Tiedotustutkimus 19983 94
Epävakaata mediateoriaa
John Downing:
INTERNATIONALIZING MEDIA THEORY.
Transition, Power, Culture.
Reflections on Media in Russia, Poland and Hungary 1980-95.
London, Thousand Oaks & New Delh1 Sage 1996. 269 s
Itä-Euroopan muutoksesta alkaa nyt olla kulunut sen verran aikaa, että muutosta ja itä-eurooppalai- Sia yhteiskuntia yleisemminkin ku- vaavassa kirJallisuudessa alkaa esimtyä to1sen sukupolven edusta- Jia kirJOJa, JOtka eivät pelkästään kuvaa vaan myös käs1tteellistävät sekä kirjoJa, jot- ka eivät keskity pelkästään itä- eurooppalaiseen erityisyyteen vaan siihen, mitä yleistä näistä yh- teiskunmsta vo1- daan oppia John Downingin lnternationali- zing Media Theory sop11 tä- hän kuvaan erin- omaisesti. K1rjan kunnianhimoise- na tavoitteena on kansainvälistää mediateoriaa.
Downmg tarkastelee kolmea Itä-Euroopan maata: Venäjää, Puolaa Ja Unkaria, mutta hän pyr- kii palJon pidemmälle kuin näiden yhteiskuntien ymmärtämiseen.
Hänen mukaansa mediateorian suunn ongelma on tähän saakka ollut se, että teona on perustunut vakaiden yhte1skuntien kuten Yh- dysvaltoJen Ja Ison-Britannian to- dellisuuteen. Maailman mittakaa- vassa tuollaiset vakaat yhteiskun- nat ovat kuitenkin poikkeusta- pauksia Ja n11npä esimerkiksi itä- eurooppalaiset yhteiskunnat sopi- vat palJon paremmin yleisen me- diateorian kehittämisen empllri- siksi es1merkeiksi.
Downingin kirja liittyy et- nosentrismiä arvostelevaan tutki- mussuuntaukseen laaJemminkin.
Downingin mukaan tutkimus on perustunut usem oman yhteiskun-
nan piirteiden romantisointiin ja niinpä on vo1tu arvostella esimer- kiksi sitä, että Venäjällä joukkotie- dotus e1 ole edistänyt yhteiskun- nallista kiinteyttä eikä se ole toimi- nut välittäjänä yhteiskunnan en ryhmien välillä (kuten sen yhdys- valtaisen ajattelun mukaan tulisi tehdä). Vähemmistöryhmien nä- kökulmasta s1tä ei ole kovin usein tapahtunut Yhdysvalloissakaan.
Viestmnän tutkimuksen tul1si olla peruslähtökohdiltaan mteg- roivaa ja haastaa perinteinen jako oppia1neis1in kuten esimerk1ksi antropologia, taloustiede, histo- ria, kielitiede, politiikan tutkimus ja sosiologia. Downing itse pujot- telee lähinnä viestinnän tutkimuk- sen ja politiikan tutkimuksen pa- rissa. Viestinnän tutkimus ja palli- tikan tutkimus tarvitsevat toisiaan, vaikka ne ovat tähän asti pyrki- neet tarkastelemaan maailmaa tois1staan erillään.
Päärooli valtamedialla
Downingin mukaan valtamedialla on päärooli diktatuureissa käytä- vissä valtakamppailu1ssa, mutta myös vaihtoehtoiset mediat ja il- maisumuodot (seinäk1rjo1tukset, teatteri, musiikki, pukeutuminen, uskonnon harJoittaminen) on otettava huomioon. Symboliset ja emotionaaliset ulottuvuudet ovat yhtä tärkeitä kuin ilmaselvä s1sältö Ja myös ihmisten välisellä arkivies- tmnällä on myös oma osansa vies- tinnän Ja siihen liittyvien vallan- käytön muotojen ymmärtämises- sä.
Reilu puolet Downingin kirjasta es1ttelee joukkotiedotuksen toi- mintaa Neuvostoli1tossaNenäjällä, Puolassa ja Unkarissa Stalinin aJan jälkeen, näissä maissa tapahtunei- ta muutoksia ni1n kulttuurin ja VIestinnän ku1n talouden ja politli- kankin näkökulmista sekä tarkas- telee tiedotusvälineitä post-so- sialistisissa yhte1skunn1ssa. Ana- lyysmsä perustaksi Downing käy läpi valtavan määrän kiqallisuutta, osoittaa sen hyviä puolia, ongel- mia Ja puutteita. Vaikka Downing perustaakin tarkastelunsa jo aikai- semmin englanniksi ua ranskaka- si) ilmestyneeseen tutkimukseen,
hän kiinnittää huomiota moniin aikaisemmin väheksyttyih1n alue1s1in, esimerkiksi nuonsokult- tuuriin, musiikin merkitykseen vaihtoehtoisena Julk1suutena, us- konnon ja kansalaisli1kke1den roo- liin sekä taloudellisten ongelmien pitämiseen poissa Julkisuudesta.
