Kenen hampaat kiristelevät eniten? : Viimeisen tuomion suhteellisuus Luukkaan Jeesuksen mukaan

Kenen hampaat kiristelevät eniten?

Viimeisen tuomion suhteellisuus Luukkaan Jeesuksen mukaan

Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian osasto Pro gradu -tutkielma Eksegetiikka 22.8.2017 Kirsi Heikkinen, 241587

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School

Teologian osasto Tekijät – Author

Kirsi Heikkinen Työn nimi – Title

Kenen hampaat kiristelevät eniten? Viimeisen tuomion suhteellisuus Luukkaan Jeesuksen mukaan

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Eksegetiikka Pro gradu -tutkielma x

22.8.2017 71

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

Luukkaan evankeliumissa Jeesus puhuu viimeisestä tuomiosta vaihtelevasti. Välillä näyttää siltä, että Jeesuksen mukaan tuomiopäivänä ihmisille jaetaan kahdenlaista, joko pelastukseen tai kadotukseen johtavaa tuomioita. Nämä tuomiot ovat toistensa suhteen vastakkaisia ja vaihtoehtoisia. Tuomiota, jossa ihmiset jaetaan kahteen joukkoon, joko pelastettuihin tai kadotettuihin, nimitän tässä tutkimuksessa binääriseksi tuomioksi.Tämä on Uudessa testamentissa useimmiten esiintyvä käsitys viimeisestä tuomiosta.

Uudessa testamentissa ja etenkään Luukkaan evankeliumissa asia ei kuitenkaan jää vain tähän. Joissakin yhteyksissä Luukkaan Jeesuksen mukaan ihmiset näyttävät edellisen sijaan saavan vaikeammin tai helpommin kestettäviä rangaistuksia, mikä viittaisi siihen, että tuomiot ovat voimakkuudeltaan erilaisia. Näistä teksteistä välittyy tuomio, jossa ihmisistä toiset tuomitaan kevyemmin ja toiset ankarammin.

Tuomiosta puuttuu tällöin ihmisten binäärinen jakautuminen pelastettuihin ja kadotettuihin, mutta siinä esiintyy voimakkuudeltaan vaihtelevia tuomioita, joita on mahdollista verrata toisiinsa. Kun tuomiossa näyttää olevan aste-eroja, nimitän sitä suhteelliseksi tuomioksi. Muualla Uudessa testamentissa suhteellinen tuomio esiintyy esimerkiksi 1. Pietarin kirjeen 4. luvun jakeissa 17–18.

Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, millainen tuomiopäivä muodostuu sellaisista Luukkaan evankeliumin teksteistä, joissa näyttää olevan kuvattuna suhteellinen tuomio. Lopputuloksena pyrin sanomaan, jaetaanko ihmisille todella Jeesuksen mukaan tuomiopäivänä erisuuruisia tuomiota vai onko tuomioiden suhteellisuus näennäistä, kenties pelkästään Jeesuksen retoriikkaa. Pyrin myös luomaan valoa siihen, miten eri asteita sisältävä tuomio suhteutuu useammin esiintyvään, binääriseen tuomioon Luukkaan evankeliumissa.

Tutkimuksen kohteena ovat seuraavat Luukkaan evankeliumin tekstit: Luuk. 10:12–16, 12:35–48, 18:9–14, 20:45–47 ja 23:31.

Tutkimusmetodina käytän Stephen Toulminin kehittämä argumentaatioanalyysimallia, jonka avulla on mahdollista tutkia ihmisten välistä argumentaatiota. Lauri Thurén on soveltanut tätä mallia Jeesuksen vertauksiin Luukkaan evankeliumissa. Tutkimalla tekstin

argumentaatiota kontekstissaan on mahdollista saada selville tekstin retorinen tilanne ja löytää vastaus siihen, mihin Jeesus pyrkii puhuessaan viimeisestä tuomiosta. Täydennän tutkimusta tekstin retorisella metodilla: kartoitan kontekstin, jossa tuomio esitetään, selvitän tuomion syyn, kuulijat ja kohteet sekä sen, saavatko tuomitut tietää tuomiostaan. Lisäksi selvitän tekstien lähteet, tekstikriittiset ongelmat ja tutkimushistorian. Jakeissa 12:35–48 olevien vertausten tutkimisessa hyödynnän Lauri Thurénin Jeesuksen vertauksiin soveltamaa narratologian näkökulmaa, jolloin lähestyn Jeesuksen vertausta fiktiivisenä kertomuksena ja hyödynnän perinteisen kolmen kerronnan sääntöä.

Tutkimus osoitti, että Luukkaan jakeissa 12:35–48, 18:9–14 ja23:31 ei ole kyse suhteellisesta tuomiosta. Jakeissa Luuk. 10:12–16, 12:35–

48 ja 20:45–47 Jeesus sanoo, että synti on suhteellinen asia, sillä ihmiset voivat syyllistyä vähemmän ja enemmän vakaviin synteihin, jotka taas johtavat erisuuruisiin tuomioihin. Jakeiden 12:35–48 vertauksissa Jeesus ei puhu tuomiopäivästä, vaan kannustaa Pietaria ja hänen kauttaan muita opetuslapsia palvelemaan nöyrästi Jumalaa.Varsinkin jakeet Luuk. 10:12–16 osoittautuivat valaiseviksi suhteellisen tuomion kannalta. Nämä jakeet sisälsivät suhteellisen tuomion lisäksi binäärisen tuomion. Tekstin tutkiminen paljasti, että suhteellisessa tuomiossa on tosiasiassa binäärinen ulottuvuus: se on seurausta binäärisestä valinnasta eli suhtautumisesta Jeesuksen ja hänen

opetuslastensa sanomaan. Lisäksi Jeesus käyttää suhteellista tuomiota retorisena välineenä, jonka avulla hän ilmaisee binäärisen tuomionäkemyksen mukaisesti juutalaisten päätymisen tuonelaan. Suhteellisen tuomion avulla Jeesus myös nostaa oman aseman ja merkityksen korkeammaksi juutalaista lakia ja profeettoja.

Avainsanat – Keywords

Luukkaan evankeliumi, viimeinen tuomio, suhteellinen tuomio, binäärinen tuomio, argumentaatioanalyysi, Stephen Toulmin, retoriikka

Tiedekunta – Faculty

Philosophical Faculty Osasto – School

School of Theology Tekijät – Author

Kirsi Heikkinen Työn nimi – Title

Whose theet will gnash the most?The relativity of the Last Judgement according to Jesus in the gospel of Luke

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Biblical Studies Pro gradu -tutkielma x

22.8.2017 71

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

Jesus’ talk about the Last Judgement varies in the gospel of Luke. Sometimes it looks like according to Jesus God will give judgements of two kinds in such a way, that judgement can lead either to salvation or to damnation. In relation to each other, these judgements are opposite and alternative. In this study, I call this kind of judgement a binary judgement. The binary judgement is the ruling conception of the Last Judgement in the New Testament.

This is not the whole picture of the Last Judgement in the New Testament. Sometimes it looks like according to Lucan Jesus God will give judgements that are easier or harder to bear. This indicates that judgements are of different sizes. Binary division of the people is missing and instead of it, God distributes bigger and smaller punishments that are comparable. When judgement seems to be gradual, I call it a relative judgement. There are also other texts in the New Testament that exemplifies such a relative judgement (1. Peter 4:17–

18).

In this study, I investigate the Last Judgement according to Jesus in the gospel of Luke. I am focusing to research the texts where it seems to be depicted the relative judgement. I will find out, will God give the relative judgements or is the relativity only an issue of Jesus’ rhetoric. With this research, I am also aiming to cast light on the relationship of the binary and relative judgement in the gospel of Luke.

The relative judgement appears in Luke 10:12–16, 12:35–48, 18:9–14, 20:45–47 and 23:31. As a method, I use the argumentation analysis of Stephen Toulmin that Lauri Thurén has used in his research. By examining the argumentation in its context, it is possible to figure out the rhetoric situation of the text and to understand where Jesus is aiming with his talk about the judgement. I supplement the research by using a rhetoric method that consists of following questions: What is the context of judgement? What is the reason for the judgement? Who are listening and to whom Jesus announces judgement? Will convicts find out their judgements? I also find out the sources of the text, text critical problems and a history of research. Comparisons that comprise in verses 12:35–48, I investigate from the narrative viewpoint applied earlier to comparisons by Lauri Thurén. Thurén has approached the comparisons of Lucan Jesus narratively as fictive and traditional stories.

Research indicated that the judgement is not relative in Luke 12:35–48, 18:9–14 and 23:31. In Luke 10:12–16, 12:35–48 and 20:45–47 Jesus says that sin is relative subject, because people can commit less severe offences that lead to the smaller judgements or they can indulge in more severe offences that lead to the bigger judgement. In verses Luke 12:35–48 Jesus does not concern the Last Judgement but he is encouraging Peter and with him the other disciplines to serve God subserviently. Especially verses Luke 10:12–16 enlightened the Lucan Jesus’ relative judgement. This text included also the binary judgement and it showed that there is a binary aspect in the relative judgement. Relative judgement is a consequence of a choice that is fundamentally binary. It is a result from a response to Jesus’

or his disciplines’ message. Jesus use also the relative judgement as a rhetoric vehicle to state that Jews will end up to the place of the damnation. By means of the relative judgement, Jesus lifts his own position and significance over the Judaic law and prophets.

