Yleisten kirjastojen käyttö suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa näkymä

(1)

PERTTI VAKKARI

Yleisten kirjastojen käyttö suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa

Vakkari, Pertti, Yleisten kirjastojen käyttö suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa [The use of public libraries in the coming changes in finnish society]. Kirjastotiede ja informatiikka 2 (2): 43—51, 1983.

The article discusses the influences of predictable social changes in Finland on the cultural activities, book reading and information needs as factors generating library use. Main structural trends are divided in changes in age, educational and occupational structures and adoption of new information technology. The aging of population means that the older people are the coming base for demand in public libraries. The strong rise in average educational level by the educational reforms is going to increase the cultural activities and the use of libraries among Finns. Changes in occupational structure, especially the growing number of functionaries are affecting to the same direction. The rising average level of education and changes in occupational structure mean that the status of book is staying firm. The contents of new information technology are substitutes for the entertainment reading. The users are increasingly going to demand for materials and for services gratifying their practical and orientation needs.

Address: Institute of Library and Information Science, University of Tam- pere, PB 607, SF-33101 Tampere 10.

Tulevien y h t e i s k u n n a l l i s t e n kehityslinjojen e n n a k o i n t i on v a i k e a a . Vielä ongelmallisem- p a a on arvioida m a h d o l l i s t e n m u u t o s p r o s e s - sien seikkaperäisiä v a i k u t u k s i a kirjastoihin j a niiden k ä y t t ö ö n . Se voi t a p a h t u a vain h y - vin yleisellä tasolla. S e u r a a v a s s a p y r i t ä ä n h a h m o t t a m a a n joitakin suomalaisessa y h t e i s - k u n n a s s a n ä h t y j ä k e h i t y s p i i r t e i t ä ja s u h t e u t - t a m a a n ne siihen, m i t ä nykyisin t i e d e t ä ä n k a n s a l a i s t e n k u l t t u u r i h a r r a s t u k s i s t a . T ä m ä n a v u l l a a r v i o i d a a n näissä h a r r a s t u k s i s s a k i r - j a s t o n k ä y t t ö ä v i r i t t ä v i n ä tekijöinä sekä siten yleisten kirjastojenkin käytössä m a h d o l l i - sesti t a p a h t u v i a m u u t o k s i a . Esityksessä p y r i - t ä n myös jossain m ä ä r i n o t t a m a a n huomioon t y ö e l ä m ä s s ä t a p a h t u v i a m u u t o k s i a sekä niiden heijastuksia tiedontarpeisiin ja tiedon- h a n k i n t a a n kirjaston välityksellä.

K a n s a l a i s t e n k u l t t u u r i h a r r a s t u k s i i n , kirjal- l i s u u d e n - sekä tiedontarpeisiin ja t ä t ä k a u t t a k i r j a s t o n k ä y t t ö ö n y h t e y d e s s ä olevat m u u t o k - set v o i d a a n j a k a a y h t e i s k u n n a n r a k e n t e e l l i - siin kehityspiirteisiin sekä u u d e n v i e s t i n t ä - t e k n o l o g i a n k e h i t t y m i s e e n ja käyttöönottoon.

K i r j a s t o n k a n n a l t a m u u t o s t e n s e u r a u k s e t r i i p p u v a t osaksi sen toimintapolitiikasta, siitä millaisia p a l v e l u m u o t o j a k e h i t e t ä ä n ja m i l -

laisiin r y h m i i n t o i m i n t a a s u u n n a t a a n . M u u - toksiin v a r a u t u m i n e n ja niihin s u h t a u t u m i - n e n on osa kirjaston t o i m i n t a p o l i t i i k k a a j a v a i k u t t a a siihen, millainen rooli yleiselle k i r - jastolle m u o d o s t u u m u i d e n v i e s t i n t ä i n s t i t u u - tioiden joukossa. Rakenteellisista tekijöistä k ä s i t e l l ä ä n s e u r a a v a s s a ikä-, k o u l u t u s - ja a m m a t t i r a k e n t e e n m u u t o k s i a .

Väestön ikärakenteen kehitys

E n n u s t e i s s a (Tilastollisia t i e d o n a n t o j a 64), m a a m m e väestön i k ä r a k e n t e e n on yleensä a r v e l t u v a n h e n e v a n , m i k ä n ä k y y v a n h e m p i e n i k ä l u o k k i e n absoluuttisen j a suhteellisen m ä ä r ä n k a s v u n a . Väestön i k ä r a k e n t e e n s u u - r i m m a t m u u t o k s e t l i i t t y v ä t s u u r t e n i k ä l u o k - kien v a n h e n e m i s e e n (kuvio 1). Mikäli s y n t y - neisyys p y s y y e n n a l l a a n , e n n u s t e t a a n yli 45- v u o t i a a n v ä e s t ö n osuuden olevan v. 2000 n.

43 % , k u n sen osuus v u o n n a 1980 oli n.

35 °/o.1 E l ä k e i k ä ä n s u u r e t i k ä l u o k a t t u l e v a t v u o d e n 2010 j ä l k e e n .

i m Luvut on laskettu Tilastollisia tiedonantoja no 64 taulukoiden A 18 ja A 21 tietoja yhdistele- mällä.

(2)

44 Vakkar i: Yleisten kirjastojen . . . Kirjastotiede ja informatiikka 2 (2) — 2983

8 0 -

M N

7 0 - 6 0 - 5 0 -

1978 40 -

3 0 -

20 1

1 0 -

(4)> '(1)1 \ ( 5 )

»1 I n

( 5 ) /

i. n

J(D>

* *

L (4)

' i 1 40 30 20 10 10 20 30 40

70 60 50 40 h 30 20 [• 10

(1000)

Kuvio 1. Väestön ikäpyramidit vuosina 2000 ja 2020.

Ikä

(1) = Laskelma 1: Syntyvyysoletus keskimääräisen syntyvyyden mukainen (4) = Laskelma 4: Syntyvyysoletus nousevan syn-

tyvyyden mukainen

(5) = Laskelma 5: Syntyvyysoletus laskevan syntyneisyyden mukainen M = miehet, N = naiset

Lähde: Tilastollisia tiedonantoja 64, 30—31

Alle työikäisen väestön, 0—14 vuotiaiden, määrä on riippuvainen lähes yksinomaan syntyneisyydestä. Jos syntyneisyyden taso pysyy suurinpiirtein ennusteajankohdan (1978) tasolla, niin alle 15-vuotiaiden määrä ja suhteellinen osuus laskee tulevaisuudessa.

Tämän ryhmän suhteellinen osuus koko väes- töstä pysytteli 1970-luvulla, vielä yli 20 °/o:n.

Ryhmän osuuden ennustetaan olevan v. 2010 vajaat 17 °/o koko väestöstä. (Tilastollisia tie-

donantoja 64, 33) Muutos ei siis vielä olisi järin suuri.

Väestön ikärakenteen ennustetaan siis muutaman vuosikymmenen kuluessa muuttu- van siten, että vanhempien ikäluokkien absoluuttinen ja suhteellinen määrä kasvaa nuorempien ikäluokkien määrän supistuessa.

