luontevasti tutkimukseni kohteen, eli Suomen kuunnelluimman radiokanavan, 30 vuotta keväällä 2020 täyttäneen Radio Suo- men syntyvaiheita ja nykypäivää. Perehdyn myös siihen, miten radiota tässä ajassa kuunnellaan ja luon mahdollisia kehityskulkuja siihen, mihin suuntaan radio ja ylipäänsä audio ovat menossa tulevaisuudessa.

Kaiken tämän tarkoituksena on määritellä välineen ominaista luonnetta ja käyttötarkoi- tusta sekä luoda osaltaan kontekstia, johon tutkimusaineistoni, eli Radio Suomen kuulijamuistot liittyvät.

2.1 Radion historiaa

Maailmanhistorian ensimmäisenä radiolähetyksenä pidetään kanadalaisen keksijän Re- ginald Fessendenin jouluyönä 1906 Atlantilla seilanneiden alusten sähköttäjille lähettä- mää hyvän jouluntoivotusta. Lyhyessä lähetyksessä Fessenden soitti itse viululla O Holy

7 Kansallinen radiotutkimus 2020 luettu 30.3.2021 linkki: https://www.finnpanel.fi/tulokset/tiedote.php?id=279

(13)

9

night -kappaleen ja luki Raamattua.⁸ Fessendenin joululähetys jäi osaksi radiohistoriaa, mutta hän ei ollut tuolloin ainoa uudesta viestintävälineestä kiinnostunut. Juha Panula (1997) kirjoittaa, että radion alkuaikoina 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä monet uteliaat kokeilivat radiotoimintaa kotitekoisilla lähettimillä ja vastaanottimilla.

Taustalla oli se, että vaikka 1800- ja 1900-lukujen taitteen teollistuminen ja kaupungistuminen kasasivat ihmisiä yhteen, ne eivät yhdistäneet ihmisiä. Tämä synnytti sosiaalisten kontaktien tarpeen, jonka uusi tiedonvälitys saattoi tyydyttää. Radio – tuo kultaista uutta ääntä suoltava uusi tekninen innovaatio – mahdollisti uutisten ja viihteen saami- sen ulkopuolisesta maailmasta. Radio korvasi puuttuvan sosiaalisen kanssakäymisen. Se loi yhteisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Radiosta tuli sosiaalista kiinteyttä luova voima, joka synnytti symbolista yhteisyyttä kadonneen toiminnallisen yhteisyyden ti- lalle. Radio kehittyikin yksityiskoteja varten. Ihmiset kokoontuivat perheittäin sen ym- pärille. Siitä tuli yhteisten kokemusten lähde kotitalouksille, jotka muuten muodostivat tasalaatuisen massan. Viestintäympäristössä tapahtunut tekninen muutos kytkeytyi niin muodoin luontevasta laajempaan yhteiskunnallis-taloudelliseen muutokseen. (Panula 1997, 90.)

2.1.1 Suomalainen radiohistoria on pitkälti Yleisradion historiaa

Suomalainen radiohistoria yltää yli sadan vuoden taakse. Maan ensimmäinen radiolaki säädettiin vuonna 1919. Se tarkoitti sitä, että valtiolla oli radiotoiminnan poliittinen kontrolli, mutta käytännössä kuka tahansa pystyi hakemaan radiolupaa ja tekemään lä- hetyksiä. Näille ensimmäisille radioharrastajille riitti se, että he onnistuivat luomaan eet- teriyhteyden maantieteellisesti etäisten kohteiden välille. Radioamatöörien ja -harras- tajien yhdistykset ja kanavat lähettivät ohjelmiaan vuoteen 1925 saakka. Myös valtakun- valtakunnallisen radiotoiminnan aloittamiseen tähtääviä hakemuksia tuli valtioneuvos- tolle, joten radiotoiminnan valtakunnallinen yhdenmukaistaminen ajankohtaistui

8 Vol. 3, No. 1 - March 1973: Radio's First Voice...Canadian by Mervyn C. Fry luettu: 30.3.2021 linkki:

https://www.ieee.ca/millennium/radio/radio_birth.html

(14)

10

nopeasti. Radioyhdistyksistä suurin oli Suomen Radioyhdistys. Sen rooli oli keskeinen, kun valtakunnalliselle yleisradioyhtiölle luotiin perustaa. Yhtiön nimeksi tuli O.Y. Yleisra- dio - Ab Finlands Rundradio. Ensimmäinen ohjelma lähetettiin 9. syyskuuta 1926. Tuona päivänä taiteilija, kuuluttaja Alexis af Enehjelm istuutui studioon ja kuulutti Suomen Yleisradion lähetyksen alkaneeksi. Nykyisin yhtiön virallinen nimi on Yleisradio Oy. (Oi- nonen 2004, 13; Lyytinen 1996, 18–22, 29.)

Yleistyvä radio muutti vähitellen suomalaisten arkea. Sanomalehtien sijaan kansalaiset saivat uutiset radiosta nopeasti ja tuoreina. Jotkut myös järjestivät työnsä ainakin osit- tain radion lähetysaikojen mukaan. Radion yhteisöllinen vaikutus oli merkittävä. Ohjel- mat ja radioesiintyjät antoivat uusia keskustelunaiheita, ja radio synnytti eräänlaista kansankulttuuria tarinoineen. Alkuaikoina kuunneltavissa oli vain yksi kanava ja yhden- laista ohjelmaa. Yleisradion tehtäväksi määriteltiin kansansivistyksen ja tiedotustyön ohella myös ajanviete, joten ohjelmisto muotoutui monipuoliseksi eri ohjelmatyyppien kokonaisuudeksi. Uutisilla ja musiikilla oli jo alkuun ohjelmistossa suuri rooli. Puheohjel- miksi vakiintuivat esitelmät, pakinat, lausunta, vuoropuhelut, lastenohjelmat ja kuu- lonäytelmät eli kuunnelmat sekä kielten oppitunnit. Hartausohjelmien radiointi käynnis- tyi 1932. (Oinonen 2004, 18–19, 21.)

Jokaisen kodin viestin radiosta tuli 1940–1950-luvuilla, suunnilleen samaan aikaan television kanssa. Vaikka radio alkoi 1950-luvun lopulla kilpailla television kanssa perheiden vapaa-ajasta, säilytti radio merkityksensä. (Ruohomaa 2000, 127; Nordenstreng & Wiio 2012, 25).

Ulaverkon eli ultralyhyiden FM-aaltojen rakentamisen ansiosta pystyttiin aloittamaan kahden ohjelman lähettäminen yhtä aikaa. Ensimmäinen ula-antenni aloitti toimintansa 1953, jolloin syntyi yleisohjelma ja sen täydentäjäksi rinnakkaisohjelma. Ulaverkon ra- kentaminen oli suuri ja taloudellisesti vaativa ponnistus, joka hidasti Yleisradion

(15)

11

siirtymistä tv-toimintaan. Rinnakkais-ulaverkko ulottui koko maahan vuonna 1965.

Ruotsinkieliset ohjelmat saivat oman lähetysverkon vuonna 1963.⁹

2.1.2 Kaupalliset kanavat muuttivat käsityksen radiosta

Vuoteen 1985 saakka Yleisradion kanavat ainoa kotimainen radionkuunteluvaihtoehto.

