Kunnianloukkaus internetissä ja sosiaalisessa mediassa : selvittämisvelvollisuus ja toimivaltuudet

Kunnianloukkaus internetissä ja sosiaalisessa mediassa – selvittämisvelvollisuus ja toimivaltuudet

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos

Rikos- ja prosessioikeuden Pro gradu -tutkielma

23.11.2017

Tekijä: Tatu Ahapainen 244109 Ohjaajat: Heikki Kallio ja Matti Tolvanen

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Tatu Ahapainen

Työn nimi

Kunnianloukkaus internetissä ja sosiaalisessa mediassa – selvittämisvelvollisuus ja toimi- valtuudet

Pääaine

Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus

Työn laji

Pro gradu

Aika

2016-2017

Sivuja

XII + 67

Tiivistelmä

Internet ja yhteisöpalvelut tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia loukata henkilön kunniaa. Riit- tää, jos esimerkiksi keskustelupalstalla levitetään valheellista tietoa tai väitteitä, jotka ovat omi- aan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Kunnia on suojattu perusoikeus, johon liittyy perinteisesti keskeinen ongelma. Tapahtuneen loukkauksen todistaminen käy usein hankalaksi, kun asiassa on sana sanaa vastaan. Kuitenkin vaikkapa Facebookissa tehdyn kunnianloukkauksen todistaminen voi osoittautua helpommaksi kuin suullisen kunnianloukkauksen. Internetin vuoksi ilmenee myös toinen ongelma; nimittäin tekijän löytäminen. Anonymiteetti ja valesähköposti sekä muut vastaavat internetin mahdollis- tamat keinot esiintyä muuna kuin itsenään tarjoavat esimerkiksi nettikiusaajille loputtomalta tun- tuvan leikkikentän itsensä toteuttamiseksi. Teosta vastuuseen joutuminen on epätodennäköistä.

Tekijän löytämiseksi on turvauduttava pakkokeinoihin. Viranomainen voi muun muassa selvit- tää internetliittymän omistajan henkilöllisyyden sekä yksilöimään laitteen, jota teossa on käy- tetty. Pakkokeinojen käyttö edellyttää kuitenkin niihin liittyvien periaatteiden noudattamista sekä mahdollisesti vankeusrangaistuksen uhkaa. Lisäksi teon selvittämisen kohtaloksi koituu usein viranomaisen tekemä päätös tutkinnan lopettamisesta.

Avainsanat

Kunnianloukkaus, sosiaalinen media, internet, selvittäminen, toimivalta, pakkokeinot

SISÄLLYS

LÄHTEET ... V LYHENNELUETTELO ... XI

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkimuksen esittely ja rajaus ... 1

1.2 Sananvapauden suhde kunniansuojaan ... 5

1.3 Tutkimuksen tavoitteet ... 6

1.4 Tutkimuksen metodi ja rakenne ... 7

2 KUNNIANLOUKKAUS ... 9

2.1 Historiaa ... 9

2.2 Kunnian suojaamisen nykysuunta ... 12

2.3 Rikoslain säännökset ... 14

2.3.1 Kunnianloukkauksen perussäännös ... 16

2.3.2 Törkeä kunnianloukkaus sekä oikeushenkilön rangaistusvastuu ... 20

2.4 Syyteoikeus ... 21

2.5 Rangaistavuus ... 23

3 SÄHKÖINEN VIESTINTÄ ... 27

3.1 Yleisen viestintäverkon sääntely ... 27

3.2 Tietoyhteiskuntakaaressa käytetyistä määritelmistä ... 27

3.3 Tietojen säilytysvelvollisuus ... 30

4 TUTKINNAN RAJOITTAMINEN JA KUNNIANLOUKKAUS ... 32

4.1 Kunnianloukkausasian tutkinnan lopettaminen ... 32

4.2 Kunnianloukkausasioiden sovittelu ... 33

4.3 Tutkinnan rajoittaminen ja oikeusturva ... 34

5 TUTKINTAPAKKO JA TUTKINNAN RAJOITTAMINEN ... 36

5.1 Esitutkinnan toimittaminen ... 36

5.2 Lopettamis- ja rajoittamissäännökset ... 38

6 PAKKOKEINOT ... 42

6.1 Pakkokeinojen käytön periaatteet ja rikoksen selvittäminen ... 42

6.2 Pakkokeinojen edellytykset ... 43

6.3 Laite-etsintä ... 45

6.4 Televalvonta ja sen edellytykset ... 48

6.5 Muut soveltuvat pakkokeinot ... 50

6.6 EU:n sisäinen yhteistyö kunnianloukkausrikosten tutkinnassa... 51

7 TEOSTA EPÄILLYN PAIKANTAMISEEN ... 53

7.1 Teon ilmeneminen ja rikosilmoitus ... 53

7.2 Epäillyn paikantaminen ... 54

7.3 Epäillyn paikantamiseen liittyviä ongelmia ... 56

7.4 Asianomistajan oikeudet ... 58

7.4.1 Tyytymättömyys tutkintaa koskeviin päätöksiin ... 58

7.4.2 Asianomistajan syyteoikeus... 61

7.4.3 Tietoyhtesikunnan palvelun tarjoajan vastuu ... 62

8 LOPUKSI ... 64

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis: Tulkinnan taito. Ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. Hel- sinki 2006.

Forss, Marko: Fobban sosiaalisen median selviytymisopas. Helsinki 2014.

Fredman, Markku – Helminen, Klaus – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen, Klaus – Viitanen, Marko: Esitutkinta ja pakkokeinot. 5. uudistettu painos. Helsinki 2014.

(Fredman ym. 2014)

Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahl- berg, Markus: Keskeiset rikokset. 3. uudistettu painos. Porvoo 2014. (Frände ym.

2014) Frände, Dan:

- KKO 2013:69. Kunnianloukkaus tai yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.

Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein. Talentum media Oy. Helsinki. [https://fokus.almatalent.fi/] KKO:n ratkaistut kommentein > KKO:n ratkaisut kommentein 2013:II (26.9.2017)

Helminen, Klaus – Kuusimäki, Matti – Rantaeskola, Satu: Poliisilaki. Helsinki 2012.

Helopuro, Sanna – Perttula, Juha – Ristola, Juhapekka: Sähköisen viestinnän tietosuoja.

Jyväskylä 2004.

Hyttinen, Tatu: Voiko rikosoikeudellisen oikeustapauskommentin kirjoittaja syyllistyä kun- nianloukkaukseen? Lakimies 6/2015, s. 879–897.

Innanen, Antti – Saarimäki, Jarkko: Internetoikeus. 2. uudistettu painos. Porvoo 2012.

Kolehmainen, Antti: Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä. Edilex 30.6.2015.

[www.edilex.fi] (7.11.2017)

Kukkonen, Reima – Tolvanen, Matti: Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet. Talen- tum 2011.

Linna, Tuula:

- Prosessioikeuden oppikirja. Talentum 2012.

- Rikosvastuun huojennus – suomalainen plea bargaining hakee muotoaan. Edilex 7.1.2014. [www.edilex.fi/artikkelit/11712] (24.3.2017)

Majanen, Martti – Nuutila, Ari-Matti: RL 24: Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaa- misrikokset. Teoksessa Hakamies, Kaarlo – Helenius, Dan – Koskinen, Pekka –

Lappi-Seppälä, Tapio – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuu- tila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka: Rikosoikeus. Talentum Media Oy. Hel- sinki. [https://fokus-almatalent-fi.ezproxy.uef.fi:2443/teos/GAIBCXJTBF#kohta:RI- KOSOIKEUS((20)] (13.3.2017)

Nissinen, Matti: Esitutkinnan rajoittaminen – Mahdollisuuksien taidetta. Defensor Legis 2007/1, s. 54–69.

Ollila, Riitta: Parlamentaarinen immuniteetti ja poliitikkojen sananvapaus. Lakimies 4/2012, s. 525–546.

Pylvänen, Päivi:

- Arvostelua vai halventamista? Kunnianloukkaus. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suo- men yliopisto. Oikeustieteiden laitos. Joensuu 2013.

- Arvostelua vai halventamista? Kunnianloukkaus internetissä vuosina 2013 ja 2014. Edilex 29.12.2015. [www.edilex.fi] (10.9.2017)

Pölönen, Pasi – Virolainen, Jyrki: Rikosprosessin osalliset. Rikosprosessioikeus II. Talen- tum 2004.

Rantaeskola, Satu (toim.): Esitutkintalaki – kommentaari. Poliisiammattikorkeakoulun op- pikirjoja. Tampere 2014.

Saraviita, Ilkka: Perustuslaki. 2. uudistettu painos. Talentum 2011.

Suutari, Sari: Kunnianloukkauksen dekriminalisointi. Tarpeellisuus ja toteutusvaihtoehdot.

Opinnäytetyö. Oulun ammattikorkeakoulu 2016.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2015. Tilastoraportti.

Suomen virallinen tilasto. Helsinki 2016. [https://www.julkari.fi/bitstream/han- dle/10024/130762/Tr12_16.pdf?sequence=1] (31.3.2017)

Tilastokeskus:

- Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2014. Helsinki 2014.

[http://www.stat.fi/til/sutivi/2014/sutivi_2014_2014-11-06_fi.pdf] (10.3.2017) - Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2015. Helsinki 2015.

[http://www.stat.fi/til/sutivi/2015/13/sutivi_2015_13_2016-12-14_fi.pdf]

(10.3.2017)

Timonen, Pekka (toim.): Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään 2. Rikos- ja prosessioikeus sekä julkisoikeus. 2. uudistettu painos. Jyväskylä 1999.

