T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 8 / 2 0 0 8 1 Jos Suomessa on käynnissä historiallinen yli-
opistouudistus, on Euroopassa tapahtumassa korkeimman opetuksen ja tutkimuksen vallan- kumous.
Lähes puolessa EU:n 27 jäsenmaasta on yli- opistouudistus vastikään tehty, se on meneillään tai ainakin suunnitteilla. Uudistukset koskevat niin yliopistojen autonomiaa ja hallintoa kuin rakenteita, perustehtäviä ja rahoitusta. Useissa maissa yliopistoille ollaan vasta luomassa auto- nomista asemaa tai niiden autonomian astetta ollaan nostamassa. Hallintoa uudistetaan halli- tuksen ulkopuolisilla jäsenillä, ja rehtorin ase- maa ja toimivaltaa laajennetaan.
Yliopistoja fuusioidaan, mutta niitä myös pilkotaan. Itävallassa on lääketieteelliset tiede- kunnat vastikään irrotettu omiksi itsenäisiksi yliopistosairaaloihin kytketyiksi yliopistoiksi.
Rajujakin rakennemuutoksia on tehty, Karolii- ninen instituutti Ruotsissa luopui tiedekunnis- ta, ja vastaavanlaisia ratkaisuja on pohdinnas- sa muuallakin. Rahoitusmalleja suunnitellaan muutettavaksi. Aloittavien opiskelijoiden tai tut- kintojen määrään perustuvia malleja muutetaan laatukriteerejä sisältäviksi. Julkisia yliopistoja on muutettu säätiöpohjaisiksi muuallakin kuin Suomessa.
Monet yliopistot ovat erityisesti Pohjois- maissa teettäneet tutkimuksensa tason analyy- sin kansainvälisellä vertaisarvioinnilla, kun taas esimerkiksi Saksassa menestystä huippuyksik- köhauissa on käytetty yliopistojen jaottelussa laatuluokkiin. Eurooppa tarvitsee oman ran- kinglistan sekä kriteerit, jotka ottavat huomi- oon rahoitusvolyymin sekä yliopistojen erilaiset missiot alueellisina, kansallisina ja kansainväli- sinä toimijoina.
Tutkijanura ja tutkijakoulutus ovat kehittä- miskohteina yhtä hyvin yksittäisissä maissa kuin myös Euroopan komissiossa ja tuhannen jäsen- yliopiston Euroopan yliopistojen liitossa (EUA).
Useat laatuyliopistot ovat perustaneet tutki- musta, tohtorikoulutusta, innovaatiota ja kan- sainvälistymistä edistäviä laitos-, tiedekunta- ja yliopistorajat ylittäviä instituutteja, joilla saattaa olla kunnallisia ja yksityisiä kumppaneita.
Yliopistojen ulkopuoliset valtion tutkimuslai- tokset, joita on Suomen lisäksi erityisesti Rans- kassa, Saksassa, Espanjassa ja useissa uusissa EU:n jäsenmaissa, ovat myös tarkastelun koh- teena. Ranskassa paras tutkimus on perinteisesti tehty juuri näissä laitoksissa vankan korvamerki- tyn rahoituksen turvin, kun taas parasta opetus- ta tarjotaan edelleen Napoleonin perustamissa eliittioppilaitoksissa (grandes ecoles). Yliopistot edustavat alirahoitettuja B-luokan organisaati- oita, joiden opiskelijamassat palvelevat työlli- syystilastojen puhdistajina kaksi ensimmäistä vuottaan ennen rajua karsintaa. Maan koko yli- opisto- ja tutkimuslaitoskenttä on ennennäke- mättömien uudistusten kourissa.
Mitä tulee tutkimustulosten vaikuttavuuteen, ovat EU:n jäsenmaitten kannat peräti päinvas- taisia. Monet hallitukset, vaikkapa Espanjassa, Britanniassa ja Ranskassa edellyttävät enene- vässä määrin vastinetta julkiselle tutkimusra- hoitukselle yhteiskunnallisen ja taloudellisen vaikuttavuuden muodossa. Saksan merkittävin tutkimusrahoittaja Deutsche Forschungsge- meinschaft (DFG) taas kustantaa vain yksittäis- ten tutkijoiden yksilöllisiä tutkimushankkeita eikä hyväksy rahoituksen suuntaamista edes tut- kimusohjelmiin, puhumattakaan innovaatiotoi- minnasta. Suomen kanta noudatteleee Britan- nian linjaa ja on kirjattu tuoreeseen hallituksen
Euroopan yliopistot myllerryksessä
Marja Makarow
2 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 8 / 2 0 0 8
innovaatiopoliittiseen selontekoon. Asiakirja korostaa kysyntälähtöisyyttä sekä tutkimustie- don tuottajien ja loppukäyttäjien yhteistyötä.