Tuolloin valtioneuvosto myönsi ensimmäiset kaupalliset kokeiluluvat runsaalle parille- kymmenelle paikallisradioasemalle. Vuonna 1989 useat kaupalliset mainosradiot saivat vakituiset toimiluvat. Maan ensimmäinen kaupallinen radiokanava Radio Lakeus aloitti toimintansa Nivalassa 27. huhtikuuta 1985. Muutama päivä myöhemmin vappuaattona syntyi helsinkiläinen Radio City ja loppuvuoden aikana toimintansa aloitti vielä 16 muuta kaupallista radiokanavaa.¹⁰

Yleisradio toteutti kesäkuussa 1990 radiokanavauudistuksen. Vilkkaassa julkisessa kes- kustelussa kaupalliset radiot edustivat uutta, dynaamista, nuorekasta ja trendikästä ra- dioajattelua ja Yleisradiolle oli jäänyt konservatiivin ja byrokraatin osa. Tuolloin syntyivät Ylen Ykkönen, Radio Suomi ja Radiomafia. Näistä viimeksi mainitun, nykyisen YLEX:n, tehtävänä oli hankkia kaupallisille kanaville menetetty nuoriso takaisin. Kullakin kanavalla oli omat kohderyhmänsä ja omat tehtävänsä: Radio Suomen keskeiset elementit olivat tasatunnein lähetettävät uutiset ja ajankohtaislähetykset sekä alueellinen ohjelmisto. Suurten kansainvälisten ja kotimaisten uutistapahtumien yhteydessä Radio Suo- men merkitys korostui. Ylen Ykkösen ohjelmisto piti sisällään valtaosan kaikkein perin- teisimmästä yleisradio-ohjelmistosta radioteatterista jumalanpalveluksiin, Ylen Ykkö- seltä painottui klassinen musiikki ja vakava puhe. Radiomafia puolestaan oli nuorille suunnattu populaarikulttuurikanava, jota perustamassa oli väkeä kaupallisista radioista.

9 YLE Elävä arkisto (8.9.2006) Ula-radiota markkinoidaan. Luettu 30.3.2021 linkki: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/ula-radiota-markkinoidaan

10 Kaupallisen radion historia. Luettu 30.3.2021 linkki: https://www.radiomedia.fi/radio-ja-mainonta/kaupallinen-radiotoimiala/kaupallisen-radion-historia

(16)

12

Näin omaksuttiin uudenlainen tuotantokulttuuri soittolistoineen ja rotaatiokelloineen.

(Kemppainen 2001, 152–154.)

2.1.3 Radion vakaa asema median murroksessa

Median digitaalisen murroksen myötä muutoksen merkit näkyvät radiossakin, mutta yhtä selkeää kehityssuuntaa on vaikeaa sanoittaa. Radio sellaisena, kuin me olemme op- pineet sen tuntemaan, on saanut vierelleen uudenlaisia tapoja kuluttaa audiosisältöjä – mutta vain aika näyttää, miten radio itsessään tulee muuttumaan.

Radion murroksesta väitöskirjansa tehnyt VTT Pentti Kemppainen kirjoitti vuonna 2001, että radion teknologisessa kehityksessä on kääntymässä kolmas sivu. Amplimoduloin- nista (AM) oli siirryttty frekvenssimodulointiin (FM) laajalti 1960-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa käyttöön oltiin ottamassa kolmatta menetelmää, digitaalista radiota. Ky- seessä oli Digital Audio Broadcast eli DAB-lähetysjärjestelmä, joka kehitettiin Euroopan yleisradioyhtiöiden ja vastaanotinteollisuuden yhteistyönä. Siirtyminen radion digitaali- lähetyksiin on osa koko sähköviestinnän käsittävää siirtymää analogisesta digitaaliseen (Kemppainen 2001, 343).

Siirtymä ei kuitenkaan sujunut Suomessa yhtä sulavasti, kuten vielä vuosituhannen tait- teessa uumoiltiin. Yleisradio nimittäin kokeili DAB-radioverkkoa vuodesta 1997 vuoden 2005 loppuun. Syynä verkon sulkemiseen oli Ylen mukaan kuuntelijoiden puute. "DAB oli silloin Suomessa kallis. Se ei kiinnostanut kaupallista verkkoa, yleisöä eikä laitekaup- piaita. Kokeilua ei kannattanut jatkaa", kommentoi Yleisradion teknologiapäällikkö Olli Sipilä Helsingin Sanomissa.¹¹

11 HS (27.4.2015) Suomi ei kiirehdi digiradioon siirtymistä luettu 30.3.2021. linkki:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002819470.html

(17)

13

Analoginen radio porskuttaa Suomessa edelleen, vaikka vielä 1990-luvun alussa uskot- tiin, että radio digitalisoituu ennen televisiota. Toisin kävi. Televisio siirtyi digiin syyskuun alussa 2007, mutta perinteiselle analogiselle radiolle ei toistaiseksi ole löytynyt vahvaa digitaalista haastajaa (Kemppainen 2007, 1).

Myös Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisemassa Radion tulevaisuus -raportissa (Ko- tisaari ym. 2014) todetaan, että Suomessa radion analoginen FM-jakelu näyttää säilyt- tävän paikkansa järkkymättä. Toki koko radion tuotantotekniikka on digitalisoitunut ja tullut sitä kautta erittäin kustannustehokkaaksi. Samoin radio on internet- ja mobiilija- kelussa tietysti digitaalinen, mutta FM-jakelun digitalisoinnilta näyttäisi puuttuvan mo- tiivit. Näyttää, että se ei hyödytä oikein mitään osapuolta. Arvio on, että pitkällä täh- täimellä myös nykyinen antennijakelu digitalisoituu ja sulautuu kiinteän ja mobiilin laa- jakaistan valtavirtaan, mutta tämä tulee viemään aikaa, koska nykyinen jakelutapa täyt- tää kaikki tämän hetken tarpeet. (Emt., 2014, 6.)

Vaikka analoginen FM-radio toistaiseksi pitäisi pintansa, digitaaliset teknologiat ovat määritelleet uusiksi sen, miten ihmiset nykyään ylipäänsä käsittävät äänimedian. Eten- kin nuoremmat, milleniaaleiksikin kutsuttu, ikäluokka ymmärtää radion toisin kuin edel- täjänsä. Verkon musiikkipalvelut, ohjelmien on-demand-kuuntelu ja radiokanavien omat mobiiliaplikaatiot täydentävät käsitystä radiosta (Chan-Olmsted ym. 2020, 209).

Risto Kunelius kirjoittaa (2003), että eetterissämme toimii tätä nykyä rinnakkain kaksi varsin erilaista radiota: perinteinen ohjelmavetoinen radio ja formaattiradio. Niiden ero on se, että ohjelmavetoisen radion kuuntelijoiden ajatellaan edes joskus kuuntelevan keskittyneesti ja valitsevan kuuntelemiaan ohjelmia. Formaattiradio taas on enemmän- kin äänitapetti tai eräänlainen seuralainen, jonka kanssa vaan ollaan. (2003, 109–110.)

