Enimmäisluototussuhde pankkien näkökulmasta Hyvinkään talousalueella : sen ennakoitu merkitys ja vaikutus huomioituna asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmat

(1)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos

ENIMMÄISLUOTOTUSSUHDE PANKKIEN NÄKÖKULMASTA HYVINKÄÄN TALOUSALUEELLA – SEN ENNAKOITU MERKITYS JA VAIKUTUS

HUOMIOITUNA ASIAKAS- JA TULOKSELLISUUSNÄKÖKULMAT

Pro gradu -tutkielma, Yritysoikeus ja -talous Niko Uosukainen (268509)

Erkki Kontkanen 30.4.2016

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos

Yritysoikeus ja -talous

UOSUKAINEN, NIKO: Enimmäisluototussuhde pankkien näkökulmasta Hyvinkään talousalueella – sen ennakoitu merkitys ja vaikutus huomioituna asiakas- ja tuloksellisuusnäkökul- mat. Loan-to-Value (LTV) cap on banks’ perspective in Hyvinkää economic area – it’s anti- cipated significance and effect by taking into account customer and profitability perspectives.

Pro gradu -tutkielma, 101 sivua ja 6 liitettä (8 sivua) Tutkielman ohjaaja: OTT Erkki Kontkanen

Huhtikuu 2016

Avainsanat: enimmäisluototussuhde, järjestelmäriski, LTV, makrovakaus, tuloksellisuus Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella 1.7.2016 voimaan astuvaa enimmäisluototussuhdetta.

Tavoitteena oli kartoittaa pankkien näkökulmasta, millaisia ennakoituja merkityksiä ja vaikutuksia enimmäisluototussuhteella voisi olla mahdollisesti pankeille, huomioituna asiakas- ja tu- loksellisuusnäkökulmat. Enimmäisluototussuhteesta säädetään tarkemmin laissa luottolaitostoiminnasta. Asuntolainamarkkinat ovat paikallisia ja myös tutkielman laajuutta ajatellen, rajattiin aihe kohdistumaan Hyvinkään talousalueella toimiviin pankkeihin. Tutkimusmenetel- mänä käytettiin tulkitsevaa tapaustutkimusta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla (N=6) ja analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä käyttäen teemoittelua. Tutkielma on rakennettu siten, että viimeinen osio sisältää tiivistetysti koko tutkielman sisällön ja tulokset toimien ytimekkään yhteenvetona sekä mahdollistaen myös nopean pintapuolisen perehtymisen tutkielmaan.

Haastatteluaineistosta ilmeni, etteivät pankkien edustajat usko sääntelyllä olevan suurta vaikutusta tai merkitystä asiakas- tai tuloksellisuusnäkökulmista katsottuna pankeille. Perusteina olivat, että luotonantopolitiikat sekä asiakkaiden luototussuhteet nähtiin jo nyt olevan tulevan sääntelyn mukaisia. Sääntely mahdollistaa jatkossakin 100 % rahoitukset kauppahintaan näh- den riittävien lisävakuuksien avulla. Siten sääntelyn ei uskota olennaisesti rajoittavan luotonantoa nykyisestä. Lisäksi aiheen saaman mediatila nähtiin myös tukevan asiakkaiden tietoi- suutta muutoksesta. Pankkien edustajien suhtautuminen sääntelyyn oli positiivista, sen nähtiin luovan yhteiset pelisäännöt sekä vaikuttavan säästämisenkulttuuriin. Pankkien edustajien mie- lipidettä jakoi näkemys vähentääkö enimmäisluototussuhde velkaantumista ja olisiko säänte- lyssä pitänyt huomioida alueellisuutta. Vastaavasti maksukyvyn riittävä arviointi koettiin mer- kittävästi rajoittavan liiallista velkaantumista. Järkeväksi ei kuitenkaan nähty maksimi luoton- hoitomenojen eli enimmäisvelkaantumissuhteen rajoittamista lailla.

Aineistosta nousi esille paljon enemmän erilaisia vaikutuksia ja merkityksiä, mutta niiden pai- noarvo koettiin pieniksi tai olemattomiksi suuremmassa kuvassa. Esimerkiksi pankkien riskiot- tokyvyn ja kulutusluottojen kysynnän muuttuminen, ostettavien vakuuksien kohtalo, asiakkaiden kyvykkyys säästää sekä eriarvoisuuden korostuminen. Varsinkin sääntelyn tiukentamisella tai vain velallisen vakuuksien huomioimisella luototussuhdetta laskettaessa nähtäisiin olevan merkittävämpi vaikutus luotonantoon ja esiin nousseisiin vaikutuksiin. Lisäksi vaikka luotonanto vähenisikin, niin lainapuolen merkitys tuloksellisuusnäkökulmasta on kaventunut matalan korkotason ja korkokatteiden takia. Esimerkiksi säästämisellä nähdään olevan merkittävämpi rooli pankkien tuloksellisuuden kannalta, mutta lainapuolella on suuri rooli uusasiakashankin- nassa.Mielenkiinnolla jäädään odottamaan, että millainen vaikutus lopulta sääntelyllä oikeasti tulee olemaan.

(3)

SISÄLTÖ

KÄSITE- JA LYHENNELUETTELO ... 5

1 JOHDANTO ... 8

1.1 Tutkielman tausta, aihe ja näkökulma ... 8

1.2 Tutkielman tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset ... 12

1.3 Tutkielman lähtökohta ... 13

1.4 Tutkimusmetodi ... 13

1.5 Lähteet ja rakenteet ... 16

2 MAKROVAKAUSPOLITIIKKA JA VAIKUTTAVAT TAHOT ... 18

2.1 Tausta... 18

2.2 Financial Stability Board FSB ... 22

2.3 Basel pankkivalvontakomitea BCBS ja Kansainvälinen järjestelypankki BIS ... 23

2.4 Euroopan parlamentti ja CRD IV -paketti ... 25

2.5 Euroopan pankkiviranomainen EBA ... 28

2.6 Euroopan järjestelmäriskikomitea ESRB ... 30

2.7 Finanssivalvonta ja Suomen Pankki ... 31

3 ENIMMÄISLUOTOTUSSUHDE LAINAKATTONA ... 34

3.1 Tausta... 34

3.2 Laki luottolaitostoiminnasta (610/2014) ... 34

3.3 Näyttöä enimmäisluototussuhteen tuloksista ja tehokkuudesta... 40

3.4 Enimmäisluototussuhteeseen kohdistuvaa kritiikkiä ... 44

3.5 Eri maiden käyttökokemuksia enimmäisluototussuhteesta ... 47

4 SUOMEN MAKROVAKAUDELLINEN TILANNE JA LAINAMARKKINAT... 54

4.1 Tausta... 54

4.2 Pankit Suomessa ja niiden tuloksellinen toiminta ... 54

4.3 Suomen rahoitusjärjestelmän vakaus ja asuntomarkkinat ... 57

4.4 Suomen lainamarkkinat ... 61

4.5 Enimmäisluototussuhteen vaikutus Ruotsissa lainamarkkinoihin ... 64

4.6 Enimmäisluototussuhteen mahdollisia vaikutuksia Suomessa ... 65

5 ENIMMÄISLUOTOTUSSUHDE PANKKIEN PERSPEKTIIVISTÄ ... 70

5.1 Tutkielman toteuttaminen ja haastateltavien taustatiedot ... 70

5.2 Tutkielman eettisyys ja luotettavuus ... 71

5.3 Aineisto ja analyysi ... 73

5.4 Tutkielman tulosten analysointi ... 77

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 87

6.1 Tutkielman toteutuminen ... 87

6.2 Luotettavuus ja eettisyys ... 88

6.3 Keskeiset tulokset ... 89

6.4 Mahdolliset jatkotutkimukset ... 92

LÄHTEET ... 94

(4)

LIITTEET

Liite 1. Haastatteluluvan kysyminen.

Liite 2. Ajankohdan sopiminen haastattelulle.

Liite 3. Tutkielmatiedote ja saatekirje haastateltaville + keskeiset käsitteet + teemat.

Liite 4. Teemahaastattelulomake.

Liite 5. Teemoittelukaavio.

Liite 6. Havainnollistettu esimerkki analysointiprosessista.

KUVIOT

Kuvio 1. EU:ssa makrovakaus menetelmät välitavoitteeseen pääsemiseksi jaoteltuna eri säädösperustan mukaisesti. ... 21 Kuvio 2. Euroopan finanssivalvontajärjestelmä ja sen rakenne. ... 28 Kuvio 3. Esimerkki miten makrotaloudelliset tekijät ja talouden tilanteen kokonaisarvio

voisivat vaikuttaa enimmäisluototussuhteen säätämiseen. ... 40 Kuvio 4. Makrovakaus menetelmien käyttöönotto Euroopan maissa asuntomarkkinoiden

tasapainottomuutta sekä vieraassa valuutassa liiallista lainanantoa vastaan. ... 50 Kuvio 5. Keskimääräiset asuntolainamäärät vuosien varrella. ... 62 Kuvio 6. Asuntolainojen keskimääräiset luototussuhteet eri Euroopan maissa useamman

vuoden ajalta. ... 64 Kuvio 7. Ruotsin asuntolainojen keskimääräiset luototussuhteet, niiden jakautuminen eri

luototussuhteiden ja ikäryhmien sisällä vuosien 2011 ja 2014 välisenä aikana. 65

TAULUKOT

Taulukko 1. Tilastokeskuksen PTT:n laskelmat keskituloisen omarahoitusosuuden

säästämiseen kuluvasta ajasta eri kaupungeissa eri enimmäisluototussuhteilla. 66

(5)

KÄSITE- JA LYHENNELUETTELO

Asuntolainasalkku (-portfolio) esimerkiksi koko Suomen kotitalouksien asuntolai- noista muodostuva kokonaisuus tai yksittäisen pankin myöntämien asuntolainojen kokonaisuus, mitä tarkastellaan

Basel Basel on pankkivalvontakomitean säätämä vakava-

raisuussäännöstö, minkä tarkoituksena on vakauttaa rahoitusjärjestelmää sekä vaikuttaa pankkien varainhankintaan, liiketoimintaan ja reaalitalouteen

BCBS the Basel Committee on Banking Supervision, Basel

pankkivalvontakomitea

BIS Bank for International Settlement, Kansainvälinen jär-

jestelypankki, sen yhteydessä toimii Basel pankkivalvontakomitea

CEBS the Committee of European Banking Supervisors, Eu-

roopan pankkivalvontaviranomaisen komitea

CGFS the Committee on the Global Financial System, viral-

lista suomenkielistä nimeä ei löytynyt, mutta voisi tarkoittaa vapaasti suomennettuna maailmanlaajuisen ra- hoitusjärjestelmän komiteaa

