Kuluvalla vuosikymmenellä julkaistuissa suomalaisissa seksuaaliopaskirjoissa tavoittelemisen arvoinen seksuaalinen nautinto kietoutuu kehotietoisuuteen, yhteyden kokemiseen ja aistillisuuteen.
Keskeiseksi nousee yksilöllinen seksuaalisuus ja nautinto, jonka tunnistamiseen lukijoita kannustetaan.
Yksilölliseen nautintoon kannustettaessa opaskirjoissa yhtäältä kyseenalaistetaan asiantuntijavaltaan nojaavia seksuaalisuutta normalisoivia käytäntöjä. Toisaalta opaskirjatekstit kuitenkin myös vahvistavat ja tuottavat uusia normalisoivia ihanteita. Seksuaaliopaskirjoista piirtyykin esiin vapauttamisen ja rajoittamisen paradoksaalinen samanaikaisuus.
Tavoittelemisen arvoinen nautinto suomalaisissa seksuaaliopaskirjoissa
Marika Haataja
Aikakautemme seksuaalisuuden dis- kursseille leimallisena on nähty nautin- tokeskeinen ajattelumalli, jossa ymmär- rys seksuaalisuudesta kietoutuu olen- naisella tavalla nautinnon tavoitteluun (Allen, Rasmussen & Quinlivan 2014).
Seksuaalisen nautinnon ja erityises- ti orgasminautinnon saavuttaminen on päämäärä, johon lukijoita ohjataan niin
naistenlehtien palstoilla kuin myös sek- suaaliopaskirjoissa (Frith 2015; Haata- ja 2016; Haataja & Juvonen 2018; Neu- haus 2000). Nautinnon lisääminen ja varmistaminen piirtyvät selkeinä esiin myös kuudessa tässä tutkimuksessa tar- kastelemassani seksuaalioppaassa. Sek- suaalisen nautinnon keskeisyys tulee esiin opaskirjojen tavassa nostaa keskei-
seksi esimerkiksi ”intensiivisen seksuaa- lisen nautinnon” kokemus (Opas4, 9) ja pyrkimyksessään tarjota lukijalle entistä paremmat edellytykset ”nauttia vapaas- ti” (Opas6, 11)
Michel Foucault (1998/1976) esittää seksuaalisuuden olevan länsimaisten ih- misten keskeisin subjektivoimisen alue seksuaalisen nautinnon ja halun määrit-
täessä keskeisellä tavalla yksilöiden ko- kemusta omasta minuudesta. Tällöin olennaiseksi nousee kysymys siitä, mi- ten ihmisiä hallitaan ohjaamalla ja opas- tamalla heitä nautinnon ja halun subjek- teiksi. Foucault’n ajatteluun pohjautuvaa hallinnan analytiikkaa soveltaen kysyn tässä tutkimuksessa, millaisia käsityk- siä tavoittelemisen arvoisesta seksuaa- lisuudesta ja seksuaalisesta nautinnosta subjekteille tarjotaan aikavälillä 2013–
2017 julkaistuissa suomalaisissa seksu- aaliopaskirjoissa. Analysoin, miten lu- kijoita ohjataan seksuaalisesti nauttivik- si subjekteiksi. Tutkimusaineistossa kä- sitys tavoittelemisen arvoisesta nautin- nosta muotoutuu vastakkainasetteluis- sa, joissa seksuaalisuus asetetaan neuvo- teltavaksi. Tarkastelen opaskirjoja pu- heenvuoroina tietynlaisten nautintojen puolesta ja vastaan. Analyysissa huomio- ni kohdistuu siihen, mitä teksteissä vas- tustetaan ja mitä opaskirjat tarjoavat vas- tustamiensa seksuaalisuuden muotojen tilalle.
Tämä artikkeli on osa laajempaa tutkimustani, jossa on mukana katta- vasti 2000-luvulla julkaistua seksuaali- opaskirjallisuutta. Tutkimusaineistok- si olen tässä osassa tutkimusta valinnut kuusi yleistajuista seksuaaliopaskirjaa (2013–2017). Valintaprosessia on oh- jannut keskittyminen tuoreisiin, aikui- sille suunnattuihin suomenkielisiin jul-
kaisuihin. Nuorille suunnattua seksuaa- likasvatusta ja seksuaalikasvatusoppai- ta on tutkittu niin Suomessa kuin kan- sainvälisestikin runsaasti (esim. Allen 2005, 2012; Allen, Rasmussen & Quin- livan 2014; Fine & McClelland 2006;
Honkasalo 2013; Nummelin 2000; Ye- silova 2001). Aikuisille suunnatun, eri- tyisesti 2000-luvulla julkaistun seksuaa- liopaskirjallisuuden, tutkiminen on puo- lestaan ollut huomattavasti vähäisempää (Gupta & Cacchioni 2013; Haataja 2012, 2016; Tyler 2008).
Tarkasteluni keskiössä ovat seksu- aalisesta nautinnosta tuotetut käsityk- set. Lähdenkin liikkeelle paikantamalla tutkimukseni osaksi seksuaalisen nau- tinnon politiikkaa koskevia tutkimus- keskusteluja. Tämän jälkeen kartoitan hallinnan analytiikkaa, jota olen sovel- tanut nautintoa koskevien tietokäytäntö- jen analyysissa. Tässä yhteydessä esitte- len myös tutkimusaineiston. Näiden al- kupohjustusten jälkeen siirryn analyysi- osiossa tarkastelemaan seksuaalista nau- tintoa hallinnan kohteena. Keskityn sii- hen, miten opaskirjatekstit muodostavat käsityksen hyvästä ja tavoittelemisen ar- voisesta seksuaalielämästä ja nautinnos- ta. Päätän analyysiosion tarkastelemal- la, miten hyvää ja onnistunutta elämää määritellään ja arvotetaan opaskirjoissa seksuaalisen nautinnon kautta. Lopuk- si avaan seksuaalisen nautinnon hallin-
taan sisältyvää mahdollisuuksien ja uh- kien samanaikaisuutta.
Nautintojen politiikka
Seksuaaliopaskirjallisuutta ja seksuaali- kasvatusta tarkastelevissa tutkimuksissa on ollut keskeisellä tavalla esillä se, miten sukupuolieron varaan jäsentyvä ymmär- rys seksuaalisuudesta tuottaa käsityksen naisten ja miesten keskenään erilaisesta seksuaalisuudesta (Fine 1988; Gupta
& Cacchioni 2013; Haataja 2012; Potts 1998; Tyler 2008; Yesilova 2001). Mea- gan Tylerin (2008) mukaan opaskirjois- sa korostuu miesten seksuaalinen aktii- visuus sekä halut ja tarpeet naisten sek- suaalisuuden pelkistyessä miesten halu- jen ja tarpeiden palvelemiseen. Tämän- kaltaisten sukupuolihierarkioiden osoit- taminen on ollut olennaisessa roolissa alistavaa valtaa näkyväksi tekevissä tut- kimuksissa. Näissä tutkimuksissa seksu- aalisuutta on tarkasteltu sitä historiallis- ta taustaa vasten, jossa naisten ja mies- ten seksuaalisuudelle on asetettu keske- nään erilaiset toteuttamisen mahdolli- suudet. Sukupuolihierarkioita analysoi- viin tutkimuksiin onkin usein liittynyt seksuaalipoliittinen tavoite tehdä naiset näkyviksi haluavina ja nauttivina sub- jekteina. Nautinnon roolin korostamis- ta seksuaalikasvatuksessa on puolustet- tu, sillä siihen on yhdistetty ajatus tyttö-
jen ja naisten seksuaalisen toimijuuden lisääntymisestä. (Esim. Allen 2005; Fine
& McClelland 2006; Lamb 2002; Tol- man 2002.) Näissä tutkimuskeskuste- luissa seksuaalisen nautinnon näkyväk- si tekemiseen on liitetty ajatuksia edis- tyksellisyydestä ja vapautumisesta.
