uef.fi
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Social Sciences and Business Studies
Dissertations in Social Sciences and Business Studies
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Julkisten ja yksityisten vanhusten hoivakotien vertailu luo tietopohjaa sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteolle. Tässä vertailevassa tutkimuksessa analysoitiin
hoivakotiorganisaatioiden näkyvää kulttuuria toimintaympäristön ja henkilöstön näkökulmista. Tutkimusaineiston muodostivat vuosina 2008–2014 tehdyt havainnot, kyselyt
ja haastattelut hoivakodeissa sekä alueen aikaisempi vertailututkimus. Tulokset osoittivat
enemmän hoivakotien samankaltaisuutta kuin eroavaisuutta ja tuottivat suosituksia
jatkotutkimukselle vertailuasetelmissa.
HANNELE KOMU
DISSERTATIONS | HANNELE KOMU | ORGANISAATIOKULTTUURI HOIVAKODISSA | No 137
HANNELE KOMU
ORGANISAATIOKULTTUURI HOIVAKODISSA
julkinen ja yksityinen hoivapalvelu toimintaympäristön ja henkilöstön vertailuna
Organisaatiokulttuuri
hoivakodissa
Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 137
HANNELE KOMU
Organisaatiokulttuuri hoivakodissa
– julkinen ja yksityinen hoivapalvelu
toimintaympäristön ja henkilöstön vertailuna
Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 137
HANNELE KOMU
Organisaatiokulttuuri hoivakodissa
– julkinen ja yksityinen hoivapalvelu
toimintaympäristön ja henkilöstön vertailuna
Grano Oy Jyväskylä, 2016
Vastaava toimittaja Kimmo Katajala Toimittaja Eija Fabritius Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN (nid): 978-952-61-2293-9 ISSN (nid): 1798-5749
ISSN-L: 1798-5749 ISBN (PDF): 978-952-61-2294-6
ISSN (PDF): 1798-5757
Komu, Hannele
Organization culture in care homes’ − comparison of public and private care homes from enviroment and personnel perspectives 115 p.
University of Eastern Finland
Faculty of Social Sciences and Business Studies, 2016
Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 137
ISBN (nid): 978-952-61-2293-9 ISSN (nid): 1798-5749
ISSN-L: 1798-5749
ISBN (PDF): 978-952-61-2294-6 ISSN (PDF): 1798-5757
Dissertation ABSTRACT
The aim of this study is to analyze and compare public and private elderly care homes from the perspective of artifacts as part of visible organizational culture.
The main emphasis of comparisons was put on physical and social environment and issues related to staff. The study was conducted in five stages in Eastern Finland's public and private care homes. The data consisted of observations (n=
17 and n= 4 care home) in two stages, a survey using Kogan’s attitude measurement (n=291) and a group interview (n=20). In addition, integrated literature review that compared earlier studies conducted in care homes between 2000 and 2015 is also included in this dissertation.
From the physical environment’s point of view this study did not find many differences, it found more similarities. According to staff, there was more staff and the staff´s level of education was higher in private care homes than in public care homes. However, nurses' attitudes were quite similar in both public and private care homes. It seems that the professional culture is quite similar both in public and private care homes. Altogether, the study found more similarities than differences between public and private care homes. For instance, it was difficult for the participants of focus groups to find different features when comparing public and private care homes.
The number of previous comparative studies on care homes is quite limited, so one result of this study is to be a guideline for further studies on the comparisons of organizational cultures in public and private care homes.
Key words: artifacts, organizational culture, elderly care, care home, public and private organization, comparative method
Grano Oy Jyväskylä, 2016
Vastaava toimittaja Kimmo Katajala Toimittaja Eija Fabritius Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN (nid): 978-952-61-2293-9 ISSN (nid): 1798-5749
ISSN-L: 1798-5749 ISBN (PDF): 978-952-61-2294-6
ISSN (PDF): 1798-5757
Komu, Hannele
Organization culture in care homes’ − comparison of public and private care homes from enviroment and personnel perspectives 115 p.
University of Eastern Finland
Faculty of Social Sciences and Business Studies, 2016
Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 137
ISBN (nid): 978-952-61-2293-9 ISSN (nid): 1798-5749
ISSN-L: 1798-5749
ISBN (PDF): 978-952-61-2294-6 ISSN (PDF): 1798-5757
Dissertation ABSTRACT
The aim of this study is to analyze and compare public and private elderly care homes from the perspective of artifacts as part of visible organizational culture.
The main emphasis of comparisons was put on physical and social environment and issues related to staff. The study was conducted in five stages in Eastern Finland's public and private care homes. The data consisted of observations (n=
17 and n= 4 care home) in two stages, a survey using Kogan’s attitude measurement (n=291) and a group interview (n=20). In addition, integrated literature review that compared earlier studies conducted in care homes between 2000 and 2015 is also included in this dissertation.
From the physical environment’s point of view this study did not find many differences, it found more similarities. According to staff, there was more staff and the staff´s level of education was higher in private care homes than in public care homes. However, nurses' attitudes were quite similar in both public and private care homes. It seems that the professional culture is quite similar both in public and private care homes. Altogether, the study found more similarities than differences between public and private care homes. For instance, it was difficult for the participants of focus groups to find different features when comparing public and private care homes.
The number of previous comparative studies on care homes is quite limited, so one result of this study is to be a guideline for further studies on the comparisons of organizational cultures in public and private care homes.
Key words: artifacts, organizational culture, elderly care, care home, public and private organization, comparative method
Komu, Hannele
Organisaatiokulttuuri hoivakodissa – julkinen ja yksityinen hoivapalvelu toimintaympäristön ja henkilöstön vertailuna 115 s.
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, 2016
Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 137
ISBN (nid): 978-952-61-2293-9 ISSN (nid.): 1798-5749 ISSN-L: 1798-5749
ISBN (PDF): 978–952-61-2294-6 ISSN (PDF): 1798–5757
Väitöskirja ABSTRAKTI
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida ja verrata julkisia ja yksityisiä vanhustenhuollon hoivakoteja näkyvän organisaatiokulttuurin näkökulmasta.
Vertailu kohdistettiin erityisesti hoivakotien toimintaympäristöön ja henkilöstöön. Tutkimus on toteutettu viidessä vaiheessa. Tutkimuksen kohteena ovat olleet itäsuomalaiset julkiset ja yksityisen vanhustenhuollon hoivakodit.
Tutkimuksessa on tehty kaksi havainnointia (n=17 ja n=4 hoivakotia) sekä kysely (n= 291 Kogan asennemittari) ja ryhmähaastattelu (n=20) henkilöstölle. Lisäksi on tehty integroitu kirjallisuuskatsaus tutkimuksista, jotka ovat kohdistuneet julkisiin ja yksityisiin hoivakoteihin vuosina 2000–2015.
Toimintaympäristön näkökulmasta tutkimus ei tuottanut eroja, pikemminkin toimintaympäristöt olivat samanlaisia. Henkilöstön näkökulmasta henkilöstöä oli enemmän ja henkilöstön koulutustaso oli korkeampi yksityisissä hoivakodeissa kuin julkisissa hoivakodeissa. Sen sijaan hoitajien asenteissa ei ollut eroja hoivakotien välillä, mikä kertoo vahvasta ammattikulttuurista.
Kokonaisuudessaan tutkimus osoitti enemmän organisaatioiden samankaltaisuutta kuin eroavaisuutta hoitokotien näkyvässä kulttuurissa.
Esimerkiksi ryhmähaastattelussa työntekijöiden oli vaikeaa tuottaa yksityisen tai julkisen hoivakodin ominaispiirteitä.
Aikaisempi vertaileva tutkimus julkisista ja yksityisistä hoivakodeista on vielä melko vähäistä. Aikaisemman tutkimuksen ja tämän tutkimuksen pohjalta väitöskirja tuottaa suosituksia jatkotutkimuksen kohdentamiseksi ja parempien vertailututkimusasetelmien luomiseksi julkisten ja yksityisten hoivakotien osalta.
Asiasanat: näkyvä organisaatiokulttuuri, vanhustenhuolto, hoivakoti, julkinen ja yksityinen organisaatio, vertaileva tutkimus
Esipuhe
Väitöskirjan tekeminen on minulle ollut itsensä voittamisen ja kehittymisen pitkäkestoinen prosessi. Pari vuotta sitten 6-vuotias veljenpoikani oli meillä kylässä ja hän katseli aamulla herättyään tätinsä koneella kirjoittamista ja kiinnostui siitä, kysyi hyvin luonnollisesti, mitä sinä teet. Kerrottuani, että teen tutkimusta, jossa yritän löytää eroja ja yhtäläisyyksiä, hän kysyi hyvinkin luonnollisesti, mitä sinä sitten teet, jos löydät niitä eroja. Haasteellisempaa on nyt tutkimuksen lopussa miettiä, pitääkö aina etsiä eroja. Tutkimukseni herätti paljon mielenkiintoisia kysymyksiä ja antoi paljon jatkotutkimusaiheita, niitä eroja ei löytynyt niinkään paljoa.
Väitöskirjateon alkuvaiheessa meidän pubri-tutkimusryhmäni sanoi minulle, että sinun olisi huomattavasti helpompi tutkia Nokian insinöörien tiimiyttämistä kuin vanhuspalveluita, koska olet siinä itse niin paljon sisällä. Varmaan tämä on ollutkin se haaste minulle, päästä irti käytännön työstä ja mennä sisälle teorian maailmaan. Mutta kiitos hyvä ohjauksen professorit Sari Rissanen, Jari Vuori (työn alkuvaiheessa) ja Johanna Lammintakanen (työn loppuvaiheessa) olen saanut työni tehtyä loppuun ja päässyt irti arjesta teoriaan. Kiitos varsinkin Sari, että jaksoit minun kanssani ja sait aina minut tekemään oikeita asioita. Kiitos myös teille muille, että uskoitte minuun ja kannustitte minua, ohjasitte kärsivällisesti tällaista nopeatempoista ihmistä, jonka piti oppia myös pysähtymään ja ajattelemaan, jarruttamaan itseään. Aina kun ei heti tarvitse lähteä vastaamaan esitettyyn kysymykseen..
