T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
60
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
vaati näytelmältä psykologista syvyyttä ja kri- tikoi Ibseniä sen puutteesta. Totuttua paina- vammin Niemi tuo esiin myös Järnefeltin viih- teisemmät proosateokset: Onnellisten ja Minun Marttani tapaiset bestsellerit, joissa käsiteltiin avioliittoa ja rakkauttta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Järnefelt olisi edelleen Isänmaan ja Gree- ta ja hänen Herransa -romaanien mestari.
Kun kohdetta lähestytään nykyhetken nä- kökulmasta, käytetään yleensä ajankohtaisia käsitteitä ja nykykieltä. Edellistä edustakoon esimerkiksi Järnefeltin luovuuden liittäminen fl ow’hun, jälkimmäistä Niemen mukavan va- paa esitystapa, joka vain harvoin horjahtaa yli- lyönteihin. Nykyinen tunnustamiskulttuuri puolestaan antaa vertailupohjaa Järnefeltin ri- peille. Ehkä me juuri nyt kykenemme ymmärtä- mään hänen uskonnollista etsintäänsä ja hänen eettistä kaipuutaan? Persoonallinen, järkeen pe- rustuva jumalasuhde ja eettisesti sidostuva rak- kaus olivat Järnefeltin ydintä.
*
Kiintoisa (ja jotenkin epätoivoinen) on Niemen tarve selittää Järnefeltin tapaista poikkeusih- mistä. Ollaan kaikkien elämäkerturien ongel- massa: voiko toista koskaan ymmärtää? Järne- felt itse oli Vanhempieni romaanin esipuhees- sa sitä mieltä, ettei voi, ei isollakaan tietomää- rällä. Aina jää jotain salaan. Niemen selitystarve suuntautuu osin Järnefeltin lahjakkuuteen, osin hänen elämänvalintaansa. Edellisen hän selittää
perheen hedelmällisellä monikansallisuudella, jälkimmäistä hän hakee Järnefeltin päiväkirjo- jen avulla, siis tavallaan tulkkaa kirjailijaa kir- jailijalla. Pikakirjoituksella kirjoitetut päiväkir- jat ulottuvat 1890-luvun alusta eli tolstoilaisuu- teen heräämisestä 1930-luvulle. Ne näyttävät, miten vaikea Järnefeltille oli tolstoilainen lähe- tyskäsky luopua omaisrakkaudesta. Eikä on- gelmitta käynyt myöskään pienviljelijäksi aset- tuminen, väkivallan vastustaminen tai kirkko- jen avaaminen kaikille.
Järnfelt-elämäkerran suhteellisen suppea muoto toisaalta paketoi kohteensa napakasti, toisaalta jättää langanpäitä repsumaan. Muu- tama esimerkki: Mikä syvemmässä katsannos- sa oli Järnefeltin viitattu suhde Kantiin ja Kier- kegaardiin tai hänen useasti mainittu feminii- nisyytensä? Jälkimmäisessä näkyy jonkinlai- nen sielunveljeys Juhani Ahoon. Feminiinisek- si luonnehdittu Aho oli Järnefeltin harvoja ym- märtäjiä. Aho ymmärsi myös Pakkalaa, joka puolestaan monessa muistuttaa Järnefeltiä.
Syvennytystoiveista huolimatta: Niemi avaa Järnefeltiä hyvin niin oman aikansa ilmiönä kuin ajattomana, tähänkin päivään istuvana kirjailijana. Hänen Järnefeltinsä on inhimillinen kompuroija eikä niin ahtaasti suomalainen tai tolstoilainen kuin on tavattu ajatella. Ja senkin opimme, ettei ihmistä koskaan pysty jäännök- settä selittämään.
Kirjoittaja on yleisen kirjallisuuden professori Ou- lun yliopistossa.