Counter-cyclical capital buffer vastasyklinen pääomapuskurivaatimus, viranomaisen pankeilta vaadittavien pääomien määrän säätely, jotta varmistetaan riittävä luotonanto yksityisille sektoreille mahdollisessa laskusuhdanteessa luottokuplan jälkeen

DTI / LTI debt-to-income (DTI), loan-to-income (LTI), velkaan- tumissuhde, velkaantumisaste eli lainanhoitomenot suhteutettuna nettotuloihin

EBA / EPV the European Banking Authority (EBA), Euroopan pankkiviranomainen (EPV)

EIOPA the European Insurance and Occupational Pensions

Authority, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomai- nen

Enimmäisluototussuhde lainakatto, viranomaisten joko suosittelema tai sitova yläraja luototussuhteelle asuntolainan myöntöhetkellä Enimmäisvelkaantumissuhde säätää miten paljon saa maksimissaan olla asiakkai-

den luottojen hoitomenot suhteessa heidän tuloihin

(6)

ESFS the European System of Financial Supervision, Euroo- pan Finanssivalvontajärjestelmä (EFVJ)

ESMA the European Securities and Markets Authority, Eu- roopan arvopaperimarkkinaviranomainen

ESRB the European System Risk Board, Euroopan järjestel-

märiskikomitea (ERJK)

FPC Financial Policy Committee, Iso-Britannian talouspo-

liittinen komitea

FSB the Financial Stability Board, Finanssimarkkinoiden

vakauden valvontaryhmä

General good termi ”yleinen etu”, perustuu isäntävaltion toimival- taan (HE 39/2014 vp, 25)

IMF International Monetary Fund, Kansainvälinen valuut-

tarahasto

Interbanktalletus konsernin sisäinen talletus

Järjestelmäriski systeemiriski, mikä heikentää rahoitusjärjestelmän vakautta huomattavasti heikentäen reaalitaloutta ja hyvinvointia, yhdeksi vakavaksi järjestelmäriskiksi katsotaan liiallinen luotonanto

Konsolidoimaton konsolidoitu -sanan vastakohta, mikä taas tarkoittaa yhdistämistä, esim. yksittäistilinpäätösten yhdistämi- nen konsernitilinpäätökseksi

Käypäarvo jonkun omaisuuserän kuten asunnon arvo juuri tarkas- teluhetkellä, markkina-arvo, hinta mikä saataisiin jos omaisuus myytäisiin, saadaan selvitettyä markkinoiden tai asiantuntijan avulla

Luototussuhde loan-to-value (LTV), rahoitusaste, luototusaste saadaan laskemalla asuntolainojen määrä suhteutettuna niiden vakuutena olevien yhden tai useamman laissa säädetyn vakuuden käypäänarvoon katsottuna Luottolaitosdirektiivi CRD IV Capital Requirements Directive, EU:n direktiivi,

mikä antaa tietyt makrovakaus menetelmät jäsenmai- den kansallisten viranomaisten käyttöön

Makrovakaus tarkoittaa rahoitusjärjestelmän vakauden tarkastelua kokonaisuutena, se voi koskea laajaa tai rajoitettua aluetta kuten koko EU:ta tai kansallista rahoitusjärjes- telmää, tarkastelun tavoitteena on tunnistaa ja havaita mahdolliset järjestelmäriskit

(7)

Makrovakauspolitiikka tarkoitetaan viranomaisen toimintaa makrovakaus menetelmien käytöstä, millä pyritään vaikuttamaan rahoitusjärjestelmään turvaten sen vakaus, tavoitteena estää tai lieventää vahingoittavia järjestelmäriskejä Makrovakaus menetelmä auttavat ylläpitämään ja vahvistamaan finanssimark-

kinoiden vakautta estäen järjestelmäriskien synty- mistä tai vahvistumista, enimmäisluototussuhde on yksi näistä menetelmistä

Mikrotason valvonta jonkun tietyn rahoituslaitoksen tai rahoitusjärjestel- män tarkastelu ja arvioiminen kokonaisuutena

Mortgage Insurance, MI USA asuntolainavakuutus, edellytetään jos luototussuhde nousee liian korkeaksi

Omarahoitusosuus tarkoittaa vaadittavien säästöjen määrä asunnon oston rahoittamiseen, tietty prosenttiosuus asunnon velatto- masta kauppahinnasta

Sääntely termi tarkoittaa tässä tutkielmassa 1.7.2016 voimaan tulevaa lakimuutosta enimmäisluototussuhteeseen liittyen

Tuloksellisuus tarkoitetaan pankkien tuloksen tekoa, lähinnä liike- voittoa eli heikentääkö lakimuutos pankkien tuloksen- teko mahdollisuutta luotonantoa rajoitettaessa.

Vakavaraisuusasetus CRR Capital Requirements Regulation, EU:n asetus, mikä säätää yhdenmukaiset säännöt omiin varoihin ja vakavaraisuusvaatimuksiin liittyen sekä niiden laskemi- seen

Vastasyklinen luototussuhde counter-cyclical LTV, suhdetta kiristetään (alennetaan) talous- ja rahoitussuhdanteiden noususuhdanteessa ja kevennetään (korotetaan) laskusuhdanteessa Velkaloukku negative equity, syntyy jos asunnon myynnistä saadaan vähemmän rahaa mitä tarvitaan sitä vastaan olevan asuntolainan poismaksamiseksi

(8)

1 JOHDANTO

1.1 Tutkielman tausta, aihe ja näkökulma

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella pankkien suhtautumista enimmäisluototussuh- teen. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa pankkien näkökulmasta millaisia ennakoituja merki- tyksiä ja vaikutuksia enimmäisluototussuhteella voisi olla pankeille. Tässä huomioitiin tarkemmin asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmat. Asiakasnäkökulma vaikuttaa pankkien tuloksellisuuteen, minkä vuoksi se myös huomioitiin tässä tutkielmassa. Nämä näkökulmat nousivat esille koska lakimuutoksella rajoitetaan pankkien luotonmyöntö mahdollisuutta.

Alla on suoralainaus luottolaitostoimintalain (610/2014) 15 luvun 11 pykälästä, missä sääde- tään enimmäisluototussuhteesta. Tämä pro gradu -tutkielma perustuu kyseiseen lain kohtaan, joten oli järkevää liittää se tähän ilman referointia antamaan kokonaiskuvan asiasta. Luottolai- tostoimintalaissa säädetään enimmäisluototussuhteesta seuraavasti:

Luottolaitos saa myöntää kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettua asuntoluottoa enintään tämän pykälän mukaisen luototussuhteen mukaisen mää- rän. Luototussuhteella tarkoitetaan tässä pykälässä myönnettävän luoton määrää suhteessa luoton vakuudeksi annettujen vakuuksien käypään arvoon luoton myöntämishetkellä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna vakuutena ei oteta huomioon henkilötakausta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun luoton määrä saa olla enintään 90 prosenttia vakuuksien käyvästä arvosta luottoa myönnettäessä.

Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, ensiasunnon hankintaa varten otetun luoton määrä saa olla enintään 95 prosenttia vakuuksien käyvästä arvosta luottoa myönnettäessä.

Finanssivalvonta voi rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien poikkeuksellisen kasvun rajoittamiseksi päättää alentaa edellä 3 ja 4 momentissa säädettyjä luoton

(9)

enimmäismääriä enintään 10 prosenttiyksiköllä. Finanssivalvonta voi myös rajoittaa muiden vakuuksien kuin esinevakuuksien huomioon ottamista luototussuhdetta laskettaessa, jos se on tarpeen tässä momentissa tarkoitettujen riskien hallitsemiseksi. Finanssivalvonnan on neljännesvuosittain tehtävä päätös tämän momentin nojalla tehdyn päätöksen muuttamisesta tai voimassaolon jatkamisesta.

Finanssivalvonnan on internetsivustollaan julkistettava periaatteet, joita se noudattaa tämän momentin soveltamisedellytysten arvioinnissa. Tässä momentissa tarkoitetun päätöksen valmisteluun sovelletaan, mitä 10 luvun 4 §:ssä säädetään.

Päätös, jolla tässä pykälässä tarkoitettua luoton enimmäismäärää alennetaan, tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua päätöksen tekemisestä tai sitä myöhem- mästä Finanssivalvonnan päättämästä ajankohdasta lukien.

Finanssivalvonta voi antaa määräyksiä tässä pykälässä tarkoitettujen vakuuksien ja niiden käyvän arvon tarkemmasta määrittelystä sekä niistä erityisistä tilanteista, joissa «luottolaitos» voi poiketa 3 ja 4 momentin mukaisista rajoituksista.

11 §:ää sovelletaan 1.7.2016 alkaen.

Enimmäisluototussuhde tarkoittaa yleisesti viranomaisten joko suosittelemaa tai sitovaa ylära- jaa luototussuhteelle asuntolainan myöntöhetkellä. Lainan luototussuhde tarkoittaa lainan mää- rää suhteessa vakuutena olevien yhden tai useamman asuntovakuuden arvoon katsottuna.

(Vauhkonen & Putkuri 2013, 87). Luototussuhteelle synonyymejä ovat luototusaste, rahoitusaste ja englanninkielinen lyhenne LTV suhde (loan-to-value ratio). Enimmäisluototussuhde tunnetaan myös puhekielellä lainakatto. Suomessa enimmäisluototussuhde tulee pakottavana käyttöön 1.7.2016 alkaen. Enimmäisluototussuhde on yksi makrovakaus menetelmistä, minkä tavoitteina on kuluttajasuojan parantaminen ja koko rahoitusjärjestelmän vakauden turvaami- nen. (Vauhkonen & Putkuri 2013, 88.)

Makrovakauspoliitikalla tarkoitetaan viranomaisen toimintaa, millä pyritään vaikuttamaan ra- hoitusjärjestelmään turvaamalla sen vakaus valittujen menetelmien avulla. Tavoitteena on estää tai lieventää vahingoittavia järjestelmäriskejä. Tyypillisiä järjestelmäriskejä ovat esimerkiksi

(10)

luotonmyöntöprosessien keventyminen eli lainan helpompi saaminen noususuhdanteessa, lainanannon liiallinen kasvaminen ja kotitalouksien liiallinen velkaantuminen. (Tanskanen ym.

2012, 15.)