Avainsanat – Keywords

Gospel of Luke, Last Judgement, relative judgement, binary judgement, argumentation analysis, Stephen Toulmin, rhetoric

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

1

Sisällys

1 Johdanto... 2

1.1 Tutkimuskysymys ... 3

1.2 Tekstin retorinen luonne ... 4

1.3 Tutkimuksen metodit ja kulku ... 5

1.4 Evankeliumi Luukkaan mukaan ... 7

2 Suhteellinen tuomio Luukkaan evankeliumissa ... 10

2.1 Viittaukset pakanakaupunkeihin (Luuk. 10:12–16) ... 10

2.2 Vertaukset isännistä (Luuk. 12:35–48) ... 25

2.3 Vertaus fariseuksesta ja publikaanista (Luuk. 18:9–14) ... 41

2.4 Lainopettajien tuomio (Luuk. 20:45–47) ... 49

2.5 Jeesus viedään ristiinnaulittavaksi (Luuk. 23:31) ... 55

3 Lopputulokset ... 62

4 Lähteet, apuneuvot ja kirjallisuus ... 65

Lähteet ... 65

Apuneuvot... 65

Apuneuvot internetissä ... 66

Kirjallisuus ... 66

2

1 Johdanto

Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen näkemykset siitä, mitä ihmisille tapahtuu viimeisellä tuomiolla, näyttävät vaihtelevan. Joissakin yhteyksissä tuomio valikoituu hyvän ja huonon vaihtoehdon väliltä, jolloin ihmiset voivat joko päästä sisälle Jumalan valtakuntaan tai heidät suljetaan, kreikankielisen alkutekstin mukaan jopa heitetään, tämän valtakunnan ulkopuolelle:

Luuk. 13:28 Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne onheitetty ulos (ἐκβαλλομένους ἔξω).¹

Teksti edustaa tuomionäkemystä, jossa ihmiset jaetaan joko pelastettuihin tai kadotettuihin. Tämä on Uudessa testamentissa useimmiten esiintyvää käsitys viimeisestä tuomiosta. Uudessa testamentissa ja etenkään Luukkaan evankeliumissa asia ei kuitenkaan jää vain tähän. Joissakin yhteyksissä ihmiset näyttävät edellisen sijaan saavan vaikeammin tai helpommin kestettäviä rangaistuksia, mikä viittaisi siihen, että tuomiot ovat voimakkuudeltaan erilaiset:

Luuk. 10:12 Sanon teille, että Sodoman on sinä päivänä siedettävämpi olla (ἀνεκτότερον ἔσται) kuin sillä kaupungilla.

Jeesuksen sanat herättävät kysymyksiä: Jaetaanko viimeisellä tuomiolla ihmisille kahta vaihtoehtoista tuomiota, vai määrätäänkö heille erisuuruisia rangaistuksia laajemmasta asteikosta? Johtaako eri asteita sisältävä tuomio siihen, että rangaistukset kärsittyään kaikki ihmiset pääsevät osallisiksi pelastuksesta? Käsitys kaikkien ihmisten pelastumisesta on nykyisin läsnä ainakin monen luterilaisen papin hautajaispuheessa. Jos ajatellaan kaikkien ihmisten pääsevän Jumalan valtakuntaan, mikä tarkoitus on sellaisilla Uuden testamentin teksteillä, kuten jakeella Luuk. 13:28, joissa vain osa ihmisistä pääsee valtakuntaan sisälle, mutta loput heitetään ulos itkemään ja kiristelemään hampaita.

Tutkijoita on yleisesti ottaen kiinnostanut enemmän Jeesuksen julistuksen positiivinen näkökulma eli pelastus, mutta sen vastakohta eli tuomio on jäänyt vähemmälle huomiolle.

1 Raamatun lainauksissa käytän vuoden 1992 Kirkkoraamattua. Kursivoitu teksti on oma käännökseni.

Vuoden 1992 Kirkkoraamatussa ἐκβαλλομένους ἔξω on käännetty sanoilla ”suljettu ulos”.

3

Näin on käynyt siitä huolimatta, että evankeliumit sisältävät runsaasti Jeesuksen puhetta myös tuomiosta.² Eräs syy tutkijoiden haluttomuuteen tutkia kuoleman jälkeistä todellisuutta voi olla Raamatussa esiintyvä ajatus ikuisesta rangaistuksesta, joka voi tuntua nykyihmisistä ongelmalliselta ja kohtuuttomalta.³

Tässä tutkimuksessa selvitän Jeesuksen näkemystä viimeisestä tuomiosta teksteistä, joissa tuomio näyttää sisältävän aste-eroja. Tutkin tätä Luukkaan evankeliumista, sillä juuri Luukas on sisällyttänyt evankeliumiinsa muita evankelistoja enemmän eri asteita sisältävää tuomiota. En pyri ensisijaisesti tutkimaan Jeesusta historiallisena henkilönä, vaan tutkimuksen kohteena on Luukkaan teksti ja hänen tapansa kuvata Jeesus puhumassa viimeisestä tuomiosta.

1.1 Tutkimuskysymys

Viimeisellä tuomiolla tarkoitan tuomiota, jonka Jumala antaa ihmiselle kuoleman jälkeen.

Tuomio määrittelee, millainen ihmisen osa, paikka ja olotila ovat ikuisuudessa. Viimeisen tuomion päivää sanotaan myös tuomiopäiväksi.⁴ Kristinuskossa viimeinen tuomio on ymmärretty tavallisimmin kaksijakoisena, jolloin seurauksena on joko osallisuus pelastuksesta tai kadotuksesta. Kristinusko on perinyt uskon viimeiseen tuomioon juutalaisuudesta ja Vanhan testamentin teksteistä.⁵

Viimeisestä tuomiosta esimerkkinä on jo mainittu jae 13:38, jossa osa ihmistä pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan ja osa jää ulos. Tässä näkemyksessä viimeinen tuomio on kaksijakoinen koostuen pelastustuomiosta ja kadotustuomiosta, jotka ovat toistensa suhteen vastakkaisia ja vaihtoehtoisia. Nimitän viimeistä tuomiota, joka koostuu pelastus- ja kadotustuomioista binääriseksi tuomioksi. Binäärinen tuomio esiintyy Luukkaalla usein ja monipuolisesti.⁶

2 Reiser 1997, 1–4.

3 Lehtipuu 2007, 5.

4 ”Tuomiopäivä”. Mot kielitoimiston sanakirjan www-sivusto.

<https://mot.kielikone.fi/mot/uef/netmot.exe?motportal=80>. 7.2.2017.

5 Juutalaiseen käsitykseen viimeisestä tuomiosta on suuresti vaikuttanut profeettojen julistus Herran päivästä, jolloin Jumala tuomitsee Israelin viholliset ja tuo kansalleen vapauden. Joidenkin profeettojen mukaan tuomio kohtaa myös Israelia. Reiser 1997, 26–28.

6 Binäärisen tuomion positiivinen puoli eli pelastus on Luukkaan evankeliumissa ihmistä kokonaisvaltaisesti koskettava asia. Pelastus sisältää sielun pelastumisen lisäksi muutakin, sillä Jeesus näyttää kytkevän siihen lisäksi sairaan ja heikko-osaisen ihmisen fyysisen ja henkisen parantumisen sekä sosiaalisen arvon

palauttamisen. Binäärinen tuomio esiintyy Luukkaalla seuraavissa kohdissa: Johannes Kastaja puhuu tuomion tuleen joutumisen vaarasta (3:7–9, 16–17). Jeesuksen mukaan ylösnousemus tulee tapahtumaan

4

Luukkaalla on myös tekstejä, joissa viimeinen tuomio on eri asteita sisältävä. Näistä teksteistä välittyy tuomio, jossa ihmisistä toiset tuomitaan kevyemmin ja toiset ankarammin, mutta epäselväksi jää, suljetaanko ketään varsinaisesti pelastuksen ulkopuolelle. Tuomiosta puuttuu tällöin ihmisten binäärinen jakautuminen pelastettuihin ja kadotettuihin, mutta siinä esiintyy voimakkuudeltaan vaihtelevia tuomioita, joita on mahdollista verrata toisiinsa. Kun tuomiossa näyttää olevan aste-eroja, nimitän sitä suhteelliseksi tuomioksi.

Suhteelliselta näyttävä tuomio esiintyy Luukkaalla jakeissa 10:12–14; 12:47–48; 18:9–14;

20:45–47 ja 23:31. Tässä tutkimuksessa selvitän, millainen kuvaus tuomiopäivästä muodostuu Luukkaan evankeliumin teksteistä, joissa näyttää olevan edustettuna suhteellinen tuomio. Lopputuloksena pyrin sanomaan, jaetaanko ihmisille todella Jeesuksen mukaan tuomiopäivänä erisuuruisia tuomiota vai onko tuomioiden suhteellisuus näennäistä, kenties pelkästään Jeesuksen retoriikkaa. Pyrin myös luomaan valoa siihen, miten eri asteita sisältävä tuomio suhteutuu useammin esiintyvään, binääriseen tuomioon Luukkaan evankeliumissa.

