Suomen e-vartalot: lisäys vai poisto? näkymä

Suomen ^-vartalot: lisäys vai poisto?

Lyle Campbell

0. J o h d a n t o . Suomen kielen fonologiaa generatiivisti esitettäessä on e- vartaloita analysoitu eri tavoin. J o t k u t kirjoittajat lisäävät e:n m ä ä r ä y m p ä - ristöissä, toiset taas poistavat sen vastaavissa komplementaareissa ympäris- töissä. Lisäys lienee ollut suositumpi; sitä ovat k a n n a t t a n e e t m m . McCawley (1964, 1967), H a r m s (1966), Wiik (1967), K a r t t u n e n (1970) j a Karlsson (1971). Poistoa ovat puoltaneet m m . Anttila (1967), Campbell (1967) j a T e r h o Itkonen (1972). Seuraavassa aion arvioida näiden kahden kilpailevan analyysin p a r e m m u u t t a generatiivissa fonologiassa j a perustella kantaani, j o n k a m u k a a n etusijaan on p a n t a v a poisto. Koska monet suomen kielen mutkikkaista morfofoneemisista säännöistä ovat olennaisesti sidoksissa kyseis- ten muotojen e:n tulkintaan, on tarkoitukseni samalla selventää joitakin suomen fonologian kohtia. Sen ohella pyrin valaisemaan generatiivin fono- logian eräiden uusimpien kehittymien soveltamista.

O t a k s u n lukijan jonkin verran t u n t e v a n generatiivin fonologian teoriaa j a suomen kielen tärkeimpiä fonologisia ilmiöitä. Esitän säännöt yleisluon-

teisella tavalla; liitteessä kertaan ne vielä kokoavasti, täyttä muodollisuutta tavoittelematta.

1. Kiistakysymys. Lisäys- j a pois tora tkaisun ristiriidan y m m ä r t ä ä ehkä parhaiten, kun tarkastelee tyypillisten «-vartaloiden paradigmoihin kuuluvia muotoja:

tuli yks. nom. tulta yks. partit.

tulen yks. gen. tulten mon. gen.

tulena yks. ess.

tuleen yks. xli.

tulessa yks. iness.

tulen prees. y. 1. p . tulla 1. inf.

tuleva akt. 1. partis. tullen 2. inf. instr.

tullessa- 2. inf. iness.

tulema- 3. inf. tullut akt. 2. partis.

tulkoon imperat. yks. 3. p .

tuleminen 4. inf. tulle- pot. vartalo tulta- pass.vartalo tulex imperat. y. 2. p . tulkaa mon. imperat. 2. p . ei tulex kielt. prees.

tuli- impf. vartalo j n e .

Kysymys on siitä, kuinka tällaisten paradigmojen allomorfit olisi tulkittava:

onko tuli-sa.na.ri pohjamuotona /tul/, j o h o n säännön avulla lisätään e m ä ä r ä - sijoissa, vai onko /tule/ se pohjamuoto, josta säännön avulla poistetaan e oikeassa ympäristössä? Seuraavassa yritän luonnehtia näitä k a h t a ratkai- sua j a arvioida niiden vahvoja j a heikkoja puolia.

1.1. e :n lisäys. Lisäyksen kannattajat esittävät hiukan eri tavoin sen, miten lisäys t a p a h t u u . Wiik (1967) edustaa p u h t a i n t a lisäyslinjaa, j a häneltä ovat saaneet virikkeitä useat m y ö h e m m ä t lisäyksen puoltajat. Siksi tarkasteluni paljolti seuraa Wiikin analyysiä.1

Wiikin analyysiin sisältyvät seuraavat säännöt.

1) e lisätään -f :n erottamien konsonanttien väliin, ellei niiden välissä ole tavunrajaa (s. 30). Esimerkkejä:

k ä t + k . s e —> kätekse {e:n lisäys) —-> kädekse (heikko aste) —>• kädeksi (loppu-tf :n ummistuminen).

t u l + t —> tulet (e:n lisäys); tul+mme—>- tulemme (e:n lisäys).

2) e lisätään + :n erottamien konsonanttien väliin, jos j o m p i k u m p i tai kumpikin konsonanteista on labiaalinen (s. 33). Esimerkkejä:

t u l + m a —> tulema (3. inf.)

r u p + t a — > • r u p e a (yks. partit.) (e:n lisäys, sen jälkeen vokaalienvälisen dentaaliklusiilin poisto määräympäristössä)

l u m + n a —> lumena (yks. ess.)

t u l + v a —>- tuleva (akt. 1. partis.) («:n lisäys).

3) e lisätään k a h d e n »klusiilisuudeltaan» identtisen konsonantin j a suffiksin- aikuisen konsonantin väliin (s. 34). Esimerkkejä:

o n n + t a —>• onnea (yks. partit.) (e:n lisäys, sen jälkeen vokaalienvälisen dentaaliklusiilin poisto)

t u p p + t a —*• tuppea (yks. partit.) k ä t k + n y t —>• kätkenyt (akt. 2. partis.)

4) e lisätään m u u h u n kuin obstruenttiin p ä ä t t y v ä n tavunloppuisen konso- n a n t t i y h t y m ä n j a suffiksinalkuisen konsonantin väliin (s. 35). Esimerkkejä:

1 Kalevi Wiik on (henkilökohtaisen ilmoituksensa mukaan) muuttanut käsitystään

«-vartaloista: nyt hän katsoo, että e kuuluu pohjamuotoihin j a poistetaan määrä- ympäristöistä säännön avulla. Wiikin alkuperäistä e:n lisäysanalyysia on kuitenkin seurattu monissa töissä, ja sen vuoksi voi olla aihetta ottaa tarkasteltavaksi hänen suuntaa luonut esityksensä.

h a n h + t a —>- h a n h e a (yks. partit.) {e:n lisäys, sen jälkeen vokaalienväli- sen dentaaliklusiilin poisto)

s a a r n + t a —> saarnea (yks. partit.) v e l j + t ä —> veljeä (yks. partit.) s a r v + t a —> sarvea (yks. partit.)

5) e lisätään konsonantin j a suffiksin nä väliin (s. 38). T ä m ä sääntö koskee vain essiiviä; toinen nasaali m, joka esiintyy m m . morfeemissa -ma ( I I I inf.), käsiteltiin j o labiaalisäännön yhteydessä (sääntö 2). T ä m ä sääntö olisi voitu ulottaa yhtä hyvin koskemaan myös essiiviä. Wiikin m u k a a n essiivin poik- keuksellisuus kieliopissa kuitenkin vältetään pelkästään essiiviä koskevalla erikoissäännöllä, joka lisää vokaalivartalon e:n essiivin päätteen edelle (s. 38).

Esimerkkejä:

ahven ^j-na —> ahvenena (yks. ess.) l a p s + n a —> lapsena (yks. ess.)

Essiivin ongelmat tulevat j ä l j e m p ä n ä puheeksi tarkemmin.

6) e lisätään yksitavuisen k a n n a n jälkeen, jos possessiivisuffiksinraja tai sitä vahvempi raja seuraa (s. 39). Esimerkkejä:

k ä t / m m e —>- kätemme

lum&pa—> lumipa (ensin lisäys, sitten sananloppuisen e:n ummistuminen) laps # —> lapsi

1.2. Lisäys lievempänä. K a r t t u n e n (1970) edustaa lievempää lisäyslinjaa.

Säännöstö on enimmäkseen sama kuin edellä; pikku eroja kuitenkin on.

Pääsääntö vastaa Wiikin ensimmäistä sääntöä: »-e lisätään konsonanttivarta- loon silloin, kun vokaalivartalo on t a r p e e n ; vokaalivartaloa tarvitaan kun suffiksinraja ei satu yksiin tavunrajan kanssa» (s. 103). K a r t t u n e n vielä tar- kistaa s ä ä n t ö ä ä n : e lisätään myös essiivin, illatiivin j a verbien mon. 3. per- soonan päätteen -vat eteen sekä yksitavuisten konsonanttivartaloiden yks.

nominatiiviin, jossa asemassa se myöhemmin ummistuu i:ksi (s. 104). T a r - kistus j a t k u u : e lisätään myös m u u t a m i i n johtimiin, joista se sittemmin pois- t e t a a n ; näin sellaisissa -^-muodoissa kuin kauneus (yks. n o m . ) , joka on vaih- telusuhteessa vartaloon kauneute-. Tässä tapauksessa loppu-e ummistetaan i:ksi, sen jälkeen t m u u t e t a a n s:ksi i:n edellä, sitten loppu-i poistetaan moni- tavuisesta muodosta (kauneute —-v kauneuti —>- kauneusi —> kauneus).

