2022
Anniina Hietanen ja Hertta Winqvist
AISTIHUONEEN KÄYTTÖ OPPILAIDEN
VIREYDENSÄÄTELYN TUKENA KOULUPÄIVÄN AIKANA
– Opas Kurittulan koulun aistihuoneeseen
2022 | 27 sivua, 10 liitesivua
Anniina Hietanen & Hertta Winqvist
AISTIHUONEEN KÄYTTÖ OPPILAIDEN
VIREYDENSÄÄTELYN TUKENA KOULUPÄIVÄN AIKANA
-Opas Kurittulan koulun aistihuoneeseen
Kurittulan koulu on ala-aste, jossa on n. 400 oppilasta. Kurittulan koulussa on luokat 1–6. Koulu sijaitsee Maskun keskustan lähettyvillä.
Tämä opinnäytetyö on kehittämistyö ja sen toimeksiantajana toimi Kurittulan koulu. Kehittämis- työn tavoitteena oli tuottaa Kurittulan koulun opettajille opas siitä, miten aistihuonetta voi hyödyn- tää oppilaiden vireystilan säätelyssä. Kurittulan kouluun päätettiin rakentaa aistihuone, sillä vi- reystilan säätelyssä on kaikilla pienryhmäoppilailla jonkinlaisia haasteita. On aistiyliherkkyyttä, vilkkautta ja myös vireystilan mataluutta. Oppilaiden haasteet vaihtelevat riippuen olosuhteista, tapahtumista ja lääkityksestä. Aistihuonetta voidaan myös käyttää muiden oppilaiden kohdalla tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.
Kehittämistyön keskeisimpänä taustateoriana käytettiin aistimodulaatiota. Konstruktivistista mallia sovellettiin kehittämisprosessissa.
Valmis opas sisältää lyhyen tietopaketin vireystilan säätelystä ja sen pulmista, aistijärjestelmistä ja niiden käytöstä vireystilan säätelyssä, aistimodulaatiosta, aistihuoneista sekä luettelon aistihuoneen välineistä ja siitä, miten niitä voi hyödyntää vireystilan säätelyssä. Lisäksi annetaan tietoa menetelmistä, joilla laskea tai nostaa vireystilaa tai jäsentää toimintaa sekä välinesuosituksia aistihuoneeseen. Mukana on myös lyhyt osio turvallisuudesta. Opas toteutettiin hyödyntämällä teoriatietoa, tekijöiden aiempaa kokemusta sekä listaa aistihuoneeseen tilatuista välineistä. Toimeksiantajan palaute oppaasta oli myönteistä. Aistihuoneen valmistuttua Kurittulan koulun opettajat voivat hyödyntää opasta oppilaidensa kanssa työskentelyssä.
ASIASANAT:
Aistihuone, aistimodulaatio, aistit, oppilaat, vireystila
2022 | 27 pages, 10 pages in appendices
Anniina Hietanen & Hertta Winqvist
THE USE OF A SENSORY ROOM TO SUPPORT STUDENTS IN REGULATING THEIR ALERTNESS DURING SCHOOL DAY
-Guide to Kurittula school sensory room
Kurittula school is an elementary school, which has about 400 students. There are grades 1-6 in Kurittula school. The school is located near the center of Masku.
This thesis is a development project, and it was commissioned by Kurittula school. The goal of the development project was to produce a guide to Kurittula school teachers about how to utilize the sensory room in regulating the alertness of the students. Kurittula school decided to build a sensory room, because all the small group students have some kind of challenges in regulating their alertness. There is hypersensitivity, hyperactivity and also low alertness. The students’
challenges vary depending on circumstances, occasions and medication. The sensory room can also be used with other students depending on their needs and possibilities.
Sensory modulation was used as a main theoretical background to the development project. The constructivist model was applied in the developing process.
The finished guide includes a compilation about regulating alertness and it’s probems, sensory systems and their use in regulating alertness, sensory modulation, sensory rooms and and a list of the items in the sensory room and how to use them in regulating alertness. Also information on the methods how to decrease or increase alertness or how to structure occupation and recommendations are given about the items for the sensory room. There is also a little section about safety. The guide was carried out by using theoretical knowledge, previous praxis of the writers and the list of the items ordered in the sensory room. The feedback from the commissioner was positive. After the sensory room is ready, Kurittula school teachers can use the guide when working with their students.
KEYWORDS:
Alertness, senses, sensory modulation, sensory room, students
1 JOHDANTO 6
2 KEHITTÄMISTYÖN TAUSTA, TARKOITUS JA TAVOITE 7
2.1 Tausta 7
2.2 Tarkoitus ja tavoite 8
3 AISTIMODULAATIO 9
4 AISTIHUONE 11
4.1 Moniaistiset ympäristöt 11
4.2 Sensorisen integraation huoneet 12
4.3 Aistimodulaatiohuoneet 12
4.4 Kurittulan koulun aistihuone 13
5 VIREYSTILAN SÄÄTELY JA AISTIJÄRJESTELMÄT 14
5.1 Vireystilan säätely 14
5.2 Aistijärjestelmät 15
5.2.1 Visuaalinen aisti eli näkö 15
5.2.2 Auditiivinen aisti eli kuulo 16
5.2.3 Olfaktorinen aisti eli haju 16
5.2.4 Taktiilinen aisti eli tunto 16
5.2.5 Proprioseptiivinen aisti eli asento ja liike 17
5.2.6 Vestibulaarinen aisti eli painovoima, pään liike ja tasapaino 17
6.2 Prosessi ja vaiheet 19
6.2.1 Nykykäytännön kehittämistarpeiden tunnistaminen 19
6.2.2 Ideointi 19
6.2.3 Suunnittelu 20
6.2.4 Toteutus 21
6.2.5 Tulos/tuotos 21
6.2.6 Arviointi 22
6.2.7 Päätös, implementointi ja tulosten levittäminen 23
7 POHDINTA 24
7.1 Eettisyys 24
7.2 Prosessi 24
LÄHTEET 26
LIITTEET
Liite 1. OpasKUVAT
Kuva 1. Kurittulan koulu 7Kuva 2. Konstruktivistinen malli (Salonen, 2017, 55) 18
Aistihuone on huone, joka on erityisesti suunniteltu tarjoamaan mahdollisuuksia turvalli- sille aisteja rikastuttaville kokemuksille. Aistihuone on laaja käsite, joka sisältää runsaasti eri vaihtoehtoja. Erilaisia aistihuoneita ovat aistimodulaatiohuoneet, sensorisen integraa- tion huoneet sekä Snoezelen huoneet/ moniaistiset ympäristöt. Välillä käytetään myös yhdistelmiä eri aistihuoneista. (Champagne 2011; Champagne 2018, 121).
Vireystilaa voidaan kutsua myös aktivaatiotasoksi tai toimintavalmiudeksi. Vireystilaan vaikuttavat aistiärsykkeet, uni, lepo, ravinto, motivaatio, tunteet ja koettu kuormitus. Liian voimakkaasta vireystilasta saattaa seurata ahdistuneisuutta, pelokkuutta, aggressiota sekä tarkkaavuuden huononemista. Myös vähäinen vireys ja uneliaisuus vaikuttavat suuresti käyttäytymiseen ja oppimiseen. (Tompuri 2016, 23.) Normaali vireystila on vält- tämätön, jotta tehtäviin keskittyminen, impulssikontrolli, turhautumisen sietäminen ja tun- nereaktioiden tasapaino voivat kehittyä (Yack ym. 2001, 33). Jokaisen vireys vaihtelee päivittäin sekä eri vuorokauden aikoina. Vireystila vaikuttaa myös tunteisiin ja toisin päin.