1.2 Tekstin retorinen luonne

Luukkaan evankeliumi on muiden Uuden testamentin tekstien tavoin luonteeltaan retorinen eli vaikuttavuuteen pyrkivä kirjoitus, mikä tarkoittaa, ettei sitä ole tarkoitettu välittämään systemaattista kuvausta kristillisestä opista ja etiikasta, vaan kunkin tekstin avulla on pyritty saamaan aikaan jokin vaikutus vastaanottajassa. Raamatun tutkimuksessa retorisen aspektin huomioiminen on välttämätöntä, sillä ilman sitä tutkimus ei pääse kunnolla käsiksi tekstin takana olevaan teologiaan eli kirjoittajan käsityksiin ja oppiin Jumalasta ja uskonnosta. Myöskään aiheiden kokonaisvaltainen ymmärtäminen ei mahdollistu.⁷

(20:35–38), ihmiset joutuvat tuomiolle (11:31–32, 50–51) ja tuhoutumisen vaara on olemassa (10:15; 13: 1–

5; 12:5, 46; 13: 6–9). Jeesus puhuu elämän pelastamisesta ja kadottamisesta (9:24–25, 56; 17:33; 21:19), uskon pelastavasta vaikutuksesta (8:12, 48, 50; 17:19) ja iankaikkisen elämän saamisesta (10:25–28).

Jeesuksen mukaan Ihmisen Poika ottaa mukaansa osan ihmisistä ja jättää osan (12: 8–9; 17:34–36). Syntiset saavat Jeesukselta kutsun pelastukseen (5:32, 7:50). Pelastuminen on kuin kadonneen löytymistä,

heräämistä eloon tai Jumalan valtakuntaan pääsemistä (13:22–30; 14:15–24; 15:4–32; 18:17–27; 19:9–10).

Binäärinen tuomio näyttää esiintyvän myös vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (16:19–31).

7 Jotta teksti saisi aikaan halutun vaikutuksen, kirjoittajan on täytynyt huomioida sen laatimisessa tekstinsä vastaanottajana toimiva seurakunta. Esimerkiksi pareneettisessa eli kehottavassa tekstissä päämääränä on yleensä muutos asenteissa ja käytöksessä tai uskon vahvistuminen. Tavoitteet eivät toteudu neutraalilla tiedon välittämisellä, vaan viesti on esitettävä tavalla, joka sopii yleisön tilanteeseen ja saa aikaan halutun

5

Pyrkimyksenäni on selvittää, millainen viimeinen tuomio Luukkaan evankeliumista muodostuu huomioiden tekstin retorisen ulottuvuuden. Tuomion julistuksella on jokin tarkoitus Luukkaan strategiassa. Retoriikan huomioiminen tuo hyödyllisen näkökulman tuomion tutkimiseen, sillä se lähestyy aihetta kysyen, onko tekstistä nouseva tuomio tosiasiallinen eli osa kirjoittajan teologiaa vai mahdollisesti retorinen apuväline muiden tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi on mahdollista, ettei tekstien ole edes tarkoitus kuvata tuomiopäivää, mutta niiden on silti mahdollista tarjota varsinaisen tähtäyspisteensä ohella vihjeitä myös siitä.

1.3 Tutkimuksen metodit ja kulku

Suhteellista tuomiota sisältävien tekstien tutkimisessa käytän vuonna 1958 julkaistua filosofi Stephen Toulminin argumentaatioanalyysimallia, jonka avulla on mahdollista selvittää argumentaation rakennetta ja toimintaa.⁸ Jeesus on pyrkinyt vaikuttamaan yleisöönsä ja Luukas evankeliuminsa vastaanottajiin argumentaation keinoin.⁹ Tutkimalla argumentaatiota sen kontekstissaan on mahdollista saada selville tekstin retorinen tilanne ja löytää vastaus tekstin tarkoitukseen kirjoittajan vuorovaikutuksessa.¹⁰

Toulminin malli on ihmisten välillä tapahtuvan eli käytännöllisen argumentaation havainnollistamiseen tarkoitettu metodi, ja se sopii minkä tahansa argumentin¹¹ rakenteen kuvaamiseen.¹² Toulminin mukaan käytännöllinen argumentaatio perustuu sääntöihin eikä niinkään argumentin muodon loogiseen rakenteeseen, johon taas formaalilogiikka nojaa.¹³ Argumentaatio koostuu osista, jotka ovat väite, lähtötieto, päättelysääntö ja taustatuki.

vaikutuksen. Kirjoittajan päätavoite ohjaa eri teemojen käsittelyä luoden tekstiin erilaisia painotuksia ja liioitteluakin. L. Thurén 1995, 12–15, 30–32, 226.

8 L. Thurén 1995, 41, 47¬48. 2015, 32. Tutkijoista Lauri Thurén on käyttänyt mallia analysoidessaan 1.

Pietarin kirjeen pareneesin argumentaatiota ja teologiaa (1995) ja Jeesuksen vertauksia Luukkaan evankeliumista (2015).

9 Argumentaation voi määritellä toiminnaksi, jonka tavoitteena on saada yleisö hyväksymään tai hylkäämään jokin mielipide. L. Thurén 1995, 33. Argumentaatioon kuuluu väitteiden esittäminen ja tukeminen perusteluilla sekä niiden haastaminen, perustelujen kritisoiminen ja kumoaminen sekä muu tämän kaltainen toiminta. Argumentaation tarkoituksena voi olla myös muuttaa yleisön mielipide jostakin asiasta esittämällä syitä, jotka perustelevat tämän muutoksen tärkeyttä ja asianmukaisuutta. Toulmin et al.

1984, 14, 107–108.

10 L. Thurén 1995, 31–32.

11 Argumentilla tarkoitetaan perustelun kulkua eli sellaista ilmaisujen ketjua, jossa väitteet ja perusteet on liitetty toisiinsa niin, että ne ilmaisevat henkilön edustaman näkemyksen sisällön ja pätevyyden. Toulmin et al. 1984, 14.

12 L. Thurén 1995, 33, 38. 2015, 32. Toulmin et al. 1984, 14–15.

13 L. Thurén 1995, 33, 38. 2015, 32. Toulmin et al. 1984, 14–15.

6

Nämä osat on mahdollista tunnistaa niistä tehtävistä ja tarkoituksista, jotka ne omaavat argumentaation kokonaisuudessa.¹⁴

Väite on tapauskohtainen näkemys, jonka yleisön halutaan hyväksyvän. Se on johtopäätös, johon koko argumentaatio tähtää.¹⁵ Lähtötieto taas on tapauskohtaista tietoa, joka perustelee ja oikeuttaa väitteen, ja jonka yleisö hyväksyy.¹⁶ Lähtötiedosta väitteeseen päätymiseksi tarvitaan yleisellä tasolla pysyvä päättelysääntö, jonka tehtävä on osoittaa, millä tavalla lähtötieto tukee väitettä. Argumentaation logiikka toimii siten, että kun yleisö hyväksyy lähtötiedon, päätyy se sääntöä soveltamalla hyväksymään myös väitteen.¹⁷Sen varalta, ettei yleisö hyväksy päättelysääntöä, päättelysäännön pätevyys osoitetaan sen takana olevan taustatuen avulla.¹⁸ Toulminin mallin avulla argumentti voidaan kuvata kaavion muodossa, jolloin eri osien tehtävät ja keskinäiset suhteet paljastuvat. Toulmin havainnollistaa mallia seuraavan esimerkin avulla:¹⁹

Taustatuki (T): Roomalaiskatolilaisten osuus ruotsalaisista on alle 2 %.

Päättelysääntö (P): Ruotsalaiset eivät ole katolilaisia.

Lähtötieto (L): Petersen on Väite (V): Petersen ei ole

ruotsalainen. katolilainen.

Varauma:²⁰ Paitsi jos hän kuuluu pieneen vähemmistöön.

Toulminin malli ei yksinään riitä tekstin kokonaisvaltaiseen tulkintaan, vaan sitä tulee täydentää retorisen tilanteen ja strategian tarkemmalla analyysillä.²¹ Myös alkutekstin ja

14 L. Thurén 1995, 42–43. 2015, 33. Toulmin et al. 1984, 81–90.

15 L. Thurén 1995, 42. 2015, 33. Toulmin et al. 1984, 25.

16 L. Thurén 1995, 42. 2015, 33. Toulmin et al. 1984, 25–26, 37–44.

17 L. Thurén 1995, 42–43, 94. 2015, 33–34. Toulmin et al. 1984, 26, 45–56.

18 L. Thurén 1995, 43, 94. 2015, 33–34. Toulmin et al. 1984, 61–69.

19 L. Thurén 2015, 33.

20 Varauma kertoo olosuhteet, joissa väite ei ole pätevä eli se kumoutuu. Toulmin et al. 1984, 95–101. L.

Thurén 2015, 33.

21 L. Thurén 1995, 45–49.

7

tutkimushistorian tarkastelu on tarpeen. Tätä varten olen kehittänyt kysymysten muodossa olevan metodin, jonka tarkoitus on täydentää Toulminin mallia. Seuraavat kysymykset ilmaisevat tekstin alkuperän ja palvelevat tekstin luotettavuuden selvittämisessä:

1. Mistä lähteestä teksti on peräisin?

2. Onko eri käsikirjoitusten välillä tekstikriittisiä ongelmia?

Seuraavan kysymyksen tarkoitus on selvittää tekstin tutkimushistoria:

3. Mitä selitysmalleja tutkijat esittävät tuomiolle?

Seuraavat kysymykset kartoittavat tekstin kontekstia ja retorista tilannetta viimeisen tuomion kannalta:

4. Missä tilanteessa Jeesus kertoo tuomion, ja mihin asiaan hän sillä reagoi?

5. Kenelle Jeesus puhuu tuomiosta?

6. Kenelle tuomio on osoitettu?

7. Mikä on tuomion syy?

8. Kuulevatko tuomion kohteet tuomionsa?

Jakeissa 12:47–48 suhteellinen tuomio esiintyy vertauksessa, jonka tarkastelussa hyödynnän narratologian eli kerronnan tutkimuksessa käytettyä näkökulmaa. Tällöin lähestyn vertausta fiktiivisenä tarinana ja tarkastelen sen kulkua perinteisen kerronnan valossa.²² Jakeissa 18: 9–14 olevan vertauksen sisältämän tuomion tutkimisessa kiinnitän huomiota siihen, mitä teksti kielellisesti tarkoittaa. Johtopäätöksissä esitän, millainen Luukkaan Jeesuksen käsitys tuomiopäivästä on suhteellista tuomiota sisältävien tekstien valossa. Ennen tutkimusta esittelen johdantoluvussa Luukkaan evankeliumia, jotta muodostuisi käsitys siitä, millainen kirjoitus tutkimuksen kohteena on.