Viimeisten kahdenkymmenen vuo- den aikana seksuaalikasvatuksessa on huomioitu aikaisempaa keskeisemmin seksuaalinen nautinto, myös naisten nautinto. Tästä johtuen nimenomaan seksuaalikasvatusta koskevan tutkimuk- sen kentällä onkin pohdittu nautinnon politiikkaa. Seksuaalisen nautinnon dis- kursseihin liittyviä vapautumisen mah- dollisuuksia kiistämättä näissä tutki- muksissa on pidetty tärkeänä sen tunnis- tamista, miten nautinnon diskurssit voi- vat vapauttamisen rinnalla olla myös ra- joittavia. (Allen 2012; Allen, Rasmussen
& Quinlivan 2014.) Louisa Allen (2012) nostaa esiin sen, miten nautinnon en- tistä näkyvämpää roolia seksuaalikas- vatuksessa ei tulisikaan tarkastella yk- sipuolisesti edistyksen ja vapautumisen näkökulmasta. Hänen mukaansa on tär- keää tunnistaa myös seksuaalisen nau- tinnon diskurssien tuottamat normali- soivat käytännöt. Esimerkiksi seksuaali- sen nautinnon merkitystä korostava pu- hetapa tuottaa käsityksen, jonka mukaan seksin tulee olla nautinnollista. Nautin- non puuttuminen merkityksellistyy näin
viallisuudeksi. Allen esittääkin, että nau- tinnosta voi pahimmillaan tulla mittari, jolla arvotetaan niin itseä kuin suhdetta- kin. (Mt. 462–463.) Seksuaalisen nau- tinnon poliittisuutta tarkastelevat tutki- mukset peräänkuuluttavat kriittisiä nä- kökulmia, jotka voisivat auttaa tunnista- maan vapauttamisen käytäntöihin sisäl- tyvät seksuaalisuutta normalisoivat ja ra- joittavat piirteet.
Feministifilosofi Luce Irigaray tar- joaa omalta osaltaan näkökulmia nau- tinnon politiikkaan. Sukupuolieron etii- kassa (1996/1984, 205–238) hän nostaa esiin ajatuksensa siitä, miten seksuaali- suus ja näin myös ihmiset seksuaalisesti nauttivina, on pyritty saamaan haltuun nojaamalla seksuaalista subjektiutta ra- jaavaan ja määrittelevään rationaaliseen tietoon. Irigarayn (1996/1984) mukaan olennaista on pohtia, millaiset olemisen tavat jäävät näkymättömiksi rationaali- sen tiedontahdon määritellessä sekä sek- suaalisuutta että länsimaista maailman- kuvaa kokonaisuudessaan.
Näihin nautinnon politiikkaa kos- keviin tutkimuskeskusteluihin kytkey- tyen lähden tässä tutkimuksessa tarkas- telemaan, miten seksuaalisen nautinnon diskursseissa yksilöitä yhtäältä vapaute- taan normalisoivilta käytännöiltä sek- suaalista moneutta mahdollistaen. Täs- sä yhteydessä nautinto tulee tarkastel- tavaksi siihen sisältyvien potentiaalien
kautta – seksuaalisen nautinnon diskurs- sit tarjoavat yksilöille entistä moninai- sempia tapoja tulla seksuaalisesti naut- tiviksi subjekteiksi. Toisaalta analyysi- ni tekee näkyväksi sen, miten nautin- non lisäämiseen ja varmistamiseen täh- täävät diskurssit ovat itsessään rajoitta- via ja normalisoivia käytäntöjä. Tarkas- telussani nämä vapauttavat ja rajoittavat käytännöt tulevat tunnistetuiksi saman- aikaisina ja päällekkäisinä, eivät toisiaan poissulkevina. Jemima Repon (2015, 163) mukaan tämänkaltainen vapautta- misen ja kurinalaistamisen samanaikai- suus on biovallalle ominaista. Hän esit- tääkin, että olisi kehitettävä analyyttisia näkökulmia, joilla näiden yhtäaikaiseen ilmenemiseen pääsisi käsiksi (mt.). Täs- sä tutkimuksessa olen valinnut lähesty- mistavakseni hallinnan analytiikan, jon- ka avulla on ollut mahdollista tavoittaa vapauttamisen ja rajoittamisen paradok- saalinen samanaikaisuus.
Teoreettis-metodologiset lähtökohdat, tutkimusaineisto ja analyysin kulku
Seksuaaliopaskirjat osallistuvat kes- kusteluun siitä, mitä seksuaalisuus ja seksuaalinen nautinto ovat. Yksilöä oh- jaavat opaskirjatekstit ovat seksuaalielä- mään kohdistuvia hallinnan käytäntöjä, jotka pyrkivät vaikuttamaan yksilön it-
seohjautuvuuteen. Opaskirjat tuottavat käsityksiä siitä, mitä on elämä seksuaali- sena ihmisenä. Ehdotuksillaan hyvästä ja tavoiteltavasta seksuaalisuudesta sek- suaaliopaskirjat tarjoavat hyvän elämän malleja, kuten elämää psykologisoiva self-help-kirjallisuus, joka on nähty yhte- nä keskeisenä hallinnan arkisen ilmenty- misen paikkana (Hazleden 2003; Rimke 2000; Salmenniemi & Pessi 2017).
Seksuaalisuuteen kohdistuva hal- linta on elämään kohdistuvaa hallin- taa, biovaltaa. Tiedontuotannolla on ollut merkittävä rooli hallinnan kehit- tymisessä, sillä nimenomaan tieto on elämän haltuun ottamisen väline. Tie- don avulla ihmiselämästä on tullut kai- ken aikaa kokonaisvaltaisemman ohjai- lun ja opastamisen kohde subjektiviteet- tien muotoutuessa tiedon ja vallan muo- dostamissa tietokäytännöissä. (Foucault 1998/1976.) Hallinnan analytiikka tar- joaa välineitä analysoida seksuaaliopas- kirjoja osana tiedon ja vallan käytäntöjä, joissa määritellään seksuaalielämää, sek- suaalista nautintoa ja seksuaalisesti naut- tivan subjektiuden muotoja.
