M a u r i Ju tila
L ie v e stu o r e e n j ärven v iim e ise t k ir k k o v e n e e t
V ielä tämän vuosisadan alussa kulkivat lievestuorelaiset vesitse Laukaan kirkkoon. M uistitiedot kertovat viidestä kirkkoveneestä.
PIENEN RÖNSSIN KIRKKOVENE
Järven eteläpäässä, M ustan
lahden torpan nuottatalaan vie
ressä oli hirsinen kirkkoveneta
las veneineen. Sen omistivat M arkkulan ulkopalstan (Pienen Rälssin) torpparit. M yös Ruuhi- m äen seudun taloja ja torppia oli sen osakkaina. 85-vuotias Onni V esander L ievestuoreen Niitty- harjusta kertoi m uistitietona, että vene oli rakennettu talaassa tal
kooty ön ä . (Talas oli ilmeisesti ra
kennettu jo edellistä venettä var
ten .) A sevarikon rannassa, ku
ten paikkaa nykyään nimitetään, ei o le vuosikym m eniin enää nä
kynyt jälkiä kirkkovenetalaasta.
K ertoja tiesi ven een rakennetun lankkusahalla kahden m iehen voim in sahatuista lankuista. K er
tojan isä, E ija V esan d er, oli am
matikseen sahaillut lankkuja ja lautoja. Tukit nostettiin korkeille pukeille, toinen mies oli yläsahu- rina ja toinen alasahurina. Sahaa liikutettiin m olem m in käsin sahan päissä olevista poikittaisista ta
peista. Varsinkin alasahurin oli vaikea seurata noetulla langalla
” rihtattua” viivaa, puruja kun lensi silmille pitkälippaisesta la
kista huolimatta. Y läp u olella vii
vaa oli helpom pi seurata. L auto
jen höyläys tapahtui härkähöy- lällä ja sekin oli kahden miehen käytettävä. Lauta lyötiin lank
kuun kiinni, m iehet olivat vastak
kain ” kahareisin” laudan päällä ja kumpikin pitivät kaksinkäsin puolellaan höylän päässä olevista tapeista vetän ja työntäen vuo- rottain.
” P eura-A atu” eli A atu V en ä läinen Peura-ahosta oli kylän ve- nemestareita ja osakastorpan isäntä. H än ilmeisesti oli päämie- henä Pienen Ränssin veneen teos
sa. H oh olla oli toinenkin vene- mestari, puuseppä Jussi (Juho) K ovanen.
Talkoissa teki kukin taitonsa ja ammattinsa mukaista työtä.
Joku antoi tervaa, toinen hankki puita, kolm as ” ju u ri” kuusista kaaria ja kokka- ja peräpuut.
eräät maksoivat osuutensa rahal
la, jo k a oli kerätty rautaosien ja naulojen maksuksi sepälle.
Ränssin kirkkovene oli Onni Vesanderin kertom an mukaan 9- hankainen (18 soutajaa). ” Sen veneen nimi oli Suomi . . . ” , kertoi V esander. Nim eä ei veneen kyl
jessä ollut eikä hän tiennyt järven muilla veneillä olleen erisnimiä.
Kirkolla käynnistä V esander kertoi, että lähtö tapahtui aina Mustalahdesta. Tarvaalan Talvi- lahteen saavuttaessa lähti pääosa väestä kulkemaan maitse K osken- lahteen eli Koskennurm een.
M uutama mies vei veneen Sahi- joesta ja Tarvaalankoskesta alas.
V äki otettiin veneeseen ja mat
kaa jatkettiin Saravettä pitkin Kirkkorantaan. T uolloin Sahijoki oli matala ojantapainen ja Tar- vaalankoski oli perkaam aton, kivinen, vaikeam pi laskea kuin nykyisellään.
Paluumatkalla väki lähti maitse Koskennurm esta Tai vilah teen.
V e n e hinattiin koskesta ylös.
K öysim iehet vetivät edellä. V e neen sivulla kulkevat m iehet oh jasivat seipäillä pitäen venettä tarpeeksi etäällä rannasta. Kivik
ko oli vaikea kävellä. Kun uitto- yhtiö rakensi salvoshirsisten kivi- arkkujen tukeman ” rantaotvan”
ja sen päälle lankkutien, oli nou su jo helpom paa, sillä otvalle pää
si soutamalla ja yläpäästä saattoi jo soutaen jatkaa.
Usein soudettiin kirkolta kil
paa Tarvaalaan ja koetettiin pääs
tä ensiksi nousemaan koskesta.