1.4 Evankeliumi Luukkaan mukaan

Evankeliumi on nimetty Luukkaan mukaan, vaikka kirjoittajan henkilöllisyyttä ei mainita.

Luukasta on pidetty perinteisesti apostoli Paavalin työtoverina.²³ Vaikka Luukas osoittaa tekstinsä Theofilokselle²⁴, on se tarkoitettu laajemmalle yleisölle ja julkisesti ääneen

22 L. Thurén (2015) on hyödyntänyt narratologista näkökulmaa ja perinteisen kolmen kertomuksen mallia Jeesuksen vertauksiin. Avaan näitä asioita enemmän luvussa 2.2, kun käsittelen jakeita 12:47–48.

23 L. Thurén 2015, 28.

24 Theofilos tarkoittaa henkilöä, joka rakastaa Jumalaa. Nimi voi viitata todelliseen henkilöön tai olla kuvitteellinen ja viitata joukkoon, joka koostuu Jumalaa rakastavista ihmisistä. Carey 2012, 12.

8

luettavaksi. Evankeliumi on antiikin tapaan kirjoitettu elämänkerta Jeesuksesta.²⁵ Luukkaan toisessa teoksessa, Apostolien teoissa Jeesuksen aloittama työ ihmisten pelastamiseksi, jatkuu hänen seuraajiensa kautta.²⁶

Suurin osa tutkijoista ajattelee Luukkaan yleisön koostuneen pakanakristityistä. Luukkaan tekstistä heijastuu hellenistinen ei-juutalainen yleisö, jolla on vähäiset tiedot elämäntavasta Palestiinassa.²⁷ Luukkaan on ajateltu kirjoittaneen evankeliuminsa ensimmäisen vuosisadan loppupuolella, kenties aikavälillä 60-luvun lopusta 70-luvun loppuun.²⁸ Evankeliumin synty on ajoitettu myös myöhäisemmäksi, vuosien 75–125 välille.²⁹

Luukas on käyttänyt evankeliuminsa laatimiseen kirjallisia lähteitä, joista yksi on Markuksen evankeliumi. Luukas seuraa suurelta osin Markuksen evankeliumin järjestystä, ja evankeliumista 25 prosenttia koostuu Markuksen kanssa yhteisestä aineksesta.³⁰ Luukkaan ja Matteuksen evankeliumien kirjoittajat eivät nähtävästi tunteneet toistensa teoksia, mutta suurin osa tutkijoista uskoo, että Matteuksella ja Luukkaalla on ollut käytössä yhteinen lähde, koska evankeliumit sisältävät samaa materiaalia. On arvioitu, että yli 20 prosenttia Luukkaan evankeliumista koostuisi tästä Q-lähteen³¹ materiaalista. Noin puolet evankeliumista on Luukkaan omaa tekstiä. Tätä L-materiaaliksi kutsuttua tekstiä ei siis esiinny muissa evankeliumeissa.³²

25 Laajempaa yleisöä puoltavat seikat: 1) Evankeliumin laatiminen on vaatinut merkittävää rahallista panostusta, sillä kirjoitus on pitkä. 2) Kirjoittaja mainitsee, että muitakin kirjallisia kuvauksia Jeesuksesta on liikkeellä. 3) Lähes kaikki lukeminen antiikissa tapahtui ääneen. 4) Evankeliumin laadinnassa on otettu huomioon sen soveltuminen luettavaksi yleisölle: mielenkiintoa pidetään yllä viihdyttävällä kirjoitusotteella, tarinankerronnalla ja yleisöä huomioidaan käyttämällä toistoa ja selityksiä. Carey 2012, 1–4.

26 Carey 2012, 15.

27 Luukas esimerkiksi kertoo, etteivät saddukeukset uskoneet ylösnousemukseen. Jos yleisö olisi koostunut juutalaisista, olisi tällaisen tiedon mainitseminen turhaa. L. Thurén 2015, 28–30.

28 Nolland 1989 xxxix.

29 Carroll 2012, 4.

30 Kielen korjaamisen lisäksi Luukas on toiminut Markuksen tekstin redaktorina tehden välillä pieniä tyylillisiä parannuksia eli muokannut Markuksen karkeita ilmaisuja sovittelevimmiksi, tiivistänyt ja yksinkertaistanut Markuksen monisanaisuutta ja korostanut draaman tuntua lisäämällä tarinoihin yksityiskohtia. Välillä Luukas on tehnyt suurempia muutoksia kuten poistanut materiaalia, kuvannut tilanteita eri järjestyksessä ja toisella tavalla oman tulkintansa välittämiseksi sekä korjannut Markuksen mahdollisia teologisia ongelmia. Carey 2012, 4–10.

31 Q-lähde tulee saksan kielen sanasta Quelle, lähde. Q-lähteen teksti ei ole säilynyt, vaan se on tutkijoiden evankeliumeiden pohjalta laatima rekonstruktio. Carey 2012, 5.

32 On mahdollista, että osa Luukkaan omasta materiaalista olisi peräisin aikaisemmista kirjallisista lähteistä kuten kokoelmasta Jeesuksen vertauksia. Varmuudella ei voida osoittaa, mitkä L-materiaalin tekstit olisivat peräisin suullisista lähteistä, muista kirjallisista lähteistä ja evankelistalta itseltään. Carey 2012, 4–6.

9

Evankeliumi on kirjoitettu aikansa yleiskielellä eli kreikalla, ja se edustaa korkeatasoisinta kreikkaa muiden kaanonin evankeliumien joukossa. Luukas hallitsee kreikkalais- roomalaisessa ympäristössä arvostetun retoriikan taidon ja pyrkii tekstinsä kautta vaikuttamaan yleisöönsä, eikä pelkästään välittämään tietoa.³³ Luukas haluaa tekstinsä kautta ohjata kuulijoitaan ja tarjota oman kuvauksensa Jeesuksesta ja siitä, mitä hänen seuraamisensa tarkoittaa. Kaiken tämän Luukas tekee viihdyttävästi ja käyttää tekstissään enemmän kerronnallisia elementtejä kuin muut evankelistat.³⁴

Evankeliumin juoni alkaa temppelistä (1:8–23) ja se myös päättyy sinne (24:50–53). Näiden tapahtumien väliin Luukas sijoittaa Jeesuksen työn Galileassa (4:14–9:50) ja hitaasti etenevän matkan Jerusalemiin (9:51–19:27). Luukas näkee Vanhan testamentin lupausten saavuttaneen täyttymyksen Jeesuksen elämän vaiheiden kautta.³⁵

33 Antiikin kaikkien eri kirjallisuuden lajien kuten fiktion, draaman, runouden, historiankirjoituksen ja elämänkertakirjallisuuden tarkoitus oli olla retorista. Carey 2012, 2–4.

34 Antiikissa tärkeää kirjoitus- ja esitystapaa noudattaen Luukas kertoo todellisuudesta laittamalla asiat yleisönsä silmien eteen dramaattisesti. Luukas on myös evankelistoista ainoa, joka rakentaa vertauksissa esiintyvien hahmojen persoonaa esittämällä suoria lainauksia näiden ajatuksista. Näin tapahtuu esimerkiksi vertauksissa epärehellisestä taloudenhoitajasta (16:3–4), uskottomasta palvelijasta (12:45), tuhlaajapojasta (15:17–19) sekä leskestä ja väärämielisestä tuomarista (18:4–5). Carey 2012, 1–4.

35 Carroll 2012, 15.

10

2 Suhteellinen tuomio Luukkaan evankeliumissa

Tässä luvussa tutkin jakeita Luuk.³⁶ 10:12–16, 12:35–48, 18:9–14, 20:47 ja 23:31, joissa Jeesus näyttää puhuvan viimeisestä tuomiosta suhteellisesti. Kahdessa ensimmäisessä tekstissä suhteellisiin tuomioihin yhdistyvät binääriset tuomiot (10:15 ja 12:42–46). Nämä tekstit antavat mahdollisuuden tutkia, kuinka eri asteita sisältävät tuomiot suhteutuvat binäärisiin tuomioihin Luukkaan evankeliumissa.

Kartoitan jokaisen tekstin osalta lähteet, tekstikriittiset ongelmat ja esittelen tutkimushistoriaa. Pyrin selvittämään tekstin retorisen tilanteen ja strategian:

Argumentaation tutkimuksessa hyödynnän Toulminin mallia. Kiinnitän huomiota Luukkaan kerrontaan: kartoitan kontekstin, jossa tuomio esitetään, tuomion syyn, kuulijat ja kohteet sekä sen, saavatko tuomitut tietää tuomiostansa.

