54 TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2018 KIRJALLISUUS
taisesti on mielenkiintoinen. Erityi- sen kiinnostava on tapa käsitellä kulloisenkin konfliktin tai propa- gandasodan propagandaa selk- kauksien molempien osapuolten näkökulmasta Teoksensa neljän- nessä luvussa hän käsittelee ter- rorisminvastaisen sodan propa- gandakamppailua, viidennessä luvussa tarkastelun kohteeksi on valikoitunut puolestaan Putinin Venäjän jatkuva propaganda ja kuudennessa luvussa käsitellään ISIS-terroristijärjestön pitkälti pro- pagandaan perustunutta valtaa.
Pörstin näkökulmat ovat tarkkaan harkittuja, hänen tekstinsä ihailta- van kiihkotonta ja päätelmät on- nistuneita.
Teoksen päättävä luku jättää jokseenkin ristiriitaisen vaikutel- man. Sen sijaan, että Pörsti vetäisi yhteen itsenäisinä kokonaisuuksi- na edenneiden päälukujensa joh- topäätöksiä ja kehittelisi niiden pohjalta synteesiä siitä, mitä pro- paganda on ja miten se on aikojen saatossa kehittynyt, hän keskittyy esittelemään yhteiskunnallisia il- miöitä, kuten Naton uutta strate- gisen viestinnän keskusta sekä vironvenäläistä yleisöä silmälläpi- täen perustettua uutta televisioka- navaa. Näillä asioilla voi olla yh- teys propagandaan ja niitä olisi voinut käsitellä omassa luvussaan.
Tällöin tekijä olisi voinut loppulu- vussa keskittyä vetämään yhteen teoksensa näkökulmia. Nyt lop- puluku on kuin yleisesitys propa- gandaa vastaan suunnatuista vas- tatoimista eri puolilla maailmaa – ansiokasta sinänsä, mutta yh- teenveto jää puuttumaan.
Kustantaja on päätynyt rat- kaisuun, jossa kuvat (21 kpl) on painettu erilliselle kuvaliitteelle.
Kuvavalinnat vaikuttavat osin sa- tunnaisilta, eikä kuviin viitata suo- raan tekstissä. Kun propaganda viimeistään 1900-luvun alusta läh- tien on enemmän tai vähemmän perustunut visuaalisuudelle, teok- sessa olisi voinut olla runsaampi kuvasisältö ja aitoa dialogia teks- tin ja kuvien välillä. Tämä olisi mahdollistanut myös monien sel- laisten asioiden ja teemojen ha-
vainnollistamisen, jotka nyt jäävät paikoin abstrakteiksi toteamuk- siksi.
Pörsti on kirjoittanut ansiok- kaan teoksen, jonka soisi havah- duttavan monia, jotka kenties ovat vielä tuudittautuneet siihen us- koon, että propaganda kuuluu il- miönä menneisyyteen. Propagan- da on nykypäivää, ja juuri siksi Pörstin teoksen kaltaisia uniluk- kareita kaivataan herättelemään kansalaisia kuplistaan.
OLLI KLEEMOLA
Kirjoittaja (VTT) on propagandatutki- mukseen erikoistunut historioitsija.
Twitter –
henkilökohtaista joukkoviestintää vai eliitin media?
Pekka Isotalus, Jari Jussila ja Janne Matikainen (toim.): Twitter viestintänä – Ilmiöt ja verkostot.
Vastapaino 2018.
Twitter yhtenä sosiaalisen median viestintävälineenä on noussut mer- kittäväksi viestintäkanavaksi muun muassa poliitikoille, toimittajille ja julkkiksille. Sen kautta tieto terrori- iskuista, katastrofeista sekä muis- ta laajasti puhuttavista uutistapah- tumista leviää nopeasti. Twitter on myös erilaisten kohujen ja kriisien alulle panija. Tampereen yliopiston tutkijoiden toimittama kirja Twitter viestintänä arvioi Twitterin yhteis- kunnallista merkitystä useista eri näkökulmista. Teos on artikkeliko- koelma, joka pyrkii antamaan mah-
dollisimman monipuolisen kuvan Twitterin viestinnän suomalaisen tutkimuksen nykytilasta. Artikkelei- den kirjoittajat ovat pääsääntöises- ti Twitter viestintänä -seminaarissa (2016) puhuneita tutkijoita, mut- ta kirjan sisältöä on täydennetty myös erillisillä artikkeleilla.