Sain tehdä tutkimustyötä muutaman kuukauden irti virkatyöstäni ja pääsin osallistumaan kansainvälisiin tutkijatapaamisiin, kiitos siitä Suomen Akatemian rahoittaman ”Hyvinvoinnin rakentuminen vanhuspalveluissa” – hankkeen.
Olen ollut onnekas siinä suhteessa, että olen saanut olla mukana tutkimushankkeissa, joiden kautta olen saanut paljon tukea ja peilauspintaa omalle työlleni. Kiitos siitä Pubri-ryhmä ja CoWell-ryhmä sekä viimeisimmäksi Itä-Suomen yliopiston vanhustutkimuksen ryhmä.
Kiinnostukseni julkista ja yksityistä organisaatiota varten lähti jo maisteri- opintojen aikana ja olenkin saanut tehdä ja kulkea yhteistä tutkijan matkaa maisteri-opinnoista alkaen Satun ja Tarjan kanssa. CoWell-ryhmän kautta olen saanut tehdä yhteistyötä muidenkin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, tämä on rikastuttanut omaa ajatteluni ja toivottavasti myös työtäni, kiitos siis Sarin lisäksi myös Anneli, Mirja ja Susan sekä hankkeessamme mukana olleet kansainväliset tutkijat Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Iso-Britanniasta. Kiitos Jarin Pubri-ryhmästä erityisesti Satun ja
Komu, Hannele
Organisaatiokulttuuri hoivakodissa – julkinen ja yksityinen hoivapalvelu toimintaympäristön ja henkilöstön vertailuna 115 s.
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, 2016
Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 137
ISBN (nid): 978-952-61-2293-9 ISSN (nid.): 1798-5749 ISSN-L: 1798-5749
ISBN (PDF): 978–952-61-2294-6 ISSN (PDF): 1798–5757
Väitöskirja ABSTRAKTI
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida ja verrata julkisia ja yksityisiä vanhustenhuollon hoivakoteja näkyvän organisaatiokulttuurin näkökulmasta.
Vertailu kohdistettiin erityisesti hoivakotien toimintaympäristöön ja henkilöstöön. Tutkimus on toteutettu viidessä vaiheessa. Tutkimuksen kohteena ovat olleet itäsuomalaiset julkiset ja yksityisen vanhustenhuollon hoivakodit.
Tutkimuksessa on tehty kaksi havainnointia (n=17 ja n=4 hoivakotia) sekä kysely (n= 291 Kogan asennemittari) ja ryhmähaastattelu (n=20) henkilöstölle. Lisäksi on tehty integroitu kirjallisuuskatsaus tutkimuksista, jotka ovat kohdistuneet julkisiin ja yksityisiin hoivakoteihin vuosina 2000–2015.
Toimintaympäristön näkökulmasta tutkimus ei tuottanut eroja, pikemminkin toimintaympäristöt olivat samanlaisia. Henkilöstön näkökulmasta henkilöstöä oli enemmän ja henkilöstön koulutustaso oli korkeampi yksityisissä hoivakodeissa kuin julkisissa hoivakodeissa. Sen sijaan hoitajien asenteissa ei ollut eroja hoivakotien välillä, mikä kertoo vahvasta ammattikulttuurista.
Kokonaisuudessaan tutkimus osoitti enemmän organisaatioiden samankaltaisuutta kuin eroavaisuutta hoitokotien näkyvässä kulttuurissa.
Esimerkiksi ryhmähaastattelussa työntekijöiden oli vaikeaa tuottaa yksityisen tai julkisen hoivakodin ominaispiirteitä.
Aikaisempi vertaileva tutkimus julkisista ja yksityisistä hoivakodeista on vielä melko vähäistä. Aikaisemman tutkimuksen ja tämän tutkimuksen pohjalta väitöskirja tuottaa suosituksia jatkotutkimuksen kohdentamiseksi ja parempien vertailututkimusasetelmien luomiseksi julkisten ja yksityisten hoivakotien osalta.
Asiasanat: näkyvä organisaatiokulttuuri, vanhustenhuolto, hoivakoti, julkinen ja yksityinen organisaatio, vertaileva tutkimus
Esipuhe
Väitöskirjan tekeminen on minulle ollut itsensä voittamisen ja kehittymisen pitkäkestoinen prosessi. Pari vuotta sitten 6-vuotias veljenpoikani oli meillä kylässä ja hän katseli aamulla herättyään tätinsä koneella kirjoittamista ja kiinnostui siitä, kysyi hyvin luonnollisesti, mitä sinä teet. Kerrottuani, että teen tutkimusta, jossa yritän löytää eroja ja yhtäläisyyksiä, hän kysyi hyvinkin luonnollisesti, mitä sinä sitten teet, jos löydät niitä eroja. Haasteellisempaa on nyt tutkimuksen lopussa miettiä, pitääkö aina etsiä eroja. Tutkimukseni herätti paljon mielenkiintoisia kysymyksiä ja antoi paljon jatkotutkimusaiheita, niitä eroja ei löytynyt niinkään paljoa.
Väitöskirjateon alkuvaiheessa meidän pubri-tutkimusryhmäni sanoi minulle, että sinun olisi huomattavasti helpompi tutkia Nokian insinöörien tiimiyttämistä kuin vanhuspalveluita, koska olet siinä itse niin paljon sisällä. Varmaan tämä on ollutkin se haaste minulle, päästä irti käytännön työstä ja mennä sisälle teorian maailmaan. Mutta kiitos hyvä ohjauksen professorit Sari Rissanen, Jari Vuori (työn alkuvaiheessa) ja Johanna Lammintakanen (työn loppuvaiheessa) olen saanut työni tehtyä loppuun ja päässyt irti arjesta teoriaan. Kiitos varsinkin Sari, että jaksoit minun kanssani ja sait aina minut tekemään oikeita asioita. Kiitos myös teille muille, että uskoitte minuun ja kannustitte minua, ohjasitte kärsivällisesti tällaista nopeatempoista ihmistä, jonka piti oppia myös pysähtymään ja ajattelemaan, jarruttamaan itseään. Aina kun ei heti tarvitse lähteä vastaamaan esitettyyn kysymykseen..
Sain tehdä tutkimustyötä muutaman kuukauden irti virkatyöstäni ja pääsin osallistumaan kansainvälisiin tutkijatapaamisiin, kiitos siitä Suomen Akatemian rahoittaman ”Hyvinvoinnin rakentuminen vanhuspalveluissa” – hankkeen.
Olen ollut onnekas siinä suhteessa, että olen saanut olla mukana tutkimushankkeissa, joiden kautta olen saanut paljon tukea ja peilauspintaa omalle työlleni. Kiitos siitä Pubri-ryhmä ja CoWell-ryhmä sekä viimeisimmäksi Itä-Suomen yliopiston vanhustutkimuksen ryhmä.
Kiinnostukseni julkista ja yksityistä organisaatiota varten lähti jo maisteri- opintojen aikana ja olenkin saanut tehdä ja kulkea yhteistä tutkijan matkaa maisteri-opinnoista alkaen Satun ja Tarjan kanssa. CoWell-ryhmän kautta olen saanut tehdä yhteistyötä muidenkin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, tämä on rikastuttanut omaa ajatteluni ja toivottavasti myös työtäni, kiitos siis Sarin lisäksi myös Anneli, Mirja ja Susan sekä hankkeessamme mukana olleet kansainväliset tutkijat Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Iso-Britanniasta. Kiitos Jarin Pubri-ryhmästä erityisesti Satun ja
Tarjan lisäksi Jaana ja Mirja. Teidän kanssanne on ollut mielenkiintoista ja avartavaa tehdä yhteistyötä sekä tutkimusta.
Kiitos kuuluu myös dosentti, yliopettaja Mirja Kälviäiselle ja psykologian lisensiaatti Timo Renforssille yhdessä kirjoitetuista artikkeleista. Kiitos kuuluu myös teille tieteellisten julkaisujen artikkeleiden arvioijille rakentavista kommenteista.
Suuret kiitokset kuuluvat työni esitarkastajille professori Leena Turkille (Oulun yliopisto) ja professori Tarja Suomiselle (Tampereen yliopisto). Teidän perusteellinen paneutuminen työhöni jalosti työni tähän muotoon. Iso kiitos dosentti, tutkimusprofessori Anja Norolle (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sosiaali- ja terveysministeriö) vastaväittelijänä toimimisesta. Kiitokset kuuluvat myös suomen kielen opiskelija Pilvi Nenoselle suomen kielentarkastamisesta ja englannin kielen tarkastajalle Auli Varikselle.
Suurin kiitos kuuluu kuitenkin niille 21 hoivakodille, jotka teitte minun tutkimukseni mahdolliseksi. Annoitte minun ja muiden tutkimusprosesseihin osallistuneiden tulla teidän hoivakoteihin ja vastasitte kärsivällisesti kysymyksiini ja kyselyihini, otitte minut ja muut tutkijat mukaan teidän arkeen ja työhön.
Läheisten ja ystävien tukea tarvitaan aina. Läheiset ystävät Kirsi ja Mervi perheineen sekä sisarukset Kaisa ja Antti perheineen olette olleet suurana tukena ja auttaneet myös työn eteenpäin viemisessä, kiitos etenkin Minna, että jaksoit lukea ja lukea, etsiä muun muassa kirjoitusvirheitä. Te kaikki olette pitäneet minut kiinni myös arjessa. Kiitos kotoa saadun opin työn tekemiselle, kiitos äiti ja jo edesmennyt isäni. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Santulle, Villelle ja Markulle.
Olette kestäneet äitiä ja puolisoa nämä vuodet ja auttaneet ja kannustaneet omalla ihanalla tavallanne. Ilman teitä tämä työ ei olisi valmistunut, joten nyt on se juhlan aika.