Vireyttä voi säädellä tietoisesti puuttumalla niihin asioihin, jotka vaikuttavat vireystilaan.
Yksittäisissä tilanteissa vireyttä voidaan lisätä aistien ja liikkeen avulla, pitkällä täh- täimellä puolestaan kehon hyvinvoinnista huolehtimalla. Ihmiset säätelevät vireysti- laansa eri keinoin vaistomaisesti ja usein edes huomaamatta sitä itse. Säätely voi ilmetä esimerkiksi jalan heilutteluna pitkästyttävässä tilanteessa. (Tompuri 2016, 23–25.) Opinnäytetyö on kehittämistyö ja sen tavoitteena on tuottaa Kurittulan koulun opettajille opas siitä, miten aistihuonetta voi hyödyntää vireystilan säätelyssä. Kurittulan kouluun päätettiin rakentaa aistihuone, sillä rehtorin mukaan vireystilan säätelyssä on kaikilla pienryhmäoppilailla jonkinlaisia haasteita. On aistiyliherkkyyttä, vilkkautta ja myös vireys- tilan mataluutta. Oppilaiden haasteet vaihtelevat riippuen olosuhteista, tapahtumista ja lääkityksestä. Aistihuonetta voidaan myös käyttää muiden oppilaiden kohdalla tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.
.
2 KEHITTÄMISTYÖN TAUSTA, TARKOITUS JA TAVOITE
2.1 Tausta
Kehittämistyö syntyi Kurittulan koulun opettajien tarpeesta saada keinoja aistihuoneen hyödyntämiseen. Aiheesta on aiemmin tehty projekti Turun AMK:n toimintaterapeut- tiopiskelijoiden toimesta (Lunden, A. & Rönnberg, M. 2020, Kurittulan koulun O&O- huo- neen käyttömahdollisuudet oppilaan vireyden säätelyn tukemiseksi), joka käsitteli aisti- huoneen käyttömahdollisuuksia oppilaan vireystilan säätelyn tukena.
Kurittulan koulu on ala-aste, jossa on n. 400 oppilasta. Kurittulan koulussa on luokat 1–
6. Kurittulan koulu sijaitsee Maskun keskustan lähettyvillä. (Kurittulan koulu 2021.) Kou- lussa on pienryhmiä: erityisluokka 1–2, 3–4 ja 5–6, oppipienryhmä 1.lk ja oppipienryhmä 2–3.lk. Lukuvuosina 2021–2022 tulee myös oppipienryhmä 3–4, vaativan erityisen tuen pienryhmä. Oppilaita on erityisluokilla ja oppipienryhmissä yhteensä noin 40.
Kuva 1. Kurittulan koulu
2.2 Tarkoitus ja tavoite
Tämän kehittämistyön tarkoituksena on jatkaa siitä, mihin projekti jäi ja tuottaa konkreet- tinen näyttöön perustuva opas opettajille siitä, miten aistihuonetta voidaan hyödyntää vireystilan säätelyssä. Kehittämistyön tavoitteena on, että koulun henkilökunta oppii op- paan avulla hyödyntämään aistihuonetta oppilaidensa vireystilan säätelyssä. Kehittämis- työstä hyötyvät Kurittulan koulun henkilökunta ja oppilaat. Lisäksi kehittämistyön teki- jöinä saamme kartoitettua ammatillista osaamista aistihuoneen käytöstä vireystilan sää- telyssä. Edellä mainittujen lisäksi myös kaikkialla missä on aistihuone, esim. kouluissa ja asumisyksiköissä, voidaan soveltaa kehittämistyötä apuna aistihuoneeseen soveltu- vista välineistä ja niiden käytöstä.
3 AISTIMODULAATIO
Kehittämistyön teoreettisena taustana hyödynnämme aistimodulaatiota, sillä Kurittulan koulun aistihuone tulee perustumaan aistimodulaatioon. Aistimodulaatio on näyttöön perustuva ja tehokas terapeuttinen interventio. Aistimodulaatio toimii niin kutsutun alhaalta ylös- mekanismin avulla. Kun koemme tuntemuksen, kuten viileän
tuulenvireen ihollamme, ihomme tuntoreseptorit havaitsevat tuntemuksen. Tämän jälkeen tuntoreseptorit lähettävät tiedon hermojamme pitkin ja ylös selkäytimeen. Kun viesti saapuu aivojen ensimmäiseen osaan, sen täytyy päästä ”portinvartijan” eli talamuksen läpi. Talamus päättää, mikä tieto on tarpeeksi tärkeää, jotta se lähetetään aivojen tietoiseen osaan tai luodaan tunnereaktio limbisessä järjestelmässä. Tätä aistipalautteen ylöspäin menevää liikettä kutsutaan alhaalta ylös- mekanismiksi.
(Fitzgibbon & Sullivan, 2018, 8, 38.)
Jo monien vuosien ajan toimintaterapeutit ovat hyödyntäneet aistimodulaatiota auttaak- seen muun muassa autistisia ja kehitysvammaisia lapsia itsesäätelyssä. Lisäksi aistimo- dulaatiota on hyödynnetty dementiasta kärsivien aikuisten kanssa, jotta he tuntisivat olonsa rauhalliseksi ja turvalliseksi sekä osallistuisivat merkityksellisiin toimintoihin. Ais- timodulaatio auttaa yksilöitä perustavien selviytymiskeinojen rakentamisessa, jotta he pystyvät selviytymään stressistä, säätelemään tunteitaan sekä parantamaan toimintaky- kyään. Aistimodulaatio muuttaa aistipalautteen kautta sitä, mitä henkilö tuntee. Tällä tar- koitetaan kehon fysiologiaa, vireystilaa tai tunteita. Aistimodulaatiota voidaan käyttää maadoittumiseen, rauhoittumiseen, rentoutumiseen, virkistäytymiseen, tuntemusten lie- ventämiseen tai vahvistamiseen, mielihyvän lisäämiseen, turvallisuuden tunteen luomi- seen, itsehoidettaviin oireisiin, kivun ja kutinan hoitamiseen, surusta ja shokista selviyty- miseen, addiktioista selviämiseen sekä muisteluun. (Fitzgibbon & Sullivan 2018, 5, 8–9, 29.)
Jokainen voi hyötyä positiivisesti aistimodulaatiosta. Jos haluamme muuttaa tuntei- tamme ja mielialaamme sekä parantaa käsitystä itsestämme ja tehostaa toimintaamme, aistimodulaation käyttäminen voi auttaa saavuttamaan tämän. Monet käyttävät aistimo- dulaatiota päivittäin edes tiedostamatta sitä. Esimerkiksi rouskuvien murojen syöminen aamulla heräämistä edesauttamaan ja kävelylle meneminen töiden jälkeen rauhoittu- mista varten ovat esimerkkejä aistimodulaation soveltamisesta päivittäisessä elämässä.
(Fitzgibbon & Sullivan, 2018, 14.)
Aistimodulaatiota voi hyödyntää eri aistien kautta esimerkiksi seuraavilla tavoilla: riippu- matossa keinumalla tunteakseen olonsa maadoittuneeksi (vestibulaarinen), painotuot- teita käyttämällä rauhoittuakseen (proprioseptiivinen), stressilelua näpräämällä autta- maan stressinhallinnassa (tunto), purukumin pureskelemisella keskittymistä paranta- maan (maku), ympäristön kirkkautta säätelemällä omiin aistimieltymyksiin sopivaksi (näkö), kuuntelemalla luonnon ääniä lisätäkseen tyyneyden tunnetta (kuulo) ja käyttä- mällä sitrushedelmän tuoksuista suihkugeeliä aamulla herätäkseen (haju). (Fitzgibbon &
Sullivan, 2018, 19–26.)