Kirjan toimittajat kuvailevat Twitteriä kansainvälisesti tutki- tuimmaksi sosiaalisen median so- vellukseksi. Vaikka heidän mu- kaansa palvelu ei ole suosituin sosiaalisen median palvelu, on se avoimuutensa ja julkisuutensa puolesta yhteiskunnallisesti mer- kittävä. Twitterillä on entistä mer- kittävämpi rooli erityisesti politii- kassa, journalismissa, urheilussa ja viihteessä. Kirjan toimittaneil- le Twitter edustaa henkilökoh- taista joukkoviestintää ja palve- lun vaikutusvaltaisimmat käyttäjät ovatkin usein poliitikkoja, toimit- tajia tai julkkiksia. Muun muas sa tästä syystä palvelua kuvaillaan usein eliitin mediaksi. Huolimatta palvelun suosiosta kirjan toimitta- nut kolmikko kokee Twitterin yh- teiskunnallisen merkityksen ole- van silti vielä jäsentymätön. Tästä syystä kirjalla on avattavanaan useita erilaisia tutkimuksellisia nä- kökulmia.
Näkökulmia politiikkaan, viestintään ja tutkimukseen Kirja on jaettu neljään osaan. En- simmäinen osa rakentuu Isota- luksen, Jussilan ja Matikaisen johdantoartikkelista sekä Merja Koskelan ja Tanja Sihvosen kirjoit- tamasta Twitterin toiminnan kan- nalta tärkeiden aihetunnisteiden eli hashtagien funktiota esittele- västä artikkelista. Toinen osa, joka käsittelee politiikkaa, poliitikoita ja vaikuttamista Twitterissä, on kirjan laajin kokonaisuus. Sen artikkelit esittelevät muun muassa poliitikoi- den läsnäolon valtaa, eliittiverkos- toja, kansanedustajien Twitterin käyttöä sekä vaalikeskustelujen reaaliaikaista tviittausta.
Kolmas osa keskittyy siihen, miten organisaatiot ja uutismedia käyttävät Twitteriä. Artikkelit esit- televät muun muassa, kuinka ai-
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2018 55 KIRJALLISUUS
hetunnisteita voidaan kaapata, miten brändiä voidaan rakentaa Twitterin avulla sekä kuinka suu- ret suomalaiset kaupungit käyttä- vät Twitteriä viestinnässään. Jour- nalismin näkökulmasta artikkelit esittelevät, onko Twitter medialle joukkoviestintää vai vuorovaiku- tusta ja millainen uutislähde Twit- ter on verkkouutisoinnissa.
Viimeinen, neljäs osa keskit- tyy Twitterin tutkimukseen. Tee- mat käsittelevät tunnetilojen tun- nistamisen tutkimusta, sosiaalisen median sävyanalyysia sekä heik- kojen ja vahvojen linkkien tun- nistamista Kreikan talouskriisissä vuonna 2015.
Positiivisen ja negatiivisen informaation areena
Artikkeleiden näkökulmat esittele- vät Twitterin viestinnällisen arvon lukuisista lähtökohdista. Esimerkik- si Koskelan ja Sihvosen aihetun- nisteita käsittelevä luku pohtii, että Twitterin arvo viestintäkanavana muodostuu viestien yhdessä muo- dostamasta kokonaisuudesta. Juuri tällöin aihetunnisteet voidaan näh- dä osaksi suurempaa keskustelua tai narratiivista jatkumoa.
Mari Marttilan luvussa kuvail- laan, kuinka poliitikot ovat Twit- terin kautta löytäneet suoran ja rajoittamattoman kanavan olla yh- teydessä kansalaisten kanssa. Pal- velu on Marttilan mukaan vapaut- tanut kansanedustajat median ja puoluejohdon asettamasta kah- leista tai julkaisuseulasta ja se on samalla antanut edullisen resurs- sin poliittiseen viestintään.