Nimenomaan tuo radion ”seurallinen luonne” voi olla yksi syy siihen, miksi teknisestä kehityksestä ja etenkin digitalisoitumisesta johtuva median murros kohtelee sitä toisin kuin muuta perinteistä mediaa. Radio siis kohtaa median murroksen hieman viiveellä ja pehmeämmin kuin muu media. Tämä johtuu useista eri tekijöistä. Esimerkiksi siitä, että

(18)

14

radio on niin sanottu toissijainen media. Radiota kuunnellaan paljon muun tekemisen rinnalla, joten netin käyttö, sosiaalinen media ja yleinen median ”visualisoituminen” ei- vät vie siltä käyttäjiä ja tulopohjaa samassa mitassa ja samalla nopeudella kuin esimerkiksi painetulta medialta tai televisiolta. Toinen syy on se, että radio on pieni media, jolla on edelleen oma paikkansa mainostajien mediamixissä, mikä tarkoittaa sitä, ettei kovin kilpailu kohdistu siihen. Kolmas syy on se, että radio on ubiikki, jolla tarkoitetaan sitä, että se on kaikkialla läsnä. Päätelaitteet ja jakelu toimivat hyvin, eikä radion käyttämiä taajuuksia olla haluamassa muuhun käyttöön. Kuluttajat ovat radioon tyytyväisiä. Neljäs syy radion vakaaseen asemaan ovat siihen liittyvät vahvat käyttötottumukset, jotka muuttuvat hitaasti. Myös nuoret ikäryhmät kuuntelevat radiota, mutta aivan nuorimmat 9–14-vuotiaat ovat haaste. (Kotisaari ym. 2014, 53.)

(19)

15

2.2 Radion kuunteleminen tänään

Radiolla on roolinsa liki jokaisen suomalaisen arjessa, sillä radio tavoittaa viikoittain 89 prosenttia suomalaisista, mikä tarkoittaa 4,4 miljoonaa kuulijaa. Radion kuunnelluin hetki on arkiaamuisin yhdeksältä, jolloin radio tavoittaa keskimäärin 1,2 miljoonaa suomalaista. Nämä ja seuraavat luvut käyvät ilmi radion kuuntelua ja television katsomista mittaavan Finnpanel Oy:n helmikuussa 2020 julkaisemista tilastoista¹².

Keskimäärin radiota kuunnellaan koko väestön tasolla 2 tuntia 34 minuuttia päivittäin.

Eniten radiota kuuntelevat yli 55-vuotiaat, jotka ovat radiotaajuuksilla keskimäärin 3 tuntia 57 minuuttia vuorokaudessa. Vähiten radiota kuuntelevat 9–24-vuotiaat, jotka kuuntelevat radiota vain 52 minuuttia vuorokaudessa, mutta kuluttavat huomattavasti muita ikäluokkia enemmän verkon audiopalveluita kuten Spotifya tai Youtubea.

,

Taulukko 1: Tavoitettujen kuulijoiden minuutit keskimääräisenä päivänä Lähde: Finnpanel, radionkuulijatilastot 2020

12 Radion kuuntelu Suomessa 2020 Finnpanel, linkki:https://www.finnpanel.fi/lataukset/radio- vuosi_2021.pdf

(20)

16

Tätä nykyä Suomessa on lähes 60 FM-taajuudella toimivaa kaupallista kanavaa sekä kah- deksan Yleisradion kanavaa. Radion kuuntelu jakautuu puoliksi Yleisradion (51%) ja kaupallisten kanavien (49%) kesken. Ikä erottaa kaupallisten ja julkisten kanavien tavoitta- mat kuuntelijat.

Kaupalliset radiokanavat tavoittavat 70 prosenttia kaikista yli 9-vuotiaista kuulijoista, mutta kaikista innokkaimmat radionkuuntelijat löytyvät kuitenkin yli 55-vuotiaiden Ylen sisältöjä kuluttavasta ikäluokasta, joka viihtyy radion äärellä jopa 4 tuntia 24 minuuttia päivittäin.

Radiota kuunnellaan eniten kotona (54 %), seuraavaksi eniten autossa (23 %) ja kolmanneksi eniten aikaa radiotaajuuksilla kuluu työpaikalla (17 %). Vain 6 prosenttia radion- kuunteluun kulutetusta ajasta tapahtuu kolmen edellä mainitun ulkopuolella (KRT 2020).

Liikenne- ja viestintäministeriön 2014 tekemän radion tulevaisuutta käsittelevän selvi- tyksen mukaan Suomessa radio on vahva suhteessa muihin Pohjoismaihin. Radiota ko- konaisuutena kuunnellaan täällä enemmän ja myös kaupallisen radion asema on täällä vahvempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tarjonta Suomessa on monipuolista ja laajaa, mikä osaltaan selittänee korkeat kuunteluluvut.

Valtaosa radionkuuntelusta tapahtuu edelleen perinteisen radiovastaanottimen välityk- sellä, mutta puhelinkuuntelu on ollut selkeässä kasvussa viimeisten vuosien aikana.

Tämä korostaa radion kuuntelun yksilöllisempää luonnetta verrattuna television katse- luun, joka on usein sosiaalinen tapahtuma (Kunelius 2003, 110). Radion kuuntelun yksi- löllistyminen voi tarkoittaa kuuntelua yksinään, mutta myös yksilöllisesti omien tarpei- den, mieltymysten tai tilanteiden mukaan. Tosin huomattavaa on myös kuuntelu tai kuuleminen julkisissa tiloissa. (Ruohomaa 1996, 54.)

Yksilöllistymiseen liittyy se, että radiolla voi ilmaista identiteettiään. Eri segmenteille kohdennetut kanavat saavat omaan makuun sopivan kanavan tuntumaan omalta.

(21)

17

(Ruohomaa 2000, 136). Radiotoiminnan alkuvuosina radio oli hyvin yksilöllinen viestin, koska kuuntelu tapahtui kuulokkeilla. Kaiuttimien keksimisen jälkeen radiosta tuli per- heen yhteinen laite ja sosiaalinen tapaus, jota kuuntelemaan keräännyttiin usein esimerkiksi olohuoneeseen. Radiolaitteiden määrän lisääntyminen ja niiden liikuteltavuus sekä eri yleisöryhmille kohdennetut kanavat ovat tehneet kuuntelusta jälleen hyvin yksilöl- listä toimintaa. (Ruohomaa 2003, 24–28.)

Kunelius kirjoitti vuonna 2003, että radio tuntuu myös ihmisten puheissa olevan vähem- män moraalisesti ladattu tai ristiriitainen väline kuin televisio. Syynä eräänlaiseen help- pouteen on ainakin välineen ikä: sillä on ollut vähemmän aikaa kotiutua elämäämme.

Itse uskon, että toinen Kuneliuksen tarjoama perustelu on tässä ajassa relevantimpi. Ku- nelius nimittäin selittää radion kuuntelua sosiaalisesti hyväksyttynä ajanvietteenä sillä, että radion kuuntelun lomassa voi usein tehdä jotain hyödyllistä eli tämä passiivinen ja epärationaalinen äänitapetin kulutus muuttuukin oheiskuuntelun roolissa hyväksyttä- väksi ja aktiiviseksi (emt. 110). Kyse ei ole enää tässä ajassa pelkästään radiosta vaan podcasteista, äänikirjoista ja muista audiosisällöistä, jotka ovat muuttaneet radikaalisti kuuntelun ja sen mahdollisuuksien määrää viime vuosien aikana. Kirjoitan tästä aiheesta enemmän tuonnempana kappaleessa ”Audiovallankumous”.