Enimmäisluototussuhteen käyttöönotto pohjautuu tiukentuneeseen makrovakauspolitiikkaan, missä oli tarve kehittää makrovakauden valvontaa ja sen menetelmiä. Viimeisin finanssikriisi korosti tätä puutetta. (Tanskanen ym. 2012, 32.) Enimmäisluototussuhde on yksi makrovakaus menetelmistä, minkä tehokkuudesta on vielä vähän empiirisiä tutkimuksia ja näyttöjä. (Igan &

Kang 2011, 4). Hallituksen esityksessä 39/2014 on tuotu monipuolisesti esille miksi enimmäis- luototussuhde oli hyvä ottaa käyttöön. Päätöstä puolsi entisestään eräiden maiden viimeaikaiset positiiviset kokemukset enimmäisluototussuhteesta (HE 39/2014 vp, 24–25). Finanssivalvon- nalla on valvontaviranomaisena myös oikeus määrätä enimmäisluototussuhdetta vielä 10pro- senttiyksikköä tiukemmaksi, jos näkevät rahoitusvakauden sitä edellyttävän. Tämän taustalla on EU:n uudistettu vakavaraisuussääntely ja sen edellyttämä kyky yleisesti reagoida nopeasti tilanteiden niin vaatiessa estämään menetelmien tehottomuus (ESRB 2014b, 50; Timonen &

Topi 2015, 4). EU:n lainsäädännön kautta tulevat vaatimukset jäsenmaille liittyen mm. makrovakauspolitiikkaan. EU voi edellyttää kaikilta samoja toimenpiteitä tai vaihtoehtoisesti jäsen- maille jää valinnanvapaus, että millä toimenpiteillä edetään EU:n vaatimusten saavuttamiseksi.

(Finanssivalvonta 2014.) Suomi päätti ottaa omassa kansallisessa lainsäädännössä enimmäis- luototussuhteen pakottavana käyttöön torjuakseen liiallista luotonantoa, mikä on yksi EU:n asettamista tavoitteista. Siten enimmäisluototussuhde ei ole EU:n edellyttämä käyttöönotettava menetelmä, vaan yksi menetelmä muiden joukossa minkä jäsenmaat voivat halutessaan ottaa käyttöön. (Timonen & Topi 2015, 15.)

Enimmäisluototussuhde on myös kohdannut kritiikkiä. On huomattu, että maakohtaiset olosuh- teet voivat vaikuttaa olennaisesti enimmäisluototussuhteen tehokkuuteen (European Central Bank 2014, 118). Lisäksi informaation saatavuudessa, kattavuudessa sekä määritelmissä on suuria eroja EU jäsenmaiden välillä, mikä heikentää menetelmien kehittämistyötä, soveltamista sekä tulosten vertailukelposuutta esimerkiksi enimmäisluototussuhteen tehokkuuden kohdalla (ESRB 2014b, 16–17). Näyttäisi puuttuvan myös yhtenevä ohjeistus luototussuhteeseen liittyen, mikä on aiheuttanut poikkeavia tulkintoja eri maissa ja näin heikentänyt tulosten vertail- tavuutta (Palmroos 2012, 1). Koreassa on esimerkiksi ollut erilainen enimmäisluototussuhde käytössä eri alueilla (Igan & Kang 2011). Hallituksen esityksessä ei nostettu esille tulisiko Suo-

(11)

messa eri alueilla rajoittaa enemmän tai vähemmän luotonantoa. Euroopan järjestelmäriskiko- mitean (jäljempänä ESRB) käsikirjassa on nostettu esille, että pankit saattavat yliarvostaa va- kuuksiaan rahoituksen toteutumiseksi. Enimmäisluototussuhde voi myös vaikuttaa vuokratason kehitykseen. Vakuudettomien luottojen kysyntä omarahoitusosuuden kattamiseksi voi myös kasvaa, mikä nostaa lainanhoitomenoja ellei sitä myös rajoiteta. Jos sääntelyn ulkopuolelle jää esimerkiksi vähemmän säädelty sektori tai ulkomaalaiset toimijat, voi se auttaa kiertämään sää- telyä. (ESRB 2014b, 62.) Tällaisia näkökulmia on noussut enimmäisluototussuhdetta kohtaan, joita käsitellään tarkemmin myöhemmin tässä tutkielmassa.

Aihetta on käsitelty mediassa jonkin verran, mutta vähemmän varsinkin pankkien näkökul- masta. Tämän takia tutkielman näkökulmaksi otettiin pankkien näkökulma ja pankin suhtautuminen tulevaan enimmäisluototussuhteeseen. Tarkempina näkökulmina olivat tuloksellisuus ja siihen liittyen vahvasti myös asiakasnäkökulma. Tarkasteltiin myös nähdäänkö pankkien näkö- kulmasta enimmäisluototussuhteen rajoittavan liiketoiminnan tuloksellisuutta. Aihe oli ajan- kohtainen huomioiden sen voimaan astuminen 1.7.2016. Luottolaitostoimintalaki muuttui vuoden 2014 aikana, jolloin aihetta käsiteltiin enemmän mediassa Suomen talouden ja kuluttajien näkökulmasta. Lakimuutoksen taustalla oli Basel III -vakavaraisuussääntely (Kontkanen 2015, 28). Suomen Pankki, Finanssialan Keskusliitto ja Finanssivalvonta osallistuivat lakiluonnoksen valmisteluun ennen sen julkista lausuntokierrosta, mikä varmasti on myös mahdollistanut ra- hoitusalan näkökulmien huomioonottamisen lakiluonnoksen valmisteluvaiheessa (HE 39/2014 vp, 43). Tämän pohjalta nähtiin enimmäisluototussuhde mielenkiintoiseksi aiheeksi tutkielmalle varsinkin pankkien näkökulmasta tarkasteltuna.

Suurin ongelma ja rajoite tutkielmalle olivat, ettei lakimuutos ole vielä astunut käytäntöön ja sen aiheuttamat vaikutukset eivät ole varmuudella selvillä. Konkreettisten vaikutusten puuttu- minen rajoittikin tutkielmaa, joten näkökulmaksi otettiin sen ennakoitu merkitys ja vaikutus.

Tutkielman toteutusta tuki kuitenkin se, että pankkien on oltava jo varautuneita tulevaan muutokseen sekä pohtinut sen tuomia mahdollisia vaikutuksia liiketoiminnan kannalta.

Aiheesta ei yleisesti löytynyt kuin muutama pro gradu -tutkielma. Pulkkisen Jannen (2015) pro gradu -tutkielma viittasi lähimmäksi tämän pro gradu -tutkielman aihetta. Hänen pro gradu - tutkielmassa käsiteltiin enimmäisluototussuhdetta ja sen vaikutusta makrovakauden työväli- neenä yleisesti. Siinä näkökulmana oli markkinoiden ylikuumeneminen ja kuluttajien ylivel-

(12)

kaantuminen. Tutkielmassa hän käsitteli, miten enimmäisluototussuhteella voisi hillitä paremmin markkinoiden ylikuumenemista ja kuluttajien ylivelkaantumista yhteiskunnan ja Euroopan talouden näkökulmasta.

1.2 Tutkielman tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella pankkien suhtautumista liittyen enimmäisluototussuh- teeseen. Tavoitteena oli kartoittaa pankkien näkökulmasta millaisia ennakoituja merkityksiä ja vaikutuksia enimmäisluototussuhteella olisi pankeille. Suhtautuvatko pankit lakimuutokseen positiivisesti vai negatiivisesti ja minkä takia. Mahdollisesti löytyykö eroavia näkemyksiä pankkien suhtautumisista ja ennakoiduista vaikutuksista. Näkökulmina tässä tutkielmassa olivat asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmat pankkien näkökulmasta katsottuna. Asiakasnäkökul- malla on yhteys pankkien tuloksellisuuteen, minkä takia se myös huomioitiin tässä tutkielmassa. Nämä näkökulmat nousivat esille koska sääntelyllä tullaan rajoittamaan pankkien luo- tonmyöntöä.

Päätutkimuskysymys Millainen on pankkien näkökulmasta enimmäisluototussuhteen en- nakoitu merkitys ja vaikutus Hyvinkään talousalueella huomioituna asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmat?

Alatutkimuskysymykset Miten ja miksi pankit suhtautuvat tulevaan enimmäisluototussuhtee- seen?

Vaikuttaako lakimuutos miten lainankysyntään ja sen kautta pankin tuloksellisuuteen?

Miten pankit uskovat asiakkaiden ottavan enimmäisluototussuhteen vastaan ja nähdäänkö sen hillitsevät kuluttajien velkaantumista?

Päätutkimuskysymys oli tutkielman aihe, mihin tutkielmalla pyrittiin saamaan vastaus. Ala- tutkimuskysymyksiä oli kolme kappaletta, joiden kautta tavoiteltiin kokonaisvaltaisempaa vas- tausta päätutkimuskysymykseen. Alatutkimuskysymykset olivat laajoja osa-alueita, mutta niistä saatujen vastausten myötä katsottiin syntyvän kokonaiskuva päätutkimuskysymykseen.

Ensimmäinen kysymys kuvasi laajemmin suhtautumista muutokseen, mikä antoi heti suunnan tutkielmalle. Seuraavat kysymykset tarkensivat asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmaa täyden- täen päätutkimuskysymystä.

(13)

1.3 Tutkielman lähtökohta

Tutkielman aihe rajattiin käsittämään Hyvinkään talousalueella toimivien pankkien näkökul- maa, millä tiivistettiin tutkielman laajuutta. Hyvinkäällä on kuusi eri pankkia, jotka tarjoavat asuntolainoja. Näitä ovat Danske Bank, Handelsbanken, Lammin Säästöpankki, Nordea, Osuuspankki ja S-pankki. Asuntomarkkinat ovat paikallisia ja riippuvat paikallisesta kysyn- nästä, mikä vaikuttaa sitä kautta myös lainankysyntään. Tämä puolsi keskittymään vain rajat- tuun talousalueeseen. Hyvinkää valikoitui tutkielman kohteeksi sen sijainnin perusteella. Hy- vinkää on muuttovoittoinen kaupunki, missä on paljon rakennettu niin asuinrakennuksia kuin liikekeskuksia. Hyvinkää haluaa olla vuonna 2017 kasvava, vetovoimainen ja viihtyisä kaupunki metropolialueella. (Hyvinkää 2015.) Kaupunki sijaitsee lähellä Helsinkiä hyvien yhteyk- sien päässä, mikä houkuttelee myös Helsingissä työssäkäyviä muuttamaan Hyvinkäälle. Pai- kallisten välittäjien kautta on saatu kuva, että Hyvinkäällä asuntokauppa ei ole hiljentynyt mer- kittävästi, vaikka on ollut taloudellisesti hankalat ajat esillä. Näin luotonmyönnön rajoittamisen vaikutukset voivat nousta vahvemmin esille talousalueella, missä kysyntä on suurempaa kuin esimerkiksi hiljaisemmalla talousalueella.