4 AISTIHUONE
Aistihuone on huone, joka on erityisesti suunniteltu tarjoamaan mahdollisuuksia turvalli- sille aisteja rikastuttaville kokemuksille. Aistihuone on laaja käsite, joka sisältää runsaasti eri vaihtoehtoja. Erilaisia aistihuoneita ovat aistimodulaatiohuoneet, sensorisen integraa- tion huoneet sekä Snoezelen huoneet/ moniaistiset ympäristöt. Välillä käytetään myös yhdistelmiä eri aistihuoneista. (Champagne 2011; Champagne 2018, 121.)
4.1 Moniaistiset ympäristöt
Moniaistiset ympäristöt ovat keinotekoisia ympäristöjä, jotka on suunniteltu erilaisten ih- misryhmien käyttöön (Champagne 2018, 121). Niitä on aiemmin kutsuttu myös Snoe- zelen huoneiksi (Hulsegge & Verheul, 1986; Champagne 2018, 121). Vaikka Snoezelen huoneet suunniteltiin alun perin vapaa-ajan viettoa varten henkilöille, joilla on moninaisia ja vaikealaatuisia vammoja, niitä käytettiin kuitenkin pian myös muiden asiakasryhmien kohdalla. Tämän myötä terapeutit ja opettajat alkoivat käyttää huoneita koulutukseen ja arviointiin pelkän rentoutumisen ja vapaa-ajan vieton sijaan. Snoezelen huoneita alettiin kutsumaan moniaistisiksi huoneiksi tai moniaistisiksi ympäristöiksi. (Fowler & Pagliano 2008, 19–20.) Moniaistisissa ympäristöissä voi olla esimerkiksi erilaisia istumapaikkoja (mekanismituoleja, tavallisia tuoleja, väriseviä mattoja), valonlähteitä (projektoreita, eri- värisiä valaistuksia) ja katkaisimia, joilla pystyy vaikuttamaan huoneessa oleviin esinei- siin. Henkilöillä, joilla on vakavampia diagnooseja, on usein vaikeutta kognitiossa, aisti- tiedon käsittelyssä, itsesäätelyssä ja osallistumisessa arkipäiväisiin toimintoihin. Lisäksi he kokevat herkästi jopa luonnollisimpien ympäristöjen ärsykkeiden olevan heille liikaa.
Snoezelen suunniteltiinkin, jotta se tarjoaisi mahdollisuuden säädellä ja vaihdella kunkin esineen tuottamaa ärsykkeen määrää ja laatua. Lisäksi se tarjoaa interaktiivisia vaihto- ehtoja, jotka kohtaavat jokaisen asiakkaan tarpeet. (Champagne 2018, 122.) Moniaisti- set ympäristöt ovat nykyään yleisiä erityiskouluissa ja niitä käytetään varsinkin autististen oppilaiden kanssa (Unwin ym. 2021, 1).
4.2 Sensorisen integraation huoneet
Sensorisen integraation huoneet ovat tietynlaisia terapeuttisia tiloja, jotka on luotu ja joita käytetään tavalla, joka on ominaista Ayresin Sensorisen Integraation (ASI) kriteereille.
Sensorisen integraation huoneita voivat käyttää kuntoutuksen ammattilaiset, jotka ovat kouluttautuneet ASI:n käyttöön. (Parham ym. 2011; Champagne 2018, 125.) Sensorisen integraation huoneet sisältävät muun muassa mattoja sekä kiipeily- ja roikkumisvälineitä, joita käytetään edistämään aktiivista liikettä, itsetietoisuutta ja osallistumista leikin, va- paa-ajan ja sosiaalisen osallistumisen kontekstissa. ASI lähestymistapaa käytetään eri- tyisiin arviointeihin ja terapeuttisiin tarkoituksiin. Kuntoutuksen ammattilaiset ovat yleisin ammattiryhmä, joka hyödyntää ASI:a terapeuttisena lähestymistapana kaikenikäisten ih- misten kanssa, jotka kohtaavat arkea hankaloittavia sensorisen integraation haasteita.
(Champagne 2018, 126.)
4.3 Aistimodulaatiohuoneet
Aistimodulaatiohuoneita käytetään nykyään yhä enemmän mielenterveysasumisyksi- köissä, kouluissa ja kehitysvammaisten tai autististen asiakkaiden kanssa (Fitzgibbon &
Sullivan 2018, 74). Aistimodulaatiohuoneita käyttävät eri alojen ammattilaiset, omaishoi- tajat ja asiakkaat, jotka ovat saaneet koulutusta aistimodulaation teoriasta, sitä tukevasta neurotieteestä ja tekniikoista (Champagne 2011; Champagne 2018, 126). Koulutusta tarvitaan, jotta voidaan tukea turvallista, taitavaa ja vastuullista aistimodulaatioon liitty- vien lähestymistapojen käyttöä. Aistimodulaatiohuoneet sisältävät sellaisen sisustuksen, kalustuksen ja tavaroita joita voidaan käyttää rauhoittaviin, lohduttaviin, piristäviin sekä hoivaaviin tarkoituksiin. (Champagne 2018, 126-127.)
Aistimodulaatiohuoneet ovat sisustettu tietyn teeman mukaan tai ne voivat olla luonteel- taan kodinomaisia. Aistimodulaatiohuoneita käytetään usein edistämään turvallisuuden ja mukavuuden tunteita, itsesäätelyä ja sitoutumista hallintakeinoihin sekä vapaa-ajan ja sosiaalisiin aktiviteetteihin. Aistimodulaatiohuoneissa käytetään terapeuttisia toimintoja ja välineitä, jotka kohdistuvat erilaisiin aistitiedon prosessointiin liittyviin tarpeisiin ja ta- voitteisiin. Aistimodulaatiohuoneet voivat sisältää muun muassa erilaisia istumapaikkoja (keinutuoleja, säkkituoleja, hierontatuoleja, sohvia), lukollisia kaappeja, projektoreita, ak- vaarion, pienen vesiputouksen, soittimia, äänikoneen, kokolattiamaton, lehtiä, kirjoja, painotuotteita (tyynyjä, nukkeja, eläimiä) sekä geelitäytteisiä tyynyjä. (Champagne 2018, 126–128.) Aistimodulaatiohuone suositellaan nimettävän sen teeman tai
käyttötavoitteiden mukaan. Huoneen nimi voi olla esimerkiksi tyyneyshuone, zen-huone, keidastila tai aistien tutkimustila. (Champagne 2006; Champagne 2011; Champagne 2018, 128.)
4.4 Kurittulan koulun aistihuone
Kurittulan koulun aistihuoneen rakentaminen on vielä kesken. Koulun erityisopettaja sekä rehtori ovat päättäneet ja tilanneet välineet etukäteen. Aistihuone tulee olemaan aistimodulaatiohuone, koska sen käyttö ja välineet perustuvat aistimodulaatioon. Aisti- huoneessa aistimodulaatio näkyy muun muassa vireystilan säätelyn, mukavuuden sekä turvallisuuden edistämisenä. Aistihuoneen käyttö tarvitsee teoriatietoa sekä käytännön- opetusta, ennen kuin aistimodulaatiohuonetta voidaan käyttää turvallisesti.