Tämä merkitsee kirjaston kysyntäpotentiaa- lin siirtymistä vanhempiin ikäluokkiin.

Yleensähän lapset ja nuoret ovat varttuneem- pia ahkerampia kirjanlukijoita ja kirjaston- käyttäjiä, joten heidän määränsä' vähenemi- nen koko väestöstä saattaa merkitä lainauksen ja ehkä muunkin kirjastonkäytön kasvun tasaantumista tai jopa vähenemistä.

Vuodesta 1978 alkanut lainauksen kasvun tasaantuminen saattaa osittain olla heijas- tusta pienestä syntyneitten määrästä 1970- luvun taitteessa ja etenkin 1970-luvun alussa.

1960-luvun loppupuolelta alkavat pienet ikä- luokat (vrt. Valkonen 1980, 17—18) tulivat kirjallisuuden »ahmimisikään» 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alussa. Kirjaston ahkerimman lainaajakunnan väheneminen merkitsee sitä, ettei se enää tarjoa pohjaa samanlaiselle lainauksen kasvulle kuin aikai- semmat suuremmat ikäluokat. Kun aikuis- väestön tiedetään lukeneen kirjoja yhä ylei- semmin ja tiheämmin ainakin vuoteen 1977 asti (K. Eskola 1979, 133—136), ei lainauslu- kujen vähenemistä voida suoralta kädeltä työntää aikuisväestön kontolle. Tällöin kehi- tyssuunnan oletetaan jatkuneen, joskaan ei ole käytettävissä tietoja sen todentamiseksi.

Varttuneemman väen ei myöskään voi aja- tella siirtyneen yhä enenevästi käyttämään muita kirjanhankintakanavia kirjaston sijasta koska kirjaston käytön on osoitettu (Lotti 1981, 2) yleistyneen aikuisväestössä 1970- luvulla hyvin voimakkaasti. Käyttäjäkunta on miltei kaksinkertaistunut vuoden 1970 30 °/o:sta vuoden 1980 58 °/o:iin. Myös kaik- kein ahkerampien kirjanluki jäin osuus koko lukijakunnasta on jatkuvasti lisääntynyt (K. Eskola 1979, 133). He suosivat yleensä kirjastoa kirjahankinnoissaan (Vakkari 1982 b, 70—75) ja muodostavat sen aikuisväestön osan, joka lainaa suurimman osan kirjaston välittämästä kirjallisuudesta.

Kun siis aikuisväestön kirjastosta lainaa- minen on yleistynyt sekä ilmeisesti aktiivin lukijakunnan lisääntymisen myötä myös tihentynyt, lainauksen kasvun hidastuminen ei otaksuttavasti johdu aikuisväestön lukemis- ja kirjastonkäyttöaktiivisuuden muutoksista. Pikemminkin heidän lukemisharrastuk- sensa sekä kirjastonkäyttönsä lisääntyminen

(3)

Kirjastotiede ja informatiikka 2 (2) — 1983 Vakkari: Yleisten kirjastojen... 45 kasvattaa lainausta. Lainauksen tasaantumi-

sen yhtenä syynä on siis lasten ja nuorten, kirjaston aktiiveimman lainaajakunnan, mää- rän vähentyminen.

Ikä- ja koulutusrakenteen vaikutuksista Ikääntymisen on todettu vähentävän osallistumista erilaisiin kulttuuriharrastuksiin, kirjojen lukemista sekä kirjastonkäyttöäkin (esim. K. Eskola 1976, 66—76). Koska yhtei- sössä tapahtuu monia samanaikaisia muutoksia, edellä olevia tietoja ei voida suoraan yhdistää ikärakenteen muutokseen. Sen vaikutusta tulisi tarkastella eri ikäryhmien kou- lunkäyntimahdollisuuksien mukaan (vrt. K.

Eskola 1979, 28—29).

Suomalaisten keskimääräinen koulutustaso on jatkuvassa nousussa. Varsinkin peruskoulun ja keskiasteen koulutusuudistusten to- teuttaminen vaikuttaa tähän. Miltei kaikki vuoden 1970 jälkeen syntyneet suomalaiset suorittavat vähintään peruskoulun. Keski- asteen uudistus toteutetaan v. 1988 mennessä.

Kaikille peruskoulun käyneille pyritään tur- vaamaan mahdollisuus valita joko lukio tai 2—5 vuotinen ammatillinen koulutus (vrt.

kuvio 2) (Suomi 1995, 39—40). Koulutustason nousu ei voi olla heijastumatta myös kulttuuri- ja vapaa-ajan harrastuksiin. Kuten tiedetään, mitä paremmin koulutettu henkilö on, sitä enemmän hän harrastaa kulttuuria, lukee kirjoja ja käy kirjastossa (K. Eskola 1976, 67—83). Tämän säännönmukaisuuden pätevyys tulevaisuudessa edellyttää koulutuksen sisällöltä myös yleissivistävyyttä.

Toisaalta koulutustason kohoamisen ja ammattirakenteen muutosten vuoksi ihmiset joutuvat tottumaan entistä runsaammin kirjojen käyttöön ja tiedonhankintaan.

Ikä- ja koulutusrakenteen muutoksilla on yhteisvaikutusta siihen missä määrin erilaisia kulttuuriharrastuksia suositaan. Ikääntymi- nen ei vähennä suoraviivaisesti kulttuuriharrastuksiin osallistumista, koska ajan myötä yhä suurempi osa vanhemmistakin ikäryh- mistä on entistä paremmin koulutettuja.

Pitkä koulutusaika on virittänyt heihin sellaisia kulttuurivalmiuksia, ettei ikääntyminen pysty heitä niistä erottamaan (vrt. A. Eskola 1976, 11—13). Näin ollen aikuisväestön kohoava koulutustaso oletettavasti lisäisi van- hemman ikäryhmän kirjallisuudenharrastusta ja kirjastonkäyttöä. Toisaalta henkilöt pys- tyisivät koulutuksen antamien parempien taloudellisten resurssien turvin voittamaan iän kulttuuriharrastuksille ja kirjastonkäy-

yv

f N 80

/ \

H

/ \ /

70 - | \ l 9 9 5

/ \

"1

- | \ l 9 9 5

/ \

60 1 \ \ \

/v

^{x !}^\_\

50 \ J _X 1

\ \

\19S0 \

\

40 \

\ \

30 \ \

\ l 9 7 0 \ \

\ \

20

' ^ ^ 4 9 6 0 10

., , 1 i i i J i i i

2 0 - 24

30- 34

4 0 - 44

5 0 - 54

60- 65- 64 Ikäryhmä

Kuvio 2. Ammatillisen tutkinnon suorittaneiden osuus ikäryhmästä 5-vuotisikäryhmittäin vuosina 1960—1995. Lähde: Suomi 1995, 52.

tölle asettamia ulkoisia esteitä. Koska yhä suurempi osa vanhemmistakin ikäluokista on yhä pitemmälle koulutettuja, vaikuttaisi siltä, että myös kulttuuriharrastukset, kuten kirjojen lukeminen, yleistyisi ja tihenisi hei- dän joukossaan. Lukemisharrastus ja kirjastojen käyttö eri tarkoituksiin ei enää laskisi yhtä voimakkaasti ihmisten vanhetessa. Kou- lutustason nousu luo siis edellytyksiä yhä vilkkaammalle kirjastonkäytölle.