Pro gradu -tutkielman keskeiset käsitteet löytyvät tutkielman alusta ennen johdantoa. Siellä on tuotu esille käsitteet, mitä aihealueeseen liittyen nousi esille ja myös avattu niitä. Lisäksi sieltä löytyy myös tutkielmassa käytetyt lyhenteet. Keskeisimpinä käsitteinä pro gradu -tutkielmassa oli enimmäisluototussuhde, luototussuhde, järjestelmäriski, makrovakaus, makrovakauspolitiikka, makrovakaus menetelmä, luottolaitosdirektiivi CRD IV, tuloksellisuus ja vakavaraisuusasetus CRR. Tässä tutkielmassa käytetään termiä ”sääntely” tarkoittaen 1.7.2016 voimaan tulevaa lakimuutosta enimmäisluototussuhteeseen liittyen.

1.4 Tutkimusmetodi

Kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena on tutkia tutkittavaa asiaa mahdollisimman koko- naisvaltaisesti ymmärtäen sen laatua, ominaisuuksia ja merkityksiä. Kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena on löytää uusia tosiasioita toisin kuin kvantitatiivisessa tutkimuksessa, jonka tarkoituksena on todentaa olemassa olevia totuuksia ja väittämiä tilastojen sekä numeroiden avulla. (Hirsjärvi ym. 2009, 161.) Tutkimusmenetelmä tai -tyyppi määrää sen mitä tarkastellaan ja siten se erottaa tutkimusmenetelmät toisistaan (Hirsjärvi & Hurme 2008, 153). Tässä tutkiel-

(14)

massa tutkimusmenetelmänä käytettiin tulkitsevaa tapaustutkimusta eli casetutkimusta. Tulkit- sevassa tapaustutkimuksessa tarkoituksena on tuoda esille myös eriäviä näkemyksiä sekä muodostaa ilmiöille merkityksiä pohdiskelevalla kirjoitustyylillä. (Piekkari & Welch 2011, 184, 187, 193.)

Tapaustutkimus valittiin tähän tutkielmaan, koska se on ollut viimeisten vuosien aikana liike- taloustieteissä laadullisista menetelmistä yksi yleisimmin käytetty (Koskisen ym. 2005, 154).

Varsinkin kansainvälisessä liiketoiminnan tutkimuksissa se on ollut kaikkein suosituin laadul- lisen tutkimuksen menetelmä (Piekkari & Welch 2011, 183). Lisäksi sen tarkastelunäkökulma nähtiin sopivan parhaiten tähän tutkielmaan. Kyseessä on joustava ja muuntautumiskykyinen menetelmä, mikä nähdään sen vahvuudeksi. Tapaustutkimuksessa on tarkoituksena tutkia jo- tain tiettyä tapausta tai ilmiötä tarkasti, kuten tässä tutkielmassa enimmäisluototussuhdetta. Ta- paustutkimuksessa suositellaan, että ilmiötä tarkasteltaisiin aikaisempien tutkimusten valossa.

Sen tarkoituksena on pääasiassa luoda uutta teoriaa tai tuottaa kausaalisia selityksiä tutkittavasta ilmiöstä. (Piekkari & Welch 2011, 183–184, 187, 193.) Tapaustutkimuksen nähdään myös sopivan aineistolähtöiseen analysointiin, koska se on saanut kritiikkiä subjektiivisuuteen liittyen (Saarela-Kinnunen & Eskola 2015, 181–183).

Tapaustutkimuksessa tutkittava tapaus voi olla lähes mikä vain ja tarkoituksena on pyrkiä ko- koamaan tapauksesta tietoa monipuolisesti ja monella tapaa luodakseen syvällisempi ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä. Siinä nähdään olevan suurempi paino ilmiön ymmärtämisessä ja siitä op- pimisesta kuin yleistämisessä. (Metsämuuronen 2008, 16–18.) Tapaustutkimuksessa on olen- naista, että käsiteltävä aineisto muodostaa kokonaisuuden eli tapauksen, jonka tavoitteena on vastata kysymyksiin kuinka ja miksi. (Saarela-Kinnunen & Eskola 2015, 181–183.) Juuri tämä tuki miksi kyseinen tutkimusmenetelmä valittiin tähän tutkielmaan, koska aihe on vielä tuntematon ilmiö Suomessa.

Haastatteluaineiston käyttö on havaittu olevan yleisin käytetty aineisto tapaustutkimuksessa (Piekkari & Welch 2011, 187). Haastattelun katsotaan sopivan tutkimukseen, jolla selvitetään mitä ihmiset ajattelevat, kokevat, tuntevat tai uskovat. Tapaustutkimuksen menetelminä voidaan käyttää myös kyselylomakkeita tai asenneskaaloja. Haastattelun nähdään soveltuvan parhaiten keräämän aineistoa tuntemattomasta tai vain vähän tutkitusta aiheesta. Haastattelutyyp- pejä ovat strukturoitu lomakehaastattelu, puolistrukturoitu haastattelu ja avoin haastattelu.

(15)

(Hirsjärvi ym. 2009, 185, 208.) Teemahaastattelua pidetään usein puolistrukturoituna haastat- teluna, mutta se jakaa mielipiteitä. Puolistrukturoidussa haastattelussa on ominaista, että joku asia on lyöty lukkoon esimerkiksi kysymykset tai teemahaastattelussa teemat. (Hirsjärvi &

Hurme 2009, 47; Koskinen ym. 2005, 104.)

Varsinaisten teemojen lisäksi haastattelijalla voi olla käytössään tukilista eli apukysymyksiä, joiden avulla haastattelun kulkua voidaan edistää. Teemojen järjestys voi vaihdella haastattelu- tilanteessa, koska riippuen haastateltavan aktiivisuudesta voi olla loogisempaa edetä teemoja eri järjestyksessä. Puusa (2011, 81–83) korostaakin, että on mahdollista ja sallittua haastattelun ohjaaminen ilman kontrollointia. Teemahaastattelussa on kyse eräänlaisesta keskustelusta, vuo- rovaikutustilanteesta ja siten voi olla tärkeää aluksi keskustella yleisesti, pitää pieni esipuhe ja pyrkiä luomaan luottamuksellinen tila. (Eskola & Vastamäki 2015, 27, 29, 32.) Tarkoituksena teemahaastattelussa on löytää merkitykselliset vastaukset tutkimusongelmaan liittyen (Tuomi

& Sarajärvi 2009, 75). Teemahaastattelun nähdään siten olevan mahdollinen monenlaisten il- miöiden tutkimiseen, mikä korostaa tutkittavien elämismaailmaa ja subjektiivisia käsityksiä tutkittavaa aihetta kohtaan (Puusa 2011, 81–83).

Näiden perusteella päädyttiin valitsemaan teemahaastattelu tähän tutkielmaan aineiston keruu- menetelmäksi, koska enimmäisluototussuhde on vähän tunnettu ja Suomessa tuntematon ilmiö.

Teemat määriteltiin kirjallisuuskatsauksen ja tutkimuskysymysten pohjalta, koska ne perustuvat yleensä tutkittavasta asiasta jo tiedettyihin asioihin eli kirjallisuuskatsaukseen sekä tutkijan esiymmärrykseen (Puusa 2011, 82; Tuomi & Sarajärvi 2009, 75). Teemojen muodostamisessa tuli kuitenkin pohtia tarkkaan millä tavoin ne ohjaavat haastattelua ja että ne ovat ymmärrettäviä sekä mielenkiintoisia keskustelun aiheita (Puusa 2011, 82–83).

Aineiston analyysitavaksi tuli valita tutkimuskysymykseen parhaiten vastauksen antava ana- lyysimenetelmä. Analyysitavat jaetaan karkeasti selittäviin ja ymmärtämiseen pyrkiviin tapoi- hin. Tässä tutkielmassa pyrittiin ymmärtämään ilmiötä, niin käytettiin laadullisia analyysejä.

(Hirsjärvi ym. 2009, 224.) Näin ollen sisällönanalyysin katsottiin sopivan parhaiten tähän tutkielmaan. Siinä oli tarkoituksena diskurssianalyysin tapaan toteuttaa tekstianalyysiä tavoitteena muodostaa tutkittavasta asiasta tiiviskuvaus ja kytkeä tulokset aiheesta tehtyihin muihin tutki- mustuloksiin. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2009, 97.) Lisäksi valintaa puolsi se, että tapaustutkimuksessa tuli tuottaa tutkittavasta ilmiöstä mahdollisimman huolellinen ja yksityis-

(16)

kohtainen tapauskuvaus (Koskinen ym. 2005, 166–167). Aineisto analysoitiin aineistolähtöi- sesti, koska ei ole vielä näyttöä enimmäisluototussuhteen vaikutuksesta Suomessa. Teorialäh- töisessä analysoinnissa olisi aineistoa voitu verrata muiden maiden kokemuksiin, mutta teori- assa kritisoitiin nimenomaan maakohtaisten eroavaisuuksien vaikutusta enimmäisluototussuh- teen tehokkuuteen (European Central Bank 2014, 118). Analysointiprosessia tarkastellaan tarkemmin kappaleessa 5.

1.5 Lähteet ja rakenteet

Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään tarkemmin aiheeseen liittyvää teoriataustaa ja siihen liitty- vien tutkimuksien tuloksia. Osio sisältää historiaa enimmäisluototussuhteelle, miksi se otetaan käyttöön Suomessa ja mitä sillä tavoitellaan. Tähän on vaikuttanut monet kansainväliset tahot, jotka myös käydään läpi. Eri tutkimusten pohjalta on tarkoitus tuoda esiin enimmäisluototus- suhteen käyttöä muissa maissa ja millaisia kokemuksia sekä tuloksia sen soveltamisesta on il- mennyt.

Kirjallisuuskatsaus tutkielmaan liittyen perustui paljon sähköisiin lähteisiin, joista osa oli mahdollista saada myös paperisina versioina. Myös eri toimijoiden Internet-sivut toimivat osittain lähteinä. Internetlähteiden käytössä oltiin kriittisiä, koska tiedon oikeellisuus ja paikkansa pitä- vyys olivat tärkeintä. Viitatuissa Internet-sivuissa oli kyse maailman, EU:n ja Suomen eri viranomaisten sivuista, jolloin siellä oleva tieto oli varmasti tarkistettu ja varmistettu useamman kerran ennen julkaisua. Yleisesti Internet-sivuille viittauksien taustalla oli, että sieltä löytyi EU:n tai Suomen erilaisten instituutioiden tuottamia raportteja että tutkimuksia aiheeseen liittyen. Myös lait, säännökset, esitykset ja muut vastaavat dokumentit käsittelivät paljon enim- mäisluototussuhdetta, joita käytettiin lähteinä. Enimmäisluototussuhteesta ei löytynyt helposti kirjallisuuslähteitä eri paikkakuntien yliopistojen, ammattikorkeakoulujen tai kaupunkien kir- jastoista.