Tämä on hyvä, kunhan aina muistetaan, että täy- sin uudet keksinnöt syntyvät luovien yksilöiden vapaasta tutkimuksesta, eivät kysyntään vastaa- vasta strategisesta tutkimuksesta.
Muutamaa kovan sarjan eurooppalaista tie- demaata lukuun ottamatta muut maat ponnis- televat kansainvälistääkseen tutkijakuntansa.
Kansainvälisyys ei ole mikaan turha mantra, sil- la tutkimuksen uudistuminen edellyttää uusia ihmisiä ja ajatuksia, uusia tutkimusteemoja, menetelmiä ja teknologioita, ja ne tuodaan maa- han ulkomaalaisten sekä kotiinpalaavien omien tutkijoittemme toimesta. Liikkuvuus Euroopas- sa on edelleen häkellyttävän vähäistä. Vain 3 % yliopistojen tutkijoista on muuttanut maata.
Korkealuokkainen tutkimusympäristö on paras houkutin ulkomaalaisille tutkijoille. Ja laaduk- kaan ympäristön tunnusmerkkejä ovat huippu- luokan tutkijat, innokkaat opiskelijat, moderni tutkimusinfrastruktuuri, hyvät palvelut ja perus- tehtäviä tukeva tehokas hallinto.
Miten Suomen muut toimet – yliopistolai- toksen uudistamisen ohella – sitten vertautuvat muitten maitten hankkeisiin? Monet yllä kuva- tuista kehittämiskohteista on meillä jo toteutettu tai niitä ollaan toteuttamassa, kuten tutkijakou- lujärjestelmä, tutkijanurauudistus, tutkimuksen huippuyksiköt, yliopistojen itsensä teettämät tutkimuksen arvioinnit, sektoritutkimuslaitos- uudistus, strategisen huippuosaamisen keskuk- set SHOKit, Suomen Akatemian ja Tekesin tut- kimusohjelmat. Suomella on mahdollisuus olla
edelläkävijä Euroopassa, jos eduskunta hyväk- syy uuden yliopistolain viisaassa muodossa, yli- opistot lähtevät ripeästi uudistamaan toimin- taansa ja rakenteitaan, hyötykäyttävät analyysit, uudistustoimet ja instrumentit, profiloituvat vahvuuksiensa ja potentiaalinsa mukaisesti sekä sisäistävät, ettei kilpakenttä enää ole kotimai- nen, vaan eurooppalainen ja globaali. Euroop- palaisissa uudistuksissa kohteena on ollut erityi- sesti tutkimuksen taso, eikä opetuksen laatua ole erityisesti painotettu. Olosuhteissa, joissa meil- läkin lahjakkaat tuoreet ylioppilaat enenevässä määrin suuntautuvat ei-akateemisille urille, tuli- si yliopistojemme toimeenpanna kansainväli- nen opetuksen arviointi ja ryhtyä rohkeisiin toi- menpiteisiin. Tietoyhteiskunnan kehittyminen riippuu ratkaisevasti siitä, että opetus on ykkös- luokkaa ja että tutkijanuralle on jatkuva virta lahjakkaita opiskelijoita.
Miksi sitten näin massiiviset euroopanlaajui- set uudistushankkeet? Siksi että EU ja sen jokai- nen jäsenmaa tarvitsee elinvoimaisen yliopisto- laitoksen selvitäkseen globalisaation haasteista.
Loppumattomien luonnonresurssien puuttuessa tutkimustietoon perustuva talous on ainoa vaih- toehto. Yliopistot ovat juuri ne organisaatiot, jotka tuottavat tietoyhteiskunnan peruspalikat, koulutetun väestön, sivistyksen, uuden tiedon ja siihen perustuvan talouden niin alueellisiin, kansallisiin kuin kansainvälisiin tarpeisiin.
Kirjoittaja on Euroopan Tiedesäätiön pääjohta- ja, Helsingin yliopiston soveltavan biokemian ja molekyylibiologian professori ja Aalto-yliopiston hallituksen varapuheenjohtaja.