Iän, koulutuksen sekä kulttuuriharrastusten yhteydestä kannattaa mainita vielä muuan seikka, jolla saattaa olla merkitystä kirjaston yleisön rakenteelle tulevaisuudessa, mikäli ennuste vanhempien väestöryhmien määrän absoluuttisesta ja suhteellisesta lisääntymisestä pitää paikkansa. Ikääntymi- nen ei nimittäin tutkimusten mukaan näytä

(4)

46 Vakkari: Yleisten kirjastojen ... Kirjastotiede ja informatiikka 2 (2) — 1983 vaikuttavan suoraviivaisesti kaikilla koulu-

tustasoilla laitostaiteen ja -kulttuurin harras- tamista (K. Eskola, 1976, 77), kirjojen lukemista (A. Eskola 1979, Schmidtchen 1974) eikä kirjastonkäyttöä (K. Eskola 1976, 78, Rees &

Paisley 1968) laskevasti. Nämä toiminnot vä- henevät vanhenemisen myötä vähän koulutettujen ryhmässä, kun taas pitemmälle koulutettujen, vähintään keskikoulun käyneiden ryhmässä riippuvuus on käyräviivainen siten, että aktiivisuus laskee nuorimmista nuoriin keski-ikäisiin siirryttäessä ja kasvaa jälleen vanhemmissa ikäryhmissä (K. Eskola 1976, 78—80). Lukeminen ja kirjastonkäyttö liittyvät niin voimakkaasti koulutukseen, ettei fyysinen vanheneminen pysty erottamaan hyvin koulutettuja niistä. Harrastusten väheneminen on pikemminkin tilapäistä ja liittyy koulutettujen ryhmien elämänkaareen.

20—40 vuoden ikään liittyvät työ- ja perhe- velvollisuudet osaltaan vähentävät tuossa vaiheessa mm. lukemista ja kirjastonkäyttöä.

Kun vaihe jää taa, kulttuuriharrastusten pariin palataan jälleen (K. Eskola 1976, 80—82).

Pitkä koulutus antaa siis niin hyvät avaimet kulttuurin maailmaan, ettei ikä esteitä tuot- tavana tekijänä pysty sulkemaan henkilöä näistä harrastuksista.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vanhempien ikäluokkien absoluuttinen ja suhteellinen määrä kasvaa nuorempien ikä- luokkien pienentyessä. Työikäinen väestö, 15—64 vuotiaat, vanhenee ennusteen (Tilas- tollisia tiedonantoja 64) mukaan ikäraken- teeltaan ja vanheneminen voimistuu sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien vanhenemisen myötä. Koko ennustekauden (1980—2020) ajan nuorten työikäisten (15—

29 vuotiaat) määrä vähenee ja vanhempien työikäisten kasvaa. Samalla vanhenevien ikäryhmien keskimääräinen koulutustaso kasvaa. Näin ollen tulevaisuudessa myös vanhemmat ikäryhmät ovat suhteellisen kor- keasti koulutettuja. Seuraavina vuosikymme- ninä voimme olettaa yhä useamman henkilön koulutuksensa antamien valmiuksien vuoksi palaavan jälleen kuttuuriharrastusten pariin, ryhtyvän lukemaan ja käyttämään kirjastoa selvittyään perheen perustamisen, lasten kas- vatuksen sekä ammatin vaatimista tehtävistä.

Vanhempien ikäryhmien määrän ja suhteellisen osuuden sekä niiden koulutustason kasvu edelliseen mekanismiin yhdistettynä merkitsee kunnalliselle kirjastolle sen käyttäjäkun- nan rakenteen muutosta. Kirjasto joutuu palvelemaan käyttäjäkuntaa, jossa lasten ja nuorten osuus on yhä suhteellisen suuri, jos- kin ikärakenteen muutosten vuoksi kuitenkin

aikaisempaa jonkin verran pienempi. Muu- tokset ovat suurempia tätä vanhemmissa ikä- ryhmissä. Näyttää siltä, että nuoremman työikäisen väestön väheneminen yhdistettynä heidän perheeseen ja työelämään liittyviin kulttuuripalvelusten käyttöä vähentäviin vel- vollisuuksiinsa vähentää tulevina vuosina erityisesti tähän ikäkauteen kuuluvien mää- rää ja suhteellista osuutta kirjaston käyttäjä- kunnasta. Sen sijaan suureneva ja korkeammin koulutettu vanhempien, yli 40 vuotiaiden ikäryhmä muodostaa perhe- ja työvelvolli- suuksiensa vähitellen helpottaessa ja antaessa aikaa erilaisille harrastuksille yhä suurem- man ja aktiivisemman osan kirjaston käyttä- jäkunnasta. Näin ollen lähitulevaisuudessa kirjaston käyttäjäkunnan enemmistön muo- dostaisivat lapset ja nuoret sekä toisaalta keski-ikäiset ja vanhat henkilöt, nuorten keski-ikäisten ollessa vähemmistönä. Ikä- rakenteeltaan käyttäjäkunta muistuttaa tii- malasia, kun sitä on aikaisemmin voitu verrata pyramidiin, jossa nuoremmat ikäluokat ovat kantana.

Kunnallisella kirjastolaitoksella näyttää olevan syytä varautua tulevina vuosina lasten ja nuorten taholta tulevaan nykyistä hie- man vähäisempään kysyntään. Sen vastapai- noksi vanhempien ikäryhmien, erityisesti nuoremman keski-iän sivuuttaneiden henki- löiden kirjastoon kohdistama palveluiden ky- syntä kasvaa.

Pitkän koulutusajan oletettiin vaikuttavan lukemis- ja kirjastonkäyttö valmiuksia anta- vasti. Mitä voimakkaammin henkilö on juur- tunut lapsuudenkodissaan sekä koulunkäyn- tinsä yhteydessä kirjojen lukemiseen sekä kirjaston käyttöön, sitä todennäköisemmin hän harrastaa kyseisiä toimintoja työelämään siirryttyäänkin. Se, missä määrin aiemmin muodostuneet valmiudet tulevat myöhem- missä elämänvaiheissa otetuksi käyttöön, riippuu myös siitä, millaisiin ammatteihin ja ympäristöihin henkilöt joutuvat. Mikäli hen- kilö sijoittuu ammattiin, joka ei työn raskauden, yksitoikkoisuuden tai työympäristön asennoitumisen vuoksi suosi lukemista, tie- donhankintaa ja kirjastonkäyttöä, hän toden- näköisesti harrastaa niitä vähemmän kuin suotuisemmassa työympäristössä toimiva hen- kilö, vaikka kumpikin olisivat saaneet sa- manlaiset valmiudet niihin. Ilmeisesti työllä ja muilla lukemiseen sekundaaristi sosiaalis- tavilla ympäristöillä on vaikutusta erityisesti sellaisten henkilöiden lukemisharrastukselle, jotka ovat motivoituneet keskimääräisesti kirjojen lukemiseen. Voimakkaasti motivoi- tunutta esteet eivät pysty erottamaan harras-

(5)

Kirjastotiede ja informatiikka 2 (2) — 1983 Vakkari: Yleisten kirjastojen ... 47 tuksestaan ja heikosti motivoitunut tai moti-

voitumaton ei ryhdy harrastamaan esteettö- mässäkään tilanteessa. Schmidtchen (1974, 725—728) on esittänyt etenkin heikosti koti- ja kouluympäristössään lukemiseen sosiaalis- tuneiden tarvitsevan vahvistusta lukemishar- rastukselleen sosiaalisesta ympäristöstään, koska heiltä puuttuu aikaisempi kiinteä suh- de kirjoihin.