Tässä tutkielmassa on tähän mennessä käsitelty ensimmäisessä osiossa tutkielman tausta, aihe, näkökulmat, tarkoitus, tavoitteet sekä tutkimuskysymykset. Käytiin läpi myös tutkielman läh- tökohtaa sekä tutkimusmetodia. Seuraavaksi syvennytään aiheeseen liittyvään teoriaosuuteen eli kootaan kirjallisuuskatsaus tutkielmalle. Toisessa osiossa käydään yleisesti läpi mitä makrovakauspolitiikka on sekä mitkä tahot siihen vaikuttavat. Aihetta käsitellään ensin maailman

(17)

tasolla edeten EU:n kautta Suomen tasolle. Samalla käydään läpi eri viranomaisia, jotka vaikuttavat makrovakauteen liittyviin asioihin antaen suosituksia, ohjeita tai pakottavia määräyk- siä. Kolmannessa osiossa tarkastellaan enimmäisluototussuhdetta. Mitä se tarkoittaa ja miksi se Suomessa otetaan käyttöön sekä näyttöä sen tehokkuudesta ja siihen kohdistuvasta kritiikistä.

Neljännessä osiossa tarkastellaan Suomen makrovakaudellista tilannetta ja lainamarkkinoita saadakseen kuva, että mikä on nykytilanne kun enimmäisluototussuhde otetaan käyttöön. Sa- massa yhteydessä tarkastellaan myös enimmäisluototussuhteen vaikutusta Ruotsin lainamarkkinoihin. Viides osio sisältää tutkimuksellisen osuuden. Kuudes eli viimeinen osio sisältää joh- topäätökset keskeisimmistä tuloksista ja tiivistetyn kuvauksen koko tutkielman sisällöstä toimien ytimekkäänä yhteenvetona.

(18)

2 MAKROVAKAUSPOLITIIKKA JA VAIKUTTAVAT TAHOT

2.1 Tausta

Makrovakaus tarkoittaa rahoitusjärjestelmän vakauden tarkastelua kokonaisuutena. Se voi koskea laajaa aluetta kuten koko EU:ta tai rajoittua pienempään alueeseen kuten kansalliseen ra- hoitusjärjestelmään. Mikrotason valvonnassa taas on kyse jonkun tietyn rahoituslaitoksen tai rajatumman rahoitusjärjestelmän tarkastelusta ja arvioimisesta kokonaisuutena. Tarkastelun tavoitteena on tunnistaa ja havaita mahdolliset järjestelmäriskit, mitä voi kohdistua huomattavasti heikentäen reaalitaloutta ja hyvinvointia. (Finanssivalvonta 2015b.)

Makrovakauspoliitikalla taas tarkoitetaan viranomaisen toimintaa, millä pyritään vaikuttamaan rahoitusjärjestelmään turvaten sen vakaus. Tavoitteena on estää tai lieventää vahingoittavia jär- jestelmäriskejä etteivät ne pääse syntymään tai vahvistumaan. (Timonen & Topi 2015, 3.) Nii- den toteutuessaan nähdään sen aiheuttavan merkittäviä kokonaistaloudellisia kustannuksia.

Tyypillisiä järjestelmäriskejä ovat esimerkiksi luotonmyöntöprosessien keventyminen eli lainan helpompi saaminen noususuhdanteessa, lainanannon liiallinen kasvaminen ja kotitalouksien liiallinen velkaantuminen. Järjestelmäriskit jaetaan usein kahteen ryhmään, suhdannepe- rusteisiin ja rakenteellisiin. (Tanskanen ym. 2012, 15.) Suhdanneperusteisia järjestelmäriskejä voi olla poikkeuksellisen nopea kasvu luotonannossa ja velkaantuneisuudessa tai esimerkiksi kestämättömän korkeaksi nousseet eri varallisuuksien hinnat. Rakenteellisissa taas on kyse pi- dempiaikaisemmista riskeistä, kuten rahoituslaitosten suurista ja yhteisistä riskikeskittymistä tai pankkien järjestelmien keskittyneisyydestä sekä kytkeytyneisyydestä. Lisäksi jos jonkin yk- sittäisen rahoituslaitoksen merkitys on todella suuri koko rahoitusjärjestelmän toimivuudelle, luetaan myös se rakenteelliseksi järjestelmäriskiksi. (Alhonsuo ym. 2015a, 4.) Tähän perustuen Euroopan pankkiviranomainen (jäljempänä EBA) teki ohjeistuksen merkittävien toimijoiden tunnistamisesta ja Finanssivalvonta sen pohjalta tunnistamiskehikkoa.

Makrovakauspolitiikkaa tarvitaan pienentämään pankkikriisien todennäköisyyttä sekä sen ai- heuttamia vaikutuksia. Rahapolitiikalla pystytään vaikuttamaan ainoastaan hintojen vakauteen, mutta se ei yksin riitä varmistamaan koko järjestelmän vakautta. Makrovakauspolitiikka perustuu maailmanlaajuiseen sääntelyyn. (Timonen & Topi 2015, 3–4.) EU:ssa on panostettu makrovakauspolitiikan kehittämiseen estääkseen mahdollisten jäsenmaiden sisäisten taloushäiriöi-

(19)

den laajenemisen laajoiksi järjestelmäriskeiksi (Alho ym. 2013, 29). Euroopan unionissa makrovakauspolitiikka pohjautuu luottolaitosdirektiiviin CRD IV ja vakavaraisuusasetukseen CRR.

Nämä astuivat voimaan 1.1.2014. Direktiivi ja asetus eroavat toisistaan niiden velvoittavuuden mukaan. Direktiivi tulee laittaa voimaan aina kansallisessa lainsäädännössä, kun asetus unionin laajuisena velvoittaa suoraan kaikkia EU:n jäsenmaita. (Finanssivalvonta 2014.)

Tätä kautta Suomi ja muut EU jäsenmaat saivat menetelmät ja velvollisuudet makrovakauspolitiikan harjoittamiseen. ESRB antaa myös lisäksi suosituksia makrovakausviranomaisille makrovakauspolitiikan rakentamiseksi. (Timonen & Topi 2015, 3–4.) Myös Basel pankkivalvontakomitea (jäljempänä BCBS) ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF (jäljempänä IMF) ovat an- taneet suosituksia lisäsääntelystä liittyen makrovakauden valvontaan (HE 39/2014 vp, 21.)

Useissa Euroopan maissa on jo otettu makrovakaus menetelmiä käyttöön (ESRB 2014a, 4).

Makrovakauden menetelmien valinnassa tulee huomioida mistä markkinoiden häiriöistä mahdollisesti johtuvasta järjestelmäriskistä on kyse. Eri menetelmät kohdistuvat eri toimijoihin kuten pankkisektoriin tai jopa suoraan kuluttajiin. Myös eri maissa markkinoiden rakenteet voivat olla erilaiset, mikä voi vaikuttaa menetelmien käyttöönottoon. Menetelmien käyttöönottami- sessa on huomioitava niiden vaikutus myös muihin talouksiin ja rahoitusjärjestelmiin. Mene- telmien valinnassa päätöksenteon tulisi perustua laajaan harkintaan rahoitusjärjestelmän tilan- teesta riskit huomioiden sekä indikaattoreiden antamiin informaatioihin. (Timonen & Topi 2015, 11–13.) Suomessa on esimerkiksi pankkikriisien ennakointiin liittyen käytössä enna- koivia tunnuslukuja eli early warning indikaattoreita, joita ovat asuntojen hintojen nousu, luotonannon kasvuvauhti sekä mittarit liittyen arvopaperien hintoihin (Alhonsuo ym. 2015b, 4).

Makrovakaus menetelmistä asuntoluottojen enimmäisluototussuhde on yksi eniten huomiota saanut ja käytetty menetelmä (Vauhkonen & Putkuri 2013, 87).

Makrovakauspolitiikalla voidaan tavoitella sekä nousu- että laskusuhdanteiden hillitsemistä.

Esimerkiksi lainamarkkinoilla noususuhdanteessa pitäisi hillitä luotonantoa ja laskusuhdanteessa taas vahvistaa luotonantoa. Mikro- ja makrotason sääntelyn välinen yhteistyön huomioi- minen on myös erityisen tärkeää, koska molemmissa voi olla samanlaisia tavoitteita ja näin vältetään ristiriitaisuudet. Esimerkiksi pankeille makrovälineillä voidaan asettaa likviditeettiä tai pääomaa koskevia vaatimuksia, jotka yksittäisen pankin näkökulmasta vaikuttavat hyvin paljon mikrotason pankkisääntelyn kaltaiselta sääntelyltä. (Timonen & Topi 2015, 12–13.)

(20)

Committee on the Global Financial System (jäljempänä CGFS) käsitteli makrovakauspolitiikan kehittämistä julkaisemassaan raportissa vuonna 2010. CGFS toimii BCBS:n yhteydessä (Vauh- konen & Putkuri 2013, 92). Raportissa tuodaan ilmi miten makrovakauspolitiikka on vasta al- kutekijöissä kehityksen ja käyttöönoton osalta. Tärkeänä on kehittää parempia indikaattoreita eli mittareita sekä malleja järjestelmäriskien määrittämiseen. Raportissa tuodaan yksityiskoh- taisesti esiin miten valita ja soveltaa juuri oikeata menetelmää makrovakauden edistämiseksi.

Tärkeää on tunnistaa oikea ajoitus milloin mikäkin menetelmä olisi otettava käyttöön, tai muu- ten se on vähemmän tehokas tai jopa tehoton. Liian ajoissa menetelmän käyttöönotosta voi seurata turhia kustannuksia ja lisäksi markkinaosapuolilla on enemmän aikaa kehittää strategi- oita välttääkseen tai kiertää sääntelyä heikentäen menetelmän vaikutusta. Raportista löytyy myös selkeä kuvio eri skenaarioista ja milloin olisi oikea aika tiukentaa tai keventää sääntelyä tai ottaa käyttöön menetelmiä riippuen taloudellisesta syklistä ja muista makrotalouden olosuh- teista. Raportissa suositellaan myös eri indikaattoreita eri menetelmille kertomaan mikä talou- dellinen sykli on menossa. (CGFS Working Group 2012, 3, 5, 7, 9.) Kyseiset indikaattorit löy- tyvät myös suomennettuna Vauhkosen ja Putkurin (2013, 93) artikkelista.