2.2.1 Radio Suomi 30 vuotta

”Koko maassa lähellä ja aina läsnä oleva aikuisten radio. Radio Suomen musiikki on se- koitus klassikoita, iskelmää ja poppia”, näin kuvaillaan Radio Suomen profiilia radiot.fi - verkkosivustolla¹³.

Kesäkuussa 1990 toimintansa aloittanut Ylen Radio Suomi on maamme kuunnelluin radiokanava 34 prosentin kuulijaosuudellaan (KRT 2020). Valtakunnallisella kanavalla on

13 https://www.radiot.fi/kanavat

(22)

18

18 alueradiota. Alueradioiden ohjelmaa lähetetään Radio Suomen taajuudella arkisin kello 6.00–10.00 ja iltapäivällä kello 14–18.00, pois lukien keskiviikko, jolloin valtakunnallinen lähetys alkaa jo 17.00. Muina aikoina Radio Suomen taajuudella kuullaan valta- kunnallista lähetystä. Radio Suomen suosittuja pitkäikäisiä ohjelmia ovat esimerkiksi Pu- helinlangat laulaa, Kansanradio, Luonto-Suomi ja Onnen sävel.

Radio Suomen julkisen palvelun tehtävään kuuluu lähettää myös viranomaistiedotteita, joita ovat esimerkiksi Merisää sekä liikenne- ja vaaratiedotteet. Radio Suomen ohjelmistoon kuuluvat myös erilaiset tapahtumalähetykset esimerkiksi kesätapahtumista, joulu- rauhan julistuksista, valtiopäivien avajaisista ja Puolustusvoimien paraateista jne. Vuo- den 2020 poikkeuksellisena koronakeväänä Radio Suomi lähetti suorana kymmeniä val- takunnallisia koronatilannetta seuraavia erikoislähetyksiä.

Radio Suomen 30-vuotisjuhlien yhteydessä julkaistussa Ylen verkkoartikkelissa kerrotaan, että Radio Suomen kaltaista kanavaa ei todennäköisyyksien mukaan olisi ollut kan- nattavaa perustaa¹⁴. Radio Suomen tavoiteltavaksi kun jäi uudistuksen myötä maan koko yli 25-vuotias aikuisyleisö, eli noin 3,4 miljoonan ihmisen hyvin heterogeeninen joukko. Miten löytää yhteinen nimittäjä näin suurelle ihmismäärälle? Yleisö kuitenkin löytyi ja jo alle vuotta myöhemmin, toukokuussa 1991 Radio Suomi tavoitti 38 prosenttia koko väestöstä, ja hiljalleen luvut nousivat entisestään. Radio Suomen ensimmäisen oh- jelmapäällikön, edesmenneen Heikki Peltosen kerrotaan kuvanneen Radio Suomea

”teorioiden vastaiseksi menestystarinaksi”.¹⁵ Esimerkiksi vuonna 1994 Radio Suomea kuunteli päivittäin 1,9 miljoonaa suomalaista eli 44 prosenttia kaikista yli yhdeksänvuo- tiaista. (Yleisradion vuosikirja 1994, 6).

Viime vuosien aikana radiokanavien kuuntelu on yleisesti ollut laskussa, ja Radio Suomi- kin on menettänyt kuuntelijoita. Kansallisten radiotutkimusten mukaan vuonna 2015

14 YLE (27.5.2020) 30-vuotias Radio Suomi on teorioiden vastainen menestystarina. luettu 30.3.2021.

Linkki: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/05/27/30-vuotias-radio-suomi-on-teorioiden-vastainen-menestystarina-suomen

15 Sama lähde kuin viitteessä 14.

(23)

19

radiota kuunteli päivittäin 3,7 miljoonaa suomalaista. Vuonna 2019 luku oli laskenut 3,4 miljoonaan päivittäiseen kuulijaan. Vuonna 2010 Radio Suomi oli maan kuunnelluin kanava 37 prosenttiosuudellaan (Ylen vuosikertomus 2010, 8). Melkein vuosikymmen myöhemmin, vuonna 2019 luku on viisi prosenttiyksikköä matalampi.

Viime vuosien aikana Radio Suomea on uudistettu ohjelmaradiosta lähetysvirtakanavan suuntaan, jotta kanava vastaisi paremmin kuulijoiden tarpeisiin. Uudistuksen myötä kanava on saanut uuden musiikkiprofiilin, äänimaiseman, uusia alueohjelmia ja juontajia.

Radio Suomen kohderyhmänä ovat 30–59-vuotiaat työssäkäyvät aikuiset, jotka kuuntelevat radiota vähintään viitenä päivänä viikossa. (Radio Suomen kuulijatutkimus, 2019).

Vuoden 2020 kansallisen radiotutkimusten mukaan Radio Suomi pitää kärkipaikkaa kuitenkin etenkin varttuneimpien, eli yli 55-vuotiaiden kuulijoiden joukossa. Alle 55-vuotiaiden suosituimmat kanavat olivat kaupalliset Radio Nova ja Radio SuomiPop. Ylellä on yleisesti haasteita houkutella nuoria yleisöjä radiosisältöjensä äärelle, sillä kaupalliset kanavat tavoittivat myös nuorempien ikäluokkien eli 9–24-vuotiaiden ja 25–54-vuotiaiden radiokuuntelijat Ylen kanavia paremmin (KRT 2020).

Ylen entinen radiopäällikkö Marja Keskitalo oli vieraana Radio Suomen ajankohtaisoh- jelma Ajantasassa heinäkuussa 2014¹⁶. Keskitalo pohti sitä, miten houkutella nuoria kuulijoita radion ääreen, jotta radio välineenä pysyisi vetovoimaisena jatkossakin. Keskitalo sanoitti asiaa näin:

”Nuorissa on tässäkin kohtaa tulevaisuutemme. Nuoria voi tavoittaa verkon kautta lähestymällä ja sosiaalisen median kautta. Pitää olla rele- vantteja, kiinnostavia aiheita. Kyllä se sieltä sisällöistä lähtee. Jos sisällöt koskettavat omaa elämää ja niitä on helppo jakaa, helppo yhdessä kokea.

Kokee kuuluvansa johonkin, kun kuuntelee kanavaa. Nuorten kuulijoiden kanssa voi puhua ehkä enemmän fanittamisesta, kuin kuuntelemisesta.”

16 YLE AREENA (4.7.2014) https://areena.yle.fi/audio/1-2287683

(24)

20

2.3 Audiovallankumous

Vaikka radion kuuntelu tutkimusten mukaan laskeekin, korvamme ovat enemmän hö- röllä kuin kenties koskaan. Kaupungilla liikkuessa vastaantulijoista monella on korvis- saan kuulokkeet, joissa soi todennäköisesti joku muu kuin perinteinen radio. Tästä kertovat Finnpanelin tilastot, jonka mukaan muun kuin perinteisen radion kuuntelu on kasvanut tasaisesti vuodesta 2012 lähtien¹⁷. Muuhun audioon lasketaan mukaan musiikki-, radiotallenne- ja audiopalvelut. Vuonna 2012 muuta audiota kuunneltiin päivittäin 19 minuuttia, kun taas radiota kuunneltiin 3 tuntia ja 17 minuuttia. Vuoden 2019 tilastoissa muun audion osuus oli jo 43 minuuttia päivässä, radion kuuntelun laskettu 2 tuntiin ja 40 minuuttiin. Muutos johtuu ennen kaikkea siitä, että perinteiselle radionkuuntelulle on tarjolla aiempaa enemmän paljon erilaisia vaihtoehtoja, mikä on osaltaan seurausta median digitaalisesta murroksesta. Radion puolella se näkyy konkreettisesti juuri näin:

digitaalisen audion kulutuksen kasvua ja sen vaikutuksina perinteiseen FM-toimintaan.