Jakeiden 12:35–48 vertausten tulkinnassa hyödynnän narratologian eli kerronan näkulmaa, jossa tarina muodostaa oman fiktiivisen todellisuutensa. Jakeiden 18:9–14 vertauksessa fariseuksesta ja publikaanista vaihtoehtoisen lukutavan mukaan pelastukseen johtava vanhurskaus on suhteellinen. Kyseisessä tekstissä oleellista viimeisen tuomion selvittämisen kannalta on tutkia, mitä teksti kielellisesti tarkoittaa. Lopputuloksena tulen esittämään, millainen tuomiopäivä suhteellisilta näyttävistä teksteistä muodostuu.

2.1 Viittaukset pakanakaupunkeihin (Luuk. 10:12–16)

Jakeissa 10:12–16 Jeesus julistaa tuomioita juutalaisille kaupungeille. Nämä jakeet kuuluvat Luukkaan lähetysjaksoon, jossa Jeesus matkallaan Jerusalemiin lähettää 72 opetuslasta edeltään kyliin julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.³⁷ Luvun alussa, jakeissa 10:1–9 Jeesus on neuvonut, miten lähetysmatkalla tulee toimia. Hän ennakoi tilanteen, jossa kaupunki torjuu opetuslapset, ja tällöin heidän tulee julistaa:

36 Jatkossa, kun raamatunkohtien yhteydessä ei ole Raamatun kirjan lyhennettä, viittaan niillä Luukkaan evankeliumiin.

37 Jakeessa 9:51 Jeesus aloittaa matkansa Jerusalemiin viimeistä kertaa. Matkan alussa samarialainen kylä torjuu Jeesuksen (52–56), mikä ennakoi Jerusalemin torjuntaa. Matkalla Jeesus on keskustellut ihmisten kanssa hänen seuraamisestaan, jolloin ilmenee, että opetuslapseksi ryhtyminen vaatii radikaalia

irrottautumista totutusta, eivätkä suurimmatkaan inhimilliset velvollisuudet voita kiireellisyydessään sitä (9:57–62). Nolland 1993a, 532–560.

11

11 ”Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut – pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!”

Jeesus lopettaa ohjeistuksensa juutalaisten kaupunkien tuomioihin:

12 λέγω ὑμῖν ὅτι Σοδόμοις ἐν τῇ ἡμέρᾳ ἐκείνῃ ἀνεκτότερον ἔσται ἢ τῇ πόλει ἐκείνῃ.

13 Οὐαί σοι, Χοραζίν· οὐαί σοι, Βηθσαϊδά· ὅτι εἰ ἐν Τύρῳ καὶ Σιδῶνι ἐγενήθησαν αἱ δυνάμεις αἱ γενόμεναι ἐν ὑμῖν, πάλαι ἂν ἐν σάκκῳ καὶ σποδῷ καθήμενοι μετενόησαν.

14 πλὴν Τύρῳ καὶ Σιδῶνι ἀνεκτότερον ἔσται ἐν τῇ κρίσει ἢ ὑμῖν.

15 καὶ σύ, Καφαρναούμ, μὴ ἕως οὐρανοῦ ὑψωθήσῃ; ἕως τοῦ ᾅδου καταβιβασθήσῃ.

16 Ὁ ἀκούων ὑμῶν ἐμοῦ ἀκούει, καὶ ὁ ἀθετῶν ὑμᾶς ἐμὲ ἀθετεῖ· ὁ δὲ ἐμὲ ἀθετῶν ἀθετεῖ τὸν ἀποστείλαντά με.

12 Sanon teille, että Sodoman on sinä päivänä siedettävämpi olla kuin sillä kaupungilla.

13 Voi sinulle Korasin! Voi sinulle Betsaida! Sillä jos Tyroksessa ja Sidonissa olisivat tapahtuneet ne ihmeet, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat ne jo kauan sitten istuen säkissä ja tuhkassakatuen kääntyneet.

14 Tyroksella ja Sidonilla on siedettävämpi olla tuomiolla kuin teillä.

15 Ja sinä, Kapernaum, taivaaseenko saakka sinut tullaan korottamaan? Ei, alas tuonelaan saakka sinä tulet astumaan.

16 Se, joka kuuntelee teitä, kuuntelee minua ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Se, joka minut hylkää, hylkää lähettäjäni.

Jeesus sanoo, että Sodomalla on suhteellisen tuomionäkemyksen mukaan siedettävämpi olla tuomiolla kuin ”sillä kaupungilla”, joka torjuu Jeesuksen oppilaat (jae 12). Samoin tulee olemaan Korasinin ja Betsaidan kohdalla verrattuna Tyrokseen ja Sidoniin (13–14). Lopuksi

12

Kapernaum näyttää saavan binäärisen kadotustuomion (15). Jakeesta 17 eteenpäin Luukas kuvaa opetuslasten paluun hyvin onnistuneelta lähetystehtävältä.³⁸

Jakeissa 10:12–16 ei ole tekstin merkityksen kannalta suuria eroavaisuuksia eri käsikirjoitusten välillä.³⁹ Teksti on peräisin Q-lähteestä. Matteus ja Luukas ovat voineet saada vaikutteita teksteihinsä Markuksen lähetysjaksosta jakeista 6:7–13.⁴⁰ Luukas on aikaisemmin kertonut Jeesuksen lähettäneen 12 lähintä opetuslastaan (9:1–6), mistä myös Matteus ja Markus kertovat omissa evankeliumeissaan. Suuremman, yhteensä 72 henkilön opetuslapsijoukon lähettäminen on Luukkaan erityispiirre, jolla hän ennakoi Apostolien tekojen sanomaa koko maailmaan ulottuvasta lähetyksestä. Luukas on siis kehittänyt kaksi kertomusta opetuslasten lähettämisestä Q-lähteen ja Markuksen tekstin pohjalta.⁴¹ Jeesus mainitsee yhteensä viisi kaupunkia nimeltä. Sodoma on juutalaisesta traditiosta tunnettu pakanakaupunki, joka mainitaan välillä yhdessä Gomorran kanssa. Vanhan testamentin tekstit sijoittavat nämä kaupungit Kuolleen meren eteläiselle rannikolle. Ne symboloivat synnillistä elämää, joka ansaitsee Jumalan rangaistuksen. Abrahamin elämästä kertovassa traditiossa Jumala tuhoaa kaupungit taivaasta putoavalla tulella ja tulikivellä (1.

Moos. 19:23–29). Sodoman ja Gomorran kohtalosta tuli juutalaisille jopa sananlaskun omainen: Jesaja (1:9) viittaa kaupunkeihin seuraavasti: ”Jollei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä eloon, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, me olisimme Gomorran kaltaiset, ” ja rabbiinisen sanonnan mukaan ”Sodoman asukkaat eivät enää nouse”.⁴² Juutalaiset Korasinin ja Betsaidan kylät olivat tuon ajan maailmassa yleisesti ottaen tuntemattomia ja merkityksettömiä paikkoja. Alueet sijaitsivat Galileassa Genesaretinjärven pohjoispuolella, lähellä Kapernaumia.⁴³ Evankeliumeissa on vähän

38 Opetuslasten iloinen paluu lähetystehtävältä voi yllättää Luukkaan lukijat, sillä Jeesus on opetuksessaan valmistanut opetuslapsia erityisesti hylkäämisen kokemiseen. Carroll 2012, 238.

39 Nestle-Aland Novum Testamentum Graece, 225–226.

40 Matteuksella Jeesus lähettää ainoastaan 12 opetuslasta (10:5–42), ja juutalaisia kaupunkeja hän soimaa myöhemmin puhuessaan kansalle (11:20–24). Nolland 1993a, 547.

41 Fitzmyer 1985, 841–845, 851. Marshall 1998, 412. Opetuslasten määrä viittaa juutalaiseen traditioon maailman 72 eri kansasta. Carroll 2012, 234. Apostolien teoissa 12 lähimpien opetuslasten rooli muuttuu lopulta merkityksettömäksi. Fitzmyer 1985, 844.

42 Profeetat myös kannustivat syntisiä parannuksen tekoon käyttämällä kaupunkeja pelkoa herättävinä esimerkkeinä. Niitä käytetään vertauskuvina mm. kohdissa Jes. 3:9, 13:19, Aam. 4:11, Jer. 50:40 ja Sef. 2:9.

Uudessa testamentissa Sodoma ja Gomorra mainitaan useasti mm. kohdissa Luuk.17:29, 2. Piet. 2:6, Matt.

10:15 ja 11:23–24. Kaupunkien tulenhehkuista rangaistusta käytetään pelotteena helvetin liekeistä (Juud.7).

Mulder 1992, 99–103. Greene 2001, 294. Bovon 2013, 29. Marshall 1998, 424.

43 Carroll 2012, 237–238.

13

mainintoja Jeesuksen suorittamista ihmeistä näissä paikoissa.⁴⁴ Galilean Kapernaum sen sijaan tunnetaan evankeliumeista kaupunkina, jossa Jeesus teki paljon ihmeitä, ja paikka oli lisäksi hänen kotikaupunkinsa.⁴⁵ Se sijaitsi Genesaretinjärven luoteisrannalla ja oli ensimmäisellä vuosisadalla eKr. luultavasti enintään 1000 asukkaan kylä, jossa harjoitettiin kalastuselinkeinoa.⁴⁶

Tyros ja Sidon olivat pakanoiden asuttamia, tunnettuja ja taloudellisesti merkittäviä kauppakaupunkeja, jotka sijaitsivat eteläisessä Foinikiassa, Välimeren itärannalla.⁴⁷ Tyros ja Sidon olivat Jeesuksen kuulijoille tunnettuja Vanhan testamentin profeettakirjoista.