Erilaisia makrovakauspolitiikan menetelmiä on listattu alla olevassa kuviossa (kuvio 1). Ne on jaoteltu siinä luottolaitosdirektiiviin, vakavaraisuusasetukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön perustuviin menetelmiin. Lisäksi kuviossa tuodaan esiin välitavoitteet EU jäsenmaille makrovakauspolitiikan perustavoitteisiin pääsemiseksi. Siinä yhtenä tavoitteena on liiallisen luotonannon lieventäminen ja estäminen. Kunkin välitavoitteen kohdalle on yksilöity eri menetelmiä, joiden kautta ne nähdään saavutettavan. Vakavaraisuusasetus on kaikkia velvoittava, eli sen kohdalla olevat menetelmät ovat käytössä kaikissa EU-maissa. Direktiivin ja kansallisen lain- säädännön osalta on kansallisia eroja ja ne vaihtelevat maittain, että mitä menetelmiä missäkin maassa käytetään. Enimmäisluototussuhde ei siten ole EU:n velvoittama toimenpide vaan va- paaehtoisesti kunkin jäsenmaan halutessaan käyttöönottama. (Timonen & Topi 2015, 7, 14–

15.) Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy näistä menetelmistä enimmäisluototussuhteeseen, mikä on Suomessa säädetty käyttöön otettavaksi kansallisessa lainsäädännössä pakottavana as- tuen voimaan 1.7.2016, tavoitteena liiallisen luotonannon kasvun lieventäminen ja estäminen.

(21)

Kuvio 1. EU:ssa makrovakaus menetelmät välitavoitteeseen pääsemiseksi jaoteltuna eri säädösperustan mukaisesti (Timonen & Topi 2015, 15).

Makrovakauspolitiikka aiheuttaa kustannuksia mm. rahoituslaitoksille sekä lainanottajille, mitkä ovat välittömiä ja heti näkyvissä toisin kuin sen tuomat hyödyt. Hyödyt ilmenevät vasta myöhemmin ja voivat olla vaikeasti havaittavissa. Harvoin uhkaavan ongelman välttäminen saa suurta julkisuutta toisin kuin vahvistumaan päässyt järjestelmäriski. Järjestelmäriskin välttämi- sen syytä ei voida myös varmuudella välttämättä todeta. Siten makrovakauspolitiikan hyödyt ilmenevät silloin kun kaikki on hyvin. Kyseessä on ennaltaehkäisevää toimintaa ja siten siihen tulee investoida ajoissa. Jos toimiin ryhdytään liian myöhään jäävät hyödyt pieniksi tai jopa olemattomiksi. Tämän pohjalta on säädetty eri maissa makrovakausviranomainen huolehti- maan, että makrovakauspolitiikkaan liittyvään päätöksentekoon voidaan ryhtyä nopeasti. Se perustuu EU:n uudistettuun vakavaraisuussääntelyyn, mikä edellyttää sitä. Monissa EU jäsen- maissa makrovakausviranomainen on maan keskuspankki, finanssivalvoja, hallitus, ministeriö, erillinen neuvosto, komissio tai komitea. Suomessa on annettu valtuudet Finanssivalvonnan johtokunnalle päätöksentekoon esimerkiksi enimmäisluototussuhteen tiukentamisesta. (Timo- nen & Topi 2015, 4–6.)

Finanssikriisi on tuonut esille, että monissa maissa nähdään tarve kehittää makrovakausvalvontaa sekä sen edellyttämiä menetelmiä, jotta finanssimarkkinoiden vakaus vahvistuu. Makrova- kausvalvonnan kehittäminen on vasta alkutekijöissä kansainvälisesti ja se vaihtelee eri maissa painopisteiden osalta. Kokemusta menetelmien soveltamisesta on vähän, kuten enimmäisluo- totussuhteesta. (Tanskanen ym. 2012, 32.) Iso-Britannia on yksi Euroopan maista, missä kehi-

(22)

tystyö on pisimmällä. Sen talouspoliittinen komitea Financial Policy Committee (FPC) on tuonut esille ajatuksia enimmäisluototussuhteen sekä asiakkaan tuloihin perustuvan luotonmyön- tämisrajoituksen hyödyllisyydestä. Yhdysvaltojen suhtautuminen makrovakausvalvontaan vastaa pitkälti Iso-Britanniaa. (Tanskanen ym. 2012, 32–33.) Myös muualla EU:ssa makrovakauspolitiikkaa toteutetaan aktiivisesti muun muassa Belgiassa, Alankomaissa, Iso-Britanniassa, Itävallassa, Ruotsissa, Norjassa ja Sveitsissä (Timonen & Topi 2015, 5). Suositukset makrovakaus menetelmistä, mitä Financial Stability Board (jäljempänä FSB), BCBS ja ESRB antavat, muodostavat kehikon ytimen, minkä pohjalta kehitystyötä tehdään (Tanskanen ym. 2012, 32).

2.2 Financial Stability Board FSB

Kansainvälisellä tasolla makrovakausvalvontaa on kehitetty pääasiassa kolmella eri tasolla.

Näitä ovat BCBS, ESRB ja FSB. FSB on G20-maiden perustama neuvosto, jonka tavoitteena on finanssimarkkinoiden laaja rakenteiden ja sääntelyn kehittäminen. Siitä on käytetty suomen- kielisenä nimenä Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmää. Siinä käsitellään makrovakausvalvonnan tavoitteista, sen hallintaan sopivista menetelmistä sekä niiden käyttöä koske- vasta päätöksentekojärjestelmästä. Järjestelmäriskin rajoittaminen on makrovalvonnan tavoite.

Makrovakausvalvonnan keinoille ei ole olemassa FSB:n mukaan yhtenäistä kansainvälistä- kehystä, vaan monissa maissa on käytössä eri valvontamenetelmiä. (Tanskanen ym. 2012, 24–

25.)

FSB:n julkaisemat käytännöt eivät ole laillisesti velvoittavia eikä niiden ole tarkoitus korvata normaalia kansallista tai alueellista sääntelyprosessia. Päinvastoin FSB:n tehtävänä on toimia koordinoivana elimenä ajaen eteenpäin toimintaohjelmaa vahvistaakseen rahoitusjärjestelmän vakautta. FSB:n tarkoituksena on asettaa kansainvälisesti hyväksyttyjä toimintamalleja ja vä- himmäisvaatimuksia, jotka sen jäsenet voivat ottaa käyttöön kansallisella tasolla. (Financial Stability Board 2015.) Huhtikuussa 2012 FSB julkisti suosituksensa koskien kiinteistöluoto- tusta. (Tanskanen ym. 2012, 26.)

FSB:n vertaisarvioidussa raportissa (Peer Review Report) vuodelta 2011 suositellaan, että eri maissa tulisi ottaa käytäntöön jonkinlaiset standardit enimmäisluototussuhteen käyttöön liittyen. Joissakin maissa on vastaavasti käytössä pääomavaatimuksia, niiden saavuttamiseen vaikuttaa myös pankeilla luotoissa luototussuhteet. Sopivan enimmäisluototussuhteen nähdään

(23)

kuitenkin olevan tärkeä ja tehokas menetelmä riskien vähentämiseen pankkien asuntolainasal- kuissa. (FSB 2011, 21.)

2.3 Basel pankkivalvontakomitea BCBS ja Kansainvälinen järjestelypankki BIS

BCBS toimii Kansainvälisen järjestelypankin (jäljempänä BIS) yhteydessä (Kontkanen 2011, 29). BCBS koostuu jäsenistä seuraavista maista: Argentiina, Australia, Kanada, Kiina, Euroo- pan unioni, Ranska, Saksa, Hong Kong, Intia, Indonesia, Italia, Japani, Korea, Luxemburg, Meksiko, Alankomaat, Venäjä, Saudi Arabia, Singapore, Etelä-Afrikka, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Turkki, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Sen tavoitteena on parantaa ymmärrystä valvot- taviin avaintekijöihin ja kehittää pankkivalvonnan laatua maailmanlaajuisesti. (Bank for international settlements 2015b.) BCBS on ensisijainen maailmanlaajuinen standardien asettaja pankeille liittyen vakauden sääntelyyn. Sen tehtävänä on parantaa taloudellista vakautta vahvista- malla pankkien sääntelyä, valvontaa ja käytäntöjä maailmanlaajuisesti. (Bank for international settlements 2015a.) Tämän BCBS varmistaa tarjoamalla foorumin tiedonjakamiseen liittyen valvonta-asioihin sekä luomalla standardeja ja suosituksia valvontaan liittyen edistääkseen maailmanlaajuista taloudellista vakautta (Bank for international settlements 2015c).

BCBS on vuonna 1975 kymmenen maan keskuspankin pääjohtajan toimesta perustettu pankkivalvontaviranomaisten yhteistyöelin. Ensimmäinen Baselin komitean suositukset tulivat voimaan 1988 toimien pankkien vakavaraisuuden sääntelyn pohjana niin Euroopan unionin jäsen- maissa kuin lukuisissa muissakin maissa. Suosituksia uudistettiin ja tarkoituksena oli hyväksyä uudet Basel II säännökset vuonna 2003 niiden astuessa voimaan vuoden 2006 lopussa. (Joki- vuolle & Launiainen 2003, 15.) Basel on pankkivalvontakomitean säätämä vakavaraisuussään- nöstö ja siitä uusin versio Basel III valmistui vuonna 2010. Basel III astuu voimaan asteittain vuosien 2013 ja 2019 aikana, jonka jälkeen sitä tulee noudattaa kokonaisuutena. Basel III sää- tämisen aikana valmisteltiin myös EU:ssa luottolaitosdirektiiviä CRD IV ja EU:n vakavarai- suusasetusta CRR. Näiden tarkoituksena oli olla mahdollisimman yhdenmukaisia, huomioiden Basel III uudet suositukset. Basel III on laaja-alainen uudistuskokonaisuus pankkisääntelystä ja sen tarkoituksena on vakauttaa rahoitusjärjestelmää sekä vaikuttaa pankkien varainhankintaan, liiketoimintaan ja reaalitalouteen. (Vauhkonen 2010, 21–22.)

(24)

BCBS arvioi kuitenkin, että sääntelyn kiristymisellä on vähäinen vaikutus pankkien asiakas- luottojen hintaan sekä saatavuuteen. (Vauhkonen 2010, 29.) Basel III uudistuksen yhtenä tavoitteena on juuri makrovakauden valvonnan tehostaminen. Basel III vakavaraisuussäännöstä ei ole sitova vaan kyseessä on suositus, minkä kukin maa voi ottaa omassa lainasäädännössä huomioon. Suomeen Basel sääntely on siten tullut EU lainsäädännön luottolaitosdirektiivin CRD IV ja vakavaraisuusasetuksen CRR kautta. (Tanskanen ym. 2012, 16.)