Finnpanelin 2019 tekemän kansallisen radiotutkimuksen mukaan Ylen suoratoistopal- velu Yle Areena on käytetyin suomalaisista audiopalveluista¹⁸. YLE Areena tavoittaa viikoittain noin puoli miljoonaa kuuntelijaa. Yle Areenassa on kuultavina YLE:n radio-ohjelmia tallenteina sekä mahdollisuus eri kanavien live-kuunteluun. Yle Areenaan julkaistaan kaikki esitetyt ohjelmat, jotka Ylen on mahdollista julkaista netissä. Tekijänoikeudet rajoittavat mahdollisuutta tarjota kaikkia lähetettyjä ohjelmia. Yle Areenassa julkaistaan enenevässä määrin myös audiosisältöjä, jotka on lähtökohtaisesti tehty kuunneltavaksi verkossa perinteisen FM-radion sijaan. Tarkoituksena on tavoittaa etenkin nuorempia kohdeyleisöjä, joiden arkeen audionkulutus kuuluu, mutta vahvaa sidettä radion kuun- telemiseen ei ole syntynyt.

17 https://www.finnpanel.fi/lataukset/radiovuosi_2019.pdf

18 Muita Suomessa toimivia audiopalveluita ovat esimerkiksi radiot.fi, radioPlay ja Supla.

(25)

21 2.3.1 Podcastien esiinmarssi

Yksi näkyvimmistä uudenlaisen audion airueista ovat 2000-luvun Yhdysvalloissa synty- neet podcastit, jotka ovat verkossa julkaistuja äänitallenteita. Podcast-termi on muodos- tettu sanoista ”iPod” ja ”broadcasting”, jolla viitataan audiotallenteiden siirtämiseen Ap- plen iPod-laitteeseen. Termiä ”podcasting” käytettiin todennäköisesti ensimmäisen ker- ran, kun sanomalehti The Guardianin julkaisi helmikuussa 2004 toimittaja Ben Ham- mersleyn kirjoittaman artikkelin audiobloggaamisesta (Berry 2016, 662).

Hammersley kirjoittaa tuossa artikkelissaan, että tämä uudenlainen media kerää par- haat puolet muista medioista. Sillä yhdistämällä äänen luoma intiimiys, verkkoblogin vuorovaikutteisuus ja MP3-latauksen käytettävyys sekä siirrettävyys syntyy houkutte- leva yhdistelmä - ei vain kuulijan, vaan myös tekijän näkökulmasta.¹⁹

Podcastit lupasivat mediatuotannon demokratisoitumisen työkalut ja vapaat sisältöjen vapaaseen jakamiseen. Kaikkien saatavilla olevia työvälineitä ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoja käyttämällä tienraivaajat uhkasivat häiritä totuttua mediaekosysteemiä, jossa sisältöjä on tuotettu totutusti ylhäältä alaspäin. Toisen ja todellisen tulemisen kohti ammattimaista otetta ja valtavirtaa podcastit saavuttivat kuitenkin vasta vuonna 2014. Syy oli tutkivan journalismin ottein lukiolaistytön murhaa Yhdysvaltojen Baltimo- ressa käsittelevä Serial, josta tuli kaikista kuunnelluin ja keskustelluin podcast. (Berry 2016, 661–662.)

Podcasteja verrataan usein radio-ohjelmiin, vaikka niitä ei välttämättä lähetetä radioka- navilla. Kuluttaja voi ladata podcast-jaksoja netistä omalle laitteelleen tai kuunnella niitä monen eri podcast-palvelun kautta. Suomalainen kaupallisten radioiden kattojärjestö RadioMedia ry teetti syksyllä 2018 tutkimuksen²⁰, jonka mukaan merkittävä enemmistö podcastin kuuntelijoista kuuntelee myös perinteistä radiota säännöllisesti. Podcastien

19 Guardian (12.2.2004) Audible revolution, luettu 30.3.2021 linkki: https://www.theguardian.com/media/2004/feb/12/broadcasting.digitalmedia

20 https://www.radiomedia.fi/sites/default/files/attachments/podcast-tutkimus-radiomedia_1.pdf

(26)

22

kuuntelu täydentää kuluttajan audiopäivää, sillä podcasteja kuunnellaan erityisesti illalla kello 18–22 välillä, kun taas radio seuraa kuluttajaa arjessa aamiaispöydästä läpi työpäi- vän kotimatkalle.

Podcastien osuus on Suomessakin kasvussa, mutta vuonna 2020 niiden osuus kaikesta audion kuuntelusta oli vielä alle 5 prosenttia (KRT 2020). Kun RadioMedia ry:n kyselytut- kimuksessa vuonna 2018 kysyttiin, mikä podcast on, tuolloin 69 prosenttia vastaajista osasi vastata kysymykseen. Tuoreemmassa vuotta 2020 käsittelevässä tutkimuksessa²¹ tuo luku oli jo 84 prosenttia Suomalaisista 15–64-vuotiaista 21 prosenttia kuuntelee podcasteja viikoittain. Kolmasosa kaikista vastaajista arvioi lisäävänsä podcastien kuuntelua seuraavan puolen vuoden aikana. Valtaosa (81 %) kuuntelee podcasteja älypuhe- limella.

Syitä podcastien suosioon ja niiden kuluttamiseen motivoiviksi tekijöiksi on todettu muun muassa viihteellisyys, ajan kuluttaminen ja podcasteista keskustelemisen aikaan- saama sosiaalinen näkökulma. Podcastien on todettu mahdollistavan läheisyyden ja yh- teyden tunteita podcastin tekijää ja tämän käsittelemiä aiheita kohtaan. Ne tarjoavat myös välineitä itsetutkiskeluun ja ovat uudenlainen tapa antaa aikaa itselleen ja panos- taa omiin mielenkiinnon kohteisiin. (Heshmat ym. 2018, 67; McClung & Johnson 2010, 82–83).

Podcast-tuotantoyhtiö Jaksomedian perustaja, myös leikkisästi Suomen podcast-keisa- riksi kutsuttu Olli Sulopuisto kertoo Tampereen ylioppilaslehti Aviisin haastattelussa²², että yksi syy podcastien kasvavalle suosiolle on se, että niitä voi kuunnella muita asioita tehdessä: ”Podcastien aika on silloin, kun kädet ja silmät ovat varattuja, esimerkiksi sii- votessa tai lenkillä. Radio kelpaa taustahälyksi, mutta podcasteja kuunnellaan keskittyneesti.”