Kehittämistyön liitteeksi tulee opas aistihuoneen käytöstä, joka neuvoo Kurittulan koulun henkilökuntaa käyttämään aistihuonetta. Opas antaa teoriatietoa vireystilan säätelystä ja aistijärjestelmistä. Oppaassa on käytännön neuvoja aistihuoneen välineiden käyttöön.
Oppaassa on myös väline-ehdotuksia aisteittain mitä aistihuoneeseen olisi hyvä hank- kia, jotta aistihuonetta voidaan hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti.
5 VIREYDEN SÄÄTELY JA AISTIJÄRJESTELMÄT
5.1 Vireyden säätely
Vireystilaa voidaan kutsua myös aktivaatiotasoksi tai toimintavalmiudeksi. Vireystilaan vaikuttavat aistiärsykkeet, uni, lepo, ravinto, motivaatio, tunteet ja koettu kuormitus. Liian voimakkaasta vireystilasta saattaa seurata ahdistuneisuutta, pelokkuutta, aggressiota sekä tarkkaavuuden huononemista. Myös vähäinen vireys ja uneliaisuus vaikuttavat suuresti käyttäytymiseen ja oppimiseen, sillä huomiokyky ja esim. muistin toiminta ka- dottavat väsyneenä tehoaan. Jokaisen vireys vaihtelee päivittäin sekä eri vuorokauden aikoina. Vireystila vaikuttaa myös tunteisiin ja toisin päin. Esimerkiksi jännittäminen voi sopivassa määrin parantaa vireyttä ja suoritustasoa, mutta liiallisena kaventaa tarkkaa- vuutta ja suunnata sitä epäolennaisiin asioihin kuten sydämen sykkeeseen. (Tompuri 2016, 23–24; Terveyskylä 2021.) Vireystilan säätely tapahtuu yleensä aivojen alemmilla alueilla eli aivorungossa ja siellä sijaitsevassa aivoverkostossa. Vireystilan säätelyyn on hankala vaikuttaa ajattelun avulla, sillä vireystila ei ole tahdon asia. (Tompuri 2016, 23.) Normaali vireystila on välttämätön, jotta tehtäviin keskittyminen, impulssikontrolli, turhau- tumisen sietäminen ja tunnereaktioiden tasapaino voivat kehittyä (Yack ym. 2001, 33).
Ihmisen ollessa terve, tärkein jaksavuuteen ja toiminnan tehokkuuteen vaikuttava tekijä on vireystila (Terveyskylä 2021). Vireyttä voi säädellä tietoisesti puuttumalla niihin asioi- hin, jotka vaikuttavat vireystilaan. Yksittäisissä tilanteissa vireyttä voidaan lisätä aistien ja liikkeen avulla, pitkällä tähtäimellä puolestaan kehon hyvinvoinnista huolehtimalla. Ih- miset säätelevät vireystilaansa eri keinoin vaistomaisesti ja usein edes huomaamatta sitä itse. Säätely voi ilmetä esimerkiksi jalan heilutteluna pitkästyttävässä tilanteessa.
(Tompuri 2016, 25.)
Vireystilan säätelyä voidaan harjoitella lapsenkin kanssa. Kun lapsi osaa tunnistaa ja nimetä oman vireystilansa, hänen kanssaan voidaan tutkia eri aistimuksia ja niiden vai- kutusta vireystilaan. Lapsen voi olla helpoin ymmärtää asia omaan elämään liittyvien esimerkkien avulla. Esimerkki voi liittyä vaikka sisälle menemiseen silloin, kun lapsi ha- luaisi vielä jatkaa ulkoleikkejä. Vireystila kannattaa kuitenkin ottaa puheeksi myös virey- den ollessa sopivalla tasolla. Käytännössä voidaan ensin nimetä vireystila, sitten kokeilla tiettyjä aistimuksia herättäviä keinoja ja lopuksi pohtia miten aistimus mahdollisesti vai- kutti lapseen. Tämän jälkeen voidaan edetä suunnittelemaan, miten sopivia aistimuksia
lisätään lapsen arkeen, jos sille on tarvetta. Vireystilan säätelykeinoja pohdittaessa tulee aina huomioida toiminnan turvallisuus ja sopivuus tilanteeseen. (Tompuri 2016, 67–68.) Vireystilan säätelyn hankaluus voi johtua aistitiedon säätelyn häiriöstä. Jos lapsi reagoi aliherkästi erilaisiin aistiärsykkeisiin, niin vireystilan ylläpitäminen saattaa olla hankalaa.
Tämä voi näyttäytyä esimerkiksi tarkkaamattomuutena tai kiinnostuksen puutteena.
(Puustjärvi 2017, 59.) Alhaisen vireystilan omaava lapsi hyötyy vireystilaa nostattavista aistikokemuksista ja -välineistä. (Yack ym. 2001, 88–89). Aistitiedon yliherkkyydestä pu- hutaan silloin, kun aistiärsykkeitä tulee liikaa verrattuna siihen, mitä lapsi pystyy käsitte- lemään. Silloin lapsen keho on ylivireyden tilassa, jolloin lapsen käyttäytyminen saattaa näyttäytyä jäsentymättömänä. Aistitiedon yliherkkyys voi aiheuttaa lapsessa ahdistunei- suutta ja levottomuutta. Lapsi, jolla on aistitiedon yliherkkyyttä, hyötyy vireystilaa laske- vista menetelmistä. Oli kyse aistien yli- tai aliherkkyydestä, molemmat vaikuttavat lapsen keskittymiskykyyn huomattavasti ja vaikeuttavat oppimista. (Tompuri 2016, 23–24;
Puustjärvi ym. 2017, 35-36.)
5.2 Aistijärjestelmät
Tässä alaluvussa käsittelemme aistijärjestelmiä, joita käytetään aistihuoneessa. Tässä opinnäytetyössä emme käsittele gustatorista aistia eli makuaistia, sillä Kurittulan koulun aistihuoneeseen ei tule tarvikkeita, mitä käsitellään makuaistin kautta. Ne on jätetty ais- tihuoneesta pois hygienia- ja turvallisuussyistä, sillä aistihuonetta käyttävät monet kou- lun oppilaat eikä hygieniaa tai turvallisuutta pysty takaamaan.
5.1.1 Visuaalinen aisti eli näkö
Näköaisti perustuu valon saapumiseen verkkokalvoille, josta lähtee näköaistiärsykkeitä aivoihin. Aivorungon keskukset käsittelevät impulssit ja yhdistävät ne muihin aistitietoi- hin, etenkin vestibulaarisesta aistijärjestelmästä, nivelistä ja lihaksista tulevaan tietoon.
Nämä edellä mainitut tiedot ovat perustana perustietoisuuteemme ympäristöstä ja ym- päristössä olevien esineiden sijainnista. Aivojen tulee yhdistää näköaistimuksiin muita aistimuksia, jotta yksilö voi nähdä ympäristönsä merkityksellisenä. (Ayres 2005, 75.) Nä- köaistia voidaan hyödyntää vireystilaa nostavasti valaisemalla tila runsaasti ja käyttä- mällä kirkkaita värejä ja vireystilaa laskevasti vähentämällä valaistusta sekä käyttämällä pehmeitä värejä (Tompuri 2016, 63).
5.1.2 Auditiivinen aisti eli kuulo
Kuuloaisti perustuu ääniaaltojen vastaanottamiseen ja niiden aiheuttamiin ärsykkeisiin.