Wiikin k a n t a a lievempi Karttusen kanta on siinä, että h ä n e n mukaansa e:tä ei lisätä tiettyjen konsonanttiyhtymien jälkeen (kuten Wiik 3. j a 4. sään- nössään) tai p :n j a v :n jälkeen. Koska näissä tapauksissa e esiintyy läpi p a r a - d i g m a n (yks. nominatiivissa i:ksi ummistuneena m u t t a partitiivissa säily- n e e n ä toisin kuin muissa «-vartaloissa), K a r t t u n e n pitää e:tä pohjamuotoon kuuluvana eikä lisäyksenä. H ä n h u o m a u t t a a , että e:n lisääminen näihin muotoihin n ä y t t ä ä pikemmin trikiltä kuin todelliselta yleistykseltä. Y h t ä

hyvin voitaisiin pitää e:tä. pohjamuotoon kuuluvana j a j o h t a a mikä hyvänsä m u u vokaali säännönlisäyksellä, koska sananmuoto ei voi p ä ä t t y ä kyseisiin konsonantteihin tai konsonanttiyhtyrniin (s. 104—105).

Itse asiassa Karttusen analyysi j ä ä pelkäksi luetteloksi siitä, missä morfo- logisissa ympäristöissä e lisätään j a missä se j ä t e t ä ä n lisäämättä; fonologinen t ä m ä analyysi on vain siltä osin, kuin se sattuu osumaan yksiin h ä n e n vokaali- vartaloon j o h t a v a n , morfeemin- j a tavunrajan yhteenlankeamattomuuteen perustuvan sääntönsä kanssa. T ä m ä muistuttaa McCawleyn (1967) aiempaa käsittelytapaa, jonka tarkastelu ehkä valaisee asiaa.

McCawley kirjoittaa:

Tällä h a a v a a en osaa tyydyttävästi muotoilla sitä ympäristöä, jossa epenteesisääntö o n voimassa. Luettelen — — n e päätteet, joiden edelle /e/ lisätään morfeeminloppuisen konsonantin jäljessä, j a ne, joiden edelle sitä ei lisätä. Epenteesi t a p a h t u u seuraavien päätteiden edellä: n (gen.), na (ess.),kse (transl.), s&na, ta, n (iness., elät., ill.), ll&na, ta, h (adess., abi., ali.), tta (abess.), t (mon. n o m . ) ; n (yks. 1. pers.), t (yks. 2.), he

(yks. 3.), m m e (mon. 1.), tte (mon. 2.), vat (mon. 3.), h (imperat. yks.

2.), m a (3. inf.), mi (4. inf.), va (1. partis.).

Epenteesiä ei t a p a h d u seuraavien päätteiden edellä: ta (partit.), t & t & n (mon. gen.); tah (1. inf.), n u t (2. partis.), ne (pot.), koon j n e . (imperat.), tta (pass.), te ( I I inf.). (S. 7—8.)

McCavvleyn ansioksi on luettava se, että h ä n tunnustaa vaikeudet eikä kohota luetteloaan perustelun tai ratkaisun tasolle, kuten K a r t t u n e n suurelta osin.

1.3. e:n poisto. Poistoratkaisu edellyttää, että e on m u k a n a pohjamuodoissa.

T ä m ä n ratkaisun ydin sisältyy seuraavaan sääntöön:

0 / c

[ + k o r o n a a l i ]

h J

C

[ + k o r o n a a l i ] verbi

V

T ä m ä sääntö poistaa e:n morfeeminrajalta k a h d e n koronaalisen (oikeastaan dentaalisen) konsonantin (l, r, n, t, d, s) tai h:n j a koronaalin välistä sekä h:n tai koronaalin j a ^-aikuisen verbinpäätteen välistä. (Historiallisesti sääntö on ollut luontevampi, sillä suomen h p a l a u t u u enimmäkseen i : ä ä n , siis koro- naaliin. Vaikka ^-alkuisten verbinpäätteiden spesifiointi vaikuttaa hiukan kei- notekoiselta, t ä m ä sääntö ilmeisesti on yksinkertaisempi kuin lisäysanalyysis- sä tarvittava sääntöjen luettelo.) Esimerkkejä:

t u l e + t a —> tulta (yks. partit.)

t u l e + n u t —> tullut (akt. 2. partis.) (ensin e:n poisto, sitten konsonantti- assimilaatio)

t u l e + t e n —> tulten (mon. gen.)

t u l e + k a a —> tulkaa (imperat. mon. 2. p.)

l o h e + t a u u h e + t a k ä t e + t ä k ä t e + t e n

lohta (yks. partit.) u u h t a (yks. partit.) k ä t t ä (yks. partit.) kätten (mon. gen.)

2. Poikkeuksia. E n n e n kuin esitän n ä i t ä k a h t a vaihtoehtoista analyysiä tukevia perusteita, otan puheeksi poikkeuksia, j o t k a eivät tue k u m p a a k a a n v a a n mutkistavat molempia. M y ö h e m m i n käsittelen m u u t a m i a poikkeuksia uudelleen j a yritän esittää osaselityksiä.

2.1. Essiivi. M o l e m m a t ratkaisut esittävät essiivin poikkeuksena. Lisättäessä tarvitaan erikoissääntö lisäämään e sijapäätteen eteen (vrt. Wiik s. 38, K a r t - tunen s. 103). Poistettaessa e j ä ä essiivin päätteen -na (-nä) eteen vastoin sitä yleissääntöä, joka poistaa e :n dentaalien välistä (näihin luettuna myös nasaali akt. 2. partis :n päätteessä -nut j a pot :n päätteessä -ne-). Molemmissa ratkai- suissa tarvitaan essiiviin erityinen viittaus, joka tällöin vaikuttaa melko kiin- n o t t o m a l t a .

Kiintoisammaksi essiivi käy, kun tarkastellaan vaihtoehtoisia yksikön essii- vin toisintoja:

miehenä miesnä (miessä)

kuolemattomana kuolematonna (kuolematoinna)

n u o r e n a n u o r n a (nuorra)

lapsena lasna (lassa)

(vuotena) v u o n n a (täytenä) t ä y n n ä

pienenä piennä

hapsena hasna (hassa)

ahvenena a h v e n n a

onnettomana onnetonna (onnetoinna)

l ä m p i m ä n ä l ä m m i n n ä

seitsemänä seitsennä

hevosena hevosna (hevossa)

viera(h)ana vierasna (vierassa)

kirve(h)enä kirvesnä (kirvessä)

k a u n i ( h ) i n a kaunisna (kaunissa)

koira(h)ana koirasna (koirassa)

k e v ä ( h ) ä n ä kevännä kahdeksantena kahdeksanna

kuolleena kuollunna

terveenä tervennä

jne.

Wiikin analyysissä n ä m ä <r.ttömät essiivimuodot käsiteltäisiin erityisen vähäsäännön avulla. H ä n sanoo: » T ä m ä sääntö [e:n lisäys essiivissä] tuottaa ainoastaan vokaalivartaloisia essiivimuotoja. T a r v i t a a n vielä joukko varsin yksityiskohtaisia lisäsääntöjä, jotka valinnanvaraisesti poistavat e:n essiivin suffiksin edeltä tietyissä tapauksissa; m u u t e n h a n päästäisiin sellaisiin konso- nanttivartaloisiin yksikön essiivimuotoihin kuin esimerkiksi " v u o n n a " , " l a s n a " ,

" n u o r n a " jne.» (s. 39). Näin tulkittuina e :ttömät essiivit ovat kaksin verroin poikkeuksellisia. Ensiksikin kaikki essiivit ovat poikkeuksellisia sikäli, että ne vaativat «dlisiksi tullakseen lisäsääntöä, m u t t a sitten muutamista essiiveistä voikin valinnaisesti p u u t t u a t ä m ä n essiivin m u k a i n e n e, j a niin tarvitaan uusi vähäsääntö poistamaan e niistä tapauksista, jotka ovat poikkeuksia essiivin alkuperäisen poikkeussäännön kannalta.

Poistoratkaisussa tällaiset vaihteluparit voidaan selvittää sillä, että merki- t ä ä n e:n poistosääntö leksikon määrämuotojen osalta valinnaiseksi. Vaikka näin p ä ä d y t ä ä n s a m a a n tulokseen kuin Wiikin ratkaisussa, t ä m ä t u n t u u intuitiivisti p a r e m m a l t a kuin e :n lisäyksen tulkitseminen poikkeukseksi, jolloin tuo poikkeuksellinen e j o u d u t a a n tapauksittain taas poikkeuksellisesti poista- m a a n . Valinnaista e -.llisyyttä j a e:ttömyyttä tavataan muissakin sijoissa (esim.

m o n . gen. j a yks. partit.), j a jos e:n poistosääntö merkitään valinnaisesti koskemaan määrämuotoja, voidaan useimmat m u u t valinnaisesti e:ttömät m u o d o t j a <?:ttömät essiivit käsitellä yhtenäisellä tavalla.