Downing kuuluu s1ihen Itä-Eu- roopan tutkijoiden ryhmään, jon- ka mukaan totalitarismiteonat ei- vät ole hedelmällisin tapa sel1ttää Stalinin jälkeisen ajan "neuvosto- tyyppisiä valtiorakenteita", vaan länsimaisen Ja neuvostoliittolaisen yhteiskunnan ero onkm "parem- minkin yön ja aamuhämärän kuin yön Ja päivän ero."
Neuvostoliitossa itsesensuuri, toisin kuin usem korostettu viralli- nen sensuuri, oli valvontaJärJestel- män Jokapäiväinen ylläpitäjä: se- mentti tai pikemminkin öljy. ltse- sensuunn harjoittamisen muodot eivät olennaisesti poikenneet län- Simaisesta, itsesensuuna tosin harJoitettiin palJon laaJemmin, mutta samoin kuin lännessä salli- tun ja epäilyttävän rajat opittiin tuntemaan yliopistoissa ja työyh- teisöissä. Usein kriittisesti asen- noituvlen valmtana olivat vähem- män raJoituksia SISältävät tekn1set alat journalismin tai taiteen s1jaan Itsesensuurin toiminta ol1 yksin- kertaista, vahvaa ja tasaista (smooth), koska säännöt oli sisals- tetty niin että n11tä noudatettiin ongelmattomasti, JOpa vaistonva- raisesti. Tästä sisäisestä valvoJaS- taan monilla vanhoilla toimittajilla on ollut va1keuksia päästä eroon.
Sensuurin läpi ja ohi
Sensuurista huolimatta varsin ar- veluttavaa materiaalia saattoi päästä Julkisuuteen myös valta- mediassa, erityisesti p1enemmissä t1edotusväline1ssä, varsinkin olo- Jen vapautuessa Stalinin Jälkeisenä a1kana: vuonna 1961 va1n 6000 tiedeakatemian jäsenelle luotta- muksellisesti Jaettu Lysenko-ra- portti pääsi julkisuuteen 200 000 kappaleena leviävässä Himija i Zhizn (Kemia Ja elämä) -lehdessä;
Unkarissa 1980-luvun alussa voi- tiin paikallisradiossa esittää ta- louspolitiikan kritiikkiä ohwlmas-
sa, JOka tavoittr 1-2 % yleisöstä.
Downing antaa arvoa maan- alaisille tiedotusvälineille Ja länsr- maisille radioasemille, mutta hä- nen mukaansa tärkeintä on walli- nen media Ja srinä käytävä valta- kamppailu. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös virallisen median penfeerisempiin 1a marginaalr- sempiin osiin: pienrin aikakausleh- tiin, erikoisohjelmrin, pienten teat- terien näytelmiin, laita-aluerden elokuvirn (Gruusra) Ja lehtirn (Bal- tia)
Downingin mukaan Neuvosto- liiton Ja murden Itä-Euroopan mar- den Joukkotiedotusta koskeva tut- kimus on kärsmyt viidestä rajoi- tuksesta: 1) television tutkrmuk- sella on ollut hallitseva asema, 2) tutkimus on keskittynyt pääkau- punkien tredotusvälinersiin (Venä- jällä/Neuvostoliitossa tämän ai- heuttamat ongelmat ovat vielä suuremmat kuin pienemmissä maissa), 3) osa analyyseistä on keskittynyt pelkästään larnsäädän- töön Ja normatriviseen säätelyyn, 4) tutkimus on korostanut uutisia ja väheksynyt muuta ameistoa ja JOkapäivärsiä kulttuurisia proses- seJa, Ja 5) entisen järjestelmän ar- kana oprttujen työskentelytapojen säilymistä ei ole tutkrttu.
Tuloksena onkin hyvin valtio- keskeinen, polrtrrkkaan huomion kiinnrttävä, rationaalrsta Ja tiedol- lista aspektia sekä pääkaupunkia korostava näkökulma. Tiedotus- välmeillä, samom kuin muillakin yhteiskunnan osilla on vielä pitkä matka ennen kum ne saavuttavat demokraattisen yhteiskunnan ins- tituutioille ommaisen vapauden ja vastuullisuuden. Downingrn mu- kaan monet tutkrjat aliarvioivat perussääntöä, JOnka mukaan avoin tredonvälitys Ja vahva de- mokratia ovat jatkuvan kamppar- lun päämääriä erkä annettuJa tosi- asioita: VenäJän ja Itä-Euroopan maiden sosralismin arkaisen Ja sitä edeltäneen tiedonvälitysperinnön ei voi odottaa katoavan parissa vuosrkymmenessä tai ei ehkä edes sukupolven kuluessa
KirJan vrrmeisissä luvurssa Downing tarkastelee valtavirran ja kriittisiä mediateorioita siitä näkö- kulmasta, mrtä annettavaa niillä on Itä-Euroopan muutosten ym- märtämiseen. Tulokset jäävät mel-
ko laihoiksi, mikä on hyvin odotet- tua: valtavirran teoriorlla on varsin vähän annettavaa Ja kriittiset teo- rratkin tarjoavat lähinnä vain suuntia, jorhin edetä. Valtavirran ongelmana on keskrttymrnen pel- kästään tiedotusvälineiden toi- mintaan, kun taas kriittrnen teoria on ollut krinnostuneempr tiedo- tusvälinersiin vaikuttavrsta tekrjörs- tä kurn itse median toiminnasta.