Juutalaisille nämä kaupungit, Sodoman ja Gomorran tavalla, edustivat pakanuutta pahimmillaan, sillä useat profeetat julistivat Tyrokselle ja Sidonille Jumalan tuomiota, ja nämä paikat oli tapana mainita aina yhdessä. Niin Markus (3:8) kuin Luukas (6:17) kertovat kyseisistä paikoista tulleen paljon ihmisiä kuuntelemaan Jeesusta ja hakemaan häneltä apua sairauksiin.⁴⁸

Tutkimushistoria

Binäärinen kadotustuomio, joka on lisäksi suhteellinen

Jakeessa 12 Luukas viittaa sanoilla ”sinä päivänä” viimeiseen tuomioon. Sodoman tuomion ei ajateltu eroavan sen kokemasta rangaistuksesta maan päällä. Jeesuksen lähettiläiden torjuminen ylittää kuitenkin vakavuudessaan ne synnit, joihin Sodoma aikoinaan syyllistyi. Tästä seuraa suurempi kadotustuomio lähettiläät torjuneille juutalaisille kaupungeille kuin Sodomalle, Tyrokselle ja Sidonille.⁴⁹ Samaan tapaan on tulkittu, että kaikki kaupungit joutuvat vastaamaan Jumalalle vääristä teostaan, mutta

44 Korasin mainitaan ainoastaan tässä Luukkaan kohdassa ja Matteuksen rinnakkaistekstissä (11:21).

Betsaida mainitaan Matteuksella (11:21), ja siellä tapahtunut Jeesuksen ihme on tallennettu myös jakeisiin Luuk. 9:10–11 ja Mark. 8:22–26. Apokryfisiin kirjoihin kuuluvassa Nasaretilaisevankeliumissa Jeesuksen sanotaan tehneen useita ihmeitä Korasinissa ja Betsaidassa. Reiser 1997, 225. Carroll 2012, 237.

Matteuksen mukaan Jeesus oli tehnyt useimmat ihmetekonsa juuri näissä paikoissa. Jeesus kritisoi kyseisiä kaupunkeja siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta (11:20).

45 Reiser 1997, 225. Luukas on aikaisemmin kertonut Jeesuksen tehneen ihmeitä Kapernaumissa: saastaisen hengen karkottaminen miehestä, Simonin anopin parantaminen, kaupungin asukkaiden parantaminen eri sairauksista, pahojen henkien karkottaminen ihmisistä (4:31–41) ja sadanpäämiehen palvelijan

parantaminen (7:1–10). Jakeessa 4:23 Jeesus myös sanoo itse tehneensä ihmeitä kaupungissa.

46 Elbridge 2001, 39–40.

47 Reiser 1997, 225–226. Schmitz 1992, 18. Fitzmyer 1985, 853

48 Profetiat Tyrokselle ja Sidonille: Jes. 23, Jer. 47:4, Hes. 26–28, Joel 4:4–8 ja Sak. 9:2–4. Reiser 1997, 225–

226. Knox 1980, 187.

49 Nolland 1993a, 555, 560. Fitzmyer 1985, 844–845, 849. Marshall 1998, 425. Bovon 2013, 30. Reiser 1997, 226–227.

14

juutalaiset kaikista eniten. Juutalaisia ei siis kohtaa vain mainittuja pakanakaupunkeja suurempi, vaan kaikista suurin tuomio.⁵⁰

Pakanoiden ja juutalaisten erilaisissa tuomioissa on kyse Jeesuksen julistukseen sisältyvästä suhteellisen velvollisuuden periaatteesta: Ihmiset saattavat ajatella muita tuomitessaan, että kaikkia arvioidaan samoilla kriteereillä. Jeesuksen mukaan kuitenkin ihmisiltä, joille on suotu erikoisasema, ei vaadita vain vähäistä paremmuutta, vaan todella suurta eroa verrattuna niihin, jotka eivät ole samanlaista etua saaneet. Juutalaisten kaupunkien etuoikeus nähdä Jeesuksen toiminta, oli niin ainutlaatuinen, että jopa maineikkaat pakanakaupungit olisivat tehneet parannuksen synneistä samassa

tilanteessa. Juutalaiset eivät etuoikeudestaan huolimatta toimineet oikein, eli ottaneet Jeesusta vastaan, ja siksi he kohoavat syntisten listalla korkeammalle.⁵¹

Kun tuomioita katsoo pakanakaupunkien näkökulmasta, eli siten, että Jeesus haluaa pakanoita korottamalla saada juutalaiset näyttäytymään huonossa valossa, voi

tuomioiden suhteellisuuden varovasti tulkita osaksi Jeesuksen teologiaa: jos tuomiot ovat vain retoriikkaa, vailla teologista merkitystä, olisi Jeesus voinut hyvin sanoa myös:

”pakanat pelastuvat, mutta juutalaiset tuomitaan kadotukseen”, jolloin retoriikka olisi ollut vieläkin voimakkaampaa. Jeesus ei kuitenkaan laske myöskään Sodoman syntisiä pelastukseen, joten hänen voi ajatella ottaneen huomioon myös opilliset asiat.⁵² Tämä tulkinta painottaa pakanakaupunkien roolia Jeesuksen puheessa, ja ollakseen oikea, sen tulisi tulla ensimmäiseksi myös kuulijoiden eli Jeesuksen opetuslasten mieleen.

Binäärinen kadotustuomio, jossa on suhteellisuutta qal wahomer -periaatteen mukaan Juutalaisten tuomiota on lähestytty myös pakanakaupunkien merkittävyyden

näkökulmasta. Suuria ja mahtavia Sodoman, Tyroksen ja Sidonin kaupunkeja verrataan mitättömiin juutalaisiin kyliin, Korasiniin ja Betsaidaan. Jos Jumalan tuomiolla ei ole mahdollista pärjätä edes tärkeiden suurkaupunkien, niin vielä vähemmän on toivoa

50 Carroll 2012, 237.

51 Jeesuksen julistuksessa periaate näkyy siten, että suhteessa saamiinsa etuihin nähden, on ”rikas” usein toiminut niin, ettei hän ansaitse siunausta, kun taas ”köyhä” voi ansaita yllättäen paremman osan kuin etukäteen olisi voinut arvata. Myös esimerkiksi Jumalan kansalta, juutalaisilta Jeesus odotti enemmän kuin samarialaisilta tai pakanoilta, joilla ei ollut samaa etuoikeutettua asemaa. Knox 1980, 186–187. Nolland 1993a, 555, 560.

52 Vähintäänkin Jeesus liittyy juutalaiseen traditioon Sodoman, Tyroksen ja Sidonin huonoista kohtaloista.

15

pienillä juutalaiskylillä, jotka ovat torjuneet messiaan.⁵³ Tämä tulkinta heijastaa qal wahomer eli kevyestä raskaaseen päättelyä, jonka mukaan se, mikä pätee pienissä ja kevyissä asioissa, pätee vielä enemmän suurissa ja painavissa asioissa.⁵⁴ Periaate on vain käännetty toisinpäin ja etenee suuremmasta pienempään.

Binäärinen kadotustuomio

Kapernaum on saanut nähdä runsaasti Jeesuksen tekoja, mutta ei ole reagoinut hänen sanomaansa oikealla tavalla, joten sen kohtalo on kaatua.⁵⁵Kapernaum saa siis binäärisen kadotustuomion. Vastakkain asettelu taivaan ja helvetin välillä osoittaa, että kuolleille on olemassa kaksi eri paikkaa, ja niistä jälkimmäinen on varattu heille, jotka ovat ansainneet Jumalan tuomion.⁵⁶ Myöskin jakeessa 10 kuvattu symbolinen ele, jossa ravistellaan kaupungista vaatteisiin tarttunut hiekkakin pois, tarkoittaa sitä, ettei sanoman torjuneella kaupungilla ole sijaan Jumalan valtakunnassa.⁵⁷

Tuomio ei ole tosiasiallinen vaan retoriikkaa

On mahdollista, ettei tuomioita ole oikeasti tarkoitettu juutalaisille kaupungeille, vaan ne toimivat retorisena välineenä. Kaupunkien tuomiot julistetaan Vanhasta testamentista tunnetun profeetallisen valituksen muodossa, ja tällaiset yksinpuhelun muodossa olevat valitukset eivät tuolloinkaan olleet tarkoitettu varsinaisille syyllisille. Vanhassa

testamentissa valituksen kohteena olivat yleensä eri kansat, ja Jeesuksen maininnat Tyroksesta ja Sidonista ovat varmasti tuoneet kuulijoille mieleen profeettojen valitukset näille kaupungeille. Profeetat halusivat eri kansoille suunnatulla julistuksellaan ennen kaikkea haastaa omat kuulijansa, jotka eivät ole menneet synninteossa niin pitkälle kuin ne kansat, joille valitus näennäisesti suunnataan.⁵⁸

Kaupunkien tuomiot ovat näennäisiä, ja Jeesus on niillä halunnut puhua opetuslapsilleen ja Luukas omille lukijoilleen. Viimeisessä 16. jakeessa Jeesus päättää opetuksensa

kertoen, millainen merkitys opetuslasten lähetystehtävällä on. Ihmisten vastaus

53 Carroll 2012, 237–238. Marshall 1998, 424.

54 L. Thurén 2015, 24.

55 Nolland 1993a, 560.

56 Carroll 2012, 238. Fitzmyer 1985, 855. Bovon 2013, 30.

57 Talbert 1989, 116.

58 Nolland 1993a, 555–556.

16

opetuslapsille ei ole suunnattu vain heille henkilökohtaisesti, vaan se on myös vastaus Jeesukselle ja Jumalalle. Opetuslapset toimivat Jumalan välittäjinä maailmassa, jolloin heidän hylkääminen ja vastaanottaminen on reaktio Jumalaa kohtaan.⁵⁹

Jakeiden tulkinta Toulminin mallia käyttäen

Jeesus esittää juutalaisten kaupunkien tuomiot opetuslapsille, joita hän on valmistanut edessä olevaan lähetystehtävään. Tuomiot tulevat sen jälkeen, kun Jeesus on sanonut, kuinka toimia tilanteessa, kun heidät torjutaan.⁶⁰ Aloitan tekstin käsittelyn jakeista 10:12–

14, eli suhteelliselta näyttävästä tuomiosta.