Valta-analyysissaan Foucault (1998/
1976) nostaa kieltojen ja normien rinnal- le vastarinnan mahdollisuuden, joka si- sältyy aina lähtökohtaisesti valtaan. Val- lalle tunnusomaista on yhtäältä pyrki- mys rajata ja normalisoida elämää, toi- saalta vastarinnan paikoissa tulee mah-
dolliseksi haastaa normalisoivaa hal- lintaa ja normatiivisia ihanteita (Allen 2011; Thompson 2003). Foucault’lai- sessa valta-analyysissa kiistojen ja kamp- pailujen tarkastelu nouseekin keskeisek- si (Helén 2016, 34–41). Hallinnan ana- lytiikkaa soveltaen avaan tässä artikke- lissa näkökulmia niihin tapoihin, joil- la seksuaalisuus ja seksuaalinen nautin- to asettuvat seksuaaliopaskirjallisuudes- sa kiisteltäväksi ja neuvoteltavaksi. Vas- takkainasetteluissa ja kiistoissa ymmär- rys tavoiteltavan arvoisesta seksuaali- sesta nautinnosta problematisoituu ja näkyväksi tulee Foucault’n ajatus valta- suhteista kaiken aikaa muotoaan muut- tavina (Foucault 1998/1976, 92–102).
Olennaista tarkastelussani on ymmär- rys vallasta tuottavana. Seksuaalisuuden ja seksuaalisen nautinnon yhä laajempi haltuunotto ja hallinnalle alistaminen ei tapahdu nautintoa tukahduttaen. Päin- vastoin käsitys nautinnosta ja nauttivasta subjektista laajenee ja moninaistuu niis- sä tiedon ja vallan käytännöissä, joissa seksuaalisuus asetetaan neuvoteltavak- si. (Foucault 1998/1976.)
Olen hyödyntänyt tutkimusaineis- ton keräämisessä yleisten kirjastojen luo- kitusjärjestelmän (YKL) luokkaa 59.35 seksologia. FENNICA-tietokantaa hy- väksikäyttäen olen etsinyt kyseises- tä luokasta opaskirjoja, jotka ovat mää- ritelty lajityypiltään seksuaalioppaiksi
tai jotka löytyvät asiasanahaulla (YSA)
”seksuaalioppaat”. Tässä tutkimuksessa olen kiinnostunut nimenomaan aikuisil- le suunnatuista opaskirjoista. Näin ollen tutkimuksen ulkopuolelle ovat jääneet kaikki seksuaalikasvatusoppaiksi luoki- tellut teokset. Lisäksi olen jättänyt tar- kastelun ulkopuolelle kehitysvammai- sille suunnatun opaskirjan, sillä sisäl- löllisesti se on luokiteltavissa enemmin- kin seksuaalikasvatusoppaaksi kuin sek- suaalioppaaksi. Analyysin ulkopuolelle jäivät myös seksuaalioppaaksi luokiteltu hakusanamuotoinen teos ja sekä hoito- työtä tekeville suunnattu teos että kroo- niseen kipuun ja seksuaalisuuteen kes- kittyvä opaskirja. Erityispainotuksista johtuen kyseisten kirjojen keskiössä ei ole lukijan seksuaalisesti nauttivaksi sub- jektiksi ohjaaminen, kuten tähän analyy- siin mukaan ottamissani seksuaaliopas- kirjoissa. Edellä mainitut teokset pois lu- kien analyysissa ovat mukana kaikki ai- kavälillä 2013–2017 alun perin suomen kielellä julkaistut seksuaaliopaskirjat.
Tarkastelemani seksuaaliopaskirjat eivät ole yksiselitteisesti suunnattu he- teroseksuaaliselle yleislukijalle, vaikka tämä painotus on sekä auki kirjoitetus- ti (Opas6, 10) että auki kirjoittamatta (Opas1; Opas4) läsnä osassa tutkimus- aineistoa. Tämän rinnalla opaskirjoissa satunnaisesti myös haastetaan seksuaali- suuden heteronormatiivisia lähtökohtia
(esim. Opas2, 124; Opas3, 99; Opas5, 6). Lisäksi opaskirjoissa puretaan satun- naisesti myös seksuaalisuuden parisuh- denormatiivisia lähtökohtia ja koroste- taan suhteiden monimuotoisuutta (esim.
Opas4, 40–45; Opas5, 11). Aineiston tarkasteleminen hetero- ja parisuhden- ormatiivisuuden näkökulmista avaisi- kin kiinnostavalla tavalla seksuaaliopas- kirjojen keskinäisiä ja sisäisiä jännitteitä.
Osittain tilallisistakin syistä johtuen tä- män artikkelin analyyttinen painopiste on kuitenkin toisaalla. Olen kiinnostu- nut siitä, miten käsitys tavoiteltavan ar- voisesta nautinnosta ja nauttivasta sub- jektista muotoutuu suomalaisten seksu- aaliopaskirjojen sivuilla käydyissä kiis- toissa ja kamppailuissa.
Teoreettis-metodologisena kehyk- senä hallinnan analytiikka on suunnan- nut katseeni analyysissa tietoon, valtaan ja subjekteihin (Dean 1999, 23). Olen lähtenyt liikkeelle tiedon konkreettises- ta tasosta ja analysoinut, millaista tietoa seksuaalisesta nautinnosta tuotetaan.
Analyysin alkuvaiheessa olen pureutu- nut tiedon ulottuvuuteen useita kerto- ja toistuvalla tutkimusaineiston pikku- tarkalla läpikäymisellä. Näin olen hah- mottanut aineiston rakenteen ja juonen (vrt. Ronkainen 2004, 65–67). Olen kiinnittänyt huomiota tutkimusaineis- tossa toistuviin teemoihin ja diskurssei- hin. Analyysin alkuvaiheesta voikin tun-
nistaa samankaltaisuutta teema- ja dis- kurssianalyysin kanssa (esim. Braun &
Clarke 2006; Pietikäinen & Mäntynen 2009). Siinä missä edellä mainitut ana- lyysitavat usein pelkistyvät yksipuoli- seksi teemojen ja diskurssien nimeä- miseksi (Braun & Clarke 2006; Vuori 2001, 83) hallinnan analyyttisen lähes- tymistavan keskiössä ovat valtaa ja sub- jektien muotoutumista koskevat kysy- mykset. Tutkimukseni keskiössä onkin ollut se, millaisia tietämisen ja seksuaa- lisen subjektivoitumisen mahdollisuuk- sia opaskirjat tarjoavat. Analyysin tavoit- teena on tehdä näkyväksi niitä seksuaa- lisuutta ja seksuaalista nautintoa koske- via merkityskamppailuja, joissa seksu- aaliseksi subjektiksi tulemisen mahdol- lisuuksia pyritään muuttamaan.
Asiantuntijavallasta ja
suorittamisesta vapauttaminen Jokaisessa kuudessa tarkastelemassa- ni opaskirjassa lukijaa ohjataan löytä- mään yksilöllinen seksuaalisuus ja nau- tinto. Opaskirjojen keskeinen pyrkimys tiivistyy hyvin seuraavassa lainaukses- sa: ” [h]aluan kannustaa lukijaa kuun- telemaan omaa kehoaan” (Opas2, 10).