Ammattirakenteen muutoksista

Suomessa on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeen voimakas elinkeino- ja ammattirakenteen muutos. Alkutuotannossa, maa- ja metsätaloudessa, työskentelevien osuus on supistunut voimakkaasti. Teollisuu- den palveluksessa olevien osuus on kasvanut koko maailmansodan jälkeisen kauden ajan.

Myös palveluelinkeinoissa työskentelevien osuus on viime vuosikymmeninä voimakkaasti kasvanut. Palvelusektori on laajentu- nut erityisen voimakkaasti 1960-luvun loppu- vuosina ja 1970-luvulla (Alestalo 1980, 103—

106).

Palkansaajien perinteisesti suurimman ryh- män, työntekijöiden, määrä kasvoi 1970- luvun alkuvuosiin saakka, mutta tämän jäl- keen kasvu näyttää pysähtyneen. Johtajien ja toimihenkilöiden määrä on lisääntynyt voimakkaasti sekä julkisella että yksityisellä sektorilla (Alestalo 1980, 106—107). Toimi- henkilöiden määrä ylitti 1970-luvun puolivä- lissä työntekijöiden määrän ja toimihenkilöi- den määrä tulee myös verraten selvästi kas- vamaan, kun taas työntekijöiden määrä jonkin verran laskemaan (Kom.miet. 1980:55, liite 3, 31). Yhä suurempi osa palkansaajista on tulevaisuudessa toimihenkilöitä.

Tilastolliselta kannalta suomalaista yhteis- kuntaa leimaa siis toimihenkilöityminen.

Työn ja ammatin sisällön kannalta tilanne on ongelmallisempi. Teknologisen kehityksen otaksutaan samankaltaistavan työntekijäin ja alempien toimihenkilöiden ammatteja. Osan ammateista arvellaan köyhtyvän töiden yksi- toikkoistuessa niin, että lähinnä vain työym- päristö erottaa tällöin toimihenkilöt työnteki- jöistä. Toisaalta teknologinen kehitys luo työntekijöiden parissa ammatteja, joiden vaa- tivuustaso on verraten korkea. Tässä kohden tapahtuu työn luonteen »toimihenkilöistymis- tä» (Kom.miet. 1980, liite 3, 36, Ruohonen 1981, 15—16, 61).

Erottelu työntekijöihin ja toimihenkilöihin näyttää menettävän merkitystään työtehtä- vien samankaltaistumisen vuoksi ainakin

alempien toimihenkilöiden osalta. Eri asia on, millaisia tajunnallisia, asenteisiin ja toimin- taan liittyviä muutoksia kehitys aiheuttaa.

Vaikutukset eivät ole suoraviivaisia, vaan riippuvat siitä, millaisissa työyhteisöissä hen- kilöt työskentelevät. Tehtävien samankaltais- tuminen ei automaattisesti johda ryhmien vä- liseen suurempaan yhdenmukaisutueen. Esi- merkiksi käyttäytymistä säätelevä normisto saattaa pysyä ennallaan työn luonteen muut- tumisesta huolimatta.

Ammattirakenne ja kulttuuriharrastukset Perinteisesti ylemmät toimihenkilöt eroa- vat harrastuksiltaan muista sosioekonomisista ryhmistä. Kirjallisuus, teatteri, konsertit, ooppera, taidenäyttelyt ja elokuvat ovat heille tärkeämpiä vapaa-ajanviettotapoja kuin muille. He ovat myös kirjastojen aktii- veinta käyttäjäkuntaa.

Alemmat toimihenkilöt muistuttavat kult- tuuriharrastuksiltaan huomattavasti enem- män ylempiä toimihenkilöitä kuin työnteki- jöitä. Ero ylempien ja alempien toimihenki- löiden välillä on selvä, mutta pienempi kuin työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden välillä. Työväestö lukee vähemmän kirjoja ja käy huomattavasti harvemmin teatterissa, taidenäyttelyissä ja konserteissa kuin kum- matkin toimihenkilöryhmät (Alestalo 1980, 144, 167).

Mistä nämä työntekijäin ja alempien toimi- henkilöiden väliset erot johtuvat? Ilmeisesti jälkimmäiset ovat edellisiä jonkin verran korkeammin koulutettuja ja osittain siksi osallistuvat aktiivisemmin kulttuuriharrastuksiin. Koulutus sinänsä tuskin kokonaan selittää harrastusten eroja, koska alemmat toimihenkilöt muodostavat hyvin heterogee- nisen ryhmän (vrt. Alestalo 1980, 159—160).

Myös eroilla työn luonteessa, sen raskaudessa sekä työ- ja muun ympäristön suhtautumi- sessa erilaisiin kulttuuriharrastuksiin saattaa olla merkitystä niihin osallistumiselle.

Katarina Eskola (1976, 125—133) on osoit- tanut, että erityisesti vähän koulutusta saa- neista ne, jotka kokevat työnsä ruumiillisesti raskaaksi, osallistuvat kulttuuritoimintoihin muita vähemmän. Koulutus kompensoi ainakin jossain määrin työn koetun raskauden vaikutusta kulttuuriharrastuksiin. Vähintään keskikoulun käyneet osallistuivat heitä vä- hemmän koulutettuja aktiivimmin kulttuuriharrastuksiin työn raskaudesta riippumatta.

Koulutus näyttäisi siis antavan sellaisia valmiuksia erilaisiin kulttuuririentoihin, kirjo-

(6)

48 Vakkari: Yleisten kirjastojen . . . Kirjastotiede ja informatiikka 2 (2) — 1983 jen lukemiseen ja kirjastonkäyttöön, että

työn raskaudesta huolimatta jaksettaisiin harrastaa niitä.

Samalla koulutustasolla olevista henkilöis- tä kevyemmässä työssä toimivalla on siis yleensä runsaammin kulttuuriharrastuksia.

Yleensä kai ajatellaan toimihenkilöiden työn olevan työntekijöiden työtä fyysisesti ke- vyempää. Koulutuserojen ohella alempien toimihenkilöiden työn vähäisempi fyysinen rasittavuus antaa heille työntekijöitä suotui- sammat lähtökohdat kulttuuriharrastuksiin.

Myös yhteisöt vaikuttavat jäsentensä asen- noitumiseen ja käyttäytymiseen. Alempien toimihenkilöiden työ- ja muissa yhteisöissä saattaa valita mm. niiden koulutus- ja henki- löstörakenteesta johtuen kulttuuriharrastuksia suosivampi ilmapiiri kuin työntekijäin yhteisöissä. Tämä kulttuuriharrastuksia suo- siva normisto aiheuttaa osaltaan sen, että alemmat toimihenkilöt osallistuvat koulutus- tasosta riippumatta työntekijöitä runsaammin erilaisiin kulttuuritoimintoihin.