Finanssikriisi osoitti, että aikaisemmassa Basel II versiossa vaadittiin pankilta aivan liian vähän korkealaatuisia omia varoja suojautuakseen mahdollisia tappioita vastaan. Basel III:ssa asete- taan pankeille tiukempia vaatimuksia liittyen pääomapuskuriin ja maksuvalmiuteen sekä rajoitetaan vähimmäisomavaraisuusasteella velkaantumista. Tämän pohjalta G20 maiden valtioiden päämiehet antoivat valtuudet BCBS:lle uudistaa Basel II:sta sen puutteiden osalta. Siten Baselin uudistuksessa syntyi Basel III, jossa korjattiin Basel II:n puutteita sekä luotiin kokonaan uusia sääntely instrumentteja. BCBS:n mukaan uudistuksessa oli kaksi keskeisintä tavoitetta pankeille, ensimmäisenä kriisinsietokyvyn parantaminen ja toisena järjestelmäriskien pienentämi- nen. (Vauhkonen 2010, 21–23.)

Basel II:n keskeinen sisältö perustuu kolmeen toisiaan täydentävään pilariin, joita ovat vähim- mäispääomavaatimuksen laskenta, omien varojen riittävyyden kokonaisvaltainen arviointi ja julkistamisvaatimukset. Basel III:ssa pääasiassa uudistukset kohdentuvat ensimmäiseen pilariin eli vähimmäispääomavaatimuksen laskentaan. Siinä pystytään parantamaan pankkien kriisin- sietokykyä kiristämällä laatuvaatimuksia ja lisäämällä vähimmäismäärää. Vähimmäispääoma- vaatimuksen laskennassa säädetään miten paljon pankilla tulee olla omia varoja mahdollisten luottoriskien, markkinariskien ja operatiivisten eli toimintariskien kattamiseen. Esimerkiksi luottoriskien osalta vaikuttavat mm. lainojen vakuuksina käytettävien vakuuksien määrä ja laatu vaadittavien omien varojen vähimmäismäärään. Siten mitä suurempi on luottoriskillisten tase-erien riskipitoisuus ja koko, kasvattaa se vaadittavien omien varojen vähimmäismäärää.

Vastaavasti mitä pienempi luototussuhde asuntoluotoissa, sitä pienempi riskipitoisuus lainasal- kussa ja tase-erissä edellyttävät vähemmän pääomavaatimuksia. Tässä yhtenä tekniikkana on juuri kattavien vakuuksien edellyttäminen asuntoluotoissa, jolloin tappioriskin mahdollisuus pankille on pienempi ja siten edellytys omien varojen määrälle pienempi. Omia varoja tulisi olla kaikkiaan ainakin 8 % riskipainotetuista saamisista. Periaatteessa luvun tulee kuitenkin olla vieläkin enemmän, jotta se kattaa myös toiseen pilariin kuuluvat riskit, kuten muut pankkitoi-

(25)

mintaan ja suhdannevaihteluihin liittyvät makrotaloudelliset riskit. Lisäksi uutena ominaisuu- tena on vähimmäisvaatimusten lisäksi uusi yleinen pääomapuskurivaatimus (capital conserva- tion buffer), millä voidaan rajoittaa liiallista osinkojen ja bonusten jakamista kriisitilanteessa.

(Vauhkonen 2010, 21–25.)

Basel III:ssa säädetään myös vastasyklisestä pääomapuskurivaatimuksesta (counter-cyclical capital buffer) eli kansallisesta sääntelyinstrumentista. Siinä on tavoitteena vähentää järjestel- märiskejä eli systeemiriskejä liittyen pankkien keskinäisiin kytkentöihin ja luotonannon myötä syklisyyteen. Empiiristen tutkimuksien pohjalta on havaittu, että yksityisten sektorien nopea velkaantumisen kasvu on paras mittari ennakoimaan rahoituskriisejä. Siten järjestelmäriskejä voi syntyä liiallisesta kokonaisluotonannosta aiheuttaen suuria tappioita pankeille heikentäen niiden luotonantokykyä. Vastasyklinen pääomapuskuri pyrkii varmistamaan riittävästä luoton- annosta yksityisille sektoreille mahdollisessa laskusuhdanteessa luottokuplan jälkeen. Tämä edellyttää riittävästi pääomia, jotta luotonanto toteutuu. Tämän pohjalta kansallisella viran- omaisella on oikeus asettaa korkeintaan 2,5 % suuruinen kansallinen pääomapuskurivaatimus, mikäli katsovat luotonannon olevan liiallista kotimaassa. (Vauhkonen 2010, 27–28.)

2.4 Euroopan parlamentti ja CRD IV -paketti

Euroopan parlamentti edustaa EU:n kansalaisia ja siellä on kaikista jäsenmaista vaaleilla valit- tuja edustajia päättämässä asioista. Se käyttää lainsäädäntövaltaa yhdessä Euroopan neuvoston kanssa ja myös valvoo muita toimielimiä EU:ssa. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eli aikaisemmin käytetty nimitys yhteispäätös- menettelyssä yhdessä päättävät komission ehdotuksista. (Euroopan parlamentti 2015b.) Jos kyse olisi erityistapauksesta, jossa sovelletaan erityistä lainsäädäntämenettelyä, niin siinä Eu- roopan parlamentilla on vain neuvoa-antava asema (Euroopan parlamentti 2015c).

Euroopan unionin tasolla Euroopan parlamentti ottaa käsittelyyn komission antamat säädöseh- dotukset mahdollisista lakimuutoksista tai uusista laeista. Euroopan parlamentti käsittelee ne yhdessä Euroopan unionin neuvoston kanssa eli ensin Euroopan parlamentti hyväksyy sen tai laittaa tarkistettavaksi takaisin komissiolle. Mikäli Euroopan parlamentti hyväksyy sen, niin menee se Euroopan unionin neuvostolle käsiteltäväksi. Euroopan unionin neuvosto joko hy- väksyy sen, hylkää sen tai muuttaa sitä palauttaen sen takaisin Euroopan parlamentille toiseen käsittelyyn. Euroopan unionin neuvoston hyväksyessä ehdotuksen tai Euroopan parlamentin

(26)

hyväksyessä neuvoston muutokset toteutuu lakiehdotus. Euroopan parlamentin hylätessä Eu- roopan unionin neuvoston tekemät muutokset raukeaa säädös ja menettely päättyy. Sovittelu- komitean käyttäminen on myös mahdollista tietyssä tilanteessa, mikäli Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti eivät pääse yhteisymmärrykseen. (Euroopan parlamentti 2015a.)

Tällä mallilla EU:n lainsäädäntöä jatkuvasti kehitetään luoden joko uusia tai muutettuja direk- tiivejä tai asetuksia erinäisiin asioihin liittyen. Näin makrovakauspoliitiikkaan liittyvät luottolaitosdirektiivi CRD IV ja EU:n vakavaraisuusasetus CRR ovat myös astuneet voimaan. Näiden valmistelutyöhön ovat vaikuttaneet myös BCBS:n, IMF:n ja ESRB:n suositukset liittyen makrovakauden valvonnan lisäsääntelystä (HE 39/2014 vp, 21). Enimmäisluototussuhde ei ole kuitenkaan EU tasolla jäsenmaita velvoittava, vaan se on yksi mahdollinen EU:n jäsenmaiden kansallisella lainsäädännöllä käyttöönotettava makrovakaus menetelmä.

Luottolaitosdirektiivistä CRD IV ja EU:n vakavaraisuusasetuksesta CRR käytetään myös yh- teisnimitystä CRD IV -paketti. Tämän EU:n tekemän paketin tarkoituksena on vahvistaa pankkien riskienhallintaa sekä vakavaraisuus- ja likviditeettiasemaa, joiden kautta pankkien riskin- kantokyky myös paranevat. Tämä CRD IV -paketti korvasi aikaisemmat luottolaitos- ja vaka- varaisuusdirektiivit 2006/48/EY ja 2006/48/EY. Vakavaraisuusasetus CRR tuli voimaan 28.6.2013 ja luottolaitosdirektiivi CRD IV tuli voimaan 17.7.2013. (Finanssivalvonta 2014.) Direktiivi ja asetus esittivät useita makrovakaus menetelmiä, joista useita oli käytössä eri EU jäsenmaissa reilun vuoden jälkeen direktiivin ja asetuksen voimaan tulosta. Tästä löytyy ensim- mäisiä käyttökokemuksia makrovakaus menetelmiin liittyen, mutta siitä ei ilmene miten ne ovat vaikuttaneet järjestelmäriskien vähenemiseen. CRD IV -paketin muodostama makrovakaus menetelmien viitekehys tarjoaa monipuolisesti ja joustavasti eri EU jäsenmaille makrovakaus menetelmiä käyttöönotettavaksi. Viitekehyksen vahvuutena nähdään sen vaikuttamismahdolli- suus lukuisiin asioihin ja ongelmiin. Samalla se nähdään myös merkittävänä heikkoutena, koska siitä löytyy paljon päällekkäisiä menetelmiä. Tämä puoltaakin yhdenmukaistamisen jatkamista tulevaisuudessa. Tuloksien ei nähty vielä olevan riittävän objektiivisia ja relevantteja, vaikka menetelmiä oli laajasti käytetty EU maissa. (European Banking Authority 2015, 6–8, 12.)

Luottolaitosdirektiivi CRD IV on Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston antama direktiivi 2013/36/EU yleisesti luottolaitostoimintaan liittyen. Se säätelee oikeudesta har- joittaa luottolaitostoimintaa ja siihen liittyviä vaatimuksia, kuten vakavaraisuusvalvontaa ja yli-

(27)

velkaantumisriskiä. Se määrää, että toimivaltaisten viranomaisten tulee huolehtia luottolaitok- sien omaavan riittävät toimenpiteet, menettelyt ja toimintapolitiikat, joilla valvotaan, havaitaan ja hallitaan ylivelkaantumisriskiä. Tämä edellyttää, että luottolaitokset toimivat riittävän varo- vaisesti huomioiden mahdollisen ylivelkaantumisriskin ja mahdollisten tappioiden aiheuttaman omien varojen vähenemisen. Tämä direktiivi tulee laittaa täytäntöön kansallisella lainsäädän- nöllä. (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2013b, 338, 354, 383, 423.) Lyhenne CRD IV tulee Capital Requirements Directive IV ja se antaa tietyt makrovakaus menetelmät kansallisten viranomaisten käyttöön (Vauhkonen & Putkuri 2013, 85). Hallituksen esityksessä perusteltiin tällä enimmäisluototussuhteen säätämistä laissa ja Finanssivalvontaa vahtimaan sekä tarvittaessa tiukentaa sitä (HE 39/2014 vp, 35, 42). Myös Valtiovarainministeriön makrovakaustyö- ryhmä näki, että direktiivissä tarkoitettu kansallinen toimivaltainen viranomainen tulisi Suo- messa olla Finanssivalvonta (Tanskanen ym. 2012, 11).