Valtavirran teorioista selvrmmän synnipäästön saa kultrvaatio- teoria, joka taqoaa aineksia kan- sarnvälrseen vertailuun Ja pitkän aJan varkutusten tarkasteluun.
Krirttiset teoriat tarJoavat käsil- leeliisiä välineitä (hegemonra, ideologiset valtrokoneistot) ja ai- neksia tutkimukselle, mutta ne ei- vät ole ensisijaisesti keskrttyneet median toimintaan. Parhaimman arvion Downing antaa Raymond Williamsin ja Jesus Martin-Barbe- ron töistä, Jotka korostavat esi- merkiksi ristiriitaisten kulttuurin voimien virtaa, tiedotusvälineiden asemaa kulttuurrn voimien osana sekä perinteen, jäänteiden ja his- toriallisten prosessren merkitystä.
Vaikka selrttävää teoriaa er löydy- kään Downing ei kuitenkaan tee helppoa johtopäätöstä, että teori- aa ei tarvittaisi, vaan hän pyrkri tarJoamaan lähtökohtia uuden teorian kehittämiseen.
Vaasan yliopiston orkeus- tieteen professori Juha Tolonen vaati muutama vuosi sitten, että Itä-Euroopan tutkimuksen tehtä- vän tulee olla ylersten näkökul- mien Ja leonoiden etsrminen ja kehrttämrnen Ja niiden soveltami- nen yhterskuntien tarkasteluun.
Yhterskuntra on tarkasteltava ko- konaisuuksina eikä palasina ja teorioiden on sovelluttava errlais- ten yhteiskuntien vertailuun Downingin kirja on yksi ensim- mäisiä askelia, ja varsin huomatta- va askel, tähän suuntaan. Kuiten- kin kirJa esittää enemmän kysy- myksiä kuin tarjoaa vastauksia.
Kokonaan uusi mediateoria?
Downrngin tarkortuksena on uu- den mediateorian kehrttämrnen, teorian, JOka vastarsi paremmin moniin sellaisiin merkittäviin prir-
teisiin, jotka on tähänastisissa leo- noissa usein marginalisoitu, Jätet- ty käsittelemättä tar puutteellisesti käsitteell istetty.
Yksi näistä serkoista on se, mi- ten Joukkotiedotus toimii pitkän ajan kuluessa ja merkrttävien yh- teiskunnallrsten muutosten aika- na. Uuden teorian prtäisi esimer- kiksi tarjota aineksia naisten, af- rikkalars-amerikkalarsten, alkupe- räisten amerikkalarsten, latrnojen tar Britannian värillisten kokeman sorron ymmärtämiseen. Downin- gin mukaan näiden ryhmien koke- muksissa on kyse tilanteesta, joka
"heidän omasta näkökulmastaan tuntuu olevan lähellä totalitaaris- ta, vaikkakaan se ei vaikuta enem- mistöryhmän jäseniin."
Uusi kansainvälisempi media- teoria ei siis olisi pelkästään kan- sainvälisempi vaan se paljastaisi myös monia, suurelta osm havait- sematta jääneitä seikkoja Yhdys- valtarn, Britannian ja niiden kal- taisten maiden yhteiskunnista.
Uusi teoria edellyttää valvonta- mekanismien tarkempaa tarkaste- lua, käsitteiden kuten kansalaisyh- teiskunta, julkisuus Ja hegemonia, hiomrsta Ja uudelleen määrittelyä sekä poliittrsen ja sosiaalisen muis- tin roolin tarkastelua. Se edellyt- tää kansarnvälisen viestinnän ja viestinnän taloudellrsten suhtei- den tarkastelua sekä ylersön tutki- mista, muussakrn kuin eliittiryh- miin keskittyvän markkinointitut- kimuksen mielessä.
Downing on kirJansa nimen mukaisesti kansainvälistämässä mediateoriaa. Krrja tarjoaakin enemmän lähtökohtia Ja suunta- virttoJa kuin valmiita vastauksia tai uutta kansainvälistä mediateoriaa.
Tästä huolrmatta kirja tarjoaa ar- vokkaita lähtökohtia errtyrsesti Itä- Euroopan, mutta myös muun tä- hän asti marginaalissa olleen tie- donvälityksen tutkimiseen. Tämän ohella krrjan vahvinta antia on kriittinen, laajaan lähdeaineistoon perustuva yleisesitys sirtä, mitä Itä- Euroopan Joukkotiedotuksessa on tapahtunut Ja mikä on median suhde yhteiskunnallisiin muutok- sim.
JUKKA PIETILÄINEN
Tredotustutkimus 1998:3 95