Tolvanen, Matti: Rikosprosessuaaliset pakkokeinot aineettomiin oikeuksiin kohdistuvien ri- kosten tutkinnassa, estämisessä ja paljastamisessa. Lakimies 7–8/2013, s. 1296–1318.

Valtakunnansyyttäjänvirasto:

- Esitutkinnan rajoittaminen. Yleinen ohje VKS:2016:5. Dnro 22/31/15. Helsinki 2016. [http://www.vksv.fi/material/attachments/valtakunnansyyttajanvirasto/vks- vliitetiedostot/vksnyleisetohjeet/liitteet/Ac5BhoEzp/22-31-15.pdf] (22.3.2017) - Esitutkintayhteistyötä koskeva ohje. Julkaisusarja nro 7. Helsinki 2013.

[http://www.vksv.fi/material/attachments/valtakunnansyyttajanvirasto/vksvliite- tiedostot/julkaisusarja/6INH2xNvT/7_Esitutkintayhteistyota_koskeva_ohje.pdf]

(22.11.2017) Viestintävirasto:

- Määräyksen 53 perustelut ja soveltaminen. Määräys teleyritysten tietojen säilytys- velvollisuudesta viranomaistarpeita varten. MPS 53. Helsinki 2014.

[https://www.viestintavirasto.fi/attachments/maaraykset/MPS53_2014.pdf]

(2.2.2017) (Viestintävirasto 2014a)

- Viestintävirasto 53 B/2014 M. Määräys teleyritysten tietojen säilytysvelvollisuu- desta viranomaistarpeita varten. Helsinki 2014. [https://www.viestintavirasto.fi/at- tachments/maaraykset/Viestintavirasto53B2014.pdf] (2.2.2017) (Viestintävirasto 2014b)

Viljanen, Pekka:

- KKO 2005:137. Voitiinko kunnianloukkauksesta jättää rangaistukseen tuomitse- matta? Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein. Talen- tum media Oy. Helsinki. [https://fokus.almatalent.fi/] KKO:n ratkaistut kommen- tein > KKO:n ratkaisut kommentein 2005:II (30.3.2017)

Viljanen, Veli-Pekka: Yksityiselämän suoja (PL 10 §). Teoksessa Hallberg, Pekka – Kara- puu, Heikki – Ojanen, Tuomas – Scheinin, Martin – Tuori, Kaarlo – Viljanen, Veli- Pekka: Oikeuden perusteokset. Perusoikeudet. Helsinki 2011.

Vuorenpää, Mikko: Asianomistajan oikeudet rikosprosessissa. 2. uudistettu painos. Talen- tum 2014.

Ylikangas, Heikki: Miksi oikeus muuttuu. Laki ja oikeus historiallisen kehityksen osana. 4.

uudistettu painos. Juva 1988.

VIRALLISLÄHTEET

HE 309/1993 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

HE 82/1995 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi.

HE 184/1999 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaa- mista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi.

HE 153/2006 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan neuvoston tietoverkkorikolli- suutta koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä, laiksi sen lainsäädännön alaan kuu- luvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 4 lu- vun, esitutkintalain 27 ja 28 §:n ja kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 15 ja 23 §:n muuttamisesta.

HE 222/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi.

HE 277/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 28 luvun 7 §:n muuttami- sesta.

HE 14/2013 vp: Hallituksen esitys laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi.

HE 19/2013 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 10 luvun 7 §:n ja poliisilain 5 luvun 9 §:n muuttamisesta.

HE 221/2013 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle tietoyhteiskuntakaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n ja rikoslain 38 luvun 8 b §:n muuttamisesta.

HE 93/2016 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rikoslain 34 a luvun, pakkokeinolain 10 luvun ja poliisilain 5 luvun muuttamisesta.

PeVM 14/2002 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 54/2002 vp) laiksi sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

LaVM 1/2006 vp: Hallituksen esitys laeiksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain, oikeudenkäymiskaaren ja eräiden muiden lakien rikosasioiden käsittelyä käräjäoikeu- dessa koskevien säännösten muuttamisesta.

INTERNET-LÄHTEET

Council of Europe. Parliamentary Assembly: Resolution 1577 (2007) Towards decriminali- sation of defamation. [http://assembly.coe.int/nw/xml/XRef/Xref-XML2HTML- en.asp?fileid=17588&lang=en] (13.3.2017).

Edilex: Muutti naisen Facebook-profiilia siten, että nainen hakisi naisseuraa - menettely täytti tietomurron ja kunnianloukkauksen tunnusmerkistöt. Päivitetty 4.9.2015.

[https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/uutiset/45384] (14.2.2017).

Helsingin sanomat: Salavideolla malttinsa menettänyt opettaja perui tutkintapyynnön. Päi- vitetty 16.12.2016. [http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005009649.html] (15.2.2017).

Iltasanomat: Kiusaaminen ajoi 14-vuotiaan itsemurhaan Britanniassa. Päivitetty 7.8.2013.

[http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000000645793.html] (14.1.2017).

International Press Institute: Media Laws. Defamation Laws in Europe 2016–2017.

[http://legaldb.freemedia.at/defamation-laws-in-europe/] (3.4.2017)

Kaleva: Selvitettyjen kunnianloukkausten määrä romahti – Poliisi lopettaa tutkinnan, jos

”perustemppu” ei auta. Päivitetty 1.4.2015. [http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/sel- vitettyjen-kunnianloukkausten-maara-romahti-poliisi-lopettaa-tutkinnan-jos-perus- temppu-ei-auta/693566/] (3.4.2017).

The Telegraph: Ministers to cap legal fees for libel proceedings. Päivitetty 24.2.2009.

[http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/law-and-order/4798509/Ministers-to-cap- legal-fees-for-libel-proceedings.html] (3.11.2016).

Tilastokeskus: Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat.

[http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/] (3.4.2017)

Valtakunnansyyttäjänvirasto: Virastossa käsiteltävät asiat. Muutosharkinta- ja muut kante- lut. Päivitetty 17.6.2014. [http://www.vksv.fi/fi/index/valtakunnansyyttajanvirasto/vi- rastossakasiteltavatasiat.html] (22.11.2017)

Yle uutiset: Selvityskirjeitä musiikin laittomasta jakamisesta lähettänyt: "Kukaan ei joudu syyttömänä korvausvelvolliseksi". Päivitetty 11.12.2015. [https://yle.fi/uutiset/3- 8511855] (28.10.2017)

Yle uutiset: Katso mitä teet somessa – jakokin voi olla rikos. Päivitetty 23.8.2014.

[http://yle.fi/uutiset/3-7427618] (26.10.2016).

Yle uutiset: Kunnianloukkausjutut eivät etene alkua pidemmälle. Päivitetty 19.3.2014.

[http://yle.fi/uutiset/3-7142167] (28.10.2016).

Yle uutiset: Teinien kommentit hätkähdyttävät suositussa nettipalvelussa: "Sut pitäis tappaa.

Seriously gurl.". Päivitetty 28.1.2014. [http://yle.fi/uutiset/3-7047778] (14.1.2017).

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan unionin tuomioistuin

C-484/14 Tobias Mc Fadden v Sony Music Entertainment Germany GmbH (2016) ECLI:EU:C:2016:688.

Korkein oikeus KKO 2005:1 KKO 2005:137 KKO 2006:62 KKO 2006:64 KKO 2010:88 KKO 2013:69 KKO 2015:70 KKO 2016:1682

Korkeimman oikeuden valitusluvat VL:2017-17

Markkinaoikeus MAO:55/17

Royal Courts of Justice, Queen's Bench Division Bunt v. Tilley & Ors [2006] EWHC 407 (QB)

LYHENNELUETTELO

Direktiivi sähköisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, kaupankäynnistä annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja,

erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista, EYVL, N:o L 178, 17.7.2000

DL Defensor Legis. Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja

EIS Euroopan ihmisoikeussopimus 63/1999

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

ETL esitutkintalaki 805/2011

EU Euroopan unioni

EYVL Euroopan yhteisöjen virallinen lehti (ennen 1.2.2003)

HE hallituksen esitys

HO hovioikeus

IRC Internet Relay Chat

ISO International Organization for Standardization

KKO korkein oikeus

KO käräjäoikeus

LaVM lakivaliokunnan mietintö

LM Lakimies. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja

MAO markkinaoikeus

MSN Microsoft Network

OK oikeudenkäymiskaari 4/1734

OSCE Organization for Security and Co-operation in Europe

PeVM perustuslakivaliokunnan mietintö

PKL pakkokeinolaki 806/2011

PL Suomen perustuslaki 731/1999

PolL poliisilaki 872/2011

RikK rikoskaari 1734

RL rikoslaki 39/1889

ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997

Sananvapauslaki laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 460/2003 SVTSL sähköisen viestinnän tietosuojalaki 516/2004

TYK tietoyhteiskuntakaari 917/2014

VL korkeimman oikeuden valituslupa

VML viestintämarkkinalaki 393/2003

WLAN wireless local area network

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen esittely ja rajaus

Kunniansuoja on huomioitu Suomen lainsäädännössä jo vuosia, ja ajan kuluessa kunniaa loukkaavien rikosten laadun kehittyminen on asettanut haasteita kunnianloukkausrikosten selvittämiselle. Kunnianloukkausrikokseen on mahdollista syyllistyä eri tavoin ja toimin- taympäristöjen muututtua, rikokseen syyllistytään herkemmin. Erilaiset yhteisöpalvelut ovat erityisesti nuorten suosiossa, mutta myös iäkkäämmät käyttäjät ovat löytäneet itselleen mie- luisia yhteisöpalveluja¹.

Tilastokeskuksen julkaisun mukaan yli neljännes 75–89-vuotiaista käyttää internetiä.