21 https://www.radiomedia.fi/radiomainonta/tutkimukset/podcast-tutkimus-2020

22 AVIISI (17.8.2018) luettu 30.3.2020 linkki: https://www.aviisi.fi/2018/08/tekevat-vahintaan-kuuntelevat-podcasteja-niista-tuli-suosittuja-soitimme-podcast-keisarille/

(27)

23 2.3.2 Kirja muutti korviin

Audion roolin kasvusta elämässämme kertoo myös äänikirjojen suosion räjähdysmäinen kasvu. Suomalaisten kirjankustantajien yhteistyö- ja edunvalvontajärjestö Suomen Kus- tannusyhdistyksen tilastojen mukaan äänikirjojen myynti kasvoi peräti 115 prosenttia vuoden 2020 tammikuusta syyskuun loppuun²³. Eniten kasvoi lasten- ja nuorten kirjalli- suus, noin 130 prosenttia. Vertailun vuoksi samana ajanjaksona painettujen kirjojen yh- teenlaskettu myynti kasvoi 1,7 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna.

Suomen äänikirjapalveluiden markkinajohtajan BookBeatin liikevaihto kasvoi 114 prosenttia vuonna 2019 ja oli 30 miljoonaa euroa. Vuotta aiemmin liikevaihto oli 14 miljoonaa euroa. Kasvu tapahtui pääasiassa BookBeatin kolmella päämarkkinalla: Ruotsissa, Suomessa ja Saksassa. Suomessa BookBeatilla on yli 100 000 käyttäjää.²⁴

Myös kirjastoissa äänikirjojen lainausmäärät ovat nousseet viime vuosien aikana ennä- tyslukemiin, kertoo verkkosivusto Kirjastot.fi. Suomalaisten kirjastojen Ellibs Library - palvelussa ääni- ja e-kirjojen lainausmäärät ylittivät ensimmäistä kertaa miljoonan lai- nan rajan.²⁵

2.3.3 Äänet tulevaisuudesta?

Tulevaisuudessa äänellä tulee todennäköisesti olemaan vielä aiempaa suurempi rooli kotitalouksissa ja työpaikoilla yleistyvien niin sanottujen älykaiuttimien ja niihin liittyvän ääniohjauksen myötä. Vaikutusvaltaisen yhdysvaltalaisen talousmedia Forbesin toimittaja Rebecca Lerner kirjoitti²⁶ kesällä 2017 NPR:n eli yhdysvaltalaisen julkisen palvelun radioyhtiön RAIN Podcast Business Summit -tapahtumasta raportoidessaan, että

23 Suomen kustannusyhdistyksen vuositilastot linkki: https://kustantajat.fi/tilastot

24 Markkinointi ja mainonta (8.1.2000) Äänikirjojen suosiolle ei näy loppua – BookBeatin liikevaihto harppasi 30 miljoonaan euroon

25 Ellibsin lainatuimmat e-kirjat ja äänikirjat 2019 Luettu 30.3.2021 linkki: https://www.kirjastot.fi/uutiset/uutiset/ellibsin-lainatuimmat-e-kirjat-ja?language_content_entity=fi

26 Fordes (23.6.2017) Smart speakers are the future of audio. Luettu 30.3.2021 linkki: https://www.for- bes.com/sites/rebeccalerner/2017/06/23/smart-speakers-are-the-future-of-audio/?sh=21098f8266a9

(28)

24

podcastien sijaan älykaiuttimet saivat tapahtumassa suurimman huomion.”^Älykaiutti- met (smart speakers) ovat äänen tulevaisuus”, jutussa kirjoitettiin.

Vaikka älykaiuttimet ovat verrattain nuori keksintö, niiden suosio on kasvanut nopeasti.

Ensimmäisen älykaiuttimen ”Echon” esitteli Amazon vuoden 2014 lopulla, pian myös muut yhtiöt toivat markkinoille oman versionsa. Yli 47 miljoonaa aikuista amerikkalaista omisti vuonna 2018 vähintään yhden älykaiuttimen.²⁷

Tosiasiassa älykaiutin on varsin yksinkertainen innovaatio Tekninen laite, joka sisältää ympäristöä kuuntelevan mikrofonin sekä kaiuttimen. Kaiutin liitetään pistorasiaan ja pa- ritetaan älypuhelimen tai tabletin ohjelmistoon. Ohjelmisto puolestaan siirtää kuule- mansa puheen pilvipalveluun, jossa tekoäly suodattaa ympäristön hälyäänet ja tulkitsee puheen. Komennon saatuaan pilvipalvelu siirtää vastauksen älykaiuttimeen ja alkaa esimerkiksi toistaa siltä pyydettyä musiikkikappaletta tai soittaa puhelua perheenjäsenelle.

Vuotta 2019 tarkastelleen kansallisen radiotutkimuksen mukaan suomalaisista vasta yksi prosentti käyttää älykaiutinta. Maailmanlaajuisesti älykaiuttimia on myyty kuitenkin jo yli 50 miljoonaa kappaletta ja kysyntä kasvaa. RadioMedia ry:n miniseminaarissa²⁸ audion tulevaisuudesta keväällä 2020 puhunut YLE:n digitaalisen asiakkuuskokemuksen ja kehityksen päällikkö Jari Lahti sanoi puheenvuorossaan, että vaikka tähän mennessä suomalaiset ovat nähneet älykaiuttimia eniten jenkkien TV-sarjoissa, ottavat ne pikku hiljaa haltuunsa koteja myös täällä Suomessa.

Ääniohjaus tulee eittämättä yleistymään, koska teknologia on jo nyt sillä tasolla, että sillä onnistuu toimiva puheentunnistus. Kaikkiaan Googlen hauista jo yli 20 prosenttia tehdään äänellä. Tutkimusten mukaan milleniaaleista 40 prosenttia käyttää erilaisia pu- hepalveluita etsiessään tietoa ostopäätösten tueksi.

27 I Gadgets World (11.1.2020) How smart speakers will transform the way we live Luettu 30.3.2021 linkki: https://www.igadgetsworld.com/smart-speakers-history-future/

28 Radiomedia ry https://www.radiomedia.fi/radiosanomat-kevat2018-miniseminaari

(29)

25

Älykaiuttimia myydään Suomessakin, mutta eivät ymmärrä vielä suomea. Komennot on annettava englanniksi, mikä tekee älykaiuttimien käyttämisestä monelle haastavaa²⁹.

Arkea helpottavista älykaiuttimista ja ääniohjaamisesta voi tulla ennen pitkää tavan- omaista Suomessakin, sillä suomenkielistä tekoälyä luodaan aktiivisesti. Helsingin yli- opiston, YLE:n ja Valtion kehitysyhtiön kesällä 2020 alkanut Lahjoita puhetta -hanke³⁰ kerää suomalaisia puhenäytteitä. Niiden tarkoituksena on auttaa kehittämään esimerkiksi puheentunnistusta, joka ymmärtää kaikenlaista suomea – murteineen, taukoineen ja takelteluineen.

2.4 Radion merkitys selviää kuuntelemalla kuulijaa

Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, RadioMedia ry:n toimitusjohtaja Stefan Möller ja Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg kirjoittivat lokakuussa 2019 Helsingin Sanomien yleisönosastolle ”Kotimaista radiota on voitava kuunnella suomalaisissa autoissa tulevaisuudessakin” otsikoidun mielipidekirjoituksen³¹.