Alempien toimihenkilöiden työn osittaisen yksitoikkoistumisen ja rutinoitumisen vuoksi suomalaisen yhteiskunnan toimihenkilöitymi- nen ei johda suoraviivaisesti kulttuuriharrastusten yleistymiseen. Toisaalta väestön kohoava koulutustaso toimii vastakkaiseen suuntaan. Havaitsihan Katarina Eskola (1976, 125—133) työn rasittavuuden haittaa- van vähemmän korkeammin koulutettujen kulttuuriharrasutksia. Myös se, että yhä suurempi osa palkansaajista on toimihenki- löitä, merkitsee sitä, että yhä suurempi osa heistä joutuu kosketuksiin kulttuuria suosi- van ympäristön kanssa. Koulutustason nou- sun ohella myös tämä seikka puhuisi kulttuuriharrastusten yleistymisen puolesta. Lisäksi on otettava huomioon edellä tehty oletus, jonka mukaan teknologinen kehitys luo työn- tekijöiden parissa ammatteja, joiden vaati- mustaso on verraten korkea ja näin ollen ta- pahtuisi heidän työnsä luonteen »toimihenki- löistymistä». Tämä merkitsee, että koulutustason kohoamisen ohella ammattirakenteen muutokset oletettavasti lisäävät työntekijöis- sä kulttuuriharrastuksiin osallistuvien mää- rää. Kaiken edellisen valossa yhteiskunnan toimihenkilöityminen näyttäisi lisäävän kulttuuria ja kirjallisuutta harrastavien sekä kirjastoakin käyttävien osuutta väestöstä.

Informaatioyhteiskunnan tieto ja viihde Siirtyminen informaatioyhteiskuntaan tar- koittaa lähinnä sitä, että olemassa olevat yh- teiskunnalliset rakenteet ja suhteet ovat

edelleen voimassa, mutta niiden rinnalle ja niihin vaikuttaen on informaatio noussut kes- keiseen asemaan. Olennaista nykyisille teol- listuneille yhteiskunnille on se, että infor- maatiosta on tullut muutoksen perusta ja myös muutosta ohjaava voima samalla tapaa kuin työ ja pääoma olivat teollisessa vaiheessa. Informaation merkityksen yleisen kasvun ohelle siitä on muodostunut yksi keskeinen tuotantotekijä (Ruohonen 1981).

Informaatioyhteiskunnille leimallinen yhä kiihtyvä ja korostuva teknologinen kehitys vaikuttaa omalta osaltaan myös näiden yh- teiskuntien sosiaaliseen rakenteeseen ja so- siaalisiin suhteisiin. Muutokset ovat luon- teeltaan verraten hitaita ja usein pikemminkin välillisiä kuin välittömiä. Teknologinen kehitys vaikuttaa työn ja työympäristön muutosten välityksellä yhteiskunnan am- matti-, kerrostuma- ja luokkarakenteeseen.

Teknologiseen kehitykseen yhdistyy lisäksi muita sosiaalisia muutoksia, jotka liittyvät kansalaisten elinoloihin ja toimintamahdolli- suuksiin sekä vapaa-ajanviettotapoihin (Kom.

miet. 1980:55, liite 3, 10—11).

Kehittyvä informaatioteknologia mahdollistaa periaatteessa entistä paremmin tiedon- saannin yhteiskunnan asioista. On kuitenkin korostettava sitä, että teknologista kehitystä voidaan käyttää hyväksi, mutta se, yhdistet- tynä tapahtuvaan muuhun kehitykseen, voi johtaa myös epätoivottuihin tuloksiin. Esi- merkiksi tiedonsaannissa saattaa kuilu aktii- visten tiedon käyttäjien ja passiivisten viihteen kuluttajien välillä kasvaa (Kom.miet.

1980:55, liite 3, 61. Ruohonen 1981, 19, 66).

Tietojen yleinen saatavillaolo ei välttämättä johda samanlaiseen tiedoille alttiiksi asettu- miseen tai tiedon hankintaan. Esimerkiksi sosiaalisesti, taloudellisesti ja sivistykselli- sesti huonommassa asemassa olevien ihmisten on yleensä havaittu (Allardt 1965, 99) olevan passiivisempia myös sellaisissa tilan- teissa, joissa heillä on yhtäläiset mahdollisuu- det olla aktiivisia kuin muilla. Vastaavasti ovat parhaassa asemassa olevat ihmiset usein aktiivisia kaikilla aloilla. Tämä viittaisi siihen, että tiedollisesti aktiivit henkilöt ottai- sivat uudet välineet lisänä tiedonhankinta- järjestelmäänsä, kun taas tiedollisesti passii- visemmat eivät ottaisi niitä niinkään tiedolli- seen kuin ajanvietteelliseen käyttöön.

Informaatio- ja viestintäteknologian kehitys mahdollistaa kansalaisten aktiivisen tiedon hankinnan ja käytön, mutta se voi myös suunnata vapaa-ajan käyttöä lisääntyvästi viihteen pariin. Vaihtoehtojen toteutuminen riippuu kansalaisten nykyistä vapaa-ajan-

(7)

Kirjastotiede ja informatiikka 2 (2) — 1983 Vakkari: Yleisten kirjastojen.. 49 viettotavoista j a t i e d o n h a n k i n t a t o t t u m u k s i s t a

sekä y h t e i s k u n n a n r a k e n n e m u u t o k s i s t a . T e k - nologisen k e h i t y k s e n a v a a m a t t o i m i n t a m a h - dollisuudet o t e t a a n k ä y t t ö ö n eri tavoin olo- s u h t e i s t a riippuen. U u d e n teknologian t a r - j o a m i a tietosisältöjä v o i d a a n olettaa k ä y t e t - t ä v ä n a i n a k i n s i i r t y m ä v a i h e e s s a s u u n n i l l e e n s a m a a n t a p a a n k u i n aikaisempia t i e d o n v ä l i - t y k s e n muotoja. Ne, j o t k a o v a t t o t t u n e e t s e u r a a m a a n viihdettä, t e k e v ä t niin v a s t a i - s u u d e s s a k i n j a m o n i p u o l i s e m m i n välineitä k ä y t t ä v ä t etsivät uusista m a h d o l l i s u u k s i s t a monipuolista t a r j o n t a a . Myös t a r j o n n a n r a - k e n n e s a a t t a a v a i k u t t a a siihen, millaisia si- sältöjä k ä y t e t ä ä n . Mikäli v i i h t e e n t a r j o n t a l i s ä ä n t y y h u o m a t t a v a s t i m u u n aineiston k u s - t a n n u k s e l l a , se ei voine olla v a i k u t t a m a t t a viihteen k u l u t u k s e n k a s v u u n . A i k a i s e m m a t v i i h t e e n k u l u t t a j a t e h k ä k ä y t t ä i s i v ä t e n t i s t ä e n e m m ä n a i k a a n s a viihteeseen. M u t t a m i t e n massiivinen t a r j o n t a v a i k u t t a i s i v ä h e m m ä n v i i h d e t t ä k u l u t t a v i i n . Ellei m u u n aineiston t a r j o n t a a supisteta tai sen s a a t a v u u t t a v a i - k e u t e t a , h e eivät o l e t e t t a v a s t i v a i h d a e n e n e - västi viihteelle m i k ä l i h e i d ä n elinoloissaan ei t a p a h d u j y r k k i ä m u u t o k s i a .