Vuonna 2014 tehdyn tilastotutkimuksen mukaan puolet 16–74-vuotiaista suomalaisista kir- joitti internetiin, joka neljäs kirjoitti keskustelupalstoille, lähes joka kuudes kommentoi blo- geja ja joka kymmenes kommentoi verkkomedian uutisia näiden jatkokeskusteluissa. Kai- kissa puhutuissa internetiin ja sosiaaliseen mediaan osallistumisen muodoissa on selvää kas- vua vuoteen 2010 verrattuna. Eniten on kasvanut omien tekstien, kuvien tai videoiden lataa- minen nettiin muiden nähtäväksi. Tässä näkyy yhteisöpalveluiden suosion kasvu ja toden- näköisesti myös älypuhelinten yleistymisen myötä tapahtunut kuvaamisen ja kuvien julkai- semisen kasvu. Väestöstä 86 prosenttia ylipäänsä käytti internetiä ja 64 prosenttia käytti in- ternetiä monta kertaa päivässä. Sosiaalisen median kuten blogien ja keskustelupalstojen käyttö on yleistynyt.² Vuonna 2015 tehtyjen tilastojen mukaan, joissa laskenta oli toteutettu vuonna 2016 uudistetun painotustavan mukaan, internetin käyttö eri ikäryhmien keskuu- dessa oli kasvanut selkeästi vuoden 2014 tasosta. Suurin ero on iäkkäiden henkilöiden inter- netin käytössä, joissa prosentuaalinen käyttömäärä on kasvanut kaikista eniten.³

Etenkin nuoret internetpalvelujen käyttäjät ovat tänä päivänä alttiita niin kutsutulle netti- kiusaamiselle.⁴ Nettikiusaamista voi esiintyä monessa eri muodossa eikä se rajoitu ainoas- taan nuorten ja lasten tekoihin vaan myös aikuiset käyttävät internetiä esimerkiksi solvaus- tarkoituksessa taikka työpaikkakiusaamiseen. Nettikiusaajat voivat syyllistyä muun muassa

1 Sosiaalisesta mediasta käytetään myös termejä: yhteisöpalvelu, verkkoyhteisöpalvelu ja internetyhteisöpal- velu.

2 Tilastokeskus 2014, s. 14.

3 Tilastokeskus 2015, s. 4.

4 Yle uutiset 2014, kohta Katso mitä teet somessa – jakokin voi olla rikos.

yksityisyyden-, rauhan- ja kunnianloukkauksiin sekä seksuaalirikoksiin. Kunnianloukkaus voi tulla kysymykseen esimerkiksi julkaisemalla Facebookissa henkilöä halventava kirjoi- tus, josta kyseinen henkilö on myös tunnistettavissa. Tapaukset, joissa esimerkiksi koulu- kiusaaminen jatkuu sosiaalisessa mediassa tai muulla tavalla nettikiusaamisena, ja jotka aja- vat kiusaamisen uhrin jopa itsemurhaan, ovat äärimmäisen surullisia. Pitkään jatkuvalla ah- distelulla sekä pilkanteolla voi olla vakavat seuraukset.

Eräs 14-vuotias tyttö löytyi kotoaan hirttäytyneenä, jouduttuaan nettikiusaamisen kohteeksi.

Tyttö oli päätynyt kysy ja vastaa -tyyppiselle Ask.fm -sivustolle kysyäkseen neuvoa ihottu- maongelmaansa. Tyttö joutui nopeasti nimettömien kiusaajien silmätikuksi ja pilkan koh- teeksi nuorten suosimalla sivustolla. Kiusaaminen paheni nopeasti ja tyttöä kehotettiin useita kertoja tappamaan itsensä. Eräs kiusaaja kirjoitti: ”Senkin rumilus, tee kaikille palvelus ja tapa itsesi.” Muut kiusaajat kehottivat tyttöä viiltelemään itseään, tekemään itsemurhan ja

”kuolemaan pois”.⁵ Syksyllä 2013 uutisoitiin yhdeksästä itsemurhasta ympäri maailmaa Ask.fm -sivustolla tapahtuneiden anonyymien kiusaamisviestien takia. Kiusaajia on lähes mahdotonta saada vastuuseen, koska monet sovellukset mahdollistavat anonymiteetin.⁶

Tietyssä asemassa olevilla henkilöillä ajatellaan olevan korkeampi toleranssi sietää pa- lautetta tai kritiikkiä. Asema voi perustua esimerkiksi ammattiin tai poliittiseen asemaan.

Oppilaat kuvasivat Lahden Kärpäsen koulussa työskennellyttä opettajaa tunnilla videolle, ja latasivat videon internetiin. Videolla opettaja menetti malttinsa. Epäilynä oli, että video oli ladattu verkkoon solvaamistarkoituksessa. Poliisi aloitti asian tutkimisen epäiltynä kunnian- loukkauksena, mutta päätti tutkinnan opettajan pyynnöstä. Opettaja menetti työpaikkansa tapauksen seurauksena ja tapaus on herättänyt keskustelua opettajien yksityisyydestä.⁷ On todennäköistä, että opettajalle syntyi peruttamatonta vahinkoa julkaistun videon myötä. Mil- loin henkilön asemaan perustuva kritiikin- tai solvauksensietoraja ylittyy ja voidaan puhua kunnianloukkauksesta? Itsensä loukatuksi tunteminenhan on subjektiivinen kokemus.

2000-luvulla kunnianloukkausrikosten määrä on kasvanut merkittävästi internetpalveluiden ja -käyttäjien lisäännyttyä. Tapaukset päätyvät kuitenkin harvoin poliisitutkintaan asti, koska

5 Iltasanomat 2013, kohta Kiusaaminen ajoi 14-vuotiaan itsemurhaan Britanniassa. Ks. myös Yle uutiset 2014, kohta Teinien kommentit hätkähdyttävät suositussa nettipalvelussa: "Sut pitäis tappaa. Seriously gurl.".

6 Forss 2014, s. 35.

7 Helsingin sanomat 2016, kohta Salavideolla malttinsa menettänyt opettaja perui tutkintapyynnön.

kysymyksessä on asianomistajarikos. Lisäksi syyttäjät päätyvät monesti luopumaan syyt- teestä joko vähäisyys- tai kustannusperusteella. Henkilökohtaisia tietoja julkaistaan melko laajalti yhteisöpalveluissa ja ehkä osittain siksi kunniansuojan merkitys ihmisten asenteissa on voinut muuttua.

Toisaalta vaikka ihmisten toleranssi esimerkiksi loukkaavaa kirjoitustyyliä kohtaan olisikin kasvanut, joillekin henkilöille oman kunnian suojaaminen on itseisarvo, jolloin loukkauk- sesta haetaan korvausta kynsin ja hampain. Tapaukset, joissa kaksi henkilöä kirjoittelevat toisistaan humaltuneena loukkaavia viestejä ja jonka jälkeen asiaa puidaan oikeudessa asti, kun kumpikaan osapuoli ei suostu sovittelemaan asiaa, ei voida pitää kovinkaan hyvänä asiana oikeuslaitoksen kannalta. Siksi teon rangaistavuuteen on otettu kantaa myös lain esi- töissä. Provosoivan viestittelyn johdettua riitaisaan ja loukkaavaan molemminpuoliseen viestittelyyn, loukkaukset voivat joissakin tilanteissa asteittain voimistua molemmin puolin sillä tavoin, ettei kumpaakaan osapuolta voida pitää ensisijaisena syyllisenä siihen, että ran- gaistavia lausumia alettiin esittää. Tässä tilanteessa voisi olla kohtuullista, ettei kumpaakaan osapuolta tuomittaisi kunnianloukkauksesta rangaistukseen.⁸

Internetissä tarjoutuu mahdollisuus esiintyä anonyymisti ja valeprofiilin takaa. Se asettaa ihmisten oikeusturvalle ongelman, kun rikokseen syyllistynyttä ei pystytä tavoittamaan. Toi- saalta onko kunniansuojaaminen enää ajankohtaista, ainakaan sellaisessa muodossa, kuin sitä nyt suojataan? Minkälaisia keinoja viranomaisella on anonyymisti tai valeprofiilien ta- kaa esiintyvien rikollisten löytämiseksi?

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kunnianloukkausten tutkimisen edellytyksiä ja kei- noja, kun loukkaus on tapahtunut internetissä taikka sosiaalisessa mediassa sekä paneutua rikosten selvittämiseen liittyviin ongelmiin, pääpainona anonyymisti tehdyt rikokset. Kun- nianloukkausrikokset voivat ilmetä monin eri tavoin, kun valtaosa poliitikoista, julkisuuden henkilöistä ja tavallisista yksityisistä henkilöistä hyödyntää sosiaalisia medioita sekä erilai- sia foorumeita ja älypuhelinsovelluksia jokapäiväisessä elämässään. Muun muassa Face- book, Twitter, Instagram, Jodel, Ask.fm sekä WhatsApp ovat puhuttuja suosittuja sosiaalisia medioita.

8 HE 19/2013 vp, s. 46.

Julkisuuden henkilöihin, kuten urheilijoihin, kohdistuva kritiikki sisältää aika-ajoin halven- tavia piirteitä etenkin, kun urheilija on sattunut epäonnistumaan tärkeällä hetkellä. Epäon- nistuminen käy niin sanotusti ”tunteisiin”. Mediat uutisoivat tapahtumista raflaavin otsikoin ja kyseisten medioiden keskustelupalstoilla ihmiset tarttuvat aiheeseen julkaisemalla omia, mahdollisesti solvaavia mielipiteitä, ilman varsinaisia seurauksia. Julkisuuden henkilöistä tehdään myös useasti pilaa vaikkapa muokatuilla videoilla. On kuitenkin hyvä muistaa, että ei tarvitse olla julkisuuden henkilö tullakseen internetissä loukatuksi. Esimerkiksi opettaja voi joutua sosiaalisessa mediassa halventamisen kohteeksi, kun oppilas ei ole tyytyväinen saamiinsa arvosanoihinsa.