Keskustelu ja informaation vaihto Twitterissä muodostaa yhtä aikaa lukuisia teemoja, kuten Mia Virolainen ja Vilma Luoma-aho ku- vailevat. Heidän artikkelinsa kes- kittyy valaisemaan, kuinka ihmis- ten suhteiden sijasta Twitterin keskiössä on informaatio. Tämän tiedon käytöllä on varjopuolensa, josta osoituksena ovat huhujen ja väärän informaation levittämiseen keskittyneet trollit, viharyhmät ja jopa valtiolliset vaikuttajat.
Negatiivisen informaation vai-
kuttavuus Twitterissä onkin yksi nykyisen viestintäympäristömme haaste. Kirjoittajien artikkeli muis- tuttaa, että Twitterissä sen luo- mien sääntöjen puitteissa kaikki on sallittua.
Mediaorganisaatioiden ja jour- nalistien näkökulmasta Twitteriä käsittelevät Matikainen ja Mikko Villi löytävät artikkelissaan yllät- tävää vastakkainasettelua yksit- täisten toimittajien ja toimitus- ten välillä. Siinä missä toimittajille Twitteristä on tullut tärkeä toimi- tustyön työkalu, ovat mediaorga- nisaatiot itse nihkeitä luopumaan konservatiivisesta portinvartijuu- destaan ja objektiivisuudestaan.
Vaikka Twitter rikastaisi ja lähen- täisi toimittajien yleisösuhdetta, ovat mediaorganisaatiot halun- neet suojella mediabrändiään ja uskottavuuttaan. Joka tapaukses- sa palvelu on tuonut muutoksia ja muuttaa tulevaisuudessakin jour- nalistista työtä, kuten Laura Maria Huuskonen ennustaa omassa ar- tikkelissaan.
Tutkimuksen väline, lähde ja paikka
Kirjan kokoamat artikkelit osoitta- vat, että yhtäältä Twitter voidaan käsittää omana tutkimuskohtee- naan, mutta samalla se voi olla useiden eri tieteenalojen tutki- muksen kohteena. Twitter voi olla yhtä aikaa väline, lähde ja paikka tutkimukselle. Kirjan luvut osoit- tavat, että tutkimusmenetelmiä Twitterin tutkimukseen on usei- ta. Palvelun viestinnällistä arvoa ja merkitystä voidaan kirjan luku- jen perusteella tutkia muun muas- sa datalähtöisesti, koneoppimisen, diskurssianalyysin sekä sisällön- analyysin näkökulmista.
Suomalaisen Twitter- tutkimuksen kivijalka
Twitter viestintänä -kirja kokoaa yhteen toistaiseksi kattavimman määrän suomalaista Twitter-tutki- musta. Jokainen artikkeli esittelee- kin oman tapansa tutkia Twitteriä viestintävälineenä. Tutkimustulos- ten lisäksi teoksen artikkelit palve-
levat myöhempää tutkimusta tar- joamalla laajan teoriapohjan sekä metodologisia työkaluja alati muut- tuvan sosiaalisen median tutki- mukseen. Kirjan esipuheessa sen haasteeksi kuvataan sosiaalisen median nopea muuttuminen. Tämä paikoin näkyykin artikkeleissa, sil- lä palveluun on tullut viime aikoina joukko teknisiä uudistuksia.
Osa artikkeleista käsittelee Twitteriä tapaustutkimuksen nä- kökulmasta. Vaikka aiheet ovat tärkeitä ja kuvaavat ansiokkaasti kyseisen aiheen ympärillä tapah- tunutta keskustelua Twitterissä, tuntuvat ne osin jo vanhentuneilta, sillä sosiaalisen median ilmiön ikä on usein lyhyt.
Vaikka kirjan kantava teema on Twitterin tutkimus, niin artikkeliko- koelman lukujen hyppäys aiheesta toiseen tuntuu välillä hieman suu- relta. Tämä paikoin vie lukunautin- toa. Toisaalta artikkelikokoelmana kirjan vahvuus on siinä, että yksit- täinen luku keskittyy sille tarkoi- tettuun asiaan. Selkeästi eri aihe- piireihin jäsenneltyyn sisältöön on myös helppo palata vaikka luku kerrallaan.
Teos luo pohjaa myöhemmäl- le tutkimukselle kokoamalla tois- taiseksi kattavimman Twitter-tutki- muksen paketin sekä teoreettista että metodologista informaatiota yksiin kansiin.
MARKUS MYKKÄNEN
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja viestin- nän tutkija.