Markus Hotakainen: Mars – myytistä maise- maksi. WSOY 2005
”Mars on pop!”, yksi Markus Hotakaisen Mars- teoksen luvun otsikko, kertoo sen, että Mars on sekä äärimmäisen ajankohtainen että laaja- alaista mielenkiintoa herättävä aihe. Mars ei ole pelkkä erikoistuneen tieteellisen mielenkiinnon kohteena oleva puolituntematon taivaankappa- le, vaan planeetta, josta on kasvanut ihmiskun- nan mielessä jollain tapaa ”itseään suurempi”.
Mars on mielikuvia, luuloja, toiveita, tarinoi- ta, tekniikkaa, sotaa, sankaruutta – myyttejä –
ja tuon laaja-alaisuuden vuoksi Mars on myös arki- tai ainakin jokapäiväistynyt, siitä on tul- lut osa henkistä maisemaa. Mars on myös yksi niitä harvoja paikkoja aurinkokunnassamme, jossa Maapallon ohella on voinut olla tai ken- ties vieläkin on elämää. Kuten Hotakainen itse- kin toteaa, Mars ei ole enää pitkään aikaan ollut vain etäinen punertava valopiste taivaalla, siitä on muotoutunut maailma, kouriintuntuva paik- ka. Planeetta on myös avaruustutkimuksessa mitä suurimmassa määrin ”pop” – onhan se ol- lut jo alkujaan merkittävä tutkimuskohde 1960- luvulta alkaen ja erityisesti viimeisten noin 15
Moniulotteinen Punainen planeetta
Tero Siili
I T T E E SE
SÄ
TA
PAHT UU
61
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
vuoden ajan se on ollut planeettatutkimuksen ehdoton ykköspainopiste monin mittarein (si- joitetut resurssit, luotainten määrä ja monimuo- toisuus, jne.) arvioituna. Marsia tutkimaan on lähetetty enemmän luotaimia kuin muita pla- neettoja ja taivaankappaleita kohti yhteensä!
Mars-tutkimuksella on ollut myös Suomen ava- ruustoiminnassa merkittävä osuus ja rooli ai- van maamme varsinaiseen avaruustoimintaan osallistumisen alkuajoista (1980-luvun puolivä- lin tienoilta) asti. Tuo rooli kytkeytyi aikanaan ei vain maamme tiede- vaan myös idänpolitiik- kaan ja ainakin tuolloin tiede vei ulkopolitiik- kaa pidemmän korren.
*
Hotakaisen teos ei ole eikä edes pyri olemaan syväluotaava tieteellinen tutkimus. Se on kat- tava, kokoava yleisesitys sekä siitä, mitä Mar- sista tällä hetkellä tiedämme, mutta myös siitä, miten pitkähkön ja harhapolkujakin sisältäneen (Marsin kanavat…) historiallisen kehityskulun tuloksena nykytietämykseen on päädytty. Kirja on samalla yleisesitys Mars-tietämyksen ja inhi- millisen kulttuurin vuorovaikutuksista – onhan Mars ollut esimerkiksi sodanjumala monessa kulttuurissa ja yksi suosituimmista kehysym- päristöistä esimerkiksi tieteiskirjallisuudessa.
Kirjan alkupisteenä on Marsin asettaminen kehyksiinsä eli paikalleen aurinkokunnassam- me, planeettana muiden joukossa, neljäntenä Auringosta lukien sekä oikeaan kokoluokkaan- sa. Samassa yhteydessä tarkastellaan Marsin havainnointia Maasta käsin, planeetan näen- näistä liikettä, pinnan piirteitä ja niiden muut- tumista. Tarina jatkuu Marsin kulttuurillisten merkitysten ja planeetan havainnoinnin alku- vuosituhansien ja -satojen kuvauksella.
Marsin tutkimuksen historiaa ei voi käsitellä ilman paneutumista Marsin kanaviin. Hotakai- nen kuvailee tuota vaihetta mielestäni hyvässä laajuudessa, joka auttaa ymmärtämään senkin, miten tuo niin virheelliseksi osoittautunut hy- poteesi – tai ehkä jossain mielessä myytti – ”eli”
niinkin sinnikkäästi, näkyvästi ja pitkään.