Opaskirjateksteissä haastetaan seksuaa- lisuutta koskevia normalisoivia määritel- miä ja ihanteita kokonaisuudessaan, ku- ten seuraava lainaus osoittaa: ”Unohda
keskiarvot ja unohda se, mikä on muka normaalia, luonnollista ja tervettä. […]
Olet itse elämäsi paras asiantuntija […].”
(Opas5, 9–13.) Valmiiden seksuaalisuut- ta koskevien mallien ja ihanteiden ky- seenalaistuessa lukija nostetaan seksu- aaliopaskirjoissa oman elämänsä ja sek- suaalisuutensa parhaaksi asiantuntijaksi.
Seuraavassa katkelmassa oman ke- hon kuuntelemisen esitetään tarjo- avan olennaisimman tiedon: ”[k]eho- aan kuuntelemalla löytää itsestään sel- laista tietoa, jota mikään opas, tietokirja tai tutkimus ei voi tarjota” (Opas2, 23).
Tekstit ravistelevat asiantuntijavaltaa tarjoamalla näkökulmia seksuaalisuu- teen, jota ”[k]ukaan ulkopuolinen ei voi määritellä” (Opas4, 30). Seksuaalisuu- den ulkopuolisista määritelmistä vapau- tuminen nousee keskeiseksi jokaisessa opaskirjassa. Yhdessä opaskirjoista nä- kökulma laajentuu kattamaan kokonais- valtaisesti yhteiskunnan odotuksista va- pautumisen: ”[m]ullistavat oivallukset, jotka syntyvät, kun ihminen löytää tien lähemmäksi itseään ja oppii kuuntele- maan omaa sisäistä viisauttaan, päästäen irti muilta ja yhteiskunnalta lainatuista totuuksista ja ehdollistumista, jotka ei- vät ole itselle tosia” (Opas3, 19). Opas- kirjatekstit kannustavat lukijaansa koh- ti sekä omaa yksilöllistä seksuaalisuutta että laajemmin kohti yksilöllistä elämän totuutta. Näin seksuaaliopaskirjoissa tu-
lee näkyväksi länsimaiselle terapiakult- tuurille ja uushenkisyydelle keskeinen pyrkimys ohjata ulkoisista auktoritee- teista vapautumisen kautta kohti omaa henkilökohtaista totuutta (Sointu 2012).
Tarkastelemissani seksuaalioppais- sa oman kehon ja itsensä kuuntelemi- nen nostetaan arvokkaimmaksi ohitse asiantuntijoiden tuottaman rationaali- sen tiedon, joka on 1800-luvulta, sekso- logian syntyajankohdasta lähtien olen- naisella tavalla määrittänyt länsimais- ten ihmisten seksuaalisuutta (Foucault 1998/1976, 51–73). Opaskirjateksteistä voidaan tunnistaa yhtäläisyyksiä niiden filosofi Luce Irigarayn (1996/1984) esit- tämien ajatusten kanssa, joiden mukaan juuri rationaalinen tiedontahto ja todel- lisuuden rationaalinen haltuunotto kah- litsee ja rajoittaa maailmassa olemistam- me. Rationaaliselle tiedontahdolle tun- nusomaista on pelkistää ruumis fysiolo- gisiksi faktoiksi ja mitattavaksi materiak- si. Tällöin ruumiin funktionaalisuus ja biologiset tarpeet korostuvat kehollisen kokonaisvaltaisuuden kustannuksella (mt. 163–164). Oman kehon äärelle oh- jatessaan tarkastelemani opaskirjat haas- tavat rationaalisen tiedon asemaa seksu- aalisuuden määrittelemisessä.
Asiantuntijavallan ja rationaali- sen tiedon kritiikki yhdistyy seuraavas- sa katkelmassa seksuaalisuuden suorit- tamisen kritiikkiin: ”Se, että seksin hy-
vyyttä tarkastellaan ulkoapäin tulevilla arvosteluperusteilla (joista tyypillisim- mät ovat seksin kesto ja se, että orgasmi on saatava), tekee seksistä suorituksen.
[…] [S]eksin laatua nostaa huikeasti se, että siirtyy suorituskeskeisyydestä nau- tintokeskeisyyteen.” (Opas5, 28.) Suo- rituskeskeisyyden kritiikki nousee kes- keisenä esiin jokaisessa tarkastelemas- sani opaskirjassa. Yhdessä opaskirjoista pohditaan laajemmin yksipuolista kos- ketuskulttuuria, jonka nähdään vaikut- tavan suorituskeskeisyyden taustalla:
”Kulttuurissamme keskustelu seksikos- kettelusta on jäänyt pääasiassa tekniik- ka- ja asento-oppaiden varaan. Siksi suh- teemme seksuaaliseen kosketukseen on vääristynyt ja typistynyt suorituskeskei- seksi.” (Opas2, 45.)
Yhdeksi keskeisimmäksi vastavoi- maksi suorituskeskeisyydelle opaskirjat nostavat tietoisen läsnäolon taidot, jotka voivat yhden opaskirjan mukaan tarjota
”merkittävän avun sängyssä suorittaval- le” (Opas5, 123). Seuraavassa aineisto- lainauksessa suorituskeskeisyyteen lii- tetään stressaavuuden piirteitä: ”Suo- rittava seksi on hyvin stressaavaa läs- nä olevalle osalle ihmistä. Suorittavas- sa seksissä puretaan vain fyysisiä painei- ta.” (Opas6, 14.) Tässä suorituskeskei- syyden esitetään pelkistävän seksuaali- suuden ainoastaan fyysisten paineiden purkamiseksi. Lisäksi suorituskeskei-
syys yhdistetään orgasmikeskeisyyteen:
”[K]aik ki rakastelu yhdessä tai yksin täh- tää orgasmin saamiseen. Ikään kuin or- gasmi olisi tae siitä, että rakastelu on ol- lut riittävän hyvä tai tyydyttävä. Suori- tuskeskeisestä orgasmista tehdään rakas- tamisen taidonnäyte, taitojen, valloitta- vuuden ja välittämisen mittari.” (Opas1, 219.) Orgasmikeskeisyyttä kritisoidaan myös muualla aineistossa niin mastur- boinnin (Opas2, 60) kuin myös yhdessä jaetun seksin yhteydessä (Opas6, 164).
Tarkastelemani opaskirjallisuus haas- taakin näin orgasmikeskeisyyttä, joka on nostettu seksuaalisuutta tarkastele- vissa tutkimuskeskusteluissa keskeisek- si seksuaalisuutta määrittäväksi tekijäk- si (Frith 2013; 2015).