Internetin keskustelupalstoille kirjoittelua on mahdollista valvoa eri menetelmin. Kaikkia asiattomia julkaisuja ei kuitenkaan voida suodattaa. Kyseistä valvontaa kutsutaan moderoin- niksi. Moderoinnilla tarkoitetaan yleisesti sitä, että viestinnän mahdollistava taho poistaa viestit, jotka ovat lain tai sopimusehtojen vastaisia. Moderointi voi tapahtua ennen viestin julkaisemista tai viestin julkaisemisen jälkeen. Esimerkiksi sanomalehtien yhteydessä olevat keskustelupalstat ovat tyypillisesti ennakkomoderoituja verkkojulkaisuja. Muiden kuin verkkojulkaisujen, kuten tavallisten keskustelupalstojen osalta vastaavaa velvollisuutta ei ole asetettu.⁹ Tutkimuksessa ei avata journalistien vastuukysymyksiä eikä esimerkiksi vas- tine- ja oikaisuoikeutta, jotka liittyvät läheisesti kunnianloukkaustapauksiin, koska ne eivät edistä tämän tutkimuksen päätavoitteita.

Suomessa ei ole lähtökohtaisesti aktiivista ylläpitäjän vastuuta. Tietyn palvelun tai profiilin ylläpitäjällä ei ole velvollisuutta valvoa aktiivisesti sinne lähetettävien viestien laillisuutta.

Palvelun ylläpitäjä tai profiilin haltija voi joutua vastuuseen muiden lähettämistä viesteistä tiettyjen rikosten kohdalla, kuten kiihottaminen ja törkeä kiihottaminen kansanryhmää vas- taan, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen sekä törkeä sukupuolisiveelli- syyttä loukkaava lasta esittävän kuvan levittäminen. Kuitenkaan vastuu ei ylety esimerkiksi kunnianloukkaukseen tai laittomaan uhkaukseen.¹⁰ Ylläpitäjän vastuu voi kuitenkin tulla ar-

9 Innanen – Saarimäki 2012, s. 340.

10 Forss 2014, s. 20–21.

vioitavaksi tapauksissa, joissa sallitaan palstan muodostuvan rikollisten viestien julkaisuka- navaksi¹¹. Esimerkiksi Facebook -ryhmä, jossa on tarkoitus pilkata tiettyä henkilöä. Vaikka ryhmän perustaja ei pilkkaisikaan kyseistä henkilöä, voisi ylläpitäjä olla osallinen tekoon.¹²

1.2 Sananvapauden suhde kunniansuojaan

Vaikka kunnianloukkausrikoksia tarkastellaan usein sanavapaussääntelyn kautta, tässä tut- kimuksessa ei käydä näitä yhteyksiä läpi yksityiskohtaisesti, koska aihe on varsin laaja kä- siteltäväksi tämän tutkimuksen yhteydessä. Kyse on siis tutkimuksen rajaamisesta. Kunni- anloukkausrikoksia tutkittaessa punnitaan, rikkooko sääntely Suomen perustuslain (PL, 731/1999) 12 §:ä sananvapaudesta ja julkisuudesta:

”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.”

Sananvapauden tarkoituksena on taata vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskus- telu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön jul- kiseen kritiikkiin¹³.

Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu (PL 10.1 §). Perusoikeusäännöksellä on merkitystä kunnian suojan vahvistajana ja se noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeussopi- muksia. PL 12 §:ssä suojattu sananvapaus joukkotiedotuksen alueella voi olla kollisiosuh- teessa kunnian suojan kanssa esimerkiksi silloin, kun kysymyksessä on yksityisen ihmisen ja erityisesti julkisuuden henkilöiden sopimattoman käyttäytymisen ja nimen julkaiseminen mediassa.¹⁴

11 PeVM 14/2002 vp, s 5.

12 Forss 2014, s. 21.

13 HE 309/1993 vp, s. 56.

14 Saraviita 2011, s. 183.

Lailla sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (Sananvapauslaki, 460/2003) on an- nettu perustuslain sananvapaussäännöksessä tarkoitettuja tarkempia säännöksiä sananvapau- den käyttämisestä joukkoviestinnässä. Sananvapauslain säännökset koskevat myös verkko- viestejä ja verkkojulkaisuja.

Sananvapauslain säännökset ovat välineneutraaleja. Ne soveltuvat saman sisältöisinä kaik- kiin joukkoviestinnän muotoihin viestien tallennus-, julkaisu- ja jakelutekniikasta riippu- matta.¹⁵ Perusoikeuksiin puuttuvien toimenpiteiden tulee olla oikeassa suhteessa ja niiden tulee rajoittua siihen, mikä on lain perusteella kussakin tapauksessa hyväksyttävän tarkoi- tuksen saavuttamiseksi välttämätöntä. Sananvapauslakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansan- valtaisessa oikeusvaltiossa (Sananvapauslaki 1.2 §).

Kansainväliset mediat ovat huomannet kunnianloukkaussääntelyn vaikuttavan journalismiin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut ratkaisuja koskien kunnianloukkaus- sääntelyn sananvapautta rajoittavaa vaikutusta. Yleinen trendi on, että sananvapaus kulkee kunnianloukkaussääntelyn edellä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS, 63/1999) 10 ar- tiklassa turvataan sananvapaus. EIT:llä on runsaasti käytäntöä sopimuksessa turvatun sanan- vapauden ja rikossäännösten suhteesta.

1.3 Tutkimuksen tavoitteet

Kuten edellä on käynyt ilmi, tutkimuksen tavoitteena selvittää kunnianloukkausrikosten sel- vittämismahdollisuuksia, kun rikos on tapahtunut internetissä tai sosiaalisessa mediassa, pääpainona anonyymit rikokset. Millaisissa tapauksissa esitutkintaviranomainen voi ryhtyä käyttämään pakkokeinoja, kuten televalvontaa taikka laite-etsintää kunnianloukkauksen sel- vittämiseksi? Miten viranomaisissa kunnianloukkausrikoksiin suhtaudutaan, kun ne tapah- tuvat internetissä tai sosiaalisessa mediassa, jossa julkaisu on kaikkien nähtävillä? Minkä- laisia ongelmia näihin liittyy?

15 Innanen – Saarimäki 2012, s. 309.

Tutkimukseen liittyy myös hieman kansainvälistä näkökulmaa, koska valtaosa internetpal- velujen tarjoajista ei ole kotimaisia vaan ulkomaisia toimijoita. Pyrin selvittämään viran- omaisen toimintamahdollisuuksia, kun internetpalveluntarjoaja ei ole suomalainen. Kan- sainvälistä oikeusapua en avaa Euroopan unionin (EU) sisäistä yhteistyötä pidemmälle.

1.4 Tutkimuksen metodi ja rakenne

Tämä tutkimus on oikeuslähteitä systematisoimalla aiheeseen perehdyttämistä sekä kannan- ottojen tekemistä ja perustelemista oikeuslähteiden tulkinnan pohjalta. Tutkimus on siis to- teutettu lainopillisella eli oikeusdogmaattisella (legal dogmatics) tasolla, jota voidaan pitää yhtenä oikeustieteiden erityisaloista¹⁶. Oikeusdogmatiikan tehtävinä ovat oikeussääntöjen sisällön selvittäminen eli tulkinta, oikeusperiaatteiden punninta eli yksittäisen oikeusperiaat- teen ratkaisuarvon määrittäminen sekä oikeussäännösten systematisointi. Perinteistä oikeus- dogmatiikkaa kuvastaa kannanottojen perusteleminen oikeusyhteisön hyväksymän oikeus- lähdeopin mukaisesti.¹⁷ Oikeuslähdeopissa on kysymys sananmukaisesti ”oikeuden läh- teistä” ja sitä pidetään argumentaation kulmakivenä. Oikeuslähdeoppi vetää rajan juridisen ja ei juridisen välille. Oikeuslähteeksi voidaan alustavasti luonnehtia jokainen sellainen pe- rustelu (argumentti), jonka nojalla ratkaisu tai oikeustieteellinen kannanotto joko löydetään (context of discovery) tai oikeutetaan (context of justification) juridisena ratkaisuna tai kan- nanottona.¹⁸

Hyödyntämäni oikeuslähteet koostuvat pääasiassa saatavilla olevasta oikeuskirjallisuudesta, finlex- ja edilex- tietokannasta löytyvistä lakipykälistä ja niiden esitöistä sekä hallituksen esityksistä ja perustuslakivaliokunnan mietinnöistä. Käytän myös internetissä julkaistuja ar- tikkeleita ja uutisia tutkimukseni tukena; lähinnä esimerkkeinä. Lähteiden avulla muodostan vastaukset esitettyihin tutkimuskysymyksiin, joiden lisäksi esitän omia johtopäätöksiäni. Li- säksi havainnollistan oikeustapausten ja omien esimerkkieni avulla käsillä olevia tutkimus- kysymyksiä.

16 Aarnio 2006, s. 238.

17 Kolehmainen Edilex 2015, s. 7.

18 Aarnio 2006, s. 283, 287.

Ensimmäiseksi avaan kunnianloukkaukseen ja tämän tutkimuksen tavoitteisiin liittyvää lain- säädäntöä. Käyn läpi lyhyesti kunnianloukkauksen historiaa sekä kunnianloukkaussäädän- nön nykysuuntaa. Kerron kunnianloukkaussäännösten sisällöstä sekä siihen liittyvistä syy- teoikeudesta ja teon rangaistavuudesta. Tätä seuraa sähköistä viestintää läpi käyvä osio.