10:12 λέγω ὑμῖν ὅτι Σοδόμοις ἐν τῇ ἡμέρᾳ ἐκείνῃ ἀνεκτότερον ἔσται ἢ τῇ πόλει ἐκείνῃ.

10:12 Sanon teille, että Sodoman on sinä päivänä siedettävämpi olla kuin sillä kaupungilla.

Kreikan ἀνεκτότερον on komparatiivi adjektiivista ἀνεκτός, joka tarkoittaa siedettävää.

Sanaa käytetään yleensä negatiivisessa merkityksessä eli ilmaisemassa jonkin kielteisen asian sietämistä.⁶¹ Tuomiopäivän yhteydessä tämä viittaa Jumalan kielteiseen tuomioon, joka juutalaisesta näkökulmasta Sodomalla on. Sodomalla on Jumalan rangaistustuomiolla siis, ἀνεκτότερον ἔσται ”siedettävämpi oleva (akt. ind. fut.) kuin sillä kaupungilla”, joka torjuu opetuslapset. Siedettävämpi on käännettävissä suomeksi myös sanalla ”helpompi”

kuten on tehty vuoden 1938 Kirkkoraamatussa:

10:12 Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.

Jakeissa 10:10–11 sanotaan syy sille, miksi kaupungin on vaikeampi olla tuomiolla kuin Sodoman: kaupunki torjuu Jeesuksen asialla olevat opetuslapset. Koska ”sitä kaupunkia”

ei ole nimetty tarkemmin, tarkoituksena on sanoa, että mille tahansa kaupungille voi käydä näin. Esitän seuraavaksi Toulminin mallilla Sodoman ja ”sen kaupungin” vertailun

59 Carroll 2012, 238.

60 Jeesus ei mainitse juutalaiskaupunkien tuomiossa, kuka tai ketkä ovat tehneet kaupungeissa ihmeitä.

Luukkaan kertomuksessa kyseessä voi olla Jeesus tai Jeesuksen edellisessä luvussa lähettämät 12 lähintä opetuslasta.

61 Montanari 2015, 167.

17

takaa löydettävissä olevat asiat. Kaaviossa kursivoitu fontti ilmaisee asiat, jotka käyvät Luukkaan tekstistä suoraan ilmi ja normaali fontti ilmaisee rekonstruoidut asiat.

Kaavio 1: Luuk. 10:12

T: Inhimillinen kokemus rangaistuksen ja kärsimyksen suhteesta.

P: Rangaistus on suoraan verrannollinen kärsimykseen.

L¹: Tuomiolla Sodoma V¹: Tuomiolla Sodomalla on

saa pienemmän rangaistuksen siedettävämpi olla, eli

kuin ”se kaupunki”. Sodoma kärsii vähemmän kuin

”se kaupunki”.

L²: Tuomiolla ”se kaupunki” V²: Tuomiolla ”se kaupunki”

saa suuremman rangaistuksen kärsii enemmän kuin Sodoma.

kuin Sodoma.

Inhimillisen oikeudentajun mukaan rangaistus on verrannollinen rikkomuksen

vakavuuteen. Juutalaisessa traditiossa ajateltiin samoin.⁶² Syy sille, että ”se kaupunki”

kärsii enemmän kuin Sodoma, on, että edellinen on saanut suuremman rangaistuksen kuin jälkimmäinen. Rangaistusten erilaisuuden täytyy johtua erilaisista rikkomuksista, mikä käy ilmi Toulminin mallilla:

62 4. Moos. 15:27–31. Talbert 1989, 144.

18 Kaavio 2: Luuk. 10:12

T: Juutalainen ja inhimillinen oikeustaju

P: Rangaistuksen suuruus on suoraan verrannollinen rikkomuksen vakavuuteen.

L¹: Sodoma on syyllistynyt V¹: Tuomiolla Sodoma saa vähemmän vakavaan rikkomukseen pienemmän rangaistuksen

kuin ”se kaupunki”. kuin ”se kaupunki”.

L²: ”Se kaupunki” on syyllistynyt V²: Tuomiolla ”se kaupunki” saa vakavampaan rikkomukseen kuin suuremman rangaistuksen

Sodoma. kuin Sodoma.

Bovon on ottanut jakeen 10:12 tulkinnan lähtökohdaksi juutalaisen tradition Sodoman synneistä, joita lähestytään Jumalan tahdon eli lain näkökulmasta: Ihmisiä varoitetaan juutalaisessa kirjallisuudessa seuraamasta Sodoman synnillistä elämäntapaa, joka rikkoo Jumalan lakia muistuttamalla Sodomaa kohdanneesta rangaistuksesta. Jeesus menee kuitenkin vielä pidemmälle väittäessään, että vaarallisempaa kuin se, mihin Sodoma syyllistyi eli Vanhan testamentin lain ja profeettojen sanoman torjumiseen, on torjua Jeesuksen sanoma.⁶³ Jos Sodomakaan ei voinut paeta Jumalan tuomiota vastustaessaan synneillään Jumalaa, voi huonommalla menestyksellä välttyä Jumalan kostolta se kaupunki, joka torjuu Jeesuksen.

Tulkinta on esimerkki juutalaisesta qal wahomer -eli kevyestä raskaaseen päättelystä.

Jeesus nostaa tämän päättelyn avulla oman sanoman merkityksen tärkeämmäksi kuin Jumalan profeettojen sanoman ja lain, jota Sodoma aikoinaan rikkoi. Tämän tulkinnan vahvuus on siinä, että Jeesuksen juutalaisten opetuslasten asenne Sodoman kaupunkiin nousee juuri juutalaisesta kirjallisuudesta, joten heidän on ollut mahdollista ymmärtää Jeesuksen sanat näin.

63 Bovon 2013, 29.

19

Seuraavissa jakeissa 13–14 pakanat ja juutalaiset rinnastetaan toistamiseen, mutta laajemmin kerrottuna:

13 Voi sinulle Korasin! Voi sinulle Betsaida! Sillä jos Tyroksessa ja Sidonissa olisivat tapahtuneet ne ihmeet, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat ne jo kauan sitten istuen säkissä ja tuhkassakatuen kääntyneet.

14 Tyroksella ja Sidonilla on siedettävämpi olla tuomiolla kuin teillä.

Tällä kertaa Jeesus mainitsee juutalaiset kaupungit nimeltä. Jakeessa 12 tuntemattomaksi jäänyt ”se kaupunki” jätti auki mahdollisuuden, että sillä voitaisiin tarkoittaa jopa

juutalaista kaupunkia. Kun Jeesus lopulta nimeää 13. jakeessa kaupungit, käy selväksi, että suurempi tuomio on mahdollinen myös juutalaisille. Juutalaisia kaupunkeja mainitaan nyt kaksi, kenties sen tähden, että pakanakaupunkeja on myös kaksi. Jeesus näyttää Korasinin ja Betsaidan tuomioissa puhuvan jo tapahtuneista asioista, kun taas

”sen kaupungin” kohdalla puhuttiin vasta mahdollisuudesta saada suurempi tuomio.

Jakeessa 13 syyksi juutalaisten suuremmalle tuomiolle sanotaan kaupungeissa suoritetut ihmeet. Esitän Toulminin mallilla jakeen 13 loppuosan:

ὅτι εἰ ἐν Τύρῳ καὶ Σιδῶνι ἐγενήθησαν αἱ δυνάμεις αἱ γενόμεναι ἐν ὑμῖν, πάλαι ἂν ἐν σάκκῳ καὶ σποδῷ καθήμενοι μετενόησαν.

Sillä jos Tyroksessa ja Sidonissa olisivat tapahtuneet ne ihmeet, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat ne jo kauan sitten istuen säkissä ja tuhkassa katuen kääntyneet.

Kaaviossa tekstin alleviivaus tarkoittaa sitä, että Jeesus puhuu konditionaalissa, eli hän ei tällöin puhu tosiasiassa tapahtuneista asioista. Konditionaalisuus käy ilmi sanalla, jos (εἰ), alkavasta irreaalisesta ehtolauseesta ja päälauseessa irreaalisuutta ilmaisevasta

modaalipartikkelista ἂν.

20 Kaavio 3: Luuk. 10:13

T: Ihmeet ovat Jumalan voiman ilmauksia, jotka todistavat, että Jumala on ihmeiden tekijän kanssa.

P: Ihmeitä tekevän henkilön sanoma on otettava vastaan Jumalalta tulevana.

L¹: Korasinissa ja Betsaidassa V¹: Juutalaiset Korasin ja Betsaida

on tehty ihmeitä, ovat toimineet väärin.

mutta kaupungit eivät ole

ottaneet ihmeidentekijän /tekijöiden sanomaa vastaan.

L²: Jos Tyroksessa ja Sidonissa olisi V²: Pakanalliset Tyros ja Sidon tehty ihmeitä, olisivat ne jo kauan sitten olisivat toimineet oikein.

ottaneet sanoman vastaan.