Läsnäolon merkitystä korostavissa opaskirjallisuusteksteissä suorittami- sen ja päämäärä- ja orgasmikeskeisyy- den kritiikki kietoutuvat yhteen. Tämä tulee selkeästi esiin seuraavassa kuvauk- sessa: ”[l]äsnäolo hetkessä pätee myös tantriseen seksiin, joka ei ole päämäärä-, suoritus- tai orgasmikeskeinen” (Opas3, 34). Tarkastelemieni seksuaalioppaiden kehotietoisuutta ja läsnäoloa korostavat painotukset kytkeytyvät 2000-luvul- la kasvaneeseen kiinnostukseen mind- fulness-tekniikoita kohtaan (Kortelai- nen ym. 2014). Mindfulness-tekniikat ovat vaikuttaneet siihen, että kehotie- toisuus ja läsnäolotaitojen kehittäminen
ovat nousseet merkittäväksi osaksi itse- hoito-oppaita. Seksuaaliopaskirjallisuu- dessa yksilöllisyyden korostamisen ohel- la juuri kehotietoisuuden ja läsnäolon merkityksellisyyden painottaminen tar- joavat kasvualustan asiantuntijavallan ja suorituskeskeisyyden kritiikille.
Mekaanisen kosketuksen tyhjyydestä toisen virtaan
Suorituskeskeisyyden rinnalla neljässä seksuaaliopaskirjassa kritiikin kohteek- si nostetaan tekninen ja mekaaninen kä- sitys seksuaalisuudesta (Opas3; Opas4;
Opas5; Opas6). Mekaanisen, fyysisen tekemisen sijaan opaskirjat kannusta- vat läsnä olevaan koskettamiseen, kuten seuraava lainaus osoittaa: ”Läsnä olevan kosketuksen tai mekaanisen, pelkästään fyysisen koskettamisen välillä on sa- manlainen ero. Kosketus voi olla fyysi- sesti samanlainen, mutta sen sisältö tun- tuu aivan erilaiselta […] Kun kosketuk- seen rauhoitutaan, ei sillä, mitä tehdään, ole oikeastaan teknisesti niin paljon väliä kuin sillä, mitä ilmaistaan.” (Opas6, 51, painotus alkutekstissä.) Katkelmassa keskeiseksi nousee se, mitä toiselle kos- ketuksen kautta ilmaistaan – mitä kos- ketus välittää. Seksuaalisia tekoja tär- keämmäksi teksteissä nouseekin yhteys toiseen: ”[t]ärkeintä on yhteys toiseen, ei yhdyntä” (Opas5, 164). Jokaisessa kuu-
dessa opaskirjassa korostetaan juuri yh- teyden ja yhteisen jakamisen merkitys- tä seksuaalisuudessa, esimerkiksi seu- raavanlaisesti: ”Hyvä seksi ei ole vain su- kuelimiin ja erogeenisiin alueisiin liitty- viä tekoja. […] Se on yhteinen seikkailu, joka parhaimmillaan voimauttaa kehon ja sielun jokaisen sopukan.” (Opas2, 11.) Yhteyttä ja läsnäoloa korostava nä- kökulma seksuaalisuuteen ja nautin- toon pitää sisällään myös vahvan fyysi- syyden, jota korostetaan seuraavassa lai- nauksessa:
Sexfullness on keskittynyttä ja halu- kasta läsnäoloa, jossa fyysinen eroot- tinen tyydytys ja henkinen nautinto kietoutuvat toisiinsa. Ihon ikävä, sie- lujen kohtaaminen, kaipaava himo ja biologinen tarve sulautuvat yh- teen. […] Sexfullness voi näyttäytyä myös hyvin fyysisenä ja voimakkaa- na. (Opas4, 13–15.)
Seksuaalinen nautinto ymmärretään ja- kamisena, jossa henkinen ja fyysinen ei- vät tule ymmärretyksi toisiaan poissul- kevina, vaan yhteen kietoutuneina. Sa- mankaltainen henkisen ja fyysisen ulot- tuvuuden samanaikaisuuden korostami- nen toistuu toisaallakin tekstien perään- kuuluttaessa avautumista sekä ”fyysisel- le, emotionaaliselle että henkiselle koh- taamiselle ja nautinnolle” (Opas3, 58).
Seksuaalilääketiedettä koskevissa tutkimuksissa on nostettu esiin se, miten erityisesti seksuaalilääketieteessä koros- tuu fyysisen kyvykkyyden merkitys yh- dyntä-, erektio- ja orgasmikyvyn saades- sa keskeisen roolin (Haataja 2016; Ma- mo & Fishman 2001; Marshall 2010).
Analysoimissani opaskirjoissa seksuaa- lisen kyvykkyyden määritelmiin yhdis- tetään toisenlaisia sisältöjä, kun seksu- aalisuuden kannalta olennaiseksi noste- taan: ”kyky olla toisen lähellä, kyky an- taa sekä vastaanottaa läheisyyttä ja kos- ketusta sekä kyky heittäytyä turvallises- ti ja leikillisesti toisen kanssa yhteiseen kokemukseen” (Opas1, 29–30). Tässä aineistokatkelmassa olennaiseksi nou- see kyky läheisyyteen ja yhteisen koke- muksen jakamiseen.
Tarkastelemani opaskirjat ovat pu- heenvuoroja läheisyyteen vapautumi- sen ja mekaanisesta seksin suorittami- sesta vapautumisen puolesta. Juuri sek- suaalisen vapautumisen teema on seksu- aalisuuden diskursseissa tuttu (Foucault 1998/1976; Helén 1999). Vapautumisen projekteille leimallista on ollut nimen- omaan seksuaalisiin tekoihin ja fysio- logisten tarpeiden tyydyttämiseen, esi- merkiksi orgasmin kokemiseen vapau- tuminen (Helén 1999). Tämä seksuaali- suuden fysiologista ulottuvuutta koros- tava vapautumisen projekti kyseenalais- tuu tarkastelemissani seksuaaliopaskir-
joissa, jotka ohjaavat lukijaa ymmärtä- mään seksuaalisuus ja nautinto fyysistä ulottuvuutta laajemmin.
Mekaanisen seksuaalikäsityksen ti- lalle opaskirjoissa tarjotaan aistillisuut- ta, kuten seuraavassa kiteytetään: ”Sex- fullness syntyy kuuntelemisesta, koske- tuksesta, aistillisista ulottuvuuksista ja eroottisesta äänimaailmasta” (Opas4, 14). Aistillisuutta kannustetaan myös harjoittelemaan: ”[i]hminen voi taval- lisessa arjessa harjoitella vastaanotta- maan aistimuksia ja sitä kautta kasvattaa sensorista potentiaaliaan” (Opas5, 148).
Yhdessä opaskirjoista tehdään selkeä ero suorittavan, rationaalisen seksuaalisuu- den ja aistillisen seksuaalisuuden välil- le: ”[s]uorittaja rakastelee yksin aivoil- laan ja järjellään, ei tunteillaan, tunte- muksillaan, aisteillaan ja kehollaan ko- konaisvaltaisesti” (Opas1, 287). Seu- raavassa katkelmassa puolestaan koros- tetaan aistien merkityksellisyyttä ku- vauksessa, jossa nimenomaan avonais- ten aistien kautta sielu tulee näkyväksi:
”[j]os aistit eivät ole auki, keho on kuin suljettu laatikko, jonne sielu on kätket- ty” (Opas2, 78). Opaskirjoissa seksuaa- lisuudesta tuotetaan tietoa fysiologisen ja psykologisen sijaan holistisesta näkö- kulmasta, jolloin ihminen huomioidaan aistillisena kokonaisuutena – ihminen on yhtä aikaa sekä mieltä että ruumista (Rauhala 2014). Holistinen lähestymis-
tapa haastaa länsimaista ihmiskäsitystä, joka jakaa ihmisen mieleksi ja ruumiiksi.