Siinä käydään läpi muun muassa yleisen viestintäverkon sääntelyä, käsitteistöä sekä teleyri- tysten tietojen säilytysvelvollisuutta. Neljännessä ja viidennessä osioissa on paneuduttu tut- kintapakkoon ja tutkinnan rajoittamiseen sekä niiden ja kunnianloukkauksen suhteeseen.

Kyseisitä osioista selviää esimerkiksi tutkinnan lopettamiseen vaikuttavat syyt kunnianlouk- kaustapauksissa. Lisäksi kerron mitä keinoja asianomistajalla on oikeuksiensa toteutta- miseksi poliisin tai syyttäjän rajoittaessa tutkintaa.

Kuudes osio käsittelee pakkokeinoja. Siinä avataan internetissä tehtyjen kunnianloukkausri- kosten selvittämiseksi käytettävissä olevia pakkokeinoja. Samassa osiossa on myös lyhyesti kansainvälisestä oikeusavusta rikoksen selvittämiseksi. Seitsemännen osion tarkoitus on ha- vainnollistaa aikaisempien osioiden tietojen avulla kunnianloukkaukseen liittyvää tapahtu- mankulkua. Se on rajattu koskemaan teon ilmenemisestä tekijän löytämiseen. Tuomiois- tuinprosessia ei ole otettu mukaan tähän tutkimukseen, koska se ei poikkeaisi juurikaan ta- vallisesta prosessista. Lisäksi seitsemänteen osioon liittyy joidenkin tekijän löytämiseen liit- tyvien ongelmien avaamista. Esimerkiksi avoimen WLAN:in tarjoamiseen liittyvää ongel- mallisuutta. Viimeinen eli kahdeksas osio on tutkimuksen lopuksi -osio.

2 KUNNIANLOUKKAUS

2.1 Historiaa

Mielikuva varhaisesta kunniansuojasta on melko varmasti joko keskiaikana tapahtuva kah- den miehen välinen miekkataistelu, jossa selvitellään toisiinsa kohdistuneita väitteitä ja her- jauksia, tai 1700-luvulla renessanssin aikana ampuma-asein käytävä kaksintaistelu, jossa melko varmasti toinen osapuoli menettää henkensä. Katkelma niin sanotusta pakanalaista antaa kuvan siitä, millaista oikeudenkäyttö oli Pohjoismaissa 1000-luvulla ennen kuningas- vallan ja kirkon väliintuloa. Lakiin oli säännelty tarkat ja rituaalinomaiset säännöt verbaali- selle ja viime kädessä fyysiselle kaksinkamppailulle ja hyvityksen hakemiselle silloin, kun

”Herjaa mies toista”.¹⁹

”Herjaa mies toista: ´Sinä et ole miehen vertainen eikä sinussa ole miehuutta. Minä olen mies siinä kuin sinäkin.´ Heidän tulee kohdata kolmen tien risteyksessä. Saapuu paikalle se, joka sanat on antanut eikä saavu se, joka sanat on saanut, silloin hän olkoon se, miksi häntä on kutsuttu. Hän ei kelpaa valalle eikä todistajaksi ei miehen eikä naisen asiassa. Tulee sitä vas- toin se, joka sanat on saanut eikä tule se, joka sanat on antanut, huutakoon hän kolme kertaa

´Ei ketään´ ja asettakoon maahan merkin poissaolevan suuntaan. Silloin olkoon huonompi mies se, joka sanoi, ettei toista miehenä pidettäisi. Nyt kohtaavat he molemmat täysissä aseissa. Kaatuu se, joka sanat on saanut; hänestä maksettakoon puoli sakkoa. Kaatuu se, joka sanat on antanut; maatkoon maksamatta, sillä loukkaus sanoissa on pahinta ja kieli on pään murhamies.”²⁰

Suomen rikoslaki (RL, 39/1889) säädettiin vuonna 1889 ja se tuli voimaan vuonna 1894.

Kunniaa on suojattu kuitenkin jo ennen rikoslain säätämistä, kuten edellä oleva esimerkki osoittaa. Ennen rikoslakia kunniansuoja on ollut esillä muun ohella 1600-luvun aatelin kak- sintaisteluinstituutiossa. Sitä koskeviin säädöksiin ei sisältynyt rangaistusta pelkästään kak- sintaistelusta vaan myös esimerkiksi niistä kunnianloukkauksista, jotka saattoivat johtaa sii- hen. Lisäksi vuoden 1734 rikoskaari (RikK), Pahantegon Caar, tuli voimaan 1. syyskuuta 1736 ja kumosi vuoden 1442 Kuningas Kristofferin maanlain ja sitä vanhemman Maunu

19 Ylikangas 1988, s. 110 ja Frände ym. 2014, s. 409.

20 Ylikangas 1988, s. 110.

Eerikinpojan kaupunginlain. RikK suhtautui kunnianloukkauksen muotoihin toisaalta lie- västi ja toisaalta hyvin ankarasti.²¹ Kunnian suoja esiintyi jo vuoden 1772 hallitusmuodon 2

§:ssä, jonka mukaan kuninkaan tuli hallita valtakuntaansa kenenkään henkeä ja kunniaa, ruumista ja onnea turmelematta²².

Vuonna 1894 voimaan tulleessa rikoslaissa (jatkossa alkuperäinen rikoslaki) säädettiin kun- nianloukkauksesta hyvin eri tavalla nykyiseen rikoslakiin verrattuna. Alkuperäisen rikoslain 27 luku sisälsi pykälät kunnianloukkauksesta, joissa puhuttiin herjauksesta, solvauksesta, kulkupuheesta sekä soimauksesta. Esimerkiksi solvauksessa ei väitetty toisen syyllistyneen rikokseen tai muuhun tekoon, joka olisi voinut saattaa kohteen halveksimisen alaiseksi. Sil- loin oli kyse herjauksesta. Solvauksessa oli kysymys muulla tavalla tehdystä loukkaami- sesta. Loukata voitiin häpäisevällä lauseella, uhkauksella tai muulla halventavalla teolla. Li- säksi solvauksesta tuomittiin se, joka pystyi näyttämään soimauksensa toteen, mutta soi- mauksen muodosta tai sen ohellisista asianhaaroista näkyi, että hänen tarkoituksensa oli lou- kata.²³

Yleensä herjauksessa oli kysymys tahallisesta, toista koskevan valheellisen tiedon tai vih- jauksen esittämisestä. Usein tapaukset koskivat joukkotiedotusvälineiden toimintaa. Myös sellainen herjaus oli rangaistavaa, jossa toimittaja ei tiennyt väitteitänsä totuudenvastaisiksi, mutta ei selvittänyt riittävästi artikkelinsa taustoja.²⁴ Julkisesti tapahtuvasta herjauksesta ja solvauksesta, joka toteutuu esimerkiksi painotuotteiden tai kuvallisten esitysten kautta, oli myös säännöksensä.²⁵ Nykyiseen rikoslakiin on kuitenkin jäänyt monia rikosoikeudellisia yhtäläisyyksiä alkuperäisestä rikoslaista.

Nykyiseen rikoslakiin on tiivistetty alkuperäisen rikoslain kunnianloukkauksia koskevat 27 luvun 1–8 §:t. Kunnianloukkauksista säännellään nykyisen RL 24 luvun 9–10 §:ssä. Yksi- tyiskohtaisesta ja hienojakoisesta sääntelystä on säilynyt muun muassa kuolleeseen henki- löön kohdistuva loukkaus, tosin sisällytettynä kunnianloukkauspykälän tunnusmerkistöön

21 Frände ym. 2014, s. 409–410.

22 Viljanen 2011, s. 398.

23 HE 184/1999 vp, s. 9–10.

24 Timonen 1999, s. 25.

25 HE 184/1999 vp, s. 11.

(RL 24:9.2). Myös omaisten syyteoikeutta rajannut 20 vuoden määräaika vainajan kuole- masta poistettiin²⁶. Lain sisältöä on viilattu nykypäivän tarpeisiin ja termistö on päivitetty.

Enää ei puhuta herjauksista taikka solvauksista vaan valheellisesta tiedosta ja vihjauksesta sekä halventamisesta. Jako herjaukseen ja solvaukseen poistettiin kokonaan lailla 9.6.2000/531, joka tuli voimaan 1.10.2000 ja se on vain yksi monista kunnianloukkausään- telyyn tuolloin tehdyistä muutoksista.²⁷

Nykyinen kunnianloukkaustapausten määrä tuomioistuimissa on huomattavasti laskenut ri- koslain voimaan tulemisesta vuonna 1894. Kunnianloukkauksista annettiin alioikeuksissa vuonna 1900 noin 750 tuomiota. Enimmillään tuomioita kunnianloukkauksista annettiin ali- oikeuksissa vuonna 1910 eli noin 1000 tuomiota ja puolestaan alimmillaan tuomioiden määrä oli vuonna 1970 vain 24. Hallituksen esityksen mukaan tuomioiden määrän vähene- miselle ei voida osoittaa yksittäistä syytä.²⁸

Kunnianloukkausrikosten määrän pienentyminen todennäköisesti liittyy kaupungistumi- seen. Kiinteässä maaseutuyhteiskunnassa, jossa lähialueiden ihmiset säännönmukaisesti tun- sivat toisensa hyvinkin, yhteisön arvostus oli tärkeä asia ihmisille. Naapurit olivat myös pal- jon yhteydessä keskenään, mikä muun ohella loi mahdollisuuksia sanaharkan syntymiseen.

