70 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2018 KIRJALLISUUS
Suomalaiset
maailmansodassa ja USA:n hallinnossa
Henry Oinas-Kukkonen: Finalaska. Unelma suomalaisesta osavaltiosta. Vastapaino 2017.
Henry Oinas-Kukkosen Finalaska on saanut paljon huomiota radio- ohjelman ja erityisesti YLE:n teke- män mukadokumentin Operaatio Alaska vuoksi. Kuvitteellista histo- riaa suomalaisista vieraalla maal- la etsivät joutuvat kuitenkin petty- mään, sillä itse teos ei ole mitään jossittelua vaan ammattitaidolla tehty poliittisen historian tutkimus.
Teos käy läpi Yhdysvallois- sa esitettyjä ehdotuksia suoma- laisten, osan tai kaikkien, siirtämi- seksi asuttamaan Alaskaan, joka tuolloin ei ollut vielä edes osaval- tio vaan territorio. New Deal -oh- jelman osana laadittiin suunnitel- mia Alaskan kehittämiseksi ja sen luonnonvarojen hyödyntämiseksi, mutta harva halusi muuttaa kau- kaiseen erämaahan. Talvisodan ai- kana tähän näytti syntyvän sopiva ratkaisu, kun halu auttaa suoma- laisia tukalassa tilanteessa yhdis- tyi yhdysvaltalaisten omiin etuihin.
Asiasta otettiin virallisesti yhteyt- tä myös Suomen lähetystöön Washing tonissa mutta odotuksis- ta poiketen Suomi teki rauhan ja päätti asuttaa luovutetun alueen asukkaat itse.
Mahdollisuudesta ohjata eu- rooppalaisia pakolaisia Alaskaan keskusteltiin seuraavan vuoden aikana ja suomalaiset säilyivät näissä ehdotuksissa parhaimpina kandidaatteina. Keskustelu päät- tyi Saksan hyökättyä Neuvosto- liittoon ja virkosi vasta jatkosodan
lopulla muovautuneena, jolloin tarkoituksena oli siirtää kaikki suo- malaiset pois Neuvostoliiton etu- piiristä Alaskaan tehostamaan ra- jamaan puolustusta.
Kirjan lähde- ja etenkin arkis- toluettelo on vaikuttava. Tutkijan kokemus Yhdysvaltojen hallinnon parissa ei ole mennyt hukkaan ja Oinas-Kukkonen on järjestel- mällisesti etsinyt jokaisen esite- tyn ehdotuksen ja niihin liittyvän tiedonjyvän. Ehdottajien taus- tat ja verkostot esitellään perin- pohjaisesti. Teos kertoo varsinkin Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopoli- tiikasta. Edellisessä taisteltiin siir- tolaisten sopivasta määrästä, joi- den sijaan uusiksi alaskalaisiksi haluttiin syntyperäisiä yhdysvalta- laisia. Antisemitismi vaikutti taus- talla vahvasti eli suomalaisia suo- sittiin juutalaisten kustannuksella joko suorasukaisesti tai käyttämäl- lä kiertoilmaisuja. Jälkimmäisessä rintamalinja kulki interventionalis- min ja eristäytymisen välillä, jolloin pakolaisten vastaanottaminenkin tulkittiin sekaantumisena Euroo- pan asioihin.
Tutkimus on versonut muiden tutkimusaiheiden parissa huoma- tusta irrallisesta Suomea koske- vasta maininnasta – sekä anek- doottina mummon pölyimurista ja Amerikan-avun appelsiineista.
Taustaltaan teos on valaiseva esi- merkki siitä, että tutkimus harvoin etenee suunnitelmien mukaan.
Toisaalta tämän takia tutkimus rajautuu selvästi alkuperäisaineis- toon ja vaikka suunnitelmat si- dotaan pätevästi Yhdysvaltain hallintoon, laajempaankin konteks- tualisointiin olisi voinut olla ainek- sia. Tällainen teema olisi voinut olla ”Pohjoinen luonnonvalloitus”, jossa Alaskan kehittämissuunnitel- mia verrattaisiin Neuvostoliiton, Ka- nadan, Britannian ja jopa Suomen hankkeisiin valtiokoneiston laajen- tamiseksi uusille alueille. Neuvos- toliitossa tämä valloitus sisälsi ko- vakouraisia väestösiirtoja, joka olisi voinut olla toinen laajempi teema.
Etnisen ryhmän siirtäminen tuhan- sia kilometrejä valtameren poikki kuulostaa tänä päivänä mielikuvi-
tukselliselta tai pähkähullulta, mut- ta oli tuolloin vakavasti otettava vaihtoehto. Tämän vuoksi on us- kottavaa, että Saksassa uskottiin hallinnon vakuutteluihin juutalais- ten siirtämisestä omille asuinalueil- leen. Tämän päivän muuttoliike on määrältään suurempaa mutta luon- teeltaan täysin erilaista.