Viihteen k u l u t u k s e n k a s v u tulee p i t ä ä eril- l ä ä n sähköisten v i e s t i n t ä v ä l i n e i d e n k ä y t ö n k a s v u s t a . V a i k k a t i e t y t r y h m ä t siirtyisivät v ä h i t e l l e n graafisista viestintävälineistä s ä h - köisten käyttöön, t ä m ä ei v ä l t t ä m ä t t ä m e r - kitse k ä y t e t t y j e n tietosisältöjen m u u t o s t a . V a i h t u n e i s t a välineistä h a e t t a i s i i n entisen k a l t a i s t a informaatiota. V a i k k a h y v ä s s ä so- sio-ekonomisessa asemassa olevien on todet- t u h a n k k i v a n tietoa ja a j a n v i e t e t t ä heitä h e i k o m m a s s a sosiaalisessa asemassa olevia r u n s a a m m i n graafisista viestintävälineistä, s a a t t a a olla, että i n f o r m a a t i o - ja k u l t t u u r i - teknologian k e h i t y k s e n m y ö t ä n ä m ä r y h m ä t t u r v a u t u v a t entistä e n e m m ä n sähköisiin vies- timiin. T ä m ä ei v ä l t t ä m ä t t ä j o h d a siihen, e t t ä r y h m i e n väliset välineiden k ä y t t ö t a r k o i - t u k s e t tulisivat y h d e n m u k a i s e m m i k s i . Ellei y h t e i s k u n n a s s a t a p a h d u sellaisia r a k e n n e - m u u t o k s i a , j o t k a s u u n t a i s i v a t eri y h t e i s k u n - t a k e r r o k s i i n k u u l u v a t lapset sosiaalistumaan selvästi entisestä p o i k k e a v a s t i v a p a a - a j a n - viettoon, k u l t t u u r i h a r r a s t u k s i i n ja tiedon- h a n k i n t a a n , o t a k s u t t a v a s t i n ä i d e n sosiaali- r y h m i e n väliset erot tiedon j a k u l t t u u r i n käytössä t u s k i n t u l e v a t lähitulevaisuudessa olennaisesti m u u t t u m a a n . Viihteen tai tieto- p u o l i s e n k a a n aineiston v o i m i s t u n u t t a r j o n t a ei e h k ä sinänsä h o u k u t t e l e uusia k ä y t t ä j ä - r y h m i ä niiden pariin, v a a n i h m i s t e n elin- oloissa t a p a h t u v a t m u u t o k s e t a l t i s t a v a t h e i t ä v a s t a a n o t t a v a i s e m m a k s i niiden sanomalle.

Kirjaston käyttö informaatioyhteiskunnassa I n f o r m a a t i o t e k n o l o g i a n v a i k u t u k s i s t a esi- m e r k i k s i kirjastojen j a i n f o r m a a t i o p a l v e l u j e n sekä graafisen v i e s t i n n ä n k e h i t y k s e e n on esi- t e t t y m o n e n s u u n t a i s i a arvioita (vrt. Holopai- n e n 1980). J o t k u t v e i k k a a v a t graafisen vies- t i n n ä n h ä v i ä v ä n miltei t y y s t i n v u o s i t u h a n n e n v a i h t e e n tienoille s a a v u t t a e s s a . K a n s a l a i s t e n on e n n u s t e l t u v e t ä y t y v ä n o m a a n y k s i t y i s y y - teensä i n f o r m a a t i o t e k n o l o g i a n p a r i i n k o t i e n - sa seinien sisäpuolelle. Toiset, S u o m e n oloissa r e a l i s t i s e m m a t e n n u s t e e t (Siivonen 1982) p o v a i l e v a t graafisten välineiden s ä i l y t t ä v ä n melko h y v i n a s e m a n s a u u s i e n v i e s t i n t ä v ä l i - neiden r i n n a l l a . Mm. k i r j a n j a lehtien odo- t e t a a n s ä i l y t t ä v ä n t r a d i t i o n a a l i s e n m u o t o n s a s e u r a a v i n a v u o s i k y m m e n i n ä . Vain l u e t t e l o - t y y p p i s t e n kirjojen on a r v e l t u s i i r t y v ä n s ä h - köisten v i e s t i n t ä v ä l i n e i d e n v ä l i t e t t ä v ä k s i . N ä y t t ä i s i siltä, e t t ä sateliittien, k a a p e l i t e l e v i - sion sekä videoiden välityksellä t a p a h t u v a s ä h k ö i n e n v i e s t i n t ä s a a t t a a m u u t t a a p i k e m - m i n k i n i h m i s t e n v a p a a - a j a n v i e t t o t o t t u m u k s i a k u i n graafisten viestinten p e r i n n ä i s t ä m u o - toa. Viestinten v ä l i t t ä m ä t s a n o m a t s a a t t a v a t sen sijaan m u u t t u a y h d e n m u k a i s e m m i k s i , m y y v ä ä bestseller v i i h d e t t ä suosiviksi (vrt.

H e i s k a n e n 1981, 175—177).

Television t u l o n on t o d e t t u (Tiihonen 1969) k o r v a a v a n k i r j a n viihdefunktiota, m u t - ta k o r o s t a n e e n sen t i e t o t e h t ä v ä ä . Uusien s ä h - köisten viestintävälineiden, sikäli k u i n ne m u i s t u t t a v a t sanomiensa sisällön puolesta televisiota k u t e n video, v o i d a a n p ä ä t e l l ä k o r v a a v a n k i r j a n j a siten myös kirjaston viihdefunktiota. Ilmeisesti kirjaston t e h t ä - vissä t u l e e p a i n o t t u m a a n e n t i s t ä s e l v e m m i n tietopuolisen sekä orientoivan e t t ä t a i d e - e l ä - m y k s i ä t a r j o a v a n k i r j a l l i s u u d e n j a m u u n k i n aineiston v ä l i t t ä m i n e n .

Myös k o u l u t u s - j a a m m a t t i r a k e n t e e n m u u - tokset v i i t t a a v a t t ä h ä n s u u n t a a n . Esimerkiksi l u k e m i s h a r r a s t u k s e s s a eri r y h m i e n välillä on paitsi m ä ä r ä l l i s i ä myös laadullisia eroja.