Kaupungeissa, joissa lähinaapuritkaan eivät välttämättä tunne toisiaan, toisten ihmisten kun- nia ei ole samalla tavalla tullut arvioinnin kohteeksi kuin maatalousvaltaisessa yhteiskun- nassa. Vuoden 1970 jälkeen tuomittujen lukumäärät ovat hitaasti kasvaneet. Tuomittuja on 1990-luvulla ollut vuosittain 100–160. Vuonna 1998 tuomittuja oli 121.²⁹

Arviot 1970-luvun jälkeisestä herjaus- ja solvaustuomioiden lisääntymisestä ovat epätark- koja. Yhtenä syynä saattaa olla tiedotusvälineiden roolin korostuminen yhteiskunnassa ja yksittäisiin henkilöihin kohdistuvan julkisuuden lisääntyminen. Lähiyhteisön arvostukseen liittyvän kunnian lisäksi voidaan puhua julkisesta kunniasta, jonka merkitys on lisääntynyt.

Joka tapauksessa määrän nousu antaa viitteitä siitä, että kunniaa pidetään yhä tärkeänä ar- vona, joka tarvitsee edelleen rikosoikeudellista suojaa. Siispä voidaan ajatella, että kysymys olisi ennemminkin siitä, kuinka kunniaa suojataan, eikä se, että pitäisikö sitä suojata. Tätä

26 Frände ym. 2014, s. 414.

27 Frände ym. 2014 s. 415, 413.

28 HE 184/1999 vp, s. 10.

29 HE 184/1999 vp, s. 10.

käsitystä tukee sekin tieto, että huomattava osa asianomistajan itse ilman syyttäjän tukea ajamista niin sanotuista yksityissyytteistä nostetaan juuri kunnianloukkausasioissa. Useat ih- miset haluavat puolustaa kunniaansa myös oikeuslaitoksen tuella.³⁰

2.2 Kunnian suojaamisen nykysuunta

Nykyinen kunnianloukkaussääntely tuli voimaan 1. tammikuuta 2014 ja se löytyy rikoslain 24 luvun 9 §:stä (879/2013). Törkeästä kunnianloukkauksesta säännellään RL 24:10:ssä (879/2013). Sääntelyn tarkoitus on suojata ihmisiä perättömiltä tai valheellisilta tiedoilta ja vihjauksilta, joiden esittäminen on rangaistavaa. Voimassa oleva kunnianloukkausta ja yk- sityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskeva sääntely on verrattain tuoretta. Se on valmisteltu osana rikoslain kokonaisuudistusta.³¹ Sääntely on hakenut muotoaan ja edelleen todennäköisesti tulee muuttumaan, kun kyseiseen rikokseen suhtautuminen elää. Lainval- mistelussa ei oteta sosiaalista mediaa riittävällä tavalla huomioon ja siksi median jatkuvasti muuttuvan luonne takaa sen, että lainsäädäntö vanhenee ja kohtaa uusia ongelmia suhteelli- sen nopeasti³².

Julkisuudessa on käyty keskustelua siitä, että kunnianloukkaus rikoslajina on menettänyt merkitystään ja että koko kunnianloukkaus tulisi dekriminalisoida. Sari Suutari on kirjoitta- nut kattavasti vuoden 2016 opinnäytetyössään kunnianloukkauksen dekrimialisoinnista.

Opinnäytetyön johtopäätöksissä todetaan, että kriminalisointiperiaatteiden mukaan perus- muotoisen kunnianloukkauksen rangaistavuutta tulisi harkita ja lainsäädäntöä olisi aiheel- lista tarkistaa. Törkeän kunnianloukkauksen dekriminalisointiin ei kuitenkaan ole kriminali- sointiperiaatteiden mukaan tulkittuna aihetta.³³

Kunnianloukkausrikoksiin suhtautuminen on muuttunut siinä määrin, että puhuttuun rikok- seen syyllistymiseen ei reagoida yhtä herkästi kuin ennen. Toisesta henkilöstä puhuminen negatiiviseen sävyyn taikka halventavasti ei ole pääasiassa hyväksyttävää, mutta siihen ei myöskään puututa lähellekään kaikissa tapauksissa. Tätä esiintyy erityisesti internetissä. Il- miöön on monia syitä, mutta mielestäni suurimpina syinä ovat rikoksen tutkimisesta aiheu-

30 HE 184/1999 vp, s. 10–11.

31 HE 19/2013 vp, s. 5.

32 Forss 2014, s. 187.

33 Suutari 2016, s. 63.

tuvat suuret kustannukset suhteessa saavutettaviin hyötyihin ja se, että kysymyksessä on asi- anomistajarikos. Lisäksi tekoa on hankala näyttää toteen tilanteissa, joissa on sana sanaa vastaan ja siksi tutkinta tyssää monesti jo tässä vaiheessa, jos muuta näyttöä ei ole saatavilla kohtuullisin kustannuksin.

Kunnianloukkaukset ovat arkipäivää verkossa. Ei tarvitse kovinkaan kauan selailla eri kes- kustelupalstoja, kun törmää alatyyliseen kirjotteluun, jossa on kunnianloukkauksen täyttävät tunnusmerkit. Niitä sattuu vähän väliä eri tavoin, eikä kaikkia kunniaa loukkaavia julkaisuja ole tarkoitettu toista henkilöä loukkaavaksi vaan lähinnä vitsiksi. Vitsailu painetaan yleensä villaisella, kun sitä tapahtuu tuttujen ja tuttavien kesken. Tuttavien välinen vitsailu voi tosin mennä liian pitkälle, jonka seurauksena toinen kokee tulleensa loukatuksi. Näistä tilanteista selvitään useimmiten anteeksipyynnöllä eikä tällaista sosiaalisessa mediassa käytävää vit- sailua voida pitää kovinkaan vakavana rikoksena taikka edes rikkeenä.

Kuten aiemmin on todettu, kunnianloukkausrikokset päätyvät harvoin tuomioistuimeen asti, mutta toisaalta myös suhteellisen pienistä asioista voidaan saada aikaan tuomioistuinkäsit- tely. Esimerkiksi eräässä käräjäoikeuden (KO) ratkaisussa mies oli muuttanut naisen Face- book-profiilia siten, että nainen hakisi naisseuraa. Asiassa tuli kysymykseen kunnianlouk- kaus sekä tietomurto, joista miehelle tuomittiin lopulta sakkoa ja maksamaan korvausta nai- selle.³⁴

Asiaan liittyen, muun muassa Isossa-Britanniassa on herätty kunnianloukkaustapausten ai- heuttamien oikeudenkäyntikulujen suuruuteen. Kansallisten sanomalehtien asianajajat ovat väittäneet, että suuret oikeudenkäyntikulut kunnianloukkaustapauksissa rajoittavat sananva- pautta.³⁵ Kunnianloukkausrikosten selvittäminen ylipäänsä voi koitua kalliiksi prosessiksi, kun tekijää ei tunneta eikä tekijään saada suoraan yhteyttä. Koska kyseisten rikosten selvit- täminen on rajoittunutta ja vain pieni osa kunnianloukkausrikoksista johtaa teon tutkimiseen, on se mahdollisesti vaikuttanut ihmisten asenteisiin rikoksen vakavuudesta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut vajaat kaksikymmentä tuomiota, joissa Suo- men on yksityiselämän suojaa ja kunnianloukkausta koskevissa asioissa katsottu rikkoneen

34 Edilex 2015, kohta Muutti naisen Facebook-profiilia siten, että nainen hakisi naisseuraa - menettely täytti tietomurron ja kunnianloukkauksen tunnusmerkistöt.

35 The Telegraph 2009, kohta Ministers to cap legal fees for libel proceedings.

EIS:n 10 artiklaa. Suomalaiset tuomioistuimet ovat ratkaisukäytännössään painottaneet yk- sityiselämän ja kunnian suojaa, kun taas EIT on painottanut enemmän sananvapautta.³⁶ EIT:n päätökset ovat vaikuttaneet Euroopan neuvoston parlamentaaristen yleiskokousten päätöslauselmien rinnalla EU:n jäsenvaltioiden kunnianloukkausrikoksia koskeviin säänte- lyihin³⁷. Muun muassa vankeusrangaistuksen uhan poistaminen kunnianloukkausta koske- vissa säännöksissä on ollut yleinen trendi jäsenvaltioiden keskuudessa tai sitä voidaan pitää Euroopan neuvoston yhtenä tavoitteena³⁸. Muun muassa Viro ja Norja ovat dekriminalisoi- neet kunnianloukkausrikokset³⁹. On syytä huomata, etteivät kansainvälisoikeudelliset ihmis- oikeusjärjestelmät tunne kunniansuojaa ihmisoikeutena⁴⁰.

Mielestäni internetiä ei voida enää pitää uutena foorumina. Facebook avattiin jo vuonna 2004 ja tätä ennen keskusteluja on käyty muun muassa Microsoftin MSN-palveluilla sekä internetin keskustelupalstoilla, 1990-luvulla suosioon tulleesta IRC-pikaviestintäpalvelusta puhumattakaan. Niinpä toiveet siitä, että internetpalvelujen käyttäjät oppisivat niin kutsutun netiketin ja tätä myötä internetissä käytävät keskustelut siistiytyisivät, voidaan unohtaa.

Päinvastoin, internetin tarjoama vapauden- ja vallantunne lisää kunnianloukkausrikosten to- dennäköisyyttä. Osa nuorista, joka on kasvanut sosiaalisten medioiden ympäröimänä, ei välttämättä hahmota internetin luonnetta julkisen keskustelun paikkana tai käyttää internetiä loukkaavaan tarkoitukseen omana huvituksenaan.