Talvilahdesta soudettiin järven länsirantaa suoraan Mustalah- teen.
Eräät kertojat tiesivät Ruuhi- mäen R eivin Matti-isännän o l
leen veneessä peräm iehenä aina kun matkaan sattui.
V ille K orhosen alettua kirkko- väen kuljetukset laivallaan tar- vaalasta kirkolle käytettiin venet
tä vain L ievestuoreenj ärvellä kul
kuun. Viim eiset kirkko venem at
kat tehtiin n. vuoden 1916 aikoi
hin.
Torppareiden itsenäistymisliike yhdisti L ievestuoreen torpparit
työväenliikkeeseen. Pääosa Pie
nen Ränssin veneen osakkaista liittyikin vuonna 1906 perustet
tuun L ievestuoreen T yöväenyh
distykseen. V uod en 1912 aikoi
hin yhdistys alkoi pitää kesäisin juhannusjuhlia ja huvitilaisuuksia Kivisaaressa. Saari oli vuokrattu yhdistykselle metsähallitukselta.
Edesm ennyt V ä in ö Lunkka oli aikanaan paikkakunnan peliman
ni. Hän kertoi usein soittaneensa haitariaan Kivisaaressa tilaisuuk
sissa, joihin soudettiin koivuin koristellussa kirkkoveneessä. O n ni V esander kertoi veneen siirty
neen v. 1919 työväenyhdistyksen omistukseen ja se siirrettiin Laa
jalahden rantaan, minne kylästä oi. lyhyempi matka, samoin sou
tumatka saareen lyheni. Huviti
laisuuksia pitämällä kerättiin va
roja työväentalon rakennusra
hastoon ja useimmat näistä tilai
suuksista pidettiin kesäisin Kivi
saaressa.
Laajalahden rantaan (ny k.
"M assalahti” ) yhdistys rakensi veneen suojaksi katoksen p y ö reiden pystyhirsien varaan. V u o n na 1932 työväenyhdistys lahjoitti veneen Keski-Suom en M useo- yhdistykselle. V en e jäi katok
seensa kunnes se siirrettiin 1950- luvun alussa Laukaan Kirkko- rantaan. Samaan aikaan, v. 1954, teetti W anhan Laukaan K otiseu
tuyhdistys kirkkoveneen vene- veistäjä A lp o Haukalla. V . 1956 rakennutti yhdistys kirkkovene- talaan Kirkkorantaan. Talaassa säilytettiin Haukan tekemää uutta venettä ja "P ien en Ränssin ve
nettä” , jon k a omisti Keski-Suo- men m useo. V . 1983 siirrettiin vene Jyväskylään Keski-Suom en museon varastoon. Siellä Pienen Ränssin ven e, kirkkovene "S u o mi” , odottaa määrärahoja pääs
täkseen esiintymään m useove- neenä - olisihan tuo saavutus liki satavuotiaalle Laukaan viim ei
selle käytössä olleelle kirkkove
neelle.
HOHOLAISTEN VENE
Raitaniemessä asuva 89-vuotias Jussi Pietiläinen kertoi vuoden 1903 vaiheilla käyneensä ensi ker
35
ran veneellä kirkossa. Kuusihan- kaista venettä säilytettiin talaas
saan H oh o jo e n mutkassa H ohon myllyn alapuolella. Usein soudet
tiin kilpaa Pitkänpohjanniemestä lähteneen saarilampilaisten kuusi- hankaisen kanssa Talvilahteen.
Sieltä jou toväk i meni maitse K os- kennurmeen. Muutama mies vei veneen matalasta Sahijoesta Kuusveteen ja kiersi K irkkonie
men ja laski kosken. K osken- nurmesta otettiin ” jalkam iehet”
veneeseen. Matka jatkui Saravet- tä pitkin kirkkorantaan. Pietiläi
nen muistelee viimeisen kirkko- venematkansa tapahtuneen v u o den 1912 vaiheilla. V en e jäi sil
loin Talvilahteen, matkalaiset kä
velivät kosken alapuolelle, josta V ille K orhosen laiva kuljetti kirk
koväen kirkolle. V en e oli ilmei
sesti H ohon myllärin Matti M ä
kelän omistuksessa, koska kertoja mainitsi Mäkelän myyneen v e neen v. 1916. Hän ei tiedä k e
nelle vene myytiin.
RELSSILÄISTEN V E N E
Yksitoistahankainen (22-sou- tuinen) Markkulan rälssitalon ja sen torppareitten yhteinen vene oli H o h o jo e n suussa Vanha- Markkulan rannassa vuosisadan vaihteessa. V eneen vaiheista on kerrottu Laukaan Historia III:ssa ja vuoden 1981 Laukaan Joulussa.