2.2. Lumi-tyypin poikkeukset. Toisella tavalla poikkeuksellisia j a k u m m a n - kin analyysin kannalta hankalia ovat sellaiset sanat kuin

lumi (yks. nom.) liemi niemi lumen (yks. gen.) liemen niemen

l u n t a (yks. partit.) lientä nientä/niemeä

Näissä sanoissa havaitaan poikkeukselliseksi yks. partitiivi. Lisäysanalyysi vaatii e:n lisättäväksi, milloin morfeeminrajan kahta puolta on labiaali, m u t t a n ä m ä partitiivit ovat «:ttömiä huolimatta pohjamuodon m:stä. Poisto- analyysissä e poistetaan dentaalien välistä m u t t a ei m:n j a t:n välistä, kuten n ä m ä tapaukset tuntuisivat vaativan. Molemmissa tulkinnoissa n ä m ä m u u - t a m a t muodot j ä ä v ä t poikkeuksiksi.

Voisi ehkä arvailla, että tällaiset m u o d o t ovat kolmi- j a useampitavuisten

;«:llisten muotojen säännönmukaisen kehityksen analogiaa, esim. ytimen (yks. gen.) : ydintä (yks. partit.). Näistä pitemmistä muodoista tulee myö- h e m m i n puhe. J o k a tapauksessa äskeiset kaksitavuiset muodot j ä ä v ä t poik- keuksiksi.

2.3. Nähdä j a tehdä. Myös verbit nähdä j a tehdä ovat ongelmallisia. Wiik käsittelee niitä säännöllisinä konsonanttivartaloisina verbeinä /näk/ j a /tek/, joihin e lisätään h ä n e n sääntöjensä avulla, esim. näkevä, teemme (tässä ensin

lisäys, sitten heikko aste). K u n Wiik käsittelee n ä i t ä verbejä säännöllisinä verbeinä, h ä n j o u t u u l u o p u m a a n £:llisten muotojen yhtenäiskäsittelystä.

Wiik kirjoittaa:

Konsonantti k käyttäytyy myös kahdella eri tavalla: sen j a suffiksin- aikuisen ei-labiaalin konsonantin väliin lisätään e aina nomineissa (esim.

rek-ytä —> rek-\-e-\-tä (=»rekeä>>)), m u t t a ei aina verbeissä (esim. kyllä luk\ta-\-pa —> luk+e-^ta+pa ( = »luettava»), m u t t a ei tek+tä-\-pä —>

tek-\-e-\-tä-\-pä, josta tulostusmuodoksi saataisiin *»teettävä» oikean m u o d o n

»tehtävä» sijasta). Tuskin k a n n a t t a a ottaa käyttöön eri sääntöjä nomi- neja j a verbejä v a r t e n ; lienee taloudellisempaa valita »reki»-tyyppisten k:n sisältävien e-vartaloisten nominien j a »lukea»-tyyppisten k:n sisältä- vien verbien peruskannoiksi e-loppuiset m u o d o t ; esim. reke, lake, tuke ( = »tuki»); luke, tuke ( = >>tukea»-verbi). Sen sijaan »tehdä»-tyyppisten verbien peruskannat ovat konsonanttiloppuiset; esim. tek, näk. (S. 37.) Tällä lailla menetellen t u n t u u syntyvän monia ongelmia. J o u d u t a a n käsit- telemään A;:llisia nomineita ikään kuin niiden pohjamuodoissa olisi e, vaikka se m u i d e n «-vartaloisten nominien pohjamuodoista p u u t t u u . J o u d u t a a n myös olettamaan «:tä kaikkien Ädlisten verbien pohjamuotoihin; vain kahdesta verbistä — nähdä j a tehdä — se j ä ä p u u t t u m a a n . Tässä yleistettävyys kärsii pahasti kahden verbin takia, j o t k a ovat muutenkin poikkeuksellisia: näissä k m u u t t u u Ä:ksi Ä-alkuisen päätteen edellä (esim. nähkööt, tehkää), vaikka mi- k ä ä n m u u Ä+Ä-sekvenssi ei dissimiloidu tällä tavoin.

Poistoratkaisussa n ä m ä kaksi verbiä voidaan yksinkertaisesti merkitä poik- keuksiksi ; tällaisissa suurtaajuisissa verbeissähän suppleetiota ilmenee monessa kielessä, englannissakin. Jos kyseiset kaksi verbiä ovat todella poikkeuksia, niiden pakottaminen säännöllisten tapausten sääntöihin on vaurioksi fonolo- gian muille osille.

3. Yleistysten menetystä. Edellisessä jaksossa käsittelin poikkeustapauksia, joiden selitysyritykset eivät tukeneet k u m p a a k a a n analyysiä. Nyt alkavassa jaksossa käsittelen sellaisia suomen fonologian yleistyksiä, j o t k a j o h t a v a t e-

vartaloiden kahdessa analyysissä erilaisiin tuloksiin. N ä y t t ä ä siltä, että lisäys- ratkaisu pakottaa hylkäämään useita tärkeitä yleistyksiä: ne käyvät joko mahdottomiksi tai perin vaikeiksi todeta.

3.1. Lisäysanalyysissä menetetään parallelismi, j o k a vallitsee «-vartaloiden j a ma, mpa -loppuisten a-vartaloiden välillä kolmi- j a useampitavuisissa m u o -

doissa, «-vartaloihin sovelletaan sananloppuisen e:n ummistumissääntöä:

e ^ i / #

(esim. /kate/—>- käti (ummistuminen) —> käsi (assibiloituminen t—>-s / i)

Sananloppuisen e:n oletettava edustaja on k a d o n n u t k o l m i - j a useampitavuis- ten muotojen lopusta historiallisen kehityksen vuoksi, m u t t a sen merkkejä on y h ä jäljellä synkronisessa kieliopissa:

sisare-n tyttäre-n ytime-n sävele-n ahvene-n

(yks. gen.) sisar tytär ydin sävel ahven

(yks. nom.)

-e:n ummistumista j a sitten Näihin muotoihin tarvitaan k a h t a sääntöä, nim.

loppu-f:n poistoa:

i - * 0 I (C0V)2C #

Myös lisäyksen kannattajat hyväksyvät n ä m ä kaksi sääntöä ainakin eräiden muotojen osalta. H e lisäävät loppu-e:n, ummistavat sen sitten i:ksi j a poistavat sen. Vaikka lisäyksen j a poiston peräkkäisyys ei t u n n u lainkaan suotavalta, sitä tarvitaan selittämään esim. seuraavien muotojen assibiloitumista:

tilaisuus (vrt. tilaisuute-na yks. ess.)

kolmas kolmante-na hölmöys hölmöyte-nä J o h t o on siis esim. seuraavanlainen:

/kolmante/ (« kuuluu poistoratkaisussa j o pohjamuotoon, lisäysratkai- sussa se lisätään)

kolmanti (loppu-e:n umrnistuminen) kolmansi (assibilaatio)

kolmans (loppu-i:n poisto kolmi- j a useampitav. muodoista) kolmas (konsonanttiyhtymän yksinkertaistuminen)

Monitavuisten «-vartaloiden käsittelyyn tarvitaan kummassakin ratkaisussa suurin piirtein samat säännöt. M u t t a vaikka eräät a-vartalot ovat kyseisten

«-vartaloiden paralleeleja, niiden käsittely kahdessa analyysissä on aivan erilainen. Diakronisesti a on m u u t t u n u t e:ksi tietyissä monitavuisissa m u o - doissa (varsinkin m :n jäljessä) j a loppu-e:tä koskevat säännöt taas ovat m u u t - taneet -e:n i:ksi, joka sitten katosi (vrt. T e r h o Itkonen 1968 j a T u o m i 1972 s. 530, 534). N ä m ä t a p a h t u m a t heijastuvat myös synkronisesta kieliopista.