2.3 Rikoslain säännökset

Kunnianloukkausrikos kytkeytyy selvästi perus- ja ihmisoikeuksiin, muttei kuitenkaan yhtä vahvasti kuin yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä. Rangaistusuhka, joka koh- distuu toisen kunniaa loukkaavaan henkilöön, rajoittaa PL 12 §:ssä ja EIS:n 10 artiklassa taattua sananvapautta. Kunniaa oikeushyvänä puolestaan suojataan PL 10 §:n säännöksellä ja epäsuorasti myös EIS:n 10 artiklalla.⁴¹

36 HE 19/2013 vp, s. 3.

37 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on päätöslauselmassaan 1577/2007 Towards decrimi- nalisation of defamation kehottanut jäsenvaltioita muun muassa poistamaan kunnianloukkausta koskevista säännöksistä vankeusrangaistuksen uhan.

38 Yle uutiset 2014, kohta Kunnianloukkausjutut eivät etene alkua pidemmälle.

39 International Press Institute 2017, kohta Defamation Laws in Europe 2016–2017.

40 Saraviita 2011, s. 183.

41 Frände ym. 2014, s. 416.

Rikoslain 24 luvun 9 ja 10 §:t eivät perustu mihinkään tiettyyn ”kunnian” käsitteeseen vaan laissa kriminalisoidut eri käyttäytymismuodot konkretisoivat kunnian käsitteen. Se, mitä kunnia käsitteenä on sinänsä, jätetään avoimeksi. Silti ensimmäisen kohdan mukaisessa kun- nanloukkauksessa lähdetään objektiivisesta kunnian käsitteestä, kun taas toisessa kohdassa kiinnitetään enemmän huomiota henkilön subjektiiviseen käsitykseen kunniasta.⁴²

Oikeushenkilön kunnian loukkaaminen ei sinänsä ole mahdollista. Säännöksen sanamuodon ja hallituksen esityksen mukaan kunnianloukkauksen kohteen tulee olla luonnollinen hen- kilö. Tämä ilmenee jo säännöksessä käytetyistä sanoista "toisesta" ja "häneen", joista aina- kaan jälkimmäinen ei voi viitata oikeushenkilöön. Oikeushenkilö voi saada välillistä suojaa kunnianloukkauksilta sillä perusteella, että oikeushenkilöön kohdistettu loukkaus loukkaa myös oikeushenkilöön liittyviä luonnollisia henkilöitä.⁴³ Esimerkiksi suuryritysten toimitus- johtajat voivat joutuva ruodinnan kohteeksi yrityksen toimien vuoksi.

Ratkaisussa KKO 2005:1 tuomioistuin otti kantaa kysymykseen siitä, voitiinko ravintolan tarjoamaan ruoka-annokseen kohdistuneen, pakinatyylisessä kirjoituksessa olleen arvoste- lun katsoa kohdistuneen myös ravintolan omistajaan. Toimittaja H:n kommenttipuheenvuo- roksi laadittu kirjoitus otsikolla ”Sulavat sanat” oli julkaistu 17.4.2001 iltapäivälehdessä, jonka vastaavana päätoimittajana oli K. Siinä lausuttiin muun muassa seuraavaa: Kuopiossa on pieni pizzeria, johon viaton matkalainen eksyy ja tilaa marinaran. Eteen isketään muulta- kin kuin ulkonäöltään huussinluukkua muistuttava lätkyrä, jonka pinnalla harhailee muu- tama purkkisimpukka. Vielä kitukasvuisemmat katkaravut, puolisen tusinaa, hukkuvat ilke- ästi venyvään edamjuustokuorrutukseen.

Korkeimman oikeuden mukaan puhutussa lehtikirjoituksessa ei mainittu O:ta tai hänen omistamaansa pizzeria-ravintolaa nimeltä. Käräjäoikeuden tuomiosta kuitenkin ilmenee, että kirjoituksen perusteella pizzeria on ollut helposti tunnistettavissa nimenomaan O:n omistamaksi ja pitämäksi ravintolaksi. Elinkeinonharjoittajan on siedettävä tarjoamiinsa tuotteisiin tai palveluksiin kohdistuvaa kärjekästäkin julkista arvostelua, kunhan arvostelu perustuu paikkansa pitäviin asiatietoihin. Toisen menettelyyn kohdistuvaa arvostelua elin- keinoelämässä ei pidetä säännöksessä tarkoitettuna kunnianloukkauksena. Arvostelu ei saa selvästi ylittää sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä (RL 24:9.3).

42 Frände ym. 2014, s. 416.

43 HE 19/2013 vp, s. 45.

Vaikka kirjoitus sisälsi värikkäitä kielikuvia ja toimittajan oman käsityksen ruoan ulko- näöstä ja mausta, siitä ei kuitenkaan voitu saada kirjoituksen asiayhteyden ja tyylilajin pe- rusteella sellaista käsitystä, että kirjoittaja olisi väittänyt ruokaa epähygieeniseksi tai elintar- vikkeeksi sopimattomaksi. Korkein oikeus katsoi, ettei H:n laatimassa kirjoituksessa ollut esitetty sellaista O:n menettelyyn elinkeinotoiminnassa kohdistuvaa arvostelua, joka selvästi ylittäisi sen, mitä voidaan pitää lain mukaan hyväksyttävänä. H:n ei siten voitu katsoa syyl- listyneen kunnianloukkaukseen eikä K:n näin ollen painovapauden tuottamukselliseen vää- rinkäyttämiseen.

2.3.1 Kunnianloukkauksen perussäännös

Rikoslain 24 luvun 9 §:ssä (879/2013) säädetään kunnianloukkauksesta siten, että:

”Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianlouk- kauksesta sakkoon.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tie- don tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittele- miseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”

Rikoslain 24:9.1:n 1 kohta pitää sisällään valheellisen tiedon ja vihjauksen esittämisen.

Olennaista on se, tiedon tai vihjauksen tulee olla epätosi eli sellainen väite, joka ei vastaa todellisuutta. Voidaan ajatella, että ainakin osa sosiaalisessa mediassa paljon käytetyistä niin

sanotuista internet-meemeistä esittää valheellisen vihjauksen. Internet-meemit voivat esi- merkiksi sisältää henkilöstä kuvan, johon on lisätty henkilöä koskevan valheellisen tiedon tai vihjauksen sisältävä teksti. Lisäksi meemit ovat internetissä sekä suuren yleisön saatavilla että helposti toistettavissa.

Rikoslain 24:9.1 sisältää myös on omiaan -vaatimuksen. Momentin mukaan tiedon tai vih- jauksen on oltava omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Toisin sanoen tiedolla tai vihjauksella on oltava tyypillisesti ne- gatiivinen vaikutus yleisöön, eikä näin ollen tarvita konkreettista näyttöä siitä, että valheel- linen tieto tai vihjaus on aiheuttanut loukatulle vahinkoa, kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa⁴⁴. Fränden ja Wahlbergin mukaan kunnianloukkauksessa, joka on omiaan ai- heuttamaan vahinkoa tai henkilöön kohdistuvaa halveksuntaa, edellytetään, että joku muu kuin itse rikoksen kohteena oleva henkilö havaitsee teon. Silloin kun loukkaavaa väitettä ei ole saatettu muun kuin uhrin tietoon, ei ole mahdollista tehdä on omiaan -arviointia.⁴⁵ Myös muun kuin loukatun tietoon tullut valheellinen väite tai vihjaus siitä, että loukatulla on su- kupuolitauti tai huumausaineongelma, voi olla omiaan aiheuttamaan sellaista kärsimystä loukatulle, että voidaan puhua kunnianloukkauksesta.

Tavallisen näkemyksen mukaan RL 24:9.1:n sisältyvä on omiaan -vaatimus sisältää tyyppi- tapausajattelun, jonka mukaan on kysyttävä, mitä vastaavissa tapauksissa tavallisesti tapah- tuu. Kyse on tietynlaisesta tapauskohtaisesta objektivoinnista, jolloin jätetään huomioon ot- tamatta tiettyjä faktisia olosuhteita. Ratkaisussa KKO 2013:69 edetään vastakkaiseen suun- taan ja toteutetaan tietynlainen subjektivointi. KKO liittää arvioinnin suoraan asianomista- jiin ja kysyy, oliko lausuma ollut omiaan vaikuttamaan juuri heihin. (Tapauksessa puitiin iltapäivälehdessä julkaistua kirjoitusta, jossa X:n oli mainittu pettävän silloista seurustelu- kumppaniaan erään toisen naisen Y:n kanssa, jonka nimeä lehtikirjoituksessa ei ollut kuiten- kaan mainittu. Kirjoituksessa olleet lausumat olivat osittain liioittelevia ja vihjailevia. Kor- keimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että väitteet tai vihjaukset eivät olleet rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla valheellisia eivätkä säännöksen 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla myöskään halventavia.) Subjektiivisesti arvioiden päädytään käytännössä hyvin lähelle lausuman ja syntyneen vahingon, kärsimyk-

44 Frände ym. 2014, s. 418.

45 Frände ym. 2014, s. 419.

sen tai halveksunnan välistä kausaalisuhdetta. KKO:n mukaan kaksi päivää myöhemmin an- nettu haastattelu osoitti, että tiedot eivät olleet olleet omiaan aiheuttamaan Y:lle vahinkoa tai kärsimystä.⁴⁶

Ensimmäisen momentin toisessa kohdassa säännellään tilanteet, joissa ilmauksen totuuden- mukaisuudella ei ole merkitystä rangaistavuuden kannalta. Halventavat sanat (haukkumasa- nat, kuten huora, fasisti, pedofiili jne.) eleet (keskisormen näyttäminen, toisen päälle sylke- minen) tai kuvat johtavat rangaistusvastuuseen kunnianloukkauksesta. Myös tulevaisuutta koskeva arvio henkilön epärehellisyydestä voi täyttää tunnusmerkistön.