Sonkajassa lokakuussa 2016 Hannele Komu
Sisällys
1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA RAKENNE ... 11
1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja keskeiset rajaukset... 11
1.2 Tutkimustehtävät, alkuperäisartikkelit ja raportin rakenne ... 13
2 TUTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET JA AIKAISEMPI TUTKIMUS ... 16
2.1 Julkinen ja yksityinen vanhustenhuolto ... 16
2.2 Organisaatiokulttuuri organisaation määrittäjänä ... 21
2.3 Julkisten ja yksityisten hoivakotien vertailun aikaisempi tutkimus ... 33
3 AINEISTOT JA MENETELMÄT ... 37
3.1 Vertailevan tutkimuksen metodologia ... 37
3.2 Empiiriset aineistot ja niiden analysointi ... 39
4 TOIMINTAYMPÄRISTÖN JA HENKILÖSTÖN VERTAILU ... 44
4.1 Toimintaympäristön vertailu ... 44
4.2 Henkilöstö ja henkilöstön toiminnan vertailu ... 51
5 TULOSTEN TARKASTELU JA POHDINTA ... 61
5.1 Tutkimuksen eettisyys, luotettavuus ja yleistettävyys ... 61
5.2 Tutkimuksen keskeiset tulokset ja suositukset hoivakodeille sekä vertailevalle tutkimukselle... 65
5.3 Tutkimuksen pohdinta ja jatkotutkimusaiheet ... 71
LÄHTEET ... 74
LIITTEET... 93
ARTIKKELIT ... 115
Tarjan lisäksi Jaana ja Mirja. Teidän kanssanne on ollut mielenkiintoista ja avartavaa tehdä yhteistyötä sekä tutkimusta.
Kiitos kuuluu myös dosentti, yliopettaja Mirja Kälviäiselle ja psykologian lisensiaatti Timo Renforssille yhdessä kirjoitetuista artikkeleista. Kiitos kuuluu myös teille tieteellisten julkaisujen artikkeleiden arvioijille rakentavista kommenteista.
Suuret kiitokset kuuluvat työni esitarkastajille professori Leena Turkille (Oulun yliopisto) ja professori Tarja Suomiselle (Tampereen yliopisto). Teidän perusteellinen paneutuminen työhöni jalosti työni tähän muotoon. Iso kiitos dosentti, tutkimusprofessori Anja Norolle (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sosiaali- ja terveysministeriö) vastaväittelijänä toimimisesta. Kiitokset kuuluvat myös suomen kielen opiskelija Pilvi Nenoselle suomen kielentarkastamisesta ja englannin kielen tarkastajalle Auli Varikselle.
Suurin kiitos kuuluu kuitenkin niille 21 hoivakodille, jotka teitte minun tutkimukseni mahdolliseksi. Annoitte minun ja muiden tutkimusprosesseihin osallistuneiden tulla teidän hoivakoteihin ja vastasitte kärsivällisesti kysymyksiini ja kyselyihini, otitte minut ja muut tutkijat mukaan teidän arkeen ja työhön.
Läheisten ja ystävien tukea tarvitaan aina. Läheiset ystävät Kirsi ja Mervi perheineen sekä sisarukset Kaisa ja Antti perheineen olette olleet suurana tukena ja auttaneet myös työn eteenpäin viemisessä, kiitos etenkin Minna, että jaksoit lukea ja lukea, etsiä muun muassa kirjoitusvirheitä. Te kaikki olette pitäneet minut kiinni myös arjessa. Kiitos kotoa saadun opin työn tekemiselle, kiitos äiti ja jo edesmennyt isäni. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Santulle, Villelle ja Markulle.
Olette kestäneet äitiä ja puolisoa nämä vuodet ja auttaneet ja kannustaneet omalla ihanalla tavallanne. Ilman teitä tämä työ ei olisi valmistunut, joten nyt on se juhlan aika.
Sonkajassa lokakuussa 2016 Hannele Komu
Sisällys
1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA RAKENNE ... 11
1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja keskeiset rajaukset... 11
1.2 Tutkimustehtävät, alkuperäisartikkelit ja raportin rakenne ... 13
2 TUTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET JA AIKAISEMPI TUTKIMUS ... 16
2.1 Julkinen ja yksityinen vanhustenhuolto ... 16
2.2 Organisaatiokulttuuri organisaation määrittäjänä ... 21
2.3 Julkisten ja yksityisten hoivakotien vertailun aikaisempi tutkimus ... 33
3 AINEISTOT JA MENETELMÄT ... 37
3.1 Vertailevan tutkimuksen metodologia ... 37
3.2 Empiiriset aineistot ja niiden analysointi ... 39
4 TOIMINTAYMPÄRISTÖN JA HENKILÖSTÖN VERTAILU ... 44
4.1 Toimintaympäristön vertailu ... 44
4.2 Henkilöstö ja henkilöstön toiminnan vertailu ... 51
5 TULOSTEN TARKASTELU JA POHDINTA ... 61
5.1 Tutkimuksen eettisyys, luotettavuus ja yleistettävyys ... 61
5.2 Tutkimuksen keskeiset tulokset ja suositukset hoivakodeille sekä vertailevalle tutkimukselle... 65
5.3 Tutkimuksen pohdinta ja jatkotutkimusaiheet ... 71
LÄHTEET ... 74
LIITTEET... 93
ARTIKKELIT ... 115
TAULUKOT
Taulukko 1. Tutkimuksen tarkoitus, tehtävät, keskeiset valinnat ja
raportointi... 15
Taulukko 2. Julkista ja yksityistä organisaatiota erottelevat tekijät tutkijoiden mukaan ... 18
Taulukko 3. Ikäihmisten asuminen sekä muistisairauden esiintyminen palvelujen piirissä olevilla vuosina 2010–2014 sekä yksityisten toimipaikkojen määrä 2013–2014 ... 20
Taulukko 4. Toimintaympäristön ja henkilöstön toiminnan empiirinen operationalisointi tässä tutkimuksessa ... 32
Taulukko 5. Tietokantahakujen tulokset 2000−2015 ja käytetyt asiasanat ... 34
Taulukko 6. Yhteenveto empiirisistä aineistoista ja analyysimenetelmistä ... 43
Taulukko 7. Fyysiset toimintaympäristöt hoivakodeissa (artikkeli 1, 2, 4) ... 45
Taulukko 8. Asukasrakenteet hoivakodeissa (artikkeli 1) ... 47
Taulukko 9. Johtamisrakenteet hoivakodeissa (artikkeli 1) ... 49
Taulukko 10. Henkilöstörakenteet hoivakodeissa (artikkeli 1)... 52
Taulukko 11. Työntekijöiden asenteet vanhuksia kohtaan julkisissa (n=192) ja yksityisissä (n=99) hoivakodeissa keskiarvoina (artikkeli 3) ... 54
Taulukko 12. Julkisen ja yksityisen hoivakodin tunnuspiirteet henkilöstön määrittämänä (artikkeli 4) ... 59
Taulukko 13. Keskeiset tulokset tässä tutkimuksessa ... 68
Taulukko 14. Aikaisempi vanhustenhuollon vertaileva tutkimus julkisissa ja yksityisissä hoivakodeissa toimintaympäristön ja henkilöstön näkökulmasta ... 109
KUVAT Kuva 1. Summamuuttujien väliset erot hoivakodeittain ... 57
KESKEISET LYHENTEET JA SYMBOLIT J = julkinen K= kunnallinen Y= yksityinen n= lukumäärä ka= keskiarvo v= ikävuosi
1 Tutkimuksen lähtökohdat ja rakenne
1.1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA KESKEISET RAJAUKSET Vanhuspalvelujen järjestäminen on yksi keskeinen sosiaali- ja terveyspalvelujen muutosprosessin kohde edelleen. Suomi ikääntyy ja varsinkin yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa (www.stat.fi; Kinnula ym. 2014a). Suomen vanhustenhuollon tavoitteena on, että mahdollisimman moni ikääntynyt ihminen voi elää itsenäisesti omassa kodissaan sekä tutussa asuin- että sosiaalisessa ympäristössään. Kodin ja kodinomaisten olosuhteiden lisäksi korostetaan asiakkaan oikeuksia ja osallisuutta. (ks. Kivelä 2006; Ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskeva laatusuositus.. 2008; Laki ikääntyneen väestön.. 2012;Laatusuositus hyvän ikääntymisen.. 2013.) Kuitenkin moni vanhus asuu erilaisissa hoivakodeissa nyt ja tulevaisuudessa, ja siksi tarvitaan edelleen lisäymmärrystä hoivakodeista vanhusten asuinympäristöinä myös tieteelliseen tutkimukseen pohjautuen.
Vanhuspalvelujen kehittämiseksi on luotu erilaisia tapoja järjestää palveluita Suomessa. Keskeiseksi ovat nousseet kysymykset siitä, kuinka tarvittavat palvelut on tarkoituksenmukaista järjestää (ks. myös STM 2013; STM 2014;
Kinnula ym. 2014 a; Kinnula ym. 2014 b). Tarkoituksenmukaiset palvelujen järjestämistavat sekä niiden arviointi ovat näkyneet sekä poliittisena että tutkimuksellisena kysymyksenä esimerkiksi yksityistämisen, kilpailuttamisen tai public- private partnership tutkimuksissa (Willberg 2006; Kähkönen 2007; Jäntti 2008; Savolainen 2011; Tynkkynen 2013). Tämä tutkimus kiinnittyy terveyshallintotieteelliseen julkisen ja yksityisen palvelutuotannon vertailun näkökulmaan ja vanhustenhuollon tutkimukseen.
Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida ja verrata julkisia ja yksityisiä vanhustenhuollon hoivakoteja näkyvän organisaatiokulttuurin näkökulmasta.
Vanhustenhuollon julkisia ja yksityisiä hoivakoteja vertaileva empiirinen tutkimus on melko vähäistä suhteessa kansalliseen keskusteluun julkisten ja yksityisten hoivakotien mahdollisista eroista (ks. tarkemmin tässä tiivistelmässä oleva kirjallisuuskatsaus). Kuitenkin poliittisen ja julkisen päätöksenteon taustaksi on tärkeää ymmärtää erilaisten palvelujen toteuttamistapojen mahdollista yhtenäisyyttä ja erilaisuutta.