Esimerkkejä :

l ä m p i m ä - n (yks. gen.) onnettoma-n

seitsemä-n p a h i m m a - n vasemma-n älyttömä-n

Yks. nominatiivit saadaan johdetuksi poistamalla loppuvokaali (esim. läm- p i m ä —y l ä m p i m ) , heikentämällä vahva aste (lämpim —> lämmim) j a m u u t -

l ä m m i n (yks. nom.) onneton (yks. nom.) seitsen-tä (yks. partit.) pahin (yks. nom.) vasen (yks. nom.) älytön (yks. nom.)

tamalla loppu-w rt :ksi (lämmim —> l ä m m i n ) . T ä m ä on selvä paralleeli moni- tavuisille «-vartaloille: jälleen loppu-«:n muutos t:ksi j a -i:n poisto tuottavat loppuvokaalittoman muodon, ainakin diakronisesti. Asian voisi selvittää yksinkertaisella säännöllä, joka m u u t t a a loppu-a:n e:ksi m:n j a mp:n jäljessä ennen loppu-e:n j a -i:n poistoa. M u t t a generatiivin teorian m e r k i n t ä t a p a a käyttäen t ä m ä on ilmaistavissa vielä yksinkertaisemmin:

+ [ + k o r o n a a l i ]

# T ä m ä sääntö yhdistää monitavuiset «-vartalot niihin a-vartaloihin, joissa vokaalia edeltää m tai mp. Yhtäläisyys käy ilmi seuraavista paradigmoista:

m a h d o t o n yks. nom. kirjain m a h d o t t o m a - n yks. gen. kirjaime-n mahdoton-ta yks. partit. kirjain-ta mahdottomien/ mon. gen. kirjaimien/

mahdotonten kirjainten

m a h d o t t o m a - n a / yks. ess. kirjaime-na/

m a h d o t o n - n a kirjain-na

mahdottoma-sta yks. elät. kirjaime-sta

l ä m m i n yks. nom. ydin

lämpimä-n yks. gen. ytime-n

lämmin-tä yks. partit. ydin-tä

lämpimä-nä/ yks. ess. ytime-nä/

lämmin-nä ydin-nä

lämpimien/ mon. gen. ytimien/

lämminten ydinten

lämpimä-stä yks. elät. ytime-stä

Sääntö poistaa väljät vokaalit (a, a) sanan lopusta sekä dentaalialkuisen päät- teen edeltä kolmi- j a useampitavuisissa vartaloissa.2 (Indeksillä 2 merkitty suljelauseke ilmoittaa, että poistettavan vokaalin edellä on oltava v ä h i n t ä ä n kaksi tavua. Kulmasulkeet{ ) v a s t a a v a t toisiaan: väljä vokaali poistetaan vain tietyn labiaalin jäljestä.) Sääntö poistaa ei-väljän vokaalin (ei kuiten- kaan pyöreää), jos sitä edeltää ainakin kaksi tavua. Näin ollen sääntö pois- taisi i:n j a e:n, m u t t a koska sitä sovelletaan vasta loppu-? :n ummistamisen

2 Sääntö ei tosin koske kaikkia sananloppuisia a- ja ö-vokaaleja (esim. yks. nom.

kuolema, elämä). Myös 3. infinitiivin (-ma, -mä) muodot on merkittävä leksikossa tä- män säännön ulkopuolelle jääviksi, ja poikkeuksia on muitakin.

V

—pyöreä

(+ väljä)

- 0 / ( c

v c

)

G

—koronaali -f- etinen

—kontinuentti

jälkeen, ei poistettavana enää ole e:tä vaan pelkästään i. Sääntö, j o t a j o k a tapauksessa t a r v i t a a n r.n poistamiseen, on olennaisilta osin puheena olleen säännön muotoinen j a eroaa siitä vain kulmasulkeisiin ( / + v ä l j ä \ j a

r—koronaali 1 \

+ etinen (P)) ) sijoitettujen lisien verran. N ä m ä lisäpiirteet säästä -

—kontinuenttij /

vät yhdeltä kokonaiselta säännöltä j a osoittavat samalla monitavuisten e- vartaloiden j a millisten tai m/>:llisten a-vartaloiden samankaltaisuuden.

M o n e t seikat osoittavat vakuuttavasti, että kyseiset vartalot tosiaan on yhdistettävä samaan sääntöön. Sellainen on m m . hapan-sanan taivutus. Tällä sanallahan on sekä e- että a-vartaloinen toisinto (yks. gen. happama-n tai happame-n). Poistoratkaisu käsittelee k u m p a a k i n varianttia samalla tavoin.

Sen m u k a a n sanalla on kaksi täydellistä p a r a d i g m a a — toinen a-, toinen

«-vartaloinen — j a yksi ainoa poistosääntö tuottaa vokaalittomat m u o d o t (yks. nom., yks. partit., mon. gen. jne.) siten, että e ja a poistetaan molemmat.

Lisäysratkaisussa n ä i t ä k a h t a varianttia j o u d u t a a n käsittelemään aivan eri tavoin, «-variantti saadaan lisäämällä e (labiaalin jälkeen) pohjamuotoon / h a p p a m / ; a-variantti on lähtöisin pohjamuodosta / h a p p a m a / . Vokaalitto- mienkin muotojen tulkinnat eriävät: hapanta ( < happam) saadaan siten, että e:n lisäystä ei sovelleta, m u t t a hapanta ( < happama) soveltamalla jotain ad hoe -poistosääntöä, joka koskee vain monitavuisten muotojen labiaalinjäl- keistä a:ta. Lisäysratkaisun m u k a a n kyseiset kaksi p a r a d i g m a a olisivat vain sattumalta samanlaisia.

»r.n säännöllinen m u u t t u m i n e n näissä monitavuissa (sanan lopussa tai dentaalin edellä) eroaa kaksitavujen m:n käsittelystä; sehän tavallisesti säilyy noissa ympäristöissä. T ä m ä k i n aiheuttaa pikku ongelman. Wiikin e:n lisäys- sääntö, j o t a olisi sovellettava labiaalisessa ympäristössä, ei n ä y t ä sen valossa oikein onnistuneelta, e kun tulee kiilattavaksi labiaalin j a dentaalin yhtymiin vain joissakin muodoissa. M i k ä ä n vahva foneettinen paine ci t u n n u estävän näiden yhtymien esiintymistä.

«-vartaloiden j a labiaalisessa ympäristössä olevien a-vartaloiden yhteys j ä ä lisäysratkaisussa huomiotta.

3.2. Toinen yleistys, joka ei kunnolla heijastu lisäysratkaisussa, koskee niitä morfofoneemisia muutoksia, j o t k a t a p a h t u v a t a:n j a i:n joutuessa peräk- käin morfeeminrajalla. Kaksitavuisista vartaloista syntyy seuraavanlaisia pintamuotoja (kolmi- j a useampitavuisten vartaloiden suhteet ovat mutkik- kaampia, vrt. Penttilä 1957):

sota pulla kukka honka

sotina (mon. ess.) sata

pullina kala kukkina piha honkina herra

satoina (mon. ess.) kaloina

pihoina herroina

sula- suli (impf.) mela meloina

sorta- sorti vala- valoi (impf.)

osta- osti tirska- tirskoi

h u u t a - huusi leiska- leiskoi

nosta- nosti

J o s vartalon ensimmäinen vokaali on a, e tai i, silloin / a + i / — > o i ; jos ensim- mäinen vokaali on o tai u, silloin / a + i / —> i- Näille eroille a n t a a tyypillisen kuvauksen sellainen sääntösarja kuin Wiikin s. 68—70 esittämä. Lisäys- analyysin monisääntöisyyden vastapainoksi poistoanalyysi tarjoaa / a + i / -muutoksiin yhtenäisen ratkaisun, joka voidaan esittää yhtenä sääntönä:

—väljä

a pyöreä / - a pyöreä ^V C„

+i

T ä m ä n dissimilaatiosäännön avulla a ummistetaan i :n edellä j a pyöristetään, jos vartalon ensimmäinen vokaali on ei-pyöreä

C

a + i - C

o + i),

m u t t a j ä t e t ä ä n pyöristämättä, jos vartalon ensimmäinen vokaali on pyöreä (•! [ C0a + i — v j > C0e + i). T ä s t ä r i i p p u m a t t o m a t syyt vaativat taas sääntöä, j o k a myöhemmin m u u t t a a e + r . n i:ksi. Seuraavassa tyypillisiä johtoja:

/ s o t a + i + s s a / / s a t a + i + s s a / sote+issa (vokaalidissimilaatio) s a l o + i s s a

sotissa (e:n poisto i:n edeltä)

sodissa (heikko aste) sadoissa Sääntöä, joka poistaa e:n morfeeminrajalta i:n edellä, tarvitaan tästä riip- p u m a t t a sellaisten muotojen kuin tunsit, sormissa, luki j o h t a m i s e e n : / t u n t e + i + t / / s o r m e + i + s s a / / l u k e + i / tuntit («:n poisto z':n edeltä) sormissa (e:n luki (e poistetaan tunsit (assibiloituminen) poisto i :n i :n edeltä) (vrt. tunnet •<— /tunte -|-t/ heikkoastei- edeltä)

suussäännöllä)

T ä t ä e:n poistoa z:n edeltä motivoi varsinkin «-vartaloiden olemassaolo;

samalla t ä m ä sääntö lisää vokaalidissimilaatiosäännön luontevuutta j a yksin- kertaisuutta. Sääntö ei kuitenkaan sovellu yhtä hyvin lisäysratkaisuun, koska sen pohjamuodoista enimmäkseen p u u t t u u e. Käsittääkseni dissimilaatio- sääntö on suomen fonologiassa oikeaan osunut yleistys, m u t t a lisäysratkai- sussa se ei hevin pääse heijastumaan.