EU:n vakavaraisuusasetus CRR eli Capital Requirements Regulation on myös Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston antama asetus n:o 575/2013. Se täydentää nykyistä EU:n lainsäädäntöä antamalla yhdenmukaiset säännöt omiin varoihin ja vakavaraisuusvaatimuksiin liittyen sekä niiden laskemiseksi. Se sisältää myös säännöksiä suuriin asiakasriskeihin, velkaan- tumiseen liittyviin raportointivaatimuksiin, julkistamisvaatimuksiin sekä sisäiseen hallinnoin- tiin ja valvontaan liittyen. (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2013a, 18, 121.) Asetuksessa sää- detään myös maksuvalmiudesta sekä vähimmäisomavaraisuusasteesta ja sen laskemisesta (Fi- nanssivalvonta 2014). Asetuksessa muun muassa edellytetään rahoituslaitoksia raportoimaan toimivaltaiselle viranomaiselle eli Suomessa Finanssivalvonnalle tappiot vastuista, joissa on asuin kiinteistö vakuutena. Toimivaltaisen viranomaisen on taas julkaistava vuosittain kootusti saamansa tiedot eteenpäin. Asetuksessa säädetään luottoriskiä koskevista pääomavaatimuk- sista, jotka liittyvät vahvasti pankin toimintaan. (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2013a, 68–

69, 72.) Näin ollen kattavat ja realistisesti käypään arvoon arvostetut vakuudet asuntoluotoissa suojaavat paremmin mahdollisia pankin tappioita luottotappioihin liittyen ja siten mitä parempi vakuustilanne asuntoluotoissa edellyttää pankeilta vähemmän sitomaan pääomia niiden tur- vaksi. Tämä on muun muassa vaikuttanut lakimuutokseen enimmäisluototussuhteen säätämi- sestä.

Asetuksessa säädetään luottoriskien vähentämistä koskien vakuudellista luotonantoa myöntä- viin laitoksiin. Se sisältää tarkat vaatimukset rahoitus- sekä kiinteistövakuuksia koskien. Esi-

(28)

merkiksi asuin kiinteistöjen osalta on ainakin kolmen vuoden välein seurattava kiinteistön arvon kehitystä tai jos ilmenee tietoja joiden pohjalta on arviointi suoritettava useammin. Asetus tulee voimaan heti seuraavana päivänä kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa leh- dessä ja on siten kaikilta osiltaan velvoittava ja tulee soveltaa kaikissa jäsenvaltioissa sellaise- naan. (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2013a, 122, 130–131, 294.)

2.5 Euroopan pankkiviranomainen EBA

EBA on perustettu 1.1.2011 ja on osa Euroopan finanssivalvontajärjestelmää (ESFS) (kuvio 2) (EBA 2012, 3). Euroopan finanssivalvontajärjestelmän uudistustyö aloitettiin vuonna 2009 fi- nanssikriisin korostamien puutteiden vuoksi ja uusi valvontajärjestelmä käynnistyi vuoden 2011 alusta. Kolme valvontaviranomaista muodostavat järjestelmän, joita ovat EBA, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA). Lisäksi ESRB, Euroopan valvontaviranomaisten yhteistyöelin ja kansalliset valvontaviranomaiset kuuluvat järjestelmään. Uudistettu järjestelmä antoi laajemmat toimivaltuudet sekä täsmällisemmät asemat viranomaisille finanssimarkkinoiden valvontaan ja koordinointiin liittyen perustuen komission ehdottamiin asetuksiin. (Kontkanen 2015, 40–41.) EBA on tässä tarkemmin tarkastelun kohteena.

Kuvio 2. Euroopan finanssivalvontajärjestelmä ja sen rakenne (Kontkanen 2015, 41).

(29)

EBA peri edeltäjältään Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitealta (CEBS) sen tehtä- viä. Ennen EBA:n perustamista heikkoutena oli, ettei komitea pystynyt tekemään päätöksiä ja koordinoimaan niitä Euroopan unionissa. (EBA 2012, 3, 5.) EBA on riippumaton sääntely- ja valvontaelin EU:ssa. EBA vastaa Euroopan parlamentille ja unionin neuvostolle sekä komissiolle toiminnastaan. Sen tehtävänä on varmistaa pankkialan toiminnan tehokkuus ja yhdenmu- kaisuus EU:ssa vakauden sääntelyn ja valvonnan kautta. Sen tehtävänä on huolehtia EU:n finanssialan sääntelyn ja valvonnan tehokkuudesta, ajanmukaisuudesta ja yhdenmukaisuudesta sekä sen kautta parantaa sisämarkkinoiden toimintaa. EBA myös säännöllisesti suorittaa EU:n laajuisia stressitestejä sekä laatii riskinarviointiraportteja arvioidakseen pankkialan haavoittu- vuutta ja riskejä EU:ssa (EBA 2015a). EBA toimii myös avainasemassa uuden Basel III sään- telyviitekehyksen toimeenpanijana Euroopan unionissa (EBA 2015b).

EBA:n päätehtävä on laatia Euroopan pankkialalle ohjekirja eli sääntökirja, mikä sisältää tek- niset ohjeet ja standardit sekä tarjota yhdenmukaiset vakavaraisuussäännöt EU:n finanssilaitok- sille. Sääntökirjalla varmistetaan riittävä suoja ja tasapuoliset toimintaedellytykset koko EU:ssa tallettajille, sijoittajille sekä kuluttajille. (EBA 2015a.) Muun muassa EU:n vakavaraisuusasetus CRR tuli pankkisektorille voimaan vuoden 2014 alusta, mikä on osa EU:n yhteistä sääntökirjaa.

Sääntökirja täydentyikin vuoden 2014 aikana lukuisilla teknisillä standardeilla, joita EBA laati liittyen EU:n vakavaraisuusasetukseen CRR, luottolaitosdirektiiviin CRD IV ja elvytys- sekä kriisinratkaisudirektiiveihin. Myös tulevina vuosina EBA:n on laadittava näihin liittyviä erilaisia teknisiä standardeja ja ohjeita. (Finanssivalvonnan johtokunta 2015, 16–17.) EBA:n laatima yhtenäistetty eurooppalainen sääntökirja on sitova ja suoraan täytäntöönpanokelpoinen jokai- sessa jäsenmaassa Euroopan unionissa. Se on osoittautunut tärkeäksi sisämarkkinoiden yhte- näistämisessä ja lujittamisessa, koska EU-maissa on edelleen merkittäviä eroja sääntelypuit- teissa luoden epätasaveroiset ja hajanaiset toimintaedellytykset. (EBA 2012, 3–6.) EBA:n laa- timien sääntelystandardien sekä ohjeiden tarkoituksena on noudattaa ja selkeyttää myös Basel III -sääntelykehystä rahoituslaitoksille (Euroopan pankkiviranomainen 2013, 3).

Lisäksi EBA:lle on annettu tehtäväksi laatia valvontakäsikirja, minkä tulee käsittää valvonta- prosessien ja -menetelmien parhaimmat käytännöt ja sen tavoitteena on edistää niitä eri puolilla EU:ta. Valvontakäsikirja ei ole sitova, mutta kuitenkin odotetaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten sitä noudattavan. EBA:lla on myös keskeinen rooli kuluttajasuojan edistämisessä muun muassa finanssituotteiden markkinoilla koskien kiinteistövakuudellisia luottoja ja henki- löluottoja. (Euroopan pankkiviranomainen 2014, 5.) Näiden myöntämiseen liittyen EBA on

(30)

julkaisut lausunnot muun muassa hyvistä käytännöistä lainojen myöntämiseen liittyen (Good Practices for Responsible Mortgage Lending) sekä takaisinmaksuvaikeuksiin liittyen (Good Practices for the Treatment of Borrowers in Mortgage Payment Difficulties). Siinä EBA:n teh- tävänä oli kartoittaa hyvät käytännöt vastuulliseen asuntolainan myöntämiseen liittyen EU:n jäsenmaille sovellettavaksi. Käytännöt perustuvat FSB:n suosituksiin. Se sisältää myös yksilöi- tyjä lukuisia lisäkäytäntöjä, joista osa voi olla liian erikoisia ja siten sopimattomia kaikille kan- sallisille markkinoille. Esille nousevat muun muassa luotonhakijan antamien tietojen paikkansa pitävyyden tarkistaminen, riittävän velanhoidon kattavuuden vaatiminen ja sopivan enimmäis- luototussuhteen soveltaminen. Tulisi myös huomioida tulevaisuuden mahdolliset tuomat nega- tiiviset muutokset ja niiden vaikutus asuntolainanhakijan luotonhoitoon kuten korkojen nousu.

(Enria 2013a, 4–5, 7; Enria 2013b.)

EBA on tehnyt myös paljon yhteistyötä monien eri organisaatioiden kuten BCBS:n, IMF:n ja FSB:n kanssa. Säännöllinen yhteydenpito eri EU:n ulkopuolisten maiden toimijoihin nähdään tärkeäksi. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset ajatushautomot sekä sääntely- ja valvontaviranomaiset, jotka antavat kansainvälisiä ohjeita ja suosituksia koskien finanssimarkkinoita. (Euroopan pankkiviranomainen 2014, 7–8).

2.6 Euroopan järjestelmäriskikomitea ESRB

ESRB toimii Frankfurtissa ja sen tehtävänä on finanssijärjestelmän makrovakauden valvonta ja tavoitteena estää sekä ehkäistä järjestelmäriskien syntymistä ja vahvistumista rahoitusvakauteen liittyen. ESRB tehtävänä on myös edistää finanssialalla makrotalouden kehitystä. ESRB koostuu keskuspankeista ja valvojista. ESRB ja Euroopan valvontaviranomaiset työskentelevät yhteistyössä vaihtaen keskenään tietoja riskeihin liittyen, mitä molemmat osapuolet tarvitsevat omia tehtäviään hoitaessa. ESRB antaa varoituksia ja tarvittaessa suosituksia parantaviin toimiin, jos havaitsevat huomattavia riskejä liittyen makrotason vakauteen EU:n finanssijärjestel- män valvonnassa. Varoitukset tai suositukset ESRB antaa tarvittavassa laajuudessa eli ne voivat kohdistua yhteen tai useampaan jäsenmaahan, Euroopan tai kansalliselle valvontaviranomai- selle tai jopa koko EU:hun. (Finanssivalvonta 2013.)

ESRB vastaa nimenomaan EU:ssa makrotason vakauden valvomisesta tavoitteena estää ja lie- ventää EU:n rahoitusvakautta uhkaavia järjestelmäriskejä. Sen tehtävänä on listata ja yksilöidä