TAULUKOT
Taulukko 1. Tutkimuksen tarkoitus, tehtävät, keskeiset valinnat ja
raportointi... 15
Taulukko 2. Julkista ja yksityistä organisaatiota erottelevat tekijät tutkijoiden mukaan ... 18
Taulukko 3. Ikäihmisten asuminen sekä muistisairauden esiintyminen palvelujen piirissä olevilla vuosina 2010–2014 sekä yksityisten toimipaikkojen määrä 2013–2014 ... 20
Taulukko 4. Toimintaympäristön ja henkilöstön toiminnan empiirinen operationalisointi tässä tutkimuksessa ... 32
Taulukko 5. Tietokantahakujen tulokset 2000−2015 ja käytetyt asiasanat ... 34
Taulukko 6. Yhteenveto empiirisistä aineistoista ja analyysimenetelmistä ... 43
Taulukko 7. Fyysiset toimintaympäristöt hoivakodeissa (artikkeli 1, 2, 4) ... 45
Taulukko 8. Asukasrakenteet hoivakodeissa (artikkeli 1) ... 47
Taulukko 9. Johtamisrakenteet hoivakodeissa (artikkeli 1) ... 49
Taulukko 10. Henkilöstörakenteet hoivakodeissa (artikkeli 1)... 52
Taulukko 11. Työntekijöiden asenteet vanhuksia kohtaan julkisissa (n=192) ja yksityisissä (n=99) hoivakodeissa keskiarvoina (artikkeli 3) ... 54
Taulukko 12. Julkisen ja yksityisen hoivakodin tunnuspiirteet henkilöstön määrittämänä (artikkeli 4) ... 59
Taulukko 13. Keskeiset tulokset tässä tutkimuksessa ... 68
Taulukko 14. Aikaisempi vanhustenhuollon vertaileva tutkimus julkisissa ja yksityisissä hoivakodeissa toimintaympäristön ja henkilöstön näkökulmasta ... 109
KUVAT Kuva 1. Summamuuttujien väliset erot hoivakodeittain ... 57
KESKEISET LYHENTEET JA SYMBOLIT J = julkinen K= kunnallinen Y= yksityinen n= lukumäärä ka= keskiarvo v= ikävuosi
1 Tutkimuksen lähtökohdat ja rakenne
1.1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA KESKEISET RAJAUKSET Vanhuspalvelujen järjestäminen on yksi keskeinen sosiaali- ja terveyspalvelujen muutosprosessin kohde edelleen. Suomi ikääntyy ja varsinkin yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa (www.stat.fi; Kinnula ym. 2014a). Suomen vanhustenhuollon tavoitteena on, että mahdollisimman moni ikääntynyt ihminen voi elää itsenäisesti omassa kodissaan sekä tutussa asuin- että sosiaalisessa ympäristössään. Kodin ja kodinomaisten olosuhteiden lisäksi korostetaan asiakkaan oikeuksia ja osallisuutta. (ks. Kivelä 2006; Ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskeva laatusuositus.. 2008; Laki ikääntyneen väestön.. 2012;Laatusuositus hyvän ikääntymisen.. 2013.) Kuitenkin moni vanhus asuu erilaisissa hoivakodeissa nyt ja tulevaisuudessa, ja siksi tarvitaan edelleen lisäymmärrystä hoivakodeista vanhusten asuinympäristöinä myös tieteelliseen tutkimukseen pohjautuen.
Vanhuspalvelujen kehittämiseksi on luotu erilaisia tapoja järjestää palveluita Suomessa. Keskeiseksi ovat nousseet kysymykset siitä, kuinka tarvittavat palvelut on tarkoituksenmukaista järjestää (ks. myös STM 2013; STM 2014;
Kinnula ym. 2014 a; Kinnula ym. 2014 b). Tarkoituksenmukaiset palvelujen järjestämistavat sekä niiden arviointi ovat näkyneet sekä poliittisena että tutkimuksellisena kysymyksenä esimerkiksi yksityistämisen, kilpailuttamisen tai public- private partnership tutkimuksissa (Willberg 2006; Kähkönen 2007; Jäntti 2008; Savolainen 2011; Tynkkynen 2013). Tämä tutkimus kiinnittyy terveyshallintotieteelliseen julkisen ja yksityisen palvelutuotannon vertailun näkökulmaan ja vanhustenhuollon tutkimukseen.
Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida ja verrata julkisia ja yksityisiä vanhustenhuollon hoivakoteja näkyvän organisaatiokulttuurin näkökulmasta.
Vanhustenhuollon julkisia ja yksityisiä hoivakoteja vertaileva empiirinen tutkimus on melko vähäistä suhteessa kansalliseen keskusteluun julkisten ja yksityisten hoivakotien mahdollisista eroista (ks. tarkemmin tässä tiivistelmässä oleva kirjallisuuskatsaus). Kuitenkin poliittisen ja julkisen päätöksenteon taustaksi on tärkeää ymmärtää erilaisten palvelujen toteuttamistapojen mahdollista yhtenäisyyttä ja erilaisuutta.
Tässä tutkimuksessa ymmärrän organisaatiokulttuurin olevan muutettavissa, ja se on tunnitettavissa organisaatioita tarkasteltaessa. Erilaisiin vanhuspalveluihin on kohdistunut kritiikkiä ja erilaisia laatuongelmia on tunnistettu myös hoivakodeissa (ks. mm. Noro ym. 2005; Sinervo ym. 2010).
Näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan onnistunut muutosprosessi, jonka edellytyksenä on organisaatiokulttuurin tutkiminen ja ymmärtäminen (ks. esim.
Nakari 2003; Gibson & Barsade 2003; Paalumäki 2004; Rashid ym. 2004; van Beek
& Gerritsen 2010
;
Varis 2012;
Grabowski ym. 2013; Tiirinki 2014). Organisaatiossa on nähtävissä erilaisia osakulttuureja, jotka on tärkeää tunnistaa.Organisaatiokulttuurin tunnistaminen on tärkeää myös siitä näkökulmasta, että erilaiset organisaatioiden osakulttuurit ovat usein melko heikkoja eivätkä yleensä keskustele keskenään. (Harisalo 2012.) Kun nämä osakulttuurit on tunnistettu, voidaan tunnistaa ja ymmärtää kokonaisuutta.
Tämän tutkimuksen kohteena ovat julkisten ja yksityisten hoivakotien organisaatiokulttuurien näkyvät tasot eli artefaktat. Artefaktat ovat näkyvä, mutta ei aina tulkittavissa oleva kulttuurin taso. Organisaation näkyvän kulttuurin tasoon kuuluvat fyysinen ja sosiaalinen ympäristö, fyysinen tila, ryhmän tekemisen tulos, kieli ja taiteelliset luomukset. (Smircich 1983; Schein 1987.) Vaikka Scheinin (1987) mukaan kulttuuria tulee ymmärtää myös näkymättömien perusoletusten mukaan, tarkastelen tässä tutkimuksessa organisaation näkyvää kulttuuria. Haluan ymmärtää tätä ihmisen rakentamaa fyysistä ja sosiaalista ympäristöä, koska se vaikuttaa suoraan hoivakotien asukkaisiin ja henkilöstöön ja kertoo meille organisaatioissa tapahtuvista muutoksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä (ks. mm. Schein 1987; Kinnunen 1990; Peters 2000; Carney 2006). Organisaatiokulttuurin tutkimista näkyvän tason kautta tukee myös Hatchin ja Cunliffen (2006) tutkimus. Heidän mukaansa organisaatiokulttuuri ilmenee ulkopuoliselle parhaiten sen näkyvän tason kautta (esim. tehtävien luonne, organisaation koko, organisaation traditiot) (Hatch &
Cunliffe 2006).
Organisaation näkyvän kulttuurin tarkastelu kohdistuu tässä tutkimuksessa fyysisen ja sosiaalisen toimintaympäristön ja henkilöstön toiminnan tarkasteluun.
Toimintaympäristön tarkastelun rajaan tässä tutkimuksessa tarkoittamaan fyysistä toimintaympäristöä, asukasympäristöä ja johtamisympäristöä.
Henkilöstön toiminnan osalta kohdennan tarkastelun erityisesti henkilöstön rakenteeseen, asenteisiin ja henkilöstön toiminnalle antamiin merkityksiin.
Perustelen näitä valintoja seuraavasti. Toimintaympäristöjen tutkimista tarvitaan, koska toimintaympäristöt vaikuttavat keskeisesti ikääntyneiden hyvinvointiin ja organisaation järjestykseen (ks. mm. Smircich 1983; Schein 1987;
Sleutel 2000; Kahana ym. 2003; Harisalo 2008; Hujala ym. 2013). Hyvinvoinnin ja organisaatioin järjestyksen näkökulmasta on viime vuosina lähdetty esimerkiksi rakentamaan erilaisia senioriasumisen malleja (ks. esim. Post & Tyvimaa 2010;
Tyvimaa & Giler 2012) ja on laajemmin huomioitu fyysistä ympäristöä suhteessa ikääntyneiden hyvinvointiin ja sen muotoutumiseen (ks. mm. Hujala ym. 2013).
Näin fyysinen ympäristö, asukasympäristön eli sen ketä hoivakotien asukkaina on, vaikuttaa suoraan asukkaan hyvinvointiin ja hänen toimintakykyynsä. Lisäksi johtamisympäristöllä on merkitystä asukkaiden hyvinvoinnille ja sen merkitys korostuu muuttuvassa organisaatiossa ja henkilöstön muutoksissa. Henkilöstön sekä heidän toimintansa tutkimista tarvitaan, koska vanhuspalvelut ovat henkilöstöintensiivisiä. Viime aikoina keskeisiä keskusteluteemoja henkilöstön näkökulmasta ovat olleet erityisesti henkilöstön määrä ja riittävyys sekä heidän tekemänsä työn sisältö hoivakodeissa. Henkilöstönäkökulman valinta osaltaan aukaisee näihin haasteisiin liittyviä ilmiöitä.