3.3. Lisäysratkaisussa ei myöskään voida esittää morfeemirakennetta tai kanonisia muotoja koskevia yleistyksiä. Poistoratkaisun (samoin kuin tradi- tionaalin tulkinnan) m u k a a n suomessa ei ole sananloppuisia konsonantti- yhtymiä, m u t t a lisäysratkaisu ei j u u r i tunne niitä koskevia rajoituksia, sal- liipa se geminaattojakin (esim. /sapp/ ^sappi^, / a p p / , / t y p p / jne.) (Terho Itkosen h u o m a u t u s 1972 s. 15). T ä m ä n ä y t t ä ä keinotekoiselta nykyään, kun pyrkimyksenä on t ä h d e n t ä ä luontevuutta: loppuyhtymät eivät ole kovin luontevia j a vielä v ä h e m m ä n geminaatat. S a a v u t t a m a t t a j ä ä toinenkin yleis- tys, nimittäin se, että kaikki suomen loppukonsonantit (mikäli »aspiraatio»

sivuutetaan) ovat dentaaleja (t, n, s, r, 1) j a affiksaalisia: kantavartalot eivät p ä ä t y konsonanttiin. N ä m ä yleistykset pitävät poistoratkaisussa paikkansa:

kaikki k a n n a t päättyvät vokaaliin, j a affiksien loppukonsonantteina esiin- tyvät vain t j a n. Lisäysanalyysin kannattajat ovat luopuneet näistä yleistyk- sistä.

3.4. Viimeinen e:n lisääjien h y l k ä ä m ä yleistys koskee sitä ehkä kiistan- alaista sääntöä, j o n k a m u k a a n pitkä vokaali lyhenee kahden konsonantin edellä, esim. jää-dä : jä-ttää. Lisäysratkaisu ei selitä, miksi nostoa-verbissä on lyhyt j a notwto-verbissä pitkä vokaali. Molemmissa vokaaliainesta seuraa kaksi konsonanttia, j o t e n vokaalin pitäisi kummassakin olla lyhyt. Poistoratkaisun m u k a a n on nostoa-muodon vokaali lyhyt, koska sitä seuraa kaksi konsonanttia (vrt. nostan), m u t t a nousto-muodossa vokaaliaines säilyy pitkänä, koska sen jäljessä on vain s, j o t a pohjamuodossa seuraa e (vrt. nousen). P u l m a selviää helposti poistoratkaisun avulla: e:n poisto t a p a h t u u sen säännön jälkeen, joka lyhentää vokaalit kahden konsonantin edellä. Tällainen ratkaisu ei käy

lisäysanalyysissä päinsä.

4. Luontevuus. Viime vuosina on luontevuus saanut fonologiassa tärkeän sijan (vrt. Postal 1968, Kiparsky 1972 s. 194 j a Chen 1973). O n helppoa osoit- taa, että yksinkertaisimpien sääntöjen esiintyminen ei aina ole todennäköi- sintä tai edes mahdollista. J o t k u t m a a i l m a n kielissä tavalliset fonologiset prosessit ovat intuitiivisti luontevia m u t t a eivät silti m e r k i n n ä l t ä ä n yksin- kertaisia. Asiaa kuvaa seuraava triviaali esimerkki:

V —*• [ + nasaali]

V —*• [ + n a s a a l i ] / [-(-nasaali]

O n yksinkertaista merkitä edellisen säännön t a p a a n , että kaikki vokaalit nasaalistuvat; m u t k i k k a a m p a a on merkitä jälkimmäisen säännön t a p a a n , että vokaalit nasaalistuvat nasaalisen segmentin edellä. Silti on perin epä- todennäköistä, että jossain kielessä olisi vain nasaalistuneita vokaaleita, kuten ensimmäinen sääntö osoittaa; varsin tavallista sitä vastoin on, että vokaalit nasaalistuvat nasaalikonsonanttien naapuruudessa.

T ä m ä ristiriita luontevien (odotuksenmukaisten, tavallisten) fonologisten

prosessien j a helposti merkittävien prosessien välillä on perustana tuntomerkki- syysteorialle (Chomsky j a Halle 1968). Merkitsemiskäytänteissä tosin on monia epätarkkuuksia, j a liian v ä h ä n tiedetään implikaatiosuhteista (esim.

nasaalivokaalien olemassaolo edellyttää nasaalistumattomia vokaaleita), tar- kemmin sanoen sellaisista implikaatioita koskevista universaaleista, joihin tuntomerkkisyysteoria perustuu. Periaatteessa tuntomerkkisyyden käsite silti on katsottava oikeaksi.

K u n e-vartaloita koskevaa kiistaa tarkastellaan kilpailevien ratkaisujen luontevuuden kannalta, lisäys j ä ä poistosta pahasti alakynteen. e:n lisäys- sääntöjä on m a h d o t o n t a yhdistää h i u k a n k a a n luontevaksi prosessiksi (Wii- killä n ä i t ä sääntöjä on kuusi). Toisaalta e:n poisto käy päinsä yhden ainoan, melko luontevan säännön avulla: e poistetaan ensisijaisesti dentaalien välistä (A j a verbinpäätteiden k tuottavat pieniä hankaluuksia). T ä m ä on foneetti- sesti laatuunkäypää, eikä siihen tarvita kovin monia sääntöjä.

Luontevuuden pohdiskelu j o h t a a kysymään, miksi on syytä lisätä j u u r i e eikä esim. a:ta, tuntomerkittömintä vokaalia. T a i jos neutraalius vokaali- soinnun kannalta on tärkeää, miksi silloin ei lisätä i :tä, joka on sekä neutraali että tuntomerkittömämpi kuin e (vrt. C h o m s k y j ä Halle 1968 s. 409)?

Sikäli kuin vallitsevat merkintäkäytänteet heijastavat luontevuutta, ne osoittavat myös, että kanoniset muodot C V C j a C V C C ovat odotuksenvas- taisempia, harvinaisempia j a vaikeampia oppia kuin muodot C V C V tai C V C C V . Lisäysanalyysiin kuitenkin sisältyy sellaisia pohjamuotoja kuin /vet/ (pintarakenteen vesi, yks. n o m . ) , / h a n h / (hanhi), /sapp/ (sappi) j n e . V o i d a a n tietenkin järkeillä, että pohjamuotojen ei tarvitse olla foneettisesti laatuunkäypiä, m u t t a generatiivin fonologian viimeaikainen tutkimus t u n t u u osoittavan j u u r i päinvastaista, sitä että p i n n a n kanonisten muotojen loukkauk- sia on varsin vaikea oppia (vrt. Kiparsky 1971, 1972). Morfeemirakenteen luontevuus yhtyy poistoratkaisussa säännöstön luontevuuteen, j a t ä m ä a n t a a poistoratkaisulle vahvaa tukea. Kalevi Wiik on (henkilökohtaisessa keskuste- lussa) h u o m a u t t a n u t minulle, että jos pohjamuodot ovat edlisiä, silloin saa- d a a n kaupanpäällisiksi lukuisien piirteiden säästyminen leksikossa, kun sanan- loppuiset konsonantit vähenevät j a konsonanttiyhtymät j ä ä v ä t kokonaan pois. Lisäyksessä t ä m ä etu j ä ä saamatta.

Vaikka n ä m ä morfeemirakennetta koskevat perustelut antavat poistorat- kaisulle vahvaa tukea, p u h u u lisäyksenkin puolesta yksi ilmiö (jonka myös Kalevi Wiik on m a i n i n n u t h ä n e n kanssaan keskustellessani). Suomessa on morfeeminsisäisiä kolmen konsonantin yhtymiä, m u t t a yksikään niistä ei esiinny e :n lisäysratkaisun m u k a a n morfeeminloppuisena, ts. C C C - y h t y m ä ä seuraava pintavokaali on aina jokin m u u kuin e. Esim. nilkka, tarkka, hurskas, paltta, teltta, karsta, pulska, ranska, välttää, tolkku, kimppu, myrsky, karski, polskia, mulski, kiltti, vintti, pantti. Eri kielissä ilmenee usein rajoituksia,

j o t k a koskevat sananloppuisissa konsonanttiyhtymissä luvallisten konsonant- tien m ä ä r ä ä . Lisäysratkaisu pystyy osoittamaan, että pohjamuodoissa ovat luvallisia C j a CG m u t t a ei C C C , j a n ä i n selittyy myös se, miksi «-vartaloiden e:n edellä ei koskaan ole kolmen konsonantin yhtymää. Poistoratkaisuissa sen sijaan täytyisi asettaa vokaaleille sellaisia rajoituksia kuin että e ei voi esiintyä morfeeminloppuisena C C C : n jälkeen (tai että C C C ei voi edeltää

«:tä). Vaikka t ä m ä ei foneettisesti ole m a h d o t o n t a , niin se ei ole yhtä luon- tevaa kuin sananloppuisia konsonanttiyhtymiä koskeva rajoitus, joka lisäys- ratkaisuun on helppo m a h d u t t a a .

