journal.fi/aikuiskasvatus 88
Työelämän vinoumista uudistumiseen
Minna Mattila-Aalto (2020). Työelämän uudistumisen esteet.
Työyhteisön sivistys ja vastuu. Basam Books. 159 sivua.
TYÖELÄMÄN UUDISTUMISEN es- teet on herättävä puheenvuoron työelämäsivistyksen puolesta. Min- na Mattila-Aallolla on kokemusta työelämän kehittämisestä kolmelta vuosikymmeneltä. Hän tarkastelee nykymenoa vuorovaikutuksen so- siologin, tutkijan ja työelämän ke- hittäjän linssien takaa.
Kirjassa kuvataan työelämän vinoumia ja uudistumisen esteitä.
Tarkastelua kannattelee sivistyk- sen ja työelämän välinen jännite.
Alussa ne näyttävät olevan kuin eri planeetoilta, mutta teoksen edetessä sivistys valtaa tilaa työelä- män raadollisuudelta – ja lopulta jopa raivaa uudistumisen esteitä.
Näkökulmana on yksilön ko- kemusmaailma, mikä on kirjoitta- jan taustasta käsin ymmärrettävää.
Kerronta tulee ”iholle”, ja lukija va- kuuttuu, että kirjoittaja on kaiken nähnyt ja kokenut.
Kirja koostuu kymmenistä esi- merkeistä, joissa yksilö jää ikään kuin työelämän vangiksi tai ”virran viemäksi”. Yhteen työuraan ker- tyy 80 000 työtuntia, kymmeniä tuhansia töihin lähtöjä ja työnte- on toistosta syntyvää arjen mara- tonia, kuten Mattila-Aalto kuvaa.
Hän kritisoi työelämän muuttu- nee entistä kiireisemmäksi ja ka- oottisemmaksi. Samalla hän tuo esille mielenkiintoisen yksityis- kohdan: vaikka olemme yksi maa-
ilman onnellisimpia kansoja, yhä useampi uupuu työssään. Jotain pitäisi tehdä!
TYÖYHTEISÖ ON VALTANÄYTTÄMÖ
Kirjan mielenkiintoisinta antia ovat kärjistetyt elävän elämän esi- merkit, joilla Mattila-Aalto haluaa provosoida lukijaa ja tuoda esiin työpaikoilla toistuvia jaksamisen ongelmia. Sanomaansa hän tukee retorisilla keinoilla ja työelämän problematiikan yliyksinkertais- tuksilla. Tehokeinojen toimivuus riippuu lukijasta: Radikaalit kärjis- tykset toki kiehtovat mielikuvitus- ta toisin kuin tasainen todellisuus.
Jonkun taas voi olla vaikea tun- nistaa kirjan osittain pessimististä sävyä työelämän vaatimuksista ja muutoksesta.
Joissakin kohdissa kirjoittaja vahvistaa viestiään vetoamalla ”tut- kimuksiin” tai ”tutkijat ovat osoit- taneet” -tyyppisiin lausahduksiin.
Jäimme kaipaamaan suoraa viitta- usta lähteisiin. Lähteet on koottu kirjan loppuun, joten tarpeettoman retorisen keinon olisi voinut jättää käyttämättä. Paikoin kirjoittaja yk- sinkertaistaa asiansa ilman peruste- luja: esimerkiksi väite, että ”pelolla johtaminen on edelleen yksi suuris- ta ongelmista työpaikoilla” kaipaisi tutkitun tiedon vahvistusta.
Minna Mattila-Aalto kuvaa työ- elämän kyräilevän kulttuurin, jossa on mukana tunteiden negatiivinen kirjo: pelko, häpeä, alemmuus.
Työyhteisöt ovat valtanäyttämöi- tä, joissa johdolla on valtaa, jota ei kuitenkaan käytetä hyvän työyhtei- sön rakentamiseen. Menestyksen tavoittelu luo sokeutta ja kapea- katseisuutta: ”Ajamme sumu valot päällä.”