Jeesus väittää, että juutalaisten suurimman halveksinnan kohteena olevat pakanat olisivat osanneet toimia paremmin kuin juutalaiset ovat tosiasiassa toimineet. Jeesus odotti juutalaisten tunnistavan ihmeistä hänet Jumalan lähettämäksi ja ottavan hänen sanomansa vastaan, mutta tätä odotusta juutalaiset eivät täyttäneet. Pakanat, joilta vähemmän voi odottaa kääntymystä juutalaisten Jumalan puoleen, olisivat osanneet toimia oikein, jos heille olisi suotu etuoikeus nähdä Jeesuksen toiminta.

21

Ihmeiden tekijän tai tekijöiden sanoman sisältö on havaittavissa, ja sen vastaanottamisesta on mahdollista rekonstruoida seuraukset:

Kaavio 4: Luuk. 10:13

P: Se, joka katuu syntejään ja kääntyy, pelastuu.

L¹: Korasin ja Betsaida eivät ole katuneet V²: Korasin ja Betsaida eivät pelastu.

eivätkä kääntyneet.

L²: Tyros ja Sidon olisivat katuneet V²: Tyros ja Sidon olisivat

ja kääntyneet jo kauan sitten. pelastuneet jo kauan aikaa sitten.

Jakeessa 13 käytetty verbi μετανέοω on käännetty vuoden 1992 Kirkkoraamatussa käyttäen verbiä ”katua” ja vuoden 1938 Kirkkoraamatussa käyttäen verbiä ”tehdä parannus”. Kreikan kielessä sanan alkuosa on muodostettu prepositiosta μετα, joka etuliitteenä tuo verbille muuttumiseen liittyvän vivahteen.⁶⁴ Muuttuminen on tässä tapauksessa yhdistetty ajattelemista tarkoittavaan verbiin νέοω. Verbillä ilmaistaan kääntymistä ja asenteen tai mielipiteen muuttamista, ⁶⁵ eli sitä, että ihminen ajattelee erilailla kuin tähän asti. Jeesuksen ja opetuslasten viestin voisi kiteyttää seuraavasti:

”Kadu syntejäsi, käänny niistä pois ja ala ajattelemaan toisin. Tämä on Jumalalta tuleva sanoma, ja sen todistavat nämä ihmeet.” Jeesus puhuu pakanoiden kääntymyksestä konditionaalissa, eli tosiasiassa he eivät ole saaneet nähdä Jeesuksen ihmeitä, eivät kuulla hänen sanomaansa, eivätkä voi pelastua, vaan Jumalan tuomio säilyy pakanoiden yllä heidän syntiensä takia.

Tuomio juutalaisille Korasinille ja Betsaidalle näyttäisi olevan samalla tavalla eri asteita sisältävä kuin oli ”sen kaupungin” kohdalla. Tyros ja Sidon ovat rikkoneet Jumalan lakia synneillään, mutta suurempaan loukkaukseen ovat syyllistyneet juutalaiset Korasin ja Betsaida. Jeesus on edennyt ”sen kaupungin” kohtalosta, joka vasta vihjasi, että

64 Aejmelaeus 2008, 159.

65 Montanari 2015, 1327, 1401. Verbillä ilmaistaan sellaista elämän uudelleen järjestämistä, joka kumpuaa kääntymyksestä ja muuttuneesta ymmärryksestä. Carroll 2012, 238.

22

juutalaisetkin voisivat päätyä rikkomaan Jumalan tahtoa pahemmin kuin Sodoma, selvään väitteeseen, että Korasin ja Betsaida ovat jo tehneet näin. Kaikkien kaupunkien synti on sama eli Jeesuksen sanoman torjuminen.

Tyroksen ja Sidonin kääntymykselle Jeesus ei esitä järkeen vetoavia perusteita, joiden nojalla kuulijoiden välttämättä on päädyttävä Jeesuksen kanssa samaan lopputulokseen.

Koska Jeesus puhuu opetuslapsille, jotka ovat jo aikaisemmin vakuuttuneet Jeesuksen sanojen oikeellisuudesta, ei hänen ole välttämättä tarpeen edes esittää sen enempiä perusteluita väitteilleen. Tunnevaikutus sen sijaan on taattu, sillä Jeesus on kääntänyt juutalaiset ennakko-odotukset päälaelleen väittäessään, että pakanat pärjäävät Jumalan silmissä paremmin kuin juutalaiset, silloin kun jälkimmäiset torjuvat Jeesuksen.

Opetuslapset saavat tuomioita kuunnella turvallisin mielin, sillä he itse eivät kuulu tuomittujen joukkoon, koska ovat vastaanottaneet Jeesuksen sanoman, ja ovatpa vielä menossa levittämäänkin sitä. He ovat saaneet kuitenkin yllättyä, kuinka suuresta vaarasta Jeesuksen sanoman vastaanottaminen pelastaa.

Jakeessa 15 Jeesus esittää Kapernaumille binäärisen kadotustuomion:

Ja sinä, Kapernaum, taivaaseenko saakka sinut tullaan korottamaan? Ei, alas tuonelaan saakka sinä tulet astumaan.

Jeesus näyttää tässä viittaavan asetelmaan, joka on jälleen kuulijoille tuttu profeettakirjallisuudesta. Jeesuksen sanat muistuttavat Jesajan satiirista laulua Nebukadnessarille, Babylonian pakanakuninkaalle:

Jes. 14:13, 15 Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: Minä tahdon nousta taivaisiin! …Mutta tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun.

Kyseessä on halu nousta muiden yläpuolelle, mikä tullaan rankaisemaan alentamisella.

Kapernaum ajattelee olevansa korotettu Jumalan toimesta. Taivaaseen korottamisessa teon jumalallinen luonne käy epäsuorasti ilmi käytetystä verbimuodosta: jakeen 10:15 verbi ὑψωθήσῃ, tullaan korottamaan, on muodoltaan eskatologinen passiivi.⁶⁶ Kaikkia

66Eskatologinen passiivi tarkoittaa kreikan passiivimuotoista futuuria lauseessa, jolla on eskatologinen eli lopunajan tapahtumia kuvaava sisältö. Näitä passiivimuotoja löytyy Uudesta testamentista ja

varhaisjuutalaisesta kirjallisuudesta. Eskatologisella passiivilla ilmaistaan Jumalan, enkelien ja joissain

23

kaupungin odotuksia vastaan Jeesus ilmaisee sen kohtalon futuurisella verbillä καταβήσῃ, sinä tulet menemään alas. Kapernaumin osa on oleva ᾅδης, tuonela eli helvetti.⁶⁷

Kapernaumin tilanne muistuttaa Luukkaan ajatusta, joka toistuu hänen evankeliumissaan:

14:11, 18:14 Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan.

Ei käy ilmi, millä perusteella Kapernaum ajattelee olevansa korotettu ja pelastettu.

Läheisestä tekstiyhteydestä muiden juutalaisten kaupunkien kanssa voidaan päätellä kaikkien tuomioiden olevan seurausta yhdestä ja samasta asiasta, eli Jeesuksen sanoman hylkäämisestä. Kapernaum tuntuu muodostavan kaupunkien tuomioissa retorisen huipun, sillä se mainitaan viimeisenä ja tuonelaan päätyminen sanotaan suoraan. Evankeliumien perusteella Kapernaumiin näyttää suuntautuneen suuri osa Jeesuksen työstä. Opetuslapset tuskin ovat voineet odottaa kaupungin, jolle Jeesus on osoittanut suuresti huomiotaan, päätyvän tuonelaan.

Kapernaumin tuomiossa ei ole mukana suhteellisuutta. Tekstissä ei mainita esimerkiksi, että Kapernaum saisi vielä ”sitä kaupunkia” tai Korasinia ja Betsaidaa suuremman tuomion.

Herää kysymys, onko aikaisemmat suhteelliselta näyttävät tuomiot vain retoriikkaa.

Voi olla, että kaikkien aikaisempien kaupunkien tarkoitus on valmistella yleisöä varsinaista yllätystä, nimittäin Kapernaumia varten. Näin tulkittuna, ”se kaupunki” vasta vihjaa Sodoman avulla, että juutalainenkin kaupunki voisi jakaa Sodoman kohtalon. Korasin ja Betsaida toistaa ja vahvistaa tämän ajatuksen Tyroksen ja Sidonin avulla: juutalainen kaupunki voi todella olla Sodoman kohtalotoveri. Kuitenkin vasta Kapernaumin kohdalla asia sanotaan suoraan ja kiertelemättä: juutalainen kaupunki päätyy tuonelaan.

Aikaisemmin kuulijan on täytynyt itse päätellä kaupunkien joutuminen tuonelaan, mutta Kapernaumin kohdalla tämä ajatus sanotaan julki.

Qal wahomer -päättelyn mukaan, jos Kapernaum, joka on saanut Jeesukselta suuresti huomiota, päätyy tuonelaan, kuinka paljon ennemmin sinne joutuvat vähemmän huomiota

tapauksissa myös vanhurskaiden ihmisten toiminta lauseen subjektina. Eskatologinen passiivi tunnistetaan kontekstin avulla, ja se voi saada myös passiivin tavanomaisen merkityksen, jolloin se jättää lauseen tekijän tuntemattomaksi. Reiser 1997, 227–228, 266–272. Knox 1980, 187.

67Kreikan sana ᾅδης tarkoitti varhaisjuutalaisuudessa pääosin rangaistuksen paikkaa, ja voidaan siis kyseisessä kohtaa kääntää helvetiksi Reiser 1997, 228.