1.2. TUTKIMUSTEHTÄVÄT, ALKUPERÄISARTIKKELIT JA RAPORTIN RAKENNE
Tutkimuksen tarkennetut tehtävät ovat:
1. Kuvata ja verrata julkisia ja yksityisiä hoivakoteja näkyvän kulttuurin tasolla toimintaympäristön näkökulmasta.
2. Kuvata ja verrata julkisia ja yksityisiä hoivakoteja näkyvän kulttuurin tasolla henkilöstön toiminnan näkökulmasta.
3. Koostaa kokonaiskuva aikaisemman tutkimuksen ja tämän tutkimuksen perusteella aihepiiriin liittyvästä tutkimuksesta jatkotutkimuksen edistämiseksi.
Tutkimuksen ensimmäisessä tehtävässä kuvataan ja verrataan julkisia ja yksityisiä hoivakoteja toimintaympäristön osalta. Tutkimustehtävässä kaksi vastaava tarkastelu tehdään henkilöstön ja heidän toimintansa osalta.
Tutkimustehtävään kolme vastataan lisäksi tehdyllä integroidulla kirjallisuuskatsauksella (vuosilta 2000–2015) aikaisemman tutkimuksen haltuunottamiseksi ja metodologisten valintojen ymmärtämiseksi.
Kirjallisuuskatsauksen tutkimustuloksia verrataan tämän tutkimuksen empiirisiin tuloksiin, mikä antaa mahdollisuuksia arvioida jatkotutkimusaiheita ja asetelmia tulevaisuuden vertailututkimukselle.
Kokonaisuudessaan tutkimus rakentuu tiivistelmästä ja neljästä julkaistusta vertaisarvioidusta artikkelista. Alkuperäiset artikkelit ovat:
1. Komu Hannele, Vuori Jari, Rissanen Sari (2011): Julkisten ja yksityisten hoivakotien vertailu - Tutkimus vanhustenhuollon tehostettujen palveluasumisyksiköiden toiminnan eroista ja yhtäläisyyksistä.
Kunnallistieteellinen aikakausikirja 39(3), 233–249.
2. Komu Hannele, Rissanen Sari, Kälviäinen Mirja (2013a): Physical Environments of Care Homes – some Finnish case examples. Teoksessa:
(Toim.) Hujala A., Rissanen S., Vihma S.: Designing Wellbeing in Elderly
Tässä tutkimuksessa ymmärrän organisaatiokulttuurin olevan muutettavissa, ja se on tunnitettavissa organisaatioita tarkasteltaessa. Erilaisiin vanhuspalveluihin on kohdistunut kritiikkiä ja erilaisia laatuongelmia on tunnistettu myös hoivakodeissa (ks. mm. Noro ym. 2005; Sinervo ym. 2010).
Näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan onnistunut muutosprosessi, jonka edellytyksenä on organisaatiokulttuurin tutkiminen ja ymmärtäminen (ks. esim.
Nakari 2003; Gibson & Barsade 2003; Paalumäki 2004; Rashid ym. 2004; van Beek
& Gerritsen 2010
;
Varis 2012;
Grabowski ym. 2013; Tiirinki 2014). Organisaatiossa on nähtävissä erilaisia osakulttuureja, jotka on tärkeää tunnistaa.Organisaatiokulttuurin tunnistaminen on tärkeää myös siitä näkökulmasta, että erilaiset organisaatioiden osakulttuurit ovat usein melko heikkoja eivätkä yleensä keskustele keskenään. (Harisalo 2012.) Kun nämä osakulttuurit on tunnistettu, voidaan tunnistaa ja ymmärtää kokonaisuutta.
Tämän tutkimuksen kohteena ovat julkisten ja yksityisten hoivakotien organisaatiokulttuurien näkyvät tasot eli artefaktat. Artefaktat ovat näkyvä, mutta ei aina tulkittavissa oleva kulttuurin taso. Organisaation näkyvän kulttuurin tasoon kuuluvat fyysinen ja sosiaalinen ympäristö, fyysinen tila, ryhmän tekemisen tulos, kieli ja taiteelliset luomukset. (Smircich 1983; Schein 1987.) Vaikka Scheinin (1987) mukaan kulttuuria tulee ymmärtää myös näkymättömien perusoletusten mukaan, tarkastelen tässä tutkimuksessa organisaation näkyvää kulttuuria. Haluan ymmärtää tätä ihmisen rakentamaa fyysistä ja sosiaalista ympäristöä, koska se vaikuttaa suoraan hoivakotien asukkaisiin ja henkilöstöön ja kertoo meille organisaatioissa tapahtuvista muutoksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä (ks. mm. Schein 1987; Kinnunen 1990; Peters 2000; Carney 2006). Organisaatiokulttuurin tutkimista näkyvän tason kautta tukee myös Hatchin ja Cunliffen (2006) tutkimus. Heidän mukaansa organisaatiokulttuuri ilmenee ulkopuoliselle parhaiten sen näkyvän tason kautta (esim. tehtävien luonne, organisaation koko, organisaation traditiot) (Hatch &
Cunliffe 2006).
Organisaation näkyvän kulttuurin tarkastelu kohdistuu tässä tutkimuksessa fyysisen ja sosiaalisen toimintaympäristön ja henkilöstön toiminnan tarkasteluun.
Toimintaympäristön tarkastelun rajaan tässä tutkimuksessa tarkoittamaan fyysistä toimintaympäristöä, asukasympäristöä ja johtamisympäristöä.
Henkilöstön toiminnan osalta kohdennan tarkastelun erityisesti henkilöstön rakenteeseen, asenteisiin ja henkilöstön toiminnalle antamiin merkityksiin.
Perustelen näitä valintoja seuraavasti. Toimintaympäristöjen tutkimista tarvitaan, koska toimintaympäristöt vaikuttavat keskeisesti ikääntyneiden hyvinvointiin ja organisaation järjestykseen (ks. mm. Smircich 1983; Schein 1987;
Sleutel 2000; Kahana ym. 2003; Harisalo 2008; Hujala ym. 2013). Hyvinvoinnin ja organisaatioin järjestyksen näkökulmasta on viime vuosina lähdetty esimerkiksi rakentamaan erilaisia senioriasumisen malleja (ks. esim. Post & Tyvimaa 2010;
Tyvimaa & Giler 2012) ja on laajemmin huomioitu fyysistä ympäristöä suhteessa ikääntyneiden hyvinvointiin ja sen muotoutumiseen (ks. mm. Hujala ym. 2013).
Näin fyysinen ympäristö, asukasympäristön eli sen ketä hoivakotien asukkaina on, vaikuttaa suoraan asukkaan hyvinvointiin ja hänen toimintakykyynsä. Lisäksi johtamisympäristöllä on merkitystä asukkaiden hyvinvoinnille ja sen merkitys korostuu muuttuvassa organisaatiossa ja henkilöstön muutoksissa. Henkilöstön sekä heidän toimintansa tutkimista tarvitaan, koska vanhuspalvelut ovat henkilöstöintensiivisiä. Viime aikoina keskeisiä keskusteluteemoja henkilöstön näkökulmasta ovat olleet erityisesti henkilöstön määrä ja riittävyys sekä heidän tekemänsä työn sisältö hoivakodeissa. Henkilöstönäkökulman valinta osaltaan aukaisee näihin haasteisiin liittyviä ilmiöitä.
1.2. TUTKIMUSTEHTÄVÄT, ALKUPERÄISARTIKKELIT JA RAPORTIN RAKENNE
Tutkimuksen tarkennetut tehtävät ovat:
1. Kuvata ja verrata julkisia ja yksityisiä hoivakoteja näkyvän kulttuurin tasolla toimintaympäristön näkökulmasta.
2. Kuvata ja verrata julkisia ja yksityisiä hoivakoteja näkyvän kulttuurin tasolla henkilöstön toiminnan näkökulmasta.
3. Koostaa kokonaiskuva aikaisemman tutkimuksen ja tämän tutkimuksen perusteella aihepiiriin liittyvästä tutkimuksesta jatkotutkimuksen edistämiseksi.
Tutkimuksen ensimmäisessä tehtävässä kuvataan ja verrataan julkisia ja yksityisiä hoivakoteja toimintaympäristön osalta. Tutkimustehtävässä kaksi vastaava tarkastelu tehdään henkilöstön ja heidän toimintansa osalta.
Tutkimustehtävään kolme vastataan lisäksi tehdyllä integroidulla kirjallisuuskatsauksella (vuosilta 2000–2015) aikaisemman tutkimuksen haltuunottamiseksi ja metodologisten valintojen ymmärtämiseksi.
Kirjallisuuskatsauksen tutkimustuloksia verrataan tämän tutkimuksen empiirisiin tuloksiin, mikä antaa mahdollisuuksia arvioida jatkotutkimusaiheita ja asetelmia tulevaisuuden vertailututkimukselle.
Kokonaisuudessaan tutkimus rakentuu tiivistelmästä ja neljästä julkaistusta vertaisarvioidusta artikkelista. Alkuperäiset artikkelit ovat:
1. Komu Hannele, Vuori Jari, Rissanen Sari (2011): Julkisten ja yksityisten hoivakotien vertailu - Tutkimus vanhustenhuollon tehostettujen palveluasumisyksiköiden toiminnan eroista ja yhtäläisyyksistä.
Kunnallistieteellinen aikakausikirja 39(3), 233–249.
2. Komu Hannele, Rissanen Sari, Kälviäinen Mirja (2013a): Physical Environments of Care Homes – some Finnish case examples. Teoksessa:
(Toim.) Hujala A., Rissanen S., Vihma S.: Designing Wellbeing in Elderly
Care Homes. Aalto University publication series Crossover 2/2013, Unigrafia Oy, Helsinki, 192–204.
3. Komu Hannele, Rissanen Sari, Renfors Timo (2013b): Henkilöstön asenteet vanhuksia kohtaan yksityisissä ja julkisissa hoivakodeissa – organisaatiokulttuurinen näkökulma. Gerontologia 27(3), 1-11.
4. Komu Hannele, Rissanen Sari, Lammintakanen Johanna (2015): Näkyvä organisaatiokulttuuri kunnallisessa ja yksityisessä hoivakodissa.
Gerontologia 29(2), 75–87.