Toimitusjohtajat ilmaisivat kirjoituksessa huolensa sähköisen viestinnän palvelulain uu- distuksesta, jolla saatettaisiin voimaan uusi EU:n niin sanottu telepakettidirektiivi. Sen vaatimuksiin kuuluisi se, että kaikissa uusissa autoissa tulisi olla maanpäällinen digiradio- vastaanotin, eli käytännössä DAB+ radio, joka ei ole Suomessa käytössä. Eikä sitä ole myöskään ole tarkoituksena käyttää radion digitalisointiin. DAB-radion sijaan toimitusjohtajat uskoivat uuden langattoman laajakaistaverkon eli 5G-teknologian tuovan radiolle uudenlaisia mahdollisuuksia digitalisoitua. Sitä ennen, ainakin nykyisten 1.1.2020 myönnettyjen radiolupien päättymiseen asti vuosikymmenen loppuun saakka

29 YLE (6.11.2028) Älykaiuttimet valloittavat maailmaa, mutta Suomessa ei puheohjauksella saa taksia, leffalippuja tai paljon muutakaan Luettu 30.3.2021 linkki: https://yle.fi/uutiset/3-10490314

30 Lahjoita puhetta -hankkeet verkkosivut linkki: https://yle.fi/aihe/lahjoita-puhetta 31 HS (15.10.2019) https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006272602.html

(30)

26

teknologialtaan varman ja toimivan analogisen FM-radion uskotaan olevan ylivoimainen tapa kuunnella radiota.

Toimitusjohtajien mielipidekirjoitus tekee mielestäni näkyväksi kolme asiaa. Ensinnäkin sen, että radiosta on totuttu puhumaan nimenomaan teknologian tai lainsäädännön nä- kökulmasta. Toinen diskurssi yhteiskunnalliseen radiokeskusteluun on teknologian kehi- tyksestä johtuva median murros eli digitaalisuuden luoma muutos. Siihen päätoimittajat kirjoittavat radioalan suhtautuvan luottavaisin ja innostunein mielin luoden jatkuvasti uusia audiosisältöjä uusiin laitteisiin sekä käyttöympäristöihin. Kolmas kirjoituksessa ko- rostuva asia on suomalaisten ja radion poikkeuksellisen tiivis suhde, josta syntyy vahva kotimainen radioperinne.

Mikä tuo radioperinne oikein on? Siihen ei mielestäni pääse käsiksi pelkästään välineen historian tai kuulijalukujen kautta. On puhuttava kuulijan ja radion välisestä suhteesta – ja jotta siitä on mahdollista puhua tutkimuksessa syvällisemmin, pitää toki tuntea väli- neen historia ja tekniset edellytykset, mutta ennen kaikkea pitää pystyä selvittämään, millaisia tunteita ja käsitystä merkityksellisyydestä radio synnyttää. Mielestäni radioon liittyvät henkilökohtaiset muistot ja muistelututkimus on oivallinen työväline tähän. Toi- von, että tämä vuoden 2020 keväällä 30 vuotta täyttäneen Radio Suomen kuulijamuistoja käsittelevä tutkimukseni tuo oman osansa siihen, miten ymmärrämme radiota mo- nipuolisena viestintävälineenä ja radion oleellisena osana sitä, mitä kutsumme suoma- laiseksi media- ja ehkä mielenmaisemaksikin.

(31)

27

3 YLEISÖTUTKIMUS

Ilman yleisöä ei ole mediaa. Vasta silloin kun yleisö kuluttaa mediaa: lukee, katsoo, kuuntelee ja tulkitsee sisältöjä, perustelevat viestimet olemassaolonsa. Tästä syystä on sel- vää, että yleisö on aina kiinnostanut ja tulee kiinnostamaan tutkijoita. Koska yleisö elää ja muuttuu yhteiskunnan muutosten mukana, se on ehtymätön aihe tutkimukselle. Ylei- sötutkimus kertoo aina myös muusta kuin itsestään ja mediasta, se lisää ymmärrystä maailmasta.

Veikko Pietilä ja Seija Ridell muistuttavat, että sen kysyminen, mitä yleisö on, on eri asia kuin sen kysyminen, millainen yleisö on (2010, 303). Yleisön määritelmä on monisyinen ja se on muuttunut joukkoviestinnän historiallisen kehityksen mukana. Mediatutkimuk- senkin sisällä yleisö voidaan ymmärtää monin eri tavoin. Yksi mahdollinen erottelu on se, että tieteelliset puhetavat korostavat joko yleisön aktiivista tai passiivista luonnetta.

(emt.)

Jaottelua aktiiviseen ja passiiviseen yleisöön on selvennetty englannin kielessä termeillä

’public’ ja ’audience’. Suomalaiseen tutkimusdiskurssiin aktiiviselle ja keskustelevalle yleisölle (’public’) on ehdotettu käsitteeksi julkisoa. Terminä julkison merkitys viittaa viestinten käyttäjien lisäksi mihin tahansa ihmisryhmään, joka keskustelee ja osallistuu julkisesti. Käsite pohjaa etenkin filosofi Jürgen Habermasin ajatukseen julkisuuden ihan- netapauksesta, jossa kansalaiset astuvat tasa-arvoisina keskustelemaan yhteisistä asi- oista ja muodostavat sitä kautta julkisen mielipiteen. (Pietilä 2010, 201–202.)

Joukkoviestinnän ja yleisön välistä suhdetta voidaan tutkia ainakin vaikutuksen, käytön ja merkityksen näkökulmista. Viimeiset sata vuotta nämä kolme suuntausta ovat hallin- neet joukkoviestinnän yleisötutkimusta. (Panula 1997,45.) Samankaltaisen määrittelyn tekee Erkki Hujanen väitöksessään (2007), jossa hän jakaa joukkoviestinnän yleisötutki- muksen kolmeen paradigmaan eli oppi- ja tutkimussuuntaukseen. Ne ovat massayhteiskunnan paradigma, kognitiivinen paradigma ja merkityksen paradigma (Hujanen, 2007, 52–53).

(32)

28

Käyn seuraavaksi nämä yleisötutkimuksen historialliset näkökulmat tiiviisti Panulan ja Hujasen käyttämiä jaotteluita hyödyntäen läpi. Käsittelen luvun lopuksi myös digitaalisuuden ja verkkoympäristöjen vuorovaikutteisuuden myötä syntynyttä yleisön muuttu- nutta roolia.

3.1 Vaikutustutkimus ja passiivinen yleisö

Historiallisesti varhaisin ja voimallisin joukkoviestinnän yleisötutkimuksen suuntauksista on ollut massayhteiskunnan paradigma (Hujanen 2007, 52). Joukkoviestinnän yleisötut- kimus alkoi lähes yksinomaan vaikutustutkimuksena, joka käynnistyi varsinaisesti ensim- mäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla, jolloin radio tuli markkinoille. Etenkin en- simmäisen maailmansodan aikainen massiivinen propagandatoiminta ja sen vaikutukset kiinnostivat tutkijoita. (Pietilä 1997, 36–39.) Into tutkia joukkoviestinnän vaikutuksia vi- risi monestakin ajankohtaisesta syystä. Hallinnon käyttöön tarvittiin tietoa monimut- kaistuneesta yhteiskunnasta ja sen toiminnasta. Tarve oli omiaan suuntaamaan yhteis- kuntatieteitä yleisemmästä ja historiallisemmasta pohdiskelusta kohti havaintoperäi- sempää ja soveltavampaa tutkimustyötä. Kehitys vaikutti myös joukkoviestinnän tutkimukseen. Vaikutuksen ja vaikuttamisen ongelmia piti propagandan lisäksi esillä myös lisääntyvän mainonnan ja markkinoinnin intressi. (Kunelius, 2003, 133–134.)