SIVISTYS ON PROSESSI
Kirjan sanoma on, että puhumat- tomuus ja vuorovaikutuksen puu- te ajavat meidät tekemään omia tulkintojamme työelämän todel- lisuudesta. Moni haaste voisi pur- kautua vuorovaikutusta vahvista- malla, mistä vastuu on erityisesti organisaation johdolla. Mattila- Aallon mukaan johtajat voivat ta- voitella työn arjessa organisaation yhteistä hyvää, mutta keinot eivät aina vastaa tarkoitustaan.
”Ei riitä, että katsoo. Pitää myös nähdä”, kirjassa todetaan. Tämä näkökulma puhutteli meitä. Kai-
journal.fi/aikuiskasvatus AIKUISKASVATUS 1/2021
89
KIRJA-ARVIOT
killa on toive tulla ymmärretyksi ja nähdyksi, myös työyhteisössä. Sy- vät keskustelut rakentuvat hitaasti ja vaativat keskittymistä.
Pelkoa ja vuorovaikutuksen puutetta työyhteisössä voivat ai- heuttaa muutkin kuin johtajat ja esimiehet. Kunkin on hyvä miet- tiä, miten itse toimii työyhteisön jäsenenä. Kuinka herkästi tuo esiin tekemänsä virheet? Miten itse suhtautuu epäkohtien paljas- tajiin? ”Itselleen totta puhuminen se vasta ballseja vaatiikiin.”, Matti- la-Aalto sanoo. Juuri näin!
Kirjan tärkeintä antia ovat poh- dinnat työelämän sivistyksestä ratkaisuna vinoumiin. Kirjoittaja toteaa viisaasti, että muuttuvassa työelämässä sivistys ei ole saavu- tettu tila vaan jatkuvaa ristiriitaa ja kamppailua siitä, minkälaista työ- yhteisön toimintaa ja yrityskult- tuuria pidetään oikeana, järkevänä ja hyvänä.
SIVISTYS ON TOIMINTAA
Lopuksi kirjoittaja tuo sivistyk- sen ja työelämän samalle pla-
neetalle. Hän määrittelee ’työ- elämäsivistyksen’: työpaikoilla toimivat ihmiset asemastaan riippumatta kypsyvät ymmärtä- mään kuuluvansa työyhteisöön, joka velvoittaa heitä vastuulli- seen ja moraaliseen toimintaan.
Hän peräänkuuluttaa moraalia ja vastuullisuutta niin työyhtei- sön ja ihmiskunnan kuin maa- pallon hyvinvoinnin takia. Tätä pohdintaa olisimme toivoneet vielä lisää.
Mattila-Aalto toteaa, että työn sujumisen ja jaksamisen ongel- mat on helppo peittää työhyvin- vointipuheella, jolloin asioiden todellinen laita jää toteamatta.
Hän kysyy, onko oikein jättää ih- miset ratkomaan ongelmia, joita yhdessä tuotamme. Onko sivis- tynyttä ohittaa yhteiset ongelmat, pitää niitä yksittäisten ihmisten jaksamisen, osaamisen tai ties minkä ongelmina? Vastaus on yksiselitteisesti ei. Kohtaamatto- muus, puutteellinen läsnäolo ja tarpeiden sivuuttaminen tuotta- vat kärsimystä, jonka lähde jää kiireessä helposti tunnistamatta.
Miten työelämään sitten voi- daan lisätä sivistystä? Minna Mattila-Aalto palauttaa lukijan mieleen, että vanhalle kansalle sivistys oli arkista toimintaa. Sa- malla tavoin työelämän sivistys on puhtaasti ruumiillista, arkista työtä ja tekoa. Se ei ole jatkuvaa yksilöllistä edistymistä vaan ja- lostumista, joka vaatii pysähty- mistä, asioiden yhteistä punta- rointia ja – välillä – omista kan- noista luopumista.
Tämän allekirjoitamme. Jääm- mekin odottamaan kirjoittajalta seuraavaa kirjaa työelämäsivistyk- sestä kumpuavasta työelämän hy- vinvoinnista.
Kirjaan kannattaa tarttua työ- elämän kehittäjien ja niiden, jotka haluavat laajentaa ymmärrystään sivistyksen merkityksestä.
LAURI TUOMI KTT, toimitusjohtaja Kvs-säätiö
MILLA HOLMBERG
KM, työnohjaaja, projektipäällikkö Kvs-säätiö