Mahdollisena vasta-argumenttina tälle lisäystä tukevalle perustelulle voi- d a a n esittää se, että balttilaiskosketusten jälkeen ei uusia e-vartaloita j u u r i ole syntynyt, j a tuohon aikaan olivat kolmen konsonantin y h t y m ä t luultavasti mahdottomia. U s e i m m a t CCC-sanat ovat myöhempiä lainoja tai slangi- luomuksia. Asia vaatisi t a r k e m p a a tutkimista, m u t t a jos t ä m ä pitää paik- kansa, niin se selittää, miksi -CCC^-tapauksia ei lainkaan ole. (Tästä h u o - mautuksesta kiitän Heikki Paunosta.)

Siirryn nyt morfeemirakenteesta j a kanonisista muodoista tarkastelemaan sääntöjen luontevuutta. Lisäysratkaisu vaatii useita näköjään perusteettomia sääntöjä, joita voi puolustaa vain sillä, että ilman niitä e ei tulisi lisätyksi oikeisiin paikkoihin. M i t ä p ä foneettista motivaatiota voi olla esim. labiaali- säännöllä, joka lisää e:n j o m m a n k u m m a n tai k u m m a n k i n vieruskonsonantin ollessa labiaali m u t t a ei kuitenkaan silloin k u n m u o t o on monitavuinen eikä aina sen ollessa yksitavuinenkaan (yksitavuiset vartalot lisäysratkaisussa, kaksitavuiset poistoratkaisussa, esim. yks. partit. lunta). Miksi essiivin pitäisi olla poikkeuksena, ei kuitenkaan aina? M i k ä foneettinen motivaatio voi olla sillä, että sama konsonanttiyhtymä vaatii lisäystä joissakin muodoissa m u t t a ei kaikissa (esim. /laps/ yks. partit. lasta, m u t t a /rips/ yks. partit. ripseä)?

M i t ä ä n foneettista perustelua ei voida esittää tällaiselle mielivaltaiselle eron- teolle. E n t ä miksi e pitäisi lisätä nominatiiviin j a »vahvoille» rajoille? Seu- raavassa koetan vastata m u u t a m i i n näistä kysymyksistä.

5. Metodista pohdiskelua. Generatiivissa fonologiassa on yleensä t a p a n a j o h t a a kaikki allomorfiset toisinnot mikäli mahdollista yhdestä ainoasta pohja-

muodosta (suppleetiossa se tosin on m a h d o t o n t a ) . Wiik j o u t u i kategorisessa lisäysanalyysissään j o u s t a m a a n tästä periaatteesta j a sallimaan joissakin m u o - doissa kaksi leksikaalista edustumaa, esim. (s. 36—37):

aina e ei e:tä vaihdellen e j a 0

nimi (nimeä) lumi (lunta) niemi (niemeä/nientä) ripsi (ripseä) lapsi (lasta) hapsi (hapsea/hasta) viiksi (viikseä) veitsi (veistä) peitsi (peitseä/peistä) lehti (lehteä) uksi (usta) sääski (sääskeä/säästä)

Wiikin analyysin m u k a a n on kauttaaltaan «:llisten sanojen pohjamuodossa- kin e; ne (yllä esitetyt) sanat, joissa e:tä. ei ole yks. partitiivissa, ovat pohja- m u o d o l t a a n konsonanttivartaloisia. Niillä sanoilla, joiden yks. partitiivilla on yllä näkyvään t a p a a n kaksi toisintoa, olisi taas kaksi pohjamuotoa (esim.

/ n e e m ~ n e e m e / , / h a p s ~ h a p s e / , /peits~peitse/ j n e . ) . Koska pohjamuotojen vaihtelu vaatii erikoismaininnan leksikossa, sitä ei voi pitää suotavana v a a n pikemmin kartettavana. K a h t a leksikkomuotoa vaativien sanojen lista laaje- nee huomattavasti, jos vielä essiivin j a muiden sijojen toisintomuodot otetaan huomioon.

Poistoratkaisussa ei tällaisille toisinnoille tarvita kahta pohjamuotoa; tar- vitsee vain merkitä e:n poistosääntö valinnaiseksi niissä muodoissa, joilla on toisintoja. Valinnainen se on esim. /sukse-/ tapauksessa. J o s valitaan poisto, silloin / s u k s e + t a / —»• suksta (e:n poisto) > susta (konsonanttiyhtymän yksin- kertaistus); jos sitä ei valita, niin e säilyy: / s u k s e + t a / —>• suksea (vokaalien- välisen dentaalin poisto).

M o l e m m a t ratkaisut j o h t a v a t s a m a a n tulokseen j a ovat paljolti kuin kaksi vaihtoehtoista notaatiota. Kuitenkin j ä ä yksi merkittävä ero. Poistoratkaisu n ä y t t ä ä p a r e m m a l t a , koska sen avulla voidaan selvästi erottaa toisistaan äskeisen kaltaiset vaihtelutapaukset j a sanat, joilla on kaksi kiistatta erilaisiin pohjamuotoihin perustuvaa paradigmaa. E r ä ä t suomen muodot j u o n t u v a t melko selvästi vaihtoehtoisista pohjamuodoista; tällaiset tapaukset eroavat äsken p u h e e n a olleista. Esim. hapan-sanaa voidaan taivuttaa a-vartaloisen pohjamuodon / h a p p a m a - / tai «-vartaloisen /happame-/ m u k a a n . Monilla muilla on kaksi p a r a d i g m a a , j o t k a perustuvat loppu-e:tä koskevaan eroon.

Esimerkkejä:

m a n t e r e mantereen manteretta mantereena mantereeseen mantereita mantereisiin/

mantereihin mantereiden

yks. n o m . yks. gen.

yks. partit.

yks. ess.

yks. illat, mon. partit.

m o n . ill.

m o n . gen.

j n e .

m a n n e r m a n t e r e n m a n n e r t a m a n t e r e n a mantereen manteria manteriin

m a n n e r t e n / m a n t e r i e n

Tulkittiinpa kiistakysymys k u m m i n päin hyvänsä, tällaisissa tapauksissa on edellytettävä pohjamuotojen vaihtelua, josta selittyy paradigmojen erilaisuus.

Poistoratkaisun etuna on, että siinä selvästi erotetaan toisistaan n ä m ä todella vaihtoehtoiset pohjamuodot j a edellä käsitellyt tapaukset, joissa vaihtoehtoi- suus koskee vain tiettyjä sijoja, ei koko p a r a d i g m a a . Lisäysratkaisussa ei t ä m ä eronteko käy päinsä.

6. Aineelliset rajoitukset. Generatiivin fonologian ehkä kiintoisin viimeaikai- nen kehittymä on ollut aineellisten perustelujen käyttöönotto kielioppeja eva- luoitaessa (vrt. Kiparsky 1971, 1972). Tässä jaksossa käsittelen eräitä «-vartalo- kiistan puolia t ä h ä n mennessä esitettyjen aineellisten tekijäin valossa, m u t t a ensiksi selostan ohjelmaa, jolla generatiivin kuvauksen kelpoisuus on t a p a n a todeta.

Evaluointi perustuu kahteen kriteeriin: psykologiseen todellisuuteen j a yksinkertaisuuteen. Kielenkuvauksen tavoitteena on pidetty »anteiden» (data,

ts. lähtökohtana olevien tietojen) j a puhujan kielentuntemuksen, ts. kompe- tenssin, selvittämistä. Varsin monet kuvaukset (mm. kieliopit) voivat olla anteiden kanssa sopusoinnussa j a selvittää niitä tavalla, joka kuvastaa puhujan tietämystä. Siksi ohjelmana on ollut luoda lingvistinen teoria, jolla voitaisiin rajoittaa anteiden kanssa sopusoinnussa olevien kielioppien m ä ä r ä ä . M u t t a rajoituksiltaan jyrkinkin teoria sallii yhä useita kielioppeja, j o t k a eivät ole riidoin kuvauksen tavoitteiden kanssa. Siksi ajateltiin, että olisi luotava evaluointimitta, joka valikoisi teorian sallimista kieliopeista p a r h a a n . Ensi alkuun valittiin evaluointiperusteeksi merkintöjen yksinkertaisuus. Merkintä- keinojen j a teorian muodollisen puolen avulla on voitava formuloida kieltä koskevia yleisiä j a tosia väittämiä j a erottaa n e vääristä väittämistä. Todelli- set väittämät edustavat niitä yleistyksiä, joita puhujat tekevät. Ehdotettu merkintäkeino tai evaluointimitta voidaan osoittaa vääräksi asettamalla se vastakkain sellaisen empiirisen todisteaineiston kanssa, j o k a koskee puhujan kompetenssin taustana olevaa kielioppia.