Ensimmäinen alkuperäisartikkeli käsittelee julkisten ja yksityisten hoivakotien eroja ja yhtäläisyyksiä tiettyjen toimintaympäristöön ja henkilöstöön liittyvien ominaispiirteiden kautta. Toisessa alkuperäisartikkelissa on tutkittu hoivakotien toimintaympäristöjä erityisesti fyysisen ympäristön kautta. Kolmannessa alkuperäisartikkelissa on tutkittu hoivakotien henkilöstön vanhusasenteita.
Neljännessä alkuperäisartikkelissa on tutkittu hoivakotien näkyvää kulttuuria ja mielikuvia julkisesta ja yksityisestä hoivakodista henkilöstön kuvaamana.
Artikkelien julkaisemiseen tässä tiivistelmässä on saatu luvat alkuperäisartikkeleiden julkaisijoilta. Taulukko 1 tiivistää tutkimuksen teoreettiset ja käsitteelliset valinnat, tutkimustehtävät, niihin liittyvät artikkelit ja tiivistelmän rakenteen.
Taulukko 1: Tutkimuksen tarkoitus, tehtävät, keskeiset valinnat ja raportointi
Tutkimuksen tarkoitus: analysoida ja verrata julkisia ja yksityisiä vanhustenhuollon hoivakoteja näkyvän organisaatiokulttuurin näkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettiset ja käsitteelliset valinnat (luvut 1.1, 2.1–2.3)
Tutkimustehtävät (luku 1.2)
Aineistot ja menetelmät (luku 3) ja raportointi (luku 4)
Julkinen ja yksityinen/ hoivakoti käsitteellisenä määrittelynä (2.1) Organisaation näkyvä kulttuuri hoivakodeissa (Scheiniläinen 1987 tulkinta) (luku 2.2)
Toimintaympäri stö: fyysinen-, johtamis- ja asukasympäris- tö (luku 2.2.)
1) Kuvata ja verrata julkisia ja yksityisiä hoivakoteja näkyvän kulttuurin tasolla toimintaympä- ristön
näkökulmasta.
Artikkelit 1-2 ja tiivistelmä (4.1)
Henkilöstö: asenteet, rakenne ja osaaminen (luku 2.2.)
2) Kuvata ja verrata julkisia ja yksityisiä hoivakoteja näkyvän kulttuurin tasolla henkilöstön toiminnan näkökulmasta.
Artikkeli 3-4 ja tiivistelmä (4.2)
Aikaisemman tutkimuksen hyödyntäminen (luku 2.3)
3) Koostaa kokonaiskuva aikaisemman tutkimuksen ja tämän tutkimuksen perusteella aihepiiriin liittyvästä tutkimuksesta jatkotutkimuk- sen
Artikkelit 1-4 ja tiivistelmä (2.3, 4.3)
Tulosten tarkastelu ja pohdinta (luku 5)
Care Homes. Aalto University publication series Crossover 2/2013, Unigrafia Oy, Helsinki, 192–204.
3. Komu Hannele, Rissanen Sari, Renfors Timo (2013b): Henkilöstön asenteet vanhuksia kohtaan yksityisissä ja julkisissa hoivakodeissa – organisaatiokulttuurinen näkökulma. Gerontologia 27(3), 1-11.
4. Komu Hannele, Rissanen Sari, Lammintakanen Johanna (2015): Näkyvä organisaatiokulttuuri kunnallisessa ja yksityisessä hoivakodissa.
Gerontologia 29(2), 75–87.
Ensimmäinen alkuperäisartikkeli käsittelee julkisten ja yksityisten hoivakotien eroja ja yhtäläisyyksiä tiettyjen toimintaympäristöön ja henkilöstöön liittyvien ominaispiirteiden kautta. Toisessa alkuperäisartikkelissa on tutkittu hoivakotien toimintaympäristöjä erityisesti fyysisen ympäristön kautta. Kolmannessa alkuperäisartikkelissa on tutkittu hoivakotien henkilöstön vanhusasenteita.
Neljännessä alkuperäisartikkelissa on tutkittu hoivakotien näkyvää kulttuuria ja mielikuvia julkisesta ja yksityisestä hoivakodista henkilöstön kuvaamana.
Artikkelien julkaisemiseen tässä tiivistelmässä on saatu luvat alkuperäisartikkeleiden julkaisijoilta. Taulukko 1 tiivistää tutkimuksen teoreettiset ja käsitteelliset valinnat, tutkimustehtävät, niihin liittyvät artikkelit ja tiivistelmän rakenteen.
Taulukko 1: Tutkimuksen tarkoitus, tehtävät, keskeiset valinnat ja raportointi
Tutkimuksen tarkoitus: analysoida ja verrata julkisia ja yksityisiä vanhustenhuollon hoivakoteja näkyvän organisaatiokulttuurin näkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettiset ja käsitteelliset valinnat (luvut 1.1, 2.1–2.3)
Tutkimustehtävät (luku 1.2)
Aineistot ja menetelmät (luku 3) ja raportointi (luku 4)
Julkinen ja yksityinen/
hoivakoti käsitteellisenä määrittelynä (2.1) Organisaation näkyvä kulttuuri hoivakodeissa (Scheiniläinen 1987 tulkinta) (luku 2.2)
Toimintaympäri stö: fyysinen-, johtamis- ja asukasympäris- tö (luku 2.2.)
1) Kuvata ja verrata julkisia ja yksityisiä hoivakoteja näkyvän kulttuurin tasolla toimintaympä- ristön
näkökulmasta.
Artikkelit 1-2 ja tiivistelmä (4.1)
Henkilöstö:
asenteet, rakenne ja osaaminen (luku 2.2.)
2) Kuvata ja verrata julkisia ja yksityisiä hoivakoteja näkyvän kulttuurin tasolla henkilöstön toiminnan näkökulmasta.
Artikkeli 3-4 ja tiivistelmä (4.2)
Aikaisemman tutkimuksen hyödyntäminen (luku 2.3)
3) Koostaa kokonaiskuva aikaisemman tutkimuksen ja tämän tutkimuksen perusteella aihepiiriin liittyvästä tutkimuksesta jatkotutkimuk- sen
Artikkelit 1-4 ja tiivistelmä (2.3, 4.3)
Tulosten tarkastelu ja pohdinta (luku 5)
2 Tutkimuksen keskeiset käsitteet ja aikaisempi tutkimus
2.1 JULKINEN JA YKSITYINEN VANHUSTENHUOLTO Julkisen ja yksityisen määrittäminen
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan julkisen määritelmää voidaan katsoa kolmesta näkökulmasta: 1. julkinen tarkoittaa avointa, kaikkien nähden, kuullen tapahtuvaa, yleisesti tiedossa olevaa, 2. julkinen tarkoittaa kaikkia koskevaa ja yleiseen käyttöön tarkoitettua ja 3. julkinen on yhteiskunnan elimen toimintaan kuuluva (valtion, kunnan tai seurakunnan). Vastaavasti yksityinen on vastakohta julkiselle. (Kielitoimiston sanakirja 2014.)
Organisaatioteorian mukaan ottaminen julkisen ja yksityisen organisaatioiden määrittelyyn moniuloitteistaa käsitteiden määrittelyä. Tämän takia on keskeistä määritellä tarkkaan julkinen ja yksityinen organisaatio myös vanhustenhuollossa ja tässä tutkimuksessa. Kokonaisuudessaan käsitteiden ja termien määrittäminen on tärkeää (ks. esim. Willberg 2006) ja käsitteisiin liittyy ominaisuuksia, jotka määrittävät niitä (Lammintakanen ym. 2008). Terveyshallintotieteissä käsitemäärittelyt ovat vielä melko vakiintumattomia (ks. esim. Vuori 2005;
Willberg 2006; Lammintakanen ym. 2008), ja siksi eri tutkimukset osaltaan muokkaavat käsitteiden käyttöä ja antavat eri asioille erilaisia merkityksiä.
Organisaatioteorian mukaan ympäristö luo sekä rajoituksia että mahdollisuuksia rakenteille ja strategioille (Sofaer 1994, 78). Yksityiset organisaatiot ovat yhä suuremmassa määrin valtiollisen politiikan ohjaamia ja julkiset organisaatiot ovat kiinnostuneita kvasimarkkinoista.1Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on vahvasti nostettu esille tilaaja- tuottajaorganisaatiot, yhtiöittäminen ja asukkaan valinvapaus (ks. mm.
1Kvasimarkkinat tai näennäismarkkinat tarkoittavat tilannetta, jossa luodaan markkinaolosuhteet julkisen sektorin sisälle. Näennäismarkkinat voidaan ymmärtää joko markkinamuodoksi itsessään tai välivaiheeksi pyrittäessä aitoihin markkinoihin, ja niillä voidaan viitata mihin tahansa tilanteeseen, joka poikkeaa markkinoista. Niihin kuuluu mm. julkisen sektorin ylläpitäminen, verorahoitteisuus pääosin, hyvinvoinnin tavoittelu, erilaiset palvelun tuottajat (ks. mm. Kähkönen 2007; Kähkönen &
Volk 2008; Valkama ym. 2015).
www.valtioneuvosto.fi). Organisaatioteorian mukaan mielenkiintoinen ongelma on selvittää, miten julkinen organisaatio eroaa yksityisestä organisaatiosta. Eri tutkijat ovat tehneet erilaisia käsitemäärittelyjä julkisesta ja yksityisestä organisaatiosta. Organisaatioiden nähdään eroavan toisistaan suunnittelun, muotojen, suhteiden, roolien, tehtävän ja toiminnan sekä fyysisten järjestelyiden kautta (ks. mm. Pleffer 1982, 260). Myös Benn ja Gauss (1983, 7) näkevät julkisen ja yksityisen lähestymisen samalla tavalla. Heidän mukaansa toimintaan kuuluvat fyysinen toiminta (mm. paikat, tilat), osallistuminen sekä osallisuus informaatioon (ks. myös Steinberg 1999, 292). Bozemanin (1987, 15) mukaan julkisen ja yksityisen sektorin vertailussa voidaan nähdä kolme kategoriaa:
henkilöstön vertailu, päämäärän ja toiminnan vertailu sekä organisaation ja rakenteiden vertailu. Valintani tässä tutkimuksessa ovat toimintaympäristön ja henkilöstön vertailu, jotka Bozemanin (1987) mukaan kuuluvat organisaation ja rakenteiden sekä henkilöstön vertailuun.