Kansainvälistä vertailua löytyi- si esimerkiksi Baltiaan. Liettualai- nen maantieteen professori Kazys Pakštas teki maailmansotien vä- lillä ehdotuksia koko kansan siir- tämiseksi pois Saksan ja Venäjän välimaastosta, ja asiasta käytiin vi- rallisia keskusteluja Venezuelan kanssa. Virolainen valkean lai- van odotus on kai luettava sa- maan joukkoon. Vaikka suomalais- ten laajamittainen muutto olisikin sallittu, harva suomalainen olisi vapaa ehtoisesti jättänyt kotikon- tujaan, kun maakuntalaulussakin päinvastoin ”raukat ne menkööt merten taa”.
Kirjassa viitataan mielikuviin, joita venäläisille oli syntynyt so- dan aikana suomalaisista. Niihin perus tuen päätellään suomalaisia odottaneen hirmuinen kosto, mi- käli Karjalan puolustus olisi lopul- lisesti murtunut. Mielikuvat kiel- tämättä vaikuttavat päätöksiin ja sitä kautta historian kulkuun, mut- ta teoksessa jää vähälle huomiolle suomalaisten maineen täydellinen muutos Yhdysvalloissa muutamas- sa vuosikymmenessä pohjasakas- ta toivekansalaisiksi. Samoin pel- kän maininnan varaan jää seikka, että Alaskalla on ihan oikea suo- malainen historia. Kun se oli osa Venäjää vuoteen 1867 asti, suurin osa paikalle lähetetystä hallinnon henkilökunnasta oli luterilaisia, joi- den joukossa oli myös pappi Uno Cygnaeus.
Jostain syystä liittolaisten suunnitelmat maihinnoususta Nor- jaan jäävät kokonaan mainitse- matta. Vaikka nekään eivät johta- neet työpöydiltä pidemmälle, ne olisivat esimerkkinä kiinnostuk- sesta Pohjois-Eurooppaan.
Suomessa asutussuunnitel- masta tihkui jatkosodan lopulla Romanian kautta tietoja ja Oinas-
TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2018 71 KIRJALLISUUS
Kukkonen on luultavasti suurel- la vaivalla löytänyt siitä muutaman pakinan Pohjanmaan lehdistä. Va- sabladetiin kirjoittanut Alvar Ohls näyttää tunteneen myös talviso- dan aikaisia suunnitelmia. Toisaal- ta olin itse tekemässä tutkimustani Päivälehden arkistossa ja tarkis- tin hakusanan Alaska, jolla löytyy sodan ajalta Helsingin Sanomis
ta noin 150 osumaa, mukaan luki- en Serpin (Seere Salminen) pakina 16.3.1944. Hän kiinnitti huomio- ta pohjanmaalaisten tavoin risti- riitaan, että suomalaiset olisivat myös Alaskassa venäläisten naa- purissa. Lehdessä oli toisinaan uu- tisia territorioon ulottuvasta tiestä.
Tästä ilmestyi laajempi artikke- li 4.7.1942, jossa ivailtiin amerik- kalaisten innokkuudelle ja tulok- sia saatiin odottaa. Suunnitelmista suomalaisten siirtämiseksi sinne ei mainittu, Alaska oli muissakin kir- joituksissa kaukainen ja karu mut- ta mineraalirikas paikka.
Tyylillisesti kappaleiden alus- sa usein kerrotaan jotain tapah- tuneen, joka sitten paljastetaan jatkossa. Tällainen tyylikeino (fo
reshadowing) toki sitoo tekstiä mutta yksipuolisesti käytettynä al- kaa ärsyttää. Tietokirja oli hyö- tynyt jonkinlaisesta kokoavasta taulukosta, jossa tärkeimmät esi- tykset olisi tiiviisti esitetty lukijalle.
Kuvatekstit toistavat turhaan lei- pätekstiä. Sivulla 185 on selvä vir- he, kun Oinas-Kukkonen kirjoittaa 400 SS-vapaaehtoisesta, mutta siitä on kadonnut edestä nume- ro yksi, eli yhteensä heitä oli noin 1400. Tällä ei kuitenkaan ole mer- kitystä kohdassa esitettyihin pää- telmiin. Näitä pieniä virheitä voi korjata jatkossa, sillä luulisi yh- dysvaltalaistenkin olevan kiinnos- tuneen paitsi unohtuneesta his- toriastaan myös erinomaisesta tutkimuksesta.
PAULI HEIKKILÄ
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori.