Jotta yksilö voi ymmärtää kuulemaansa, niin auditiivinen aistimus tarvitsee lisäksi muuta aistitietoa. Auditiiviseen aistitietoon jäsentyy erityisesti vestibulaarista aistitietoa muiden aistimusten lisäksi, jotta yksilön on helpompi ymmärtää kuulemaansa. (Ayres 2005, 76.) Kuuloaistia voidaan hyödyntää vireystilaa nostavasti käyttämällä nopearytmistä ja kor- keaa ääntä ja vireystilaa laskevasti käyttämällä rauhallista ja matalaa ääntä (Tompuri 2016, 63).
5.1.3 Olfaktorinen aisti eli haju
Hajuaisti perustuu siihen, että nenä lähettää tietoa ilmassa leijailevista ja hajua aiheutta- vien hiukkasten kemiallisesta koostumuksesta. Haju poikkeaa muista aistimuksista siten, että hajuaistimukset kulkevat suoraan aivojen limbiseen järjestelmään eikä aivorungon kautta, kuten muut aistimukset. Tämä mahdollistaa sen, että hajut voivat usein aiheuttaa erilaisia tunteita ja herättää voimakkaita muistoja. Esimerkkinä vauva tunnistaa äidin jo pelkän hajun perusteella. (Ayres 2005, 77) Hajuaistia voidaan hyödyntää vireystilaa nos- tavasti muun muassa käyttämällä piristäviä tuoksuja kuten eukalyptusta ja vireystilaa laskevasti puolestaan käyttämällä rauhoittavia tuoksuja kuten vaniljaa (Tompuri 2016, 63).
5.1.4 Taktiilinen aisti eli tunto
Tuntoaisti on ihmisen laajin aisti, joka kehittyy vauvalla useita kuukausia ennen synty- mää. Sillä on myös kokonaisvaltainen vaikutus ihmisen kaikkeen olemiseen. (Söderena 2013, 10.) Tuntoaistin reseptorit sijaitsevat iholla ja vastaanottavat tietoa kosketuksesta, paineesta, kivusta, lämpötilasta ja ihokarvojen liikkeistä. Tuntoaistin avulla tunnistetaan oman kehon rajat, koskettaako jokin ihoa ja millaista tuntemusta kosketus aiheuttaa.
Tuntoaistilla on suuri vaikutus yksilön psyykkiseen ja fyysiseen toimintaan. Tuntoaisti antaa huomattavia merkityksiä muille aistitiedoille sekä auttaa säätelemään vireystilaa tehokkaasti. (Ayres 2005, 78–79.) Tuntoaistia voidaan hyödyntää vireystilaa nostavasti käyttämällä kevyttä kosketusta ja vireystilaa laskevasti syväpaineen avulla (Tompuri 2016, 63).
5.1.5 Proprioseptiivinen aisti eli asento ja liike
Proprioseptiivinen aistijärjestelmä on lihaksien ja nivelien asento- ja liikeaistijärjestelmä.
Se antaa tietoa lihasten supistumisesta ja venymisestä. Se antaa myös tietoa nivelten taipumisesta, suoristumisesta ja niveliin kohdistuvasta voimasta. Proprioseptiivinen ais- tijärjestelmä auttaa meitä liikkumaan ja kertoo, missä asennossa kehon osat ovat ja mi- ten ne liikkuvat. (Ayres 2005, 78–79; Tompuri 2016, 63.) Proprioseptiiviset aistimukset vaikuttavat yleensä jäsentävästi eli ne lisäävät vireyttä sen ollessa vähissä ja rauhoitta- vat ylivireistä. Esimerkkejä proprioseptiivisista toiminnoista ovat raskaiden esineiden kantaminen ja kiipeily. (Tompuri 2016, 63–64.)
5.1.6 Vestibulaarinen aisti eli painovoima, pään liike ja tasapaino
Vestibulaarireseptorit sijaitsevat korvassa, tarkemmin sanottuna sisäkorvan simpu- kassa. Vestibulaariset aistimukset vaikuttavat asennon hallintaan, tasapainoon, liikkei- den tuottoon sekä tilan hahmottamiseen. (Ayres 2005, 79, 81.) Vestibulaarinen aistijär- jestelmä on painovoima- ja liikeaistijärjestelmä. Vestibulaarinen aistijärjestelmä reagoi pään asentoon ja erilaisiin muutoksiin suhteessa liikkeeseen ja maan painovoimaan.
Mitä tulee vestibulaariseen aistijärjestelmään, vireystilaa nostaa muun muassa ympäri pyöriminen vaikkapa rengaskeinussa ja vireystilaa laskee liike eteen- ja taaksepäin esi- merkiksi keinutuolissa. (Tompuri 2016, 64.)
6 KEHITTÄMISTYÖN MALLI JA PROSESSI
6.1 Kehittämistyön malli
Tässä kehittämistyössä käytämme kehittämistoiminnan konstruktivistista mallia. Valit- simme konstruktivistisen mallin, koska siihen liittyy vahva reflektio ja inhimillisten tekijöi- den huomioiminen. Käytännössä tämä tarkoittaa pysähtymistä, arviointia, eteenpäin suuntautumista ja tasavertaista keskustelua. Konstruktivistisessa mallissa olennaista on tunnistaa vaiheiden perusajatus; kaikki kehittäminen perustuu viime kädessä yhdessä tekemiseen, osallisuuteen, toiminnassa oppimiseen, jatkuvaan reflektioon ja menetel- mäosaamiseen. Kehittämistoiminnan ydinasioita ovat yhteisöllisyys, osallistava johtami- nen sekä arvioiva työote. (Salonen ym. 2017, 53.)
Kuva 2. Konstruktivistinen malli (Salonen, 2017, 55)
6.2 Prosessi ja vaiheet
Kehittämistoiminnan työskentelyvaiheet ovat 1. nykykäytännön kehittämistarpeiden tun- nistaminen, 2. ideointivaihe, 3. suunnitteluvaihe, 4. toteutusvaihe, 5. tulos ja/tai tuotos, 6. arviointivaihe ja 7. päätös, implementointi ja tulosten levittäminen. Käytännössä vai- heet usein lomittuvat toisiinsa. (Salonen ym. 2017, 51.) Tässä alaluvussa käymme läpi mitä kukin vaihe piti sisällään ja miten prosessi kokonaisuudessaan eteni.
6.2.1 Nykykäytännön kehittämistarpeiden tunnistaminen
Jotta kehittämistoiminta saa alkunsa, täytyy kehittämistarve olla tunnistettuna. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että käytännön työssä on ilmennyt jokin muutostarve, jonka takia kehittämistoimintaa lähdetään toteuttamaan. Tässä vaiheessa olennaista on myös muodostaa yhteinen ymmärrys kehittämisen kohteesta ja rajata aihealue alustavasti.
(Salonen ym. 2017, 56.)
Kehittämistyömme prosessi lähti käyntiin tammikuussa 2021, kun valitsimme opinnäyte- työllemme aiheen. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Maskussa sijaitseva Kurittulan koulu. Kehittämistyö syntyi Kurittulan koulun opettajien tarpeesta saada keinoja aistihuo- neen hyödyntämiseen erityisesti vireystilan säätelyssä. Pidimme tammikuun lopulla Teams-palaverin, johon osallistuivat opinnäytetyön ohjaaja ja tilaaja. Tutustuimme myös kehittämistyötä edeltäneeseen projektiin (Lunden, A. & Rönnberg, M. 2020, Kurittulan koulun O&O- huoneen käyttömahdollisuudet oppilaan vireyden säätelyn tukemiseksi), joka käsitteli aistihuoneen käyttömahdollisuuksia oppilaan vireystilan säätelyn tukena.