Työväestö ja h e i k o m m i n k o u l u t e t u t r y h m ä t l u k e v a t v i i h d e k i r j a l l i s u u t t a j a l u k e m i s h a r - r a s t u s l i i t t y y heillä v a p a a - a j a n viettoon k u n t a a s y l e m m i s s ä kerroksissa l u k e m i n e n , työ j a h a r r a s t u k s e t ovat e n e m m ä n y h t e y d e s s ä toi- siinsa. Ne m u o d o s t a v a t k o k o n a i s u u d e n p a l - jon s e l v e m m i n k u i n työväestön keskuudessa, jossa työ j a v a p a a - a j a n vietto n ä y t t ä v ä t sel- västi erillisemmiltä. Lisäksi p a r e m m i n k o u - l u t e t u t l u k e v a t k e s k i m ä ä r ä i s t ä e n e m m ä n t i e - topuolista sekä l a a t u k i r j a l l i s u u t t a (Alestalo 1980, 144, K. Eskola 1979, 145—161). Mikäli siis k o u l u j a l a p s u u d e n y m p ä r i s t ö sosiaalista-

(8)

50 Vakkari: Yleisten kirjastojen . .. Kirjastotiede ja informatiikka 2 (2) — 1983 vat entiseen tapaan kirjojen lukemiseen,

näyttäisi siltä, että väestön kohoava koulutustaso johtaisi tietokirjallisuuden ja tasok- kaamman kaunokirjallisuuden kysynnän kas- vuun kirjastoistakin.

Työelämässä tapahtuvat muutokset vaati- vat ammatissa toimivilta yleensä yhä kor- keampia vaatimuksia. Yhteiskunnallisen kehityksen edellyttämä jatkuvaan koulutukseen osallistuvien määrän lisääminen aiheuttaa siihen liittyvän kirjallisuuden ja muunkin tietomateriaalin kasvavaa kysyntää.

Peruskoulutuksen jälkeisen koulutuksen lisääntyminen on luonut ja luo tiedontarpeita, joiden tyydyttäminen ei kuulu kenenkään tehtäviin. Tammekann (1977, 53) pitää väliin- putoajaryhminä varsinkin perus- ja keskiasteen täydennyskoulutukseen tai uudelleen- koulutukseen hakeutuvia sekä erilaisissa luottamustehtävissä toimivia, joiden tietomateriaalin saannista huolehtiminen ei kuulu selvästi minkään laitoksen tehtäviin. Mm.

yleisissä kirjastoissa työskentelevien tulisi jo laitoksensa nykyisiä toimintalinjoja pohties- saan ottaa huomioon tämäntyyppisten tiedon- tarpeiden jatkuva kasvu.

Koulutus- ja ammattirakenteen muutokset näyttäisivät siis tarjoavan entistä suotuisem- mat edellytykset kulttuuriharrastusten, kirjallisuuden lukemisen sekä kirjastonkäytön- kin kasvulle. Sen sijaan informaatio- ja kulttuuriteknologian markkinamekanismien voimistama kasvu saattaa lisätä viihteen ku- lutusta orientoivan ja praktisen tietoaineksen kustannuksella. Tarjonnan määrällinen kasvu ei oletettavasti sinänsä houkuttele uusia käyttäjäryhmiä niin viihteelliselle kuin muul- lekaan aineistolle muista yhteiskunnallisista muutoksista riippumatta. Tarjonta ei tun- keudu tyhjiöön. Koulutustason kasvu ja ammattirakenteen muutokset näyttäisivät kas- vattavan ennen muuta muun kuin viihteen kysyntää.

Elintaso, arvot ja kunnallinen kirjasto Keskivertosuomalaisen elintaso on noussut huimasti toisen maailmansodan jälkeen. Hä- nen fyysinen ja sosiaalinen turvallisuutensa on tällä hetkellä aivan toista luokkaa kuin maailmansotien välillä eläneen sukupolven.

Taloudellisten arvojen ja tehokkuuden arvos- taminen on saanut yhä laajemmin jalansijaa suomalaisten mielissä. Kulutusideologian voimakas nousu heijastaa tätä kehitystä. Näky- vissä on kuitenkin oireita siitä, että muiden kuin taloudellisten ja elintason kohottami- seen liittyvien aineellisten arvojen merkitys

olisi kasvussa. Elintaso ei riitä elämisen tar- koitukseksi. J-P Roos (1980, 22) on huomaut- tanut, että kun ihmisen elämän ulkoinen hallinta on lakannut olemasta keskeinen ongelma, keskitytään elämän sisäisen hallin- nan ongelmiin. On löydettävä uusia tapoja tuoda elämään sisältöä, järjestystä ja tarkoi- tusta, kun ponnistelu elämän ulkoisten puit- teiden hyväksi ei enää riitä. Olemassaolon tarkoituksen ongelma muuttuu usein keskei- seksi, kun sosiaaliset olot ovat siedettävät tai hyvät.

Taloudellisten arvojen merkityksen vähe- neminen ihmisten toimintojen ohjaajana saattaa aiheuttaa päämäärättömyyttä, joka voi johtaa joko tarkoituksettomuuden koke- muksesta johtuvaan passivoitumiseen tai uusien arvojen etsintään. Myös rajujen yh- teiskunnallisten rakennemuutosten, mm.

maaltapaon, tasaantuminen antaa ihmisille tilaisuuden juurtua uusiin olosuhteisiin. Olo- jen vakiintuminen vähentää lamautunei- suutta ja mahdollistaa uusien, muuttuneisiin olosuhteisiin sopivien toimintamallien haes- kelun ja luomisen. Erilaisten uusien liikkei- den nousu varsinkin nuorison keskuudessa sekä elämisen laadullisten piirteiden korosta- minen yhteiskunnallisessa keskustelussa ovat oireita uudesta suuntautumisesta. Tämä merkitsee orientoivan, maailmaa jäsentävän ja erilaisia vaihtoehtoja tarjoavan tiedon tar- peen kasvua. Mikäli muutos on pysyvä, se saattaa luoda edellytyksiä erilaisten sivistys- pyrkimysten lisääntymiselle.

Toisaalta taloudellisten arvojen merkityksen mureneminen, kun uusia päämääriä ei löydetä, saattaa viedä yksilöltä uskon elämän mielekkyyteen ja johtaa vieraantumiseen, joka ilmenee epävarmuutena ja piittaamatto- muutena (vrt. Allardt 1965, 84—85). Pietilä (1969) on havainnut vieraantuneiden olevan taipuvaisempia käyttämään joukkotiedotus- välineitä enemmän viihteellisistä syistä kuin vieraantumattomat, jotka käyttivät välineitä ensimainittuja enemmän tiedollisista syistä.

Kämäräinen (1970, 128) on puolestaan havainnut, että itsensä keskimääräisesti anomi- semmiksi kokevat käyttävät vähän kulttuuri- ja opinto- sekä kirjastopalveluita. Mikäli siis usko taloudellisten arvojen kaikkivoipaisuu- teen vähenee eikä samalla pystytä löytämään uusia päämääriä, saattaa tilanne johtaa joi- denkin ryhmien osalta vieraantumiseen ja kasvavaan viihteen kysyntään tiedollisten aktiivisuuden kustannuksella. Vanhojen pää- määrien mureneminen vaikuttaa eri tavoin ihmisten tiedonhankinta- ja kulttuurinkäyttö- tottumuksiin siitä riippuen onko tarjolla ta-

(9)

Kirjastotiede ja injormatiikka 2 (2) — 1983 Vakkari: Yleisten kirjastojen... 51 voitteita, joita ihmiset pystyvät havaitsemaan

ja omaksumaan.