Kalle Puttonen Mansikka-ahosta kertoi, että relssin vene jätettiin usein Saravedelle, kun Lieves- tuoreenjärvellä oli kova tuuli ja myrsky. Iso vene oli hankala ja vaarallinen tuulella. V äki joutui taivaltamaan järven itäpuolen polkuja pitkin kotiin. Varm uuden vuoksi tuulisilla ilmoilla soudet
tiin likellä järven itärantaa, jok a antoi suojan pohjatuulelta.
tuista laudoista talkootyönä. V e ne lienee jäänyt pois käytöstä 1910-1915 vaiheilla. Saarilampi
laisten "k irk k otie” vei Tyynelän luota Pitkänpohjanniem een ve
neelle.
H A A L A T V A N K IR K K O VE N E Haalatvan kylän nimi on jää
mässä pois käytöstä. Nykykar- toissa paikan nimenä on Kallu.
Nimi johtuu Kallun torpasta, jo s ta Kalluntalo siirrettiin Laukaan kirkolle.
M ansikka-ahon vanhaisäntä Kalle Puttonen (84-v.) antoi tie
toja haalatvalaisten veneestä.
V ehm asahon, M ansikka-ahon, Kallun ja Haalatvan (nyk. Kierä- lahti) torppien omistama kirkko- vene oli kuusihankainen. R aken taminen oli tapahtunut ta lk oo
työnä.
Seudun tunnettu veneenraken
taja, Simunan Pönkkälässä asu
nut Niia Penttinen oli ollut mes
tarina. ” Niia” (täydellistä etuni
meä kertoja ei tiennyt) oli jalka- vikainen, luultavasti syntymävika, hän arveli. "V e n e e n teon se tais hyvin” , mainitsi Kalle Puttonen, jo k a oli ollut Penttisen apulaisena usein keväisin venettä tervaamas
sa ja kunnostamassa. V en e oli tehty Kustinniemen rannassa, jossa sillä oli om a talaansa. Täältä se vietiin kesäksi Saravedelle
Koskenlahden rantaan. Haalat
van kyläläiset kulkivat om illa sou
tuveneillään Talvilahteen. K os- kennurmen ja kirkkorannan väli kuljettiin kirkkoveneellä. Talvek
si se tuotiin Kustinniemeen talaa
seensa. Kun V ille K orh on en alkoi kirkkoväen kuljetuksen ” Tarvaa- la” -aluksella, haalatvalaiset kul
kivat sen kyydissä. Kyläläisten kuusihankainen oli jo näihin ai
koihin (n. 1914-1915) loppuun- palvellut ja se poltettiin poik k i
sahattuna juhannuskokossa K os- kennurmessa. K ertoja muisti Koskennurmessa olleen m yös K uoppalan ja Ollilan yhteisen veneen, hän arveli sen olleen 9- hankaisen. Hän muisti m yös K al
liolan
6
-hankaisen.Yleisin venetyyppi oli liki 20 henkilöä kantava kuusihankainen eli kuuden airoparin vene. Suu
remmat veneet olivat vaikeita kä
sitellä tuulisella L ievestuoreenjär- vellä. Peräsimen varressa istuvan perämiehen arvovalta oli e h d o ton. ” O am u-kajjeessa ilimassa kuulu kauas R aita-M ikon eän i.”
” ... sinä Miina istut tu oh on, M an
ta mäne tähän!” Näin kuvaili eräs kertoja hoholaisten veneen las
tauksesta Raitaniemessä. ” Se k o- mens akkoja k o sotam iehiä.”
Lausun parhaat kiitokset ker
tojille, joista useimpien nimi on jäänyt mainitsematta.
MJ
S A A R ILA M P IL A IST E N VE N E Kieränlahden eteläpuolella Pit- känpohjanniem en kainalossa ovat kirkkovenetalaan alimmaiset hir
ret puolim etrisen hiekkakerrok- sen alla. Muuta ei ole jäljellä.
Kalle Puttonen arveli veneen teossa olleen Niia Penttisen Si
munan Pönkkölästä. Saarilammin Purolaan Hankasalmelta muut
tanut V ille H okkanen tunnettiin kylässä veneentekijänä. Hänen vaim onsa Hilda H okkanen taas oli kuuluisa ” Saarilammen tietä
jä ” . (H än asui m yöhem pinä v u o sinaan H okkasen talon pihara
kennuksessa.) Kuusihankainen tiedetään rakennetun käsinsaha-
36