Jos Marsin havainnointi Maasta käsin on ol- lut hankalaa, ei planeetan tutkimus avaruus- luotaimillakaan ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista: laskutavasta riippuen huomattava osuus planeettaa tutkimaan lähetetyistä laitteis- ta on epäonnistunut mitä erilaisimmilla tavoil- la. Mutta ne onnistumiset ovatkin olleet usein lähes vallankumouksellisia.
Mars on ”syntynyt uudelleen” avaruusluo- tainten aikakaudella jo useita kertoja: ensim- mäinen ohilentoluotain Mariner 4 pudotti Mar- sin kuunkaltaisten taivaankappeleiden sarjaan, kun taas 1970-luvun alussa Mariner 9 kartoit- taessaan pinnan tekikin Marsista vesiplanee- tan. Viking-laskeutujat vuosikymmenen jälki- puoliskolla eivät löytäneet elämää, mutta mm.
havainnoivat säätä usean planeetan vuoden ajan luoden edellytyksiä vertailevalle meteoro- logialle. Pathfi nder ja ehkä etenkin vuoden 2004 alkupäivistä planeetan pinnalla toimineet kul- kijat ovat tuoneet esiin jälleen vetisen Marsin, joka ehkä sittenkin on ”ollut elossa”?
*
Teoksen ”Kaksi marjaa” -luku vertailee Maata ja Marsia antaen lukijalle tietoa Marsista suhtees- sa kotoisempiin vertailukohtiin ja mittatikkui- hin: mm. vuodenaikoihin, maisemiin, sääoloi- hin, tähtitaivaaseen. ”Uusi Mars” -luku puoles- taan antaa kokonaiskuvaa planeetasta – lähin- nä geologiasta, pinnanmuodostuksesta, radas- ta, globaalista säästä sekä niiden kehityskuluis- ta. ”Vesimuseo” taas nimensä mukaisesti kes- kittyy pohtimaan sitä, missä Marsin vesi on ol- lut ja on nyt
Planeetan monimuotoisuutta havainnollis- taa kuvagalleria, kooste Mars-luotainten tal- tioimista Marsin pinnan piirteistä ja ilmiöis- tä mammuttimaisine tulivuorineen, kanjonei- neen, kraattereineen ja niitä muovanneine pro- sesseineen. Luvun kuvavalikoima tuo myös hy- vin esille planeetan karun kauneuden.
Kauneudesta hypätäänkin sitten pinnalta ylemmäksi, pelon ja kauhun pariin. Marsin kui- den nimet (Fobos ja Deimos) tarkoittavat pel- koa ja kauhua. Tämänkin asian parissa kirjoit- taja on hyvin tuonut eri näkökulmia ja vertai- lukohtia asettamalla esimerkiksi lukijan pla- neetan pinnalle seuraamaan kuiden aiheutta- mia auringonpimennyksiä tai viemällä lukijan toisen kuun pinnalle tarkkailemaan Marsia hie- man Apollo-astronauttien Maa-näkymien ta- paan.
*
Osin Apollo-ohjelman peruja on toki ajatus ih- misen matkasta Marsiin. Tuollainen retki on monellakin tavalla suuren mittakaavan han- ke eikä suinkaan ongelmaton. Hotakainen käy läpi oleellisimmat edut ja haitat, hyödyt ja on- gelmat. Tosin ihmisen Marsiin menoon aiheut- tama lähes väistämätön biologinen saastumi-
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
62
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
nen eli Maan pieneliöiden pääsy planeetalle ei nouse esille.
Hyvin pitkällä aikajänteellä Mars saattai- si olla muutettavissa ympäristöltään suotuis- ammaksi eli maankaltaistettavissa. Tuollaisessa hankkeessa olisi kyse kenties tuhansien vuo- sien aikajänteistä ja resurssivaatimuksiltaan mammuttimaisesta projektista. Olisiko moinen edes mahdollista? Ja kuten Hotakainenkin tote- aa, moiseen ihmiskunnalla ei ehkä ole moraa- lista oikeutta – kun olemme omaakin planeet- taamme muokanneet hyvin laajassa mittakaa- vassa kovin hallitsemattomasti.