Tiedon merkityksen on sanottu kasvaneen yhteiskunnassa. Yksilön on hallittava yhä runsaampi tietomäärä tullakseen toimeen yhteisössään. Hänen tulee osata hankkia tarkoituksiinsa sopivaa tietoa alati kasvavasta tiedon tulvasta. Paisuva informaatiovirta tuntuu kuljettavan mukanaan runsaasti hen- genravinnoksi yhdentekevää ainesta. Tämän ohella siinä kulkee ylen runsaasti tarpeellista ja käyttökelpoista tietoa ja ajanvietettä. Kir- jasto valitsee tästä osansa ja asettaa sen tie- donhakutarkoituksiin jäsennettynä ihmisten käytettäväksi. Mutta pelkkä tieto ja doku- mentit, hakutekniikka tai aineiston löytyvyys ei riitä. Tarvitaan motivoitunut yksilö käyt- tämään näitä resursseja. Hänen on pystyttä- vä jäsentämään ympäristönsä ja asemansa siinä niin, että hän haluaa ja osaa valita kul- loinkin tarvitsemansa tiedon suuresta doku- menttien ja viestien määrästä. Hänen tulee siis osata orientoitua informaatioympäristös- sään. Tämä ei tapahdu pelkästään tietojen avulla. Kän tarvitsee arvoja sekä tavoitteita, joiden avulla hän voi hallita tiedon paljoutta tarkoituksiinsa sopivalla tavalla. Tieto si- nänsä ei tee toimintakykyiseksi, vaan se, että sitä pystyy jäsentämään ja käyttämään.

Kirjasto on perinteisesti välittänyt yleis- sivistävää tietokirjallisuutta, joka voi auttaa suuntimaan maailmassa. Vielä vahvemmin kunnallinen kirjasto on keskittynyt kaunokirjallisuuden lainaukseen. Kirjaston välittä- mästä kirjallisuudesta suhteellisesti suurempi osa kuuluu laatukaunokirjallisuuteen kuin muilla merkittävillä kirjakanavilla (vrt. K.

Eskola 1979, taulukot 38 ja 54). Kirjasto on myös välitettyjen kirjojen määrällä mitaten muita ylivoimaisesti suurempi laatukaunokir- jallisuuden välityskanava (Vakkari 1982a).

Tasokas kaunokirjallisuus on yleensä voi- makkaan orientoivaa. Se käsittelee sekä tietoja että arvoja omalla tavallaan antaen vi- rikkeitä maailman näkemiseen uutena usein ehkä voimakkaammin kuin tietokirjallisuus.

Kaunokirjallisuuden välittämisellä on yhä tärkeä sija kunnallisten kirjastojen tehtävä- kentässä.

Vaikka kunnallista kirjastoa voi yhteiskunnan rakennemuutoksissa ja tiedonvälityksessä joskus verrata pyörivään muruun auran viil- lon laidassa, sen merkitystä ei tule vähätellä.

Se ei ole murentunut. Viime aikojen tavoite- keskusteluissa kirjaston jälleen löydetty si- vistystehtävä saattaisi olla juuri sitä, että kirjasto pyrkii muodostamaan tarjontansa niin, että se tarojaa ihmisille välineitä orientoitua

maailmaan mielekkäällä tavalla myös tulevaisuudessa.

Kirjallisuutta

Alestalo, M., Yhteiskuntaluokat ja sosiaaliset ker- rostumat toisen maailmansodan jälkeen. Teok- sessa Suomalaiset. Yhteiskunnan rakenne teollistumisen aikana. WSOY, Porvoo & Hki &

Juva, 1980, 102—180.

Allardt, E., Yhteiskunnan rakenne ja sosiaalinen paine. WSOY, Porvoo & Hki, 1965.

Eskola, A., Lukemisen motivaatiosta. Sosiaalipsy- kologian teemaseminaari. Hki, 1976. Moniste.

Eskola, A., Ikä, koulunkäynti ja lukeminen eli miten problematisoida itsestäänselvyyksiä.

Sosiologia, 16 (2): 12—17. 1979.

Eskola, K., Suomalaisten kulttuuriharrastukset.

Valtion taidehallinnon julkaisuja 7. Valtion painatuskeskus, Hki, 1976.

Eskola, K., Suomalaiset kirjanlukijoina. Tammi, Hki, 1979.

Heiskanen, L, Televisio ja kansankulttuurin kehitys Suomessa. Teoksessa Sinkko, R. (toim.), Televisio ja suomalainen. W + G, Espoo, 1981.

Holopainen, L, Kirjastot vuonna 2001. Kirjasto- lehti, 73 (12): 571—574. 1980.

Komiteamietintö 1980:55. Liite 3. Teknologiako- mitean mietinnön liite 3. Teknisen kehityksen sosiaaliset vaikutukset 1980-luvulla. Valtion painatuskeskus, Hki, 1981.

Kämäräinen, K., Kaupunkilaisten vapaa-ajan käyttö. Kaupunkiliiton käsikirjoituksia ja tutkimuksia C 6. Vammala, 1970.

Lotti, L., Suomalaisten vapaa-ajanvietto vuosina 1970, 1975 ja 1980. Suomen Gallup Oy, Hki, 1981.

Pietilä, V., Vieraantuneisuus ja joukkotiedotusvä- lineiden käyttö. Teoksessa Nordenstreng, K.

(toim.), Joukkotiedotus ja yleisö. Tammi, Hki, 1969.

Rees, M. & Paisley, W., Sosial and psychological predictors of adult information seeking and media use. Adult education journal, 19: 11—

29. 1968.

Roos, J-P., Elämisen laatu ja elämäntapa. Sosiaa- linen aikakauskirja, 1980: 6, 17—22.

Ruohonen, V., Teknologinen kehitys ja yhteiskun- ta. Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen tutkimuksia B 14. 1981.

Schmidtchen, G., Lesekultur in Deutschland 1974.

Börsenblatt fur Deutschen Buchhandel — Frankfurter Ausgabe, 30: 705—896. 1974.

Siivonen, T., Viestintä vuonna 2000 — tulevaisuus sähköinen, mutta lehdistö säilyy. T-lehtimie- hen vuosikirja 1982, 19—23.

Tammekann, E-M., Tieteellisten kirjastojen tavoit- teet. Signum, 10 (4): 51—55. 1977.

Tiihonen, P., Television vaikutuksesta kirjastojen käyttöön. Tampereen yliopiston lehdistöopin laitos. Monistesarja 1. 1969.

Tilastollisia tiedonantoja 64. Väestöennusteet 1978—2020. Tilastokeskus, Hki, 1979.

Vakkari, P., Kirjan välityskanavien asemasta eri- tyyppisen kirjallisuuden hankinnassa. Käsikir- joitus. 1982a.

Vakkari, P., Kirjojen lukeminen ja yleiset kirjastot. Käsikirjoitus. 1982b.

Valkonen, T., Väkiluvun ja ikärakenteen kehitys.

Teoksessa Suomalaiset. Yhteiskunnan rakenne teollistumisen aikana. WSOY, Porvoo & Hki Juva, 1980, 10—35.