6.2.2 Ideointi
Ideointivaiheessa ideoidaan kehittämistarpeen tunnistamisen jälkeen vapaasti, mitä muutettavaa nykyisessä käytännössä on ja miten haluttuun muutokseen päästään. Ide- ointivaiheessa kehittämistoiminnalle sovitaan alustava etenemissuunnitelma väljine ta- voitteineen. (Salonen ym. 2017, 58.)
Saatuamme aiheen, aloimme yhdessä ideoimaan mahdollista toteutusta. Pohdimme muun muassa sitä, missä muodossa toteutamme kehittämistyömme, mitä taustateorioita hyödynnämme ja mitä menetelmiä tulemme käyttämään. Mietimme myös
kehittämistyömme alustavaa aikataulua. Käytimme reilusti aikaa aiheen rajaamiseen ja ulkomuodon miettimiseen. Mietimme, millaisesta kehittämistyöstä Kurittulan koulu hyö- tyisi eniten ja miten saamme tehtyä kehittämistyöstä sellaisen, joka on tarpeellinen ja molemmille tekijöille mieleinen. Tässä vaiheessa kokosimme erilaisia ideoita kehittämis- työn toteutukseen.
6.2.3 Suunnittelu
Suunnitteluvaiheen tehtävänä on tarkentaa ideointivaiheen ajatuksia siitä, mitä kehittä- misellä on realistista tavoitella ja mitkä ovat sen toteuttamisedellytykset. Suunnitteluvai- heessa selvitetään, onko tunnistettu kehittämistarve tärkeä organisaation asiakkaiden ja strategian kannalta. Näin varmistetaan, että kehittämistoiminnan perustelut ovat kestä- viä. Suunnitteluvaiheessa tehdään myös taustaselvitystä perehtymällä kirjallisuuteen ja tutkimustietoon. Kehittämistoiminnan tulee perustua näyttöön ja/tai tutkittuun tietoon.
Edellä mainittujen lisäksi suunnitteluvaiheessa rajataan kehittämisen kohde ja tehdään kirjallinen kehittämissuunnitelma. (Salonen ym. 2017, 60.)
Kehittämistyön suunnittelun aloitimme helmikuussa 2021. Päätimme toteuttaa kehittä- mistyön kirjallisen oppaan muodossa, koska koimme sen luontevimmaksi valinnaksi.
Koululta tuli toiveeksi mahdollisimman konkreettinen opas. Suunnitteluvaiheessa haimme aiheesta tietoa perehtymällä kattavasti eri lähteisiin hyödyntäen eri tietokantoja, kirjoja sekä nettisivuja. Hakusanoina käytimme sanoja, jotka liitttyivät astimodulaatioon, aistihuoneisiin, aistijärjestelmiin tai vireystilaan. Selasimme myös muita toiminnallisia opinnäytetöitä, joissa oli tehty kirjallinen opas saadaksemme visiota, millainen on toimiva opas. Lisäksi pidimme keskenämme Teams- palavereja ja aloimme työstää opinnäyte- työsuunnitelmaa. Otimme myös yhteyttä toimeksiantajaan saadaksemme tarkentavaa tietoa aistihuoneesta. Opinnäytetyösuunnitelman esitimme pajapäivässä maaliskuun 2021 alussa, jonka jälkeen vielä muokkasimme sitä saadun palautteen perusteella. Saa- tuamme suunnitelman valmiiksi lähetimme sen toimeksiantajalle. Allekirjoitimme toimek- siantajan kanssa opinnäytetyösopimuksen, jonka toimitimme koulullemme ja opettajan allekirjoituksella varustettuna takaisin toimeksiantajalle. Lähetimme samalla myös suun- nitelmalomakkeen, jonka ohjaava opettaja oli hyväksynyt.
6.2.4 Toteutus
Toteutusvaihe alkaa, kun suunnitelma on valmis ja hyväksytty organisaatiossa. Toteu- tusvaiheessa tulee edetä suunnitelman mukaisesti. On kuitenkin hyvä muistaa, että usein hyvätkin suunnitelmat tarkentuvat toteutuksen edetessä. Uutta käytäntöä tai toi- mintatapaa kokeillaan ja kehitetään syklisten periaatteiden mukaisesti (ks. kuva 2). To- teutusvaiheessa on tarpeen tehdä riittävä määrä muistiinpanoja sekä tuottaa erilaisia materiaaleja työskentelyn tueksi. Kaikki materiaali tulee dokumentoida huolellisesti, jotta niihin voidaan palata viimeistään arviointivaiheessa. (Salonen ym. 2017, 62.)
Kehittämistyön toteutus lähti käyntiin toukokuussa 2021, kun pääsimme Kurittulan kou- luun käymään. Käydessämme koululla keskustelimme erityisopettajan ja rehtorin kanssa heidän toiveistaan oppaaseen liittyen ja tutustuimme tiloihin. Samalla saimme tietää, että aistihuone on vielä suunnitteluvaiheessa eikä varmaksi ole päätetty aistihuoneen tulevaa sijaintia. Erityisopettaja esitti toiveen mahdollisimman konkreettisesta oppaasta, johon olisi eritelty selkeästi, mitkä aktiviteetit nostavat vireystilaa ja mitkä laskevat. Saimme listan tavaroista, joita huoneeseen oli tilattu ja keskustelimme rehtorin ja erityisopettajan kanssa siitä, miltä aistihuone tulisi valmiina näyttämään. Erityisopettajan pyynnöstä teimme vielä käynnin jälkeen väline-ehdotuksia aistihuoneeseen ja lähetimme ne toi- meksiantajalle. Jaoimme vastuualueet niin, että toinen opiskelijoista alkoi työstämään opasta ja toinen opinnäytetyön raporttia. Kesäkuun 2021 ajan työstimme omia vastuu- alueitamme ja heinäkuussa 2021 jaoimme siihenastiset tuotokset toisillemme. Elo- ja syyskuussa 2021 teimme molemmat sekä opasta että raporttiosuutta, mutta jaoimme vastuualueita niiden sisällä. Syyskuussa 2021 saimme tiedon toimeksiantajalta, ettei ais- tihuone välttämättä valmistu vielä syksyn aikana tilaongelmista johtuen. Tähän liittyen pidimme ohjauskeskustelun ohjaavan opettajan kanssa lokakuun 2021 alussa, jossa varmistui, että toteutamme oppaan hyödyntämällä lähinnä teoriatietoa sekä listaa aisti- huoneeseen tilatuista välineistä sekä lisäämme oppaaseen listan välinesuosituksista ais- tihuoneeseen. Marras- joulukuun 2021 aikana viimeistelimme opasta ja raporttia. Ra- portti täydentyi lopulliseen muotoonsa tammikuun 2022 aikana.
6.2.5 Tulos ja tuotos
Tulokset ja/tai tuotokset kertovat siitä, mitä hyötyjä kehittämistoiminnasta on saatu ja mitä toiminnan muutoksia siitä on seurannut halutussa kohteessa. Olennaista on huomi- oida toimijoiden ja hyödyn kohteena olevien henkilöiden näkemykset saavutetuista
tuloksista tai muutoksista. Tuloksen täytyy aina tuottaa lisäarvoa työyhteisölle. Aineelli- nen tuotos voi olla esimerkiksi toimintapäivä, perehdytyskansio tai opas, aineeton sen sijaan esimerkiksi työyhteisön osaamistason nostaminen tai työhyvinvointi. (Salonen ym.
2017, 63.)