Kaksi viimeistä lukua keskittyvät Marsiin ja modernimpaan kulttuuriin eli (lähinnä tieteis- kirjallisuuden ja muun populaarikulttuurin) marsilaisten muuttumiseen tietämyksen kas- vun myötä. Kirjan loppu luo läpileikkauksen moderneihin myytteihin (mm. Marsin kasvot), musiikista postimerkkeihin, mainoksista lelui-
hin ja toki aina salaliittoteorioihin saakka.
Liitteet ja kattavat täydentävän lukemisen luettelot nostavat sen pisteen i:n päälle.
Hotakaisen ansiokas ja kattava yleisesitys Marsista on kirja, joka antaa suurelle yleisölle paljon uutta ja laajan näkemyksen. Teos ei ra- jaudu vain luonnontieteisiin, mikä entisestään lisää sen potentiaalista mielenkiintoa. Ja vuosi- kausia sodanjumalan planeettaa työkseen tutki- neellekin teos antoi uusia tiedonmurusia ja oi- valluksia!
Kirjoittaja on työskennellyt 1980-luvun lopulta Il- matieteen laitoksessa Marsin kaasukehän sääilmi- öiden tutkijana. Helmikuun alusta hän on työsken- nellyt Euroopan Avaruusjärjestön palveluksessa SOHO-satelliitin Science Operations -koordinaatto- rina NASA:n Goddard Space Flight Center Green- beltissa Marylandissa.
Olivia Judson: Tohtori Tatjanan seksineuvo- ja koko luomakunnalle. Suom. Iiris Kalliola.
Tammi 2005, 279 sivua.
Alkusyksystä 2005 Helsingin Sanomien kulttuu- risivuilla käytiin vilkas keskustelu tietokirjalli- suuden kustantamisesta Suomessa. Toiveet ja kysymykset olivat samoja kuin jo reilut kym- menen vuotta sitten: miksi ”isot” ovat luopu- neet tieteellisestä kirjallisuudesta? Omakoh- taisesti koin tämän, kun esittelin kustantajille Rakkauden evoluutio -kirjani luonnoksia. Toises- ta isosta kustannusyhtiöstä kysyttiin, voisinko kirjoittaa enemmän kuin 7 päivää -lehdessä. Toi- sessa taas toivottiin Robin Bakerin kaltaista tyy- liä. Tällä kenties tarkoitettiin sitä kepeyttä ja/tai sensaatiohakuisuutta, jota esim. Bakerin Sperm Wars -kirja edustaa.
Onneksi tilanne ei ole niin mustavalkoinen kuin julkinen keskustelu tai edellä mainitut ko- kemukseni antavat ymmärtää. Esimerkkinä poikkeuksesta toimii vaikkapa Tammen kus- tantama eläinten seksistä kertova teos Tohtori Tatjanan seksineuvoja koko luomakunnalle. ”Tatja-
nassa” on kattavat hakemistot (jopa lajien lati- nankieliset nimet löytyvät helposti) ja peräti 34 sivun kirjallisuusluettelo. Teos on myös onnis- tunut sekä suomennoksen että ulkoasun suh- teen. Vaikka aiheena on seksi, sillä ei mitenkään mässäillä – ainakaan samalla tavoin kuin omis- tamassani englanninkielisessä laitoksessa, jon- ka kansipapereissa on viisi paria parittelevia eläimiä sekä kuva nuoresta ja kauniista kirjaili- jattaresta, Olivia Judsonista, viekoittelevan kut- suvassa asennossa.
Turhia piloja vai tietokirjallisuuden uusi lajityyppi?
Kuka siis on Olivia Judson ja mikä ihmeen toh- tori Tatjana? Judson on vuonna 2000 edesmen- neen akateemikkomme, William Hamiltonin, viimeisiä oppilaita. Biologisen tietämyksen voi siis olettaa olevan huippuluokkaa. Tatjana taas on pienessä työryhmässä syntynyt, ensimmäi- sen kerran The Economist -lehdessä esiintynyt seksipalstaa pitävä mielikuvitushahmo, jolle