Irigaray (1996/1984, 206) esittää, et- tä aistillisuuden kautta tulee mahdolli- seksi paeta rationaalisen tiedon muka- naan kantamia totuuden tuottamisen diskursseja, joilla seksuaalisuus on py- ritty saamaan haltuun, ja jotka ovat mää- ritelleet ja rajanneet seksuaalista subjek- tiutta. Irigarayn ajattelussa biologiseen naiseen kiinnittymätön ymmärrys femi- niinisestä korostaa kehollisuuden, ais- tillisuuden ja tunteiden merkitystä. Juu- ri nämä muodostavat hänen mukaan- sa merkittävän vastavoiman kulttuurin maskuliiniselle; rationalistisille ja meka- nistisille olemassaolon tavoille ja tyyleil- le. (Irigaray 1996/1984; Lehtinen 2014.) Huolimatta siitä, että opaskirjallisuudes- sa ei puhuta Irigarayn tavoin feminiini- sistä ja miehisistä olemisen tavoista, voi- daan opaskirjallisuusteksteissä tunnistaa vastakkainasettelu nimenomaan näiden feminiinisten ja maskuliinisten olemas- saolon tapojen välillä. Opaskirjat haas- tavat rationaalis-mekanistista käsitystä seksuaalisuudesta ja tarjoavat tilalle ke- hotietoista, aistillista yhteyttä toiseen.
Seksuaalinen nautinto ja normalisoiva hallinta
Edellä olen tuonut esiin, miten tarkas- telemissani seksuaaliopaskirjoissa kri-
tisoidaan asiantuntijavaltaa ja rationaa- lis-mekanistista käsitystä seksuaalisuu- desta. Kutsumalla lukijoita oman yksi- löllisen kehollisuuden äärelle, opaskir- jat haastavat normalisoivaa hallintaa, jo- ka ohjaa yksilöä suorittamaan seksuaali- suuttaan ulkoapäin tulevien standardien ja määritelmien mukaisesti. Tämän rin- nalla tekstit toisaalta myös paradoksaa- lisesti tuottavat normalisoivia käsityk- siä siitä, mikä on tärkeää ja tavoiteltavaa, sillä ymmärrys tavoiteltavan arvoisesta nautinnosta muodostetaan vastakkain- asetteluiden varaan muodostuneiden ulossulkemisten kautta. Asiantuntijatie- dosta vapautumaan kannustaessaankin seksuaaliopaskirjat luovat näin norma- tiivisia ihanteita siitä, mikä on tavoitte- lemisen arvoista. Näin valta ja vastarin- ta eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan sa- manaikaisia ja toisiinsa limittyneitä. Su- vi Salmenniemi ja Anne Birgitta Pessi (2017, 5) ovat tunnistaneet self-help-kir- jallisuudesta vastaavan paradoksin esit- täessään, miten ”ne yhtäältä lupaavat lu- kijalle vapautumista ’vääristä’ ajatteluta- voista, mutta toisaalta sulkevat samanai- kaisesti lukijan tietynlaisen tieto/vallan ja ’totuuksien’ piiriin”.
Seksi ja seksuaalinen nautinto it- sessään ymmärretään teksteissä ky- seenalaistamatta tavoittelemisen arvoi- sina ja niiden eteen kannustetaan nä- kemään vaivaa. Yksilöllinen seksuaali-
suus ja nautinto vaativat itsensä kuulos- telua ja kokonaisvaltaista tutustumis- ta itseen. Omaan yksilölliseen nautinto- elämään suuntautuvan tutkimusmatkan tueksi yhdessä opaskirjoista tarjotaan nautinto- ja mielihyväpäiväkirjan pitä- mistä (Opas5, 144–146). Kyse on lisäksi yhteisistä harjoituksista: ”[p]arisuhdetta ja intiimielämää voi harjoitella yhdessä”
(Opas1, 159). Seuraavassa katkelmassa kannustetaan ohjaamaan myös kumppa- nia tunnistamaan oman nautinnon yksi- löllisyys: ”Pidä kumppanillesi oppitunti siitä, miten nautit. Mieti etukäteen, mi- tä kaikkea hänen on hyvä tietää ja pohdi, tarvitsetko kenties jotain opetusvälinei- tä. Varatkaa opetusta varten rauhallinen aika ja paikka.” (Opas5, 106.)
Yhdessä opaskirjoista jokapäiväinen elämä esitetään valintoina paremman elämän ja seksielämän puolesta: ”[t]eet joka päivä tärkeitä valintoja hyvinvointi- si, läsnäolosi ja myös seksielämäsi eteen”
(Opas6, 204). Opaskirjateksteissä näh- dään tärkeänä se, että seksuaalisuudel- le annetaan merkittävä asema elämäs- sä. Seuraava kiteytys on tästä osuva esi- merkki: ” [s]eksin saaminen etusijalle voi vaatia jämäkkiä toimenpiteitä” (Opas5, 164). Seksin ja seksuaalisen nautinnon roolin vahvistaminen on opaskirjoissa keskeistä. Siihen ohjataan myös hyvin konkreettisin harjoituksin, kuten seu- raava katkelma osoittaa: ” [y]ksi tapa
on toistaa mantranomaisesti päässään lauseita, jotka vahvistavat ajatusta nau- tinnosta hyvänä asiana ja seksistä kiva- na” (Opas5, 140). Erityisesti seksuaali- sen nautinnon tärkeys korostuu ja nau- tinnon määrän lisääminen yhdistetään myös yleisesti hyvään elämänlaatuun:
”mitä enemmän nautit, sitä parempi elä- mänlaatusi on niin nuorena kuin van- huudessa” (Opas4, 151) sekä henkiseen ja fyysiseen terveyteen: ”seksistä ja sek- sin aikana saadusta orgasmista on niin henkistä kuin fyysistäkin terveydellistä hyötyä” (Opas2, 76).
Seksuaalinen nautinto ja sen tavoit- teleminen on seksuaaliopaskirjoissa kes- keisin kyseenalaistamaton ”totuus”, jon- ka ensisijaisuutta ja luonnollistettua mer- kitystä seuraava aineistokatkelma koros- taa:
[K]ehomme on luotu nauttimaan seksistä enemmän kuin mistään muusta. Ihminen, jolla on elämäs- sään tarpeeksi läheisyyttä ja tyydyt- tävä seksielämä on tasapainoinen, iloinen ja hänen stressinsietokykyn- sä on hyvä. Hänellä on aloitekykyä ja voimaa toteuttaa ideansa. Hän osaa valita hyviä asioita elämäänsä muil- lakin alueilla. (Opas3, 39.)