T ä m ä ohjelma n ä y t t ä ä varsin järkevältä j a teoreettisesti terveeltä. Valitet- tavasti kuitenkin useimmat generatiivin fonologian edustajat olettivat yksin- kertaisuuden periaatteen pohjalta perusteitta, että p u h u m a a n opetteleva lapsi j o u t u u opettelemaan yksinkertaisimman mahdollisen kieliopin. T ä m ä oletus j o h t i siihen, että psykologisesti oikeana kielioppina ruvettiin p i t ä m ä ä n kaikkein yksinkertaisinta kielioppia, minkä lingvistit pystyivät kirjoittamaan.

Oletus oli v ä ä r ä : äskettäin on pystytty osoittamaan, että kielenkäyttäjät eivät aina omaksu yksinkertaisinta kielioppia, joka selittäisi heidän kielensä anteet (Kiparsky 1971). Muodollinen yksinkertaisuus ei riitä; myös kieli- opin aineelliset ominaisuudet on evaluoitaessa otettava huomioon (vrt.

Kiparsky 1971, 1972). Seuraavassa käsittelen niitä aineellisia tekijöitä, joilla on ajateltu olevan merkitystä suomen fonologiassa j a eritoten «-vartaloiden käsittelyä koskevassa kiistassa.

6.1. Tasoitus. Allomorfia pyrkii m i n i m o i t u m a a n paradigmassa. T ä m ä tekijä on analogiamuutosten synkroninen vastine. Se pyrkii selittämään tietyn- laisia sääntöjen poikkeuksia j a uudelleenjärjestymisiä, j o t k a joskus voivat j o p a mutkistaa säännöstöä (Kiparsky 1972 s. 208). Esimerkki saattaa selventää

asiaa. Monissa saksan murteissa t a v a t a a n vanhakantainen edustus:

/lang/ / l a n g + e / /tag/

l a ^ k — tak (soinnitontuminen sanan lopussa) l a ^ e — (g:n poisto) Toisissa murteissa taas ilmenee uudelleenjärjestyminen:

/lang/ / l a n g + e / /tag/

la/7 •'a'?e — (g'n P ° is t o)

— —• tak (soinnitontuminen sanan lopussa)

Uudelleen]ärjestymisellä ei n ä y t ä olevan tekemistä yksinkertaisuuden kanssa, pikemmin se selittyy tasoituspyrkimyksestä, joka synnyttää yhtenäisiä para- digmoja: pohjamuodolla /lang/ ei enää ole yhtä m o n t a allomorfia.

T ä m ä edellinen tekijä n ä y t t ä ä vaikuttaneen myös suomen fonologiassa.

Esim. «:ttömät essiivimuodot lienevät v a n h e m p i a kuin edliset (useita esi- merkkejä jaksossa 2.1). Tuossa varhaisvaiheessa e:n poisto oli säännöllisem- p ä ä , niin että e katosi dentaalien välistä myös essiivin n:n edeltä: nuorra <—

/ n u o r e + n a / (e:n p o i s t o j a konsonanttiassimilaatio); lassa. Vaikka e:n poisto j a konsonanttiassimilaatio olivat tuolloin varsin säännöllisiä, paradigmoissa oli tuohon aikaan paljon useampia allomorfeja kuin nykyään (nuor-, nuore-;

lapse-, las-; -na, -ra, -sa), Tasoituspyrkimys on rajoittanut allomorfien m ä ä r ä ä monissa sanoissa (nyt esim. vain ripse-) muttei ole kuitenkaan onnistunut kokonaan tasoittamaan suurtaajuisia muotoja (esim. lapse-, las- j n e . ) . T e n - denssi p a r a d i g m a n säännöllistymiseen selittää esssiivin poikkeuksellisuuden, samoin m o n e t m u u t edellä käsitellyt toisinnot.

Tasoituspyrkimys liittyy t ä h ä n keskusteluun toisellakin tavalla. Ajatellaan Mri-sanan p a r a d i g m a a : /kate/ —>• käti (loppu-e:n ummistuminen) —> käsi (assibiloituminen); monikko katissa (e :n poisto i :n edeltä) —>- käsissä (assibi- loituminen). Sanalla on siis useita allomorfeja (käsi, kate, kät, kade), m u t t a jokainen allomorfi esiintyy monessa sijassa. Samantapaista monikkomuotojen j o h t o a saattaisi nyt odottaa muuallakin, esim. / s o t a + i + s s a / —> soteissa (vo-

kaalidissimilaatio) —> solissa (e:n poisto i:n edeltä) —y *sosissa (assibiloitumi- nen) aivan kuten käsissä. Vaikka muotoa *sosissa ei nykyään tavatakaan, se on historiallisesti oikea (Hakulinen 1961 s. 41). T ä m ä komplikaatio, joka koskee t:n muuttumista .nksi ennen f-säännön soveltamista, selittyy uskotta- vasti allomorfien minimoitumistendenssin pohjalta (vrt. sotina mon. ess., sodissa m o n . iness.). Sota-sanassa oli t (tai astevaihtelun johdosta d) k a u t t a p a r a d i g m a n paitsi Killisissä, monikkomuodoissa, mikä on saattanut vahvistaa tendenssiä millisten allomorfien tasoittamiseen.

6.2. Kanoniset muodot. Äskeistä tekijää muistuttaa H a l e n mainitsema rajoitus:

Lapsen kielenoppimisessa vallitsee sellainen tendenssi, että kielelliset muodot pyritään analysoimaan tavalla, j o k a minimoi tarpeen postuloida morfeemeille sellaisia fonologisia pohjamuotoja, j o t k a loukkaavat kielen pintarakenteen universaaleja kanonisia kaavoja (Kiparskyn selostama 1971 s. 596).

T ä m ä n m u k a a n on vaikea oppia sellaisia kanonisia pohjamuotoja, j o t k a eivät vastaa morfeemien pintarakennetta. Periaatteessa rajoitus vaikuttaa oikealta, j a jos «-vartaloita tutkitaan t ä m ä n rajoituksen valossa, ei lisäysratkaisu saa siitä tukea. Sellaiset suomen muodot kuin hanhe-, sorme-, sappe-, velje- j n e . , joissa on aina vokaalivartalo (tavallisesti e m u t t a yks. nom:ssa j a monikossa

i), ovat vaikeita oppia, mikäli katsotaan vokaalin p u u t t u v a n pohjaedustu- masta. T u k e a saa poistoratkaisu, j o n k a m u k a a n p i n n a n kanonisissa muodoissa j a pohjamuodoissa on molemmissa loppuvokaali.

H a v a i n n o t suomalaisten lasten kielenoppimisesta näyttävät tukevan n ä i t ä väittämiä. Suomea opettelevat lapset tuottavat usein sellaisia virheellisiä muotoja kuin puhelime p r o puhelin j a tulea yks. partit. pro tulta. Yksikkötaivu- tuksessa n ä m ä kaksi morfeemia ovat «-vartaloiset kaikissa muissa muodoissa paitsi nominatiivissa j a partitiivissa, j a lapset näyttävät pyrkivän v ä h e n t ä m ä ä n allomorfeja. «-vartaloiden kahdessa tulkinnassa j o u d u t a a n selittämään eri lailla se, m i t ä lapset tekevät näitä poikkeuksellisia muotoja tuottaessaan.

Lisäysratkaisussa j o u d u t a a n katsomaan, että lisäyssääntöä on yleistetty liikaa j a sovellettu sopimattomaan ympäristöön kuten yks. nominatiiviin j a partitii-

viin. Poistoratkaisussa taas tulkitaan poistosääntö vaillinaisesti omaksutuksi;

e säilyy kyseisissä muodoissa, koska se on j o niiden pohjaedustumissa. Vaikka lapset sekä yleistävät liikaa että oppivat vaillinaisesti, t u n t u u poistoratkaisu tarjoavan u s k o t t a v a m m a n selityksen, koskapa se liittyy kanonisten muotojen rajoituspyrkimykseen, j o n k a pohjalta ovat odotettavissa j u u r i tämäntapaiset oppimisvaikeudet. (Kiitän R a i m o Anttilan j a Heikki Paunosen lapsia mai- nittujen muotojen tuottamisesta, niin että isät ovat voineet mainita niistä minulle.)

7. Päätelmät. Olen esittänyt koko joukon perusteluja tueksi analyysille, jossa e-vartaloiden pohjamuodon e poistetaan määräympäristöstä. Päättelen

tästä, että poisto todella on kahdesta mahdollisesta p a r e m p i ratkaisu.