Alkuvaiheen tutkimusta taustoitti 1800- ja 1900 -lukujen taitteeseen sijoittuva yhteiskunnallinen murros. Nopea teollistuminen, teknologinen kehitys, kaupungistuminen ja markkinateollisen yhteiskunnan muuttuminen kuluttajayhteiskunnaksi tai kulutuskult- tuuriksi sekä erikoistuminen ja työnjako johtivat perinteisten siteiden ja sosiaalisten mallien heikkenemiseen. Ennen yhteisössä aktiivisesti toimineesta sosiaalisesta subjek- tista oli tullut yhteiskunnan irrallisena osana ajelehtiva passiivinen ja ärsykkeistä hätkäh- tävä objekti. (Panula 1997,89.)

Varhaisin ja tunnetuin tämän paradigman edustaja on MCR-perinne (mass communica- tion research). MCR-perinne oli vallalla aina 1900-luvun alusta 1960-luvun lopulle saakka. Se keskittyi nimenomaan joukkoviestinnän vaikutuksien tutkimiseen. MCR-

(33)

29

perinteessä viestintä nähtiin siirtona ja vastaanottajat passiivisena yleisömassana, joka vastaanotti saamansa viestit ilman kritiikkiä. Joukkoviestinnän ajateltiin toimivan jopa lääkeruiskun tavoin, joka syöttää tietyn vaikutuksen yleisöönsä. Kyseessä oli niin sanottu S-R-malli (syy ja seurausmalli), jossa ärsyke (stimulus) ja reaktio (response) kuvaavat viestinnän kulkua siten, että ärsykkeestä seuraa aina reaktio. 1940-luvun lopulla esitel- tiin myös Claude Shannon ja Warren Weaverin kuuluisa ”kaikkien viestintämallien äiti”

eli viestinnän siirtomalli, jossa viestintä käsitetään yksipuoliseksi ja hallitsevaksi. (Huja- nen 2007, 55.)

Yleisö ymmärrettiin MCR-perinteessä elokuvia katsovaksi, radiota kuuntelevien ja lehtiä lukevien yksilökäyttäytyjien joukoksi, jonka ajateltiin olevan pätevin tieteellisin mene- telmin tarkasti kuvattavista (Ridell 1998, 437).

MCR-perinteen yleisötutkimuksen keskeinen tavoite oli yleisön koon ja sen koostumuk- sen empiirinen mittaaminen. Oman teorian ja erityisen käsitteistön puutetta korvasivat tilasto- ja väestötieteistä lainatut sosiodemografiset muuttujat, kuten ikä, sukupuoli, koulutus ja taloudellinen asema. (Heikkilä ym. 2012, 61–62.)

MCR-perinteen vaikutustutkimuksen päätulos oli tutkijoiden yllätykseksi joukkoviestin- nän vaikutusten vähäisyys. Kun vaikutuksia tutkittiin koeoloissa, näytti viesteillä olevan vielä jonkinlaista tehoa, mutta kun tutkimukset ulottuivat koetilanteista kenttäoloihin, vaikutukset vähenivät entisestään. Joukkoviestintä näytti korkeintaan vahvistavan ihmisten aiempia mielipiteitä. Perinnettä kritisoineet ovat selittäneet tulosta ainakin MCR- perinteen kokeellisilla tutkimusmenetelmillä: tutkijoita kun kiinnostivat sellaiset vaikutukset, joita oli mahdollista mitata empiirisesti. Kritiikkiä on saanut myös se, että vaikutuksia tutkittiin usein yksilötasolla ja suhteellisen lyhyellä aikavälillä. (Kunelius 2003, 134, 139–140.)

MCR-perinteen tapa ymmärtää yleisö joukkoviestinnän passiiviseksi kohteeksi herätti arvostelua. Se oli yksi niistä syistä, jotka johtivat perinteen kriisiytymiseen ja hajoami- seen 60-luvulla. Kriisiytymistä edesauttoivat tutkimustulokset joukkoviestinnän käytän- nössä vähäisestä vaikutusvoimasta kuten myös havainnot viestinten annin valikoivasta

(34)

30

käytöstä. Ne virittivät järkeilyä, jonka mukaan kysymys vaikutuksista ei ylimalkaan ollut relevantti. (Ridell 1998, 437–438.)

3.2 Käyttötarkoitustutkimus paljasti yleisön intressit

Kuusikymmentäluvun kuluessa yleisötutkimuksen kenttää hallitsemaan nousi käyttötar- koitustutkimukseksi nimetty suuntaus, kun aiemmat empiiriset tutkimukset olivat mur- taneet vaikutustutkimuksen luomaa kuvaa passiivisesta yleisöstä. Tämä johti uudenlaisen näkemyksen, kognitiivisen paradigman, muotoutumiseen. Suuntausta ilmensivät joukkoviestinnän käyttötarkoitustutkimukset. Tutkimussuuntauksen mukaan ihmiset käsittelevät joukkoviestinnän tarjontaa omien tarpeidensa, asenteidensa ja arvojensa kautta. (Ridell 1998, 438; Hujanen 2007, 52–53.)

Kysymyksestä ”miksi ihmiset kuluttavat joukkoviestintää niin kuin kuluttavat” oli kiin- nostuttu jo 1940-luvun alun Yhdysvalloissa ainakin kolmesta syystä. Ensinnäkin tiedon- tarvetta yleisön mediatarpeista lisäsi joukkoviestinnän kaupallistuminen, joka oli lopul- lisesti lyönyt itsensä läpi 1920- ja 1930-luvulla. Etenkin uuden välineen, radion, ohjel- mantekijät ja tuottajat olivat kiinnostuneita siitä, mikä tekee ohjelmista suosittuja.

Toiseksi vuosisadan alkupuolella levisi kulttuurinen huoli yleisöstä. Kolmanneksi käyttö- tarkoitustutkimuksen taustalta voi nähdä ainakin orastavia viestinnän tutkimuksen sisäi- siä intressejä. (Kunelius 2003, 113.)

Käyttötarvetutkimusten keskinen käsite oli tarve ja viestimen käyttötapa eli funktio. Tar- peet tuottavat joukkoviestimiin kohdistuvia odotuksia, jotka johtavat erilaisiin käyttöta- poihin. Käyttötavat taas tyydyttävät tarpeita tai aiheuttavat muita seuraamuksia, jotka voivat olla mediasisältöjen tekijöiden näkökulmasta hyvinkin odottamattomia. (Katz, Blumler & Gurevitch 1974, 20 sit. Pietilä 1997, 199.) Kun alettiin selvittää viestinnän käyttöä, tutkimukseen tuli määrällisten menetelmien rinnalle laadullisia otteita, kun haastattelut yleistyivät tutkimusmenetelmänä. Raportoinnissa alkoi korostua tulkitseva kuvailu median käyttötarkoituksen luonteesta. Käyttötarkoitustutkimus lähestyy ihmisiä