Seksuaalinen tyydyttyneisyys ja lähei- syys asetetaan katkelmassa onnistuneen
ja terveen elämän mittapuuksi. Näin sek- suaalisesta nautinnosta tulee yksilöiden elämää määrittävä normalisoiva ihanne;
seksuaalisesti nauttivana onnistuminen määrittää kokonaisvaltaisesti yksilön onnistumista elämässään.
Tarkastelemissani seksuaalioppaissa lukijaa ohjataan yksilölliseksi nauttivaksi subjektiksi tulemisessa. Tämä vaatii se- kä itsen että seksuaalisuuden alueen jat- kuvaa kehittämistä ja työstämistä. Naut- timaan ohjaaminen merkityksellistyy analysoimissani opaskirjoissa normali- soivana hallintana, joka sekä muovaa yk- silön minäkäsitystä että määrittää yksi- lön onnistumista elämässään. Nautin- tokeskeinen seksuaalikäsitys ohjaa sub- jektiksi tulemista tavalla, jossa yksilön minuuden ydin kietoutuu nautinnon ja halun ympärille. Foucault esittääkin, et- tä nimenomaan yksilöllisen nautinto- elämän jatkuvasta arvioinnista, ohjaa- misesta ja rakentamisesta on tullut uu- si normi. (Foucault 1998/1976.) Näin seksuaalisen nautinnon merkitystä ko- rostaviin diskursseihin liittyy velvoit- tavuuden aspekti – yksilöt ovat vapaita nauttimaan, mutta samanaikaisesti myös velvollisia nauttimaan (Allen 2012). Tar- kastelemissani opaskirjoissa seksuaalis- ta nautintoa tuottamaton elämä tai suh- de määrittyykin arvottomampana ja huonompana kuin nautintoa tuottava.
Mahdollisuuksien ja uhkien kudelma Olen tarkastellut tässä artikkelissa ai- kavälillä 2013–2017 julkaistujen seksu- aalioppaiden sivuilla piirtyviä käsityk- siä tavoittelemisen arvoisesta seksuaa- lisesta nautinnosta. Opaskirjoissa tuo- tetaan ymmärrystä nautinnosta, joka pakenee asiantuntijatietoa ja rationaa- lis-mekanistista käsitystä seksuaalisuu- desta. Käsitys seksuaalisesta vapautumi- sesta laajenee tekstien ohjatessa lukijaa vapautumaan niin asiantuntijavallasta kuin myös mekaanisesta ja suorittavas- ta seksuaalisuudesta. Tavoittelemisen arvoiseen nautintoon liitetään teksteis- sä kehotietoisuus, yhteys toiseen ja ais- tillisuus, jolloin arvokkaiksi nostetaan kulttuurissamme feminiinisiksi määrit- tyneitä olemisen tapoja. Edellä esitetyn valossa opaskirjojen voidaankin näh- dä yksilöllistävän ja moninaistavan sek- suaalisena elämisen ja olemisen mahdol- lisuuksia.
Foucault’n valta-analyysia eteen- päin kehitelleen Nikolas Rosen (1998) mukaan elämää koskevien arvojen tuo- minen loputtomien kiistelyiden maail- maan, tarjoaa ihmisille moniarvoisen lähtökohdan pohtia sitä, miten omaa elä- mää olisi elettävä. Tämä avaa mahdolli- suuksia uudenlaisten arvojen kehittymi- selle, joka voisi Rosen mukaan parhaim- millaan edesauttaa kokeellisten eksis-
tenssin muotojen löytymistä (mt.). Juu- ri uudenlaisten arvojen kehittymisen nä- kökulmasta seksuaaliopaskirjojen keho- tietoisuutta, aistillisuutta ja yhteyttä ko- rostava sekä asiantuntijavaltaa haasta- va lähestymistapa seksuaaliseen nautin- toon on kiinnostava. Kun käsitys seksu- aalisesta vapautumisesta moninaistuu, yksilöille tarjoutuu edellytyksiä muo- dostaa käsitys itsestään seksuaalisesti nauttivana subjektina aikaisempaa mo- niarvoisemmista lähtökohdista. Esimer- kiksi Irigarayn (1996/1984, 206) mu- kaan rationaalista ja mekanistista maa- ilmankuvaa haastava aistillisuus maa- ilmassa olemisen tapana pitää sisällään maailmanjärjestyksen kokonaisvaltai- sen muuttumisen mahdollisuuden. Ais- tillista elämisen taitoa elvyttävää ole- massaolon tapaa onkin ehdotettu vas- talääkkeeksi muun muassa kulutuskult- tuurin luomiin ongelmiin (bell hooks 2016/2000, 164).
Rosen (1998) mukaan elämää koske- vien arvojen nostaminen keskusteltavik- si kantaa mukanaan kuitenkin myös uh- kakuvia siihen mahdollisesti sisältyvien kurinalaistavien ja moralisoivien piirtei- den vuoksi. Rosen esiin nostama kriitti- nen näkökulma ja uhkakuvat ajankoh- taistuvat tarkastelemissani seksuaali- oppaissa kehotietoisuuden, toisen koh- taamisen ja aistillisuuden muodostues- sa uudenlaisiksi normalisoiviksi ihan-
teiksi. Uhkakuvat ajankohtaistuvat tut- kimusaineistossa myös silloin, kun sek- suaalinen nautinto liitetään terveeseen ja onnistuneeseen elämään. Kun seksu- aalinen nautinto itsessään saa normali- soivan hallinnan kasvot, olennaista on kysyä, mitä tapahtuu, kun tietoisen läs- näolon tekniikat, kehotietoisuus, toisen kohtaaminen ja aistillisuus asetetaan seksuaalisen nautinnon palvelukseen?
Onnistuvatko nämä diskurssit tarjoa- maan yksilöille lopultakin vain yhden uuden väylän itsetarkkailulle, joka tuot- taa kasvavaa riittämättömyyden ja tyy- tymättömyyden tunnetta sekä itseen et- tä kumppaneihin?
KIITOKSET
Kiitän Milla Annalaa ja Tuula Juvosta kom- menteista, jotka edesauttoivat tämän artik- kelin valmistumista.
TUTKIMUSAINEISTO
Kallio, Maaret & Taru Jussila (2016/2010, tekstissä Opas1) Syvyyttä seksiin. Kohti eläväm- pää seksuaalisuutta. Helsinki: Minerva.
Liekki, Rakel (2013/2010, tekstissä Opas2) Hyvän olon seksi. Juva: Paasilinna.
Limnell, Shanti (2014, tekstissä Opas3) Tant- ra. Läsnäolon ja hyväksynnän kautta muutokseen.
Turenki: Kanttarelli Publishing.
Oulasmaa, Minna & Riikka Riihonen (2017, tekstissä Opas4) Sexfullness. Yhdessä jaettu nau- tinto. Jyväskylä: Docendo.
Tanskanen, Elina (2017, tekstissä Opas5) Pa- rempaa seksiä. 27 harjoitusta, joilla muutat seksi- elämäsi. Helsinki: Tammi.
Vasara, Mitra (2014, tekstissä Opas6) Seksi ja läsnäolo. Opas syvälliseen seksuaalisuuteen. Hel- sinki: Basam Books.