Kehittämistoiminnan tuotos on opas siitä, miten Kurittulan koulun aistihuonetta voidaan hyödyntää oppilaiden vireystilan säätelyssä. Opas sisältää kansilehden, johdannon, si- sällysluettelon, lyhyen tietopaketin vireystilan säätelystä ja sen pulmista, aistijärjestel- mistä ja niiden käytöstä vireystilan säätelyssä, aistimodulaatiosta, aistihuoneista sekä luettelon aistihuoneen välineistä ja siitä, miten niitä voi hyödyntää vireystilan säätelyssä.
Lisäksi opas sisältää tietoa menetelmistä, joilla laskea tai nostaa vireystilaa tai jäsentää toimintaa, välinesuosituksia aistihuoneeseen, lyhyen osion turvallisuudesta sekä lähde- luettelon. Oppaassa ei ole viitteitä tekstin joukossa luettavuuden lisäämiseksi. Saimme oppaan alustavasti valmiiksi joulukuussa 2021, jolloin lähetimme sen toimeksiantajalle ja pyysimme palautetta. Toimeksiantajan palaute oppaasta oli, että opas oli jäsennelty sekä kattava. Palautteesta kävi myös ilmi, että aistihuoneeseen ei oltu tilattu puolapuita, joten poistimme ne lopullisen oppaan välineluettelosta. Lopullinen opas valmistui tammi- kuussa 2022.
6.2.6 Arviointi
Vaikka arviointi on eroteltu omaksi vaiheekseen, voidaan sen ajatella sisältyvän kaikkiin vaiheisiin syklisten ja reflektiivisten periaatteiden mukaisesti. Kehittämistoiminnassa ar- viointia voi tapahtua ennen arvioitavaa toimintaa (esim. toteuttamissuunnitelman toteut- tamiskelpoisuus), toiminnan aikana (esim. tulosten alustava arviointi) ja lopulta toteutuk- sen päätyttyä (esim. kehittämistoiminnan vaikutukset). Yhtä oikeaa arviointitapaa ei ole, vaan kuhunkin tilanteeseen luodaan siihen parhaiten sopiva tapa. Arviointi voi sisältää muun muassa itsearviointia, ulkoista arviointia ja/tai vertaisarviointia. Arvioinnissa esite- tään kehittämistoiminnalle kriittistä pohdintaa suhteessa sille asetettuihin tavoitteisiin. Ar- viointivaiheessa laaditaan myös loppuraportti, joka on kirjallinen selostus kehittämistoi- minnasta. Loppuraportti kirjoitetaan suhteessa aiemmin tehtyyn kehittämissuunnitel- maan. Loppuraportissa esitetään kaikki kehittämistoiminnan vaiheet ja se on samalla kokonaiskuvaus opituista asioista. (Salonen ym. 2017, 64–65.)
Arvioimme omaa työskentelyämme kriittisesti läpi kehittämistyön. Lisäksi arvioimme muun muassa lähteiden luotettavuutta. Olimme yhteydessä ohjaavaan opettajaamme
haasteiden ilmetessä ja saimme häneltä vahvistusta omiin näkemyksiimme. Annoimme muutamalle läheiselle oppaan luettavaksi. Kysyimme oppaasta palautetta ja palautteeksi saimme sen olevan selkeä, helppolukuinen ja oppaan käytännön vinkit olivat hyviä. Pa- lautteesta tuli myös ilmi muutamia kirjoitusvirheitä, jotka korjasimme kieliopillisesti oi- keiksi. Valitettavasti oppaan hyödynnettävyyttä käytännössä ei voitu arvioida aistihuo- neen ollessa vielä rakennusvaiheessa, kun saimme oppaan valmiiksi.
6.2.7 Päätös, implementointi ja tulosten levittäminen
Kehittämistoiminta on saatettu onnistuneesti loppuun, kun sille asetetut tavoitteet ja tu- lokset on saavutettu ja loppuraportti on kirjoitettu. Päättämisvaiheeseen liittyy olennai- sesti sen suunnittelu, mitä tuloksille tai tuotokselle tapahtuu jatkossa: miten niitä aiotaan hyödyntää ja miten laajalle tulokset aiotaan levittää ja implementoida. Tulosten levitys ja implementointi eli juurruttaminen on usein käytännössä haasteellista. (Salonen ym.
2017, 66.)
Opinnäytetyömme valmistui kokonaisuudessaan tammikuussa 2022. Esitimme sen opin- näytetöiden pajapäivässä tammikuun lopulla, jonka jälkeen teimme vielä joitakin muok- kauksia ohjaavan opettajan ja vertaisarvioivien opiskelijoiden palautteen perusteella.
Tallennamme työmme Theseus tietokantaan ja lähetämme oppaan myös erikseen kou- lulle. Jatkossa kehittämistyötä voisi edelleen jatkaa suunnittelemalla Kurittulan koulun henkilökunnalle aistimodulaatiokoulutuksen, joka tukisi aistihuoneen ja oppaan oikeaop- pista käyttöä.
7 POHDINTA
7.1 Eettisyys ja luotettavuus
Kehittämistyössämme olemme noudattaneet ammattikorkeakoulun eettisiä suosituksia, hyvää tieteellistä käytäntöä sekä ammattikorkeakoululakia. Olemme huomioineet kehit- tämistyössä eettiset periaatteet ja ohjeistukset. Olemme perehtyneet aiheeseen näyt- töön perustuvalla tiedolla ja lähdekriittisyydellä. Emme kehittämistyössämme plagioi- neet toisten kirjoittamia asioita ja teimme lähdemerkinnät oikein. Huolehdimme, että kaikki sopimusasiat tulivat hoidetuiksi oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Kehittämistyös- sämme emme käsitelleet lainkaan luottamuksellisia tietoja, kuten henkilötietoja. (Arene ry 2020.) Kehittämistoiminnassa luotettavuus tarkoittaa ennen kaikkea käyttökelpoi- suutta. Ei riitä, että kehittämistoiminnan yhteydessä syntyvä tieto on todenmukaista, vaan sen täytyy olla myös hyödyllistä. (Toikko & Rantanen 2009, 121-122.) Olimmekin yhteydessä toimeksiantajaan koko kehittämistyön etenemisen ajan, jotta oppaasta tulisi sellainen, jolle heillä on oikeasti käyttöä.
Osa lähteistä oli englanninkielisiä, joten käännöksissä saattaa esiintyä tulkinnanvarai- suutta. Pyrimme kuitenkin mahdollisimman oikeaoppisiin käännöksiin ja kysyimme tar- vittaessa mielipidettä myös toisen opiskelijan isältä, joka on koulutukseltaan englannin- opettaja. Kehittämistyön luotettavuutta lisää se, että tekijöitä oli kaksi. Pystyimme kes- kustelemaan yhdessä muun muassa työskentelytavoista ja työssämme käytettävistä läh- teistä. Lisäksi pystyimme herkemmin huomaamaan toistemme virheitä. Olimme yhtey- dessä ohjaavaan opettajaan haasteiden ilmetessä ja saimme häneltä vahvistusta omiin näkemyksiimme kehittämistyön etenemisestä.
7.2 Prosessi
Kokonaisuudessaan kehittämistyön prosessi oli hyvin opettavainen kummallekin teki- jöistä. Yhdessä työskentelymme sujui ilman ongelmia ja jos toista mietitytti jokin työhön liittyvä asia, keskustelimme siitä. Pääasiassa hyödynsimme etäyhteyksiä työskentelys- sämme, mutta tapasimme myös kasvokkain muutamia kertoja. Koimme helpoimmaksi aina tapaamisilla jakaa työn vastuualueita, ja tämä selkeyttikin työskentelyä paljon. Ta- paamisilla päätimme, milloin seuraava tapaaminen olisi kannattava pitää. Prosessin ai- kana opimme yhä paremmin hyödyntämään omia vahvuuksiamme sekä
kompensoimaan heikkouksiamme. Osaamisemme erityisesti aistihuoneisiin, aistimodu- laatioon ja vireystilan säätelyyn liittyen lisääntyi. Tästä on varmasti molemmille hyötyä myös jatkossa työelämässä.