Nykyisestä sääntelystä on poistettu kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen uhka.⁴⁷ Euroo- pan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on päätöslauselmassaan 1577/2007 Towards decriminalisation of defamation, johon EIT on ratkaisuissaan toistuvasti viitannut, kehotta- nut jäsenvaltioita muun muassa poistamaan kunnianloukkausta koskevista säännöksistä van- keusrangaistuksen uhan, johon myös Suomessa on tartuttu⁴⁸.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2005:137 syyttäjä vaati rangaistusta kun- nianloukkauksesta miesohjastajalle, joka oli ravikilpailussa nimitellyt naisohjastajaa suku- puoleen viittaavalla halventavalla ilmaisulla. B oli tehnyt raviohjastajana ajovirheen, minkä vuoksi A ja B olivat kolaroineet lähdössä ja ohjastaneet hevosensa radan ulkoreunaan. A oli tällöin huutanut B:lle äänekkäästi ”saatanan huora”. A:n huudon olivat B:n lisäksi kuulleet ainakin asiassa todistajana kuultu ratavalvoja ja tämän vieressä seissyt henkilö. B:tä oli ran- gaistu ajovirheestä ravikilpailuissa noudatettavien sääntöjen mukaisesti. A puolestaan oli saanut kilpailusääntöjen mukaisen rangaistuksen sopimattomasta kielenkäytöstä.

Hovioikeus (HO) jätti A:n rangaistukseen tuomitsematta, johon B haki muutosta KKO:lta.

B vaati A:n tuomitsemista kunnianloukkauksesta KO:n aiemmin tuomitsemaan rangaistuk- seen sekä henkisestä kärsimyksestä tuomitun korvauksen korottamista. KKO:ssa oli näin ollen kysymys vain siitä, voitiinko A:n saama HO:n tuomio hyväksyä ja jättää A rangaistuk- seen tuomitsematta kunnianloukkauksesta vai oliko hänet tuomittava B:n vaatimuksen mu- kaisesti sakkorangaistukseen ja oliko A:n maksettavaksi tuomittua korvausta korotettava.

46 Frände 2017, kohta Mitä ratkaisusta seuraa?

47 Frände ym. 2014, s. 415, 417.

48 HE 19/2013 vp, s. 3.

Lisäksi kysymys oli siitä, oliko A:lle määrätty kurinpitorangaistus syytä ottaa huomioon hä- nelle rikosoikeudellista rangaistusta määrättäessä.

Punnittuaan tapausta KKO katsoi asianmukaiseksi rangaistukseksi KO:n tuomitsemat 15 päiväsakkoa. KKO korotti myös rikoksella aiheutetusta kärsimyksestä suoritettavan kor- vauksen KO:n tuomitsemaan 500 euroon.

Ratkaisu syntyi KKO:ssa äänin 3–2. Vähemmistö olisi HO:n tavoin jättänyt A:n rangaistuk- seen tuomitsematta ja siihen olisi myös ollut hyvät perusteet. A:n teko oli sekä kokonaisuu- tena arvostellen vähäinen että tilanne huomioon ottaen anteeksiannettava. Nämä perusteet olisivat voineet riittää eikä olisi ollut tarpeen nojautua sanktiokumulaatioon. Parasta olisi, että oikeuslaitosta ei rasitettaisi tällaisilla asioilla lainkaan.⁴⁹ Tällaisessa tapauksessa olisi mahdollista nykyään käyttää esitutkinnan rajoittamismahdollisuutta vähäisyysperusteella, mutta tuolloin kunnianloukkaussäännös sisälsi kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen uhan, jolloin lain oikeudenkäynnistä rikosasioissa, (ROL, 689/1997) 1 luvun 7 pykälän 1 kohtaa ei voitu soveltaa.

Vainajan kunnian loukkaaminen on rangaistavaa. RL 24:9.2:n mukaan kunnianloukkauk- sesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen.

Kuolleen halventaminen eli RL 24:9.1:n 2 kohdan mukainen tekomuoto ei johda rangaistus- vastuuseen. Lisäksi RL 24:9.2:in sisältyy myös on omiaan -vaatimus. Teon on oltava omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Rikoslain kunnianloukkauspykälän 3 ja 4 momentti ovat rajoitussäännöksiä. Ne ovat lähei- sessä yhteydessä sananvapauden suojelemiseen, ja niiden soveltamisessa on otettava huomi- oon EIT:n oikeuskäytäntö. Rajoitussäännökset on sisällytetty pykälään kritiikin ja rangais- tavan halventamisen rajanvedon mahdollistamiseksi. Esimerkiksi poliittisissa kiistoissa voi esiintyä erittäin kovaa ja aggressiivista kieltä, jolloin tällainen rajanveto on aika-ajoin tar- peen.⁵⁰

49 Viljanen 2017, kohta Mitä ratkaisusta seuraa?

50 Frände ym. 2014, s. 421.

2.3.2 Törkeä kunnianloukkaus sekä oikeushenkilön rangaistusvastuu

Törkeään kunnianloukkaukseen syyllistyy RL 24 luvun 10 §:n (879/2013) mukaan seuraa- vassa tapauksessa:

”Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuo- deksi.”

Törkeänä kunnianloukkauksena voidaan rangaista vain teko, joka täyttää kunnianloukkaus- pykälän 1 momentin tunnusmerkistön. Sen ankaroittamisperuste on, että teosta aiheutuu suurta kärsimystä. Hallituksen esityksen mukaan nimenomaisena ankaroittamisperusteena ei törkeässä kunnianloukkauksessa ole se, että rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttä- mällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville. Jos nimittäin rikoksen tekeminen tiedotusvälinettä käyttämällä olisi ankaroittamisperuste, myös hyvin vä- häpätöiset mediassa julkaistut kunnianloukkaukset tulisivat lähtökohtaisesti arvioitaviksi törkeää kunnianloukkausta koskevan tunnusmerkistön perusteella. Perustekomuotoon voi- taisiin päätyä lähinnä vain törkeän tekomuodon edellyttämän kokonaistörkeysvaatimuksen tulkinnan kautta eikä sitä voida pitää tarkoituksenmukaisena. Lisäksi EIT on kiinnittänyt erityistä huomiota median tehtävään tiedonvälittäjänä ja pitänyt hyvin ongelmallisena van- keusrangaistuksen uhkaa tässä yhteydessä. Niinpä on perusteltua, että joukkotiedotusväli- neen käyttäminen rikoksen teossa ei sellaisenaan ole nimenomainen ankaroittamisperuste.⁵¹

Kokonaistörkeyttä arvioitaessa tulee ensinnäkin ottaa huomioon valheellisen tai halventavan ilmaisun laatu ja sisältö. Lisäksi on otettava huomioon, miten laaja henkilöpiiri tosiasiassa on, tai olisi voinut tunnistaa loukatun henkilön tapauksessa esitettyjen tietojen perusteella.

Syy valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämiseen taikka halventamiseen sekä tarkoitus ja muut rikokseen liittyvät seikat kuuluvat mukaan arviointiin. Hallituksen esityksen mukaan kokonaistörkeyttä lisää esimerkiksi se, että tiedon levittämisen tarkoituksena ei ole ollut minkään merkityksellisen asian käsitteleminen, vaan puhdas vahingon aiheuttaminen louk- kauksen kohteeksi joutuneelle. Joissakin tapauksissa selkeästi perättömät henkilöä tai tämän

51 HE 19/2013 vp, s. 49.

ammattitoimintaa koskevat tiedot voivat vakavasti uhata tämän mainetta tai asemaa yhtei- sössä. Kokonaisarvostelussa voidaan lisäksi huomioida se, että kunnialoukkaus sisältää ra- sistista tai muuta vihapuheen kaltaista kielenkäyttöä.⁵²

Oikeushenkilön rangaistusvastuusta kunnianloukkaustapauksissa säädetään RL 24 luvun 13

§:ssä (511/2011) seuraavasti:

”Törkeään kunnianloukkaukseen, silloin kun rikoksen vaikuttimena on rotu, ihonväri, synty- perä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus taikka niihin rinnastettava muu peruste, sovelletaan, mitä oikeushenkilön ran- gaistusvastuusta säädetään.”

2.4 Syyteoikeus

Rikoslain 24 luvun 12 §:n (879/2013) 2 momentin mukaan syyttäjä ei saa nostaa syytettä kunnianloukkauksesta eikä törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita ri- kosta syytteeseen pantavaksi. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä ylei- nen etu vaatii syytteen nostamista. Lain mukaan asianomistajan on tehtävä syyttämispyyntö sen paikkakunnan syyttäjälle tai poliisille, jonka toimialueella syyte rikoksesta saadaan nos- taa. Jos pyyntö tehdään muulle syyttäjälle tai poliisille, tulee tämän viipymättä toimittaa se toimivaltaiselle viranomaiselle (ROL 1:5).

Sekä kunnianloukkaus että törkeä kunnianloukkaus ovat siis asianomistajarikoksia eli viral- linen syyttäjä voi vaatia rangaistusta vain, jos asianomistaja niin pyytää. Loukatun on ilmoi- tettava rikoksen syytteeseen panemisesta, mikäli tarkoituksena on saada asia käsiteltäväksi.

Prosessi alkaa siten, että loukattu tekee rikosilmoituksen poliisille.

Silloinkin, kun kyseessä on asianomistajarikos, asianomistajalla on ainoastaan toissijainen syyteoikeus. Asianomistaja saa nostaa syytteen vain, jos syyttäjä on päättänyt, ettei syytettä nosteta tai esitutkintaa toimiteta (ROL 1:14). Toisaalta asianomistajarikoksista syyttäjä saa ajaa syytettä vain, jos asianomistaja on tehnyt syyttäjälle syyttämispyynnön. Osa rikoksista

52 HE 19/2013 vp, s. 49–50.