KIRJALLISUUS
Allen, Amy (2011) Foucault and the Politics of Our Selves. History of the Human Sciences 24:4, 43–59.
Allen, Louisa (2005) Sexual subjects: young people, sexuality and education. Basingstoke, UK: MacMillan Palgrave.
Allen, Louisa (2012) Pleasure’s perils? Critical- ly reflecting on pleasure’s inclusion in sexuality education. Sexualities 15:3/4, 455–471.
Allen, Louisa, Rasmussen, Mary Lou & Quin- livan, Kathleen (toim.) (2014) The Politics of Pleasure in Sexuality Education. Pleasure Bound.
New York & London: Routledge.
bell, hooks (2016/2000) Rakkaus muuttaa kai- ken. Suom. Elina Halttunen-Riikonen. Tampe- re: niin & näin.
Braun, Virginia & Clarke, Victoria (2006) Using thematic analysis in psychology. Qualita- tive Research in Psychology 3:2, 77–101.
Dean, Mitchell (1999) Governmentality. Power and Rule in Modern Society. London: Sage.
Fine, Michelle (1988) Sexuality, schooling, and adolescent females: the missing discourse of desire. Harvard Educational Review 58:1, 29–53.
Fine, Michelle & McClelland, Sara I. (2006) Sexuality education and desire: Still missing after all these years. Harvard Educational Review 76:3, 297–338.
Foucault, Michel (1998/1976) The History of Sexuality. Vol.1: An Introduction. London: Pen- guin Books.
Frith, Hannah (2013) Labouring on orgasms:
embodiment, efficiency, entitlement, and obli- gations in heterosex. Culture, Health & Sexuali- ty 15:4, 494–510.
Frith, Hannah (2015) Sexercising to orgasm:
embodied pedagogy and sexual labour in wo- men’s magazines. Sexualities 18:3, 310–328.
Gupta, Kristina & Cacchioni, Thea (2013) Sexual improvement as if your health depends on it: an analysis of contemporary sex manuals.
Feminism & Psychology 23:4, 442–458.
Haataja, Marika (2012) Fantasioita halusta.
Naistutkimus–Kvinnoforskning 25:3, 16–29.
Haataja, Marika (2016) Miesten seksuaalisen nautinnon hallinta. Sosiologia 53:3, 292–309.
Haataja, Marika & Juvonen, Tuula (tulossa 2018) Heterosexercising women’s sexual pleasure in Finnish sex manuals.
Hazleden, Rebecca (2003) Love Yourself. The Relationship of the Self with Itself in Popular Self-help Texts. Journal of Sociology 39:4, 413–
428.
Helén, Ilpo (1999) Vapautuva nainen orgasmo- logian teatterissa. Tiede & Edistys 24:3, 200–215.
Helén, Ilpo (2016) Elämän politiikat. Yhteiskun- tatutkimus Foucault’n jälkeen. Helsinki: Tutki- jaliitto.
Honkasalo, Veronika (2013) Se suuri ero. Kult- tuuri ja seksuaalisuus terveystiedon oppikir- joissa. Nuorisotutkimus 31:1, 6–21.
Irigaray, Luce (1996/1984) Sukupuolieron etiik- ka. Suom. Pia Sivenius. Tampere: Gaudeamus.
Kortelainen, Ilmari, Saari, Antti & Väänänen, Mikko (toim.) (2014) Mindfulness ja tieteet. Tie- toisuustaidot ja kehotietoisuus monitieteisen tut- kimuksen kohteena. Tampere: Tampere Univer- sity Press.
Lamb, Sharon (2002) The secret lives of girls:
what good girls really do – sex play, aggression, and their guilt. New York: Free Press.
Lehtinen, Virpi (2014) Luce Irigaray’s Phenome- nology of Feminine Being. Albany: State Univer- sity of New York Press.
Mamo, Laura & Fishman, Jennifer R. (2001) Potency in All the Right Places: Viagra as a Te- chnology of the Gendered Body. Body and So- ciety 7:4, 13–35.
Marshall, Barbara L. (2010) Science, Medici- ne and Virility Surveillance: ʻSexy Seniors’ in the Pharmaceutical Imagination. Sociology of Health & Illness 32:2, 211–224.
Neuhaus, Jessamyn (2000) The Importance of Being Orgasmic: Sexuality, Gender, and Ma- rital Sex Manuals in the United States, 1920–
1963. Journal of the History of Sexuality 9:4, 447–473.
Nummelin, Raija (2000) Seksuaalikasvatus- materiaalit – pääkaupunkilaisten nuorten näke- myksiä ja kokemuksia. Tampere: Tampereen yli- opisto.
Pietikäinen, Sari & Mäntynen, Anne (2009) Kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino.
Potts, Annie (1998) The science/fiction of sex:
John Gray’s Mars and Venus in the bedroom.
Sexualities 1:2, 153–173.
Rauhala, Lauri (2014) Ihmiskäsitys ihmistyössä.
Helsinki: Gaudeamus.
Repo, Jemima (2015) The Biopolitics of Gender.
New York: Oxford University Press.
Rimke, Heidi Marie (2000) Governing Ci- tizens through Self-help Literature. Cultural Studies 14:1, 61–78.
Ronkainen, Suvi (2004) Kvantitatiivisuus, tul- kinnallisuus ja feministinen tutkimus. Teok- sessa Marianne Liljeström (toim.) Feministinen tietäminen. Keskustelua metodologiasta. Tampe- re: Vastapaino, 44–69.
Rose, Nikolas (1998) Vallan ja vapauden välis- sä: Hyveen hallinta vapaassa yhteiskunnassa.
Janus 6:1, 1–33.
Salmenniemi, Suvi & Pessi, Anne Birgitta (2017) “Herätkää pöljät” Minuus, yhteiskunta ja muutos self-help-kirjallisuudessa. Kulttuurin- tutkimus 34:1, 3–14.
Sointu, Eeva (2012) Theorizing Complementary and Alternative medicines: Wellbeing, Self, Gender, Class. Basingstoke: Palgrave Macmillan.
Thompson, Kevin (2003) Forms of Resistan- ce: Foucault on Tactical Reversal and Self-for- mation. Continental Philosophy Review 36:2, 113–138.
Tolman, Deporah L. (2002) Dilemmas of desi- re: Teenage girls talk about sexuality. Cambridge:
Harvard University Press.
Tyler, Meagan (2008) Sex self-help books: hot secrets for great sex or promoting the sex of prostitution? Women’s Studies International Forum 31:5, 363–372.
Vuori, Jaana (2001) Äidit, isät ja ammattilai- set. Sukupuoli, toisto ja muunnelmat asiantuntijoi- den kirjoituksissa. Tampere: Tampere Univer- sity Press.
Yesilova, Katja (2001) Sukupuolittunut seksu- aalikasvatus. Sosiologia 38:3, 192–204.
FM, YTM Marika Haataja valmistelee väi- töskirjaansa Ohjattuja nautintoja – näkökul- mia seksuaalisuuden biopoliittiseen hallin- taan Tampereen yliopistossa sukupuolentut- kimuksen oppiaineessa.