Tutkimustietoa aistihuoneiden hyödyntämisestä kouluissa oli hyvin vähän saatavilla.
Löysimme lähinnä sanomalehtiartikkeleita, joissa kerrottiin kouluista, joihin on raken- nettu aistihuone. Suurin osa löytämistämme tutkimuksista käsitteli aistihuoneen hyö- dyntämistä mielenterveysasumisyksiköissä tai psykiatrisilla osastoilla. Vaikka aistihuo- neita hyödynnetään yleisesti kouluissa, tarvitsee aihe lisätutkimusta. Aiheen rajaami- nen oli vauhtiin päästyämme yllättävän haastavaa. Eri lähteiden läpikäyminen oli ajoit- tain hyvin turhauttavaa, sillä näyttöön perustuvia lähteitä oli vähän. Toisen opiskelijan huono englanninkielentaito aiheutti myös omat haasteensa. Eniten turhautti, että aisti- huoneen hyötyjä kouluympäristössä ei ole tutkittu enempää, jonka vuoksi emme pysty- neet käyttämään niin monipuolisesti eri lähteitä, mitä aluksi ajattelimme.
Koronan vaikutus opinnäytetyön etenemiseen oli huomattava. Vallitsevan tilanteen vuoksi emme päässeet käymään koululla aiemmin, emmekä näin ollen päässeet työstä- mään opinnäytetyötämme. Etätyöskentelyä on ollut paljon koko prosessin ajan, mikä on ollut kätevää, mutta toisaalta myös hyvin raskasta. Koulun loma-ajat asettivat omat haas- teensa, koska kesällä emme voineet olla yhteydessä toimeksiantajaan. Suuri opinnäyte- työn etenemiseen vaikuttava tekijä oli myös se, että aistihuone ei valmistunut opinnäy- tetyöprosessimme aikana. Näin ollen emme päässeet kokeilemaan välineitä käytän- nössä, kuten olimme alun perin suunnitelleet. Toteutimmekin oppaan hyödyntämällä lä- hinnä teoriatietoa sekä listaa aistihuoneeseen tilatuista välineistä. Päätimme myös lisätä oppaaseen listan välinesuosituksista aistihuoneeseen. Onneksi meillä molemmilla oli jo entuudestaan kokemusta aistihuoneista ja niiden välineistä, mitä pystyimme hyödyntä- mään oppaan teossa.
Opinnäytetyöprosessin aikana meillä oli kummallakin useampi työharjoittelujakso, joiden aikana emme ehtineet työstää opinnäytetyötä niin paljon. Toinen tekijöistä on myös käy- nyt samalla kokopäiväisesti töissä. Tämä asetti omat haasteensa aikataulussa pysymi- selle. Aikataulu muovautui työn edetessä ja lopulta opinnäytetyömme valmistui asetta- mastamme tavoiteajasta muutaman kuukauden myöhässä. Olemme kuitenkin hyvin tyy- tyväisiä lopputulokseen ja toivomme, että oppaalle tulee käyttöä koulussa.
LÄHTEET
Arene ry, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto. 2020. Ammattikorkeakoulujen opin- näytetöiden eettiset suositukset. Viitattu 23.9.2021 https://www.arene.fi/wp-con- tent/uploads/Raportit/2020/AMMATTIKORKEAKOULU-
JEN%20OPINN%C3%84YTET%C3%96IDEN%20EETTISET%20SUOSITUK- SET%202020.pdf?_t=1578480382
Ayres, A.J. 2005. Aistimusten aallokossa. Sensorisen integraation häiriö ja terapia.
Suom. Lari Tapola. Kolmas painos. Jyväskylä: PS-kustannus.
Champagne, T. 2006. Creating sensory rooms: Environmental enhancements for acute inpatient mental health settings. Mental Health Special Interest Section Quarterly 29 (4), 1–4.
Champagne, T. 2011. Sensory Modulation & Environment: essential elements of occu- pation. Melbourne: Pearson Australia Group.
Champagne, T. 2018. Sensory modulation in dementia care: Assessment and activities for sensory-enriched care. London & Philadelphia: Jessica Kingsley Publishers.
Fitzgibbon, C & O’ Sullivan, J. 2018. Sensory Modulation: Changing how you feel through using your senses. Brisbane: Sensory Modulation Brisbane.
Fowler, S. & Pagliano, P. 2008. Multisensory Rooms and Environments; Controlled Sen- sory Experiences for People with Profound and Multiple Disabilities. London & Philadel- phia: Jessica Kingsley Publishers.
Hulsegge, J. & Verheul, A. 1986. Snoezelen another world: A practical book of sensory experience environments for the mentally handicapped. Chesterfield, UK. Rompa.
Kurittulan koulu 2021. Viitattu 19.12.2021 https://www.kurittula.masku.fi/
Lunden, A. & Rönnberg, M. 2020. Projektiraportti- Kurittulan koulun O&O- huoneen käyt- tömahdollisuudet oppilaan vireyden säätelyn tukemiseksi. Turku: Turun ammattikorkea- koulu.
Parham, L.D., Smith Roley, S., May-Benson, T., Koomar, J. Brett-Green, B., Burke, J.P, Cohn, E.S., Mailloux, Z., Miller, L.J. & Schaaf, R.C. 2011. Development of a fidelity
measure for research on effectiviness of Ayres Sensory Integration intervention. Ameri- can Journal of Occupational Therapy, 65 (2), 133–142.
Puustjärvi, A., Parikka, A. & Halonen-Malliarakis. N. 2017. Vaikeudesta voimavaraksi.
Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa (2. painos). Helsinki: Finn Lec- tura Ab.
Salonen, K., Eloranta, S., Hautala, T. & Kinos, S. 2017. Kehittämistoiminta ja kehittämi- sen menetelmiä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Turun ammattikorkeakoulu. Tam- pere: Suomen yliopistopaino Oy. Viitattu 23.9.2021 http://julkaisut.tur- kuamk.fi/isbn9789522166494.pdf
Söderena, M. 2013. Tunne, aisti, toimi! Tuntoaistia tukevia harjoituksia arkeen. Helsinki:
Early Learning Oy.
Terveyskylä 2021. Vireystilan vaikutus toimintakykyyn. Viitattu 12.1.2022.
https://www.terveyskyla.fi/ > Valitse talo > Aivotalo > AIVOTALO.fi > Aivot ja toimintakyky
> Aivot ja väsymys > Vireystilan vaikutus toimintakykyyn.
Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: Tampe- reen yliopistopaino Oy - Juvenes Print.
Tompuri, M. 2016. Tenavat tasapainoon. Näin autat lasta säätelemään vireyttä ja kuor- mitusta. Jyväskylä: PS-kustannus.
Unwin, K.L., Powell, G. & Jones, C.R.G. 2021. A sequential mixed-methods approach to exploring the experiences of practitioners who have worked in multi-sensory environ- ments with autistic children. Research in Developmental Disabilities, 118, 10461.
Yack, E., Sutton, S. & Aquilla, P. 2001. Leikki linkkinä lapseen: toimintaterapia sensori- sen integraation keinoin. Jyväskylä: PS-kustannus.