Julkisen ja yksityisen organisaation välinen ero saattaa olla hyvin näkymätön, sillä kaikki organisaatiot joutuvat toimimaan vaihtelevassa julkisessa kontrollissa, kuten Bozeman (1987, 5) toteaa. Tämä asettaa haasteita julkisen ja yksityisen organisaation vertailulle, sillä Bozemanin (1987, 4-5) mukaan organisaatiot ovat yleensä sekoitus molemmista ja voidaan määritellä julkisuuden ulottuvuuksina. Eroteltaessa julkista yksityisestä nähdään organisointimuodon lisäksi tärkeänä johtajuus, organisaation koko ja resurssit.
Bozemanin mukaan julkisessa organisaatiossa on enemmän sääntöjä ja toimintaohjeita sekä hierarkiaa. Hierarkkinen järjestelmä rajoittaa toimintaa ja on siten muodollisempi. Julkiseen toimintaan vaikuttaa lisäksi politiikka. (Bozeman 1987,1, 4-5, 17.)
Julkisen ja yksityisen organisaation eroja voidaan tarkastella myös toimijoiden, rahoituspohjan ja poliittisen sekä taloudellisen kontrollin näkökulmasta (Paunio 1995, 203). Markkinaohjauksen mukaan julkista ja yksityistä määrittelevät myös Pollitt & Bouchaert (1995, 17–18). Heidän mukaansa julkinen organisaatio eroaa yksityisestä siten, että siltä puuttuu markkinatyyppinen kilpailu, eli palvelujen kuluttaja tai käyttäjä ei voi verrata laatua. Toinen ero näiden organisaatioiden välillä on se, että hallinnolla on erityyppinen rooli julkisessa organisaatiossa. Yksityisissä vanhuspalveluissa onkin keskeisenä piirteenä niihin kohdistuva voimakas poliittis-hallinnollinen ohjaus sekä yhteistyö kunnan kanssa (Rissanen 1999; Tolonen & Rissanen 2012).
Voidaan sanoa, että organisaatio on sitä julkisempi, mitä enemmän poliittista ja vähemmän taloudellista kontrollia siihen kohdistuu (Paunio 1995, 203).
Julkisen ja yksityisen organisaation näkyvät erot voidaan nähdä Bozemanin (1987, 15), Perry & Raineyn (1988, 183), Polittin & Bouchaertin (1995, 118–134) ja Julkusen (2006, 107) mukaan johtamisessa, toimintaympäristössä, rajoituksessa, kilpailussa, asiakkaissa, resursseissa, intressissä, mahdollisuuksissa, työhön sitoutumisessa, asiakaslähtöisyydessä ja hinnassa.
2 Tutkimuksen keskeiset käsitteet ja aikaisempi tutkimus
2.1 JULKINEN JA YKSITYINEN VANHUSTENHUOLTO Julkisen ja yksityisen määrittäminen
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan julkisen määritelmää voidaan katsoa kolmesta näkökulmasta: 1. julkinen tarkoittaa avointa, kaikkien nähden, kuullen tapahtuvaa, yleisesti tiedossa olevaa, 2. julkinen tarkoittaa kaikkia koskevaa ja yleiseen käyttöön tarkoitettua ja 3. julkinen on yhteiskunnan elimen toimintaan kuuluva (valtion, kunnan tai seurakunnan). Vastaavasti yksityinen on vastakohta julkiselle. (Kielitoimiston sanakirja 2014.)
Organisaatioteorian mukaan ottaminen julkisen ja yksityisen organisaatioiden määrittelyyn moniuloitteistaa käsitteiden määrittelyä. Tämän takia on keskeistä määritellä tarkkaan julkinen ja yksityinen organisaatio myös vanhustenhuollossa ja tässä tutkimuksessa. Kokonaisuudessaan käsitteiden ja termien määrittäminen on tärkeää (ks. esim. Willberg 2006) ja käsitteisiin liittyy ominaisuuksia, jotka määrittävät niitä (Lammintakanen ym. 2008). Terveyshallintotieteissä käsitemäärittelyt ovat vielä melko vakiintumattomia (ks. esim. Vuori 2005;
Willberg 2006; Lammintakanen ym. 2008), ja siksi eri tutkimukset osaltaan muokkaavat käsitteiden käyttöä ja antavat eri asioille erilaisia merkityksiä.
Organisaatioteorian mukaan ympäristö luo sekä rajoituksia että mahdollisuuksia rakenteille ja strategioille (Sofaer 1994, 78). Yksityiset organisaatiot ovat yhä suuremmassa määrin valtiollisen politiikan ohjaamia ja julkiset organisaatiot ovat kiinnostuneita kvasimarkkinoista.1Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on vahvasti nostettu esille tilaaja- tuottajaorganisaatiot, yhtiöittäminen ja asukkaan valinvapaus (ks. mm.
1Kvasimarkkinat tai näennäismarkkinat tarkoittavat tilannetta, jossa luodaan markkinaolosuhteet julkisen sektorin sisälle. Näennäismarkkinat voidaan ymmärtää joko markkinamuodoksi itsessään tai välivaiheeksi pyrittäessä aitoihin markkinoihin, ja niillä voidaan viitata mihin tahansa tilanteeseen, joka poikkeaa markkinoista. Niihin kuuluu mm. julkisen sektorin ylläpitäminen, verorahoitteisuus pääosin, hyvinvoinnin tavoittelu, erilaiset palvelun tuottajat (ks. mm. Kähkönen 2007; Kähkönen &
Volk 2008; Valkama ym. 2015).
www.valtioneuvosto.fi). Organisaatioteorian mukaan mielenkiintoinen ongelma on selvittää, miten julkinen organisaatio eroaa yksityisestä organisaatiosta. Eri tutkijat ovat tehneet erilaisia käsitemäärittelyjä julkisesta ja yksityisestä organisaatiosta. Organisaatioiden nähdään eroavan toisistaan suunnittelun, muotojen, suhteiden, roolien, tehtävän ja toiminnan sekä fyysisten järjestelyiden kautta (ks. mm. Pleffer 1982, 260). Myös Benn ja Gauss (1983, 7) näkevät julkisen ja yksityisen lähestymisen samalla tavalla. Heidän mukaansa toimintaan kuuluvat fyysinen toiminta (mm. paikat, tilat), osallistuminen sekä osallisuus informaatioon (ks. myös Steinberg 1999, 292). Bozemanin (1987, 15) mukaan julkisen ja yksityisen sektorin vertailussa voidaan nähdä kolme kategoriaa:
henkilöstön vertailu, päämäärän ja toiminnan vertailu sekä organisaation ja rakenteiden vertailu. Valintani tässä tutkimuksessa ovat toimintaympäristön ja henkilöstön vertailu, jotka Bozemanin (1987) mukaan kuuluvat organisaation ja rakenteiden sekä henkilöstön vertailuun.
Julkisen ja yksityisen organisaation välinen ero saattaa olla hyvin näkymätön, sillä kaikki organisaatiot joutuvat toimimaan vaihtelevassa julkisessa kontrollissa, kuten Bozeman (1987, 5) toteaa. Tämä asettaa haasteita julkisen ja yksityisen organisaation vertailulle, sillä Bozemanin (1987, 4-5) mukaan organisaatiot ovat yleensä sekoitus molemmista ja voidaan määritellä julkisuuden ulottuvuuksina. Eroteltaessa julkista yksityisestä nähdään organisointimuodon lisäksi tärkeänä johtajuus, organisaation koko ja resurssit.
Bozemanin mukaan julkisessa organisaatiossa on enemmän sääntöjä ja toimintaohjeita sekä hierarkiaa. Hierarkkinen järjestelmä rajoittaa toimintaa ja on siten muodollisempi. Julkiseen toimintaan vaikuttaa lisäksi politiikka. (Bozeman 1987,1, 4-5, 17.)
Julkisen ja yksityisen organisaation eroja voidaan tarkastella myös toimijoiden, rahoituspohjan ja poliittisen sekä taloudellisen kontrollin näkökulmasta (Paunio 1995, 203). Markkinaohjauksen mukaan julkista ja yksityistä määrittelevät myös Pollitt & Bouchaert (1995, 17–18). Heidän mukaansa julkinen organisaatio eroaa yksityisestä siten, että siltä puuttuu markkinatyyppinen kilpailu, eli palvelujen kuluttaja tai käyttäjä ei voi verrata laatua. Toinen ero näiden organisaatioiden välillä on se, että hallinnolla on erityyppinen rooli julkisessa organisaatiossa. Yksityisissä vanhuspalveluissa onkin keskeisenä piirteenä niihin kohdistuva voimakas poliittis-hallinnollinen ohjaus sekä yhteistyö kunnan kanssa (Rissanen 1999; Tolonen & Rissanen 2012).
Voidaan sanoa, että organisaatio on sitä julkisempi, mitä enemmän poliittista ja vähemmän taloudellista kontrollia siihen kohdistuu (Paunio 1995, 203).
Julkisen ja yksityisen organisaation näkyvät erot voidaan nähdä Bozemanin (1987, 15), Perry & Raineyn (1988, 183), Polittin & Bouchaertin (1995, 118–134) ja Julkusen (2006, 107) mukaan johtamisessa, toimintaympäristössä, rajoituksessa, kilpailussa, asiakkaissa, resursseissa, intressissä, mahdollisuuksissa, työhön sitoutumisessa, asiakaslähtöisyydessä ja hinnassa.