Vaikka teenkin t ä m ä n päätelmän, en ole ehdottoman v a r m a sen oikei- suudesta. T ä m ä j o h t u u siitä, että perusteluni pohjaavat paljolti vaihteluihin j a yleistyksiin, j o t k a kielen rakenne on tarjonnut tutkijalle. Ei ole v a r m a a ,

että kielenpuhujat tekevät kielestään samoja yleistyksiä. Siksi j ä ä n odotta- m a a n lisätietoja, j o t k a kuvastavat puhujan kielitajun taustana olevaa todel- lista kielioppia j a perustuvat ulkopuoliseen todistusaineistoon, ennen kuin voin olla v a r m a päätelmistäni. O n kolmaskin mahdollisuus, j o t a ei voida sivuuttaa ennen kuin saadaan empiirisiä todisteita siitä, miten puhujat oikeas- t a a n rakentavat kielioppinsa. T ä m ä mahdollisuus on kaikkien «dlisten j a

e:ttömien tapausten morfologinen luettelointi, j o k a ei olisi fonologisesti lain- kaan ennustettavissa. T ä t e n artikkelini valaisee generatiivin fonologian alalla tavanomaista selitystapaa, m u t t a koska sen tulokset enimmäkseen koskevat muodollista yksinkertaistumista j a mallien yleistymistä, sen päätelmiä on pidettävä selityskokeina, jotka j ä ä v ä t o d o t t a m a a n psykologiseen todellisuu- teen perustuvaa näyttöä.

L I I T E S Ä Ä N N Ö T

Tässä artikkelissa mainitut säännöt luetellaan seuraavassa soveltamis- järjestyksen mukaan. Sääntöjä ei ole pyritty muotoilemaan l o p p u u n saakka:

on käytetty segmenttien symboleita ymmärtämisen helpottamiseksi paitsi silloin, kun erottavia piirteitä tarvitaan säännön selventämiseksi (luonnolli- set luokat, osasääntöjen yhdistäminen j n e . ) .

1) e:n poisto:

e - > 0 I •

C [ + k o r o n a a l i ]

h

.+

e - > i / # 3) Vokaalin poisto:

9> • ( C0V C0) V

—pyöreä

_(+ väijä y_

\

c

—koronaali + etinen

— kontinuentti (P)/

[ + koronaali]

# T ä m ä sääntö yhdistää sananloppuisen i :n poiston kolmi- j a useampitavuisista muodoista sekä a:n j a <r.n poiston m:n j a jn/r.n jäljessä samanlaisista muodoista.

4) Dentaalin poisto:

"+koronaali ~

—etinen

—sonorantti

0 / [—paino] V

5) Vokaalidissimilaatio:

~—väljä ~~

jx pyöreä_ / [—a pyöreä] C0

6) e:n poisto i:n edeltä:

e -> 0 I +i 7) Assibilaatio:

t —> s / i 28

8) Konsonanttiyhtymän yksinkertaistus:

c^*>/ c{ +#c }

9) Nasaalinmuutos:

[ + n a s a a l i ] —> n / #

10) Astevaihtelu: en yritä esittää omaa versiotani astevaihtelusta, koska kirjallisuudessa t a v a t a a n monia kilpailevia versioita j a niitä on vaikea esittää vailla kaikkia asiaan kuuluvia perusteluja. Olennaista astevaihtelussa on konsonanttien heikkeneminen umpitavussa: geminaatiaklusiilit m u u t t u v a t yksinäiskonsonanteiksi j a yksinäisklusiilit joko soinnillisiksi konsonan- teiksi tai soinnillisiksi spiranteiksi (analyysiä myöten), jotka sitten alasäännöissä m u u t t u v a t siirtymä-äänteiksi, spiranteiksi tai soinnillisiksi konsonanteiksi taikka assimiloituvat edelliseen sonoranttiin määräympäristöissä taikka ka- toavat.

11) Konsonanttiassimilaatio: suomen kielen konsonanttiassimilaatiot ovat mutkikkaita, enkä kuvaa niitä muodollisesti. Osa tapauksista sisältyy aste- vaihteluun. Nasaalin (n) assimiloituminen sitä edeltävän dentaalin piirteistön mukaiseksi ei kuulu astevaihteluun.

L Ä H T E E T

ANTTILA, RAIMO 1967. Review of Finnish structural sketch by Robert T. Harms.

— Language 43 s. 566—573.

CAMPBELL, LYLE 1967. The phonology of Finnish with emphasis on loan vocabulary.

M. A. -tutkielma. University of Washington.

CHEN, MATTHEVV 1973. On the formal expression of natural rules in phonology. — Journal of Linguistics 9 s. 223—250.

CHOMSKY, NOAM ja MORRIS HALLE 1968. The sound pattern of English. New York:

Harper and Row.

HAKULINEN, LAURI 1961. Suomen kielen rakenne ja kehitys. Helsinki: Otava.

HARMS, ROBERT T. 1966. The measurement of phonological economy. — Language 42 s. 602—610.

ITKONEN, TERHO 1968. Einige Fragen der urfinnischen Laut- und Formengeschichte.

— Congressus secundus internationalis Fenno-Ugristarum Helsingiae habitus: Acta Linguistica s. 212—221. Helsinki.

1972. Suomen äänneopin kysymyksiä. — Virittäjä 1972 s. 76—93.

KARLSSON, FRED 1971. Finskans rotmorfemstruktur: en generativ beskrivning.

Turun yliopiston fonetiikan laitoksen julkaisuja 10.

KARTTUNEN, FRANCES 1970. Problems in Finnish phonology. Väitöskirja, Indiana University.

KIPARSKY, PAUL 1971. Historical linguistics. — A survey of linguistic science, ed.

by William O. Dingwall, s. 576—649. Linguistics program, University of Maryland.

1972. Explanation in phonology. — Goals of linguistic theory, ed. by Stanley Peters, s. 189—227. Englewood Cliffs, New Jersey: Prentice-Hall.

MCCAWLEY, JAMES D. 1964. The morphophonemics of the Finnish noun. — Quarterly Progress Report 70 s. 268—273. Massachusetts Institute of Technology.

MCCAWLEY, JAMES D. 1967. Further revision of Finnish rules. Julkaisematon tutkielma.

PENTTILÄ, AARNI 1957. Suomen kielioppi. Porvoo: WSOY.

POSTAL, PAUL 1968. Aspects of phonological theory. New York: Harper and Row.

TUOMI, TUOMO 1972. Suomen kielen käänteissanakirja — Reverse dictionary of

insertion or deletion?

Lyle Campbell

C o m p e t i n g generative phonological analyses of Finnish «-stems are investigated, a n d a r g u m e n t s a r e given supporting t h e solution which deletes e in a p p r o p r i a t e environments over the p o p u l a r analysis (supported by Wiik, M c C a w l e y , H a r m s , K a r t t u n e n , Karlsson, etc.) which inserts e in complementary environments.

T h e insertion analysis misses several generalizations, including 1) the parallel- ism between polysyllabic e-stems a n d some a-stems (e.g. happama-n, happame-n

»sour» (gen. s g . ) ; 2) t h e dissimilation rule t h a t a-\-i becomes oi in bisyllabic roots with a, e, or i as first vowel (e.g.

/sata-i-ssa/-*sadoissa »in t h e hundreds))), b u t becomes ei a n d later i with root vowels u or o (e.g. /sota-i-ssa/ -> sodeissa

—*• sodissa; a n d ei —>i is needed indepen- dently of the dissimilation rule in the deletion solution (e.g. luke-i -> luki r e a d

-»-(past tense), b u t would b e a d hoc in insertion; 3) m o r p h e m e structure general- izations t h a t there a r e no final consonant clusters, final consonants are dentals, e t c ; etc.

Osoite:

Address:

Dept. of Anthropology State University of New York 1400 Washington Avenue Albany

NT. 1222

Insertion is less n a t u r a l . T h e various insertion rules cannot b e u n i t e d into a single rule, a n d t h e processes they illus- t r a t e a r e u n n a t u r a l . T h e canonical forms for insertion are less n a t u r a l , involving even underlying final geminates (e.g.

/ s a p p / for sappi »gall».

Deletion is m o r e in t u n e with recently proposed substantive constraints. T h a t allomorphy tends to be minimized in a p a r a d i g m would seem to account for w h y m a n y forms now require e-stems with essives which h a d e-less essives earlier.

Deletion is m o r e i n line w i t h t h e canonical form constraint, which refers to t h e tendency n o t to have underlying r e p - resentations which violate universal surface canonical p a t t e r n s of the language. A n insertion underlying form such as / s a p p /

»gall» violates t h e surface c a n o n of n o final consonant clusters.

T h e conclusion is t h a t deletion is a better analysis.

30