Taulukko 2. Julkista ja yksityistä organisaatiota erottelevat tekijät tutkijoiden mukaan
Erotteleva tekijä Tutkija tai tutkimusryhmä
Kontrolli Pfeffer 1982
Suunnittelu Suhteet Roolit Tehtävät Toiminta
Pfeffer 1982 Benn, Gaus 1983
Säännöt Toimintaohjeet Hierarkia
Rainey, Backoff, Levine 1976 Bozeman 1987
Omistajuus Rahoituspohja
Vuori 1993 Paunio 1995 Richardson 1998 Scott, Falcone 1998 Poliittinen ja
taloudellinen kontrolli
Paunio 1995 Markkinatyyppinen
kilpailu Laadun vertailu
Pollitt, Bouchaert 1995
Poliittis-hallinnollinen ohjaus
Rissanen 1999
Tähän tutkimukseen julkista ja yksityistä organisaatiota erottavana ja selittävänä tekijänä on otettu annettuna edellä mainituista omistajuus. Omistajuuden näkökulmasta määriteltynä julkinen organisaatio on valtion tai kunnan omistama ja rahoittama ja yksityinen organisaatio on yksityisten henkilöiden tai säätiöiden omistama ja rahoittama (Vuori 1993, 24–25, 136; Richardson 1998, 25; Scott &
Falcone 1998, 127). Kuitenkin Suomessa sekä yksityiseen että julkiseen hoivakotiin liittyy sekä yksityistä että julkista rahoitusta. Samalla tässä tutkimuksessa hyväksytään se, että julkiseen ja yksityiseen toimintaan liitetään joitakin mielikuvia. Esimerkiksi Paunio (1995, 203) on tuonut esille, että julkinen organisaatio tavoittelee yhteistä hyvää ja yksityinen organisaatio omaa hyötyä.
Julkinen organisaatio rahoittaa toimintaansa veroilla ja asiakasmaksuilla, kun taas yksityinen organisaatio saa rahansa myyntituloina, joista osa voi tulla julkiselta sektorilta. Julkista organisaatiota pidetään yleisesti hierarkkisesti organisoituna. Tällaiset väittämät voivat olla totta tai mielikuvia organisaatiosta.
Omistajuuden näkökulmasta tässä tutkimuksessa julkiset hoivakodit ovat kuntien omistamia hoivakoteja ja yksityiset hoivakodit ovat yksityisten henkilöiden yritysten omistamia hoivakoteja. Tutkimuksen ulkopuolelle jäivät
suuret ja usein ketjumaiset yritykset, koska tutkimushetkellä näihin ei saatu tutkimuslupaa. Hoivakoteja voivat omistaa myös erilaiset säätiöt ja yhdistykset2. Tilastojen kautta katsottuna (Taulukko 3) vuonna 2014 suomalaisista yli 75- vuotiaista asui omissa kodeissaan 90,4 % ja erilaisissa asumispalveluissa 9,6 % (palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, vanhainkoti, terveyskeskuksen pitkäaikaishoito). Kotona asuminen ja tehostetussa palveluasumisessa asuminen on lisääntynyt ja vastaavasti vanhaikodeissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla asuminen on vähentynyt. Vuonna 2014 yli 75-vuotiaita yksin kotona asuvia oli 47,8 %, heistä enemmistö oli miehiä. Asumispalveluissa sen sijaan oli naisia enemmän. (THL:n tilasto- ja tietopankki Sotkanet.) Suurinta yksinasuminen on syrjäseuduilla ja maaseutumaisissa kunnissa (Jaakko 2012). Katsottaessa ihmisten muuttamista, on 65–69-vuotiaiden henkilöiden muuttaminen kasvanut 31 % vuodesta 2010 vuoteen 2014 verrattuna (ks. esim. Suomen virallinen tilasto..
2016).
Asumispalveluja tuottavat suurimmaksi osaksi suuret ja keskisuuret yritykset sekä säätiöt. Suurten ja keskisuurten yritysten määrä on kasvanut 2000-luvun lopulta lähtien. Tähän ovat vaikuttaneet yritysten orgaaninen ja epäorgaaninen kasvu sekä järjestöjen palvelutuotannon yhtiöittäminen. Suuret yritykset muodostavat usein konserneja eli taloudellisia kokonaisuuksia. Tämä on näkynyt siten, että vaikka palvelutarve on kasvanut, yritysten määrä ei ole.
Palvelurakenteen muutos (mm. tarvitaan enemmän ympärivuorokautista palveluasumista) ja sitä kautta yritysten kannattavuus ovat vaikuttaneet keskeisesti yrityskoon kasvuun. Maantieteellisesti suurin osa yrityksistä sijaitsee vielä Etelä-Suomessa, mutta asukaslukuun suhteutettuna on toimipaikkatiheys suurinta haja-asutusalueiden maakunnissa. (Lith 2013.)
2 Säätiö on johonkin hyödylliseen tarkoitukseen perustettu hallinto-organisaatio, johon on sijoitettu omaisuutta. Säätiö on johonkin höydylliseen tarkoitukseen perustettu hallinto-organisaatio. Säätiöllä on rekisteröitynä itsenäisen oikeushenkilön asema. Yhdistys on useiden henkilöiden muodostama yhteisten tarkistusperien toteuttamista varten oleva tieteellinen, aatteellinen tai taloudellinen yhdistys.
(Kielitoimiston sanakirja 2014.)
Taulukko 2. Julkista ja yksityistä organisaatiota erottelevat tekijät tutkijoiden mukaan
Erotteleva tekijä Tutkija tai tutkimusryhmä
Kontrolli Pfeffer 1982
Suunnittelu Suhteet Roolit Tehtävät Toiminta
Pfeffer 1982 Benn, Gaus 1983
Säännöt Toimintaohjeet Hierarkia
Rainey, Backoff, Levine 1976 Bozeman 1987
Omistajuus Rahoituspohja
Vuori 1993 Paunio 1995 Richardson 1998 Scott, Falcone 1998 Poliittinen ja
taloudellinen kontrolli
Paunio 1995 Markkinatyyppinen
kilpailu Laadun vertailu
Pollitt, Bouchaert 1995
Poliittis-hallinnollinen ohjaus
Rissanen 1999
Tähän tutkimukseen julkista ja yksityistä organisaatiota erottavana ja selittävänä tekijänä on otettu annettuna edellä mainituista omistajuus. Omistajuuden näkökulmasta määriteltynä julkinen organisaatio on valtion tai kunnan omistama ja rahoittama ja yksityinen organisaatio on yksityisten henkilöiden tai säätiöiden omistama ja rahoittama (Vuori 1993, 24–25, 136; Richardson 1998, 25; Scott &
Falcone 1998, 127). Kuitenkin Suomessa sekä yksityiseen että julkiseen hoivakotiin liittyy sekä yksityistä että julkista rahoitusta. Samalla tässä tutkimuksessa hyväksytään se, että julkiseen ja yksityiseen toimintaan liitetään joitakin mielikuvia. Esimerkiksi Paunio (1995, 203) on tuonut esille, että julkinen organisaatio tavoittelee yhteistä hyvää ja yksityinen organisaatio omaa hyötyä.
Julkinen organisaatio rahoittaa toimintaansa veroilla ja asiakasmaksuilla, kun taas yksityinen organisaatio saa rahansa myyntituloina, joista osa voi tulla julkiselta sektorilta. Julkista organisaatiota pidetään yleisesti hierarkkisesti organisoituna. Tällaiset väittämät voivat olla totta tai mielikuvia organisaatiosta.
Omistajuuden näkökulmasta tässä tutkimuksessa julkiset hoivakodit ovat kuntien omistamia hoivakoteja ja yksityiset hoivakodit ovat yksityisten henkilöiden yritysten omistamia hoivakoteja. Tutkimuksen ulkopuolelle jäivät
suuret ja usein ketjumaiset yritykset, koska tutkimushetkellä näihin ei saatu tutkimuslupaa. Hoivakoteja voivat omistaa myös erilaiset säätiöt ja yhdistykset2. Tilastojen kautta katsottuna (Taulukko 3) vuonna 2014 suomalaisista yli 75- vuotiaista asui omissa kodeissaan 90,4 % ja erilaisissa asumispalveluissa 9,6 % (palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, vanhainkoti, terveyskeskuksen pitkäaikaishoito). Kotona asuminen ja tehostetussa palveluasumisessa asuminen on lisääntynyt ja vastaavasti vanhaikodeissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla asuminen on vähentynyt. Vuonna 2014 yli 75-vuotiaita yksin kotona asuvia oli 47,8 %, heistä enemmistö oli miehiä. Asumispalveluissa sen sijaan oli naisia enemmän. (THL:n tilasto- ja tietopankki Sotkanet.) Suurinta yksinasuminen on syrjäseuduilla ja maaseutumaisissa kunnissa (Jaakko 2012). Katsottaessa ihmisten muuttamista, on 65–69-vuotiaiden henkilöiden muuttaminen kasvanut 31 % vuodesta 2010 vuoteen 2014 verrattuna (ks. esim. Suomen virallinen tilasto..
2016).
Asumispalveluja tuottavat suurimmaksi osaksi suuret ja keskisuuret yritykset sekä säätiöt. Suurten ja keskisuurten yritysten määrä on kasvanut 2000-luvun lopulta lähtien. Tähän ovat vaikuttaneet yritysten orgaaninen ja epäorgaaninen kasvu sekä järjestöjen palvelutuotannon yhtiöittäminen. Suuret yritykset muodostavat usein konserneja eli taloudellisia kokonaisuuksia. Tämä on näkynyt siten, että vaikka palvelutarve on kasvanut, yritysten määrä ei ole.
Palvelurakenteen muutos (mm. tarvitaan enemmän ympärivuorokautista palveluasumista) ja sitä kautta yritysten kannattavuus ovat vaikuttaneet keskeisesti yrityskoon kasvuun. Maantieteellisesti suurin osa yrityksistä sijaitsee vielä Etelä-Suomessa, mutta asukaslukuun suhteutettuna on toimipaikkatiheys suurinta haja-asutusalueiden maakunnissa. (Lith 2013.)
2 Säätiö on johonkin hyödylliseen tarkoitukseen perustettu hallinto-organisaatio, johon on sijoitettu omaisuutta. Säätiö on johonkin höydylliseen tarkoitukseen perustettu hallinto-organisaatio. Säätiöllä on rekisteröitynä itsenäisen oikeushenkilön asema. Yhdistys on useiden henkilöiden muodostama yhteisten tarkistusperien toteuttamista varten oleva tieteellinen, aatteellinen tai taloudellinen yhdistys.
(Kielitoimiston sanakirja 2014.)
